perjantai 28. huhtikuuta 2017

KAUANKOHAN PYSTYN PIDÄTTÄMÄÄN HENGITYSTÄNI...

Katsoin puolet Ylen eilisestä terrorismikeskustelusta. Hyviäkin kysymyksiä kysyttiin mutta tajusin, että hukkaan aikaani näiden katsomisella ja kommentoimisella ja vaihdoin kanavaa. Ei näistä valmista tule. Sama koskee ilmastonmuutoksen ja liikakansoituksen ongelmaa. Riittää kun yrittää olla itse noita kaikkia ongelmia lisäämättä siinä määrin kuin mahdollista. Mistään niistä ei voi enää enempää kertoa ainakaan sellaisille lukijoille, joille niistä hyödyttäisi kirjoittaa.

Ongelmien ajatteleminen ja niiden jakaminen kirjoittamalla alkaa tuntua Teemu Mäen kissantappamiselta: että se tapahtuu pelkästään taiteilijan itsensä vuoksi, itsensä todeksi kokemisen vuoksi, ja ettei se tuo maailmaan enää mitään välttämättömyyttä lisää.

Kauanko sitten pystyn olemaan sotkematta itseäni taas näihin aiheisiin? Saa nähdä.




56 kommenttia:

  1. juha

    minä aina päätän, että tänään se on ohi. ei enää päivityksiä niistä asioista, joissa somessa mouhutaan. muutun kiltiksi – hymyilen enemmän, ja keskityn hengittämiseen. en stressaa vaan teen melskaamistani arvoista tekoja. en usko yhteenkään ideaan ilman sen viemistä ruohonjuuritason toteutukseen saakka.

    mutta sitten tulee taas se hetki, jolloin stereotypisoin jonkun ihmisryhmän tai tuomitse sen yhden edustajan perusteella, vaikka itseisarvo ei voi olla se, että kaikki erimielisyydet pyritään selvittämään mahdollisimman repivällä tavalla vastustajia murskaten. henkilökohtaisuuksiin mennen. väärää tietoa levittäen. eri tavalla ajattelevia toimijoita karkottaen.

    kun kirjoittaa, pitäisi lähteä liikkeelle tosi pienestä. esimerkiksi kiitollisuudesta. count your blessings ja niin edelleen. pitäisi tajuta miten moni asia on hyvin. jossain vaiheessa minunkin veneeni olisi voinut keikahtaa ihan kumpaan suuntaan tahansa. ei ollut itsestäänselvyys, että minusta tulee isompana näin pärjäävä. siihen tarvittiin omalla kohdallani kivojen vanhempien lisäksi skarppi opettaja, joka näki hieman omaa väsymystään tai luokkahuonettaan pidemmälle.

    siksi, jos joskus kuolen, toivon että perintöni kiinnitetään hyvien ihmisten rahastoksi, josta myönnetään joka vuosi palkinto sellaiselle ihmiselle, joka tuottaa sellaista merkittävää sisältöä, mitä itse ei pystynyt koskaan tuottamaan.

    meri

    VastaaPoista
  2. Aika paljon samoja ajatuksia kuin merillä tuossa alussa.

    Yritän vähentää aihepiiriin liittyvien impulssien määrää koko ajan. Uutisista katson osan mykällä äänellä. Yritän olla sanomatta mitään itsekään ääneen silloin kun mitään uutta sanottavaa mulla ei ole asiaan. Näin olohuoneessa ja töissä. Olen tässä onnistunut.
    Silti minäkin katsoin tuota keskustelua, mutta hieman positiivisemmalla mielellä. Touko Aallon koko ajan opportunistisesti kääntyilevä puppukone tuotti minussa kanavahyppelyä, mutta muuten asiat tulivat esiin sellaisena kuin ne ovat ilman että arvostukset tai "arvot" estivät liikaa asioiden esille ottamista.
    Mielipidekisaahan se oli pitkälti, mutta asiat tulivat kuitenkin esiin.
    Löysin myös pessimistiä itsestäni, vaikka en sellainen halua olla.
    Tuolle aihepiirille ei taida olla olemassa ratkaisua. Ei ainakaan noilla eväillä, että järjestellään niille nuorille miehille jotain kivaa pientä tekemistä. Koska aika ja paikka on ohittamaton olosuhde, ei kivat idikset käännä sen suuntaa mikä on tapahtuakseen. Parasta saa tietenkin toivoa. Kuten olen usein sanonut, tässä asiassa minä kuulun juuri niihin jotka kiihkeästi toivovat olevansa väärässä.

    Koko aihepiiri sitten.
    Olen suurin piirtein samaa mieltä kuin olin vaikkapa vuosi tai puoli vuotta sitten, mikään ei ole oleellisesti muuttunut selvästi parempaan tai selvästi huonompaan suuntaan, mutta olen myös tullut sille kannalle, että minun mielipiteelläni ei ole oikeastaan merkitystä. Kannattaako sitä siksi sanoakaan? Ja ehkä lisätä sitä kautta mitään mihinkään.
    Voisin hyvinkin päästä eroon koko asiasta ja jättää asia itsestäni pois innokkaimmille (mitä kantaa he sitten edustavatkin). Voisin sitten jopa hipihtävästi sanoa että ei mitään hätää, maailma on kuitenkin kaunis, asioilla on tapana järjestyä. Silti aktiivinen uteliaisuus usein voittaa. Menen katsomaan eri puolella maailmaa kuvattuja juttuja, joita ilman olisi paljon helpompi olla onnellisen tietämätön. Ikään kuin velvollisuus tietää ja hengittävä vapaus olla tietämättä, kävisivät kiistaa?
    Onneksi aktiivisuuteni tuon tietämisen suuntaan on koko ajan laskussa. Luovuttamista kai.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietämiselle pitäisi olla vieroitushoitoja.

      Poista
    2. Mutta joo, keskustelu oli ihan hyvä.

      Poista
  3. juha, jope. elämä lyhyt - dna halpa sanoi muutaman vuoden takainen jonkun mainosnikkarin luoma mainoslause. mietin usein elämän lyhyyttä ja sitä, miten toimisin, jos saisin tietää kuolevani pian.

    saattaisin lähteä pitkälle pyhiinvaellukselle. hyväksyisin pitkin hampain sen, että alaska jäisi näkemättä. luultavasti en enää avaisi somea enkä kon-marittaisi kotiani. d. trump tai s. terho eivät jaksaisi kiinnostaa pätkänkään vertaa, se on varma.

    haaveilisin puhtaasta pöydästä. koettaisin selvittää välini syyllisyyden kanssa, koska se sitoo itseinhoon. antaisin palautetta painamalla vihreää hymynaamaa punaisen mutrusuun sijasta.

    tahtoisin mennä nukkumaan tietäen tehneeni asioita, jotka innostavat minua, vaikka miten vaatimattomia. yleensähän sitä ajattelee, että aikaansaannosten pitäisi olla maailmaa mullistavia. no ei tarvitse. pienilläkin tuunauksilla on suuret vaikutukset. niistä syntyy elämän perhosvaikutus.

    jos te tietäisitte, että tarinanne päättyy viikon päästä, olisitteko tyytyväisiä tekemiinne ratkaisuihin? olisitteko saavuttaneet sen, mintä halusitte? vai olisitteko vain tyytyneet?

    meri

    VastaaPoista
  4. "jos te tietäisitte, että tarinanne päättyy viikon päästä, olisitteko tyytyväisiä tekemiinne ratkaisuihin? olisitteko saavuttaneet sen, mintä halusitte? vai olisitteko vain tyytyneet?"

    meri,kun kysyit... Tähän on helppo vastata täysin vilpittömästi. En osaa käyttää tässä asiassa saavuttamisen käsitettä, mutta e n ole lainkaan tyytyväinen suureen osaa tekemistäni ratkaisuista enkä ole tyytyväinen siihen miten kaikki on mennyt.
    Tällä hetkellä elän itselleni suurelta osin väärää elämää, tai ainakin väärin. Asiat eivät ole minun kädessäni.
    En voi jättää kuitenkaan asioita ja lähteä (mitä se lähteminen olisikin), elän pitkälti sen mukaan mitä saan, mitä minulle annetaan, mitä on pakko tehdä, en juurikaan omien valintojeni suunnassa.

    Lohduttaudun sillä että tälläistä lähes kaikkien elämä on ollut kaikkina aikoina, miten minun elämäni olisi toisenalainen, mutta ei sekään aina lohduta. Ihminen haluaa kuolla vasta elämästä kyllänsä saaneena.

    Onnellinen ja kiitollinen olen kahdesta elämänkumppanistani, tyytyväinen ole myös työhöni jossa voin tehdä hyviäkin asioita. Mutta noiden asioiden ulkopuolella olen omien väärien valintojeni kehystämä ja rajoittama. Katkeruutena tämä minussa joskus näkyykin.
    Olen viimeiset pari vuotta voinut välillä todella huonosti juuri noiden kysymyksiesi juttuja miettiessä. En olisi voinut uskoa että vielä vähän päälle viisikymppisenä ihminen voi olla tilanteessa, jossa pakkoa ja alistumista on näinkin paljon enemmän kuin vapautta ja tilaa. Henkistä tms. eksistentiaalista tyhjää tai merkityksettömyyttä en juurikaan koe.
    Pää on täynnä merkityksiä ja intohimojakin, mutta esim. taloudellinen vankila johon olen itseni kuljettanut, ahdistaa tuhannesti enemmän kuin esim. keski-iän kriisit tai muut "mitä minä elämälläni tekisin" -kysymykset. Olen sellaisista ahistuksista jopa kateellinen.

    Olen pari kertaa jopa laskenut kuinka monta vuotta elämästäni olen elänyt väärin itselleni täysi-ikäistymisen jälkeen. Luku oli selvästi kaksinumeroinen. Tosin pitää muistaa että noissa, näissä vuosissa on paljon myös hyvää jota ei pitäisi sivuuttaa. Vapautta asioihimme rukoilen jokapäivä.


    jope


    VastaaPoista
  5. ( merille vielä ystävyydellä!!!
    Pieni sivupolku, kun vittasit Terhoon tuossa kommentissasi. Viittasit blogissasi kymmenen vuotta vanhaan Sampo Terhon Kanava-lehdessä julkaistuun artikkeliin todisteena siitä että kulttuuriministeri voi olla meillä nyt rasisti.
    Terhon artikkelissa käsiteltiin väestötieteen perusasioden perusasioita, ihan samoja joita käsitellään jokaisella yliopiston väestötieteen peruskurssilla, matemaattisia ja kulttuuri-historiallisia tosiasioita, jotka ovat olleet kaikkien kiinnostuneiden tiedossa. Ja jos eivät ole, ne yliopistossa alan opiskelijoille opetetaan.
    Yhdeltäkään riviltä en löytänyt minkäänlaista viitettä faktiseen rasismiin. Olen pahoillani.

    Sen toteaminen että jokin kulttuuri, esim. kaukasialaiset, ovat syrjäyttäneet toisen kulttuurin ylivoimaisen aseistuksensa tai kulttuurisen ominaispiirteensä perusteella ei todellakaan ole rasismia. Jos ajattelisimme niin, niin silloinhan meidän olisi ajateltava loogisesti, että eurooppalaisten aiheuttamaa intiaanituhoa ei saa arvostella lainkaan! Kulttuureilla on omat ekologiset nousu- ja laskukautensa. Kaikki on koko ajan liikkeessä.

    Nyt maapallon ensimmäisen todellisen väestöräjähdyksen vuoksi tilanne on toinen, kun väestöt räjähtävät matemaattisesti sillä voimalla ettei tilannetta lainkaan voida hallita. Terhon esittämä vertailu intiaanien ja etnisten eurooppalaisten suhteen on matemaattisesti täysin perusteltua. Tuon jutun perusteella ei Terhosta ainakaan rasistia saa. Ei tieteellinen, tässä tapauksessa vieläpä hyvin neutraali väestömatemaattinen tieto voi olla rasismia. Eli jos Arhinmäki, jonkun mielestä pelkkä jalkapallohuligaani, kelpasi kulttuuriministeriksi niin kaipa siksi kelpaa akateeminen Terhokin ellei toisin toteen näytetä. Mielestäni rasistiksi pitää sanoa vasta rasistia.

    Jos vaikka minä esitän toiveita tai arvostuksia Euroopan väestökehityksen suhteen ei se ole millään tavalla syrjimistä ellei se perustu jonkin toisen kulttuurin ihmisten määritelmälliseen pitämiseen alempiarvoisina. Vapaa liikkuvuus ja globalismi eivät ole rasismin vastakohta. Rasismin vastakohta on rationalismi ja humanismi, jotka eivät ne puolestaan tarkoita kulttuurisen suunnitelmallisuuden aivojen narikkaan laittamista ja väestöllisen kaaoksen vapaan toteutumisen kannattamista )

    jope

    VastaaPoista
  6. jope

    tahdon halata sinua lujasti siksi, kun kerrot tunnoistasi tuolla tavalla. tulee mieleen se muinainen filosofinen kysymys, että kun puu kaatuu metsässä eikä kukaan kuule, niin kuuluuko siitä silloin ääntä. tai jos näet harvinaisen linnun, mutta mukana ei ole kameraa, jolla ikuistaisi sen instaan, niin onko se lintu oikeasti olemassa. tahdon tällä sanoa sen, että kyllä se ääni kuuluu ja kyllä se lintu on siellä, eli sinä olet hyvin vahvasti olemassa.

    katselin joku aika sitten the bucket list -elokuvan, jossa kaksi miestä saavat kuulla sairastuneensa vakavasti. sairaalan vierekkäisillä sängyillä maatessaan he keksivät tehdä listan, johon he kirjoittavat kaikki asiat, jotka he haluaisivat tehdä ennen kuin heittävät veivinsä.

    olen tehnyt elämäni aikana useita veivilistoja, sillä rakastan todo-listoja. olen saanut omituista tyydytystä siitä, että olen saanut rastittaa jonkun unelman toteutuneeksi ja keksiä uuden tilalle. on käynyt niin, että jotkut hyvätkään unelmat eivät ole osoittautuneet todellistamisen arvoisiksi.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halaus otettu ilolla vastaan! jope

      Poista
  7. jope

    tuolla ylhäällä kirjoitit, että yrität vähentää aihepiiriin liittyvien impulssien määrää....

    hmmm. miten meni noin niin kuin omasta mielestäsi?

    sampo on kirjoittanut tuon jutun kymmenen vuotta sitten. olisi toki mukavaa, että ihmiset muuttuvat, mutta näyttää ikävä kyllä siltä, että sampo ei ole ytimestään eroon päässyt. ydin on tässä siis toisten arvottaminen alkuperänsä mukaan. sampohan on ollut mukana nikkaroimassa persuille yltiönationalistista ja rotuopillisen aatteellista sisältöä.

    eriasteinen rasismi onkin muotoutunut osaksi persujen dna:ta. samponkin tekstissä lähdetään roduista tosiasiana, kehutaan meitä suomalaisnatiiveja rodullistavilla argumenteilla ja ollaan peloissaan siitä, miten uhanalaiseksi valkoinen, uljas, eurooppalainen geenipoolimme onkaan käymässä.

    eniten minua masentaa se, että sampo hyväksyy niin sujuvasti sen ajatuksen, että yksi ihmishistorian suurista linjoista on rotujen välinen valtakamppailu. sampon jutun konteksti pursuaa rotuopin viisautta, jonka historia on jo osoittanut veriseksi erheeksi.

    en tästä väännä peistä kanssasi tämän enempää, koska ajatusmaailmamme eroavan niin tavattomasti toisistaan.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinä Kanava-lehden artikkelissa missään kohtaa pidetty valkoista "rotua" mitenkään muita erityisemmin uljaana, matemaattisesti ja tilastollisesti uhattuna kylläkin.
      Mun pointti oli taas siinä, ettei näistä väestötieteellisistä laskentamalleista mitenkään saa rasismia väännettyä.
      Mitä tulee rotujen/kulttuurien valtakamppailuun historiassa, niin siten se näyttää olevan, miltä se on näyttänyt. Eurooppalaisten järjestämät etnisten väestöjen tuhot Oseanissa ja Amerikassa on tästä hirvittävä näyttö.
      Samoin myös Pohjois-Afrikan väestön väkivaltainen vaihtuminen 500-luvulta alkaen.
      Toki ei se Amerikka tai Afrikka mikään alkutilainen paratiisi ollut ennen eurooppalaisiakaan.
      Ihanne olisi tietenkin etteivät mitkään kulttuuris-"rodulliset" valtakamppailut enää jatkuisi. Peace, love & understanding. Siihen pitäisi tietenkin pyrkiä mutta väestöräjähdys on sekoittanut tilanteen pahan kerran ja isommin ja nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.
      Rasismi on sitten kokonaan toinen surullinen tarina kuten oman kommenttini lopussa kirjoitinkin. Humanismi ja rationalismi yhdessä on siihen ainoa mahdollinen vastalääke. Rasismi on, surullista kyllä edeelleen myös yksi maailman yleisimmistä maailman- ja ihmiskuvista ja siinä on mukana paljon muitakin kuin joitakin äärioikeistolaisia. Islamismia rasistisempaa ajattelusuuntaa on vaikea keksiä eikä esim. hindulaisessa Intiasta tai buddhalaisista Kauko-idän maistakaan ole meille tässä asiassa aina miehen malleiksi. Teot paljastavat.

      jope

      Poista
    2. Jäänkö mä nyt taas tyhmä jankkaamaan, mutta kun olen sekä aina innokas starttamaan että toimin myös jälkipoltolla lisään yhden asian merille, keskustelukumppanilleni jonka käsityksiä arvostan, vaikka en niitä kaikkia jaa.

      Kun puhuit ajatusmaailmojemme eroista tähän aihepiiriin liittyen niin sanon vielä sen, ettei maailman väestötilanteeseen ja menossa ja tulossa oleviin suuriin sekä absoluuttisiin että suhteellisiin muutoksiin minulle ole mitään sen kummempaa ajatusmaailmaa kuin se minkä numerot väestötieteen keinoin kertovat, tuilkitsevat ja ennustavat.

      Arvotuksien piiriin sitten kuuluvat toiveet toivotusta kehityksestä. Koska pidän arvossa biodiversiteettejä myös ihmiskulttuurien keskuudessa ja ylipäätään etnisyyksiä, alkuperäisiä ja pieniä kulttuureja ja kieliä, niin ei minulla ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ajatella ainakin lievästi kriittisesti menossa olevaa väestöjen liikettä ja yhdenmukaistavaa kasautumista (globalismin erästä keskeistä seurausta).

      Ensin on siis mahdollisimman neutraali tieto ja ratio kehityksestä, ja vasta sitten harras toive parhaasta mahdollisesta kehityksestä.
      Tämän maltillisemmaksi en voi omaa käsitystäni näistä asioista enää kuvitella.

      (Nyt tulin kai sanoneeksi asian niin kuin sen ymmärrän. Eli jos lukija jaksoi lukea, niin ehkä, toivottavasti en, enää asiaan palaa )

      jope

      Poista
  8. jope. onnistut tuskallisen usein kampeamaan keskustelun näihin rasisimia ja maahanmuuttoa sivuaviin asioihin. se ei anna sinusta kovin järkevää kuvaa. onko todella järkevää veisata tätä samaa virttä vai pitäisikö kirjoittamiseen ottaa jokin rakentavampi tulokulma. muistaakseni sanoit tuolla aiempana, että ei ole reilua pitää juhan synttäreillä omia polttareitaan. se oli fiksusti sanottu.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole. Mutta meri, minä vastasin kun sinä Trumpilla ja Terholla rivien väleissä toit esiin omaa kulmaasi.
      Tilaukseen ikään kuin vastattiin...
      Koska et kommenttieni asiasisältöihin puuttunut, vaan vedit asian henkilökohtaiseksi, niin katson kommenttieni olleen kaatamattomia myös sinun mielestäsi.
      Väestötieteen väittäminen kyseenalaiseksi olisikin outoa. Mielestäni nuo kolme viimeistä kommenttiani totesikin ja kuittasi asian niin maltillisesti ja niin hyvin, viimeinen varsinkin, että luulen että nyt voin vastata toiveeseesi olla tästä asiasta hiljaa ja pitkään.
      Toivon kuitenkin ettet sinä rajoita ilmaisuasi minun vuokseni. Luen sinua mielenkiinnolla enkä esitä sinulle vaikenemisen toiveita missään asiassa.

      Itse olen tälläisessä yhteydessä niin huono ilmaisemaan ajatuksiani, että vasta nyt koen löytäneeni oikeat sanat.

      Iloista vappua kaikkille teille. Itse en ole lainkaan vappuihminen. Munkit ehkä paistetaan. Onkohan vappupäivänä uimahallit auki, tuskin.

      jope

      Poista
  9. Täällä taas minäkin. Eilen paistoi Tukholmassa aurinko, puissa oli jo vihreää, tuntui keväältä. Ja nyt kun päästiin kotiin alkoi mäTttää lunta oikein kunnolla, onneksi vasta nyt.

    Katselin laivan kannella aaltoja, saattohoitokoteihin suunnittelemiamme ohjelmia ajatellen. Ketään muita ei tullut kannelle kuin U ja minä ja eräs vietnamilainen ravintoloitsija pojanpoikansa kanssa. Hän antoi meille käyntikorttinsa ja sanoi, että jos tulemme ja joudumme vaikeuksiin viranomaisten kanssa, niin hän auttaa. Huh, ei kuulosta houkuttelevalta paikalta.

    Meri nosti esiin tärkeän kysymyksen, miltä tuntuisi jos tietäisi, että on enää viikko aikaa.
    Silloin aika tuntuisi todella upealta ja merkitykselliseltä, pitemmältä kuin nyt, kun ei tiedä sen loppua. Minä saatan valittaa pienistä, mutta kun on tosi paikka, keskityn ja vahvistun. Olen ollut tässä tilanteessa pari kertaa elämässäni (mehän emme täällä kaikkea kerro) ja tiedän, etten panikoisi.

    Konmarittaisin kirjoitusteni osalta (tietääkö miehet, mitä tuo on, se on tavaroiden selvittelyä, kulttikirjailija Kon Mari, Marie Kondo)ja miksei muunkin. Kerran kun luulin lopun olevan lähellä poistin jo päiväkirjoistani sivuja, jotka voisivat loukata. Nyt olen ajatellut, että lukisin ne ensi kesänä parvekkeella ja hävittäisin kaiken, mikä ei anna jälkeenjääville iloa ja vahvistusta. Tässä on vähän samaa kuin J----:n blogipoistoissa, paitsi että niitä ei pitäisi poistaa.

    En kadu mitään elämässäni. Kaikki mitä on tapahtunut, on pitänyt tapahtua. Hyvin paljon on ollut risteyskohdissa onnekasta sattumaa. Minullahan ei ollut nuorena ketään neuvomassa. Miten sattuikin, että valitsin joissain kohdissa ensin mokattuani sittenkin oikein.

    Jos tietäisin, että aikaa on vähän jäljellä pyrkisin tapaamaan itselleni tärkeitä ihmisiä ja toistamaan sen, mitä olen sanonut muutoinkin: olet minulle rakas ja tiedän Sinun pärjäävän aina.

    Olen itsekin pärjännyt hyvin ankeissa oloissa. Jos ajatellaan ulkoisia olosuhteita, niin sain asunnon, jossa oli oma vessa 25-vuotiaana. Siihen asti olin asunut opiskelija-asunnoissa, joissa oli yhteinen vessa ja suihku käytävällä. Tämäkin oli parannus lapsuudenkodin oloihin. Minun kotonani oli savusauna, ei luksuksena, vaan ainoana pesupaikkana.
    Tästä on se hyvä puoli, että olen edelleen vähään tyytyväinen ja tiedän, että elämässä voi tapahtua mitä vain. Ihminen sopeutuu.

    Tekee mieli lähettää teveisiä eräälle J----:lle, joka varoittelee ihailemassani blogissaan, että väljästi kerrostaloasunnossaan asuva eläkeläispariskunta joutuu vielä luovuttamaan tilaa pakolaisperheelle eikä kestä sitä ahdistusta. Voi J----, hyvin kestää! Siihen asti, kun niin tapahtuu, on hyvä, että on vieraileville lasten perheille sängyt, ahdasta on kun usein tulevat useampi poppoo yhtä aikaa.
    Pappi Marjaana Toiviainen sai kovasti pilkkaa, koska majoitti ensin kadulla kerjääviä Romanian romaneja ja sitten syyrilaisperheen. Hän teki sen kuulemma itsekkyyttään.
    Täällä eräs vanha mies ajeli 50 km:n päästä päivittäin auttamaan hätämajoitukseen väsyneinä saapuvia pakolaisia. Häntäkin rienattiin, varsinkin kaljaporukat tiesivät, että hän on itsekäs.

    Åhlensin edessä oli kukkia ja viestejä.
    Ja Tukholmassa oli hyvin rauhallista. Kaunista ja rauhallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan: se ravintploitsija oli thaimaalainen, Phuketista. Taitaa olla melko korruptoitunut yhteiskunta siellä.

      Poista
  10. Minä kyllästyin jo aiemmin siihen, että Jope pyrkii kääntämään asian kuin asian siihen, miten noita tiettyjä henkilöitä katsotaan väärin silmälasein.
    Rotukäsitteet ovat aikansa eläneitä. Ja rasismia on monenlaista, sitä on paljon meidän ajassamme.

    Minusta tuntuu Jope usein sinun kanssasi keskustellessa samalta kuin tuolla erääässä blogissa, jossa jätin keskustelun kesken, kun bloginpitäjä kirjoitti, että meillä ei ole ollenkaan pakolaisnaisia ja -lapsia. Meidän lähellä Inkeroisten keskuksessa on vain heitä. Jos olisin kirjoittanut sen, hän olisi pian taas toistanut tuon saman väitteensä totuutena, koska useimmin toistettu VOITTAA.

    Ymmärrän siis merin kyllästymisen, ja toivon Jope, että pystyisit keskustelemaan muistakin aiheista kuin yhdestä ja samasta. Samaan aiheeseeen vääntäminen vaikuttaa toisten "käännyttämiseltä".

    VastaaPoista
  11. Luithan Marjatta taas koko ketjun mitä sanoin ja mistä? Vastasin merille. Minä en keskustellut taaskaan turvapaikanhakijoista, pakolaisista lainkaan. Minulla ei ollut siihen asiaan mitään sanottavaa. Viimeisessä kommentissanin kokosin käsitykseni kyllä, kun se haastettiin.

    Kommentoin tyhmyyttäni merin antamaa rasismi-nimitystä Terhon kymmenen vuotta sitten Kanava-lehdessä julkaistun väestötieteellisen artikkelin pohhjalta.
    Jos teemme perustieteestä, tässä esimerkiksi väestötieteestä jotain epäilyttävää niin voi meitä. Mikä tiede seuraavaksi?
    Minun kanssani keskustelun voi hyvinkin jättää kesken. Ja mitenkähän teitä mihinkään voisi "käännyttää"? Turhaa lemmentyötä se olisi. Kovastihan muakin neuvotaan oikean asenteen ottamiseen.

    Mitä käsityksiä minulla sitten on niistä asioista joista luulet Marjatta tietäväsi minulla olevan käsityksiä ja vielä tietäväsi millaisia ne ovat, niin niitä ei ole täällä tullut kunnolla käsitellyksi. Niiden esittäminen veisi niin paljon tilaa ettei siihen kenelläkään ole aikaa eikä edes kiinnostustakaan, ei edes minulla. Nämä eivät ole yksinkertaisia eivätkä mustavalkoisia juttuja eikä ihmisiä voi profiloida noin vain. Olen monimutkainen ja vaikeasti hahmotettava ihminen sanallisesti. Heikko äly ja itsesuojeluvaisto on kyllä täällä tullut todistetuksi:) Niin paljon olen täällä kirjoittanut.

    Lupaan keskustella muista asioista!
    Lupaan pyrkiä keskustelemaan vain muista asioista.

    (Tajusin nyt että täällähän heiluu kaksi kuritonta, minä ja J-----
    Toinen saa sanoa mitä tahansa, toinen ei. Paitsi miesten mielestä....?! No, tuo oli nyt hieman kevätleikkisästi sanottu. Mutta rationalismin ja humanismin, sen klassisen version siitä kunniaksi, kevään, duunareiden ja ylioppilaiden juhlaa kaikille. Mutta kaikista mahdollisista vappuideologioista viis.)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope hyvä, en sanonutkaan sinun keskustelleen noista aiheista. Tuo keskustelu mihin viittasin oli ihan muussa blogissa muiden henkilöiden kesken. Käytin sitä esimerkkinä jankuttavasta toistosta.

      Minusta kulttuuriministerin pitäisi olla humaani kulttuuri-ihminen.

      Keskustelu sujuu aina paremmin, jos ilmaisee käsityksensä, eikö vain?

      Minä en profiloi ketään muuta kuin itseni:humanisti.

      Olette keskustelleet niin paljon sillä välin, kun minä katselin aaltoja, että en muista puuttua kaikkeen. Se ainakin piti sanoa, että ymmärrän hyvin tuon tuskasi taloudellisessa vankilassa elämisestä. Toivon sydämestäni muutosta siihen asiaan. Lottovoittoa tai jotain.

      Ai kaksi kuritonta ja että toiselta sallitaan. Jope, ero on siinä, että minä tunnen sen toisen, mutta sinä et salli tuntea itseäsi. Tottakai Juha joutuu poistamaan sellaista, mitä satunnaiset lukijat eivät ymmärtäisi.

      Hyvää talvista vappua!

      Poista
    2. Samoin, kiitos kivasta kommentista, voi hyvin siekii.
      jope

      Poista
  12. jope

    en minä trumpia tai terhoa täällä esille tuonut, vaan omassa blogissani. sinä laahasit aiheen tänne, kontekstin ulkopuolelta. koen että toiminnassasi on pieni trolliuden sivumaku.

    en katso kommenttiesi olevan kaatamattomia, en vain mielelläni käy diskurssia kanssasi noista asioista. syykin on selvä:

    you say eether and i say eyether, you say neether and i say nyther;

    you like potato and i like potahto, you like tomato and i like tomahto;

    potato, potahto, tomato, tomahto, let's call the whole thing off.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehdään juuri noin, meri.

      Tomaatista ja perunasta tuli mieleen kontekstin ulkopuolelta (sellaista ajattelu joskus on) ja vierestäkin Etelä-Amerikka ja siitä maya-intiaanien käyttämä upea tervehdys:
      "Minä olen toinen sinä."

      Hieno viesti erilaisiksi itsensä kokemille ihmisille, eikö.

      Sanonnan lähde on J.K. Ihalainen. Kyllä se varmaan luotettava on kuten suurin osa meistä ihmisistä yleensä on, toisistakin.

      jope

      Poista
    2. Toki mayatkin, noista syvistä ja kauniista sanoista huolimatta, tuhosivat oman kulttuurinsa sisäisellä väkivallalla. Sitten tulivat espanjalaiset ja viimeistelivät loputkin.

      Mutta jotain noissa sanoissa on.
      Itse muistin vasta nyt nuoruudessani kirjoittaneeni jotakin niinkin typerää (vaikka minimalistista), että Minä olen toinen kuin mitä Sinä olet.
      Se oli musta silloin vieläpä hyvin sanottu. Individualismin harhaa. Nuoren parikymppisen mukalöytö. Itsestääselvyys joka ei ollut edes itsestäänselvyytenä totta.
      Nyt kolmekymmentävuotta myöhemmin olen kyllä mayojen virkkeen kannalla.
      Siinä ettemme ole niin erilaisia ihmiset kuin kuvittelemme olevamme ei ole mitään pelättävää, kartettavaa. Minä olen toinen sinä. Käynpä yöpuulle sitä hieman mietiskellen.

      jope

      Poista
  13. marjatta

    terhon valinta on surullinen tapahtuma ja sellaisenaan askel taaksepäin kulttuuririntamalla. minulle henkilökohtaisesti se on monenkin huokailun arvoinen tragedia.

    meri

    VastaaPoista
  14. meri ja muut

    olen miettinyt tätä Terhon valintaa ministeriksi.

    omalta kohdaltani voin sanoa että on täysin kontingenttia, kuka on Suomen kulttuuriministeri - siis sen kannalta, että kirjoitan ja mitä kirjoitan. Minun kirjoitustunnelmiini kulttuuri-, pää- tai elinkeinoministerin maailmankuvalla tai poliittisella kannalla ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Ymmärrän kyllä, että jollekin on, esimerkiksi baarin pöydässä. Ja ymmärrän myös, että moni ajattelee jo ennestään niukan elämisensä kannalta: Entä jos tämä persuministeri lyörahahanat kiinni?

    Olen kuitenkin vilpittömästi

    VastaaPoista
  15. Kyllä jope toi sun nuoruuden ajatukses oli minusta todempi ku inkkarien. Viimeistään kuolema osoittaa sen. Toisen kuolemaa ei voi kuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se nuoruuden asennekin pintaan nousee tämän tästä, päivittäin, älä huoli :)
      jope

      Poista
  16. sitä mieltä, että Terho ei tee yhdestäkään teoksesta huonompaa tai parempaa. Rasismikortin lätkäiseminen pöytään ei ratkaise yhtään taiteellista ongelmaa. Henkilökohtaisesti kysymys Suomen kulttuuriministerin ajatuksista on kirjoittamiseni kannalta aivan yhtä samantekevä kuin se, että joku alempi ministeri piti jalkapallosta ja toinen koirista ja kengistä. Toki rasismi on ikävä asenne elämään ja ihmisiin, mutta taiteilijoiden kannattaisi olla huolissaan muista asioista - esimerkiksi siitä osaavatko he kirjoittaa. Kaikilta löytyy poliittinen mielipide, mutta harva osaa kirjoittaa.

    Persujen kanssa olen yhtä mieltä vain yhdessä: postmodernin taiteen aika on ohi - on aika tehdä jotain muuta. Mutta kansallista taidetta sen ei tarvitse olla - en edes tiedä mitä sellainen olisi, mutta ei taiteen tarvitse olla myöskään sidoksissa ennalta arvattavan poliittisen mielipiteen sanomiseen. Taide voisi olla enemmän.

    Mukavaa vappua kaikille!

    VastaaPoista
  17. Toivottavasti ette käsitä tätä rasismi puolustamiseksi, sillä siitä ei ole kyse. Minua vain rasittaa eräiden taiteilijoiden täysin ennalta arvattavat, tökeröt ja taiteen kannalta turhat ulostulot ikään kuin heidän pääasiallinen tehtävänsä olisi toimia rasismitutkana ja raportoida asioita ihan millä perusteilla hyvänsä. En ole lukenut Terhon 10 vuotta sitten kirjoittamia tekstejä enkä aio lukeakaan, koska ne eivät kiinnosta. Jos hän on rasisti - sellaista en ole hänen julkisissa haastatteluissaan nähnyt - eikä vain oletusarvoisesti rasisti, niin totta kai se on tuomittavaa ja eiköhän mies rasismistaan kiinni jää. Mietin vain maailmanhistoriaa ja taiteilijoita eri oloissa - huomattavasti hankalimmissakin poliittisissa olosuhteissa on syntynyt hienoa taidetta. Saattaa myös olla, että huomattavan vähän tendenssitaiteesta lähtevä näkemykseni asettaa minut esiinnousseen rasismikohun ulkoreunalle. Kysyn hiljaa itsekseni: Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä kuin kytätä ja tuomita toisiaan? Voi hyvin olla, että Terho on huono ministeri, aika sen näyttää, mutta en jaksa uskoa näihin moraalisesti ylemmyydentuntoisiin tuomioihin. On vaikea nähdä, että hän voisi toteuttaa nyky-Suomessa rasistista ja kulttuurivihamielistä ohjelmaa. Toki ymmärrän ihmisten antipatiat, ihan samaa minäkin tunnen yliopiston rakenteellisia kehittäjiä ja heidän ideoitaan kohtaan - mutta on vastenmielistä että heti mennään rasismiin ikään kuin tuomio olisi jo langetettu kaikissa pätevissä tuomioistuimissa ja eturivin taiteilijoiden nimenomainen tehtävä olisi antaa asia tiedoksi. Luulen että proosallisemmin kyse on omaa toimeentuloa liippaavasta pelosta. Se voi olla ihan hyvä syy protestoida, mutta miksi tämäkin pelko kierrätetään rasismin kautta. Ei mene järkeeni. Turha on kuitenkin pelätä sosiaalisesti realistisen rasismitaiteen invaasiota pahan ministerin valtaannousun myötä, emme sentään elä Neuvostoliitossa. Lähivuosina ilmestyy hienoa taidetta ja kirjallisuutta eikä sillä ole mitään tekemistä ministerin maailmankuvan kanssa. Syntyy myös kaameaa kirjallisuutta ja taidetta ja mölyä eikä silläkään ole tekemistä ministerin maailmankuvan kanssa. Näin on ollut aina.

    VastaaPoista
  18. Kun olen minäkin lukenut, tai siis silmiin on osunut, joitakin kulttuuri-ihmisten reaktioita uuteen kulttuuriministeriin niin kyllä sieltä sellainen me-henki on paistanut.
    Enbusken eilisessä kolumnissa viitattiin vain pariin poikkeukseen. Sen juttu oli taas hyvä.

    Olen jäänyt miettimään että pitääkö sen olla niin että itsensä kulttuuri-ihmisisiksi asemoivilla pitää edes olla jokin tuollainen yhtenäinen kanta tai kanta tähän asiaan ylipäätään.
    Eikö moninaisuus olisi kulttuurillekin hyväksi? Miksi moinen poliittinen yhdenmukaisuus Suomen taiteilijoiden piirissä jälleen kerran? Eikö sen pitänyt jäädä sinne Kulttuurityöntekijöiden liiton aikoihin?
    Tilasin kirjastosta Lihamyllyn juuri tämän aihepiirin taustatiedoksi. Tulossa on ainakin erilainen näkökulma. Luen ihan kaikkea ilman blokkiasennetta.

    Vesa, jos suhtaudut odottavasti tms. Terhoon niin ei kai sitä voi millään tapaa pitää rasismin puolustuksena tai "normalisoimisena." Rasismin, vakavan rikoksen ja ihmiskunnan raskaan taakan, hahmottaminen on pahasti karannut meidän käsistä kun me alamme nähdä sitä sielläkin missä sitä ei ole. Ei kaikki meitä ei-miellyttävä politiikka ole rasismia, nationalismia ja fasismia, vaikka meillä suomalaisilla on selkäytimessä varaus määritellä asioita noin kaksijakoisesti. Tästäkin oli siinä Enbusken eilisessä. Rasismia on vain rasismi.
    Olisi reilumpaa sanoa, että en pitänyt uuden kultturiministerin henkilövalinasta enkä pidä persuista. Ei sitä pidä peittää -olemattomien ismien taakse.
    Kun Arhinmäki oli ylioppilaspohjalta kulttuuriministeri niin en minä tiedä miten asiat olisivat olleet silloin itsestäänselvästi parempi kuin tämän nykyisen akateemisen ministerin jäljiltä.

    Meidän pitäisi kai olla vain reiluja ja myöntää että me joistakin hyvinkin intuitiivisista syistä emme pidä joistakin ja joistakin me pidämme. Itselläni mulla ei ole mitään selvää kantaa uuteen kultturiministeriin. Huononiko tilanne nyt oleelliseti kun se kokoomuslainen ei ole enää?

    En ymmärrä muutenkaan miten kyseinen henkilö voisi mitenkään lisätä tai vähentää sitä taidetta mikä minulle on välttämätöntä.

    jope

    VastaaPoista
  19. Minulla ei ole muuta syytä huoleen kuin perussuomalaisten nuivat ja vähäiset kannanotot kultuuriasioihin. On tullut sellainen kuva, että kulttuuri on siellä pohjalla arvostuksissa ja rahanjaossa. Kuinka itsenäinen Terho sitten on tuohon linjaan nähden ja mikä on hänen oma kulttuuritietämyksensä ja -mieltymyksensä, sitä en tiedä.

    Yleensä toivoisin, että ministerit olisivat oman alansa asiantuntijoita, mitä he harvoin ovat. Oikeusministerinä saisi olla tuomari tms. ja kulttuuriministerinä kulttuurialaa tunteva. Terho on opiskellut historiaa, mistä pisteet, siis että on ylipäänsä opiskellut, ja historia antaa perspektiiviä. Sen jälkeen hän on toiminut puolustusministeriössä ja rauhanturvaajana. Olisi ehkä sopinut puolustusministeriksi.

    Meillä ei ole ollut Claes Anderssonin jälkeen kulttuuria laajasti tuntevaa kulttuuriministeriä. Terho jää nähtäväksi.

    Edellisen Juhan kirjoituksen kommenttiketjussa oli keskustelua puheilmaisusta ja Ylivainiosta itseoppineena puhujana. En tunne kyseistä miestä, mutta haluan sanoa, että puheilmaisun opetusta saisi olla kouluissa enemmän ja on hyvä, että sitä opetetaan yliopistossa. Nuorin poika opiskeli Jyväskylän puheviestinnän linjalla, vaimonsa yhteisöviestinnässä, mutta ovat molemmat tällä hetkellä lehtityössä. Poika on vetänyt paneelikeskusteluja ja olen huomannut varmuuden, jonka opiskelu on antanut. Perjantai-ohjelman Pekka Vahvanen oli hänen opiskelijakaverinsa. Näin muuten torstaina Sanomatalon kahviossa Vahvasen keskustelevan perjantain vierailijan, Korkeasaaren entisen intendentin kanssa. Äsken katsoin sen ohjelman. Olikin hyvä keskustelu. Vahvanen on tinkimätön ja haastateltavalle tilaa antava toimittaja. Ammattitaito näkyy, kun vertaa joihinkin julkkistaustan kautta juontotehtäviin nostettuihin.

    VastaaPoista
  20. "Minä olen toinen sinä." Vaiko aivan erilainen kuin toinen?
    Minä pidän jostain lukemastani:"Meissä kaikissa on jotain kaikista meistä."
    En ole koskaan esim. osallistunut kauhisteluun mielen harhoista, koska tiedän ja tunnen, että ne ovat ihan lähellä minullakin.
    Köyhyys ja hyvinvoivuus on tullut koettua, samoin äärimmäinen yksinäisyys ja yhteisöllisyys (jota ryöpsähtää välillä jopa liikaa).

    Pitäisi ehkä kirjoittaa jotain omaan blogiinkin eikä käydä vain täällä höpöttämässä.

    Blogisi keskustelijoineen inspiroi ajattelemaan. Kiitos Juha! Kiitos teille toisille kommentoijille!

    VastaaPoista
  21. Marjatta, toki minäkin tahtoisin sellaisen kulttuuriministerin kuin Claes Andersson! Edelliset ministerit vasemmalta ja oikealta - varsinkin oikealta - eivät olleet kummoisia hekään, mutta en minä millään voi ajatella, että siitä pitäisi nostaa maansuru, että meillä on nyt persuministeri. En suoraan sanoen odota Terholta mitään erityistä. Yksi hyvä juttu, jonka hän voisi nationalismissaan tehdä, olisi se, että hän korostaa suomen kielellä tehdyn taiteen merkitystä. Siinä olisi tärkeä juttu - sisältöihin ei tarvitsisi puuttua millään tavalla.

    Kirja, joka ottaa älykkäästi kantaa nationalistiseen ajatteluun ja sen ohuuteen, on Peter Mickwitzin Passport Somaliland, suomeksi katkelmia siitä teoksessa Lyhytproosaa (2016, Teos). Kannattaa lukea. Se on taiteellisesti, yhteiskunnallisesti ja ilmaisullisesti hienoa kirjallisuutta, omaleimaista ajattelua eikä mitään huutelua. Tällainen antirasistinen älykäs ajattelu, kuten Mickwitzin proosan, vetoaa minuun vahvasti.

    Ehkä eniten minua harmittavat sellaiset taiteilijaulostulot, jotka pilaavat käsitykseni heidän taiteestaan. Jani Leinosella on esimerkiksi hienoja teoksia, mutta kun hän jossakin ohjelmassa taannoin esiintyi (taisi olla Perjantai, josta näin vain osan), ei puheessa ollut päätä eikä häntää, vain ulkoa opittua mantraa, ei varsinaista keskustelua. Jotenkin tällainen puolivillainen huutelu siitä, miten kaikki on pahaa, jos se ei tule meidän puoleltamme, alkaa ärsyttää. Ihan kuin seuraisi jotain pikkutyttöjen ja pikkupoikien itkupillikuoroa, joka on tajunnut, että maailma on paha, mutta onneksi sentään me olemme hyviä. Mitä ihmettä näillä protesteilla yritetään saavuttaa? En tiedä, miten olisin kestänyt elää 70-luvulla aikuisena, lapsena se menetteli.

    Eniten ihmetyttää tämä: ihmiset, jotka eivät usko pahaan ja ovat todella sensitiivisiä sen suhteen miten ihmistä ei voi määritellä olemuksellisesti, rodullisesti tai ryhmällisesti, vetävät todella yksisilmäisiä ja kategorisia johtopäätöksiä yksityiskohdista tai siitä, että joku ajattelutapa on heidän mielestään lähtökohtaisesti väärin. Suomeksi näin: jos joku on persu, hän on paha jne. Sensitiivisyys unohtuu heti. Enää ei uskota logiikan tasolla enää edes siihen, että elinolosuhteilla ja kulttuureilla on merkitystä siihen, millaisiksi ihmiset muotoutuvat, miten heidän tekonsa, ajattelutapansa jne. suuntautuvat yksilöllisistä eroista huolimatta. Ikään kuin kulttuurisia / psykologisia skeemoja ei olisi vaan ihmiset olisivat kultuurisesti aivan samanlaisia tabula rasoja kaikkialla, ja sellaisina heitä tulisi kunnioittaa. Samat ihmiset kykenevät kyllä sitten näkemään suomalaisesessa yhteiskunnassa miltei pohjattomia kuiluja, jotka erottavat ihmisiä toisistaan.


    Voin kertoa, että Vantaalla kulttuurilautakunnassa vain yksi persunainen oli niin rohkea, että äänesti vastaan ja ymmärsi asian, kun täällä hyväksyttiin aivan sysipaska koulujärjestely, jota vastaan protestoimme kunnallisvalituksella. Kaikki muut menivät mukana ja kovaa, niin vihreät ja vasemmisto ja kristillisdemokraatit. Vihreät ja vasemmisto ideologisessa hyväuskoisuudessaan (kaikki mikä perusteltiin ihmisoikeuksilla ja demokratialla, meni kritiikittä läpi), kd taas oli hiljaa lannistuneisuuttaan (emme voi mitään koksuille ja sosdemeille).

    Itse uskon ihmisiin, yksilöihin. En suostu nielemään enää mitään propagandaa, joka perustuu vasemmalta tai oikealta tai vihreältä oksalta tulevaan tyypittelyyn. Ihminen on huomattavan paljon monimutkaisempi olento kuin kaikki ne olkinuket, joita jokainen meistä täällä pystyttää turvatakseen ja puolustaakseen jotain, mikä itsestä tuntuu oikealta.

    Pyydän anteeksi paasaamistani.

    VastaaPoista
  22. Marjatta, hyviä ajatuksia.

    Vesan kommenttiin vielä lyhyt.

    Vesa: "Turha on kuitenkin pelätä sosiaalisesti realistisen rasismitaiteen invaasiota pahan ministerin valtaannousun myötä, emme sentään elä Neuvostoliitossa. Lähivuosina ilmestyy hienoa taidetta ja kirjallisuutta eikä sillä ole mitään tekemistä ministerin maailmankuvan kanssa. Syntyy myös kaameaa kirjallisuutta ja taidetta ja mölyä eikä silläkään ole tekemistä ministerin maailmankuvan kanssa. Näin on ollut aina."

    Tismalleen noin. Itse asiassa kulttuurivihamielisyytenä meidän tulisi pitää sitä, että alamme huomaamatta tai suoraan suosia mitä tahansa yksiäänisyyttä, vaikka poliittista.
    Taiteellista yksiäänisyyttä tuskin hyväksyy kukaan kulttuuri-ihminen, mutta miksi sitten esitetään toiveita poliittisesta yksiäänisyydestä myös taiteen piirissä? Tietyt harvat marginaalisetkin äänet tulee hiljentää. Tästä on jo esimerkkejä. Peruutuksia osallistua kulttuuritapahtumiin kun siellä on se ja se...

    Ymmärrän sellaiset motiivit vaikken hyväksykään, mutta vaarana on että se sivulaita minne raja asetetaan liikkuu koko ajan lähemmäs keskilinjaa, koska mikään ei riitä. Maltillisuudestakin tehdään äärtä.

    Ajatusleikki.
    Olisiko mahdollista että nyky-Suomessa toimisi laajaa jatkuvaa mediajulkisuutta saava korkealle arvostettu kirjailija, joka olisi kärkevästi EU-kriittinen, kannattaisi kansallista riippumattomuutta ja puolueettomuuspolitiikkaa, olisi arvoiltaan klassinen
    ei-moderni konservatiivi ja suhtautuisi globalistisiin porjekteihin torjuvasti?
    Epäilen. Noinkin maltillinen nainen/mies ajettaisiin tälläisessä ilmapiirissä nopeasti nurkkaan ja pimentoon.
    Eli tämä vaara, siis kun alamme esittää omia ideaaleja toiveitamme millainen joidenkin toimijoiden, vaikkapa kultuuriministerin tulisi olla, on olemassa.

    Nimittäisin tätä muodikasta käsitettä hieman soveltaen - normaalin marginalisoimiseksi.
    Se on siinä!
    Omakohtainen kokemus ehkä on...

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Jos noin, tämä ei ole turhaa!

      ...

      Terhon ministeriajasta tulee kinnostava. Näin ite aattelen. Vaikuttaako se taiteiljoiden apurahoihin (joita tarvitaan!), niin siihen olen liian mallikko sanomaan mitään. Vesa tietää varmaan paremmin.

      ...

      Tuo Terhon kirjoitus pistää myös peilin eteeni (Houellebecqin tavoin). Se on samalla tavalla tunteita herättävä kuin äärimmäisen vaikea ja loputon älykkyyskeskustelu: miten keskustella siitä neutraalisti eli ilman rasistista efektiä? Ehkä mahdotonta.

      Terhon poliittinen asemoituminen vaikuttaa asiaan ja kiistämättä minussa heräsi sitä lukiessa kysymys, mitä hänen huoleensa eurooppalaisen kulttuurin säilymisestä lausumattomasti sisältyy. Siis kyse on minusta siitä, kuinka läpinäkyvästi aihetta käsittelee, kuinka vahvasti antaa itsensä siinä näkyä. Loogisesti siis jouduin myös miettimään juttua lukiessani, että miten itse kirjoittaisin aiheesta. Siis että miten itse asemoin itseni "rodun" suhteen. Missä tunnen olevani kotona ja miksi? Onko minullakin kyse ikään kuin sisäisen tuttuuteni kadottamisen tunteesta ja huolesta? On se sitäkin.

      Suuri eettinen kysymys tietenkin kuuluu, voiko sille mitään ja missä määrin tarvitsee voida. Tätä kysymystä ei tarvitse tietenkään esittää aidosti fundamentaalisella tasolla, koska se kysytään lähinnä houellebecquellaisten olkiukkojen voimin. Että täällä joskus tulemme olemaan vähemmistössä. Jos niin joskus on, kyllä minäkin tietenkin valistuksemme ja sekulaarin perinnettä kovinkin ottein puolustaisin, aseinkin jos niin pitää ja siihen joudutaan. Mutta olen ehkä naiivi kun en moista heti pelkää.

      Mutta siis: onko Terholla tämä olkiukko mielessään? Tätä me ymmärtääkseni sisimmässämme kysymme. meri epäilee että on ja jope että ei, siis jos kärjistän. Ja että miten kukin kokee ukon (kon)tekstissä ilmenevän. Minusta tuo kysymys on asiallinen ja kaikkein parasta olisi, että Terho tekisi sen itse jo tuossa tekstissään ja viimeistään nyt kommentoudessaan vanhaa juttuaan. Juuri hänen metakommentointinsa sitoo hänet poliittiseen kontekstiin. Juuri SE olisi oleellista rasismiefektin kysymyksessä. Siis korostan: efektin, koska se syntyy tässä ajassa väistämättä ja se myös Terhon olisi syytä tiedostaa.

      Minusta itsestäni tuntuu, että Terhoa puhuttaa myös olkiukko, tai ainakin hän tuntee sen mahdollisuudesta tyydytystä eikä siksi reflektoi koordinaattiaan kirjouttaessaan - muuta kuin yleiseen rasismiefektiin viitaten kun vaatii lupaa keskustella asiasta. Mutta hän siis tuolloinkaan ei mielestäni puhu sisimmästään vaan ulkoistaa ongelman retorisesti. Näin koen. Olkiukko asiallisuuteen puettuna... (Nyt jope saa olla vapaasti eri mieltä, oikein luvan kanssa :0)

      Juuri tuo aiheen ristiriitaisuuden reflektoimattomuus hänen puhunnassaan mielestäni herättää tätä mielemme vääntöä. Se, miten itsestään esittämässään ongelman yhteydessä puhuu, miten itsensä ja arvonsa tai niistä koetun ristiriitaisuden siihen rohkenee NÄKYVIIN asettaa, on lopulta oleellista. Siinä on tietenkin vain se ongelma, että poliittinen yhteisö, oma lukijakunta, joka taustalla piilee, puhuu tämän yksilön taustalla. Niin se vain on. Ja niin mekin häntä luemme. Ei vain kuka puhuu, missä ja kenelle ja miten puhuu vaan myös, ehkä lopulta oleellisimpana: kuka kuuntelee ja edelleen: kenen puhuja haluaa kuuntelevan.

      (Lukekaa uudelleen Sininen poika, kuuluu tähän aiheeseen.)

      Poista
    2. Hyvä! Mutta miksi eurooppalaisen kulttuurin ja tradition ohenemisesta ja pitkällä aikavälillä myös väestöllisestä vallankumouksesta ei voisi ja saisi olla huolissaan? Pidämmehän me itseisarvoisesti kulttuurien katoamista ja etnistä yhdenmukaistumista negatiivisena esim. alkuperäiskulttuurien suhteen. Minä näen klassisesti tuollaisen säilyttävän arvotuksen aitona ja todellisena humanismina.
      jope

      Poista
    3. Saa olla, mutta minä en vain vielä tunteen tasolla osaa tai ymmärrä olla. Mutta periaatteessa joo. Kaltaiseni uskonnoton eksistentialisti ei voi muuta olla kuin sekulaarin ihmistä metafyysisin määrein eriarvoistamattoman yhteiskunnan kannattaja. Sitä puolustaisin kuolemaani saakka. Muuten olisin älyllisesti epärehellinen.

      Poista
  23. juha

    erittäin kiinnostavaa tekstiä sinulta, kiitos.

    yritän tässä muistella aiempia kulttuuriministereitä, ja se vahva mutu on, että he ovat olleet, sui generis -anderssonia lukuunottamatta, niin katastrofaalisia tapauksia ( kasurinen, isohookan-asunmaa, wallin, linden etc.) , että varsinaista luhistumista ei terhon kohdalla ole tapahtumassa.

    tulevaisuuden tutkijoiden pohdittavaksi jää, onko hänellä kompetenssia virkaan. parhaassa tapauksessa hän tulee jäämään ministerihistorian mitättömyydeksi ja hänestä tulee edeltäjiensä tavoin valtiollisen kulttuurivirkamiesketjun pää, profiiliton osa rakennelmaa, jonka päätökset ja tavoitteet eivät koske ketään ja itse taidetta tehdään suurin piirtein samoilla resursseilla kuin ennenkin.

    henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että perussuomalainen kulttuuriministeri on oksymoroni samaan tapaan kuin maltillinen fasisti. toisaalta onhan meillä houellebecqia syväluotaavia trukkikuskeja, semiotiikkaa harrastavia perushoitajia ja cheekiä ihailevia filosofejakin. miksei siis kulttuuripolitiikkaa asiantuntevasti käsitteleviä rotuhygieenikkoja.

    oikeastaan kaikki spekulointi on siinä mielessä turhaa, että kulttuuriministerin työt ovat edustuksellisia pestejä. he edustavat sitä politiikkaa, joka tehdään virkamiestasolla, ja he pätevöityvät virkaansa ilman työpaikkahaastatteluja - tulemalla valituksi.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, meri. Mietin jo kirjoittaesani että tuosta voisi muokata oman postauksenkin. Taidan niin tehdä. Aihe on tärkeä.

      Poista
  24. Juha, pitää ilmeisesti sittenkin lukea Terhon kannanotto. Minä ajattelen siten lähtökohtaisesti, että hyvinkin erilaisista ajatuksellisista taustoista huolimatta voidaan päästä dialogiin. Pääsemmehän dialogiin esimerkiksi muslimienkin kanssa tai minä pääsen uskonnottomien kanssa. Esimerkiksi tietyntyyppinen uskonnollinen "rotuajattelu" (me muslimit - muut) kuuluu islamiin, ja silti voimme maltillisimpien muslimien kanssa keskustella.

    Totean vielä, että pidän epäuskottavana ajatusta, että Terhon maailmankuvan ja suomalaisen apurahoituksen välillä olisi jokin kausaalinen tai muu kytkös. Ministerin käsiä sidotaan monesta suunnasta. Jos nyt kulttuurin rahoitus lähtee radikaalisti laskemaan, niin se on huono juttu se. Mutta ennalta en pitäisi syynä Terhon ajattelutapaa, vaan kyllä taustalla on isompi ajatuksellinen kehys, jossa ovat mukana niin kokoomuslaiset kuin keskustalaisetkin arvovalinnat. Hyvin harvoin rahoituspäätöksissä on kyse mistään uskosta, raha ja muunlaiset poliittiset priorisoinnit siellä jylläävät.

    Minä tulen kirjoittamaan työni ohessa (viikonloppuisin, iltaisin, öisin, vapaina hetkinä, vaikka en saisi penniäkään avustuksia). Näin olen tehnytkin silloin, kun en ole jotain pieniä hakemiani apurahoja saanut. Minusta monen taiteilijan olisi ihan realistista ajatella samaan tapaan, vaikka ammattitaiteilijoillekin on paikkansa ja pitääkin olla.

    Poliittisesti olen nk. liikkuva äänestäjä siksi, että ajattelen kontekstia. Ihmisen toiminnallinen / ideologinen merkitys muuttuu kombinaation mukaan. Näin se on, ihmiset toimivat eri tavoin / yllättävin tavoin joutuessaan tiettyyn ympäristöön. Siksi en lähtökohtaisesti lyö lukkoon ajatusta, jossa joku on pelkästään negatiivinen ja joku pelkästään positiivinen.

    Poliittisella ulkokehällä pyöriminen niin tieteessä kuin taiteessa on minusta vaivaannuttavaa. Pidän konkreettisesta työskentelystä, jossa tulevat parhaiten esiin ihmisten taidot. Suurin osa yleisestä, erilaisia ilmiöitä ja kohuja seuraavasta taidemaailmapuheestakin on ihan hirveää huttua, jonka hämmentäminen ei lopu koskaan eikä siitä kukaan saa lopulta mitään selvääkään. Eikä siitä varsinkaan seuraa mitään muuta kuin ajan hukkaaminen.

    VastaaPoista
  25. vesa

    mukava kuulla, että et itse koe kulttuuriministerin rotuoppikantoja ammatilliksi esteiksi. monet kuitenkin kokevat. tästä ideologian vaikuttavuuden kokoluokasta olemme siis vain eri mieltä, mutta sellaista on elämä, erimielisyyttä. en toki usko, että claes anderssoninkaan aikana taiteilijat saivat maailman hopealautasella. ihan niin isona statusarvona en kulttuuriministeriyttä pidä.

    meri

    VastaaPoista
  26. Mua häiritsee nyt aika paljon että käytetään rasismia (ja sen sukulaisajatuksia) ihan väärässä paikassa, siellä mistä sitä ei luettavissa. Koskee myös sua Juha hieman.
    Vieläkin on epäselvää missä Terho esittää rotuoppiaan, suhtautuu syrjintään positiivisesti, rasistisesti.
    Historiallis-tieteellisen sanan "rotu" käyttäminen ei tee kenestäkään Rasistia. Sitä käytetään edelleen erittäin laajasti, myös tieteessä. Sanan käyttäminen ei siellä ole mikään kannanotto minkään puolesta. Toisinpäin varmaan on, en käytä sanaa itsekään, mutta sanan rotu käyttämisestä synnytetty ajojahti tuntuu kyllä liiotetulta. Jos se ei sitä ole, tarvitaan ihan oikeasti Kiellettyjen Sanojen ja Käsitteiden lista.

    Rasismilla päähän lyöminen ikään kuin nollaa kaikki kysymyksenasettelut, koska itse reelista kysymystä ei silloin enää ole.
    Kirjoitin jo:

    "Pidämmehän me itseisarvoisesti kulttuurien katoamista ja etnistä yhdenmukaistumista negatiivisena esim. alkuperäiskulttuurien suhteen. Minä näen klassisesti tuollaisen säilyttävän arvotuksen aitona ja todellisena humanismina."

    Kirjoitin myös: "Koska pidän arvossa biodiversiteettejä myös ihmiskulttuurien keskuudessa ja ylipäätään etnisyyksiä, alkuperäisiä ja pieniä kulttuureja ja kieliä, niin ei minulla ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ajatella ainakin lievästi kriittisesti menossa olevaa väestöjen liikettä ja yhdenmukaistavaa kasautumista (globalismin erästä keskeistä seurausta)."

    Jos kulttuurien ominaislaadun arvotuksesta ja monimuotoisuuksien säilyttämisestä tehdään epäilyttävää, eriarvoistavaa tai peräti fasismia, rasismia, tai niiden sukuista, niin metsään on menty. Silloin ollaan humanismin ihanteista kaukana.
    Käytin jo nimitystä normaalin marginalisoiminen. Valtiopillisesti sellainen tilanne voitaisiin määritellä myös kulttuurivallankumouksen käsitteellä.
    No, ehkä sellaisen aika sitten jo on. Täytynee siis vain antautua ja seurata sivusta ja hoidella omaa pikkuelämää.
    Olenkin ihan varma, olen kirjoittanut siitä monta kertaa, että globalismi on tämän ajatusten kamppailun varma voittaja. Tämä on varmaa pelkästään jo siksi, että ylivoimaisesti suurin osa taloudellisista ja poliittisista resursseista on juuri siellä.
    Ehkä vain Kiinalla on aito oma mahdollisuus valita itse. Trump on pikkutekijä, väliaikainen haitta ja hidaste, joka ei pitkään estä asioita tapahtumasta. Eikä näytä estävän nytkään.

    Minä en osallistu nyt enää tähän, koska sen enempää kun en hyväksy rasistista toimintaa tai nimittelyä, en hyväksy myöskään rasistiksi nimittelyä silloin kun kysymys on ihan muusta eikä aihetta ole. Emme me päätä mikä on rasismia! Sille on olemassa ihan selvät rajat.
    Emmekä me hyvät ystävät voi ulkoistaa kaikkea inhottavaa rasismiksi, fasismiksi ja nationalismiksi. Emme saa yksinkertaistaa, epä-älyllistää itseämme ja maailmaa niin. Ilmöt, tiedot ilmiöistä pitää mielestäni pitää erillään silloin kun niistä ei saa yhtä ainutta kuvaa eikä tulisi alleviivata liikaa silloin kun määrittelymme ei ole varmasti relevantti ja todennettavissa.
    Muutenkin jos mun on valittava väestötietelijä Pirjo Virtasen ja EU:n tulevaisuuskomission ylivaltiosihteerin Joonatan Kekkilä-Le Chapellen välillä, niin valitsen Virtasen silloin kun keskustellaan siitä mitä tapahtuu todella tai todennäköisimmin. Mihin tuo nyt liittyi? En tiedä, mutta jääköön siihen kertomaan edes epäselvästi arvottavan ja ei-arvottavan tiedon käyttökelpoisuudesta.

    jope

    VastaaPoista
  27. meri,

    pitäisi kai lukea tuo Terhon juttu, vaikka ei suoraan sanoen kiinnosta.

    Asia on näin: en odota mitään kovin kummoista nykyiseltä kulttuuriministeriltä, en odottanut edelliseltä kokoomuslaiseltakaan, en vasemmiston edustajalta enkä sitä ennen tanja karpelalta. kokoomuksen touhuihin olin pettynyt ja taisinpa siitä moneen otteeseen eri paikoissa mainitakin.

    Taiteentekijöiltä ja humanisteilta odotan sen sijaan muutakin kuin raivoisia tunnereaktioita. Miten maailma / taide paranee sillä, että aikuiset ihmiset jauhavat paskaa jostain tyypistä tai analysoivat hänen pahuuttaan. Toivoisin, että löytyisi jotain omaperäisempää kuin joka pojan / tytön -rasismitutka. Jos syntyy vaikkapa fiksu satiiri tästä meidän pahasta kulttuuriministeristä, niin siinä on jo jotakin.

    Miksi en ole mukana protestissa? En usko sellaiseen prostestointiin, jossa ihminen tuomitaan ennen kuin hän on toiminut hetkeäkään tehtävissään. Minulla ei ole mitään sellaista sidosryhmää, jonka tahtoisin vakuuttaa lojaalisuudestani tietynlaiseen mielipiteeseen. Minun ei tarvitse performoida oikeamielisyyttäni kenellekään. Odotan mitä Terho tekee. Sanni Grahn-Laasosen touhut olivat kokoomuksen pakottamia, tyttö itse oli sätkynukke ja aivan pihalla siitä mitä teki. Vasta nuo touhut saivat minut arvostelemaan häntä. En olisi jaksanut käyttää aikaani hänen mahdollisten ajatustensa ruotimiseen.

    Henkilökohtaisen kokemuksen tasolla minun ammatinharjoitukseni ei liity mitenkään Terhoon ja hänen uskomuksiinsa. Minulle on aivan sama onko koko ukkoa olemassa. Jos en seuraisi lehtiä, nettiä ja televisiota, en edes tietäisi ko. pahasta ihmisestä, joka varmasti on ehtinyt tehdä vaikka mitä pahaa, kun mölykin on tällainen.

    Pidän suoraan sanoen lapsellisina kaikkia näitä henkilökohtaisuuksiin meneviä tunnereaktioaaltoja siitä, että jossakin on valittu (ääliö) presidentti, jossain (vähintään yhtä ääliö ja paha) ministeri. Seuraava myrsky on varmasti jo nurkan takana ja ihmisten voimat valuvat tämän kaikkialta puskevan pahuuden seuraamiseen ja sen vatvomiseen. Minä en ymmärrä ollenkaan tällaista politiikkaa ja sitä, miten elämäni siihen liittyy. Ei kiinnosta. Ei auta millään tavalla taidetta tai sitä elämää, jota elän. Eikä auta kanssataiteilijoitakaan, paitsi jonkinlaisena henkisenä liimana, jota tarvitaan sosiaalisiin suhteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta tilanne on nykyisin se, että olet joko puolellamme tai olet vastaan. Luin Otso Kantokorven blogia, ja siellä oli sama kissanhännänveto käynnissä. Hän luki Terhon kirjoituksesta jonkin kohdan ja esitti, miten vaarallinen rasisti on kyseessä. En nähnyt siinä kohdassa yhtään mitään, niin kuin ei moni muukaan. Monet taas kiittivät Otsoa, että hän paljasti asian, jonka he tiesivät jo entuudestaan: paatunut ja vaarallinen rasisti tuo Terho, tuomio on kiistaton.

      Vastaavia juttuja tulee vastaan siellä ja täällä. Tarkoitan täysin kritiikitöntä tekstien ja kommenttien luentaa, jossa nähdään vaikka mitä uhkakuvia. Vastaan ei saa sanoa tai jos kysyy perusteluja, on välittömästi tuomittu.

      En kannata rasismia enkä kannata Terhoakaan tai tätä tunnevellontaa, vaan järkevää keskustelua. En puolusta Terhon rasismia, jos sellaista on, mutta ihmisten kannattaisi keskittyä tekemään jotain positiivista sen sijaan että he jahtaavat kerta toisensa jälkeen jotain pahista. Heitä kyllä maailmassa riittää. Niinkin saa elämänsä kulumaan. Pahan vastustaminen on mielestäni vähän toisen tason juttu kuin suun pieksäminen netissä.


      Poista
    2. meri, minä ihan todella ihmettelen, miten ihmiset ovat niin toisten mielipiteiden orjia, että kokevat jonkun toisen maailmankäsityksen esteeksi omalle toiminnalleen. minä en käsitä tätä ollenkaan. jos minulle on joku visio, toteutan sen. eihän mitään saada aikaan, jos alamme ensin miettiä, mitä joku omalla alallamme johtavaan asemaan nimitetty poliittinen henkilö edustaa ja raivostumme sitten jokaisesta tällaisesta asiasta, jos se ei sovi omaan ajattelukantaamme. tällaista reaktiivista taidetta varmasti on - sitä on kaikkien aikojen tendenssitaide, joka näyttäytyy omana aikana tärkeänä osallistumisena mutta myöhemmin lähinnä naurettavana touhuna - se ei voi olla mikään päämäärä. päämäärä on aktiivinen tekeminen.

      en kiellä, etteikö rasismi olisi iso ongelma ajassamme. onneksi sen hälventämiseen riittää väkeä. itse pyörin toisenlaisten ongelmien parissa, mutta teen sen käytännön vedon, että pyrin pysymään erossa rasismista omassa elämässäni ja opetan lapsiani siihen.

      kuitenkin tämä jatkuva älämölö mitä erilaisimpien pahuuksien kimpussa kyllästyttää. luulen, että juuri tällaisen jatkuvan laumoissa tapahtuvan kampanjoinnin vuoksi ihmisillä ei ole enää voimia ajatteluun ja omaehtoiseen toimintaan. kaikki menee poliittiseksi pörräämiseksi, voimattomaksi ihmisen pahuuden voivotteluksi.

      Poista
  28. Jope. Olen samaa mieltä, että sampo ei edusta rotuoppia sinänsä. Hän ei puhu rotujen paremmuudesta vaan siitä, saammeko säilyttää omamme. Yritän lähestyä adiaa vielä tuossa uudessa postauksessa ja lisään tämänkin siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...siis silyttää oman kultturimme, ei rotumme...

      Poista
  29. vesa

    kiitän sinua noista kommenteistasi. sanasi osuivat ja älysin itsestäni taas jotakin ala-arvosta ja niljakasta. en haluaisi olla mauton ja yksisilmäinen kaakattaja tässä(kään) asiassa, sillä muottiin valetut ajatukset kuristavat ensimmäiseksi esittäjänsä.

    sitäpaitsi uuttakin olisi sanoihin ja ajatuksiin aina välilä hamuttava. varsinkin kun moniäänisyys on vain taikasana: me yksinuottiset seisomme sen tiellä.

    tiedän ajattelevani mustavalkoisesti. asiat ovat minusta huonoja tai hyviä, eikä muita vaihtoehtoja useinkaan ole. valtaosa kaikesta päivittäin näkemästäni on hyvää tai huonoa, lähtien siitä, minkä värisiin vaatteisiin ihmiset pukeutuvat. tässä kulttuuriministerin valinnassakin on minusta kyseessä vähän samanlainen tapahtuma, kuin jos niin&näin -lehden päätoimittajaksi saapuisi yhtenä aamuna k-kaupan väiski.

    valinnan jälkeen mediaan on ilmestynyt kymmeniä mielipidekirjoituksia aiheesta. osa kulttuuri-ihmisistä on kuulostanut yhtä surullisilta kuin brittiläiset eläinoikeusaktivistit erään kettukampanjansa aikana. voi olla että rinnastus on huono, mutta haluan tässä kuvata sellaista intohimoa, jota näkee vielä joskus. niin käyttäytyvät ihmiset silloin, kun jokin on heille hyvin tärkeää.

    minulla on iso kunnioitus otsoa kohtaan. hän avasi vuosikausia sitten minulle tietyn polun menneisyyteeni, joka oli ollut jo pöheikön ja rikkaruohon peitossa: on itseisarvokasta taistella jonkin rakastamansa asian puolesta, välittämättä häpeästä, välittämättä muiden epäuskoisesta naureskelusta, välittämättä marginaalisuudesta, välittämättä siitä, että sinua ymmärtää vain kourallinen ihmisiä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri,

      minä arvostan Otsoa. en vain tajunnut hänen analyysiaan eli sitä, mikä hänen lainaamassaan katkelmassa teki Terhosta rasistin. koen itseni jotenkin ulkopuoliseksi monessa asiassa. rasismin vastustus on kyllä hyvä juttu, en minä sitä vastusta. pahoittelen, että saatoin valita sanani liian kärjekkäästi.

      Poista
  30. ja vesa vielä tämä:

    varmaan voi olla monta mieltä tämän sampo-ongelman kokoluokasta. tästä perspektiivistä katsottuna se kuitenkin on aito ja olemassa. se ei silti tarkoita, että sinun pitäisi lukea se juttu. oikeastaan toivon sinun ohittavan sen ja olevan uskollinen omalle näyllesi. tee niitä asioita, joilla se näky käy toteen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä mielessä vesa vois lukee että vouis komnentoida uutrta postaustani. Linkki löytyy siitä. (Kävin vielä korjaamassa parit kirjoitusvirheet ja jäsentelyt että ois oikke hyvä lukke... (niiku nyt korjasin tämänkin kommentin sotkut...)

      Poista
  31. Pitää siirtyä lukemaan Juhan seuraava postaus ja se Terhon haastattelu, kun ehdin myöhemmin, mutta sanon kuitenkin tämän. En ole koskaan nähnyt, että moninaisuus olisi hävittänyt mitään, vain lisännyt. Näin on esim. Englannissa, jossa on väkeä kaikista maanosista. Minä näen, että se vähä mitä meilläkin muita kulttuureja on, niin ne ne ovat RIKASTUTTANEET

    VastaaPoista
  32. minua jäivät edelleen hiertämään nuo vesan ajatukset. nämä kaksi esimerkiksi:

    "seuraava myrsky on varmasti jo nurkan takana ja ihmisten voimat valuvat tämän kaikkialta puskevan pahuuden seuraamiseen ja sen vatvomiseen."

    "suurin osa yleisestä, erilaisia ilmiöitä ja kohuja seuraavasta taidemaailmapuheestakin on ihan hirveää huttua, jonka hämmentäminen ei lopu koskaan eikä siitä kukaan saa lopulta mitään selvääkään. eikä siitä varsinkaan seuraa mitään muuta kuin ajan hukkaaminen."

    auts. kalikka kalahti kipeästi ja se on hyvä. sitäpaitsi olet ihan oikeassa siinä, että päivänpolttavista asioista provosoivasti kirjoittaminen kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin vaitonainen askartelu ja erilaisten pienten ilmiöiden keriminen auki. on äkäistä mielipidekirjoittelua ja varman sanomista ja niin paljon sanoista koostuu pelkästä päivittelystä. yltiöreaktiivisuus tuntuu yhä hallitsevammalta asenteelta ja lähtökohdalta keskustelussa.

    olisi kivaa, jos kommenteissa esitetyt argumentit, näkemykset ja mielipiteet olisivat vaikka sellaisia keskeneräisiä ajatuskokeita. ne eivät siis edustaisi objektiivista totuutta eikä niitä sellaiseksi tulisi lukea. veikkaan että meidän jokaisen kommenteissa vilisevät ristiriitaisuudet kertovat juuri tästä: niissä esiintyviin päättelyihin ei ole välttämättä käytetty viittä minuuttia pidempää rupeamaa.

    joku sanoi radiossa juuri, että jos kirjoittaa niin kuin kanssakirjoittaja olisi aina vierellä vihtomassa, ei välttämättä parjaa asioita yhtä hanakasti kuin jos tuo kirjoittaja olisi vieras ja kaukana, ja tuntematon – lauteilla paitsi alastomuus ja yhdessävihtominen myös sinunkaupat ja nimet sitovat ihmisiä. lojaliteetti onkin minusta luottamusta ja luottamus on nimenvaihtoa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri, en itsekään ole ollut enkä ole immuuni kuvaamilleni ilmiöille. lisäksi kirjoitan aina hirveässä kiireessä tarpeeksi asioita miettimättä. pitää muistaa tuo saunomisesimerkki, se on hyvä. jos jos oikein tekisi mieli sanoa jostakin, pitää ajatella, että on kylässä toisen luona ja että on käynyt saunakutsu. se rauhoittaa kummasti.

      arvostan kovasti sinun asennettasi maailmaan: tahdot tehdä siitä paremman. sellaiseen tekemiseen tarvitaan mustaa ja valkoista! ei se muuten onnistu.

      Poista