torstai 9. maaliskuuta 2017

NYKYPUHETTA?

" Tänneppäin ja useinmiten ovat tyypillisiä virheitä. Moni kirjoittaja ei muista, että suomen kieli ei oikeasti ole kieli, jota puhutaan ja kirjoitetaan samalla tavalla."

Näin kommentoi äidinkielen ylioppilaskokeita korjaava opettaja Karjalaisessa 8.3. 

Mutta onko suomen lausuminen muuttunut? Eikö nykyisin kuule usein lausuttavan juuri kirjoitusmuotoiseti tannepäin ja vaikkapa että tervetuloa täytekakulle eikä tervettuloa täytekkakulle, kuten ennen olisi sanottu?

Oletteko te huomanneet muutosta tuossa konsonanttien lausumisessa? Ja jos niin mistä lie muutos johtuu? Englannin laumisesta...ko? Kun yhdyssanat siellä erotetaan niin onko assosiaatio vieraaseen kirjoitusasuun tehnyt tehtävänsä?

Nyt kaksikymppiset tyttärenikin nauroivat yläasteella asiaa selkäkeikkana kun kirjoittivat ja sitten lukivat ääneen pitkiä riimejä yhdyssanoja konsonantteja lyhyesti painottaen. Ja se kuulosti tosiaankin hauskalta kun noita yhdyssanoja luki tuolla tavoin paljon peräkkäin. 

Eli tämä huomio ei ole vain minun yksityistä aistiharhaisuuttani kun nuorisokin sen kustannuksella piti hauskaa.

Voisiko joku kelitieteilijä kiinnostua tutkimaan asiata?

11 kommenttia:

  1. Tätini puhui eestiä. Viro on murteellista eestiä. Mutta eestissä ei ole tätä aspiraatiota, ainakaan ei yhtä voimallisesti kuin suomessa. Tännepäin siis lausutaan ilman tuota toista p-kirjainta. Ja jos kirjoitetaan että tule pois, niin eestiläiset sanovat niin eivätkä niin että tuleppois.

    Väitin vastaan kun täti kertoi tästä suomenopen auktoriteetillä. Käski kuuntelemaan Georg Otsia. Hän on syntyperäinen virolainen. Tätini väittämä pitää paikkansa.

    En ole huomannut muutosta suomen puhumisessa. Mutta puhun suomea oikeastaan vain satunnaisesti ja kotona vain kissalle. Kissa osaa myös englantia. Uimahallin vesijumpan ihmiset puhuvat korvakuuloisesti (joka on vähän kehno, mutta puheen suhteen aika toimiva) aivan oikein ja aspiraatiolla niin kuin suomeksi kuuluu puhua.

    Kysymys pitäisi kyllä hetimiten heittää Kotukselle, jolla käsittääkseni on henkilökuntaa pohtimaan myös aspiraatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistin sinne kysymyksen. Katotaan mitä sieltä kuuluu.

      Poista
    2. Vesa, tässä vielä derridasta: otavan Suureissa filosofeissa, siis se kirja joka aluks ilmesty mukavina vihkosina, on ihan nahdottoman selkeä esitys derridasta, perustuu muistakseni suurelta osin sen de la grammatologien sitaatteihin. Se on siis se lévi-straussin kommentaari. Jos nyt oikein muistan... kirja ei ole käsilläni nyt. Suosittelen kaikille.

      Poista
  2. Juha, muistan vihkosen! Olin tiistai-illasta alkaen vatsataudissa - tai epäilen oikeastaan ruokamyrkytystä - ja alan tässä herätä pikku hiljaa elävien kirjoihin. Kirjoitin tuonne edelliseen postaukseenkin pitkän kommentin värin / rodun / yhteiskunnallisen aseman luomasta merkityksestä elokuvan katsojalle, mutta onnistuin mokaamaan sen jotenkin.

    Lueskelin Positioita. Eihän kukaan ihminen voi kiistää Derridan nerokkuutta, mutta hänen tapansa käyttää kieltä (tai siis leikkiä sillä) on mielestäni sietämätöntä filosofian kielenä. Minusta mannermaiset filosofit ja psykoanalyytikot (Nancy, Derrida, Lacan ja Kristeva) ovat filosofisessa ilmaisussaan lähinnä huonoja runoilijoita - Wittgenstein sanoisi aivan varmasti, että heidän kirjoittamisensa on ilmaisua, mikä ei olisi kovin mairitteleva arvio.

    Heillä kaikilla on myös todella elegantteja tekstejä, samoin Irigaraylla (etenkin hänellä), mutta näin taaksepäin katsoen tekstit ovat todella raivostuttavia tarkoituksellisessa kikkailussaan. Tulee mieleen, että jos ajatteli ei osaa / tahdo tuon pidemmälle jäsentää sanottavaansa selkeästi, ei ajattelukaan ole kovin selvää. Monet pitävät esimerkiksi Nietzscheä sekavana, mutta näihin heppuihin ja leideihin verrattuna hän on selkeä ja äärettömän taitava filosofikirjailija. Nietzsche on hyvä runoilija, samaan tapaan kuin hän on hyvä ajattelija (vaikkakin kyseenalainen monessa kohtaa). Samoin Kierkegaard: se miten hän kirjoittaa Hegelistä on kristallinkirkasta verrattuna siihen, miten Derrida kirjoittaa monesta suuresta filosofista. Heidegger myös on loistava verrattuna Derridaan. Minusta tuntuu, että Derrida kirjoittaa kuin kirjoittaakin idea edellä (dekonstruktio), ei kieli edellä yhtä vakuuttavasti kuin esimerkiksi Kierkegaard, Nietzsche ja Heidegger, vaikka hän selvästi yrittää samaa. Derridan itselleen suoma sekavuus ei vakuuta minua.

    VastaaPoista
  3. Vesa, onneksi olet jo virkoamassa.
    Jos jaksat niin kirjoita vielä tuonne edelliseen. Minä otan nykyään aina komenttini talteen hiireen ennen julkaisua, koska ärsyttävän monta kertaa on juuri siinä vaiheessa yhteys katkennut.

    Täällä Kymenlaaksossa ei ole konsonanttien kahdennusta. Olen koko ikäni korjannut mieheni täytekakun täytekkakuksi. Kun muutimme Kaenuusta ja olin ensimmäisiä päiviä uudessa työapaikassa, niin siellä juhlittiin jotain ja tarjottiin kyseistä herkkua ja koko oppilaslauma huokaili ruokajonossa "täytekakkua, täytekakkua".
    Onhan siinä joskus merkityserokin, jos ääntää väärin. 'Anna palaa' ja 'Annap palaa!'

    Suurin muutos, minkä olen huomannut on uudenlainen painotus. Ennen painotettiin suomessa vain ensimmäistä tavua, nyt englannin tapaan joka toista tai myöhemmin tulevia tavuja, mikä kyllä selventää pitkissä sanoissa. KOUluPÄIvät, LUkuJÄRjestys, TOIminnanJOHtaja. ULkomaanTOImitus. Näissä jälkimmäisissä on ikäänkuin jo erotettu pitkät yhdyssanat kahdeksi, mikä myös tulee engalnnista. En nyt keksi hyviä esimerkkejä, mutta seuratkaapa UUtisLÄhetyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Pitäisi ottaa kopio. En ollut kirjautunut google-tiliini, kun kirjoitin vastausta ja sitten kun syötin tilitietojani "vastaa käyttäjänä"-kohtaan, hävisi tekstikenttään syöttämäni jutut saman tien.

      Käynpä naputtelemassa tuonne toisaalle mitä ajattelin.

      Poista
    2. Marjatta: Mielenkiintoinen tuo tietosi, ettei ole Kymenlaaksossa aspiraatiota. Tätini puhui aina aspiraatiosta, joten en osaa käyttää sanaa kahdennus, vaikka varmaan se on totta. Jotain erityistä oli sen tädin suomenopettajan olemuksessa, koska useimmiten en väittänyt vastaan.

      Viimeisten muistikuvieni mukaan kielitieteilijät ovat tulleet siihen tulokseen, että Eesti etelärannalta lähti porukkaa joskus vuoden 0 tienoilla ensin kohti Laatokkaa ja sitä tietä pohjoiseen ja länteen, siis sisämaahan, sitten toiset lähtivät veneillä lahden yli ja päätyivät Raumalle ja siitä pohjoiseen ja itään, siis sisämaahan. Paikannimien ym. juttujen perusteella kaksi haaraa suomalaisia olisi päätynyt Pohjois-Savoon ja Kainuuseen. Vuosi olisi ollut noin 500 jaa. Pitää varmaan esittää semmonen hypoteesi että entäs jos osa tuli suoraan siitä Kymenlaaksoon?

      Radiossa kuulee noita suomen pahoinpitelijöitä. Ehkä koulussa ei enää harjoitella puheiden pitämistä tai lueta ääneen?

      Poista
  4. Filosofisen kielen kikkailua olen viimeksi miettinyt lukiessani Ciorania. Ymmärsinkö? En tiedä. Muistelen etten saanut kiinni ajatuksesta enkä runosta, fragmentista. Mutta joskus on hyvä sanojen antaa vain virrata silmissä. Tänään luin (kunnan)kirjastossani Brodskyn Veden peiliä. Nyt oli taas selkeitä ajatuksia ja vahvoja kuvia, mutta kotiin kävellessä ne jo haihtuivat. Jäi mieleen niin triviaali ajatus että pitäisi käydä Venetsiassa. Taas. Edellinen kerta oli 80-luvulla. Oli kirjassa yksi mieleenjäävä kohta, se kun Brodsky kävi Susan Sontagin kanssa kahvilla Ezra Poundin lesken luona.

    Mulla on kaksi kaveria jotka "harrastavat" filosofiaa. Toinen on suomentanutkin yhden teoksen siltä saralta. Kun kerran olimme yhdessä Akateemisessa ja kävimme filosofian hyllyllä sain intuition heistä (silloin pian viisikymppisistä) että filosofia on vähän niin kuin heidän harrikkansa. Yhtä hellästi he lausuivat noita nimiä ja filosofista sanastoa, mutta varaosia harrikkaan ne olisivat yhtä hyvin voineet olla. Nyt varaosat olivat paperia mutta ne olisivat yhtä hyvin voineet olla kromia. Pakoputkia. !

    No, ehkä olin vain kade, kun en ole koskaan saanut filosofista näkökulmaa upotettua itseeni yhtä luonnolliseksi osaksi kuin kirjallisuutta. Toki olen lukenut sitä sun tätä, mutta en hahmota samalla tavalla yhtäläisyyksiä. En halveksi filosofiaa mutten ylikunnioitakaan, koska koen ne kielet juuri liian sisäisiksi maailmoiksi voidaakseen kuvata todellisuuksia samalta viivalta. No, sen "erään tanskalaisen" kieltä ymmärrän, luulen. (Ainakin Torsi Lehtisen selittämänä.)

    Mitä omaan kielenkäyttöön tulee niin kyllä se esim. täällä lerpsahtaa. Koska en kirjoita blogia tms. en kiinnitä sanojeni tarkkuuteen juurikaan huomiota, vaan annan ääneni tulla (kirjoitus)virheineen. Esim. edellisessä ketjussa käytin raivostuttavaa sanaa innovaatio aivan väärässä yhteydessä ja typerästi.

    Joskus jätän editoimatta tekstini senkin vuoksi että alitajuntani (tms.) on jo pettänyt minut, ja annan sen jäädä sellaisenaan jonkin rehellisyyden fiiliksen vuoksi. Ja siis itseni vuoksi. Eikö sekin ole eräänlainen filosofinen valinta?

    jope

    VastaaPoista
  5. En tiedä osasinko tuolla edellä kuvata sitä muutosta painotuksessa, minkä kuulen ja mikä minua häiritsee. Merkitsin ensinnäkin painotetun tavun isoilla kirjaimilla, vaikka joku painomerkki olisi ollut parempi. Kuuntelin taas säätyttöä, laskuSUUNnassa ja räntäSAteiden vuoksi, ihan kuin englannin significant, paino tavulla ni.

    Anna tulla vaan jope. Minäkin huomaan kaikenlaista jälkeenpäin, mutta tässähän tämä soljuu eteenpäin...

    VastaaPoista
  6. Tässä oleellinen osa Kotuksen Riitta Korhosen vastauksesta:

    "Sellaiset ilmaukset kuin tervetuloa, tännepäin ääntyvät suuressa osassa murteita samaan tapaan kuin yleiskielessä, siis: [tervettuloa], [tänneppäin]. Ilmiöllä on kielentutkijoidenkin piirissä monta nimeä, esimerkiksi rajapidennys, rajageminaatio, rajakahdennus, loppukahdennus ja alkukahdennus.

    Muutamalla murrealueella (kaakkoismurteissa ja osin lounais- ja kaakkoishämäläismurteissa) ääntöasu on lyhyempi: [tervetuloa] ja [tännepäin].

    Esimerkiksi radiojuontajan murretausta siis saattaa vaikuttaa tuollaisten sanojen lyhyempään ääntämykseen. On mahdollista, että suosittujen juontajien puhetapaa aletaan syystä tai toisesta matkia, ja tietynlaiset piirteet saattavat sitten levitä laajemmallekin. Toki leviämiseen voi olla myös muita syitä; ehkä joillakuilla jopa pyrkimys ääntää tarkasti kirjoitusasun mukaan.

    Ilmiötä kyllä tarkkaillaan. Mitään valtaisaa yleistymistä ei vielä ole ollut havaittavissa."



    VastaaPoista