perjantai 31. maaliskuuta 2017

SUOMI 100: Maailman parasta tahtotilaa

Pressiklubissa puhuttiin historiantajustamme ja siitä, mitä Suomesta kannattaa muistaa. Minä en muista tätä mutta elän sitä nyt. Suomalainen rikosseuraamustyö on menestystarina, jota ihaillaan Ameriikassakin. Sodan jälkeen olimme ymmärrettävästi huonoimpia pohjoismaisia ja sen jälkeen olemme ottaneet muut kiinni ja menneet vähän ohikin välillä. Eikä meillä ole ollut rahaa ruotsalaisten ja norjalaisten tavoin. Halusimme vain asiaa kylliksi. Tulla muiden rinnalle ihmisyydessä. Olemme tässä maailman huipulla. Sodittiin sodat ja sitten otettiin muut kiinni. Tämä on rauhanajan suuria kertomuksia. Nykyään puhutaan tahtotilasta, mutta tuolloin sitä oli, paljon.

12 kommenttia:

  1. Mikä on Juha Saaren me? Olisi mielenkiintoista kuulla siitä selvitys.

    Mikä on Haapalan ja muiden kirjoittajien me?

    Onko me faktaa vai fiktiota?

    Lämmitelläänkö nuotiolla jota ei olekaan?

    Sotien aikana oli sellaisiakin jotka kieltäytyivät lähtemästä rintamalle ja heitä elähdytti jokin me? Mikä me se silloin oli?

    Tämän päivän Suomessa aika monelle me löytyy silloin kun Suomi voittaa lätkän maailmanmestaruuden.

    Aika moni lätkän huippupelaaja ei ole käynyt inttiä. He pelaavat ammatikseen. Heille me on pelata voittajajoukkueessa ja that´s it. Mihin he maksavat veronsa? En usko että yksikään huippulätkänpelaaja ymmärtää isänmaallisuudesta höykäsen pöläystä.

    Isänmaallisuus on uhrautumista. Jokainen voi kysyä: millä tavoin olen valmis uhrautumaan Suomen puolesta.

    Tällä hetkellä me on yhtä kuin MINUN PERHEENI. Sen puitteisiin rakennetaan oma onnellisuuskupla missä perhe esimerkiksi katsoo sille sopivia elokuvia ja televisiokanavia.

    Mitä isänmaalliseen tahtotilaan kuuluu niin sitä tuskin on keksinyt tavallinen työläismies ellei se sitten ole johtanut parempaan arvostukseen ja leveämpään leipään.

    VastaaPoista
  2. Maailman paras tahtotila alkaa siitä, että suostuu Suomessa verotettavaksi.

    VastaaPoista
  3. Rahvas on aina kansainvälinen. Rahvaalla ei ole rajoja. Ellei siitä ole hyötyä. Ja tämän hyödyn kansallissosialistisessa Saksassa osoitti A. Hitler. A. Hitler pieri ulos ilokaasun, jonka haukkomista tahtoivat kaikki. - Kaikki meni niin överiksi, että siksi natsi-Saksaa ei ole tänään. Vain hippunen realismia ja se olisi ja suhteessa siihen älymystömme mitoittaisi suomalaisen tahtotilan tänään. Tänäänkin.

    Isänmaallisuus ja tahto valtaan ovat sama asia. Isänmaallisuus ja tahto väkivaltaan ovat sama asia.

    Sodassa Suomi hävisi koska Mannerheim oli tahdoton. Hän ei halunnut hyökätä Pietariin. Sillä hyökkäyksellä ja Saksan pihdeillä Neuvostoliitto olisi romahtanut ja Eurooppa olisi tänään toisenlaisessa tahtotilassa kuin se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Onko me faktaa vai fiktiota?"

      Mietin kysymystä.

      Me tuntuu löytyvän ainakin silloin hurveän helposti kun puhutaan suomalaisten huonosta itsetunnosta tai puhumattomuudesta. Se löytyy hirveän helposti negaation kautta. Vaikka ei se "meidän" itsetuntomme sen huonompi ole kuin "heilläkään". No. Tässä jutussani se me on Suomi sodan jälkeen ja pyrkimys olla yhtä hyvä vankeinhoidossa (vanha termi) kuin länsinaapurit taloudellisesta ja historiallisesta tilanteesta huolimatta. Se vaati kohdennettua tahtoa.

      Poista
  4. Ymmärrän. Ja pois poikkean. - Minun kommenttieni poistaminen on aina sallittua!

    Kannattaa käydä kuuntelemassa juutuupissa Anssi Kelan versio kappaleesta Sininen ja valkoinen.

    Siksikin, että se on erinomaista kitsiä. Siinä alkuperäiskappale muuntuu pelkäksi poseerailuksi ja eleeksi.

    Ja lopputulos on loistava! Tämä on Anssi Kelan paras kappale. Kun se ei pyrikään olemaan muuta kuin kitsiä. - Kela on selvästi vapautunut yliyrittävästä älyilystä, joka tekee hänestä koomisen.

    Anssi Kela on loistava kitsilaulaja, koska hänen koko olemuksensa on kitsiä. - Odotan vesi kielellä mitä muuta Kela voisi saada aikaiseksi!

    Ei ole paha olla herkullista kitsiä!

    VastaaPoista
  5. Kansakunta on aina ollut kuvitteellinen yhteisö, ja riippuu kysyjältä mitä sillä tarkoitetaan. Minulle suomalaisuus tarkoittaa vastuun ottamista tästä maasta ja sen ihmisistä ja kielistä, maksan mieluusti veroni ja kannan korteni kekoon, että jotain näinkin hyvää kuin maassamme on saavutettu voitaisiin jatkossakin nähdä. Eniten huolestuttaa suomalaisten jakautuminen ja kuvitelma siitä, että suomalaisuus voisi merkitä vain yhtä ja samaa ja ainoaa, kun koskaan ei ole ollut niin. Mutta olen nationalisti sanan myönteisessä merkityksessä. Tunnen kuuluvani olevani tähän kulttuuriin ja luontoon ja kieleen.

    VastaaPoista
  6. Ylellä muuten on katsottavissa parhaillaan erinomainen dokumentti sotavankien käsittelystä puolin ja toisin. Karmaisevaa! - Ja tuskin totuutta tänäänkään vielä tiedämme. Julmuuden totuutta koskien vankeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvinnut olla sotavanki suomessa sodanjälkeisinä vuosina, jos joutui kaapatuksi sen aikaiseen suomalaiseen rangaistuslaitokseen, jota kutsuttiin väärentämättä 'kuritushuoneeksi', työ vastasivat Stalinin kanavan töitä, lähes samanlaisissa olosuhteissa aseistautuneiden vartioiden silmänpidon alla, kylmää, nälkää ja kovaa pakkotyötä epäinhimillisissä olosuhteissa,yhtä epäinhimillisen kohtelua alla, vettä leipää, ja luusoppaa. Ei tiedä onko maailmassa yhtään sellaista valtiota tai hallintoa, joka sulkeen kansalaisiaan vankeuteen ilman oikeudenkäyntiä, pelkällä viromaispäätöksillä, kuten tehtiin suomessa sodan jälkeen. Siinä sitä me, henkeä täydessä sovellutuksessa, se me on aina ollut vaarallinen suunta ja puulaaki

      Poista
    2. Aivan. Ja siksi olikin kova kiire muuttaa meininkejä sodan jälkeen. Tiesittekö muuten että vesileipä oli valinnainen vaihtiehto muinoin pidemmälle rangaistukselle? Minäkin sain tietää vasta äskettäin. Eli ajatus halusi olla hyvä eli lyhentää tuomiota.

      Poista
  7. Ismo Leikolan loistavassa NONIIN -puhelmassa löytyy kyllä jotain aivan ainutlaatuista, joka määrittää meisyyden.

    NO NIIN, jopa tohtori Haapala teki kirjoitusvirheen!

    VastaaPoista