Yö tulee ja sammuttaa vuosiluvut ja laskelmat
nostaa meidät menneisyydestä ja tuo pois
ruutupöydältä kuninkaiden ja hevosten seasta
tyven hetki ja lähde seitsemäs todistaja
mikä on pienenpieni alku juuret meidän loppumattomat juuremme
virkoamassa vasta nukkumassa vielä kivenkoloissa mullassa
tuntematta itseäänkään ymmärtämättä kuka se on joka
kietoutuu heihin
pimeän maan lävitse niin kohtaavat puut samalla kertaa
ylemmässä ja alemmassa maailmassa äidin mykän ihon lävitse
sormet sormien lehdet lehtien kanssa lanteet lanteiden
hiljaa varisee meidän välistämme veri ja multa
sinun nuori ruumiisi syttyy liekkeihin kuivien lehtien alla
Jaan Kaplinski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti