( Me and my bloody mouth! Tajusin vasta nyt: tuo ekassa kuvassa ollut "kuluneen näköinen mies" on ite seinäjoen kaplinski. Eli herra S, itse. Himself in smoke. Se ei ollutkaan kuvahausta. No, tuskin loukkaannuit? Olet noin viistoista vuotta vanhempi kuin Knausgard jonka kuluneisuus ja uurteisuus on varsinkin naisten rakastamaa... Omasta peilistäni katsoo mua usein myös kulutettu mies, mutta en mä noin karismaattisen näköinen ole kuin sä, kuolevaisena. )
Satuin näkemään tuon kuvan ja koska olen kuntavaaleissa ehdokkaana niin aion pitää valtuustokaudella jos sinne pääsen huolen siitä, että psykiatriseen hoitoon pääsemiseen ei tule epäinhimillisiä esteitä. Ihminenhän ei aina edes tiedosta oman hoitamisensa tarpeita. Tarvitaan matalan kynnyksen paikkoja, joista sitten tarpeen vaatiessa ohjataan vaikka pakkokeinoin osastolle. Nykyään nuorissa naisissa on sellaisia, jotka kutsumustietoisesti jaksavat hoitaa vanhoja miehiäkin.
Eikö tämä ole laiska kirjoja lukeva ihmisvökäle. Ei se missään metsätöissä ole ollut! Tupakkatuotteet pois ja naama siliää. Tupakka on paha! Tuolla ilmeellä jos menee vakuutustoimistoon niin ei saa sairauskuluvakuutustakaan. On liian sairaan näköinen. Piristy!
Tässä tapauksessa tulee mieleen myös Toimi Kankaanniemen riutunut serkku:) - ei ihan yhtä hyvä munkki nuorten tai vanhempien naisten hoivissa kuin Toimilla, tai sitten naiset ovat kerta kaikkiaan ottaneet kaiken irti tästä sympaattisesta hahmosta, joka tahtoisi vain nukahtaa.
Jos elokuviin mennään niin kuvan voisi lähettää sähköpostiviestin liitteenä Tarantinolle. Hyvällä onnella pääsisi kidutettavaksi ja kuolijaksi johonkin kohtaukseen.
Toisaalta kuvasta tulee mieleen Donald Trump kolmen vuoden kuluttua.
Työskentelen patologia avustavana vahtimestarina ja joskus luen Saaren blogia. Kun näin kuvasi niin tuli heti mieleen, että oletko tehnyt hoitotestamenttisi? Oletko antanut suostumuksesi elinluovutuksiin? Sinun nahoistasi saattaa kuitenkin vielä löytyä elimiä vaikkapa sitten siirrettäviksi yhdyskuntapalvelijoihin ennen kuin heidän palvelunsa alkaa. Onko suurempaa rikosseuraamustyöntekijän rakkautta kuin luovuttaa munuaisensa rikoksentekijälle? Tällaisen elinluovutustestamentin voisi laittaa kehystettynä työhuoneen seinälle.
Kuule Haapala. Etkö sinä ole jonkinlainen kirjallisuudentutkija. Mitä hä? Jos näin minäkin puutun tähän kuvakeskusteluun. Vastaapa Haapala miksi Riitaojan piti kuolla Tuntemattomassa. Niin pelkoisen ja ketään kiusaamattoman miehen. Miksi Linna ei pitänyt hengissä? Minä näen Saaren kuvassa ikämies Riitaojan. Tuolla ilmeellähän se olisi sodan jälkeenkin elänyt pelkojaan. Miksi Linna oli niin julma kirjailija, että tapatti Riitaojan. Myönnä pois Haapala ettet olisi ite ilennyt Riitaojaa tapattaa jos sinun olisi ollut pakko kirjoittaa tämä Tuntematon. Myönnä pois! Olisit antanut Riitaojan kärsiä pelkojaan koko pitkän elämän tuolla Saaren naaman ilmeellä.
No kuules ano, patologian mies, nimenomaan olen jonkinlainen kirjallisuudentutkija. Varmaan Linnalla oli tarkasti mielessään Tuntematonta sommitellessaan Riitaojalle juuri tuo kohtalo ja rooli. Mitäpä me voimme sanoa siihen mikä kunkin kohtalo on täällä lihallisessa elämässämme tai sitten fiktiossa, hä? Eihän me päästä kummassakaan tekijän paikalle, ellei sitten itse kirjoiteta sitä mitä halutaan. Riitaojan kohtalo oli kurja, mutta olisiko Tuntematon ollut parempi jos Riitaoja olisi hortoillut sivuilla loppuun saakka pelon ja inhimillisyyden symbolina - mitä tästä olisi seurannut muiden kohtaloiden suhteen, kun Linna olisi joutunut sommittelemaan muitakin hahmoja hieman toiseen suuntaan päästäkseen yleisvaikutelmaan... Eri teos se olisi ollut. Riittänee kun sanon: monta hyvää ja parempaakin miestä sota vei, turhan tähden monessa mielessä, sen kai Linna tahtoi (pasifistisen tulkintani mukaan) sanoa. Vaikka kyllä se myös ihaili suomalaista soturia, tavallista miestä paikallaan.
( Näyttää siltä että vanha kunnon J---on tullut takaisin... Tai siis siltä näyttää vahvasti. Olen käynyt silloin tällöin kurkkaamassa J--- blogiasi ja saanut sieltä ajattelemisenkin aihetta. Aiemmin täällä käyttämäni/lainaamani ajatukset, "oman toisinajattelun varjeleminen" ja "ei voi vaieta, olla hiljaa, jos ei ole sisältöä mistä vaieta " ovat nimenomaisesti sulta peräisin. Ne ovat mahtavia ajatuksia, mm. ne. En muista ovatko J---- ja Vesa ehtineet kohdata täällä, ja siksipä sanonkin J--:lle että tämä Haapala on kaikinpuolin kunnon mies (ja yhtä kunnoton kuin me muutkin) ja Vesalle, että J---- on monien kipujen tuttava mutta samalla myös legendaarinen lämmin satiirikko ja vaikka mitä. jope )
jope, minustakin näytti siltä, että kyseessä on joko J--- tai J---:n haamu, koska nimimerkki on jäänyt pois ja sanat vain leijailevat esiin (ilman lopullista ääriviivaa) mutta huumori on yhtä hauskaa ja antaa muistumia. Täytyy kyllä sanoa, että nauroin aika tavalla muutamalle heitolle, en nyt sano tässä mille jutuille - joka tapauksessa kaikissa oli jotain hauskaa.
Otsikko on kirjaimellista filosofiaa, siis ainakin teille jotka tiedätte minun elävän. Elävää ei voi katsoa kuolleena, kun tietää sen elävän. Elävä ja kuollut NÄYTTÄVÄT silloin eriltä. Se mitä tiedämme vaikutta siihen miten katsomme. Siinä teille filosofiaa.
"Kuolleen liikkumattomuus on peiliäkin tarkempaa." (Täydellisyyden mittakaavoja)
Peili vastaa haluihimme, kuollut näyttää takaisin olemassaolomme. Ei palvele mielikuvitustamme vaan tekee sen voimattomaksi. Toisin siis kuin peili.
Kuollut on kuin rilken apollon torso, palauttaa puutteellisuudessaan, ei-olemisessaan, poissaolossaan, takaisin olemassaolomme eikä palvele laiskaa mielikuvitustamme.
Tuntemattomasta sen verran että vaikka kaikki rakastamme Rokkaa (erosta),Koskelaa (agapeta), Lahtista (tasa-arvoa), Hietasta (logosta) niin Lammio ansaitsee kyllä maineen palautuksen. -Minä en ole mikään murretutkija, on niin hienosti tylytetty että olen myyty. Ja näitä lammioitakin tarvittiin siellä. Ne piti jotakin koossa joka olisi muuten murtunut. Lammio oli siellä se reality check. Oma suosikki joka on samanalainen ja johon ihastuin vasta myöhemmin on pohjalainen talousaliiupseeri Mäkilä, joka kuolee lopussa hevosensa vierelle. Se juuri joka piti kiinni silakoistaan. Ja sekin piti paljon koossa. Vaikka me itse olisimme kuinka vapaan anarkistisenkin ihmisluonnon kannattajia niin ei tästä mitään tulisi ellei lammioita ja mäkilöitä olisi seassa hillitsemässä impulssejamme. On helppo ajatella vaikka monia vihreitä politiikkoja tämän ajan mäkilöinä, elämän vapaan toteuttamisen pihtareina, jotka loppujen lopuksi ovat kokonaisuuden kannalta monessa oikealla asialla.
jope, Mäkilästä ei oo pahaa sanottavaa, Laihialta oli mies kotoisin ja toimet sen mukaiset, kattoi että järhestys pysyi varustejaossa ja muussa lopussa oli tinkimätön ja kova luu.
Lammio tais olla kapteeni jo lopussa ja vähän inhimillisempi, jos oikein muistan. Aika lailla Linna taisi sen kautta ironisoida jäykkyyttä upseerien toimissa. Mutta Linnan hahmot myös muuttuvat romaanin kuluessa ja heidän jossain kohtaa jäykkyydeksi / heikkouksiksi ajatellut ominaisuutensa osoittautuvat myöhemmin tarpeellisiksi tai sitten heput muuten vaan näyttäytyvät uudessa valossa. Hieno romaani, kun ajattelee että tämä kollektiivinen päähenkilö eli konekiväärikomppanian miesjoukko kehittyy ja muuttuu matkan varrella.
Voi teitä velikultia! Ja anonyymihän toi tutunoloisen ilotulituksen tullessaan. Oot kuka vaan (well well...), niin tällainen ilo on tervetullutta synkässä maailmassamme ja välillä äkeissä (minä) keskusteluissamme.
Olette kaikki säilyttäneet poikamaisuutenne. Tuli ihan mieleen yläluokkien poikien tyyli, kun ne kiusoittelivat toisiaan, joskus jopa keskusradion kautta lähetettävissä päivänavauksissa. Minulla oli naurussa pitelemistä, kun kuuntelin niitä lökäpöksyjä, ja tytöt katselivat minua vihaisesti, kun näkivät, että vaikutuin heitin huumorista.
jope: "vaikka me itse olisimme kuinka vapaan anarkistisenkin ihmisluonnon kannattajia niin ei tästä mitään tulisi ellei lammioita ja mäkilöitä olisi seassa hillitsemässä impulssejamme. on helppo ajatella vaikka monia vihreitä politiikkoja tämän ajan mäkilöinä, elämän vapaan toteuttamisen pihtareina, jotka loppujen lopuksi ovat kokonaisuuden kannalta monessa oikealla asialla.
tässä olemme nyt ihanasti samassa veneessä, jope. hassua, miten näinkin pieni yhteinen nimittäjä kanssasi voi ilahduttaa minua niin paljon.
mäkilä menee oikeastaan paljon vihreitä pidemmälle, sillä siinä missä me hiilijalanjälkeämme kuumeisesti kyttäävät koijärveläiset laistamme ja löysäilemme salaa, mäkilä antaa velvollisuudentunnolleen paljon ehdottomampia ja tiukempia piirteitä. hänen vankkaa arkikristillistä säästäväisyyttään soisin itsekin noudattavani.
mitähän mäkilä tekisi tänä päivänä? olisi ilo seurata sitä mielikuvituksen rikkautta, jolla hän minimoisi elinkustannuksensa. olisi tarkka ainakin siitä, ettei viipyisi asioilla tuntia kauempaa, jotta pääsisi kotiin samalla raitiovaunulipulla, jolla tulikin.
Kiva meri! Se tosin on sanottava että Mäkilää eikä mäkilöitä ei voi oikein ajatella cityvihreinä, sinnemäkinä tms. mutta sellaisena paloheimona kyllä.
Ehkä seuraava hallitus olisikin muodostettava pelkistä evp. talousaliupseereista. Mitään vau-efektiä tai flow-tilaa siitä ei yhteiskunnassa syntyisi, mutta vaikutukset sekä valtion kassassa että luonnossa voisivat olla hyviä.
Marjatta, vai tuli meistä mieleen yläluokkien (hah) poikien tyyli. Olenko mä jo sellainen snobi, valtionrautateiden vuokrapuutalo-kolhoosin kasvattama:)
( Kouvolassa oli siis Kotkankallio sellainen alue. Tiedät kyllä. Nyt tiilitaloja siellä. Mutta silloin siellä oli tosiaan Kouvolan oma pikkupispala ja kaikkea iloisesti sikin sokin, kaikki yhtä vähävaraisia. Ja tilaa oli. Lapselle täydellinen ympäristö, kun ei muusta tiennyt. Sitten järkevät perheet, paremmat perheet kuten äitini sanoi näin meidät tietämättään alentaen, alkoivat rakentaa omia taloja säästöillään, vaan ei meidän perhe, me tehtiin "luokkahyppy" kun muutettiin kaksioon keskustaan, vuokralle tietenkin, ja Kotkankallion vihreys katosi Kauppalankadun rekkajyrinään. Isällä oli rahoille parempaakin käyttöä, ilonen kostea seuraelämä. Mutta vau, olin sentään kaupungissa ! Ja en muista pahalla, päinvastoin. jope
Työskentelen Suomi-Intia seuran meditaatiokerhossa avustajana ja opiskelijana. Sattumalta näytin gurulle Saaren kuvaa. Nyt se on jo isona suurennoksena kokoontumistilamme seinällä. Itse en tästä kohinasta käsitä juuri mitään. Mutta laiha gurumme suorastaan ulvoo ja osoittaa kuvaa sormella: - Daari, Daari! Havahdunud!
Nuo Saari-gurun nukkuessakin auki pysyvät silmät ovat nk. kolmas silmä, väylä unen ja valveen, elämän ja kuoleman sekä tosikuolleisuuden ja horrostavan valekuolleisuuden välillä. Ja ihan turha väittää vastaan!
Matti Pulkkisella oli muuten ekoilla sivuilla lukuohje kuinka sen viimeistä teosta Ehdotus rakkausromaaniksi, tulee lukea: Alusta loppuun, lipuva lukemistapa, silmät puoliummessa.
Ehkä elämä pitäisikin elää myös juuri noin, pehmeässä ripsien ja luomien välistä siivilöityvässä valossa, eli silmät puoliummessa. Ei siis mikään clear, havahtuminen, valaistuminen, zen, vaan unen ja valveen välissä.
Yksi mies yksi kuva paha kuva. Mun lapsi kysy kuka on sun isis ja ma kerro. Lapsi kuula koko sukutarina. Sukukuva hyva kuva. Me tula kaiki Seinäle joki joka kommentoi. Me ota ryhmakuva se hyva kuva. Marjata ja Mery tula kans. He seiso takarivi ja katso mieste valitse muta ei Marjata ja Mery avopaitse ei pelkä pää. Ei suinka Marjata ja Mery pelka avo pää te ymmärtä mu vihjaus ja se sääntö kun te katso mieste valitse. Kun te se pimpinaine joka saa sentä synnyttä pulauta mutta joka täyty miehen oikeasti johdatta. Laita se kuva se tämä Saari blogi. Se hyvä kuva ja se nöyrä kuva. Ei narcismikuva. Parta hyvä Saari ja toi hengelline rasitusnaama. Oike hyva!
( Me and my bloody mouth! Tajusin vasta nyt: tuo ekassa kuvassa ollut "kuluneen näköinen mies" on ite seinäjoen kaplinski. Eli herra S, itse. Himself in smoke. Se ei ollutkaan kuvahausta. No, tuskin loukkaannuit?
VastaaPoistaOlet noin viistoista vuotta vanhempi kuin Knausgard jonka kuluneisuus ja uurteisuus on varsinkin naisten rakastamaa...
Omasta peilistäni katsoo mua usein myös kulutettu mies, mutta en mä noin karismaattisen näköinen ole kuin sä, kuolevaisena. )
jope
En loukkaantunu hyvänen aika! Mun mielestä tuo sun kommentti oli oikein asianmukainen!
PoistaVoi yhyren kerran, en ehtinyt soosootella, että nyt se tupakki pois ja nyt täällä on jo uusi charmantti kuva.
VastaaPoistaUurteet tekevät miehen.
Ja minäkö yritin olla niin kuolonruma ku mahollista...
Poista...ja huomasin näyttäväni nukkuvalta kierosilmäiseltä zizekiltä... (se nuori naisystävä puuttuu)
PoistaSatuin näkemään tuon kuvan ja koska olen kuntavaaleissa ehdokkaana niin aion pitää valtuustokaudella jos sinne pääsen huolen siitä, että psykiatriseen hoitoon pääsemiseen ei tule epäinhimillisiä esteitä. Ihminenhän ei aina edes tiedosta oman hoitamisensa tarpeita. Tarvitaan matalan kynnyksen paikkoja, joista sitten tarpeen vaatiessa ohjataan vaikka pakkokeinoin osastolle. Nykyään nuorissa naisissa on sellaisia, jotka kutsumustietoisesti jaksavat hoitaa vanhoja miehiäkin.
VastaaPoistaMiun mielestä hää näyttää Jumalalta, jolta maailmanmeno on karannut käsistä. Jumalan paljaus paparatsin salaa kuvaamana.
VastaaPoistaEikö tämä ole laiska kirjoja lukeva ihmisvökäle. Ei se missään metsätöissä ole ollut! Tupakkatuotteet pois ja naama siliää. Tupakka on paha! Tuolla ilmeellä jos menee vakuutustoimistoon niin ei saa sairauskuluvakuutustakaan. On liian sairaan näköinen. Piristy!
VastaaPoistaTässä tapauksessa tulee mieleen myös Toimi Kankaanniemen riutunut serkku:) - ei ihan yhtä hyvä munkki nuorten tai vanhempien naisten hoivissa kuin Toimilla, tai sitten naiset ovat kerta kaikkiaan ottaneet kaiken irti tästä sympaattisesta hahmosta, joka tahtoisi vain nukahtaa.
VastaaPoistaKommenttinne ovat ihmismiestä voimaannuttavia.
PoistaTässä vähän referenssiä puheille:)
Poistahttps://www.riemurasia.net/kuva/Toimi-Kankaanniemi-Sydamen-asialla/162336
Se on selviekuva orkun hetkestä työnantajan vessassa.
VastaaPoistaMinusta taas näyttää August Ahlqvistiltä, joka saa raivokohtauksen lukiessaan Kiven Seitsemää veljestä.
VastaaPoistaNäinpä pääsimmekin nopeasti wittgensteinilaisten paradoksien äärelle: yksi näkee pupun, toinen ankan, kolmas kenties molemmat.
VastaaPoistaJuha, olet filosofian ruumiillistuma...
Kummastako Mollbergin elokuvasta hei toi o? Siunattu hulluus vai Syntiskä? Ehkä toi jälkimmäinen.
VastaaPoistaKuule Haapis - mitä on filosofia?
Jos elokuviin mennään niin kuvan voisi lähettää sähköpostiviestin liitteenä Tarantinolle. Hyvällä onnella pääsisi kidutettavaksi ja kuolijaksi johonkin kohtaukseen.
VastaaPoistaToisaalta kuvasta tulee mieleen Donald Trump kolmen vuoden kuluttua.
Ano: filosofia on rakkautta, ajattelun rakastamista ja JS on sen ruumiillistuma, ei kuitenkaan mikään kalmo.
VastaaPoistaKysy Juhikselta, se vastaa varmaan paremmin, minä seuraan ajattelua ja sen rakkauselämää vain sivusta...
Työskentelen patologia avustavana vahtimestarina ja joskus luen Saaren blogia. Kun näin kuvasi niin tuli heti mieleen, että oletko tehnyt hoitotestamenttisi? Oletko antanut suostumuksesi elinluovutuksiin? Sinun nahoistasi saattaa kuitenkin vielä löytyä elimiä vaikkapa sitten siirrettäviksi yhdyskuntapalvelijoihin ennen kuin heidän palvelunsa alkaa. Onko suurempaa rikosseuraamustyöntekijän rakkautta kuin luovuttaa munuaisensa rikoksentekijälle? Tällaisen elinluovutustestamentin voisi laittaa kehystettynä työhuoneen seinälle.
VastaaPoistaKuule Haapala. Etkö sinä ole jonkinlainen kirjallisuudentutkija. Mitä hä? Jos näin minäkin puutun tähän kuvakeskusteluun. Vastaapa Haapala miksi Riitaojan piti kuolla Tuntemattomassa. Niin pelkoisen ja ketään kiusaamattoman miehen. Miksi Linna ei pitänyt hengissä? Minä näen Saaren kuvassa ikämies Riitaojan. Tuolla ilmeellähän se olisi sodan jälkeenkin elänyt pelkojaan. Miksi Linna oli niin julma kirjailija, että tapatti Riitaojan. Myönnä pois Haapala ettet olisi ite ilennyt Riitaojaa tapattaa jos sinun olisi ollut pakko kirjoittaa tämä Tuntematon. Myönnä pois! Olisit antanut Riitaojan kärsiä pelkojaan koko pitkän elämän tuolla Saaren naaman ilmeellä.
VastaaPoistaNo kuules ano, patologian mies, nimenomaan olen jonkinlainen kirjallisuudentutkija. Varmaan Linnalla oli tarkasti mielessään Tuntematonta sommitellessaan Riitaojalle juuri tuo kohtalo ja rooli. Mitäpä me voimme sanoa siihen mikä kunkin kohtalo on täällä lihallisessa elämässämme tai sitten fiktiossa, hä? Eihän me päästä kummassakaan tekijän paikalle, ellei sitten itse kirjoiteta sitä mitä halutaan. Riitaojan kohtalo oli kurja, mutta olisiko Tuntematon ollut parempi jos Riitaoja olisi hortoillut sivuilla loppuun saakka pelon ja inhimillisyyden symbolina - mitä tästä olisi seurannut muiden kohtaloiden suhteen, kun Linna olisi joutunut sommittelemaan muitakin hahmoja hieman toiseen suuntaan päästäkseen yleisvaikutelmaan... Eri teos se olisi ollut. Riittänee kun sanon: monta hyvää ja parempaakin miestä sota vei, turhan tähden monessa mielessä, sen kai Linna tahtoi (pasifistisen tulkintani mukaan) sanoa. Vaikka kyllä se myös ihaili suomalaista soturia, tavallista miestä paikallaan.
VastaaPoista( Näyttää siltä että vanha kunnon J---on tullut takaisin...
VastaaPoistaTai siis siltä näyttää vahvasti.
Olen käynyt silloin tällöin kurkkaamassa J--- blogiasi ja saanut sieltä ajattelemisenkin aihetta.
Aiemmin täällä käyttämäni/lainaamani ajatukset, "oman toisinajattelun varjeleminen" ja "ei voi vaieta, olla hiljaa, jos ei ole sisältöä mistä vaieta " ovat nimenomaisesti sulta peräisin.
Ne ovat mahtavia ajatuksia, mm. ne.
En muista ovatko J---- ja Vesa ehtineet kohdata täällä, ja siksipä sanonkin J--:lle että tämä Haapala on kaikinpuolin kunnon mies (ja yhtä kunnoton kuin me muutkin) ja Vesalle, että J---- on monien kipujen tuttava mutta samalla myös legendaarinen lämmin satiirikko ja vaikka mitä.
jope )
jope, minustakin näytti siltä, että kyseessä on joko J--- tai J---:n haamu, koska nimimerkki on jäänyt pois ja sanat vain leijailevat esiin (ilman lopullista ääriviivaa) mutta huumori on yhtä hauskaa ja antaa muistumia. Täytyy kyllä sanoa, että nauroin aika tavalla muutamalle heitolle, en nyt sano tässä mille jutuille - joka tapauksessa kaikissa oli jotain hauskaa.
VastaaPoistaOtsikko on kirjaimellista filosofiaa, siis ainakin teille jotka tiedätte minun elävän. Elävää ei voi katsoa kuolleena, kun tietää sen elävän. Elävä ja kuollut NÄYTTÄVÄT silloin eriltä. Se mitä tiedämme vaikutta siihen miten katsomme. Siinä teille filosofiaa.
VastaaPoista"Kuolleen liikkumattomuus on peiliäkin tarkempaa." (Täydellisyyden mittakaavoja)
Peili vastaa haluihimme, kuollut näyttää takaisin olemassaolomme. Ei palvele mielikuvitustamme vaan tekee sen voimattomaksi. Toisin siis kuin peili.
Kuollut on kuin rilken apollon torso, palauttaa puutteellisuudessaan, ei-olemisessaan, poissaolossaan, takaisin olemassaolomme eikä palvele laiskaa mielikuvitustamme.
Siinä vielä filosofiaa.
Siinä lisää filosofiaa.
Ei tuo mun mielestäni ole se joku J----
VastaaPoistaTuntemattomasta sen verran että vaikka kaikki rakastamme Rokkaa (erosta),Koskelaa (agapeta), Lahtista (tasa-arvoa), Hietasta (logosta) niin Lammio ansaitsee kyllä maineen palautuksen. -Minä en ole mikään murretutkija, on niin hienosti tylytetty että olen myyty. Ja näitä lammioitakin tarvittiin siellä.
VastaaPoistaNe piti jotakin koossa joka olisi muuten murtunut. Lammio oli siellä se reality check.
Oma suosikki joka on samanalainen ja johon ihastuin vasta myöhemmin on pohjalainen talousaliiupseeri Mäkilä, joka kuolee lopussa hevosensa vierelle. Se juuri joka piti kiinni silakoistaan. Ja sekin piti paljon koossa.
Vaikka me itse olisimme kuinka vapaan anarkistisenkin ihmisluonnon kannattajia niin ei tästä mitään tulisi ellei lammioita ja mäkilöitä olisi seassa hillitsemässä impulssejamme. On helppo ajatella vaikka monia vihreitä politiikkoja tämän ajan mäkilöinä, elämän vapaan toteuttamisen pihtareina, jotka loppujen lopuksi ovat kokonaisuuden kannalta monessa oikealla asialla.
jope
jope, Mäkilästä ei oo pahaa sanottavaa, Laihialta oli mies kotoisin ja toimet sen mukaiset, kattoi että järhestys pysyi varustejaossa ja muussa lopussa oli tinkimätön ja kova luu.
VastaaPoistaLammio tais olla kapteeni jo lopussa ja vähän inhimillisempi, jos oikein muistan. Aika lailla Linna taisi sen kautta ironisoida jäykkyyttä upseerien toimissa. Mutta Linnan hahmot myös muuttuvat romaanin kuluessa ja heidän jossain kohtaa jäykkyydeksi / heikkouksiksi ajatellut ominaisuutensa osoittautuvat myöhemmin tarpeellisiksi tai sitten heput muuten vaan näyttäytyvät uudessa valossa. Hieno romaani, kun ajattelee että tämä kollektiivinen päähenkilö eli konekiväärikomppanian miesjoukko kehittyy ja muuttuu matkan varrella.
Voi teitä velikultia! Ja anonyymihän toi tutunoloisen ilotulituksen tullessaan. Oot kuka vaan (well well...), niin tällainen ilo on tervetullutta synkässä maailmassamme ja välillä äkeissä (minä) keskusteluissamme.
VastaaPoistaOlette kaikki säilyttäneet poikamaisuutenne. Tuli ihan mieleen yläluokkien poikien tyyli, kun ne kiusoittelivat toisiaan, joskus jopa keskusradion kautta lähetettävissä päivänavauksissa. Minulla oli naurussa pitelemistä, kun kuuntelin niitä lökäpöksyjä, ja tytöt katselivat minua vihaisesti, kun näkivät, että vaikutuin heitin huumorista.
Miun mielestä hää näyttää jumalalta...
jope: "vaikka me itse olisimme kuinka vapaan anarkistisenkin ihmisluonnon kannattajia niin ei tästä mitään tulisi ellei lammioita ja mäkilöitä olisi seassa hillitsemässä impulssejamme. on helppo ajatella vaikka monia vihreitä politiikkoja tämän ajan mäkilöinä, elämän vapaan toteuttamisen pihtareina, jotka loppujen lopuksi ovat kokonaisuuden kannalta monessa oikealla asialla.
VastaaPoistatässä olemme nyt ihanasti samassa veneessä, jope. hassua, miten näinkin pieni yhteinen nimittäjä kanssasi voi ilahduttaa minua niin paljon.
mäkilä menee oikeastaan paljon vihreitä pidemmälle, sillä siinä missä me hiilijalanjälkeämme kuumeisesti kyttäävät koijärveläiset laistamme ja löysäilemme salaa, mäkilä antaa velvollisuudentunnolleen paljon ehdottomampia ja tiukempia piirteitä. hänen vankkaa arkikristillistä säästäväisyyttään soisin itsekin noudattavani.
mitähän mäkilä tekisi tänä päivänä? olisi ilo seurata sitä mielikuvituksen rikkautta, jolla hän minimoisi elinkustannuksensa. olisi tarkka ainakin siitä, ettei viipyisi asioilla tuntia kauempaa, jotta pääsisi kotiin samalla raitiovaunulipulla, jolla tulikin.
meri
Kiva meri! Se tosin on sanottava että Mäkilää eikä mäkilöitä ei voi oikein ajatella cityvihreinä, sinnemäkinä tms. mutta sellaisena paloheimona kyllä.
PoistaEhkä seuraava hallitus olisikin muodostettava pelkistä evp. talousaliupseereista. Mitään vau-efektiä tai flow-tilaa siitä ei yhteiskunnassa syntyisi, mutta vaikutukset sekä valtion kassassa että luonnossa voisivat olla hyviä.
Marjatta, vai tuli meistä mieleen yläluokkien (hah) poikien tyyli. Olenko mä jo sellainen snobi, valtionrautateiden vuokrapuutalo-kolhoosin kasvattama:)
( Kouvolassa oli siis Kotkankallio sellainen alue. Tiedät kyllä. Nyt tiilitaloja siellä. Mutta silloin siellä oli tosiaan Kouvolan oma pikkupispala ja kaikkea iloisesti sikin sokin, kaikki yhtä vähävaraisia. Ja tilaa oli. Lapselle täydellinen ympäristö, kun ei muusta tiennyt. Sitten järkevät perheet, paremmat perheet kuten äitini sanoi näin meidät tietämättään alentaen, alkoivat rakentaa omia taloja säästöillään, vaan ei meidän perhe, me tehtiin "luokkahyppy" kun muutettiin kaksioon keskustaan, vuokralle tietenkin, ja Kotkankallion vihreys katosi Kauppalankadun rekkajyrinään. Isällä oli rahoille parempaakin käyttöä, ilonen kostea seuraelämä. Mutta vau, olin sentään kaupungissa ! Ja en muista pahalla, päinvastoin.
jope
Työskentelen Suomi-Intia seuran meditaatiokerhossa avustajana ja opiskelijana. Sattumalta näytin gurulle Saaren kuvaa. Nyt se on jo isona suurennoksena kokoontumistilamme seinällä. Itse en tästä kohinasta käsitä juuri mitään. Mutta laiha gurumme suorastaan ulvoo ja osoittaa kuvaa sormella: - Daari, Daari! Havahdunud!
VastaaPoistaNuo Saari-gurun nukkuessakin auki pysyvät silmät ovat nk. kolmas silmä, väylä unen ja valveen, elämän ja kuoleman sekä tosikuolleisuuden ja horrostavan valekuolleisuuden välillä. Ja ihan turha väittää vastaan!
VastaaPoistaMatti Pulkkisella oli muuten ekoilla sivuilla lukuohje kuinka sen viimeistä teosta Ehdotus rakkausromaaniksi, tulee lukea:
PoistaAlusta loppuun, lipuva lukemistapa, silmät puoliummessa.
Ehkä elämä pitäisikin elää myös juuri noin, pehmeässä ripsien ja luomien välistä siivilöityvässä valossa, eli silmät puoliummessa.
Ei siis mikään clear, havahtuminen, valaistuminen, zen, vaan unen ja valveen välissä.
jope
Yksi mies yksi kuva paha kuva. Mun lapsi kysy kuka on sun isis ja ma kerro. Lapsi kuula koko sukutarina. Sukukuva hyva kuva. Me tula kaiki Seinäle joki joka kommentoi. Me ota ryhmakuva se hyva kuva. Marjata ja Mery tula kans. He seiso takarivi ja katso mieste valitse muta ei Marjata ja Mery avopaitse ei pelkä pää. Ei suinka Marjata ja Mery pelka avo pää te ymmärtä mu vihjaus ja se sääntö kun te katso mieste valitse. Kun te se pimpinaine joka saa sentä synnyttä pulauta mutta joka täyty miehen oikeasti johdatta. Laita se kuva se tämä Saari blogi. Se hyvä kuva ja se nöyrä kuva. Ei narcismikuva. Parta hyvä Saari ja toi hengelline rasitusnaama. Oike hyva!
VastaaPoista