lauantai 16. huhtikuuta 2016

AINEEN HUOMAAMATON SUJUVUUS: Plymouth Road Runner


Kävin Kokkolassa amerikkalaisten autojen näyttelyssä katsomassa hienoja autoja. Autoista en muuten ymmärrä mitään mutta kun näen kauniin, ymmärrän kaiken. Esimerkiksi Plymouth Road Runner on sellainen. (Googlatkaa test driving 1969 Plymouth Road Runner.) 

Näin näyttelyhallissa kananpojankeltaisen Dodge Coronetin vuosimallia -68 ja paikoitusalueella mykistävän sulokkaan punaisen Plymouth Road Runnerin vuosimallia -69. Nuolaistu karkki melkein maistui suussani. Ja vuoden 1970 Plymouth Hemi Cudan punaisella yksityiskohdalla terästetty mustuus vangitsi... Halu johonkin enempään muuttui tyhjäksi paikaksi sisälläni. Puutteen täyseys objektissa... Tämän likemmäksi "henkeä" eli tyhjyyden ajattelemista teollisesti muotoiltu aine ei enää voi tulla. "Hyvien juttujen kanssa käy aina näin. Tulee ratkaisematon halu sulautua niihin." Näin kirjoitin Bukowskin Naisista ja se sopii myös tähän.

Minulle 60-luvun loppupuoli ja 70-luvun alku ( ja erityisesti ns. "muskeliautot")* olivat amerikkalaisen automuotoilun kulta-aikaa. Riisuttu linjakkuus, keveys ja voima, maskuliini ja feminiini... Missään esteettisyyden idea ei tule minulle kerralla niin selväksi kuin katsoessani kaunista autoa. Kaunis auto on totaalinen ilmaisu. Mikään taideteos ei moiseen pysty. Tai lainatakseni taas tyttäreni lemmikkieläimistä käyttämää ilmaisua: niistä tulee kokonainen olo. 

Autojen estetiikka on universaalimpaa kieltä kuin musiikki. On se, uskokaa pois. Se ylittää iän**, kielen, oppineisuuden ja kulttuurin rajat. Kun sanoin kananpojankeltaisen omistajalle että "sun autoa kattoessa sanat luhistuvat itteensä", hän ymmärsi välittömästi mitä tarkoitin. 

Ja onhan niitä siis muitakin. Katsokaapa YouTubesta vaikkapa Bullitin pahisten musta Dodge Charger (googlaa bullit replica dodge charger). 

Ehdottomasti olen sitä mieltä että nämä autojensa kauneuden harrastajat tekevät korvaamatonta kulttuurityötä.

Eikä tämä tähän lopu. Ensi viikonloppuna Mäntän Gösta-museoon katsomaan Anselm Kieferin maalauksia. Saakohan sieltäkin itselleen sen kokonaisen olon?

-

*Tosin tuo on karkea yleistys. Vuoden -51 sammalenvihreä Ford Custom oli kyllä limppuudessaan vaikuttavan kaunis.

**Plymouth Hemi Cudan vaikuttavuuden jaoimme minusta noin 50 vuotta nuoremman pikkumiehen kanssa.

7 kommenttia:

  1. Kaikki hyvä design on upeaa. Minun tekee mieli Helsinkiin Designmuseoon katsomaan Eero Aarnion näyttelyä, jossa on nyt myös hänen Kouvolan Lakritsille suunnittelemansa Kummitus. Olen käynyt tuossa museossa katsomassa mm. iltapukunäyttelyä, jossa oli prinsessa Victorian sininen virkaanastumispuku ja muuta pukujen aatelia.

    Autojen väreissä on jotain, mitä ei muualla ole tavoitettu, "nuolaistu karkki".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun taiteessa hoetaan ettei teosta tarvitse selittää, näiden autojen kohdalla se on oikeasti totta.

      Poista
  2. Kaikki hyvä design on upeaa. - Jumalaa kiittäisin naisesta. Katson mielelläni alastomien naisten kuvia netin välityksellä, jos ne on erittäin hyvällä ja aistikkaalla tavalla otettu.

    Muuten - vähän vanhempikin nainen voi olla erittäin, erittäin innostavasti disainattu. - On se Jumala semmonen!!!

    Toinen esineeni kuten jo aikaisemmin mainittu on kitara. Ostan kitaralehtiä ja katselen ahmien kuvia. Hienoja ovat kuvat paljon soitetuista kitaroista, joissa on maalivaurioita ja naarmuja. - Estetiikka on siis toinen kuin auton kohdalla, jonka täytyy kiiltää ja muhkeilla vailla yhdenkään naarmun riipaisua.

    Itse elän toivossa, että minulla olisi vielä kerran kyljessäni kypsä alaston nainen ja että hänelle vinguttaisin vanhaa laatu-Stratocasteria...

    Mutta älkää viekö minua paniikkiin, jos olisi valittava vain toinen - nainen tai kitara niin en tietäisi.

    Auton pakokaasut saastuttavat enemmän kuin naisen tai kitaran, Mister Saari.

    J----

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin moraalitonhan tuommoinen dodge charger on. Mutta käyppä kattoon tuo bullitreplicavideo. Jotenkin mykistävä...

      Poista
  3. Kyllä se hieno on. - Taustalla voi kuulla Jimi Hendrixiä...

    Suhteessa tietoon nykyhetken planetaarisesta tilasta tällainen ajattelu on tietenkin syntiä mutta itsepähän aloitit, Mister Saari.

    J----

    VastaaPoista
  4. Vai "limppuudessaan vaikuttavan kaunis"!

    Minusta hienoimpia värejä autoissa ovat vanhojen autojen pastellivärit. En tiedä miltä vuosikymmeniltä ne ovat, varmaan samoilta, jolloin miesten puvuissakin oli ihania värejä. Isäni osteli vanhoilla päivillään vaatteita kirppareilta. Hän oli kyllä hienon näköinen, kuin amerikanitalialainen mafiamies, kun lähti jonnekin kesäjuhliin utuisen sinisessä puvussa kermanvakoisella autollaan.
    Nykyään taidetaan pelätä värejä. Kaikki on vain mustaa ja vaaleaa. No, autoissa on kyllä punaisia.

    VastaaPoista
  5. Olen muuten nähnyt tuon Bullitin Kokkolan Maximissa joskus kauan sitten. Se takaa-ajo San Franciscossa oli vatsanpohjassa tuntuva.

    VastaaPoista