En usko. Mutta toisinaan on lakattava tietämästä.
Minulta kysyttiin, rinnastanko tässä Täydellisyyden mittakaavoissa julkaisemassani mietelmässä uskon ja tieteen. En rinnasta. Koettelemattomissa oleva dogmi ei voi korvata koeteltavissa olevaa mallia edes silloin, kun lakataan tietämästä.
Sama kysyjä esitti, että eikö uskovaa ja uskonnotonta yhdistä usko hyvään, koska kumpikaan ei sen suhteen voi esittää tuntemuksistaan rationaalisia perusteita. No. Moderni kädellisten tutkimus on esittänyt niin uskottavia oletuksia hyväntahtoisuuden käytännöllisyydestä, ettei yliaistillisia tarvita.
Mutta vaikka kädellisten tutkimus ei olisikaan tarjonnut hyvyydelle kelpoa selitystä, fundamentaali ero uskovan ja uskonnottoman välillä säilyisi, koska se ilmenee todellisuuden selittämisessä eikä sen kokemisessa. Toisin sanoen se, kumpi pyrkii selittämään hyvää yliaistillisesti, on uskova. Rationaalisuuden puute (jota käyttäytymisemme usein todistaa) ei siis vielä osoita uskonnollisuutta vaan vasta se, millä tietämättömyytemme korvataan.
Yritän tästä edes olla palaamatta tähän aiheeseen.
