ONKO RIKKINÄINEN KELLO KOSKAAN OIKEASSA?

Taide ja kulttuuri halutaan mieltää lähtökohtaisesti avoimena instituutiona. "Ei taidetta tarvitse ymmärtää..." Väitän kuitenkin, että taiteilija ei sisimmässään ajattele näin vaan tuskastuu latteuksista joita hänen teoksistaan lausutaan, varsinkin epävirallisessa mediassa eli vaikkapa laadukkaan kritiikin kuuluvuutta muka uhkaavissa blogeissa.

Tästä voi tietenkin tehdä hämmentävän johtopäätöksen: jos kaikki ovat oikeassa, kuka ne typerät mielipiteet niihin blogeihin sitten kirjoittaa? Ja edelleen: ovatko kaikki kyllä oikeutettuja taide-elämyksiinsä mutta eivät kirjoittammaan niistä julkisesti?

Taide on instituutio, joka tuntuu olevan aina puolellani. Eräänlainen toteutunut utopia välineiden puhtaudesta, avoimuudesta ja tasa-arvosta. Ja sittenkin tunnen siitä puhuessani olevani usein se riikkinäinen kello, joka on oikeassa kaksi kertaa vuorokaudessa mutta väärästä syystä ja siksi ei tarkkaan ottaen oikeassa ollenkaan.