torstai 30. maaliskuuta 2017

JATKOA EDELLISEEN: Sukupuolien lukumäärästä

Kun otsikon aiheesta väitellään, minussa herää aina pakottava tarve tehdä itselleni tuo kysymys. Montako niitä on? Onko napoja kaksi ja muut siltä väliltä? Ennemmin siis niin kuin että muut sijaitsisivat kokonaan tuon määritelmän luoman koordinaatin ulkopuolella? Älkää nyt hemostuko. Yritän tässä vain vastata mielekkäästi itselleni. Voinko vastata että kaksi tuossa merkityksessä? Napojen suhteen?

Kun monien (tai paremminkin määrittelemättömien kuin monien?) sukupuolien mahdollisuus kiihkeästi kiistetään keskusteluissa, onko kyse siitä, että sukupuoli määritellään luonnolla, siis lisääntymisen biologialla, tai sitten uskonnollisella metafysiikalla? Joko luonto tarvitsee kaksinapaisen sukupuolisuuden (niin kuin käsittääkseni tarvitseekin) tai Jumala tahtoo sitä. Kummassakin tapauksessa tuntuu oikeutetulta kummaksua lukumäärää 3 tai ilmaisua muu sukupuolesta puhuttaessa. Ilmaisut eivät tunnu asettuvan millekään mielekkäälle perustalle mielekkäällä tavalla vaan tuntuvat olevan epätarkkoja ja vajavaisia maanantaikappaleita muuten niin tarkassa luonnon tuotannossa. Niitä vastustetaan ehkä siksi vastomaisesti.

Siis sitä, mikä ei ole biologisesti tai metafyysisesti tarkkaa, ei tunnu olevan olemassa?

No. Jään yhä miettimään tätä kysymystä.


30 kommenttia:

  1. juha. tuossa edellisessä kirjoituksessa mainitsit soinin, ja minulle tuli mieleen perussuomalaisten nuorten taannoinen lippiskampanja, jonka kautta kapinoitiin sukupuolineutraalin yhteiskunnan ideaa vastaan. osallistujia kehotettiin käyttämään lippiksiä, joihin oli printattu jokotai-sukupuoli: tyttö tai poika.

    voi elämän kevät ja kylmän kankea biologinen määrittely! minusta kampanja oli kaikessa naurettavuudessaan ennenkaikkea surullinen. se toi esiin sen, miten suuri ihmisjoukko meidän yhteiskunnassa on edelleen, joka ei ymmärrä sitä että kaikkia ei tarvitse tunkea samaan muottiin.

    viime jouluna etsin sukulaislapselle joululahjaa ja selailin nettilelukauppaa, jonka pojille suunnatuista lelumainoksista oli koottu sanapilvi, jossa esiintyi sellaisia sanoja kuin heroes, battle, power, action ja crash. tyttöjen sanapilvi oli paljon pehmeämpi: hair, mommy, nails, babies ja glamour.

    ps. inhimillinen tekijä -ohjelmassa ehdottomasti parasta oli sen yhden sukupuolisensitiivisen haastateltavan titteli: tähtitieteen sekatyöläinen.

    meri

    VastaaPoista
  2. Tuli mieleen, että joskushan perussuomalaisten nuorissa johtohahmona oli avoimesti biseksuaali Sebastian Tynkkynen. Ei puhtaan heterosuuntautumisen lisäksi Tynkkynen oli erikoinen hybridi sikäli, että oli tunnustava kristitty. Luulen, että ei ollut Soinillekaan ihan ongelmaton yhdistelmä. Eli puolueesta kuin puolueesta löytyy myös eroja.

    VastaaPoista
  3. Ei saa sekoittaa seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta! - Voisi sanoa näinkin: seksuaalisuus on pintaa ja sukupuolisuus on syvyyttä. - Me olemme joka hetki sukupuolisia, mutta me emme ole joka hetki seksuaalisia.

    Sukupuolisuus on eksistentiaalinen kysymys. - Se on olemassaolon hahmottamisen kysymys.

    Biologinen lisääntyminen edellyttää sitä, että toisella on pimpslooda ja toisella kyrväin.

    Muunsukupuolisuus saattaa puhjeta esiin silloin kun ihminen ryhtyy kirjoittamaan kirjaa. - Tekstin edetessä kirjoittaja tajuaa syvästi, että jotain on kummallisesti poikkeavalla tavalla.

    Kirjan kirjoittaminen haastaa kirjoittajan sukupuolisuuden kokemuksen - jos on haastaakseen.

    Mitä eheämpi kirjailija sukupuolisesti on sitä tylsempää tekstiä hän kirjoittaa.

    Suomen kirjallisuudessa on kaameita naiskuvia, joita miesmiehet ovat kirjoittaneet. Mutta kun niitä on tapana kunnioittaa niin naisetkin kunnioittavat.

    Yleensä ottaen kirjailijaksi ei pitäisi ryhtyä muuta kuin muunsukupuolisen. Vain hän luo elävää kirjallisuutta.

    Sukupuolisesti kauttaaltaan uskottavan kirja.

    Onko sellaista?

    Se on tavoite.

    Se ei ole toteutunut.

    Kun mies luo naisromaanihenkilölleen puhuntaa ja olemusta. Voi kauhistus! Mieskirjailijoiden tulisi jättää naiset rauhaan.

    Sama toisinpäin.

    Jos ajatellaan sukupuolisesti kestävää ja hyväksyttäväksi punnittavaa suomalaista romaania niin onko sellaista?

    Mieskirjailijat olettavat että nainen on tuollainen.
    Naiskirjailijat olettavat että mies on sellainen.

    Kun Aleksis Kivellä ei ollut yhtään mitään käsitystä naiseuden olemuksesta niin hänen kirjoittamisensa on viehättävää! - Tämä mentäessä aikojen alkuun.

    Mikko Niskanen ehkä oli muunsukupuolinen ja siksi hän onnistui erinomaisesti naiskuvissaan leffoissaan.

    Se että tykkää vitusti vitusta ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö ihminen olisi muunsukupuolinen.

    VastaaPoista
  4. Tästä sukupuolten asiasta oli hyvä juttu viimeisessä National Geographicissa (Suomi). Kannattaa tsekata vaikkapa kirjastossa: kirjo on laaja, kun ristiintaulukoidaan biologinen sukupuoli, kokemus omasta sukupuolesta ja seksuaali-identiteetistä sekä erilaiset tavat toteuttaa oman identiteetin mukaista sukupuolta.

    Kun tuonne vielä lisätään erilaiset yhteiskunnallis-moraaliset ja uskonnolliset, miksei myös luokkaa / rotua koskevat normit jne. jotka säätelevät omaa sukupuoli-identiteettiä ja kokemusta siitä sekä toteuttamisen mahdollisuuksia, on kirjo jo valtava.

    VastaaPoista
  5. Minä koen henkilökohtaisesti, että kirjallisuudessa, siis kirjallisuudessa joka itseäni puhuttelee, ei (ytimeltään) ole välttämättä paljoakaan / ehkä mitään tekemistä sukupuolen kanssa sellaisena kuin se yleensä määritellään: paras kirjallisuus iskee ihmisyyteen kaikessa monimuotoisuudessaan / alastomuudessaan, käsittelee elämän ja kuoleman peruskysymyksiä tavoilla, jotka parhaassa tapauksessa ylittävät yhteiskunnalliset jaottelut.

    No, heti kun tämän sanoin, joudun saman tien myöntämään, että on paljon poliittisesti painavaa kunnon kirjallisuutta, joka myös nostaa esiin esim. sukupuolieron ja sen vaikutukset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siitäkin keskusteltu, saako tekeytyä toisen kulttuurin edustajaksi taiteessa, kirjoittaa eri kulttuurin äänellä (Oneironin kohdallahan keskustelua käytiin). Kysymys siis herää kaikkien erojen kohdalla. (Kiinnostava kirjoitus löytyy Ruskeat tytöt -blogista tunnisteesta valkoisuus: Musta näyttämö, valkoinen katse.)

      Kysynpä näin: ovatko ristiinkirjoitetut eli toisen sukupuolen kirjoittamat fiktiiviset hahmot aina muun sukupuolisia? Onko niissä kiinnostavinta niiden intention mahdottomuus? Puolinaisuus?

      Poista
  6. Kirjallisuus koetaan sukupuolisuudessa. Näin sukupuolisuus on valtavasti perimmäisempää kuin seksuaalisuus. Eri ulottuvuus.

    Kirjallisuutta ei pysty kokemaan ilman sukupuolisuuden ulottuvuutta. - Sukupuolisuus on niin sekoittunut kaikkeen kokemiseen.

    Kaikki tähän mennessä suoritettu sukupuolikeskustelu on pääosin pintaa.

    SIIS: et voi luoda merkittävää romaania olematta muunsukupuolinen.

    Muissa tapauksissa todistat ymmärryksesi vajetta ja voit kyllä saada siitä kirjallisuuden Nobel-palkinnon.

    Nobel ja muut ovat aivan roskaa! Jos ajatellaan merkittävintä kirjallisuutta.

    Aplodikirjallisuus on muuta kuin suuri kirjallisuus.

    Mies kirjoittamassa naishahmoa romaaniinsa - mikä tolkuton tökerö hän onkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on vain se umpikuja, että muunsukupuolinen on yhtä kykenemätön kirjoittamaan itsestään poikkeavaa henkilöhahmoa. Myös hän kirjoittaa vajetta ellei kirjoita oman ristiriitansa todistusta. Kun kirjoittaa niin aina yleistää oman kokemuksensa väärin. Ymmärrän että tarkoitat muunsukupuolisen olevan marginaalia, joka tulee esiin kiinnostavasta kulmasta ja mies taas edustaa hegemoniaa. Mutta loogisesti kyseessä on umpikuja. Ja tietenkin se on tärkeää, mitä tarkoitat naisen hahmon kirjoittamisella. Olemuksen vai toiminnan hahmoa? Kun esimerkiksi samastun pelkoon, vihaan tai tuskaan, sukupuolella ei ole merkitystä. Kun Norman Bates tappaa Marion Cranen, en samastu sukupuoleen vaan pelkoon ja kauhuun. Ja jos kirjoittaja muuttaa sukupuolensa salanimellä, huomaako kukaan ristriitaa?

      Tämä on kyllä kiinnostava kysymys. Tuo mainitsemani blogin teksti tuolla edellisessä kommentissani liittyy juuri tähän toiseuden jakamisen mahdottomuuteen. Se on kiinnostava teksti.

      Poista
  7. Minäkin katsoin tuon ohjelman. Siinä viehätti nykyään niin harvinaisen rauhallisuus ja mukavat, laajakatseiset ihmiset.

    Pimenoff osaa sanoa asiansa lakonisesti ja uskottavasti. Minulla jäi mieleen se, mitä hän sanoi kielestä, suomen kielen sukupuolettomuudesta. Meillä ei ole noita 'Merci, madame' ja 'Thank you, sir', me sanomme vain 'Kiitti', ja on vain se yksi hän-pronomini jne.

    Jotkut ovat sensitiivisempiä, eläytyvämpiä tuntemaan toista sukupuolta tai erilaisia sukupuolen muotoja samoin kuin toista ihmistä ylipäätään. Toiset taas kokevat kaiken yksinomaan oman minänsä kautta. Tässä saattaa olla hurjia eroja.
    Todennäköisesti ihmiskuvauksessa onnistuu parhaiten sellainen, jossa on sopivasti naista ja miestä, ja vielä lastakin.

    Tuo Juhan mainitsema 'kulttuurinen omiminen', ettei saisi kirjoittaa kuin siitä, minkä tietää, on uusi ilmiö ja liittyy varmaan laajempaan ankaruuteen ja rajoittamiseen ajassamme. Kun yhteiskunta sallii vapauden, niin ihmiset alkavat rajoittaa ja päsmäröidä toisiaan.
    Onhan kirjailija eläytynyt vaikka kissaksi tai kiveksi. Tietysti pitää olla tarkkana ja tehdä taustatöitä, mitä kissan elämään kuuluu, mitä kaikkea se kivi onkaan nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antti Eskola sanoi mukavasti: – Aikoinaan me uskoimme tietoon ja valistukseen. Ajattelimme, että jos tieteen keinoin ihmiselle kerrotaan, kuinka tosiasiat ovat ja miten yhteiskunta toimii, se johtaa muutokseen. Oli virhe uskoa niin. Eivät ihmiset vapautta halua - vaan jotain, jolle alistua.

      Poista
  8. minun kansa- tai oppikouluaikana ei sukupuolesta puhuttu kuin häthätään yhdellä bilsan tunnilla, jossa hihitettiin ihmisen lisääntymistä. kotona oli kyllä kirjahyllyssä lääkärikirja, josta pääsi näkemään anatomisia faktoja.

    nykyisin ollaan onneksi valovuoden päässä niistä ajoista. ihmiset pääsevät leikittelemään sukupuoliodotuksilla aika vapaasti. poikani ikäiset varsinkin pitävät sukupuolta jo hirveän moniselitteisenä käsitteenä. msutavalkoiset jaot eivät tunnu enää samalla tavalla relevanteilta.

    minulle itselleni sukupuoli on hyvin henkilökohtainen asia, enkä ole se ilmaisussa niin hirveän vapaa. siltä osin voisin siis hyvinkin taipua jonkin asteen androgyyniksi.

    näin pari vuotta sitten leffan, jossa joukko naisia osallistui workshoppiin, jossa luotiin jokaiselle miespersoonat pukeutumisen, mimiikan, tennissukista sopivan kokoiseksi askarrellun etumuksen ja muun rekvisiitan avulla. naiset oppivat tosi äkkiä oikeat mies-ilmeet, ja muutos oli häkellyttävä. joskus sukupuoli on siis vain sosiaalinen konstruktio.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava elokuva. Uskon että tuossa elokuvassa naiset matkivat tai eläytyivöt hyvin miesten rooliin ja tapaan olla. Oleellista olisi vielä tietää se, miksi he itsensä kokivat ja se ei ilmene miehen esittämisessä. Tarkoitan, että tuosta ei käsittääkseni voi vielä tehdä ainakaan vahvaa tulkintaa sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona. Se kyllä herättää idean siitä.

      Olen huomannut että miehen on helpompi matkia naisellusuutta kuin päinvastoin. Yleensä kun nainen matkii miehisyyttä, tulos on kömpelö ja vaivaannuttava. En tiedä mistä se johtuu, mutta niin se useimmiten on. Naisen stereotypiaa on jotenkin helpompi liioitella...

      Poista
    2. Tai: voisi sanoa paremminkin että jossain määrin sosiaalista konstruktiota kuin joskus... ja että biologisen ja sosiaalisen tarkjaa rajaa on mahdotonta vetää. Eli missä määrin sukupuoliset stereotypiat ovat evolutiivisesti ja biologisesti kirjoittautuneet meihin (taakaksi asti)? Missä määrin ne ovat "välttämåttömiä"? Tuota on kiinnostavaa pohtia. Tosin kysymys on epäkorrekti.

      Poista
  9. kyseisen elokuvan ohjaaja muistaakseni aloitti perehtymisensä sukupuoli-identiteettien moninaisuuteen huomattuaan tulleensa täysin erilailla kohdelluksi mieheksi pukeutuneena.

    jos ajattelen itseäni, niin minulla on aika erilainen asenne ja meininki riippuen, olenko liikenteessä vanhassa maiharissa vai pyhäkoulumekossa. villapaidassa on vaikea ottaa itseään turhan sukupuolisesti, ehkä juuri siksi pidän sitä aika usein. vaatteiden voima on väistämätön.

    on kiva leikkiä ajatusleikkiä: miten sitä itse viettäisi päivän vastakkaisen sukupuolen edustajana. olen aina unelmoinut siitä, että voisin kuseksia seisten. kukapa ei niin tekisi, jos päivän ajan saisi mies olla. ja kokeilisin tietysti sitäkin, miltä tuntuu istua sohvalla ja töllätä räikkösiä. ja sitten päälle käskisin vaimoa lopettamaan sen jatkuvan kitinän, joka peittää formuloiden mölyn alleen.

    tietyin väliajoin tarkistaisin kiveksieni olemassaolon ja heittäisin likaisen paitani pesukoneen päälle olettaen, että kahden tunnin päästä se jo roikkuu kuivumassa jonkun muun toimesta. ja varmaankin soluttautuisin jonkun jätkäporukan sekaan puhumaan siitä yhdestä asiasta.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisit niin raivostuttava mies (enää parisuhdeväkivalta puuttuisi), että minä muuttuisin ihan periaatteessa naiseksi ja lopettaisin formuloiden katsommisen ja rambo nelosesta tykkäämisen ja alkaisin lukemaan ainoastaan naisten kirjoittamia pohjoismaisia dekkareita vain ärsyttääkseni sinua ja:@)

      Poista
    2. Minä miehenä alkaisin ensimmäiseksi ajaa sellaista asiaa, että miehille kehitettäisiin kunnon tukiasuste alapään turvattomille riippuville osille. Olen monesti ajatellut, että miehenä olsi outoa tottua miehen sukupuolielimiin. Pitäisi asetella penistään ja katsoa, että se tulee oikeaan lahkeeseen, ja entä jos se alkaa nousta (siitäkin syystä joillain nuorilla pojilla on varmaan ne hehtaarihousut). Tätä penissuojaa voisi olla eri malleja: nuorisomalli, topattu, push-up, balconette, urheilu (siihen onkin jotain), arki, juhla jne. Jos olisin suunnittelija alkaisin heti kehitellä tällaista. Valitsisin itselleni varmaan push-upin!

      Poista
  10. Marjatta,

    hyvät bokserit ja mustat, hieman stretch-tyyppiset farkut toimivat melkein kaikissa tilanteissa paitsi urheilussa, ainakin itselläni. Siinä on mukava ja luonnollinen olo, penissuojineen kaikkineen.

    Tuli mieleen tällainen outo koepallo, kun kuuntelin aamulla pari kappaletta, joista kummastakin pidän omalla tavallaan. Kyse on myös kappaleissa olevasta seksuaalisesta tai eroottisesta virityksestä.

    Kysynkin teitä (varsinkin jos kuuntelette videoineen):

    Kummassa kappaleessa teistä on enemmän seksuaalienergiaa mukana,

    tässä Yadahin uskonnollisessa ylistyskappaleessa, jossa joukko nuoria esiintyy https://www.youtube.com/watch?v=Jq2WMAajLdg

    vai Auroran hienossa rakkauslaulussa Täydelliset https://www.youtube.com/watch?v=uoNQe2HVcoI

    Olen vähän miettinyt, että minulle tuo Auroran biisi on ristiriidattomampi ja jotenkin vilpittömästi sitä mitä on. Yadahin biisissä taas on melkoisesti mukana (ehkä sublimoidusti mutta läpitihkuen) nuorta seksuaalienergiaa.

    Kommentteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten se eroottinen vire on omassa päässäni...

      Poista
  11. juha. jos sinusta tulisi juhanna, ja minä heittäisin sovinistista läppää raavaiden jätkien kanssa, niin pettyisin kyllä pahasti, jos niiden jutut olisivatkin oikeasti sen tyylisiä kuin "siis mikä sitä juhannaa vaivaa, se on ollut tosi vaisu viimeisen carpe diem -kurssin jälkeen, osaatsä hessu veikata mikä sen juhannan tunnelukon vois aiheuttaa?

    nojailisin reteesti ovenkarmiin auton jakoavain taskussa ja yrittäisin kiertää aiheen palaamalla takaisin tissit-kalja -keskusteluun koff-lippis päässä.

    marjatta. lusikka soppaan: jos saisin päivän ajan olla mies, niin ensimmäisenä kusisin nimeni hankeen. ja porttikonkiin tietysti myös, niin kuin kunnon junttimiehen kuuluukin.

    meri

    VastaaPoista
  12. Jollain tavoin te ajatte kuralle ja alatte karnevalisoida sukupuolikeskustelua. Nimenomaan sukupuolikeskustelua.

    Sukupuoli sijaitsee päässä. Voisi sanoa: "Hänellä on sellainen sukupuoli ja hänellä siis on sellainen sielu."

    Sielutonta filosofiaa ei voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anis, samaa mieltä: sukupuoli sijaitsee hermoverkostossa ja ehkäpä se kohdentuu ylhäälle - ainakin tämä efekti syntyy -mutta ajattelisin, että tämä mentaalinen sukupuolen kokemus on samalla koko ruumista käsittävän hormonaalis-hermostollisen verkoston varassa. Jos sukupuoli on päässä, se ei ole kuitenkaan mitenkään tahdonalaisesti ohjattava, vaan pikemminkin peruskokemus tai raamit, jotka sitten realisoituvat eri tavoin eri ihmiselon vaiheissa... ehkä näin, ehkä jotenkin toisinkin, kuka tietää...

      Poista

  13. vesa. ääk. kumpikaan ei napannut mitenkään. aurora vähän enemmän, mutta on silti sanottava, että reggae suomeksi transponoituna on teennäinen ja sietämätön musiikinlaji. tuure kilpeläinen tekee tässä poikkeksen, mutta esim. jukka poika ei.

    olen hengellisen musiikin suhteen vanhaa koulukuntaa ja minusta varhainen kirkkomusiikki ja virret kantavat anomaa parhaiten. tämä laji on pahasti horjahtanut viime vuosina, kun niitä on puettu mitä kummallisimpiin ja ihmeellisimpiin kuoseihin sekä esitetty imelään viihdetyyliin. pidän musiikista, joka ei sorru liioitteleviin tulkintoihin; sellaiseen, jota yksinkertainen sävelmä ei kestä.

    odotan kovasti pääsiäistä - se on lempparini kristillisten juhlien saralla. bachin matteus-passiota ei pääse karkuun – eikä pidäkään, koska se kertoo kärsimystien tapahtumat kurkkua kuristavan liikuttavalla tavalla.

    meri

    VastaaPoista
  14. meri, hengellisen musiikin linjoilla samalla suunnalla kanssasi. eihän näitä jenkkityylisiä ylistyksiä voi edes asettaa samalle viivalle vanhan kunnon iankaikkisen bachin kanssa. tavallaan mietin vaan tuosta yadahin kappaleesta, että onko se nuoruuden vilpittömyyttä vai jotain ihan muuta.

    tuuresta tykkään kanssa (se on vieläpä aika syvällinenkin omalla tavallaan). aurorallakin on kivoja kappaleita, vaikkei sen ääni ole kovin varma. tää täydelliset on musta hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenkkityylinen ylistys... Hm. Tulee mieleeni muutamia jenkkilässä koulutettuja saarnamiehiä ja myös tästä tästä likeltä Håkan Westergård, Lived Ordin miehiä ja Turun Elämän Sana -seurakunnan perustajia.

      En ole myöskään tykännyt hengellisestä iskelmätyylistä. Etten vain nyt tarkoittaisi Eija Merilää ja muutamia muita.

      Helluntailiikkeessä pyrittiin aikoinaan suitsimaan jenkkiläistyylistä yslistystä ja vapaakirkossakin oltiin varpaillaan. Ylistykseen liittyi myös karismaattista liikehdintää, joita kanavoimaan luterilaisessa kirkossa perustettiin Hengen yhteys kirkossamme.

      Kun Jaakko Eleniukselta, hänen tultuaan valituksi Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtajaksi, kysyttiin hänen kantaansa ylistykseen, hän vastasi televisiohaastattelussa, että kyllä Jumalaa ylistää voi, mutta sekin on tehtävä pelolla ja vavistuksella.

      Mutta Tuomaskirkon kanttorin musiikki sopii sekä häihin että hautajaisiin ja pääsiäisenä Jeesus-taradition gerygmaan.

      Poista
  15. Sukupuoli ei ole tahdonalaisesti ohjattavissa sillä sukupuoli on yhtä kuin kohtalo.

    Sukupuoleen kyllä voidaan vaikuttaa. Rakenteellisessa dissosiaatiossa (joka perustuu traumatisoitumiseen) syntyy joskus DID, siis dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Tällöin kuten ennen sanottiin ihmisessä eriytyy sivupersoonia, jotka myös sukupuolittuvat. Ihmisyksilöstä tulee sukupuolinen pelikenttä. Joku sivupersoona voi ottaa merkittävän vallan ohi pääpersoonan. Voi ajatella sitenkin, että joskus sivupersoona on niin valtaava, että juuri sen vuoksi ihmisen anatomialle tehdään sukupuolen korjaus.

    Rakenteellisen dissosiaation teoria mielenkiintoisella tavalla antaa tietoa sukupuolisuuden kysymyksestä.

    Se on selvä että empiirisesti ajatellen ihmisellä on vain yksi anatomia.

    VastaaPoista
  16. Olen samaa mieltä, sukupuoli on kohtalo, siis se elämänperusta, joka kullekin on "annettu".

    Tämä rakenteellisen dissosiaation (muitakin voimakkaita traumaperäisiä kokemuksia tai muutoin yksilön omaa kokemusta tiettyyn suuntaan pakottavia / hajottavia ajattelumalleja on) vaikutus sukupuolen kokemiseen oli hyvä tarkennus - olemme tosin silloin psykiatrian alueella ja silloin voidaan puhua ylipäänsä dissosiaation vaikutuksesta koko persoonaan, sen hajaantumiseen.

    Kuvaat hyvin, miten eri sivupersoonat (dissosiaatiossa tai persoonallisuuden muussa hajoamisessa, jossa itsetunnistus yhtenäisenä kärsii) voivat vaikuttaa jopa sukupuolen kokemukseen. Ehkä tosiaan psyyke kohtaa "kevyempiäkin" traumoja kuin dissosiaation, jotka sitten vaikuttavat kokemukseen oman sukupuolen (tai sukupuoli-identiteetin) alueesta.

    VastaaPoista
  17. Voisiko ajatella, että esimerkiksi biseksuaalisen ihmisen kokemus sukupuoli-identiteetistään ja sen toteutuksen mahdollisuuksista on liukumo, mutta kuitenkin eheä liukumo, kun taas persoonan dissosiaation kokeneen kokemus sukupuoli-identiteetistään (ja jopa sukupuolestaan) on pirstoutunut ja pahimmassa tapauksessa hallitsematon / ennakoimaton (jos otetaan huomioon sivupersoonien mahdollisuus)?

    VastaaPoista
  18. Täsmälleen oikein. Juuri noin on.

    VastaaPoista
  19. Vartin yli 11 tänään tulee teemalta doku aiheesta. Oisko sama ku mistä meri puhu?

    VastaaPoista