perjantai 21. huhtikuuta 2017

OIKEIN HUONO PRESSIKLUBI, OIKEIN HUONO (päivitetty 23.4.)

Kun katsoin eilen dokumentin Marine Le Penistä, vahvistui käsitykseni entisestään. Nyt on syytä äänestää humaanien arvojen puolesta. Jos ei mistään muusta syystä niin ainakin siksi. Meillä nyt ei noin ihan vielä ole, mutta kuitenkin...

Huivikysymyksessä en ole muuttanut mielipidettäni (ks. juttu Älä turhaan lausu vastustajasi nimeä), varsinkaan iltaisen Pressiklubin jälkeen. Kiertelevä feministinen retoriikka oli tuskastuttavaa. Kysymys burkan ja suvaitsevaisuuden väliin puristuvasta kielestä ohitettiin, aivan, retorisesti ohjaamalla se islamofobisen pinttymän ilmentymäksi. Naiset hoi! Minulla ei ole islamofobista pinttymää vaan vilpitön halu tehdä ajattelunne ruumiinavaus. Kun Feministisen puolueen toinen puheenjohtaja sanoo burkan olevan yksilön valintoihin liittyvä kysymys (ks. edellä mainittu kirjoitus), lause on älyllisesti kiihottava, siitä ei mihinkän pääse. Kyse on feministisen retoriikan paradokseista, jotka houkuttavat minua pohdintoihin ilman islamofobiaakin. (Josta tässä nyt yritetään tehdä sitä kuuluisaa olkiukkoa jotta omaa retoriikkaa ei tarvitsisi avata.)

Jos minä olisin ollut tuolla, olisin kysynyt, kuuluuko minun (vaikkapa työssäni valtion virkamiehenä) ojentaa kättäni musliminaiselle tervehtiäkseni häntä? Siis minun, en puhu nyt musliminaisen valinnoista. Hänellä voi olla perusteltuja syitä kieltäytyä kättelystä, mutta kuuluuko siis minun miehenä vahvistaa edes mahdollista maskuliinista hegemoniaa lähtökohtaisesti (ja varsinkaan valtion edustajana)? Stiller olisi voinut kysyä miehenä paremminkin tätä eikä sitä, kuten nyt kysyi, että mitä mieltä ollaan jos ortodoksijuutalainen rabbi ei suostu kättelemään naista. Tuohon kysymykseen oli liian helppo vastata.

No. Itse ojennan aina käteni tervehdykseen. En suostu muuhun. (En muuten yhtään yllättyisi, jos työnantajani järjestäisi Tikkurilassa koulutuksen otsikolla Miten lähestyä musliminaista. Siitä tulisin kieltäytymään. Minulle siis kutsua koulutukseen on turha lähettää.) Ymmärrän kyllä, jos nainen ei halua tai voi vastata samoin, mutta valinnan kuuluu olla silloinkin hänen eikä minun.

Tähän kysymykseen olisin halunnut kuulla vastauksen. Eikä kyse ole siis islamofobiasta, toimin romanien kanssa samoin. En lähtökohtaisesti valitse heidän kulttuurinsa maskuliinista hegemoniaa kohdatessani romaninaisia. Kohtelen heitä kuin keitä naisia tahansa.

Ehkä on vielä lopuksi tarkennettava tarkoitustani. Tässä ja muissa burkajutuissani yritän kiusata sitä retoriiikaa, jolla väistetään ydintä. Sitä mistä Pressiklubissa ei puhuttu. Niin. Tosiaankin väistettiin vain taas kerran se ydin, joka kysyy, mitä on se burkan vapaasti valitseva nainen, mikä on se subjekti, josta hämmentävästi puolueen toinen puhenjohtaja taannoin toisaalla puhui täysin ongelmattomasti ja siksi loogisesti hegemonian hyväksyen. Hänen kommentissaan puolueen ongelma tiivistyi. Vapaa subjekti on tässä eräänlainen différance, jälki, joka pysyy puoluetta hämmentävässä ja häiritsevässä liikkeessä. Ja se olisi puolueen itsensä pidettävä tässä liikkessä.

Feminismin diskurssianalyyttinen ja hegemoniaa purkava akateeminen perinne on tärkeä, mutta tämä aika on mielestäni ajanut sen paradoksiin. Feminimi ei tunnu noudattavan omia metodejaan. Se on maalannut itsensä nurkkaan. Tätä haluan haastaa. Yksikään puheenvuoro Pressiklubissa ei asettanut tätä kysymystä. Ikään kuin sitä ei olisi edes huomattu. Ikään kuin kysymystä ei tarvitsisi kiistattoman tarkoitushakuisen islamofobian rinnalla edes asettaa. Ikään kuin kummastakin ei voisi puhua samanaikaisesti. Kuvaavaa ja ironista on, että Perussuomalaisten Laura Huhtasaari ainoana pääsi edes lähelle. Uskon että ennemmin tai myöhemmin puolueen on asiaa ilman suojaavaa retoriikkaa  käsiteltävä. Nyt kiihkeä vastakkainasettelu vielä estää sen.

Huono jakso oli tuo Pressiklubi tänään. Oikein huono.* Hupaileva Stiller ei tosissaan haastanut muita kuin Huhtasaarta, jota likimpänä tässä keskustelussa tunsin olevani.

-

*OBS debatt 13.4. taas oikein hyvä. Ks. keskutelumme.

17 kommenttia:

  1. juha

    näissä pressiklubin tapaisissa tookkareissa häiritsee eniten ajan puute, joka ei salli kunnon keskustelua, vaan enimmäkseen vain pisteliäitä tai nokkelia heittoja puolin ja toisin. toinen asia, johon jatkuvasti petyn, on keskustelijoiden sukupuoli. jos porukassa on enemmän miehiä, naisen rooliksi jää panna äijille kampoihin. jos taas on kyse tällaisesta all female -paneelista, naiset naljailevat toistensa kanssa. eilinenkin keskustelu oli kertakaikkisen rökäleasenteellinen. ruben oli taas valinnut sen tutun höpsön maadoittajan roolin, jossa rekuperoidaan kritiikin pistävin kärki.

    informatiivisin osio oli minusta se maryam abdulkarimin huivipuhe.

    meri

    VastaaPoista
  2. "Ymmärrän kyllä, jos nainen ei halua tai voi vastata samoin, mutta valinnan kuuluu olla silloinkin hänen eikä minun."
    Tuossa on niin syvä virke, että siihen voi sisällyttää paljon muutakin erilaisten kulttuuristen hegemonioiden kohtaamisesta silloin kun ollaan toisen kulttuurin sisällöllisillä ydinalueilla.
    Itse en kuitenkaan kättele musliminaisia työssäni tai vapaa-ajalla elleivät he tee siihen itse aloitetta. Joskus tekevät. Valitsen siis sen yleisimmän tien, mutta jos asian avaa kuten Juha tuossa teit, niin asia on juuri noin tai noinkin voi ajatella. Mulla ei taida olla montaakaan periaatetta jota en voisi soveltaa arjen tilanteissa.
    Siksi en kättele, jos huomaan että se on nyt tilanne. Mutta kättely tai huivijuttu ovat vielä aika pieniä juttuja, isompiakin kysymyksiä on saman kysymyksenasettulun piirissä. Siksi juuri ajatuksesi Juha oli erittäin syvä. Jos muutamme itsemme kuvitellun toivomuksen tai kuvitellun korrektiuden nimissä, meistä tuleekin sen meille toisen hegemonian toteuttajia ja vahvistajia asiassa joka ei meille edes hirveästi kuulu. Sellaisille kaikessa myötäilijöille on muuten olemassa myös toisten kulttuurien piiristä rajuja haukkumanimiä. Tuntemani esim. somalialaiset arvostavatkin nimenomaan sitä jos kohtaan heidät nimenomaan suomalaisena miehenä, itsenäni, heidän kulttuuriaan liikaa ennakoimatta.

    Illalla tuli myös Perjantai. Matti Pulkkinen sanoi suurinpiirtein, että kun on kirjojen tekijöitä henkilökohtaisesti päässyt tapaamaan (savokarjalan murteella tappaamaan) niin on siitä etiäpäin jääneet niiden kirjat lukematta. Nyt tuli sama mieleen, kun keskustelijoita kuunteli.
    Suullinen keskustelu kasvoista kasvoihin onkin taitolaji, jonka harva hallitsee. Vähän noloa oli heikon argumentaation vapiseva töksähtely, ja ikävän jännitteen haistoi jopa meidän vanhan paksun kuvaputkitelkun lasin läpi. Tällä kertaa myös toimittajien kokemattomuus näkyi harmittavan paljon.

    Koko tuo Perjantainkin eilinen aihepiiri taitaa olla niin läpeensä latautunut ettei keskustelu siitä keskustelun perinteisessä mielessä voi edes onnistua.
    Eräs XX kirjoitti näistä aihepiireistä, totesi asian, ehdotti että asia on myönnettävä eikä edes tavoiteltava yksimielisyyttä, koska sitä ei voida realistisesti saavuttaa. On laitettava asiat pöydälle ja ryhdyttävä etsimään kompromissia, ei yksimielisyyttä tai toisen puolen voittamista tai nöyryyttämistä toisesta tavoitellen, vaan reaalitodellisuudessa mahdollista maailmaa, yhteisesti hyväksyttäviä ja sovittavissa olevia pelisääntöjä. Itse asiassa muuta mahdollisuutta ei olekaan. Jokainen totaalisen poissulkeva puheenvuoro tai motiivi muuraa tilanteita entistä pahemmin umpeen. On neuvoteltava pahimmankin vihollisensa kanssa. Siis joku sellaisina toisia näkee. Vain sodissa voidaan vaatia ja vaaditaan toisen ehdotonta antautumista. Siksi keskusteluyhteys tulisi säilyttää aina eri leirien välillä.

    jope

    VastaaPoista
  3. Katseluvinkki.
    Pressiklubi on enempi viihdettä kuin asiaa, mutta katsokaas Obs Debatt (löytyy Areenasta) joka tuli telkusta 13.4. Tv-toimittajana on Wali Hashi, muslimimies ja studiossa neljä naista. Keskustelemassa feminismistä islamissa. Keskustelukieli englanti. Keskustelijoina kulttuuriantropologi Sadhona Mahal, ekonomi Sarah Laaru Mwaawaaru sekä journalisti Maryam Abdulkarim ja opiskelija Seida Sohrabi.

    Suomenruotsalaiset osaavat tehdä keskusteluohjelman, jossa ei jumituta lapsellisiin asetelmiin tai kuluneisiin stereotypioihin. Ja annetaan ihmisten puhua, niiden joita asia koskee eikä niiden joille asia ei oikeastaan lainkaan kuulu. En katsonut pressiklubia enkä perjantaita. Olisin tullut vain pahalle tuulelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin, tack. Mun pisteet vei Sadhona Mahal (?), katsojan silmin oikealla laidalla istuva maltillinen (minun arvojen mukaan maltillinen ainakin) aikuinen nainen. Oli muuten Juhan kanssa samoilla linjoilla aika pitkälti.

      Kaikkea ei voi relativisoida. Äärimmilläänhän tämä tapahtuu kun terrori-iskun jälkeen kerrotaan suoraan tai epäsuorasti "ettei tälläkään taaskaan ole mitään tekemistä islamin tai minkään muunkaan kanssa."
      Mutta koko ajan merkkejä siitä että kun me suomalaiset/eurooppalaiset emme kykene huutamatta avoimeen keskusteluun ( esim. Pressiklubi, Perjantai tms.) niin muslimit ottavat aloitteen itse, ajavat ohitsemme ja me jäämme katselemaan perään että mites ne nyt noin, itsestään. Tätä myös tavoittelin edellisen kommenttini alkukappaleessa.
      jope

      Poista
  4. Nyt menee pieleen. - Sinähän Saari menet siihen koulutukseen, jonka valtiotyönantaja järjestää. - Olet ehkä asemaltasi kuta kuinkin vanhemman konstaapelin paikassa paitsi pienemmällä palkalla. Ja vanhempi konstaapeli tekee juuri kuten työnantaja tahtoo. Tai sitten ottaa potkut. - Työssäsi olet täydellisesti valtion orja etkä muuta. - Blogin pitäminen on muuta. Ja tiedän tämänkin: Jos sinun pitäisi valita blogisi deletoinnin ja työsi jatkumisen välillä niin valitset blogisi deletoinnin. - Mutta tuskinpa tätä tänään esimiehesi lukee.

    VastaaPoista
  5. Juha otsikkosi on herkullinen. Pirkka-Pekan ja Aaken Heikinheimo-sketsistä eikö vaan, huono, oikein huono?

    No joo, katsoin äsken Pressiklubin ja eilen Perjantain.

    Pressiklubista ensin. Kuten meri sanoo, niin eihän näin lyhyessä ehdi kuin hipaista aihetta.
    Juha, kyllä minusta siinä silti tuli hyvin se, että tehdään joustavasti tilanteen mukaan. Ei se niin jäykkää ole, ihmiset katsovat toisiaan ja voivat kysyäkin, miten tämä on teidän kulttuurissa ja miten juuri sinä haluat esim. tervehdittävän (eivät kaikki tee samalla tavalla). Ei se mikään arvovaltakysymys ole, mielestäni. Olen matkaillut maissa, joista jossain tapaoppaissa sanotaan/pelotellaan, ettei saisi katsoa miehiä silmiin. Hui hai, olen kastonut ja hymyillyt ja kaikki ovat katsoneet vastaan ystävällisesti - vaikka olen ollut silloin nuori ja yksin liikkeellä. Siinä on niin paljon muutakin kuin se katsominen.

    Perjantaista. Jope, se oli minusta aika hyvä. Nuoret ohjelman juontajat vetävät rohkeasti isoja teemoja ja ovat hyvä pari, Pekka Vahvanen vakava ja Sean Ricks itse lempeys. Eihän tässäkään ohjelmassa ehditä mennä syvälle teemoihin, mutta tämä on kuitenkin paljon parempi kuin monet muut. Keskusteluyhteys oli minusta hyvä koko ajan eikä ohjelmassa edes tavoiteltu mitään yksimielisyyttä. Eikö se ole ihan liian iso tavoite tv-ohjelmalle!

    Obs Debatt kuulostaa hyvältä. Kiitos vinkistä! Suomenruotsalaisilla on hyviä asiaohjelmia, totta.

    Katson joskus Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmaa tiettyjen vieraiden vuoksi. Viimeksi siellä oli mies, jota olen joskus ennenkin täällä kehunut, Irakin rauhananneuvottelija Hussein al-Taee (Pekka Haaviston kaksoisolento). Jos haluatte katsoa hänen osuutensa, niin hän on alkupuolella ensin jommankumman miehen haastateltavana ja sitten mainostauon jälkeen Veitolan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin, tuosta kirjoitinkin ettei yksimielisyyteen aina edes voida päästä ja se tulee vain myöntää, elämme maailmassa jossa on monenlaisia motiiveja. Huutoäänestyksiä ei voi voittaa.
      Perjantain keskustelu oli kyllä mun mielestä kuitenkin niin kökköä ja tuomitsevaa että jos se olisi tapahtunut vaikkapa ravintolapöydässä ja olisin ollut mukana, olisin hiljaa livahtanut naapuripöytään tuoleineni avarampaan seuraan.
      Ylen tekemän (!) Halla-aho -dokumenttipätkän (!) näyttämistä (??) kaksi keskustelijoista ihmetteli ja toinen muistaakseni sanoi, ettei tuollaista (?) pitäisi näyttää parhaaseen katseluaikaan(?).
      Ei sille voinut kuin itkeä ja nauraa.
      Varsinainen ajattelun taiteilija siinä oli vauhdissa, jos ei kyllä muidenkaan argumentaatiot nyt napsahtaneet. Keskisarja näytti olevan kännissä, vaikkakin onnistui sanomaan yhden hyvän, sen ettei edes Yhdistyneitä kansakuntia olisi olemassa ilman kansankuntien, itsenäisten valtioiden, olemassaoloa.
      Mutta tähän taiteilijaan nimenomaan viittasin kun muistelin tuota Pulkkisen kirjoittamaa.

      Mutta katsopa Marjatta tuo femman keskustelu. Olen varma että pidät. Neljä ajattelevaa naista.
      Kuten sanoin mun pisteet vei kuitennkin se oikeassa laidassa istuva nainen, käsittääkseni se kulttuuriantropologi. Hänessä oli jotain siitä ihan vähän aikaa sitten voimissaan olleesta muslimimaailmasta jossa islam oli aivan toisenlainen uskonto kulttuurisesti. Ei ole kauan siitä, pari/kolmekymmentävuotta, kun Kabulissa ja Kairossa suurin piirtein kaikki musliminaiset pukeutuivat kuten halusivat. Ja miehet myös.
      jope

      Poista
    2. Tietysti voidaan joustaa, mutta siitä ei ole nyt kyse. Teen päivityksen juttuun...

      Poista
    3. Jo, sepposeponseponseppo ja jukkjukanjukanjukka...

      Poista
    4. Katsoin sen ohjelman. Siinä päästiin asiaan. Jopen mainitsema antropologi oli hyvä ja haastoi vieressään istuvaa retorisesti (huomaamattaan?) kiertelevää (tai sitten vain ajatuksiinsa jumittunutta: "huivi on lännessä poliittinen." Islamilaisessa systeemissäkö se sitten on esteettinen?) adbulkarimia hyvin. Harmi ettei aika riittänyt. Erityisesti pidin rajun suorasti puhuvasta seida sohrabista.

      En kannata huivin lailla kieltämistä. Lisääkö ongelmia naisille? Heitähän tämä laki lyö.

      Uskonto ja feminismi? Ainakin tuossa keskustelussa ristiriidat kuuluivat adbulkarimin ja kristityn khanalaisen puheessa.

      Mielestni pPuhtaana ideana feminismi voi mahdollistua vain uskonnottomuudessa.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Katsottu on Obs Debattikin nyt. Siinäkin päästiin vasta alkuun. Abdulkarimi on sellainen papattaja, ettei meinaa antaa toisille puhetilaa, nille joilla olisi tähdellisempää sanottavaa.
      Sekä Sohrabi että tämä intialaistaustainen antropologi yrittivät ottaa mukaan kontekstia: ei ole ongelmaa, jos saa valita huivin suhteen, Intiassa naisia seurataan ja vainotaan kadulla oikeasti. Abdulkarimi liioitteli tässä niin kuin yleensäkin huivi- ym ongelmia Suomessa.
      Nyt olisi ollut mahdollisuus keskustella laajasti ja kansainvälisesti, mutta aika jäi kesken ja kohteliaammat keskustelijat jäivät suulaan varjoon.
      Sohrabi sanoi myös, että käyttää mieluummin sanaa egalitaristi kuin feministi, tasa-arvon vuoksi. Hyvä!

      Huiveista olen sitä mieltä, että hijabit on ok, nehän ovat vain huiveja, mutta nuo kasvojen alaosan peittävät niqabit ja varsinkin koko kasvot peittävät burqat pitäisi kieltää jo terveyssyistä. Noiden sisällä on kuulemma kauhea hiki ja ummehtuneisuus, iho ja keuhkot kärsii jne. ja eihän niissä voi tehdä työtä. Näitä näkeekin yleensä noissa hirviövaltioissa, joissa siveyspoliisi kulkee kadulla vahtimassa.

      Ranskassa ja Belgiassa ei mielestäni pitäisi kieltää hijabeja. Ehkä heidän maaseudulla ei enää näe huiveja, mutta etelämpänä Euroopassa mustat huivit ovat yleisiä muutenkin kokomustaan pukeutuvilla vanhemmilla maalaisnaisilla uskonnosta riippumatta. Joillakin alueilla tämä asu on leskeyden merkki.
      Huivisysteemeistä ei ole mitään haittaa. Ne eivät haittaa työssä ja ovat pelkkää plussaa kauneutensa vuoksi myös kanssaihmisille.

      Täysin pöljää on puuttua islamilaisten naisten burkini-uikkareihin. Ne on kauniita. Paljon pehempi on se, että ei ole uima-asua, vaan pitää kahlata poplari päällä veteen.

      Obs Debatin lopussa jäi ilmaan juuri tuo kysymys, voiko olla yhtä aikaa islaminuskoinen ja feministi. Kristinuskon käytännössä en näe enää sorrettavan naista kovin paljon, vaikka tietysti sellaiseen löytyy Raamatusta pohjaa, jota jotkut tahot korostavat.

      Vielä lisään tuohon kättelyyn, että minustakin Suomessa lähdetään tietysti omasta käytännöstä ja poiketaan, jos tilanne vaatii. Tiukan islamin valtioissa tehdään niin kuin siellä tehdään, Saudi-Arabia, Bahrain ym, turha niihin on lähteä mieltään osoittamaan, poliitikon tai turistin. Nilkat piiloon vain naisella ja täyspeitto ulkona liikkuessa, kädet siellä kaavun sisällä. Mutta sitten on näitä maallistuneita, joissa saa pukeutua miten haluaa ja tervehtiä kädestä, vaikkakin lämmin halaus ja pussaus on yleisempää, esim. Turkki on ollut tällainen. Ja on myös paljon maita, joissa islam on kyllä valtion uskonto, kuten meillä kristinusko, mutta ei määrää ihmisten elämää kuten noissa valtioissa, joissa islam on myös politiikkaa. Itse olen turistina kokenut Tunisiankin hyvin lievästi islamilaiseksi. Joku saattaa kätellä naista joku ei, se on usein ikäkysymys. Vanhat oppimattomat miehet ovat vanhoillisimpia, kuten kaikkialla.
      Mutta kaikki liikkuu, saa nähdä, miten maailma muuttuu.

      Jope, minusta Perjantai-video saattoi tavoittaa jotain oleellista Halla-Ahosta.
      Keskisarja kännissä? Minusta hän on aina tuollainen, selkeä ja suora, kuten Obs-ohjelman Sohrabi, tiedeihmisen tarkka.

      P.S. Sori tämän pituus. Poistin lähes saman, koska se oli niin täynnä kirotusvihreitä.

      Poista
    7. Obsiin olisi pitänyt kutsua burqaan pukeutuvan naisen aviomies, itse nainen ei olisi varmaan saanut tulla, edes sen ristikon takaa puhumaan. Mutta en tiedä, miten kauas pitää mennä, että sellainen pariskunta löytyisi.

      Poista
    8. Hyvää kommentointia marjatta, ei pituutta tarvi pahoitella. Adbulkarimi vei asian sivuun puhumalla kolonialismista ja naisten pukeutumisen kommentoinnista yleensä. Jotenkin koen hänet pseudoälyllisenä.

      Poista
    9. Tuo kontekstin korostaminenkin on tarkka paikka. Siinä kohtaa voidaan liian helposti retorisoida asia sivuun.

      Poista
  6. Olen muuten ihan varma että moni islamilainen joka on muuttanut Eurooppaan, länteen, etsimään onneaan ja valinnut nimenomaan meidän maanosamme, ei pidä siitä että juuri silloin kun hän on päättänyt tulla, Eurooppa on muuttunut heikommaksi versioksi itsestään ja omista traditioistaan.

    Suuri osa ei halua tänne lähtömaidensa käytänteitä ja uskonnon-filosofisia, uskontopoliittisia fundamentteja sellaisenaan. Eihän muuten olisi edes mitään järkeä siinä että he ovat tulleet nimenomaan Länteen. He ovat halunneet Eurooppaan juuri Euroopan vuoksi, vaikkakin oman itseytensä säilyttäen. Tämä tuli hyvin esiin siinä Femman keskutelussa.

    On ollut puhetta siitä, vaikkakin toistaiseksi retorisen liioitellen, että Eurooppa, Länsi siitä varsinkin, on muuttunut enemmän ja enemmän kulissiksi itsestään. Maisemakortin kuva on vielä tallella, mutta sisältö ja arki on muuttunut suuresti.
    Kun ajattelee Pariisia näinä vuosina, niin vaikka tuo käsitys on liioiteltu, ei se ole liian kaukaakaan haettu. Tai ajattelee Tukholman tiettyjä alueita.

    En nyt vedä pienintäkään varmaa johtopäätöstä muutaman käymäni keskustelun perusteella, mutta keskusteluissa joita olen käynyt tästä islamilaisten itsensä kanssa (tässä tapauksessa suhteellisen oppineiden sellaisten kanssa), he ovat tätä harmittelleet. Pessimistisin heistä sanoi ettei "tässä tällä menolla kuule hyvin käy."
    Monet islamilaisten ihmisten kolumnitkin viime kuukausina ovat tätä tukeneet. H e opettavat meille realismia.

    Kuten tuolla aiemmin jo kerroin, eurooppalaista joka ylisensitiviisyden nimissä luopuu noin vain omasta kulttuuristaan toiseuden "huomioonottamisen" nimissä tai jopa halveksii ääneen omaa pesäänsä, ei pidetä lainkaan arvossa maahanmuuttajien piirissä.
    Heille on varattuna vahvat ja rumat sanat.

    Pahempaa olisi tietysti jos me emme vain luovu osittain omastamme, vaan ettei meillä (enää) mitään omaa olisikaan.
    Niin huonosta vaihtoehdosta, silmittömästä liberaaliudesta tai relativismista, he eivät edes halua kuulla.
    He haluavat uskoa että totta kai meillä on oma vahva kulttuuri josta me haluamme (!) pitää kiinni ja elää samalla rinnakkain ystävyydellä ja kumppaneina heidän kanssaan.
    Juuri sitä tuntemani islamilaiset arvostavat. Eivät oman maansa myyjiä. Fiksut muslimit tajuavat kyllä milloin heitä käytetään (poliittisesti) hyväksi. Ja koko ajan paremmin. Tässä mielessä on toivoa paljonkin.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että suomalaisilla tai muilla eurooppalaisilla mitään ihmeempää luopumista omasta kulttuurista onkaan, paitsi amerikkalaisuuden suuntaan. Toisinpäinhän se on ollut, jotkut tosi harvat väärin asian ymmärtäneet voi jättää omaan arvoonsa. Tässä huivijutussakin on juuri niin, että muiden pitäisi pukeutua kuten meidän, silloinkin kun erilainen pukeutuminen on vain rikkautta, kuten huivit ja turbaanit.
      Mustalaiset saavat olla perinneasuissaan, koska niihin on totuttu. (Ja onhan sekin muuten paljon parempaa pukeutumista kuin jossain paitulissa tukka pörrössä esiintyminen.)

      Kyllä Jope, samaa mieltä. Tottakai länsimaihin paenneet hakevat länsimaista vapautta. Vapaata se on ollut heilläkin ennen näitä hyökkääjiä, talebaneja, isisiä ja muita terroristeja. Tuntemani irakilaiset ja afgaanit ovat valmiiksi hyvin samanlaisia kuin me, monet naiset ilman huivia, somalit ovat vähän enemmän erilaisia.

      Poista