Lähetin tämän sähköpostin Maahanmuuttajanuorten yhdistykseen ja kävimme lyhyen mutta itselleni virkistävän kirjeenvaihdon. Lähetin tekstin myös HS:n mielipidepalstalle mutta tietääkseni tätä ei ole julkaistu. Koska koen asian tärkeäksi, julkaisen kirjeen tässä pikkuisen vielä fiksattuna versiona. Tekstin julkisuuden olen tehnyt Maahanmuuttajanuorten yhdistyksellekin jo heti selväksi.
Tässä kirje:
Olen rikosseuraamustyöntekijä, siis Rikosseuraamuslaitoksen virkamies. Ammattini puolesta teoriat rikollisuuden syistä ja niihin puuttumisesta ovat tulleet tutuiksi ja sen ainakin olen oppinut, että kaikki yksinkertaistukset ja erityisesti niihin liittyvät ideologiset lataukset ovat itse asian ja sitä ehkä kipeästi elävän yksilön kannalta jopa kohtalokkaita. Yksilön voi hylätä hyvääkin tarkoittaviin ideologisiin kiistoihin.
Näin mielestäni tapahtuu juuri nyt, kun puhutaan jengiväkivallasta ja maahanmuuttajataustaisten nuorten osuudesta siihen sekä yleensä maahanmuuttajuuden merkityksestä nuorten syrjäytymisessä. Tässä keskustelussa ongelmien keskiössä elävät yksilöt jäävät sekä etnistä taustaa korostavien että sitä vähättelevien ideologisen kiistan jalkoihin. Kun jengistä ja epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta puhutaan samaan aikaan, on selvää että seuraava kysymys kuuluu: Millaista maahanmuuttopolitiikkaa nämä nykyisen kritisoijat sitten oikein haluavat; mihin tällä jengiin viittaamisella taas oikein pyritään? Ja samalla juuri tämän kysymyksen epäluuloiset ja usein kyynisetkin esittäjät osaltaan jatkavat samaa yksilön ideologista hylkäämistä.
Väitänkin nyt, että tämä ideologinen kahtiajakoisuus ohjaa pitkälti koko keskustelua. Siis yhtä lailla myös etnistä taustaa vähättelevien hyvää tarkoittavaa ja tasa-arvoa edustavaa ajattelua. Tästä syystä ideologisen kiistan kummatkin osapuolet hylkäävät nämä nuoret johonkin sellaiseen olemassaoloon, jota kumpikaan osapuoli ei oikein osaa tai jopa uskalla ymmärtää.
Minustakin tuo kysymys yhtäältä maahanmuuttopolitiikasta sinänsä ja toisaalta siihen liittyvistä poliittisista ja ehkä arveluttavistakin pyrkimyksistä on kyllä aiheellinen, mutta se ei saa kuitenkaan tarkoittaa maahanmuuttajaperheen ja nuoren unohtumista tämän kiistan katveisiin.
Ehdotankin, että poliitikot ja päättäjät agendoihinsa katsomatta ja poliittisen tulevaisuutensa hetkeksi unohtaen katsovat nykyhetken todellisuuteen, kääntävät yhteisen katseensa maahanmuuttajaperheisiin ja kysyvät heiltä, onko etnisyydellä tässä mitään merkitystä vaiko eikö ole ja jos on, miten sen suhteen voisi yhdessä toimia. Muilta kuin näiltä perheiltä kun ei taida vastausta tähän kysymykseen saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti