sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

VAROKAA TÄTÄ TYÖHAASTATTELUISSA JOS MINÄ OLEN PAIKALLA!

Älkää koskaan kehuko osaavanne nauraa itsellenne (älkääkä myöskään väittäkö, että teillä on huumorintajua, koska se on sama asia). Nimittäin kun nauraa itselleen, kuuluu muiden aina nauraa mukana ja yksikin vakava naama yleisössä paljastaa murhaavasti sen ytimen, jolle et sittenkään kykene nauramaan.

Minä en siis usko, että kukaan meistä pystyy nauramaan itselleen. Ei kukaan. Kyse on aina, siis aina, selviytymisestä ja jo jonkin toissijaisen tarjoamisesta yhteisesti naurettavaksi.

Eli jos huomaatte joskus jonkun nauravan itselleen ettekä halua häpäistä häntä julkisesti, naurakaa hänen kanssaan. Mitä ikinä hän sitten tarjoaakin teille yhteisesti narettavaksi.

8 kommenttia:

  1. Täällä on puhuttu vanhemmuudesta.

    On sellaisia vanhempia, jotka pilkkaavat lastaan. Se voi olla esim. lapsen sukupuolielimen pilkkaa, lapsen orastavan seksuaalisuuden pilkkaa, lapsen omaehtoisten ratkaisujen pilkkaa, lapsen itsenäistymisyritysten pilkkaa, lapsen maailmaan osoittaman toiveikkuuden pilkkaa jne.

    Koska lapsi voi turvautua vain niihin oloihin missä hän kotonaan elää niin hän oppii reagoimaan vanhempiensa pilkkaan nauramalla itselleen.

    Lapsi nauraa itselleen aina silloin kun häntä tuhotaan.

    Saattaa kulua vuosikymmenestä toiseen ennen kuin lapsi tajuaa - siis aikuinen ihminen jo mikä oli homman nimi.

    Silloin räjähtää viha. Silloin on sallittua mennä metsään huutamaan ja potkimaan kiviä.

    Niin syvimmällä meissä asuu rakkautta himoitseva vakavuus -

    J----

    VastaaPoista
  2. Samanlaisten kesken voidaan yhdessä nauraa itselle ja sille mikä yhdistää, jopa käyttäen toisten antamia haukkumanimiä: Hey niggerboy, mitäs me homppelit, me suuret suurenmoiset tytöt, mitä suvakki jne, mutta toisten pitää pysyä siitä ulkopuolella.

    J---- on oikeassa. Lasta ei pidä koskaan pilkata.

    Joissakin perheissä on sellainen kulttuuri, että omia vähätellään toisille: meiän isäntä se ei saa mittään aikaan, meirän mukuloista ei tuu koskaan mitään, meiän emäntä se vaan leviää.
    Aikuiset eivät ymmärrä, mitä tällainen tekee lapselle, joka ei edes ymmärrä ironiaa, vaan ottaa kaiken totuutena ja oppii häpeämään itseään.

    Amerikkalaistyylinen kehuminen on lapselle juuri parasta, se että toistetaan "I am proud of you" ja huudetaan heipat sanoen "I love you!"

    VastaaPoista
  3. Huumorintajuhan on ominaisuus, jota sekä kysytään että tarjotaan seuranhakuilmoituksissa. Mitä tästä pitäisi ajatella?
    Sen pyytäjällä se saattaa olla anteeksiannon ja armon pyytämistä - katso läpi minun puutteitteni, ole kiltti. Ja tarjoaja sanoo, että ei ole niuho, vaan osaa nauraa vaikka kyynelten läpi klovnin tavoin.

    Työnhakijallakin huumorintajun mainitseminen saattaa olla rauhoittelua: en tule olemaan valittaja, ota minut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkemmin ajatellen, minä ottaisin töihin ja kaverikseni sen, joka sanoo, että olen tämmöinen mörökölli, koska se luonnehdinta kertoo, että hänellä on huumorintajua. Satakuntalaiselle kaikki itsekehuun viittaavakin on myrkkyä. Olen kyllä oppinut itsearvostusta matkan varrella.

      Poista
  4. Ilo-laulu itensä nauramisesta

    Hilpiätä se on cun ihmisex synty
    sai sen lahjan Heralta yxin vain antomuxena
    naurun muren sen picu töpperöisen rinan ala cutcuttele
    sitä hän siuna ja ciitoxe anta kun vain aurincoinen
    paista ja hän jo varjocuvallens pärscy myösci
    ilon cyynelöisen minc se vain aiheuta että hän
    hänex tietä cuke on hän mice on hän
    nin perimmäisex sielu caiva sen ulvauxen
    minc aiheuta tuo ite se varsinaine ite mice on ite
    Soma se olt Jumala luoma oma
    joca kerra kute taru certo putos hevoisen seläst
    kuin nin riemul tajus olemassaolons
    etä hän site vieläci ojas nauro itellens
    eicä mainio hevoinen sitä sillon ymmärtäinyt
    ja secö nieccaa sitä yhä ylemmäx naurattel!

    J----

    VastaaPoista
  5. Voin paljastaa, että olen tehnyt tässä blogissa olevasta J Saaren valokuvasta suorastaan runsaan kuvankäsittelytyön. Olen siirtänyt tuon hymyilevän pojan erilaisiin kuvaympäristöihin. Elokuviin, historiallisiin hetkiin, uskonnollisiin yhteyksiin. Näitä kuvia ei voi julkaista, koska minulla ei ole kuvaoikeuksia niihin kuviin, jotka ovat käsittelyissä mukana. Mitä tässä menetetään? Sanon suoraan: paljon. - Nämä hymyilevät pojat tulisi jättisuurennoksina sijoittaa Kiasman seinille kaikkien nähtäviksi. Ydin on nimenomaan J Saaren hymyilevän pojan ja kulloisenkin puitteen yhteisviestissä. Kokonaisuus on sinfoninen. Voihan surkeus kaikille, jotka eivät tätä näe.

    Viime vuosina olen joutunut käsikirjoittamaan elämäni uudelleen. Havahtumaan uudelleen. - Kerran kykeneminen itse hymyileväksi pikkupojaksi on pelastanut henkeni erikoisella tavalla.

    Minua kannattelee se, että olen löytänyt perimmäisen vakavuuteni missä en naura itselleni. - Huumori on asia erikseen ja tiukkapipoisuus.

    Voisi sanoa näinkin: myös minulla on se missä ei naureta itselle ja sen varaan yritän rakentaa tulevaisuuteni.

    J----

    VastaaPoista
  6. Kuva hymyilevästä, tyytyväisestä, hyväntahtoisesta pikkupojasta sijoitettuna outoihin ympäristöihin, hieno idea.

    VastaaPoista
  7. Kiitos. Osittain työni muistuttaa elokuvaa Forrest Gump. Mutta luvalla sanoen on vain parempi. J Saaren kuva tässä blogissa on ehdoton. Se on lapsuuden vilpitön.

    Olen etsinyt ihmiskunnan ehdottomuuksia tai taiteen ehdottomuuksia ja sijoittanut kuvankäsittelyn menettelyin J Saaren kuvan niihin ja syntyy ehdottomuuksien kohdatessa jotakin mitä on vaikea sanoin kuvailla. Joku pitänee sitä räävittömyytenä ja siunaa, ettei näitä kuvia missään näe.

    Itseäni puhuttelee esimerkiksi mustavalkoinen kuva elokuvasta Andrei Rublev. Siinä on pari viluista ja kaiketi uskoaan etsivää miestä. He ovat kirkossa. Taustalla olevaan ikoninäkyyn olen siirtänyt hymypojan pään ja vähän väriä ympärille ja muuta keltainen veto siitä lähtemään läpi mustavalkoisuuden. - Minulle siinä kuvassa on mukana sanon nyt suoraan: kaikki se mitä käsitän Pyhyydellä.

    Citizen Kanen kuuluisa klassikkokuva missä kansalainen Kane paasaa ja hänen taustallaan on jättikuva hänestä tulee hupaisa kun jättikuvan paikalla on jättikasvo hymypojasta ja paasaajastakin on tehty hymypoika...

    Titanic on kummallisella tavalla selittämätön kun di Caprion kasvot on korvattu hymypojan kasvoilla siinä missä di Caprio levittää rakkaansa käsiä laivan keulassa.

    Chaplin ja Chaplinin poika... ja pojalla onkin blogistimme hymypojan kasvot...

    Tai kuvitelkaa miltä sotamies Ryanissa kapteenin kypäräpäähineiset kasvot näyttävät kun kypärän alla onkin hymypojan kasvot... syntyy jotakin sanomatonta, joka ahdistaa ja kummastuttaa.

    Ajatelkaa hymypoika elokuvissa Kärpästen herra tai Julma maa.

    Myös elokuvaan Tuntematon sotilas siirrettynä sotilaan kasvoiksi saanee katsojassa aikaiseksi jotain mikä ei tule sanoiksi.

    Hymypoika sijoitettuna yleisöön missä on John F. Kennedy vaimonsa kanssa avoautossa vähän ennen kuolemaa...

    Hymypoika neuvostoliittolaisessa kuvapropagandassa.

    Hymypoika jopa Hitlerin kasvojen paikalla silloin kun diktaattori puhuu tai pikku viiksineen Chaplinin paikalla elokuvassa Diktaattori.

    Buddha hymypojan kasvoin.

    Minähän tietysti pystyn lisäilemään värejä mustavalkoiseen kuvaan.

    - Tällä hetkellä suomalainen kuvankäsittely voi maailmalla hyvin. Mutta palvonnan kohteena on kyky koostaa huomaamattomia kokonaisuuksia valtavasta määrästä ei yhteyksissä otettua ainesta.

    Tämä ei ole minun työni ydin. Lähden siitä, että liitoskohdat saavat myös näkyä siinä kokonaisuudessa millä yritän havahduttaa, tässä tapauksessa itseäni. Kun sitten kuitenkin lopultakin olen itseäni ylentävä narsisti niin ajattelen olevani jonkinlainen kuvankäsittelyn Jackson Pollock... joka tarkasti tutkittuna on sittenkin hyvin pikkutarkka ja pedanttinen taiteilija.

    J----

    VastaaPoista