keskiviikko 31. toukokuuta 2017

TYÖN ILOA

Nihilismi ja kyynisyys ovat älykkyytemme yliarvioimista ja ne on keksitty ylittämistään varten. Mitä niistä hyötyy? Mitä ne tuovat lisää elämään? Näillä kysymyksillä ylittäminen kannattaa aloittaa. Retoriikkana ne ovat tietenkin mielekkäitä. Siis uskona johonkin, koska retoriikka on aina uskoa johonkin parempaan tai pettymystä sen menettämisestä. Mutkia oikovana uhona nihilismi ja kyynisyys eivät ole mitään. Eivät edes tyhjää, mikä olisikin tässä tapauksessa jo jotakin. Onneksi minun rikosseuraamustyöntekijänä on mahdotonta olla kyyninen ja nihilisti. Näen liian paljon selviytymistä ja kiitollisuutta elämälle.

140 kommenttia:

  1. Minusta nihilismiä ja kyynisyyttä ei voi olla ilman masennusta. Itse kun olen tällainen hymytyttö, niin en ole ollut masentuneenakaan kyyninen, vain epätoivoinen.

    Mitä olette mieltä tästä mielenterveysaspektista kyynisyyden yhteydessä?

    Mainio, todella hymyilyttävä kuva, Juha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. marjatta

      anger management -elokuvassa jack nicholson sanoo adam sandlerille, että sarcasm is anger's ugly cousin. minusta kyynisyys voisi olla masennuksen ruma serkku.

      minulle tulee usein masentuntut olo, kun ajattelen että se elämää suurempi tarkoitus ei avautunutkaan tässä elämässä. useimmiten voin kuitenkin iloita siitä, että saan olla tyhjän päällä.

      olen etuoikeutettu kun voin miettiä, mitä seuraavaksi ryhtyisin tekemään. yritän yleensä tehdä sen, minkä tekemistä arvelen katuvani vähiten.

      yhtä armolahjaa toivoisin itselleni, ja se on taakse jättämisen taito. minulla siihen kuuluu se, että haluan antaa pois ryönän, niin materiaalisesti kuin henkisestikin. siihen kuuluu myös tyhjistä ihmissuhteista luopuminen.

      meri

      Poista
  2. Meidän naisilta hyvät aatokset. Kyllä niin on että kyynisyys johtaa usein sylttytehtaalle, ihmisen elämisen perusongelmiin.
    Mun pointtini on tämä: me tunnistamme nihilismin, kylmän ironian ja kyynisyyden helposti. Ja on niin että niillä ei asioita eikä maailmaa rakenneta. Ja on myös niin että kaikkien yhteinen ja oma etu on yrittää pysytellä niistä kaukana, elämä tyhjenee ironia-nihilismi-kyynidyyden seurassa ja muuttuu myrkyksi itselle ja muille. Itsestä tulee myrkkyä ilolle.

    Mutta on myös niin että k a i k k i se mikä on jollekin kyynisyyttä ei ole välttämättä sitä aivan samassa mitassa toiselle. Kun sanomme kyynistä! tai kun sanomme olipa tuo negatiivinen näkemys! ei toinen välttämättä tunnista täysin samaa kuin me, sillä me itse kuitenkin määrittelemme noiden sanojen rajat. Tästä kannattaa olla tietoinen.
    Selvä tapaus on selvä tapaus, pahan kyllä yleensä tuntee, mutta samalla kannattaa muistaa että kun me itse olemme kyynisyyden mittatikku, me kerromme ensin omasta puolestamme, mutta emme voi vaatia kaikkia kokemaan samoin.
    On joitakin sellaisia julkisia ihmisiä ja toimijoita esimerkiksi joita pidetään idealisteina ja rakentavina, mutta jotka minä ja monet muutkin kokevat hyvinkin kyynisiksi. Ja päinvastoin.
    Hymy ja iloiset sanat ja johtopäätökset eivät aina ole aina satavarma merkki positiivisuudesta. Ne voivat olla myös tietämättömyyden kyynisyyttä, nihilismiä suhteessa faktoihin.
    Eli kyynisyyden ja nihilismin todellinen vastavoima voi olla vain tarkempi suhde havaittuun, tosiasioihin, ei yksilölliset arvovalinnat, vaikka ne vaikuttaisivat ja varsinkin tuntuisivat kuinka oikeilta ja kauniilta.

    Olen siis Juhan päivityksestä ja naistemme kommenteista samaa mieltä, mutta tällä yo. tarkennuksella. M i n ä en siis voi olla kaiken hyvän ja pahan tiedon varma lähde, joka aukottomasti tunnistaa väärän aina ja kaikessa.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo minun yllä oleva kommenttini palautuu taas siihen, että kuka haluaisi maailman, jossa kaikki ajattelisivat samoin ja kaikki ennen eri tavalla ajattelevat ja kokevat olisi kuin oma itse. Sehän olisi maailma jossa ei kyynikoita ja nihilistejä olisi, koska mitään ei epäiltäsi ja kaikkeen uskottaisiin, positiivisesti! Imagine all the pii-pul...

      Luin juuri erään Lennon-kirjoittajan ja tuntijan ajatuksia Imaginesta. Tämä oli sitä mieltä että Imaginen kuvaamassa maailmassa lauluntekijä itse kyllästyisi ja ikävystyisi kuoliaaksi viidessä minuutissa. Ja kuinka paljon kyynikkoa ja nihilistiäkin muuten Johnissa olikaan! Siis m y ö s sitä.

      Minusta laajassa persoonallisuudessa, tämän maailman olosuhteissa, on silloin tällöin myös ihmistä joka ei aina jaksa uskoa hyviinkään juttuihin ja välittää mistään paskan vertaa.

      Haluan tietenkin olla ihan hyvä ihmiseksi, mutta en aivojeni ja sydämeni (!) kustannuksella, hinnalla millä hyvänsä. Pieni tappelu piristää, siis verbaalinen ja kohtelias ja hyväntahtoinen ainakin. Jossakin sydämen varjossa ja pimeässä on usein kuin se osa minua joka ei ole sitä mitä minä teen, vaan se joka minä todella olen tai joksi minä olen tulossa. Kuin sielu.

      Kyyninen paskiainen voi hänkin joskus näyttää meille tosiasioita, ainakin silloin kun olemme ihastuneet omaan kauniin idean ideaamme.


      jope

      Poista
  3. Jope, kyllä sen tunnistaa! Nihilistin mielestä mikään ei ole mitään eikä tilanne voi edes muuttua. Jos nihilisti toimii, hän toimii tuhoavasti.

    Paratiisin ja sen helvetin välillä, minkä "kyyninen paskiainen" näkee on vaikka kuinka paljon nyansseja.
    Ei ole vain tyhmän onnellista ja viisasta otsaansa rypistelevää kyynikkoa. Ei kai kukaan väitä, että ilman nihilistejä maailmassa ei olisi kritiikkiä.
    Viisautta on nähdä ongelmat ja säilyttää silti optimismi, rohkeus ja halu tarttua rakentamaan.
    Nihilismi on usein vain pään pensaaseen puskemista.

    Minä en ole ainakaan kuullut esim. Houellebecqiltä mitään sellaista, mitä en olisi kuullut rakentavammin esitettynä muualta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tuolla huonosti muotoiltu lause. Tarkoitin näin: Ei ole vain näitä hiton "ääripäitä", toisaalta tyhmän onnellinen ja toisaalta viisas kyynikko, vaan kaikkea siltä väliltä.

      Poista
  4. jope

    kun joku puhuu positiivisuuden ihanuudesta, oksennan salaa. en osaisi elää niin ja vaikka osaisin, niin se olisi tylsää. kärttyisyys on osa huvista.

    helsingissä asuessani käytin silloin tällöin taksia ihan vain sen takia, että sain marmattaa kuskin kanssa maailman epäkohdista. joidenkin kuskien poliittinen epäkorrektius oli virkistävää. nautin siitä, että sain olla yksityisenä yleisönosastona ja lisätä vettä myllyyn itsekin. turhat julkkikset, perseestä oleva verotus, piritorin luuserit, vaimojaan hakkaavat isokenkäiset....

    mulla oli suosikkikuski, joka piti taksin kyljessä tekstiä, jossa mainostettiin aikuisten lelukauppaa. tyylikästä. keskustelimme kerran siitä, että kuinka paljon tarvitaan, jotta ihmisestä tulee travis bickle. muistat varmaankin tuon scorcesen taksikuskin, eksistentialistisen kyynisyyden symbolin, joka otti oikeuden l. aseen omiin käsiinsä.

    travis on minulle vähän liian psyko, mutta saan paljon kiksejä falling down -elokuvasta, jossa michael douglasin pinna palaa ja hän lähtee pistämään yhteiskunnalle turpiin. en todellakaan pidä itseäni kostonhaluisena henkilönä, mutta kuinka ollakaan, löydän silti itsestäni vähän william fosteria.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin meri, vain henkisesti kuollut ihminen on reagoimattoman tyyni. Flegmaattisuus on eri kuin positivisuus. Minusta optimismiin ja positiivisuuteen kuuluu aina energisyys ja kannanottaminen.
      Mietin edelleen sitä, kuinka paljon masennuksella on tekemistä nihilismin kanssa. Masentunut jähmettyy eikä näe valoa.

      Minä just tässä kirosin ääneen, kun kuulin, että jotkut kyynikot olivat pilkanneet Koiviston hautajaisia. Kun mikään ei ole mitään, niin voi olla noinkin alhainen.
      U sanoi tähän asiaan:"Pitäis mennä antamaan turpaan." Hän on taas ollut auttamistöissä, kävi auttamassa erästä naista auton ostossa.

      Poista
  5. (Travisin muistan tietty, pahaan sairastunut ihminen, kuten kyynikot joista nyt puhutte. MIchael Douglasin roolihahmoon siinä leffassa samaistuu varmaan jokainen, on se niin hyvä.)

    Nyt kommentit toivatkin hienosti esiin juuri sen mitä tarkoitin: ilmeiset kyynikot, pahat ihmiset. Kyynisiä pilkkaajia on muuten täydellä palkalla töissä Ylelläkin, niitä kutsutaan satiiri-ohjelmiksi, tai uutisvuodoiksi, pressiklubeiksi. Sellaista kiusaamista mä en voi sietää edes poliittisen satiirin nimissä. En ainakaan silloin kun aina samat ihmiset saa sen pilkan niskaansaja pilkkaat hyrähtelevät toistensa killereiden tahtiin, että olipa törkeesti sanottu.

    Mutta mun pointin tarkennus:

    Alikersantti Lahtinen (palauttakaa mieleen vaikkapa Veikko Sinisalo) ei uskonut armeijaan, ei sen silloin positiivisina ja oikeina pidettyihin tavoitteisiin, hän oli kyyninen aseiden koon ja laadun suhteen, Suomen suhteen, kaiken suhteen, purnasi ja manasi suurin piirtein kaikki, jopa metsän, oli kaikessa vastahankaan, kaikki ole perseestä, pielessä, sanalla sanoen hän oli kyynikko.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyynikot
    Ja samalla, kuten kaikki muistamme, Lahtisella oli suuri eetos ja suuri sydän, jonka vuoksi me nimenomaan häntä rakastamme. Tuo pintatason negatiivisen ajattelun perikuva uhrasi itsensä vielä turhaan konekiväärin vuoksi.

    Muista pienen ihmisen puolella olevista inhimillisiä kyynikoista, sanan myönteisessä merkityksessä, tulee mieleen mm. loistava Jacques Tati, modernin kyseenalaistaja, individualistisista kyynikoista Bob Dylan, yhteiskunnallis-humoristista kyynikoista Marxin veljekset.
    Eli kyynisyys ollessaan keisarin vaatteita riisuvaa voi olla hyvinkin inhimillistä, sydämellistä, nerokasta.
    Ja minusta tähän "hyvään" kyynisyyteen kuuluu nimenomaan energisyys ja kantaaottaminen.
    Ja uskokaa tai älkää, joidenkin eksegeettien mukaan Jeesusta pidettiin omana aikanaan, tai on ajateltu että häntä on pidetty, silloisten kyynikoiden koulukunnan edustajana. Monessa asiassahan hän ei ollut lainkaan positiivinen, hän oli päinvastoin silloisten aikalaisten silmissä levottoman tyytymätön melkein kaikkkeen ja siihen mitä yleisesti pidettiin hyvänä ja oikeana.

    Eli tämä em. erotukseksi nihilisteistä ja kyynikoista jotka eivät osaa muuta kuin myrkyttää.

    jope

    VastaaPoista
  6. marjatta

    yksi teoria väittää, että koska masennus on niin yleistä, sen tausta saattaisi löytyä ihmislajin evoluutiosta; se olisi aivojemme tapa reagoida vaikeuksiin.

    härkönen puhuu tämänpäiväisessä hesarissa masennuksesta. häntä kiinnostaa kirjailijuuden yhteys siihen. tulee mieleen tapaus, joka ei suoranaisesti liity masennukseen, mutta on voinut aiheuttaa sitä:

    mun ystävä asui 90-luvulla samassa talossa kuin a-l. a-l:lla oli juhlat - olisko olleet tupaantuliaiset - joihin kaikki talon asukkaat oli kutsuttu. ystäväni kertoi että seuraavana aamuna pihalta löytyi a-l:n kirjoja revittyinä. joku oli trollannut yön pimeydessä mielipiteensä noin.

    satunnainen talon asukas siteerasi a-l:lle koivistoa: ei kannata provosoitua kun provosoidaan. väärin! jos loukataan, pitää karjua paha olo pois.

    ps. jope. allekirjoitan kommenttisi sanasta sanaan. tyylikäs sylkäisy kertakaikkiaan!

    meri

    VastaaPoista
  7. eikun jope, en olekaan ihan sanasta sanaan samaa mieltä, sillä brittiläinen tv-kulttuuri on tehnyt minut tolerantimmaksi uutisvuotojen ja muiden tookkareiden satiiriin. ko. ohjelman originaaliversio, have i got news for you on monta astetta rankempi kuin meidän omamme.

    sarkasmin kohdalla ero on siinä, nauretaanko jollekin vai jonkun kanssa. nauraminen jollekin on ulos sulkemisen väline, kun taas nauraminen jonkun kanssa voi purkaa valta-asetelmia ja tuottaa yhteisöllisyyttä.


    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tuon tv-pilkan kanssa noin kuten sanot. Mutta eri asia on se, että jotenkin aina tietyt samat ihmiset valikoituvat sen pilkan jatkuviksi kohteiksi, ja se menee silloin mielestäni kiusaamisen puolelle.
      Kaikki päättäjät eivät valikoidu tv-solvauksen objekteiksi, osa pääsee kuin koira veräjästä.
      (Tekisi mieli laittaa ketkä, mutta vastustan voitollisesti nyt kerrankin kiusausta...)

      Kuvittele meri, ne meidän inhoamat telkkuvakkari-julkkikset, "älykkäät" tv-panelistikirjailijat (niitäkin on kohta jo puolijoukkueen verran) heittämässä verbaalia sontaa vuodesta toiseen samojen ihmisten niskaan. Jotain siinä asetelmassa on pielessä. Se mun mielestä on nimenomaan karnevalismiksi tai kriitikiksi lavastunutta käytännön kyynisyyttä.
      Kuvaamaasi sarkasmi ja satiiri on tarpeellista mainitsemillasi perusteilla, mutta koen sen kovin yksipuoliseksi ja syntipukkeja vahvistavaksi meillä usein. Osaan kyllä arvostaa huumoria ja läskiksi laittamista, mutta jos satiirin tekijöiden omat inhot on ihan selvästi tunnistettavissa, juttu kalskahtaa.
      jope

      Poista
  8. Jos puhumme nihilismistä ja kyynisyydestä, niin minä en puhuisi keskusteluohjelmista samana päivänäkään. Ne ovat kevyttä viihdettä.

    Massamurhaaja on nihilisti, jonkin leppoisan keskusteluohjelman osanottajat eivät sitä ole. Ei kaikki ole samaa!

    Jos me käytämme näitä termejä vesittäen, niin se on samaa kuin että nimittäisimme kaikkia nautiskelijoita narsisteiksi ja meidän kanssamme eri mieltä olevia sadisteiksi.

    Sotamiehillä purnaaminen oli paineiden purkamista. Sillä helpotettiin henkistä tilaa. Samanlaista saattaa olla esim. opettajainhuoneissa, kun työ koetaan stressaavaksi. En nyt halua ollenkaan rinnastaa kasvattamista sodankäyntiin, mutta kyllä omalla urallakin on ollut sellaisia tilanteita, joissa on tuntenut kunnon taistelu-uupumusta.
    Vähän aikaa rähistään ja haukutaan, sitten lähdetään taas voimaantuneempina voittamaan.

    Linnaahan syytettiin siitä, että hän ei kirjoittanut topeliaanisesti, vaan kuvasi oikeita ihmisiä.

    Lahtinen on minun mielestäni ennen kaikkea hämäläisen tervejärkinen, minkä vuoksi hän ei ymmärrä turhia kotkotuksia sodassakaan. "- Kun isot miehet vetelee tämmöstä perkeleen kelkkaa pitkin mettiä edestakasin..."

    Minä niin haluaisin olla jo kaikkien kanssa samaa mieltä. Jope, uskotko, etten ole tahalani eri mieltä kanssasi. Minä vain näen asiat niin usein eri tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko sinä katsonut noita ohjelmia vai puhutko vain sillä tiedolla mitä niistä jossakin puhutaan?

      Poista
    2. Uskon tietenkin. Itse olen usein eri mieltä itsenikin kanssa eli en aseta samanmielisyyden toivetta kenellekään muullekaan. Jos lukisin vaikka tämän kommentin ketjun sanani läpi, löytäisin hyvinkin perusteita omia käsityksiäni vastaan. Olen mm. ihan samaa mieltä (!) siitä mitä nyt sanoit. Ja seison myös sen takana mitä itse sanoin. Tälläinen on mulle ihan luonnollista, olen aika harvassa sanoihin liittyvässä asiassa ehdoton ihminen.
      Sanojen kanssa tarkkuus on tietenkin tärkeää niillä hyvillä perusteilla mitä kirjoitit, mutta aika usein on myös niin että sanat ovat vain sanoina vahvoja, muuten ne ovat usein pelkkää ilmaa eikä niistä saa kiinni mitenkään varmasti.

      Se taas että käsitteet ja sanat merkitsevät joissakin yhteyksissä useimmille ihmisille osittain eri asioita, on täysin väistämätöntä.

      Mainitsemillasi massamurhaajillakin on usein hyvinkin vahva ideologia taustalla, eli kokevat itsensä ihan muuksi kuin nihilisteiksi. En ota nyt niitä kahta yleisimmin käytettyä esimerkkiä vaan Guevaran ja Castron, jotka molemmat olivat raivoissaan Hrutseville kun Kuuban kriisi ei johtanut atomisotaan vaan NL perääntyi. Täydellistä nihilistististä välipitämättömyyttä miljoonien ihmisten hengellä niiltä, mutta eipä heitä sellaisiksi nimitetä vaan jopa vapaustaistelijoiksi? Tämä esimerkki kertoo ettei noiden sanojen kanssa aina niin helppoa ole ja merkitys sulavat tekojen myötä vastakohdiksiin.

      jope

      Poista
    3. Hah, me ollaan samaan aikaan liikkeellä:) tai siis kotona koneen ääressä. Olen katsonut. Kattelen paljon telkkua.

      Poista
    4. Pressiklubin olen katsonut aina ja Uutisvuotoa joskus. Minusta molemmissa väännetään vitsiä sellaisesta, mistä sitä lohkeaa. Eikä pahasti.
      Nyt mä jatkan Tuntemattoman lukemista. Olen luvannut kirjoittaa siitä Kirjablogien Suomi 100-projektiin myöhemmin kesällä, mistä jo sain J---:ltä piiskoja. Olin lukenut kirjan lapsena, on se nyt ihan eri kirja.
      Öitä!

      Poista
    5. Tarkoitin, etei Linna kirjoittanut ajan tavan mukaan runebergiläisen ihanteellisesti, ei kyllä topeliaanisestikaan. Aina saan korjata sanojani.

      Poista
  9. Luulen, että masennuksessa on aina jotain aivoperäistä. Olosuhteet voivat vaikuttaa, kantaa tai suistaa, mutta lähtökohta on siellä aivokemiassa. Samoissa olosuhteissa toinen selviää, toinen ei.
    Sama on fyysisten sairauksien kanssa. Sain juuri kuulla, että eräs itseään alkoholilla tappava sukulainen oli saanut labrakokeissa loistavat maksa-arvot ja toinen oikeaioppisesti elänyt kuoli muutama vuosi sitten maksasyöpään. Geeneihin kirjoitettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jope

      "ne meidän inhoamat telkkuvakkari-julkkikset, 'älykkäät' tv-panelistikirjailijat (niitäkin on kohta jo puolijoukkueen verran) heittämässä verbaalia sontaa vuodesta toiseen samojen ihmisten niskaan."

      joo, kyrönousiainenkuustonenrostedtenbuskeveitola ja nyt vielä hotakainenkin. niitäkö tämä maailma nyt kaipaa? lisää ihmisiä laukomaan itsevarmuuksia?

      sitä toivoisi että ne tyypit joutisivat näkemään monimutkaisia konflikteja. epäonnistuisivat. saisivat itsensä kiinni ennakkoluuloista. kyllästyisivät nokkeliin lauseisiinsa. kääntäisivät katseensa omasta päästään ulospäin.

      itsevarmuus lisää ehkä menestystä mutta epävarmuus saattaa lisätä ymmärrystä. sekin on itsevarmaa, ettei pidä itsestään koko ajan ihan hirveää meteliä.

      meri

      Poista
    2. Nämä formaatit ovat ala-arvoisia. (Nyt tekee mieli sanoa, että toista se oli ennen Jatkoajassa, kun puhuttiin oikeista asioista, mutta kyllä sielläkin löysää höpöä oli.) On mitattu, että katsojien enemmistö tykkää tämmöisestä, kohuista ja extremeihmisistä vierailijoina. Olen katsonut noita kaikkia jonkun kerran, minusta nissä on myös hyvät hetkensä. Stiller ja Enbuske ovat minusta hyviä.
      On paljon suomalaisia, jotka pitäisivät vakavammista keskusteluohjelmista. Fem/Teema -kanavalla on parempaa. Olen katsonut sieltä mm. tasokkaan sarjan ruotsalaisesta feminismistä ennen ja nyt. Katson aika vähän telkkaria, joten paras olla sanomatta tästä enempää, etten taas joudu lisäämään selitystä.

      Tietyille naljailu, josta Jope aiemmin puhui ei minusta pidä paikkaansa. Kyllä ne repivät näihin ja muihin ohjelmiin kaikesta erikoisemmasta. Jotkut vain antavat enemmän aihetta. Miettikää vaikka näitä seksikohuja: Vanhanen uuniperunoineen (se Susan Ruususen kirja on muuten jotenkin suloinen, kuin teinitytön tekemä), Kanervan tekstiviestit, Kankaanniemen tekstiviestit (joista jo syntynyt lentävä lause "Nussittuna nukkuisit paremnmin") ja nyt Halla-Ahon moniavioisuus. Halla-Aho on päässyt vähimmällä, koska tapaus on niin outo, siitä on vaikea edes lohkaista mitään.

      Kirjailija ei elä Suomessa kirjoja kirjoittamalla. Jos ei ole päivätyötä, niin pitää haalia kaikkea sälää lisäksi, kolumneja ym. Minä kyllä arvostan enemmän muuta kuin noita tv-hupailuja. Juhani Syrjällä on kanala, ja hän on antanut ohjeen, että jokaisen aloittavan kirjailijan on mietittävä "kanalansa". Liukkonen on kieltäytynyt tästä, mutta panostaa kyllä kovasti imagonluomiseen.

      Poista
    3. En tarkoittanut välttämättä noita mitä sanoit, mutta esim. Sipilä ja Soini ovat saaneet viimeiset pari vuotta MV-lehdestä valtamediaan sellaista kohtelua että kyllä ne minun silmissäni "koulukiusatuilta" ovat näyttäneet. Mutta olen ehkä liian herkkä tässä. Koen ihan oikeasti empatiaa niitä kohtaan jotka uskaltavat ottaa päättäjän vastuun tässä maassa. En pidä heitä lähtökohtaisesti vallanhaluisina enkä vihollisinani. Arvostella saa ja pitää, mutta joku taso henkilökohtaisuuksien suhteen tulee säilyttää. Tosin valtamedia on parantanut kritiikkiä juuri tässä suhteessa Soinin suhteen. MV-kehti lyö sitä edelleen kuin vierasta sikaa.
      (Ja älä nyt ystävä sano, miksi mä luen tuollaisia lehtiä. Olen aina lukenut kaikkea vaikka Vartiotornista Tiedonantajaan, mä haluun tietää what is goin on?)


      Muuten. Entä tämä viimeisin Trump-kohu? Mies kirjoitti yhden sanan väärin ( ! ) ja some täynnä pilkkaa. Kirjoitusvirheestä! Hyvätkin lehdet ovat "uutisoineet" sen vääristä ilmeistä ja vääränlaisista eleistä ja kädenpuristuksista. Lihavuus, outo ihonväri ja hiukset on jo ihan normalisoitunutta trump-pilkkakuvastoa.

      Kyllä tuollainen on musta aika outo tie, ja vie pohjaa asialliselta ja tarpeelliselta kritiikiltä. Todennäköisesti vain vahvistaa vain sen kannattajia. Vai vahvistaako tuo sen vastustajia?


      Pitäisköhän munkin lukea Tuntematon uudestaan? Jännällä tavalla myöhemmällä iällä eri henkilöt nousee sieltä ymmärrykseen. Olen löytänyt myöhemmin vasta esim. Mäkilän ja Lammionkin persoonat hyvinä ja tarpeellisina, hyväksyttävinä niiden omissa maailmoissaan.
      Ensin tietenkin juuri Lahtinen ja Koskela tekivät vahvimman vaikutuksen, heissä näki jotain siitä mitä olisi halunnut olla. Tosin kaikki työkaverit on sanoneet että rokkahan mie oon. Itse en tosin niin koe lainkaan. Muistan kuinka 80-luvun alussa oli oikein ja poliittisesti korrektia mainita että arvostaa eniten Riitaojaa ja itse olisi ollut sodassa juuri se. Siis niissä piireissä joissa itse liikuin.
      jope

      Poista
    4. En tiedä väärinkirjoituksesta, mutta minä olen huomannut viime aikoina eniten hämmästelyä Trumpin kohdalla hänen puheistaan ja teoistaan - ja kyllä niissä hämmästelemistä onkin tottavie. Tulee vieraana Eurooppaan sysimään eurooppalaisia sivuun valokuvissa ja asettumaan itse leveästi kunkkuna keskelle.
      Ilmastosopimuksesta irtisanoutuminen on ennenkuulumatonta. Eräs neuvonantajista onkin juuri lähtenyt tämän tempun takia.
      Luulen, että lisää tulee lähtemään. Kuka haluaa pilata maineensa olemalla "uskollinen" Trumpin hovin jäsen? Kyllä vähänkään järkevät laskeskelevat elämää myös muutaman vuoden tai kuukauden päähän.
      Talousmogulit eivät enää kovin pitkään katsele, miten Trump vahingoittaa heitä viemällä USA:n maineen ja sitä kautta heidän toimeentulonsa.

      Jope minäkin luen laidasta laitaan ja silmäilen kaikenlaista. Muistan kun tulin junassa kerran Oulusta Kajaaniin ja hankin lähtiessä asemalta matkalukemiseksi silloisen naisasialehden (en nyt muista sen nimeä, mutta se oli paljon kertova) ja Playboyn. Tein vertailevaa tutkimusta. Eihän nuo nykypäivänä olsi mitään, mutta se oli aivan 80-luvun alkua. Enkä peitellyt kansia. :)
      En siis ihmettele noita lukemisiasi, sinä vain yhteen aikaan siteerasit niitä mv-tyyppisiä juttuja liikaa ja kritiikittä, liian myönteisessä valossa minun makuuni. Siksi pyysin että vähentäisit sitä.

      Ollaanko me vielä asiassa? Ollaan.
      Opettajanakaan ei voinut olla kyyninen, yläkoululaisten kanssa oli enimmäkseen niin hauskaa ja näki kasvun ihmeen.

      Poista
    5. No, minä ainakin tiedän sekä itsestäni, läheisiltä, kollegoilta ja ylipäätään ihmisiltä saamani palauteen perusteella että en ole kyyninen, en lainkaan. Nostalginen kyllä joskus.
      Ajattelemassahan me täällä ollaan. jope

      Poista
  10. jope, varmasti on noin niin kuin sanot - ei ole reilua yleisesti ottaen pilkata ihmistä tuollaisista asioita. Samalla ajattelen yhä enemmän, että Trump itsessään on sellainen typeryyden, matalamielisyyden ja häikäilemättömyyden ruumiillistuma, että väkisinkin se tihkuu myös yksityiskohtiin ja ihmiset huomaavat sen. Jos ihminen on noin oman ahneutensa sokaisema ja pilkkaa päätöksillään kaikkea mikä tässä olemassaolossa on jotenkin arvokasta, niin olkoon sitten konkreettisestikin koko maailman paskasanko. Hän saa ihan sitä mitä tilaa ja mitä häntä äänestäneet ovat tilanneet.

    Ihan ohi kaiken somevuohkaamisen voi jokainen nähdä miehen päätöksistä, että mies ruumiillistaa asioita, joista jokaisen säädyllisen ihmisten pitäisi pysyä erossa: köyhimpien elämän vaikeuttaminen, ympäristön pilaaminen jne. Minusta Trumpin touhut ylittävät kaikki poliittiset raja-aidat, ja jokaisen vähänkään järkevän ihmisen tulisi tuomita hänen touhunsa ja boikotoida tuotteita ja palveluita, joita hänen politiikkansa edistää.

    Tämä ilmastonmuutokseen tarttuminen, joka on edes jotenkin heiveröisesti saatu isojen valtioiden asiaksi, ei ole mikään mielipidekysymys, jota voidaan kyseenalaistaa kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä. Tiedän kyllä, että moni amerikkalainen ja suomalainenkin ajattelee lyhytnäköisesti, että ilmastopuheessa on kyse pelkästä rahastusjiposta, jonka Trump miehekkäästi torppaa. Joka päivä voi lukea iltapäivälehtien kommenttilootasta suomalaistenkin näkemyksiä, joissa tulee esiin, että ilmastopuhe on soopaa. Kuulostaa minusta ihan yhtä uskottavalta kuin se, että joku kadunkulmassa huutaa, ettei ole evoluutiota, kuka teistä on nähnyt että apina muuttuu ihmiseksi!

    No, minä olen nähnyt, kuinka ihminen muuttuu apinaksi, tosin sellaiseksi apinaksi, joita ei luonnossa esiinny. Trumppilainen sikailu saa kyllä taatusti aikaan paitsi edellä kuvatun evoluutioliikkeen myös ilmastonmuutoksen, jota kukaan ei tahdo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi lukuisat kirjoitusvirheet, olin vähän tohkeissani eilisillan uutisista.

      Poista
    2. Hyvä Vesa! Sama täällä. Käänteisesti Trump toimii myös lopulta hyvän puolesta näyttämällä, että ei ainakaan noin. On niin hienoa, että Kiina ja Intiakin ovat jo heränneet näkemään yhteisen huolen, make THE WORLD great again!

      Poista
    3. Marjatta, uskon että tästä voi seurata vielä hyvääkin - eikä koko Yhdysvallatkaan seiso presidenttinsä vastuuttoman politiikan takana. Silti Trumpin ratkaisu voi tuoda eteen monia hankalia poliittisia sidoksia ja kompromisseja, joita ei olisi tarvinnut ehkä tehdä, mikäli Yhdysvallat olisi ollut mukana yhteisessä rintamassa.

      Poista
    4. Juuri noin, juuri noin, mutta eikö toisaalta pitäisi tuon mielen mataluuden yläpuolella pysyä? Siis henkilökohtaisuuksien suhteen?
      Tai en tiedä.
      Henkilökohtaiset rajut fiilikset on toisaalta täysin inhimillisiä emmehän ole koneita?

      Mutta jos vastuullinen valtamediakin lähtee uutisoimaan noista asioista mistä kirjoitin, niin kuin on tehnyt, niin onko sen jälkeen enää mitään suojaa, selkänojaa missään?

      jope

      Poista
    5. jope, tuossa olet kyllä oikeassa, pitäisi löytyä selkärankaa, se on ihan totta. mutta samalla mies, joka mediassa julkeaa käyttäytyä kuin ihmiset olisivat idiootteja... niin, äkkiä sitä saa samalla mitalla takaisin. nykyisin asia menee näin, vaikka kyseessä olisi suurvallan johtaja tai sipilän jussi. melkoinen muutos on kyllä tapahtunut tavassa kohdata julkisuuden ihmisiä - tietyssä mielessä se on hiukan pelottavaakin. tarkoitin lähinnä sitä, että trump kaivamalla kaivaa verta nenästään. minusta hänen valinnassaan presidentiksi ei ollut mitään väärää tai moitittavaa, mutta toki kampanjointi antoi jo vihiä siitä, että sen minkä hän voi tehdä retorisesti, hän voi tehdä myös poliittisessa käytännössä... en tiedä, ymmärtääkö parka tekosiaan vai onko täysin kyyninen opportunisti vai toimiiko hyvässä uskossa vaihtoehtoisiin totuuksiinsa.

      Poista
  11. jope

    mv-lehden esille tuominen on taas omiaan samentamaan keskustelua. jälleen kerran, mahdollista on että olet tähän itse asiassa pyrkinytkin.

    herää kysymys, keitä sinun mittapuullasi oikeastaan saa
    kritisoida, jos soini, sipilä ja trump saavat mielestäsi liikaa kuraa niskaan, ja uutisvuodossa ollaan tuhmia kun väännetään vitsiä päättäjien mokista.

    minusta on ilahduttavaa, että netissä kampitetaan trumpia erilaisin keinoin. soinin ja sipilän argumenttien epäuskottavuuden paljastaminenkin on huomattavasti helpompaa internetin oloissa.

    on hieman kaukaa haettua ehdottaa, että nämä herrat pitäisi jättää kritiikiltä ja pilkalta rauhaan. poliitikkojen kritisoiminen on äärimmäisen tärkeä osa demokraattisen yhteiskunnan toimintaa.

    esimerkiksi morrisseyn tuiskahdus hänen facessaan oli loistava. hän kirjoitti miten "poliitikot kertovat meille, etteivät he ole peloissaan, mutta he eivät koskaan ole uhreja. kuinka helppoa onkaan olla peloton, kun sinua suojellaan iskuilta. kansalla ei ole sellaista suojaa."

    "theresa mayn ei tarvitse tunnistaa ketään nuoria ihmisiä manchesterin ruumishuoneista. tragedia ei riko häntä, tai hänen politiikkaansa maahanmuuton suhteen."

    minusta on loistavaa, että joku sanavalmis stand-up -koomikko kritisoi feminismin maanrakoon tai että yksittäinen feministi lyttää jonkun munattoman miehen. älyn ja huumorin sävyttämällä satiirilla ja pilkalla pitää olla paikkansa yhteiskunnassa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -Make world tai good again olisikin hyvä!

      -Persoonan sosiaaliseen kömpelyyteen tai ulkonäköön puuttuminen on minusta aina väärin, se on ihan selvä

      -kirjoittamalla kirjoitinkin että politiikkojen ajamia asioita saa ja pitää kritisoida, en ymmärrä miten sen saattoi lukea toisin...

      -näiden:

      "mv-lehden esille tuominen on taas omiaan samentamaan keskustelua. jälleen kerran, mahdollista on että olet tähän itse asiassa pyrkinytkin"

      ...kanssa mä olen sitten ihan voimaton....uuh. Jos taas ajatus että juuri minä olen täällä vilpillisessä mielessä kirjoittamassa viekkaudella ja kataluudella, niin...antaa olla. Onko kyseisen lehden nimen mainitseminen noin kova juttu vai se että ko. lehti vastoin monien tietoja on yksi kovimmista persujen solvaajista? Se menee ikään kuin nhyt väärin päin. Miten minä voisin tietää kyseisen lehdestä yhtään mitään ellen sitä lue? Teen niin kuin suurinpiirtein kaikki tuntemani ihmiset, jotka eivät ko. lehteä arvosta eikä sen rikollisia arvoja, eli luen sitäkin lehteä silloin tällöin kuten muitakin. Nyt yritän sitten taas muistaa kiellettyjen sanojen, käsitteidne ja asioiden listan.
      Ja ei kiitos, nyt kommenttia taas sitä mitä minä olen. En olisi kenenkään kanssa näin pitkämielinen ollut. Täällä annan itsekunnioituksen olla silleen ja näitä tulla. Kai mussa on jokin masokistinen piirre

      -Trump on huono presidentti, Trump on vaarallinen presidentti, Trump on paha maailmalle, Trump oli väärä valinta. (Joskus se pitkämielisyyskin hajoaa.) Ai tarkoitinko mitä sanoin? Hhmmm..eihän sitä tälläisestä tyypistä koskaan voi tietää.





      Poista
    2. Ihmettelen sitä miksi ihmisten on jatkuvasti sosiaalisella koodauksella kerrottava olevansa hyviä ihmisiä ja pahoja asioita vastaan.

      En minä ajattele niin että hyvä ja humaani Pekka jonka tunsin eilen, onkin yhtäkkiä tänään taas vaikea ja problemaattinen, vaan lähden siitä että hänen ei tarvitse jatkuvasti toistaa asioita jotka erottavat hänet niistä ihmisistä joihin emme kuulu.

      Onko muuten some muuttanut kommunikoinnin sillä tavalla että on jatkuvasti huudeltava omaa oikeamielisyyttään ja todistaa sitä ja kuulumistaan ryhmään?

      Tulee mieleen pari hyvää ihmistä joita en ole tavannut vuosiin. Pidän heitä hyvinä ihmisinä ilman muuta. Päivittäisiä tuttavia pidän hyvinä sanovat he mitä tahansa, luotan heihin silloinkin kun joku ajatus on suutari tai olen en tajua kaikkea.

      Onko ihmisen koodatattava nykyään itsensä oikeaan viiteryhmään joka ainoassa ulostulossaan?
      Kun some miettii, niin juuri niin on: olet sitä mitä olet viimeksi sanonut.
      Jos noin, se on painostavaa. Hyväksyntä on ansaittava jokaisessa virkkeessä. Huojuntaa ja horjumista ei toivota.

      jope

      Poista
  12. jope

    ihmiset tekevät päivittäin lukuisia järjettömiä tekoja. polttavat, juovat, ottavat turhia riskejä liikenteessä, harrastavat riskiseksiä, oksentelevat ruokaansa tai tasapainoilevat sillankaiteilla. kovin harva lopettaa, vaikka teko vahingoittaa terveyttä.

    minusta mv-lehti vahingoittaa ihmisen terveyttä. se lukeminen on sama kuin lukisi de saden kirjoja, jotka ovat täynnä kidutusta, ihmisten silpomista, mädäntyviä ruumiita, insestiä ja ulosteilla mässäilyä.

    ei muuten ole ihme, että ko. kirjat pysyivät pitkään takahuoneiden tiskinalustavarana. nykyäänhän maailma ei muuta teekään kuin flirttailee de saden ja mv-lehtien kanssa. ihminen siinä maailmassa laukeaa tyhjyyteen ja tuhoutuu hetkeksi. sitten kaikki alkaa taas alusta.

    minusta tuntuu että et ole rehellinen kun kerrot tavoittelevasi mv:n kohdalla vain ns. 'laajempaa totuutta'. se kuulostaa minusta samalta kuin minä sanoisin tutkivani salatut elämät -sarjaa filosofisesti, vaikka olisinkin oikeasti vain pelkkä salkkarit-addikti.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri, en kerro koskaan tavoittelevani lukemalla kaikkea sitä mitä luen "laajempaa totuutta." Luen tietääkseni mistä puhutaan. En ole välikäsien ihminen.
      Rehellisyydestäni en osaa sanoa mitään. Mutta jos vaikutan epärehelliseltä, sille en voi mitään, harmi.

      kts. myös kommenttini yllä:)

      jope

      Poista
  13. Minua kiinnosti tässä viime viikolla Patrick Tiaisen eli sellaisen karismaattisen yhteisön keulakuvan elämänvaiheet, ja yksi linkeistä johti mv:n sivuille. Kyse oli siitä, että tämä ongelmissa oleva nuori mies, seurakuntansa johtaja, oli ollut homosuhteessa ja pettänyt nuorta vaimoaan. Traaginen soppa kaikin puolin. Mv-lehti otsikoi näin: "Word of Faith -kirkkokunnan Patrick Tiainen jätti johtotehtävänsä – petti vaimoaan homostelemalla", sitten miehen kuva ja alla teksti: "Ruskean reiän ritari Patrick Tiainen" - tämä siis kaverin esittelytekstinä.

    On selvää, että MV-lehteä on tosiaan luettava juuri siten kuin sinne kirjoitetaankin: oletusarvona on usein suorapuheisuus, epäkorrektius jne. Tämä juttu jonka he julkaisivat oli totta. Tapa, jolla he käsittelivät henkilöitä, oli mielestäni törkeä, siitä huolimatta että jotain saattaa naurattaa kun hurmoshenkinen pastori onkin homo.

    Myös minä olen silloin tällöin lukenut Vartiotornia - sitä on ihan hauska lukea, kun tajuaa, että lukee propagandaa. Myös Vihreä lanka ja mitä näitä kaikkia on, kyllähän niissä näkyy selkeä ideologia.

    Sinänsä lukeminen ei tee haavaa. Luin yhden vuoden 7 päivää -lehteäkin, mutta tarkastelin sitä flarf-runoutena. Sitten ei enää kantti kestänyt ajatella sitä nykyajan typeryyttä simuloivana kielirunoutena ja lopetin. Kyllä se oli ihan uskomatonta paskaa koko lehti ja ihmisten tragedioista ja oudoista toiveista kokoon pantu.

    VastaaPoista
  14. Jope, ymmärrän täysin, mitä meri sanoo tuolla, että sinä sumennat.

    Huomasitko, että sanoin tuolla klo 19.52 sinulle, että KAIKKI EI OLE SAMAA.

    Kyllä me muutkin luemme/silmäilemme kaikenlaista, mutta me emme pidä kaikkea samanarvoisena ja mainitsemisen arvoisena.
    Sinä sumennat keskustelua sillä tavalla, että olet samassa ketjussa ensin tätä mieltä ja sitten tuota ja sanot lopulta, että olet itsesikin kanssa eri mieltä.
    Ei siinä mistään itsensä jonkinlaiseksi, hyväksi tai huonoksi, tekemisestä ole kyse, kuten klo 11.28 (nämä kellonajat on käyttökelpoisia :)) vihjaat muiden tekevän.
    Minun puolestani sinä saat olla millainen vain, kunhan olet "jotain". Muutoin tulee se trollimainen vaikutelma. Muistatko, kun J--- kerran, itse eri persoonilla toimiessaan, totesi, että Jope on trolli. Ei tätä epäilystä varmaan esitettäisi minusta, vaikka olisin täällä nimellä Maija Maitoparta. Siinä on syynsä, jos useammalle tulee tällainen mieleen. Sanon tämän kaikella ystävyydellä.
    Tulee Jope sellainen olo, että ajelehdit kaiken oudon viestinnän armoilla, ihan kuin viidakossa eksyksissä. En sano, että näin olisi, vaan että annat minulle välillä sen vaikutelman.
    Ja minustakin saa kyllä sanoa, minkä vaikutelman annan. Opettajamaisen? Pöljän? Suorasuun! :)

    Minäkin käyn katselemassa noita mv-sivuja joskus, tietääkseni missä mennään. Sehän on juuri tuota, mitä Vesa yllä kuvaa. Sontaa. Kaikkiahan ne haukkuu. Pahimpia ovat uhkailut. Aiemmin joku viaton (onneksi en minä kirkassilmä) meni aina välillä sinne korjaamaan heidän "faktojaan" ja heti tuli vastaukseksi raiskausuhkaus huoralle ja karttapiirros reitistä hänen kotiinsa.

    Vesa, tiedätkö naapuri tipauttaa meille viikoittain postiluukusta tuon 7 päivää, pyytämättä. Vaihtelemme talossa lehtiä ja hän kysyi kerran, tuleeko meille tätä aikakauslehtien huippua enkä tietenkään hennonnut sanoa, etten välitä toisen tilaamasta lehdestä. Olen hyvin tietoinen, kuka on kenenkin rakas.

    VastaaPoista
  15. Mitähän ne raukat Trumpia kannattaneet köyhät ohiolaiset ajattelevat, kun huomaavat, miten Trump valehtelee kertoessaan heille miltä kauhealta mnöröltä hän heidät pelasti, kun sanoutui irti ilmastosopimuksesta? Terveydenhuollossahan he ovatkin jo huomanneet, ettei Obamacare olisikaan ollut kommunismia, vaan huolenpitoa, jota he nyt jäävät vaille?
    Heitä käy myös sääliksi, huijatuita.

    VastaaPoista
  16. Mietin tänään että kun me vaadimme ( ja todella oikeutetusti ! ) jenkeiltä, kiinalaisilta, venäläisiltä ja intialaisilta ilmastotekoja niin mistä sen vaatimisen voisin aloittaa itsestäni. Jos ei Trump halua, mitä minä haluan, olis siis se kysymys.
    Voi keksiä vaikkapa sellaisen mitä mielellään noudattaa.
    Minä ajan kyllä vanhaa autoani, mutten lennä.
    Kun en harrastakaaan oikeastaan mitään, niin ostettua tulee aika vähän mitään elektroniikkaa tai välineitä ylipäätään.
    Jostakin luin että kansainvälisen tietoliikenteen päästöt energiaketjujen kautta ovat nykyään jo valtava osa hiilidioksidipäästöistä. Pitäisikö jättää tämä surffailu? Vaikeaa, koska täällä esim. teidän kautta oppii paljon.

    Mulle sopivin on ehdottomasti ruoka. Vaikka pidänkin kaikesta etnisestä (tänäänkin käytiin tyttären syntymäpäivien kunniaksi ihan kivassa korealaisessa) niin loppujen lipuksi kotimainen lähiruoka on se mihin mielelläni voisin tyytyä. Peruna, vihannekset, kasvikset, kotimainen kala ja liha.
    Itsellä eikä kenellekään sukulaisella ole minkäänlaista maapaikkaa, edes mökkiä, missä voisi kasvattaa mitään itse, mutta maksan mielelläni "ylihintaa" kotimaisesta ruoasta torilla. Voisin syödä Lopen perunaa, järvikalaa, vaikka haukea josta pidän ja Valion kermaviiliä vaikka viitenä päivänä viikossa. Kesällä se sellaiseksi ruoaksi muuten aina meneekin.

    ...

    Marjatta kysyit hauskasti millaisena sinua pidän? Jos musta tulee mieleen trolli, niin et ole ainoa. Muista aina kun kirjoitin kerran vanhan kunnon suomalaisen puolueettomuuspolitikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden puolesta hyvin maltillissävyisen rauhanviestin, jossa taisin kertoa myös että en pelkää lainkaan venäläisten hyökkäystä Suomeen ja siksi en kannata Natoakaan, niin siihenhän tuli kyllä ihan hirveä trollisyytösryöppy.
    Se säikäytti. Et ole ulkomaisten aseiden rajalle viennin kannalla ja olet varma isänmaanpetturi. Loppui kommentointi.
    Jotenkin se median kanssa eksyksissä oleminen tuntuu vaivaavan enemmän muita, kun miettii millaiseen paniikkiin esim. lehtien lööpit ja telkun ryppyotsaiset huolestuneen näköiset dosentit ovat Suomen rauhallisen kansan saaneet.


    Mutta sinä, pöljä? Et lainkaan. Opettajamainen? En tiedä, opettajia on kymmeniä tuhansia, eli sielläkin on monenlaista tyyliä. Suorasuu. No, lähestyy:)
    Tosin joskus mun kohdalla niin että hyvin suorasuisesti ja rajusti ilmoitat millä tavalla juuri minä e n saa olla suorasuu ja raju. Joskus voisit lukea myös tarkemmin mitä olen sanonut, mutta ymmärrän senkin että ohi menee vähän samalla tavalla kuin vilkkuluomi toimii: vain vilahdus tai aavistus jotain ja me teemme päätöksemme mitä se oli, vaikka tunnistaminen ei ollut vielä lainkaan ehtinyt olla varmaa.
    Tuossa edellisessä kommentissani (11:28) tein jo asiaa omalta kannaltani, mielestäni onnistuneesti, selväksi. On hyvin kuormittavaa jos jokaisen sanomisen kohdalla täytyy varmistaa ja koodata että kuuluu joukkoon ja pedata itselle lupa olla. Ystävyydessähän se ei sellaista ole. Mutta livenä se on tietty helpompaa. Mä en vaan jaksa paasata (sun termi) että se-ja-se-ja-se on paha kun ne asiat on ihan itsestäänselviä eikä muutu toiseksi vaikka niitä ei kuukausiin mainitsisikaan. Itse olen täällä Juhan lootassa ajattelemassa, en päivittämässä mitä olen enkä kertomassa lopullisia pysyviä kantojani. Mutta niin on muutkin, ja hyvin on täällä ajatukset luistaneetkin, vaikka joskus lipsuneetkin.

    Kesä on täällä ihan muutamassa päivässä, uskokaa pois, lämpö tulee, ja luonnollehan se on jo. Ei ne mieti että voi voi Suomen kesä niin kuin aikuisten kuulee höpöttävän. Me kuullaan keskellä kaupunkia niin mahtavia eläinmaailman syntymäliverryksiä ja rääkyntää suoraan makkariin, että tulee se paras virsi aina mieleen, siis Jo joutui...

    jope

    VastaaPoista
  17. Vesan ahdistukseen ilmastosopimuksen hylkäämisestä suorastaan samaistuin. Kun kaltaisesi mies Vesa on tosissaan ja huolissaan, olen minäkin.
    En tiedä lohduttaako sinua yhtään se että kun maapallon ilmakehän keskilämpötilan, joka on nyt noin 14,8 astetta
    ( https://tiedebasaari.com/tag/maapallon-keskilampotila/)
    USA:n päätöksen lisäämäksi keskilämpötilan nousuksi arvioidaan 0,1 - 0,3 astetta.
    (YLEN pääuutiset tänään).

    Tämä siis noilla lukemilla tarkoittaa, siis jos asiantuntijoihin on nyt uskottava, suurin piirtein
    1 prosentin lämpötilan nousua.

    Tällä tavalla yritän usein itse ottaa todellisuutta haltuun, numeroilla. Jotenkin numeroiden ei-suhteellisuus on se viimeinen oljenkorsi, johon sitä tarttuu kompleksisessa todellisuudessa. Kun suhdeluvut on hallussa, on valmiuksia arvioida asioita omassakin päässä paremmin.
    ( Toivottavasti tätä nyt ei vaanb käsitetä vääärin. Jätän nyt varmistukset itsestäänselvyyksistä laittamatta siitä etten vähättele ilmastonmuutosta. Toki ymmärrämme kaikki että pienetkin muutokset ovat ekosysteemeille järistyksiä)

    jope

    VastaaPoista
  18. Jope, ymmärrän toki, että USA:n päätöksen seuraus voi olla tuo 0,1-0,3 astetta eikä se numerona näytä isolta, mutta kun otetaan kaikki muukin huomioon, niin on se kuitenkin rikka rokassa ja väärään suuntaan.

    Ajattelin ihan samaa kuin sinä: on helppo (ja tässä kohden sinänsä ihan oikeutettuakin) haukkua Trumpia, mutta myös peiliin pitää katsoa, miettiä omia kulutustottumuksia (niitä on eniten perheen eli lähinnä lasten kautta) ja tehdä voitavansa. No, arjet kävelen ja käytän joukkoliikennettä, onneksi pieniruokainen diesel (ei hyvä! oletusarvoisesti) on yleensä täynnä porukkaa kun sillä liikutaan. Olen jo tietoisesti vähentänyt lihaa ja varsinkin tietyntyyppistä lihaa perheestä, kun aika paljon noista ruokajutuista vastaan. Ei tietenkään pidä vetää överiksi tässäkään kohden, mutta hyvä on opettaa lapsia oikeaan suuntaan olematta ihan hörhö.

    No joo, harmittaa uusin uutinen Etelämantereelta: se yksi jäävuori, joka oli vielä muutama tovi sitten kiinni 150 kilometrin matkalta on enää 13 kilometrin matkalta kiinni ja lähtee kohta seilaamaan. Niitäkin seurauksia odotellessa ja ikiroudan sulamista ja myrskytuulia ja kaikkea.

    Jos jostakin maallisesta olen iloinen (toistaiseksi), niin siitä, mikä on Suomen sijainti maapallolla. Täällä on vielä toleranssia monen (eko)katastrofin suhteen. No, se ei tietenkään auta isossa kuvassa, mutta lämmittää kuitenkin hiukan (sydäntä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosiaan kehityssuunta, ja mitä se tuo tullessaan, voi olla hyvinkin traagista. Ikiroudan sulaminen lienee se kaikkein arvaamattomin tekijä. Kiinnostaisi tietää mitä siinä asiassa tapahtui edellisellä lämpökaudella, pitänee tutkia.

      Itse mietin näitä asioita ruokaostoksilla. Kun kauppassa, ihan vaatimattomassa lähikaupassakin, on elintarvikkeita kaikista maanosista, niin näen silmissäni valtamerialukset ja niiden jyräämisen pitkin poikin meriä ja sen tuottamat valtavat energiahukat.

      Tämä linkki kertoo kaiken: https://www.marinetraffic.com/fi/ais/home/centerx:-9.8/centery:10.4/zoom:3

      Tänään huomasin Alepassa mm. perulaisia mandariineja. Mielelläni tukisin ko. kehittyvän maan maanviljelyä mutta eikö niiden rahtaaminen sieltä tänne ole ekologisen järjen vastaista?
      Mutta nyt tavarat ja elintarvikkeet liikkuvat vapaasti ilman mitään rajoituksia. Kyllä: se globalismi taas, vapaakauppa.

      Jos vastustamme ilmastonmuutosta, miksi emme sitten vastustaisi myös tätä järjetöntä rahtia ympäri maailman meriä uusiutumattomien luonnonvarojen voimalla ?
      Samat vastuulliset päättäjät jotka tekivät Pariisissa järkevän ilmastosopimuksen, edistävät toisissa kokouksissa kaikkien kaupan esteiden poistamisesta ja tämän sirkuksen pyörittämisen jatkumisesta.

      Näin nämä asiat kietoutuvat yhteen, vuorovaikutusketjujen faktoja kannattaa miettiä mahdollisimman pitkälle, vaikka raskastahan se on ja kyseenlaistaa myös usein omat ensimmäiset ajatusketjut.

      Vesa, teet parhaasi perheesi kanssa. Se riittää. Itsekin yritän välittää sitä että ihminen ei ole sitä mitä se tekee (ostaa, harrastaa, osallistuu, hankkii) vaan mitä ja kuka se on. Lapset ja nuoret sidotaan niin nopeasti kuluttajiksi nykyään, ja uusi kännykkä-kierre taitaa olla se pirullisin tie siihen.

      jope

      Poista
  19. Luontoon itseensä kuuluvat lämpökaudet ovat yksi asia ja ihmisen aiheuttama ilmastovaikutus toinen. Se mikä minua häiritsee on, että usein tuijotetaan vain tuota lämpötilaa. Kyse ei ole ainoastaan siitä, vaan myös siitä, mitä tehdään metsille, viljelymaille, vesille. Yleensä ne kulutetaan loppuun, köyhdytetään lajikirjosta tai saastutetaan myrkyin. Nämä kaikki ovat planetaarisen mittakaavan ilmiöitä. Lisäksi tuotetaan hiilidioksidia.

    Rajoittamaton globalismi kaupankäynnissä on iso ongelma ja aivan kuten sanoit, Jope, kytköksissä ilmastoon. Syön mieluummi näitä meidän kotoisia marjoja, hedelmiä ja kasviksia kuin hedelmiä ja riisiä, jota rahdataan ties mistä. Ulkomailta tuotu liha on älytöntä, vaikka joskus Norjan kassilohtakin ostan.

    Joo, en kykene olemaan mikään täydellinen ilmastojeesus, se ei ole minulle ensimmäinen prioriteetti elämässä. Tai sanotaan näin: yritän hilata asian luonnolliseksi osaksi valintoja.

    Kaikkein eniten nautin mökkielämästä: lämmönlähteenä olevat puut omasta metsästä, sähkö auringosta, muutama kaasupullo kesässä jääkaappia ja hellaa varten. Toki sitten autolla pitää ajaa vähintään pari kertaa viikossa kylille kauppaan, mutta aika ekologista se on. Ei tee mieli lennellä muualle, kun on oma pieni paikka, jossa on marjat, sienet, kasvimaa ja muu rentous. Voisin elää siellä 7 kuukautta vuodessa, jos mahdollisuus olisi, joskus ehkä elänkin.

    Ilmasto- ja ympäristöasioistakin puhumisesta tulee helposti sellainen uskonnollisen todistamisen paikka: näin pelastettu olen, nämä ovat hyviä töitäni. Tällainen ärsyttää, sillä samalla tajuaa miten paljon enemmän voisi tehdä ja mitä jää tekemättä. Suhde ympäristöön on kuin synti: mahdoton olla täysin hyvä itsessään. Vaikka on hyvä yhdessä kannustaa hyviin tekoihin, jää pohjalle aina pieni omantunnon vaiva: en riitä tässä(kään) asiassa. Silloin on pakko olla armahtavainen ja ajatella, että tekee sen minkä pystyy. Mutta ilmastouskovainen on helposti ihan samanlainen kuin lakihenkinen uskovainen: kireä suorittaja, mantransa vanki ja toisten piikittelijä. Sellainen en tahdo olla. Valinnat ovat henkilökohtaisia, ja minusta jokaisen pitäisi ajatellakin sitä näin: henkilökohtaisena projektina, joka säteilee muuallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Untolla tuo sama rentoutumisen keino, mökki.
      Ja minulla Välimeren lomat. Joku neuloo ja joku leipoo, joku urheilee. Ei kaikkea voi kieltää.
      Paraguaysta tuodut donitsipersikat ovat turhia. Keski- ja Etelä-Euroopassa on vielä kausivihannekset ja hedelmät, meillä on lähes aina kaikkea mahdollista.

      Kirjoitin ylipitkän jutun omasta hiilijalanjäljestäni, niin pitkän, että Blogger ei hyväksynyt sitä.
      On se tallella, joten yritän julkaista pätkissä, vaikka ei siinä nyt mitään erikoista ollut.

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... jatkuu tässä

      USA:n päätös vaikuttaa paljon, jos he toteuttavat sitä isosti.
      Onneksi siellä on järkeviä, edelleen ilmastomuutoksen ehkäisemiseen sitoutuneita tahoja. Monet yritykset, kaupungit ja jopa osavaltiot ovat ilmoittaneet jatkavansa sopimuksen tavoitteita.
      Myös Pittsburgin pormestari on ilmoittanut olevansa mukana, vaikka Trump on mielistellyt juuri pittsburgilaisia ja sanonut olevansa heidän eikä pariisilaisten puolella.
      Joten kyllä se siitä. Trumpin päätös on tilapäinen jarru, mutta se ei voi estää vaivalla saadun sopimuksen toteutumista maailmassa. Ehkä USA:lle, joillekin siellä, tekee hyvää huomata, että maailma pyörii ilman heitäkin.

      Minustakin on hyvä itse elää eettisesti kulutusta vähentäen, mutta kyllä ne isot, elintapojen muutokseen pakottavat globaalit ja valtiolliset päätökset ovat kuitenkin tärkeimpiä.

      Kun ajattelen omaa tähänastista elämääni, niin kolmasosa siitä meni erittäin vähän kuluttaen. Elin 18-vuotiaaksi puulämmitteisessä talossa, ilman mitään mukavuuksia. Sähkökin kotiini hankittiin tosi myöhään, oli se kai jo silloin, kun olin lukiossa. Ruoka saatiin paljolti omasta maasta ja navetasta, mitä nyt vähän ns. siirtomaatavaroita kylän kaupasta ostettiin, 8-jäseniselle perheelle pieni kasillinen viikottain. (Ja nyt me kannamme U:n kanssa meille kahdelle ruokaa käsivarret venyen!)
      No, sitten 25-vuotiaaksi asti elin opiskelija-asuntoloissa, joissa yhteiset vessat, kylpyhuoneet ja keittiöt usealla kymmenellä nuorella, yhteistelevisio ja lankapuhelin jossain, en paljon käyttänyt. Luin kaiket illat.
      Jos silloin olisi ollut sitä mitä nyt, niin tietysti olisin halunnut kaikkea elämääni sulostuttamaan.

      Opiskeluajan jälkeen lähdin U:n kanssa syrjäseuduille. Siellä sai virkasuhdeasunnon ja palkkalisiä ja U:lla oli jonkinlainen romanttinen suhtautuminen Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. Ei meillä alkuun ollut edes puhelinta. U ei päässyt vanhimman pojan synnytykseen mukaan, koska minä en kehdannut pyytää hoitajaa soittamaan naapuriin, jossa olisi pitänyt häiritä monilapsista perhettä puhelinsoitolla keskellä yötä. Ei meiltä silti tuntunut mitään puuttuvan, olimme valtavan onnellisia ja ihanteellisia. Toimimme ympäristöliikkeissäkin muun harrastamisen ohessa.

      Työmatkat olen kulkenut pyörällä ja potkukelkalla, paitsi viimeiset kymmenen vuotta tänne muutettua enimmäkseen bussilla, jonkun kerran syksyin ja keväisin myös pyörällä, vähän päälle 10 km matka.
      Autolla ajoimme Kainuusta etelään kerran pari vuodessa. Se teki yli 1000 km koko reissu. (Nyt U suhaa mökille liian usein. Hän on parhaillaan siellä pojan kanssa remontoimassa. Minä käyn ystävien luona ja sukulaisissa junilla ja busseilla. Helsingissä käymme myös junalla, mutta poikien perheissä enimmäkseen autolla.)

      Matkustelu oli lapsuudessani jotain haavetta vain. Ylioppilaaksi tultua matkustin maitse ja meritse Englantiin ja parin vuoden kuluttua lensin vuodeksi USA:han. Nuorena parina lensimme kerran Englantiin ja toisen kerran taas samaan paikkaan kaksilapsisena perheenä. Vasta noin vuodesta 1985 aloimme tehdä ulkomaanmatkoja silloin tällöin, kokoperheenä kerran ja osaporukalla muutamia kertoja. Vanhemmat pojat olivat kesätöissä, joten se rajoitti yhteisiä lomia.
      Minä löysin keinon alakuloon, jota koin Kainuun koleudessa kesäisin, Välimeren aurinkolomat, joilla aloin käydä kesäisin yksin tankkaamassa energiaa.
      U:n kanssa vietimme ihania kaupunkilomia Berliinissä kahdesti ja Barcelonassa kolmena kesänä - lennettiin, kyllä.

      Nyt on kesän koleus kaikkialla. En ollenkaan epäile, etteikö juuri tämä olisi ilmastonmuutoksen seurausta. Vuodenajat liukenevat toisiinsa.
      Onneksi pääsen parin viikon kuluttua viikoksi lämpimään. En tunne siitä mitään syyllisyyttä enkä aio lopettaa matkoja, jotka ovat minulle niin tärkeitä. Syksyllä menemme U:n kanssa yhdessä Espanjaan. Jos ei olisi jo lentoja varattuna, voisin kokeilla matkustamista maitse. Seuraavalla kerralla sitten.

      Siinä meikäläisen hiilijalanjälkistoori. :)

      Poista
    2. Ai, kyllä se tuli kerralla.

      Mutta Jopelle piti vielä sanoa jotain.

      Jope, en ole pitänyt sinua rajuna ja suorasuuna. Trollimainen kommentointi on sitä, että heitellään noita valemedioiden mielipiteitä keskustelun (joskus ihan muun aiheen) sekaan häiritsemään, jolloin niihin pitää ottaa kantaa, vaikka juuri silloin huokaisen syvään, että pitäisikö hypätä pois tästä keskustelusta, jos tämä on taas tätä.

      Mediahämmenyksen aiheuttajia ovat vaihtoehtoiset mediat ja niiden alternative truth -jutut, jotka osa ihmisistä ottaa aivan todesta, minkä esim. Trumpin valinta USA:n presidentiksi osoitti. Näittehän siinä Ulkolinjan dokumentissa, millaisia ne häneen uskovat ihmiset olivat. He olivat uskonsa varassa, ei tiedon.

      Poista
  21. Ja vielä tuohon Vesan mainitsemaan tiukisteluun ja piikittelyyn toisten elämäntavasta. Se on ajattelematonta. Emmehän me tiedä, mitä toinen tarvitsee.
    On helppoa pikkitellä sellaisesta, mitä ei edes itse halua mutta mikä on toiselle elintärkeää.
    Mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
  22. Nuo muut luontotuhot kuin lämpötila on muuten juuri noin kuten Vesa kirjoitit. Jostakin syystä juuri lämpötilaa pidetään "parhaimpana" ekovihollisena. En tiedä miksi.

    Hienoa, että Vesa näet globalismi-vapaa kaupan suoran suhteen luontotuhoon ja ilmastomuutokseen.

    Politiikot jotka ajavat kaksilla vankkureilla näissä asioissa eivät saa kunnioitustani. Obama, esimerkiksi hän, ajoi ilmastosopimusta (hyvä), mutta ajoi myös totaalisen vapaata kauppaa eli täysin ilmastotavoitteiden vastaista kauppa-, tavara- ja ihmisten kulutusjuhlaa.
    Katsokaa sitä meriliikenne-livekarttaa, se kertoo, mitä maailmassa on tapahtumassa. Hiilidioksidikuorma on yhtä kuin globalismi, aika pitkälle niin.

    Jos eläisimme maailmassa jossa oman maan ruohonjuuresta ja mullasta ja kallioperästä saatava ravinto ja muut raaka-aineet olisivat pääasiasiallisin hyödynnettävä materiaali, olisi ilmastotavoitteet jo ajat sitten täytetty ! Mutta ei. Kaiken tavaran pitää liikkua maapallon toiselta puolelle toiselle koko ajan, ja tuhansin ja tuhansin kuljetusvälineiden 365/12/7/24.

    Mutta nythän usein samat ihmiset osoittavat mieltä sekä ilmastonmuutosta vastaan että kannattavat globalismia. Siinäpä vasta vaihtoehtoinen totuus!

    Mutta näihin paradokseihin on jo totuttu, jokaisella ajalla on näköjään omansa. Asian ei voi ottaa kuin rauhallisesti ja todeta, että tälläisiä me olemme.

    Marjatta, en aio vastata nyt trumpin tai valhemedian puolesta tai vastaan mitään ja kieltädyn ymmärtämästä miksi sinä niistä mun kohdalla aina jankkaat. En tiedä miksi juuri mun pitäisi ymmärtää millaisia ovat trumpin kannattajat sen jälkeen mitä olen tyypistä täällä lukemattomia kertoja sanonut.

    Tiedän muutenkin itse miten laajasti asioita seuraan.
    On käynyt selväksi että ehkä laajemmin kuin kovin moni muu.
    Erityisen kiinnostunut olen mm. niistä tilastoista ja sellaisista asioiden numeerisesta analyyseistä, jotka tarjoavat asioille faktoja ideologioiden ohi.
    Esimerkiksi YK tai Nasa ovat loistavia tiedonlähteitä, monissa täällä keskustelemissamme asioissa.

    Vaihtoehtoinen totuus on myös usein sellainen heitto ilmaan että asiat ovat näiden arvojen ja tuntemusten ja lehdistä luetun perusteella näin ja noin, mutta joka ei perustu mihinkään vartailtavaan tietoon, esimerkiksi laskennalliseen analyysiin.
    Jos on varmoja väitteitä kenellä tahansa, ne kannattaa välillä altistaa tutkimustiedon alle. Jos saamme uutta tietoa ja meidän on hylättävä vanhat ajatuksemme, se on sitten niin.
    Mutta sellaiseen päivittäiseen some-tyyppiseen hei-mäkin-olen-hyvis -todisteluun en jaksa lähteä, itsestäänselvyyksien jatkuva toteaminen ei ole kovinkaan kiinnostavaa ja jollakin tavalla älyllinen itsemääräämisoikeuskin pitää säilyttää.

    (Juha, onks tää ollut surkea keskustelu kun sä et ole jaksanut osallistua?)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos eläisimme maailmassa jossa oman maan ruohonjuuresta ja mullasta ja kallioperästä saatava ravinto ja muut raaka-aineet olisivat pääasiasiallisin hyödynnettävä materiaali, olisi ilmastotavoitteet jo ajat sitten täytetty ! "

      Mutta me haluamme rajattomasti valinnanvaraa.

      Kauppojen pitää olla koko ajan auki, niissä pitää olla juuri sellainen valikoima mitä me haluamme ympäri maailmaan ja kaikki tämä vielä pitää olla halvempaa ja halvempaa.
      Hyvin usein keskiluokkaiset ekoihmiset huokailevat onnesta kun tämä liberaali ja globaali kaiken mahdollisen ostamisen täysvapaus on viimein totta ("täällä entisessä kekkosslovakiassa" kuten joskus halveksittavasti kuulee sanottavan).

      Se on sellainen ristiriita että se pitää jokaisen tajuta itse. Olen kuvannut sen perusprinsiipit nyt tuolla aiemmin. Jos yhdistää mahdollinen lukija jatkossa sujavasti sekä ilmastomuutoksen vastustamisen että globalismin ihanuuden, niin omapa on valinta.

      Voisinkin ajatella, että koska en ole ilmastojeesus minäkään niin mun osani tässä on tämän luontotuhon vastustaminen globalismin kritiikin myötä. Toki syön myös paljon suomalaista perunaa! :)

      jope

      Poista
    2. Jope, me kaikki olemme ristiriitaisia, mutta kieltämättä on ihmisiä, jotka käyvät melkein retorisesta oksymoronista: vastustetaan ilmastonmuutosta sikäli kuin se on ihmisen aiheuttamaa ja sitten kuitenkin lennetään useasti vuodessa pitkin maailmaa; puhutaan köyhistä ja syrjäytyneistä ja itse asutaan (on ehkä aina asuttu) rikkaimman väestönosan lukaaleissa ja poimitaan päivittäin ylellisiä ruoka- ja kulutustuotteita, joiden hinnalla ruokkisi yhden köyhän perheen päiväkausia jne. En silti paheksu, mutta toki huvittaa hiukan.

      Luulen tosin, että valtaosa ihmisistä ei edes ajattele kulutusvalintojensa etiikkaa: ovat vain tyytyväisiä, että on varaa ostaa sitä ja tätä. Voin sanoa, että oma elämäni opiskelijabudjetilla 1990-luvun alusta 2000-luvulle ja siitä sitten lapsiperheellisenä akateemisena pätkätyäläisenä 2010-luvulle on ollut tätä. Ja sitten asuntovelkaisena nykypäivään asti, joskin nyt olen riskillä eli lainalla hankkinut oman kodin ja jopa kesäpaikan.

      Voin siis sanoa, että yllättävän myöhään olen itse kuullut todenteolla alettavan puhua ympäristöasioista - ehkä vasta 2000-luvulla. Olen aina inhonnut kuluttamista, ruoalla leikkimistä ja pröystäilyä, mutta se ei ole johtunut ympäristötietoisuudesta vaan siitä, että on pienestä pitäen oppinut tienaamaan itse rahansa ja elämään niukasti ja kunnioittamaan luontoa ja sitä ihmettä, että ruokaa ylipäänsä on pöydässä.

      Poista
    3. Vesa, jaan tämän ajatuksen täysin sinun kanssasi.
      Pröystäily on minusta kauhean nolottavaa ja turhaa. Olen käynyt ns ulkona syömässä muutaman kerran vasta eläkkeelle jäätyä, erään naisporukan kanssa pari kertaa vuodessa ja kerran vierailun aikana silloin kun meillä on paljon porukkaa käymässä, etten rasittuisi liikaa, sellaisia 8 - 12 euron lounaita. Ulkomailla saa halvoissa paikoissa ruokaa 5 eurolla.
      Kainuussa lapsiperheenä liikkuessa meillä oli aina eväät mukana ja harrastimme paljon oikeea ulkona syömistä, retkeilyä.

      Poista
  23. Luin muutaman luvun Tuntematonta ja palasin taas katsomaan, mitä uutta täällä.

    Globalismista vähän.
    Talouselämän globalismi on vain yksi osa globaaliutta ja paljon huonoa sisältävä.
    Se globaalius, minkä puolesta itse olen, on maailman tajuamista yhtenä, kuten nyt lähes yhteisessä ilmastosopimuksessa. Se on välittämistä yli valtioiden rajojen, ja tässä matkustaminen, opiskelu ulkomailla ja yhteydenpito ulkomaisten ystävien kanssa on avannut monen silmiä.

    Kun sanot Jope, että me haluamme kauppoihin kaikkea ja kaupat auki yötä päivää, niin emmehän me, ME, halua. Juuri olemme tässäkin yhteisvoimin asiaa paheksuneet. Minua on ainakin turha syyllistäää siitäkin, että kaupat ovat täynnä tavaroita, joita en tarvitse enkä ole tiennuyt edes olevan olemassa.
    On kansanliikkeitä, jotka taistelevat tätä asiaa vastaan. Minä en enää jaksa osallistua, nuorempana olisin ollut mukana.

    Lokaalius siinä kuin globaaliuskin on sekä hyvää että huonoa. Omvaraisuus voisi olla hyvä, mutta miten se onnistuu. Pohjois-Korea toteuttaa tätä huonoin tuloksin. Kotiseuturakkaus on hyvä, mutta lokaalius käpertymisenä ja muukalaispelkona on huono asia.

    P.S. Olen puhunut liikaa. Nyt vetäydyn, niin muutkin saavat suunvuoron.

    VastaaPoista
  24. Kuulkaas kaikki. Onkohan tämä keskustelu parhain blogissani käyty!? Jopekin sai taas osansa, mutta pysyy mukana, hyvä.

    Jope, ollakkseni rehellinen, kun luen marjatan ja merin kommenteja sulle, herää mussa samojakin kysymyksiä, mutta olen joskus jo tähän kommentoinut: oleellista on lukea arvot rivien välistä, ja se ei MV: n kohdalla ole vaikeaa. Ne ovat vihaa lietsovia. (Vaikkapa absoluutilla pasifistilla ne ovat mielestäni vain ärsyttäviä.)

    Mutta sitten olen merin ja marjatan kansa erikin mueltä: minusta jope tietää tämän kaiken, minun on vaikea uskoa muuta... tulkintani on, että MV on jope sinulle tapa ilmaista ärsyynymistäsi niistä absoluuttipasifisteista (saavat edustaa tässä sitä arvoja reflektoimattoman ajattelun toista ääripäätä, eli siis minulle ääripäöt tuossa mielessä ovat olemassa, eräänlaisena skeptisyyden, eivät arvojen asteena).

    "Hymy ja iloiset sanat ja johtopäätökset eivät aina ole aina satavarma merkki positiivisuudesta. Ne voivat olla myös tietämättömyyden kyynisyyttä, nihilismiä suhteessa faktoihin.
    Eli kyynisyyden ja nihilismin todellinen vastavoima voi olla vain tarkempi suhde havaittuun, tosiasioihin, ei yksilölliset arvovalinnat, vaikka ne vaikuttaisivat ja varsinkin tuntuisivat kuinka oikeilta ja kauniilta."

    Tuon on hienosti havaittu, jope! Ja myös eräänlainen aito tolkun määritelmä ja ääripäiden kritiikki (mitä Sipilä ei joko ymmärrä tai huomaa tarkentaa tarkoittavansa tai sitten ei tarkoita ja siis vain ajattelee huonosti ja ansaitsee kaiken kritiikin "suvakeilta"). S
    Tuo sun pointtisi sopii niin MV-lehteen, Trumpiin kuin tolkuttomiin pasifisteihinkin tai anarkisteihin, jotka omalla tavallaan syyllityvät nihilismiin tiedostamattaan. Eivät siis edusta nihilismiä filosofisena ja poliittisena retoriikkana. Tuskin mainitut edes myöntävät käyttäytyvänsä nihilistisesti...

    Niin. On nihilismin retorista filosofiaa tai sitten on tahatonta tyhmyydestä tai ehdotomuudesta johtuvaa nihilististä käyttäytymistä...

    Marjatan masennuspontti nihilismin kohdalla oli myös hyvä! Itse olen käyttänyt ilmaisua kosminen pettymys tarkoituksettomuuteen, mikä tarkoittanee paljolti samaa. Siinäkin oma subjrktiivinen kokemus yleistetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, oken ollut työporukan kanssa kaksi päivää Tallinnassa. Siksi viive. Kaupunki oli tylsä, ei tämä keskustelu.

      Poista
    2. Ilmastosta. Omat arjen valintani olen jo useasti kertonut, mutta itse suhtaudun tähän tieteelliseen erimielisyyteen ilmastonmuutoksesta näin: koska minulla ei ole tieteellstä kompetenssia, valitsen sen 99 prosentin osan tieteilijöistä, jotka näkevät ihmisen osuuden merkittävänä asiassa. Jos valitsisin sen 1 prosentin, kyse olisi jo muista motiiveistani ja pettäidin itseäni. Eli tuo nykyiseen valintani perustuu määrälliseen todistukseen.

      Poista
    3. Jos amerikkalaiset nyt ovat ryhdikkäitä ilmastonmuutoksen suhteen, he alkaat käyttäytyä niin kuin sa olisi sopimuksessa mukana ja tekisivät siitä näkyvää politiikkaa.

      Kun kuuntelin laivan moottoreita matkalla Tallinnaan, tuli taas mieleeni, että matkustaminen pitää laittaa kortille. Varmasti niin tulee joskus käymäänkin, toivottavasti. Jos se tarkoittaa sitä, etten minä koskaan pääse new yorkiin, se on helevetin pieni hinta jostain tärkeämmästä. Kumpi ois pahempi: säännöstelty blogin käyttö vai säännöstelty matkustaminen? Tai kummasta luopuisin vapaaehtoisesti? Vastaan ehdottomasti että matkustamisesta. Voin viettää lopuelämäni Suomessa mutta en lakata kirjoittamasta.

      Poista
    4. Juhis, Aitäh!

      Olen itse myös nyt sitä mieltä, ehkä röyhkeän epäsuomalaisesti, että olen onnistunut tällä kertaa kiteyttämään ajatuksiani (lähinnä itselleni) harvinaisen hyvin
      -hyvän ihmisen jatkuvasta todistustaakasta, globalismin ja luontotuhon suhteesta ja
      kovien faktojen (muidenkin kuin lehdistä luettujen) merkityksestä pehmeiden arvojen tarkistajina ja myös vahvistajina.
      Tuossa siteeramassasi kohdassa oli aika hyvä setti sekä myös tuossa missä muistutin (itseäni) että numeroita, tilastoja, tutkimusdataa ei voi hylätä varsinkaan silloin kun hyviä asioita halutaan edistää faktapohjalta.
      Hyvä, hyväksytty ja kiva lämmin asenne e i ole itsestäänselvästi vaihtoehtoisen totuuden vastakoha vaan riittävä joukko faktoja, joissa ideologia ei ohenna tietoa ja ei edes ota kantaa.
      Havainto siis.

      Keväällä onkin tullut nyt luetttua tosi paljon ja myös tietokirjallisuutta.
      Nyt mulla lukulistassa kevyempää. Knasun Kevät nyt ainakin ensin. Liukkosta aion kokeilla mutta mitenköhän siinä käy? Vesan uusin ilmestyy vasta harmi kyllä vasta loppukesästä.
      Täytyy myös lukea kesää ja alkaa liikkua sinne oksien siimekseen ilman minkään miettimistä.
      Metsä, ihan vaahteroitu kaupunkimetsäkin, on kumma paikka, jo muutaman askeleen jälkeen sinne sisään ja tapahtuu aina jotakin. Lehtivihreä menee suoraan tajuntaan. Sille on aina heti kiitollinen.

      Kääntäköön aurinko kasvonsa kaikkien tänne keskustelleiden puoleen. Minä luotan teihin, te emmekä me ole minulle totuus vaan mahtava joukko ihmisiä. Marjatta, en minäkään syyllisyyttä tunne kulutuksesta siinä määrin kuin nämä meidän hyvät ja kunnon eetikot. Sen suhteen tunnen itseni kyllä alamittaiseksi, mutta jokapäivä sitä voi yrittää tehdä edes jotain. Kuin käytännön kommenttina keskusteluumme kun kävin äsken kaupassa ostin savusilakkaa tiskiltä ja laarista perunaa. Kun sitä alkaa syödä, ei muuta haluakaan.

      jope

      Poista
    5. Laivan moottoreista Juha: katso se meriliikenne-live niin asian mittasuhde selviää heti.
      Siinä on ruudussa faktat sekunnissa, se on kuin mannerlaattojen liikkumista. Sun menopaluu Tallinnaan on olematonta siihen verrattuna kun tavara kulkee rajattomassa free-maailmassa.
      Juuri näitä fakta-altistuksia tarkoitan mm. kun puhun havainnoista, joita on tehtävä ja myös itse.
      Marjatan kanssa siitä samaa täysin mieltä että eri maiden ja kulttuurien ihmisten on oikein hyvä tavata ja tavoittaa toisiaan, mutta tämä jokapäiväisen leipämme loputtomat valinnanvarat, perulaiset mandariinit jne. on hulluutta kuten m e täällä ajattelemmekin. Globalismilla on hyviäkin tavoitteita, se on selvä. Mutta kyllä sen pääasiallisin idea ja toimintamuoto on valitettavasti ison rahan muuttaminen vielä isommaksi rahaksi. jope

      Poista
  25. Juha, veit sanat suustani tuon matkustamisen ja kirjoittamisen suhteen. Ajattelen, että minun elämykseni ei ole sen arvoinen, että lentäisin ihan hevin jonnekin. Tai että menen vain pakon edessä. Pystyn ajattelemaan, kokemaan ja ilmaisemaan sen mikä pitää ihan tässä missä olen.

    VastaaPoista
  26. ( Sanon vielä noiden ylläolevien lisäysteni päälle, että tämä on ollut taas ihan hyvä symposium. Aloimme Juhan alustamana siitä mitä on nihilismi ja kyynisyys tässä ajassa, jatkoimme siitä mitä se ei ehkä ole ja sitten päädyimme siihen mitä hyvän puolella oleminen tarkoittaa tässä ajassa ja arjessa. Ja miten vaikeaa tuo kaikki, ja vaikka vääryys on useimmiten helppo tunnistaa.
    Ajattelen meitä silti iloisena ja hyväksyvänä pöytäseurueena, joka on asiasta keskustellut niin että kaikki katsovat asioita ainakin muutaman asteen eri kulmasta. Kunnioituksen kulttuuriin kuuluu myös omien mielipiteiden esille tuominen silloinkin, kun kaveri pöydän toisella puolella ei ole ihan samoilla linjoilla.

    Aikoinaan kun kävin seurueissa ja pöydissä ihmisten kanssa tuntikausien keskusteluja niin mun bravuureihin kuului ilmoittamaton häipyminen omille teille. Sitten aloin häipyä kotiin, sitten lähteä kotiin aina vain aikaisemmin ja sitten ei ollut enää mistä häipyä, kun en enää käynyt missään ja olin jo kotona.

    Aikuisena miehenä elämisessä on se hyvä puoli että kaikkien epävarmuuksien keskellä on kuitenkin varmuus siitä mikä on itselle oikein ja mikä ei ole. On ikään kuin miehen oma lupa ajatella ja pyrkimys ajattelun kautta kuunnella myös toisia. Ei toistaa toisia eikä vaihtaa opportunistisesti paikkaa suhdanteiden mukaan, mutta oppia toisilta liikkeessä olevan ajattelun kautta. Se musta toteutuu täällä usein. )

    jope

    VastaaPoista
  27. Stiller lopetti Pressiklubissa ja Tervo Uutisvuodossa. Niin on Marjatankin aika lopettaa Aivastuksessa.

    Aikuisena naisena olen kyllästynyt niin suureen negatiivisuuteen kuin mihin keskustelu täällä kääntyy olkoon aihe miten valoisa tahansa. Olen tuntenut vieraantumista ainakin siitä asti, kun Jope toi aiheetta haukuttavaksi sen ekologisen kahvilan, joka toimii kaikella tavalla luonnonmukaisesti, on aurinkopaneelit ym. ja sitten pieni kohtelias luontoviesti Mr. Trumpille. En jaksa hokua ääripäistä enkä ihmisten väheksymistä.

    Eri asiat ovat eri ihmisille tärkeitä. Tunnen aikani menevän täällä nyt hukkaan. Olen yrittänyt, ettei näin olisi.

    Juha, selasin ja huomasin, että olen käynyt kommentoimassa jotain kirjoitustasi jo lokakuussa 2013, jolloin aloitit bloggaamisen. Minä olin aloittanut saman vuoden maaliskuussa. Meillä oli hetkemme. Muistelen lämmöllä sitä aikaa, kun J--- oli mukana. Minun olisi pitänyt lopettaa jo silloin, kun hän jäi pois, koska silloin niin paljon iloa jäi pois.

    Meri, tietysti käyn blogissasi. On hienoa, että löysin sinut tätä kautta.

    Vesa, sama juttu. Minulla on sinun runokirjasi jo lainattuna lomareissua varten. Sain pientä esimakua, kun luin Olet täyttänyt ruumiini tulella -antologiasta otteen Ötzistä. Kiinnostava. Ja hyvä idea, että on selitys mukana. Pidän vaikeaselkoisuudesta, ja tässä on sitä. Odotan mielenkiinnola, mitä löydän runoistasi.

    Jope, toivon sinulle kaikkea hyvää ja enemmän rehellisyyttä. Olet aina välillä sanonut, että nyt, nyt alan olla rehellinen ja vihjannut, että me kaikki yritämme joskus näyttää lukeneemmilta kuin mitä olemme keskustelemalla viisaasti kirjoista, joita emme ole lukeneet. Minä en tee niin.

    Hyvää kesän alkua teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta, Marjatta. Mieleni on haikea.

      Poista
  28. Samoin, Marjatta! Oli hauska tutustua sinuun, olet ollut todella hyvää seuraa - milloin tahansa uudestaan. Ja pitääpä tulla käymään sinun blogissasi enemmän, nyt isoin someaika on mennyt täällä. Hienoa kesää sinulle ja kuullaan!

    VastaaPoista
  29. Näinkö siis tämä meni. Yksi kuvattu kahvilakäynti ja tänne tuomani kaikki muukin pimeä. Mitähän tästä nyt sanoisi?
    Todella surullista koska olet tärkeä ihminen ja merkittävä täällä.
    Todella paha mieli myös, koska tähän siis minä olen syypää monella tavalla. Olla olematta rehellinen tarkoittaa että on ihmisenä epärehellinen.
    Tälläisen epäilyn jälkeen minäkään en enää voi kirjoittaa mitään.

    Totta on että viesteissäni usein käytän me-pronominia. Olisi kai sitten pitänyt kirjoittaa että "ihmiset yleensä."
    Koko ajan viimeisen vuoden ajan olen usein kirjoittaessani miettinyt ettet vaan käsitä nyt väärin ja olen kirjoittanut kommenttini erilaisia varmistuksia täyteen. Aina en, koska se on tuntunut liioittelulta. Minulle me-pronomini ei edusta sinua, Vesaa jne. vaan sitä mitä ihmisistä voidaan sanoa. Voi jättää tietenkin sanomattakin, mutta silloin ei tarvita enää mitään keskusteluakaan.

    En ole viitsinyt koskaan tätä sanoa näin suoraan mutta nurkkaan ajetulla eläimellä on oikeus puolustautua: olen huomannut lukuisia kertoja että et ole lukenut kunnolla kommenttejani. Se on tullut esiin usein mm. siinä kun minä kritisoin jotakin, mutta sinä tuomitset minut jopa kritisointini kohteen nimen mainitsemisen perusteella.
    Jostakin syystä edustan sulle kaikkea mitä et voi hyväksyä, sanon melkein mitä tahansa. Niin kai sitten joskus vain käy eikä ihmisen ole pidettävä kaikista.
    Itse en osaa käydä keskustelua jossa ei uskalleta keskustella siten, että myös jotain keskusteltavaa jää.
    On paljon ihmisiä joiden kanssa tälläistä ongelmaa ei ole, siis joiden kanssa on näistä samoista puhuttu.

    Missään koskaan en olekaan saanut sellaista palautetta kuin täällä, se on tuntunut pahalta, mutta olen halunnut ottaa sen vastaan, koska olen ajatellut, että siihen on arvostelijalla syynsä ja oikeus ja koska tiedän itse hyvin mitä en ole.
    Olen myös ajatellut että koska olen täällä anona, minulla ei ole ihan samaa henkilökohtaisuuden suojaa kuin muilla, olen täällä ikään kuin lainsuojattomana.

    Minulle keskustelu täällä on ollut ajatusten liikkuvaa virtaa yhdessä teidän kanssanne, minulta puuttuu sellainen ominaisuus että olen yksi yhteen koko ajan jotakin tiettyä mieltä. Sillä tavalla en osaa olla ehdoton, ja luulen että se juuri olisi sinulle ollut sitä kaipaamasi rehellisyyttä.

    ...

    VastaaPoista
  30. Raamatussa sanotaan että tulkaa toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Koska pidän itseäni kristittynä niin nyt tiedän täällä epäonnistuneeni siinä täydellisesti. Missään muualla vastaavaa ei ole tapahtunut tällä tavalla aikuisuuteni aikana. Se on nyt mulle se ainoa mikä pitää mua pinnalla. Minua pidetään omistautuvana isänä, reiluna ja (usko tai älä) positiivisena työkaverina ja naapurien kanssa toimeentulevana huomioonottajana. Ja on muutakin mistä en nyt halua itsestäni todistaa. Ehkä kuitenkin täällä riveilleni on sitten sellaista myrkkyä purkautunut, jota minussakin tietysti on, olenhan langennut ja jatkuvasti lankeava ihminen.


    Olen aikaisemminkin yrittänyt lopettaa täällä näistä em. signaaleista johtuen, mutta olen palannut koska olen ollut teistä kaikista liian kiinnostunut. Se onkin näkynyt viestieni hurjassa määrässä. Niillä olen tavoitellut teitä ja halunnut saada kuulla lisää ajatuksianne.
    Nyt tietenkin lopetan, oikeasti. En halua olla tällä tavalla missään tapauksessa vaikuttamassa kehenkään. Tiedän missä teoissa ja töissä onnistun positiivisesti koko ajan, keskityn nyt siihen. Lopetan senkin vuoksi etten selvästikään osaa kirjoittaa niin että tulisin itsenäni nähdyksi (vaikka anona) ja ajatukseni selvästi ilmaisseeksi.
    Marjatta, toivon että sinä jossakin vaiheessa, tai jopa samantien, palaat tänne kirjoittamaan, minä en palaa - eikä se ole muuten sinun syysi. Reaktiosi on ollut sinulle ihan oikea, en kyseenalaista sitä missään tapauksessa, mutta minun kannaltani niin iso väärinymmärrys etten jaksa sitä enää toiseksi todistaa, koska en selvästikään siihen pysty. Tämä on hyvä näin. Minunjan kuuluu kadota täältä. Itse asiassa viittasinkin siihen jo tuolla vähän aiemmin sulkujen sisään kirjoittamassani viestissä.
    Tämä lopetus täällä on mulle ehkä helpotuskin. Kahden viikon päästä alkaa toinen työkin. Vesa, meri, ja Juha, voikaa hyvin, ja Marjatta, sinä erityisesti. Käyn katsomassa keskustelua täällä kyllä ja hei ystävät älkää kirjoittako mulle mitään dramaattista tämän perään, mulle riittää jos luette tämän.

    Kommentoi siis sinä Marjatta tänne, minä en pilaa enää mitään. Ei mun elämä tähän kaadu, vaikka ikäväähän tämä aiheuttamani on, vaikka olen osittain omassa päässäni edelleen pimennossa mistä tässä on kysymys. Mutta ei enää näistä.

    jope

    P.s

    Jos törmään teihin kadulla, niin tulen varovasti tervehtimään, jos saan. Mutta tuskinpa niin käy, maailma on aika avara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan pahus teitä, marjatta ja jope...

      Poista
  31. Hei kaikki, minäkin pyydän anteeksi, mikäli olen jotenkin loukannut keskustelussa jota kuta teistä. Se ei ole ollut tarkoitukseni. Kun siirrämme keskustelun ajatuksista elämäntapoihin, on tällainen paljon mahdollista. Joka tapauksessa minusta Jope otti ihan asiallisia ristiriitoja esiin ilmastokeskustelussa, olkoonkin etten usko vähääkään niitä, jotka mitätöivät ihmisen vastuun asiassa.

    Suoraan sanottuna en nyt ihan hahmota mistä kaikesta tässä syntyneessä konfliktissa on kyse, mutta kenties syyt ovat siten sanojen takana, että se on näiden keskustelujen pohjalta mahdotontakin hahmottaa. Minusta sekä Marjatta että Jope ovat tuoneet omalla persoonallaan ja tyylillään tärkeitä asioita esiin. Kirjallinen kommunikointi on usein tuomittu epäonnistumaan ainakin joiltakin osin. Ehkä nyt syntyneet konfliktit voi laskea sen piikkiin ja toki myös persoonallisuuserojen. Minusta kukaan täällä ei ole epäonnistunut, päinvastoin. Olette kaikki hienoja ihmisiä ja keskustelijoita. Ymmärrän kyllä, että eri tavalla asioita pohtivien keskustelu on haastavaa ja eri ihmisillä on erilaiset kriteerit sille mikä voi tulla keskustelvaksi ja miten. Jos, Jope ja Marjatta, ette enää Juhan blogissa jatka, mikä olisi suuri tappio, niin tulkaahan moikkaamaan joskus mun blogissa, kun sitä muilta asioiltani satunnaisesti päivitän. Hyvää ja toivottavasti lämpenevää kesää teille!

    VastaaPoista
  32. Huomenta!

    Et ole Vesa loukannut minua millään tavalla. Et Jopekaan.

    Moni asia on saanut minut viime aikoina kysymäänitseltäni, mitä minä täällä teen jähnäämässä.

    Mauno Koiviston kuolema sai minut ajattelemaan sitä, miten haluan käyttää loppuaikani, ja se ei ole ainakaan sitä, että torjun turhia kyseenalaistamisia, kuten saako Trumpin kustannuksella laskea leikkiä.
    Mietin, että kohta joudun tilanteeseen, jossa kesken jonkun muun keskustelun pitää ottaa kantaa siihen, että julmia miehiä Halla-Ahoa ja Terhoa on sanottu jossain julmiksi ja eihän niin saa tehdä, koska yhtä julmia on muitakin, kuten Jari Tervo ja Saska Saarikoski. En jaksa tällaista.

    Saskalla on muuten tämän päivän HS:ssa hieno kolumni. En ole pitänyt kirjaa Pikku Prinssi kovin merkittävänä, mutta nyt siihen tuli minulle merkitys. Kolumnissa on asiaa kyynisyydestä ja merkityksistä eikä siinä ole mitään ilkeilyä kenellekään.

    Se kahvilajuttu osoitti Jope sen, että sinä suurentelet ja kerrot muunnettua totuutta, ehkä jonkun tarkoitusperäsi vuoksi, tai ehkä vain haluat tuoda Juhan blogiin äimisteltävää ja paheksuttavaa. Olisit voinut sanoa, että anteeksi, meni yli, halusin päteä.
    Kävin siellä kahvilassa, kohkasit turhaan.

    Tällaisista menee luottamus. Luottamus on minulle kommunikoinnissa tärkeää.
    Kun kaiken lisäksi salailet omaan persoonaasi liittyviä asioita, vaikka olet anonyymi, jolloin ainakaan ei pitäisi olla mitään salattavaa - monet ovat anonyymejä juuri siksi, että voivat mm. arvostella työtään - niin en voi luottaa sinuun.
    Miksi minä kertoisin sinulle nimelläni ja kuvallani kaikkea, kun en tiedä, vaikka sinä käyttäisit niitä tietoja johonkin. (Tämä juolahti juuri äsken vasta mieleeni.)

    Olen pyytänyt sinua kertomaan minulle itsestäsi s-postissa luottamuksen saavuttamiseksi - sentään vuosia olemme keskustelleet - mutta et suostu siihen. Ilmeisesti olet sitten lainsuojaton.

    Minusta tuntuu helpottavalta irrottautua tästä nyt. Olen aina niin perinpohjainen kaikessa mihin ryhdyn, siksi en osannut lähteä noin vain hidastellen.

    Tapaillaan siis siellä sun täällä.
    Minunkin blogissa saa käydä tietysti, Jope myös. Sinulla on siellä ollut hyviä kommentteja. Ymmärrätkö, en jaksa tätä tyyliä, millä olet täällä? Moni muu jaksaa, joten mitä huolta sinulla. Nyt sinun ei tarvitse varoa mitään enää minun takiani.

    P.S. Vesa, sinun kommenttiisi 13.08 pieni vastaus pröystäilyn vastustamisesta. Minäkään en jaksa ruokahifistelyjä. Tänään syömme toista päivää juuressoppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, ymmärrän tietenkin. Minusta on tullut täällä lähes kaiken ymmärtäjä. Siksi tänne olen aina päivittäin koneeni klikannutkin. Kun luin tämän kommenttiketjun läpi ja tutkailin ja tarkastelin omia kommenttejani niin en minä sieltä mitään mustaa löytänyt, päinvastoin kommentoin monesti olevani kanssasi, ja muidenkin kanssa samaa mieltä. Asioistahan voi olla samaa mieltä eri sanoin ja eri näkökulmasta.
      En aina ymmärräkään mitä sinä tarkoitat positiivisuudella ja negatiivisuudella ylipätään enkä edes mitä minun suhteeni, en oikeasti ymmärrä.
      Kun kertoo havaintojaan ja ajatuksiaan niin en minä omalla enkä esim. sinun kohdallasi mieti siten, että onko niiden edessä tai sisällä plus- tai miinusmerkkejä. Sellaista keskustelua en vain osaa.
      Tässä viimeisessä kommentissasi vielä entisestään vahvistit minuun liittyviä epäilyksiä ja jopa pohdit miten minä käyttäisin hyväkseni sinun puheitasi.
      Juuri tämä on sitä surrealismia (minulle) mikä jättää minut syvän hämmennyksen tilaan. Jää vain kysymysmerkki että kuka ihme minä sinun mielestäsi olenkaan. Olo on hyvin skitso.
      En Marjatta minäkään tälläistä tarvitse, on varmasti parempia tapoja käyttää aikaa ja elämää. Siinä mielessä samoja ajatuksia.
      Ehkä meillä on jonkinlainen telepaattinen yhteys, koska juuri ennen tuota kommenttiasi (19:40) minä sulkujen sisälle kirjoittamassani kommentissani valmistelin itselleni samanlaista ratkaisua.
      Teen pian kahta työtä päällekkäin ja yritän selvitä elämämme asioista, eli on hyvä että tänne laittamani aika loppuu ja käytän sen itseäni ja perhettäni rakentavammin.

      En ole ehdoton ihminen juuri missään asiassa (se voi olla eräs minun ongelmani sinun kannaltasi) eli voin ajatella päivä myöhemmin ajateltuna palaavani tänne kirjoittamaan esimerkiksi kesän jälkeen, jos se tuntuu oikealta ja olen varmasti löytänyt ilmaisun joka ei tuota näin enää lainkaan harmaita alueita ja epäilyksiä. Ehkä sitten omalla nimelläni. Bloggerin tms. vahvistamana digitaalisena henkilönä. Kai ne "viivakoodit" on munkin hankittava, jotta tässä maailmassa voi toimia.
      Nuo mainitsemasi epäilykset ovat muuten hyvin rajuja.
      Epärehellisyydestä ja nyt jopa tästä hyväksikäyttämisen mahdollisuudesta herätetty epäily on hyvin vakava ja koska se minun näkökulmastani ei perustu mihinkään muuhun kuin sanojen tuottamiin vääristymiin, vaikkakin ihan aitojen erilaisuuksien tunnistamisiin, niin tämä tutkinan ja epäilyn alla oleminen ei ole enää sellaista mitä minä edes jaksaisin henkisesti.
      Mutta minun on tietenkin kestettävä se ja uskottava itseeni normaalina ihmisenä, mikä minä olen itseni silmissä ja epäilyksettä kaikkien tuntemieni ihmisten silmissä.
      Ymmärrän toki että sinä näet minut toisin. Minun anonyymiuteni ja kirjoittamiseni estottomat maneerini ovat sen aiheuttaneet.
      Muiden tänne tuottamaan synkkyyteen en usko. En usko kyllä omaanikaan; sanojen epäselvyys ja molemmin puolinen huolimattomuus ovat tämän tuottaneet.

      ...

      Poista
    2. Siksi toivonkin todella vilpittömästi sinun kirjoittavan tänne myöhemmin tai milloin vain.
      Ja tätä seuraavaa en sano vastuuttomasti, sanon se koska tarkoitan sitä: minä kyllä pidän sinusta, olen aina pitänyt. Silloin vuosia sitten kun aloit kirjoittaa tänne, se oli mahtava lisäarvo. Sinä olet ollut yksi iso syy miksi olen aikaani tänne laittanut, olen halunnut kuulla ajatuksiasi ja vaihtaa kantoja ja ajatuksia käymämme keskustelun kautta. Olet tämän varmasti huomannutkin.

      Minusta te kaikki, fabulous four, olette yhdessä laadukas ja arvokas joukko, älkää ihmeessä jättäkö keskusteluanne kesken. En usko että missään muussa blogissa asioissa mennään näin syvätasoille.
      Ymmärrän että pitää tehdä muutakin kuin täällä pohtia ja kirjoittaa. Nopeasti sitä muuten tuleekin sanoneeksi sammionsa tyhjäksi.
      Olen kertonut täällä itsestäni valtavasti. Jos joku muistaa, tietää minusta paljon. Näillä lukemattomilla henkilökohtaisuuksilla ja tarinoilla ja yksityiskohdilla olen tavallaan yrittänyt ostaa anteeksi sitä että olen täällä anonyyminä. Olen tunnustanut täällä siksi melkein kaiken elämästäni.
      Kaikki somevinkkaajat kehottavat olemaan juuri sitä tekemättä. Mutta olen toiminut niin koska olen luottanut teihin täysin ja ajatellut että sellaista luottamusta meidän välillämme on.

      Marjatta, hienoa lomareissua sulle ja koko kesää. Älä jätä näitä ihmisiä. Kirjoittamista tänne voi vähentää mutta ei sitä kannata lopettaa.
      Tää oli vielä kirjoitettava, nyt on hyvä olo, olo on hyvin rehellinen, täysin auki.

      jope

      Poista
  33. Marjatta, juuressoppa on herkkua, sosekeitto etenkin ja tietty myös kesäkeitto. Toisena päivänä keiton maku vaan paranee! Lämpimiä päiviä sinulle ja teille.

    VastaaPoista
  34. hei te kaikki

    saattaa olla, että tämä koko juttu on pitkälti sukupuolikysymys, koska minä näen ja koen asiat samoin kuin marjatta. te pojat ette ehkä ole niin herkkiä tiettyjen vivahteiden suhteen, tai ehkä se on miesten keskinäinen kieli, jota me marjatan kanssa emme puhu niin hyvin.

    marjatta sanoi, että luottamus on kommunikoinnissa tärkeintä. minäkin perään sitä. olen sen suhteen varsinainen berserkki. netin helppo anonyymiys ja pseudonymia on saanut aikaan sen, että olen vähän paranoidi erilaisten nimimerkkien kanssa.

    jope. kirjoitit tuolla aiemmin minulle näin: "rehellisyydestäni en osaa sanoa mitään. mutta jos vaikutan epärehelliseltä, sille en voi mitään, harmi."

    tässä aluksi parin kappaleen verran taustoitusta tuolle epärehellisyyden käsitteelle:

    vastaan blogini kommentteihin uskollisesti ja asiallisesti, koska uskon dialogiin. vastaan rauhallisesti myös niihin kommentteihin, joita ei selkeästikään ole tarkoitettu dialogiksi vaan ärsyttämään ja provosoimaan.

    toivon että ihmiset kirjoittaisivat omalla nimellään, mutta tässäkin joustan, jos sydän niin kehottaa. se on silloin tällöin kehottanut. kiinni leikkaa vain yhdessä asiassa: siinä, että sähköpostiosoite väärennetään. silloin kommentilta putoaa se pieninkin mahdollinen läpinäkyvyys pois, ja minua alkaa ahdistaa.

    bloggerissahan ei sähköpostiosoitetta tarvitse ilmoittaa, mutta wordpressissä voi rukata kommenttiasetuksia niin, että kommentoijan pitää ilmoittaa sähköpostiosoite.

    sinä olet kommentoinut minulle viitisen kertaa, ja joka kerta osoite on ollut feikki. joten kun kun tuossa alussa epäsuorasti kysyit, niin vastaan: minusta väärennetyistä sähköpostiosoitteista jää epärehellisyyden sivumaku.

    summa summarum: keskustelu on helppoa silloin, kun se ei ole vaikeaa. minusta me olemme onnistuneet paikoin ihan loistokkaasti. omaa osuuttani häpeän usein, koska tiedän taipumukseni päsmäröintiin. haluaisin olla calm and collected, mutta ehkä sitten toisessa elämässä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kommentoinut, toki, muutaman kerran muistaakseni, mutta en väärentääkeni vaan koska siinä se kentässä laatikko johon pitää jotakin laittaa!!!

      Niin kun viimeksi kommentoin Mustia lippuja. Kirjoitin muistaakseni osoiteosoite@gmail.com tai vääräosoite@gmail.com jotta tulee varmasti selväksi että laitan siihen pakolliseen kenttään jotakin ja ymmärrät, että en väärennä vaan laitan jotain, koska siihen täytyy jotakin kirjoittaa.
      Kirjoitin vielä viestiini että älä julkaise tätä.
      En voinut kuvitellakaan että voit käsittää sen noin?
      Tämä on jo todella (mulle)kun jokin jenkkifilmi 50-luvulla, se zombie-elokuva, missä ihmiset menettävät kykynsä tuntea rakkautta, empatiaa ja luottamusta.

      Miten ihmeessä kaikki voi mennä noin ja näin pieleen?
      Voi tietenkin jos lähtökohta on pelkkä epäily.



      jope

      Poista
  35. Marjatta ja jope, te ehkä luette tätä. Koen että minun kuuluu isäntänä vielä sanoa jotain.

    Jopella ja minullakin on kohtia, joissa emme jaa yhteistä linjaa. Olkenkaan. Kuulumme eri leireihin. Sehän näkyy erityisesti seksuaalisuuden ja tabuisuuden kysymyksessä, johon sain vastattua vihdoinkin selkeästi tuossa Seksi ja rappio -kirjoituksen neljännessä kappaleessa, jonka siihen vielä lisäsin. (Sitä kirjoutraessa tuntui että ne oluvat bligini tärjeimmät rivit, että jokin valaistui...)

    Tuo jopen kaksoiskoodilla haastaminen on kieltämättä joskus (ei siis AINA) ärsyttävää. Itse olen niitä yrittänyt itsessäni tunnistaa ja huomannut, että koodini on se, mitä arvoja koen tärkeäksi kannattaa. Halla-ahon ja Tervon roskasakeilla on minulle eroa, kuten olen myöntänyt (ks. Oikeista ja vääristä päätöksistä, sielä millä oli hyvä keskustelu). Roskasakin käsite viittaa eri arvoihin ja minä valitsen vastomaisesti niiden välillä. On selvää, että kun äärimmäinen tendenssi näkyy, totuudella ei ole enää tarperksi merkitystä. Totuutta käytetään silloin aseena. Sama utopistinen sokeus koskee kyllä kumpaakin "episteemistä ääripäätä", mutta vihaa on kyllä vain toisessa. Missä määrin sovellamme ihmisyyttä vaikkapa seksuaalisiin vähemmistöihin tai turvapaikanhakijoihin, siinä on se ero. Jos halla-aho kutsuu roskasakiksi ihmisyyden (yltiöpäistäkin) puolustajaa ja tervo vihan lietsojia ja raiskaamalla uhkailijoita, kyllä siinä on eroa. Siksi en voi suhtautua sanan käyttötapoihin samuuksina.

    Mutta: kaksoikoodista on hyvä muistuttaa itse kutakin. Kuitenkin niin, että oman arvomaailmansa tekee silloinkin läpinäkyväksi. Että mille puolella koodin ristiriitaa omat TUNTEET asettuvat. Tätä jope et ole AINA kirkkaasti ikään kuin retoriikan yli ilmaissut, vaikka toki vihervassariksi sinua ei kukaan oleta. Tuossa läpinäkyvyyden puutteessa piilee mielestäni Marjatan tuska. Tunteessa, että objektiivisuutesi on liian retorista. Sitä hän ei jaksa. Minä taas otan haasteen väsymättä vastaan, ja kun koen asettavani vastaukseni hyvin, olen tytyväinen.

    Jope ja Marjatta. Toivon paluutanne mutta valinta on tietysti teidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Huomasin että tätä kirjoittaessa oli tullut useita kommentteja. Kirjoitin tuon marjatan 7:51 kommentin jälkeen...)

      Poista
    2. Mä olen vetänyt täällä hyvin määrätietoisesti linjaa, etten tunnista roskasakkien olemassaoloa ja terminologiaa tervolaisessa enkä halla-aholaisessa katsannossa enkä amerikassakaan. Onneksi se kaikki on kirjoitettuna tänne.

      En ajattele että on kaksi ääripäätä enkä ajattele että on vain yksi ääripää.
      Tämä minun ei-ehdottomuuteni sanojen suhteen, kompleksisuus on mussa niin syvällä, etten voi teeskennellä itselleni muuta, vaikka sanoilla olisi hyvin helppo valehdella.

      On ihmisiä hyvine tekoineen, on ihmisiä pahoine tekoineen, niiden havainnoimmisen suhteen pitää yrittää olla mahdollisimman lahjomaton.
      Tietenkin olisi parasta olla ajattelematta näitä monia täällä käsittelemiämme juttuja lainkaan!

      Täällä olenkin ajatuksissani ollut niin lahjomaton/rehellinen kuin mihin pystyn.
      Mutta se on ollut mulle erilaista kai kuin muille.
      Se ei ole saavuttanut hyväksyntää.

      Olisin niin hemmetin mielelläni ajatuksissani sellainen kuin jokin mistä heti ajatellaan että siinäpä vasta ihminen oikeiden asioiden puolella koko ajan ja itsestäänselvästi.
      Mutta minä en maailmaa osaa nähdä niin helposti eriteltävänä.

      Ja taas mä puolustan sitä että ajattelen hieman pidemmän kaavan kautta. Voihan-

      (Jos olisin se mies miksi mua on nyt ajateltu, sanoisin kai reippaasti että painukaa kaikki...enkä jäisi tänne itkemään että mua ei ymmärretä.)

      Jos mulla on yksi puolustuksen pyyntö, niin noin mun kommentit mun tuomion perustana.
      jope

      Poista
    3. Jope, täytyy sanoa, että en millään saa väännettyä sinua sellaiseksi pahaksi tyypiksi, joksi itsekin koet sinut väännetyn. Välillä asettelet sanasi hiukan riskialttiisti, mutta en näe niissä epärehellisyyttä. Se että katsot maailmaa omasta vinkkelistäsi, enpä osaa sitä paheksua. No joo, tämä sillä kun koet että kaikki hiilostavat sinua. En edes lähtökohtaisesti ajattele, että minun pitäisi täysin jakaa sama maailmankatsomus kuin mikä ystävilläni on.

      Poista
  36. juha

    omalla kohdallani kirjoittaminen tuntuu joskus yliarvostetulta asialta. ehkä tämä johtuu yleisestä tulokulmastani elämään. netissä nököttämisen sijaan pitäisi päästä vaikuttamaan maailman etenemiseen manuaalisti.

    toisaalta onhan kirjoittaminen myös osa tätä itsensä alttiiksi panemista, johon olemme ryhtyneet. toivoisin itselleni enemmän tarkkuutta lukemiseen ja vähemmän omaan napaan tuijottelua. pitäisi kirjoittaa loppuun asti pohdittuja juttuja viiden sanan sutaisujen sijaa.

    saarikoski kirjoitti jossakin kirjassaan, että kirjoittajat ovat ihmisiä, jotka eivät saa yhteyttä toisiin. siksi he kirjoittavat. vaikka ei se mitään auta. ihmiset ovat ja pysyvät kaukana ja etäällä. minusta tuntuu ihan samalta. ei auta, vaikka kuinka kurkottaisi sanoilla johonkin suuntaan. jos sinne ei yllä, niin ei yllä.


    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla sulle meri yllä vastaus tähän hyvin epätodelliseen painajaiseeni, vaikkakin itse kai aiheuttamaani...

      jope

      Poista
    2. Netissä voi nököttää niin monella tapaa. Voi myös vaikuttaa. Tärkeäpää kuin todellisuuden ja somen ero, on kirjoittajan vaikutusvallan aste. Jos Halla-aho kirjoittaa jotain somessa, sillä on suurempi merkitys kuin vaikkapa minun kasvokkain keskustelemisella katupartiolaisen ja sisulaisen kanssa oikiassa elämässä. (Niin on siis tapahtunut.) Onneksi minulla on työ, jossa olen kosketusetäisyydellä ongelmiin ja voin yrittää vaikuttaa niihin. Kuitenkin koen olevani useimmiten todempi kirjoittaessani. Se on henkilökohtaisempaa. Virkamiehen voi korvata kollegalla milloin vain eikä mikään muutu, jos organisaatio on arvoiltaan yhtenäinen. Ainakin omassa yksikössäni se toteutuu. Tämä bloginpitäminen on pöytälaatikkokirjoittamusta, jolla on yleisö. Voiko kirjouttava ihminen enää muuta vaatia? Sanoisitko pöytälastikkoon kurjoittajalle, että tuo on kuule ihan turhaa hommaa. Miksi somekirjoittamisesta on niin helppoa sanoa niin?

      Poista
    3. ja sulle vastaus tuolla yllä myös..

      jope, eläin nurkassa

      Poista
    4. Tuo mun vastaus siis merille...


      Jope, tuo kommenttisi osoitteen "väärentämisestä" tuntuu uskottavalta. Hätääsi myöten. On tämä someilu vaikeaa puolin ja toisin...

      Poista
    5. Jope, uskon että juuri siinä, missä luonne ja episteeminen leikkaavat toisiaan arvojen "tiedostamattomassa", piilee se syvä hetteikkö,jossa tömäykset ja tuskaiset tulkinnat syntyvät.

      Poista
  37. jope

    mikä estää laittamasta siihen sähköpostikenttään sitä oikeaa osoitetta? miksi nähdä väärentämisen vaiva? oikean osoitteenhan ei tarvitse olla tyyppiä etunimi.sukunimi, jos haluaa henkilöllisyytensä kätkeä.

    toimiva sähköpostiosoite kertoo sen, että takana on oikea ihminen, ei spämmi tai trolli.

    ystävät pelaavat avoimin kortein, eikö.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, hyvä jos ymmärrät nyt sen ettei siinä väärentämisestä ole kysymys...

      Mulla on tosiaan yksi ainoa sähköpostiosoite, sama jo yli 10 vuotta, ja siinä on etunimi.sukunimi jne.
      Olen digiasioissa hyvin laiska.
      Tietokone ja känny ovat ikivanhoja, mulla on mm. vielä koneessa se vanha käyttöjärjestelmä jonka piti lopettaa toiminta pari vuotta sitten, mutta hyvin toimii.
      Kaikki laskut tulee kotiin paperina, en ota sähköisiä laskuja eikä mulla ole yhtään elisa-omapalvelu tms. käytössä. Telkun boksi on se kansalaismalli joka oli halvin ja simppelein. Mä en jaksa näitä teknikka asioita, se maailma ei kiinnosta pätkääkään. Töissä toki käytän sitä mitä pitää.

      Tiedän että joku gmail-osoite olisi helppo luoda, mutta ei mulla olisi sille käyttöä.
      No, miksei sitten oikealla osoitteella? Niin. Vaikkapa siksi että mistä sitä tietää mitä kautta henkilöllisyyteni päätyy eteenpäin. Täällähän on nyt minustakin, kaiken muun paitsi nimeni yliavoimesti kertoneesta, sellaista on tullut mieleen...
      Mulla on kyllä hyvät syyni olla jopena. En avaa niitä nyt sen enempää eikä se tässä keskeistä nyt olekaan.
      Yksinkertaisinta on lopettaa jopeus, ja tämä eilen yllättänyt apeus, ja lähteä ulos aurinkoon. Lähellä on kauniita lehtipuumetsiä. Ne on maagisia paikkoja. Yritän koukuttaa itseni niihin ja päästä irti jonkinlaisesta addiktiosta (ja ihastumisesta) teidän olemassaoloonne, ajatuksiinne ja teidän kanssa jaettuihin asioihin.

      Tuli mieleen yhdessä vaiheessa että jos Marjatta palaa tänne, palaan minäkin, itse kirjoittaisin kyllä jatkossa paljon vähemmän, ei ole pian niin aikaakaan, mutta se ei ole mahdollista ehkä sittenkään, koska oma persoona pettää alta jossakin kohtaa taas ihan varmasti vaikka kuinka haluaisi itseään muiden hyväksi muuttaa. Ja kuule, on sitä yritettykin!
      Mulla on kommenteissani humaani peruslinja ollut koko ajan.
      Yksittäisiä typeryyksiä olen tietenkin sanonut ja liikaa. Olen epämoderni ja säilyttävä ihmistyyppi, en siis kovin ajanmukainen. Ehkä mun panos on ollut tuoda tiedoksi se, että tälläisiäkin vielä on. Ja meillä menee ihan hyvin ja lämpimästi ihmisten kanssa kasvokkain eläessä ja joskus keskustellessa.

      Olo on nyt edelleen hyvin rehellinen, ja teitä kaikkia arvostava.

      jope

      Poista
    2. Jope, kirjoitin sulle tuonne ylemmäs. Voi olla, että olisi hyödyllistä olla kirjoittamatta gmail-/blogger-tilillä. Nämä kaikki jututhan kerätään jonnekin palvelimelle ja käytetään kun tarvis on. No, en jaksa olla vainoharhainen, mutta ymmärrän anonymiteetin tarpeen, vaikka muista olisi hauska tietää kuka kukin on. Eniten verkossa pitäisi pelätä sitä, että annamme oikeudet firmoille kaikkeen siihen mitä teemme.

      Poista
    3. Noin varmaan on, mutta tiedän ettei mun kirjoittamassani mitään varallisesti sanottua ole. Karmeaa söhellystä kyllä välillä kyllä.
      Radikaalisuus-asteikolla mun ajatukset on sieltä lievimmästä päästä, radikaalisti olen kyllä ollut ei-moderni. Luulen että siinä meillä on ollut yhteinen alue.

      Kiitos siitä mitä sanoi tuolla yllä!
      Tässä on sellainen hylkäämiskokemus ollut nyt päällä että jopa viisikymppinen tuollaista tarvitsee.

      Nyt kun yksi jos toinenkin tämän Juhan rakentamana blogin jättää, ja vaikka kukin kokee sen oikeaksi omista syistään, niin mun päällehän tämä kaikki kaatuu. Olkoon siis syyllinen sitten täällä. Trolli.

      Mulla on joitakin ihan oikeustoimikelpoisia ystäviä, maailmankuviltaan suurin piirtein sitä mitä te olette. Koska en ole mikään kovis enkä minäkään ihan mitä tahansa kestä, mun on kerrottava tämä kuvio heille ja katsoa mitä sanottavaa heillä on. Nämä samat ajatukset eivät ole heitä ennen ainakaan järkyttäneet.

      Viimeksi ja päällimmäiseksi multa jäi globalismin kritiikkini. Se oli suurin piirtein samaa kuin monien ympäristöajattelijoiden. Ja sata kertaa lievempää kuin Linkolan. Se oli silti kai eri kalibeeriä kuin trumpkahvila-juttu, tai anekdootti.

      En osaa mitään rakentavaa sanoa loppuun sen että nyt tiedän odottaa ihmisiltä vähemmän. Tämä ei vähennä optimismiani, mutta tekee minusta varmasti varovaisemman.

      jope

      Poista
  38. niin kuin sanoin, komppaan marjattaa sataprosenttisesti. hän on kertonut kaiken olennaisen niistä asioista, jotka kaihertavat minuakin. siksi halua osoittaa solidaarisuuttani häntä kohtaan. minunkin kommentointini täällä on tullut syklinsä päähän, nätisti kuronut itsensä ympyräksi. narratiivi on tässä muodossaan paketissa. solmu päälle ja nauhan liepeet rusetiksi!

    kommentoinnista olen nauttinut kovasti, mutta pidemmän päälle huomaan kyseenalaistavani senkin mielekkyyden. miksen voisi vain nauttia tapahtuvasta; miksi minun täytyy käsitellä se heti sanallisesti. jatkuva elämän ja ilmiöiden representoiminen latistaa kokemista, välineellistää sen.

    näihin muutamiin kuukausiin täällä on mahtunut valtava määrä kohtaamisia, mukavaa jutustelua, syvällistä keskustelua, sielunsukulaisuuden häivähdyksiä. myös katoamisia, pettymyksiä ja sitä naureskelun kohteeksi joutunutta mielensäpahoittamista. mutta enimmäkseen - hetkellisyydessäänkin - hyvää ja kaunista. jos jotain toivon, niin sitä, että sanani ovat läpäisseet jotakin. nuo tähän asti kirjoitetut, ja toivottavasti myös sanomattomat.

    shine on!

    meri

    VastaaPoista
  39. Olin kävelemässä Elimäen arboretumissa. Tähtimagnolia oli kukassa, atsaleat ja rhodot myöhässä. Katselin palatessa kännykästäni, että täällä on käyty kovasti keskustelua.

    En minä nyt ole mihinkään takaisin tulossa, kun en ole vielä kunnolla lähtenytkään. :)

    Käyn varmaan joskus katsomassa, mistä olette puhumassa. En poista Aivastusta seuraamieni blogien listasta. En ole perannut sitä listaa paljon muutenkaan, vaikka pitäisi. Vihavaisen poistin sen kauheiden rasististen kommenttien vuoksi ja kyynisen Ikkunaiineksen, johon kurkkasin äsken ja huomasin bloginpitäjän kommentin, että poliiseja syytetään turhaan turvapaikanhakijoiden ivaaamisesta FB-kerhossaan, kun Englannissa on samaan aikaan terrorihyökkäyksiä. Tämä on juuri esimerkki sellaisesta asioiden väärästä yhdistämisestä, mihin en halua aikaani tuhlata.

    Olen vastannut monikulttuurisuuskasvatuksesta koulussa, olen Amnestyn jäsen, tuen Planin toimintaa, minulla on ollut kaksi kummilasta, joista toinen on nyt korkeassa virassa omassa maassaan. Olen huomannut, että Suomessa toimitaan julmasti pakolaisten palauttamisessa keskelle sotaolosuhteita. Minulle tässä asiassa ei ole mitään epäselvää. Nämä ovat siis minulle sydämen asioita.
    Myös täällä Aivastuksessa olen joutunut yhä uudestaan kohtaamaan monikulttuuurisuuteen liittyvää negatiivista kommentointia.

    Minulle myös teot ovat tärkeitä. Siitäkin taisi olla jossain tuolla puhetta. Energiansa voi käyttää hyvin ja huonosti. Kaiken puiminen pienessä piirissä ei ole niin mielekästä. En koe myöskään olevani enää missään kehitysvaiheessa, jossa tarvitaan koko ajan kyseenalaistavaa väittelyä, herranjestas pitäisikö muka tässä iässä!
    Tässä yksi kyllästymisen syy.

    En tajua sitä, että ihminen ei voi olla rehellisesti omalla nimellään kontaktisssa toisten ihmisten kanssa. On paljon profiilittomia kommentoijia, jotka kirjoittavat kommentin alle nimensä. On myös nimimerkkejä, mutta tämä pitkä keskusteleminen täällä minun mielestäni edellyttäisi sitä, että kaikki ovat mukana nimillään. En ymmärrä, miksi sinä merille tuollaisia osoiteosoite -juttuja olet kirjoittanut. Kysyin U:lta, mitä tuollainen voi tarkoittaa. Hän vastasi englanniksi "fishy business".

    Sitä me emme voi välttää, että kaupat profiloivat meidät. Minullekin tuli juuri Netflixistä viesti, jossa sanotaan "Maiju palaa elokuvaviihteen pariin... " ja sitten oli kerätty juuri minulle sopivia sarjoja. Meidän tietoja siirtyy, kun tilaamme lippuja ym asioinnissa. Terveystiedot ovat netissä. Me emme voi hypätä pois yhteiskunnasta. En näe siis tässä mitään vaaraa.

    Olen uskollinen luonteeltani. En ole ikinä hylännyt ystäviäni, vaan uskon, että keskustelemalla päästään eteenpäin. En ole siis yhtään loukkaantunut eikä tässä ole minusta mikään riitatilanne.
    Kaikella on aikansa.
    Saahan ihminen väsyä. Ei tehrä tästä ny numeroo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalakauppa oli sitä en halunnut merille laittaa sähköpostia josta käy ilmi nimeni.
      Ihan niin kuin kirjoitin. Ja taas vain niin yksinkertaista. Koko ajan olen sanonut sitä mitä olen sanonut. Koko ajan se on ollut niin yksinkertaista.
      Toivottavasti kerroit miehellesi myös teknologisen nollakiinnostukseni.
      Minun kaltaiseni monessa tekno- ja digiasiassa metsään jättäytyvä onko kyllä nykyajan kannalta arvioituna epäilyttävä tyyppi. Tämä vanha ja "poistetun" käyttöjärjestelmän kautta toimiva ikivanha kone on mun nykyakaisin vempain.

      Ymmärräthän että tästä näkökulmastani sinun tai teidän ajatuksenne siitä mitä kummaa mätää ja hämärää taustaa mussa on, ovat erittäin surrealistisia. Ja ahdistavia.
      Mun jutut eivät ole sopineet sinun pirtaasi.
      Eikä se että olen täällä ainoa ano.
      Sen arvostelun ymmärrän kyllä ainakin jos anon argumentit on toimivia. Silloin on kai tiedettävä kuka toi on? Muutenhan se olisi ihan sama.
      Mulla on ihan sama itsekunniotus itseyteni kanssa kuin tuo mitä sinä kirjoitit omalla kohdallasi,upea ja hieno lista, mutta omaan itseyteeni nähden olen pienentänyt täällä itseni iniseväksi hyttyseksi ja ollut valmis vielä hymyilemään osuneiden läiskäyksien jälkeen.

      Toivon että olet jaksanut lukea eilisen viestisi jälkeiset minun kommenttini jotka kirjoitin kuitenkin, koska en ole kovis enkä oikeastaan missään sanallisessa asiassa ylvään ehdoton.

      Väsymyksen keskusteluun ymmärrän hyvin. Henkilöidyn epäilynkin ymmärrän, vaikka se sattuukin.
      Kas, taas mä ymmärrän...ja ymmärrän...

      Kai nämä trollin puolustuspuheet tulisi mun ymmärtää jo lopettaa. Tämä ketju jää muuten farssin historiaan (siis mun osalta)tai siin on jo jäänytkin.
      Ensimmäisen kerran kun kuulin täällä sanan trolli kohdallani se tuntui kuin veitsi. Ehkä sen jälkeen annoin myös oman itsekunniotukseni mennä viemäristä alas ja totuin minuun osoitettuun epäilyyn. Totuin myös kirjoittamaan, ja pitkästi, vaikka en juuri koskaan saanut palautetta kirjoittamastani kokonaisuudesta vaan ehkä jostakin juttuni seassa vilahtaneesta yksittäisestä sanasta. Kun kävi usein niin että kritiikkini kohde käsitettiin juuri päinvastoin, naininta inhoamastani käsitettiin asian kannattamiseksi, aloin ajatella että mitä täällä enää kannattaa jatkaa. Väsyin kuten sinä. Jokainen virke olisi pitänyt varustaa kolmella turvalausella.
      Myöskään mönteisyyksiäni ja samanmielisyyksiäni ei huomioitu mitenkään, vaan aina oli enemmän tai vähemmän sattumankauppaa mistä nyt tuulee.

      Loppukevennys: jos sä Marjatta olet lähtevät Stiller ja Tervo, niin mä olen sitten kai Atte Jääskeläinen :)

      jope

      Poista
  40. Marjatta sanoo: "Vihavaisen poistin sen kauheiden rasististen kommenttien vuoksi ja kyynisen Ikkunaiineksen, johon kurkkasin äsken ja huomasin bloginpitäjän kommentin, että poliiseja syytetään turhaan turvapaikanhakijoiden ivaamisesta FB-kerhossaan, kun Englannissa on samaan aikaan terrorihyökkäyksiä. Tämä on juuri esimerkki sellaisesta asioiden väärästä yhdistämisestä, mihin en halua aikaani tuhlata."

    Taidatkos sen paremmin sanoa. Olen ehdottomasti Marjatan ja Merin kannalla tässä blogissa käydyissä keskusteluissa - sen kummemmin peitsentaittoa harrastamatta. Vihavaisessa olen käynyt satunnaisesti, mutta en viime aikoina kuukausiin. Täytyy kuitenkin lukea, mitä mies viimeisessä Kanavassa kirjoittaa. Ikkunaiineksen korvarysässä en käy. Marjatta kertookin, miksi siellä ei pidä eikä kannata käydä. Tiedän kyllä blogin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo... Poliisien syyttäminen turhaan iskujen vuoksi... Ikään kuin maailmaan ei mahtuisi kahta typeryyttä samaan aikaan...

      Poista
  41. En ole Iineksen fani, mutta kannattaa käydä lukemassa se ketju loppuun. Vaikka Iines on välillä kyyninen, ei hän kuitenkaan ole mikään typerys vaan välillä on ihan asiaakin ja osaa myös korjata väitteitään. Ymmärrän kyllä, jos hänen maneerinsa alkavat ärsyttää jumittaessaan samanlaisiin (kieltämättä usein negatiivisiin) ajatuskuvioihin usein, mutta kenelläpä ajatus ei urautuisi.

    Ihan nyt sanon omana mielipiteenäni tämän suuren päivän logiikan: ymmärrän, että Marjatta ja meri olette tuohtuneita siitä, että jope ei esiinny omalla nimellään kuten me muut. En usko, että jopea uhkaisi mikään paha juttu, jos hän kertoisi nimensä yksityisviestinä meille. Toisaalta uskon, että hänellä on joku syy olla julkaisematta nimeään, joku henkilökohtaisen riskin pelko (ei siis persoonaan vaan johonkin jo tapahtuneeseen liittyvä juttu). Minä pystyn kuuntelemaan jopea, koska tunnistan että kyse ei ole trollista vaan persoonasta, joka puhuu spontaanisti ja keskustellen ja osaa joustaa erittäin hyvin tarpeen tullen.

    Sen sijaan en ole tehnyt sitä havaintoa, että jope edustaisi monikulttuurisuusvastaisia mielipiteitä, vaikka onkin kritisoinut rajat auki tyyppistä globalisaatiota ja kertonut omista taustoistaan sekä elämäntilanteistaan ja arvoistaan (esim. siitä, miten näkee suomalaisten köyhien ja vanhusten auttamisen tärkeyden). Toki hän ei ole avosylin toivottamassa kaikkia Suomeen tulijoita tänne, mutta se ei kai ole mikään sivistyksen merkki, että pitäisi toivottaa, kun ei sellaisestakaan käytännössä mitään tule.

    Voin sanoa, että itsekin tässä maailmassa elävänä olentona jaan esimerkiksi monet sellaiset huolenaiheet, jotka johtuvat islamistien ja sota-alueilla valmiiksi aktivoituneiden ihmisten toimista Euroopassa. Se heittää varjon myös hädänalaisten auttamiseen, koska aktivoitunut voi periaatteessa olla melkein kuka hyvänsä muslimi, jos oikein karrikoidaan. Luulen, että säikähtäneimmät ajattelevat näin, vaikkei se olekaan tietysti totta. Mutta kun ei voi tietää, kuka on mitä.

    Globaalisti ajatellen kaikkein räikeimmin rasistinen ja monokulttuurinen joukko tulee epävarmuutta ja pahuutta levittävien islamistien joukoista. Ellemme osoita poliittisen tilanteen petaamisesta syyttävällä sormella myös itseämme ja läpikaupallista länttä, joka on ahneuksissaan myymässä ja viemässä kaiken aseista ja muusta lähtien.

    Luulen, että kaikki tahdomme auttaa ja monin tavoin autammekin hädänalaisia, mutta en minä suoraan sanoen tahdo tänne hinnalla millä hyvänsä ketä hyvänsä mistä hyvänsä. Avuntarvitsijoita kyllä, sen määrän kuin on realistista ja mahdollista.

    No joo, sanon tämän edellisen siksi, että minusta on aika outo lopetus tälle keskustelupiirille, jos jope uhrataan trollina ja jää se kuva, että hän on jauhanut täällä arvotonta sontaa.

    Minusta ei ole, vaan hän on omana persoonanaan osallistunut keskusteluun, välillä toki hämmentäen, erilaisiin alkuihin provosoiden ja viittaillen alueille, joista muut eivät ole tahtoneet keskustella. Muutaman kerran mietin itsekin, että miksi jope taas aloitat tuosta, mutta en sinua trollina pidä, vaan tietynlaisena persoonana, joka haluaa myös oman, toisenlaisen äänensä esille.

    Ymmärrän erittäin hyvin senkin, että jokainen voi vapaasti valita seurustelupiirinsä ja tuolla maailmassa, varsinkin kesän nyt koittaessa, on paljon muutakin tekemistä. Niin myös mulla. Mutta jutut, joita maailmassa kuulen, voi, kyllä jope on niistä kovin kaukana.

    Kaikkea hyvää kaikille & palataan eri yhteyksissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vesa, huh, tuli olo että olet nähnyt minut itsenäni ja lukenut juttuni, kirjoittamasi ei poista Marjatan ja merin aitoa kokemusta, mutta riittää mulle palauttamaan normaalin peilikuvan, kun huomenna menen hampaiden pesulle. Noin minäkin olen itseni täällä käsittänyt. Olen ollut hyvin tietoinen että sanon joitakin asioita saman humanismin ( ! ) perusteella eri tavoin ja eri syistä. Oikeaa somekieltä en ole missään oppinut kun olen luottanut ihmisiin joiden kanssa kommunikoin. Olen puhunut täällä kuin istuisimme täällä samassa pöydässä.
      Ja paljon kirjallisuudesta ja taiteesta on puhuttu myös. On ollut sietämättömän taakoittavaa että minun nimeni on sitten näihin tiettyhin asioihin yhdistetty niin kuin juuri minä jotenkin kuuluisin niihin, joihin kukaan täällä ei kuulu.

      Joo, Vesa, mikään sanomisistani ei ole sinänsä mulle eikä kenellekään läheiselleni vaarallista tai muuta, mitään niissä ei sellaista ole ollut, työpaikan kahvitauoilla puhutaan samoja juttuja eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, mutta nimeni julkisuudessa esiintymiseen kyllä saattaa liittyä uhka. Hullut ei paljon tarvitse provosoituakseen. Aavistit siinä oikein.
      Miksen sitten ole itseäni sähköposti-esitellyt? Ehkä siinä kohtaa sitten minä en enää ole kokenut täyttä luottamusta, ja se ehkä niistä syistä mistä tuolla aiemmin kerroin. En minä niin tyhmä ole, etten olisi tajunnut mitään kun plus- ja miinusmerkkejä on jaettu.
      Se on muuten edelleen mulle aidosti auki: positiivisuus. Eihän positiivisuuteen voi olla monopolia vain tietyllä ryhmällä. Hyvin monella tapaa ajattelevat ihmiset voivat olla positiivisia ja myönteisiä ja ovatkin.

      Itse en keskustele rasistien kanssa maahanmuutosta enkä vasemmistoanarkistien kanssa yhteiskuntarauhasta. Enkä taiteen suhteen välinpitämättömien kuluttajien kanssa kirjallisuudesta. Kaikkien muiden kanssa on keskustelu onnistunut kaikesta.
      Nyt ajattelen päästäkseni tässä asiassa jo rauhaan, että minusta ei ollut kysymys, vaan keskusteluväsymyksestä. Päätän että niin on, sillä enhän voi mitenkään ajatella että olen joku hämärätrolli itseltäni salaa.
      Pitänee panostaa enemmän ihmisiin lihassa ja veressä eikä somessa. Vesa, kiitos vielä, sanoillasi oli iso myönteinen vaikutus.
      Juha olet luonut hienon blogin, on valtava tappio jos nämä ajattelevat ihmiset eivät edes siloin tällöin sparraa sinua sinun totuuksien ja taiteen tutkimuslaitoksessasi. Pyydä ja houkuttele heidät takaisin keskustelemaan hyvistä sarjoista, leffoista, taiteesta, elämän satunnaisesta hyvyydestä.

      Riisumista tämä on ollut. Omat kuplat on puhjenneet ja on muistettava koko ajan että kommentteja lukevat aidot tuntevat ihmiset. "On kirjoitettava kuunnellakseen..."
      Marjatta olet tehnyt mulle siis taas yhden palveluksen ja kiitän nyt siitä.

      jope

      Poista
  42. "Kalakauppa oli sitä en halunnut merille laittaa sähköpostia josta käy ilmi nimeni."
    Jope, onko tästä jäänyt jotain sanoja pois? Minun on pakko kysyä, kun ajattelen, että tässä voi olla jotain tärkeää.

    Vesa, sinun kommenttisi yllyttää minua vielä vähän selventämään lisää.

    Vesa, en tiedä kyllä ketään, joka haluaisi tänne hinnalla millä hyvänsä ketä hyvänsä mistä hyvänsä. Tämä on juuri se väite, jolla oikeutetaan maahanmuuttovastaisuus; väitetään, että kaikki myönteisemmin suhtautuvat olisivat näin hoopoja.

    En ole sanonut Jopen jauhavan pelkästään arvotonta sontaa. Jopella on ollut paljon hyvää ja hauskaa kommentointia, mutta joukossa myös minua ärsyttävää ja poistyöntävää.
    Selvennän, miten koen tilanteen vaikka vertauksella.

    Pöytä on katettu erilaisilla ruuilla. Siinä on arkiruokaa, herkkuja ja kaikenlaista epämääräistä, pilaantunutta tavaraa, kaikkea laidasta laitaan, pöydän ääripäissä ihan lattiaan tippuen. Syömään kutsutun ihmetellessä tätä kimaraa pöydän kattaja sanoo, että on siellä joukossa hyvääkin, ihan hänen mieliruokiaankin, kun vaan osaa etsiä. Miksi niitä roskaruokia sitten pitää sotkea mukaan? Minä koen kaikki provosoivat jutut, ne joiden ilmestyesssä huokaan (huokaamme?) "ei kai taas tuota", Jope, kommenteissasi tuollaisina eltaantuneina, pöydältä tippuvina jätteinä.
    Kaupallisissa blogeissa upotetaan tavaramainontaa vaivihkaisesti tarinaan omasta elämästä. Asioita ja asenteitakin voi tarjoilla -
    monet oikein keskittyvät tähän - samalla tavalla lisukkeina.
    Jope, olen monesti pettynyt, kun olen halunnut kuulla sinun oman mielipiteesi asioisat, ja sinä viittaat kaikkeen, mitä on liikkeellä.

    Vesa, vielä tuosta I:n blogista. Hänen tekniikkansa on juuri tuota, mitä sanot. Sanoo ensin jotain kauheaa ja sitten pehmentää. Se mikä on sanottu, on kuitenkin olemassa. Tämä on myös Trumpin tekniikka. En ole kauheampaa lukenut kuin tämän I:n pilkkarallatus pappi Marjaana Toiviaisesta.

    Aikaamme leimaa se, ettei osata olla ihmisiksi.

    Pyydän anteeksi aiheuttamaani kohua ja mielipahaa. Halusin tehdä katoamisilmoituksen, ettette luule minun kuolla kupsahtaneen.
    En arvannut sen johtavan näin pitkiin selvittelyihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, selvennät asioita hyvin ja olet kyllä ihan oikeassa! Itse näen tosin ihmisissä, esimerkiksi Iineksessä, Jopessa tai kenessä hyvänsä meistä, monia puolia - ihminen on koko paketti, ristiriitoineen kaikkineen. Kommunikoinnissa pitäisi olla mahdollisimman avoin ja reilu ja yksiselitteinen - varsinkin netissä kun konteksti ja kontakti on pääasiassa sanojen luoma. Tajuan kyllä että on häiritsevää, jos nimimerkiksi jäävän henkilön viesteissä on virhekoodia ja kohinaa ja säröjä ja jumittumista ostoihin yhteyksiin tai niiden jonkinlaista epämääräistä sallimista, edes hetkeksi. En tiedä, mutta itse olen ollut tekemisissä niin omituisten persoonien kanssa, että jope tuntuu hyvinkin ehjältä tapaukselta. Esimerkiksi Iineksen tapa ajatella kuvastuu hänen kirjoittamisissaan, hän ikään kuin prosessoi ja lähtee hieman samaan tapaan kuin jope jostain paikoin äkkijyrkästä lausumasta tai huomiosta. Sinänsä ne ovat mielestäni olleet hyvin harvoin oikeuttamattomia, eri asia on ovatko ne mukavia. Ne ovat vastarannan kiisken ääntä, niissä puhuu persoona, joka tahtoo kyseenalaistaa ja provosoida. On toki jalompaa auttaa ihmisiä kuin parjata, mutta näemme harvoin ihmisestä kaikkea.

      Itse pidän tällaisesta keskusteluasetelmasta, jossa on erilaisia asenteiden ja arvojen kohtaamisia. Toki siihen voi myös väsyä, mutta uskon että tämä on ollut meille kaikille myös kasvattava ja silmiä avaava prosessi. Ainakin minulle. Ympäristö on sikäli ideaali, että kasvokkain olen onnistunut saamaan pienemmistäkin aiheista ja eriävistä kannoista verisiä riitoja.

      Poista
    2. Hidasta näyttää tämä minun lähtöselvitykseni olevan. Puhuin tuolla aiemmin katoamisilmoituksesta, kun tietysti poissoloilmoitusta tarkoitin, ettei teidän tarvitse tehdä katoamisilmoitusta.

      Juupa, Vesa niin minäkin näen monia puolia ihmisissä. Sinäkään et ilmeisesti äkkää mitä me tarkoitamme, meri minä ja Juhakin.

      Minä olen joskus kysynyt Jopelta, miksi hän niitä uutislinkkejä ym. tuo, kun me kaikki seuraamme medioita. Siis linkki ILMAN omaa mielipidettä asiasta, olkoon Guardianista tai HS:sta tai mistä vaan! Lähinnä tämä kai tulkitaan silloin niin, että on samaa mieltä kuin kirjoittaja. Miten silloin keskustelee, jos toinen ei sano omaa mielipidettään? Selkeyttä olen toivonut, omia mielipiteitä, olkoot ne mitä tahansa. Juha sanoo tämän alla (0.28) näin "suoria mielipiteitä, suoria tunteita". Ja minä sanoin joskus, että ei kaikki ole samaa. Ei kukaan voi olla niin neutraali ja viileä isoissa asioissa.
      Minulle tuli juuri tuo mielikuva tulevista aiheista, minkä edellä kerroin. Alamme keskustella persupomoehdokaiden epähumaanista pakolaispolitiikasta, kaikki vaan säilöön heti maahan tultua koko ajaksi ja nopea "käsittely". Pääpointti, keskustelu epähumaanista ihmisten kohtelusta, mikä kiinnostaisi minua tyrehtyy heti siihen, että "mutta kun nämäkin ja nuokin..." samaan tyyliin kuin I:llä, jonka mielipide kyllä tulee hyvin selväksi.

      Minulla on myös kasvokkain kaikenlaisia ihmisiä ja kohtaan vaikka minkälaisia mielipiteitä tässä ympäristössä. Mitähän taas tänäänkin tulee esiin kampaajalla? Minä taas en kiihdy niistä. Monesti en edes viitsi ryhtyä keskustelemaan. Viimeksi eräs ihminen oletti, että ryhdymme yhteisymmärryksessä parjaamaan erästä tiettyä ihmisryhmää. Ei saanut minusta kaveria, mutta ei myöskään vastaaninttäjää.
      Uskonnonopeystäväni kanssa keskustelemme uskomisesta ja uskonnottomuudesta. Siinäkään ei riidellä, vaan keskustellaan.
      Olen kohdannut ilmeisesti työnkin kautta niin paljon erilaisia ihmisiä, laskeskelin että olen opettanut noin kahtatuhatta oppilasta, ja vanhemmat päälle, ja sietänyt niin paljon, että en jaksa enää inttämistä ja provosointia.
      Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jäljelle jäisi kukkien haistelu, vaan jotain keskittyneempää, ei-repivää.

      Ymmärrätkö Jope nyt mitään tästä?
      Ja katso tuo alku 21.13. Kyllä minä luen kaikki sinun kirjoittamasi tarkkaan, mutta tuosta lauseesta en saanut mitään selvää.

      Poista
    3. Ihana viesti sulta Marjatta. Ja hyvin selventävä, ja ymmärrän, vaikka en inttäjäksi edelleenkään suostu:)

      Ok,fishy business. Suomensin sen että kalakauppa, kalabisnes, siis kalanhajuinen, joku haisee jne.
      Tein siitä sanan kalakauppa.
      Eli siinä kun laitoin merin kommenttilootaan keksityn osoitteen tein sen siksi että sinne piti jotakin laittaa, mitään hämäämistarkoitusta sillä ei ollut, mikään ei siis haissut...
      Omaani en halunnut laittaa, koska mulla vain yksi s.posti jossa nimeni.
      Sitä en laittanut koska olin jo saanut reipasta palautetta että väärin ja rumasti ajateltu, ja epäilyksen piru laittoi mut ajattelemaan, että mistä
      sitä teidänkään kohdalla tietää, mitä sitten käy.
      Eli epäilin jo kaikkea minäkin. Tässä en ollut nyt minäkään enää parempi.

      Tuo oli hauska tuo keskustelemattomuus. Vaikka täällä puhun paljon niin muutenhan välttelen nimenomaan sosiaalisiatilanteita, joissa fiksusti keskustellaan. Vaimo-parka on tästä hieman ehkä kärsinyt mun meillä ei ole sellaisia pariskunta-iltoja lainkaan viinin ja "hyvän ruoan" kanssa. Keskustelut niissä tilanteissa, mm. niissä, on mulle ihan mahdottomia hoitaa, kun en usko niissä tilanteissa mihinkään mitä sanon tai edes siihen mitä jätän sanomatta.

      jope

      Poista
    4. Fishy business on vakiintunut, leikillinen sanonta, epäilyttävä juttu.
      Minusta ne s-postiosoitteet, joissa on oma nimi ovat parhaita. Omani on erikoinen, koska se on pojan harrastuksesta syntynyt, mutta lyhyydessään kätevä, marjatta(at)mentula.net.

      Poista
  43. Ai, tuossa tuli myös Jope sinun kommenttisi väliin.
    Sinun s-postiasi kaivattiin jo silloin, kun J--- jäi pois ja hän kävi s-posteissa kertomassa, mistä oli ollut kyse. Sinä olit mieluummin epätietoisuudessa, mikä kummastutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin tekoälytutkija professori timo honkelan haastattelun. Ennen aivosyöpään kuolemistaan hän haluaa rakentaa rauhankoneen, joka kykenisi oikomaan tulkintoja ja luomaan ihmisten välilie yhteistä kieltä. Ikään kuin jaettavaa marginaalia kielipelien välille. Ajattelin että sen pitäisi tietenkin tarkoittaa että kaikki keskustelijat hyväksyvät koneen tarjoaman keskiarvoisen yhtälön suhteellusena totuutena. Mutta kun tunteet, luonteet ja arvot siihen tulevat väliin kuitenkin. Yritys on kaunis mutta epäilen syvästi onnistumista.

      Tämä tuntuu epäonnistumiselta, koneen jumittumiselta. Mihin? Vääriin odotuksiin?

      Mitä minä jopelta odotan? Suoria mielipiteitä, suoria tunteita. Muuten en usko hänen kaksoiskoodiretoriikkansa puhtauteen. En esimerkiksi voi uskoa, että "roskasakki" on hänelle neutraali ilmaisu, jossa hän ei valitse puoltaan. Ehkä siksi, kun itse valitsen. Odotan siksi samuutta häneltä... en siis voi ymmärtää, että hän tunteen tasolla voi olla "poliittisesti" noin neutraali.

      Tämä on esimerkiksi odotus, joka koneeni jumittaa. Ja ajattelen, että yleensäkin ihmisten koneen.

      Voin saada koneen toimimaan vain ilmaisemalla, mitä sanat ja asiat missäkin yhteydessä minulle tarkoittavat. Voin vain avata ymmörrystä avaamalla omaani. Odotus on nyt se, että jope ymmärtää minua ja kysyy asiaa vielä kerran uudesta kulmasta myös itseltään. Tässä kulkee odotuksen raja. En voi odottaa jopen tuntevan samoin. Minkäänlaista odotusta enää voi minulla olla. Tämän on riitettävä.

      Trollaus ei ole tullut jopessa mieleen. Tunnut oikealta henkilöltä ja jos olen väärässä, en hyväuskoisuuttani suostu häpeämään. Nimettömyyttäsi ei minulle tarvitse selittää.

      Tosiaan, tappiolta tämä tuntuu. Ymmärryksen häviöltä. Niin haastavaa ja inspiroivaa tämä on kanssanne ollut.

      Poista
  44. Näissä kohdissahan mä aina laitan että mahtavia ajatuksia teiltä... Niin onkin, vaikka noloa että niin moni rivinne käsittelee mua.
    Kiitos kuitenkin monenlaisesta luottamuksesta. Tänään hampaita pestessä näin jo itseni.

    Tämä saattaa olla se sylttytehdas: "Jope, olen monesti pettynyt, kun olen halunnut kuulla sinun oman mielipiteesi asioisat, ja sinä viittaat kaikkeen, mitä on liikkeellä."

    Olet Marjatta tuonut tuon esiin monta kertaa ja monta kertaa olen vastannut, että tuollainen on myös ajatuksieni virta. Itse asiassa se on hieman toimittajamainen prosessointimalli. En kerro vain sitä mieltä olen, vaan sitä mitä eri paikoissa puhutaan. On paljon arkoja asioita joihin mulla ei ole varmaa mielipidettä tai joihin mulla on ristiriitaisia mielipiteitä. Esimerkiksi nyt ns. pakkopalautukset. Siksi mielelläni kuuntelen mitä hoitavilla viranomaisilla on sanottavaa. Ja muitakin on vaikka kuinka paljon.
    Juha, en ole ihan niin dikotominen kuin kuvasit, kaksoiskoodisuudet ällöttää mua, henkilökohtaisina itsepetoksina, se on totta, mutta minä en kuulu mihinkään ryhmään,joka voitaisiin selvästi nimetä.
    Vesan eilinen pitkä kommentti kuvasi maltillisuuden tässä ajassa, jossakin siellä koen olevani, tosin ehkä hieman keskilinjasta sivummalla.
    Konservatiivina olen sitten kyllä sivummalla.
    Kaksoiskoodi-kiinnostuksillani on kirjallinen tausta, mikä on vähän noloa, Matti Pulkkinen, sekä siihen liittyy myös joitakin kokemuksia rauhanliikkeestä, ne joista olen kertonut täällä kymmeniä kertoja. Vastarannan kiiskeys tulee kaiketi osittain jo lapsuuteni ympäristöstä, vanhemmiltani, jotka kokivat monessa olevansa oppositiossa, heikompia ja huonompiakin kuin muut ihmiset. Mulle reipaskin retoriikka on ollut yhtä kotoista kuin pullantuoksu eikä vaarallista tai kahlehdittavaa. En saanut signaaleja että hillitse nyt ittes ja tunteesi. Meidän karjalaisperheessa ei hillitty charmi ollut päähuolenaihe, ja tunteita koettiin ja näytettiin. Se on kieltämättä siirtynyt tapaani keskustella.
    Hassua että vielä viisikymppisenä viittaan lapsuuteeni persoonani tekijänä, vai onko.
    Välillä se on kyllä mennyt täällä yli, se on selvä, mutta olette te muutkin täällä hiiltyneet. Niistä sitten on tullut lähinnä aplodeja ja jopa kiitosta, että hienoa että sä koet noin, mutta mun rajummat heitot on saaneet useammin maininnan negatiivisuudesta.
    Mutta mitä näistä nyt.
    Ja se on myös totta, että me näemme täällä toisistamme vain osan. Kaikki me jätämme jotain kertomatta. Mä olen elämäntarinastani kertonut teille ison osan, mutta olen ehkä jättänyt kertomatta ne positiiviset puolet millä toimin, keskustelen ja elän ihmisten kesken. En ole osannut niitä erikseen mainita, enkä halunnutkaan, ehkä olen myös halunnut päteä tämän piirin "strindberginä."
    Myönnän, että sanomisen reippaus on ollut joskus ihan tarkoituksellista.
    Ja sydän on tosiaan ihan aidosti tässä maassa myös niiden puolella, joita ei kukaan kelpuuta ja jaksa kuunnella. Hätä ja avuttomuus kätkeytyy niin usein agressioon ja pahaan sanomiseen, kyllähän sinä Marjatta opettajana sen tiedät.
    En hyväksy, mutta kuuntelen kyllä. Siksi kai seuraankin niitäkin lähteitä - joskus - missä tuo viha kiehuu. Pitää tietää i t s e on mulle ihan perusta.
    Oliks tuo jeesustelua?

    Mun anonyymiteetti on nyt käsitelty, eikö, ja mulle on ihan selvä myös että siihen liittyvät kysymykset on olleet myös ihan oikeutettuja. Olisinkohan itsekään jaksanut keskustella teidän kanssanne vuosia jos olisitte anoja kaikki!? Nyt koen teidät...kyllä, ystävikseni.

    Niillä perusteilla mitkä te tuossa kaikki äsken esititte, jatkakaa keskustelua. Erilaisten aiheiden, mukavien ja vähän hankalimpien, ristitulessa syntyy varmasti ajatuksia ja uutta kokemista. Mitä te elävät ja verevät ihmiset pelkäisitte toistenne joskus erilaisissa tavoissa ajatella?
    Kaikessa samanmielisille on olemassa kerhot ja klubitalot.
    Niissä kaikki ovat kaikessa hyviä veljiä ja siskoja ja todellisuus on jossakin raskaan oven takana.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope ... because I care... katso vielä minun äsken kirjoittamani Vesan kommentin perään (6.40).

      Poista
    2. Vastasin sinne,,,
      ja tiedän että välität!

      Poista
  45. "Voin saada koneen toimimaan vain ilmaisemalla, mitä sanat ja asiat missäkin yhteydessä minulle tarkoittavat. Voin vain avata ymmörrystä avaamalla omaani. Odotus on nyt se, että jope ymmärtää minua ja kysyy asiaa vielä kerran uudesta kulmasta myös itseltään. Tässä kulkee odotuksen raja. En voi odottaa jopen tuntevan samoin. Minkäänlaista odotusta enää voi minulla olla. Tämän on riitettävä."

    Tuohon kun jopen tilalle vaihtaa vaikka sanan toinen, on keskustelun ideaali hyvin kuvattu. Me ilmaisemme ensin suoraan ja mahdollisimman rehellisesti, tarkennamme sanomistamme toistemme sanomisten läpi, jatkamme ja jos meissä on avoimuutta jokin saattaa meissä muuttua. Aina ei toki muutu.

    Joskus faktojen paino ylittää oman halun olla jotakin mieltä.

    Kun sanat, arvot ja faktat ovat yhtä, se on parasta.
    Mutta meidän keskustelumme heikkous tai rikkaus on ollut siinä, että läheskään aina nuo kaikki kolme eivät ole yhtä aikaa totta.
    Toisaalta, tämä on maailma. Täällä kuuluukin olla vaikeaa, likainen maailma, joskus.

    jope

    VastaaPoista
  46. Marjatta tämä tulee nyt todella ystävälliseltä sydämeltä. Tämäkin avaa jumituksemme syitä, kirjotit:

    " Minulle tuli juuri tuo mielikuva tulevista aiheista, minkä edellä kerroin. Alamme keskustella persupomoehdokaiden epähumaanista pakolaispolitiikasta, kaikki vaan säilöön heti maahan tultua koko ajaksi ja nopea "käsittely". Pääpointti, keskustelu epähumaanista ihmisten kohtelusta, mikä kiinnostaisi minua tyrehtyy heti siihen, että "mutta kun nämäkin ja nuokin..." samaan tyyliin kuin I:llä, jonka mielipide kyllä tulee hyvin selväksi. "

    - Tässä nyt sinun kantasi tökkää kuten joskus ennenkin ja osa keskustelusta on menetetty.
    Kirjoitat että persupomot haluaa kaikki säilöön ja maasta pois.
    Nyt teoriassa kiinnittäisin heti huomion ilmaisuun "kaikki säilöön."
    Marjatta, todellisessa maailmassa yksikään niistä ei ehdota eikä halua sellaista, että kaikki pois. Kyllähän sinun pitäisi se tietää.
    Huomaatko, ilmaiset itsesi ja oikeutettua kritiikiäsi nyt vähintään jopemaisen kärjistävästi?

    Nyt tämän huomioni koet varmasti inttämiseksi, mutta jos rehellisiä ollaan niin pakkohan tämä oli minun todeta.
    Teoriassa olisimme tuossa keskustelussa joutuneet tuon väitteesi kautta sitten taas nokikkain.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanonut, että maasta pois, vaan nopea käsittely, saa sitten, minkä päätöksen tahansa. Se nopea "käsittely", virheellinen, ylimalkainen ja tarkoitushakuinen, on juuri tuonut virheitä.
      Säilö-sanaa ovat myös käytäneet turvapaikan sijasta, siis vankilamuotoinen. Tätä on ollut Unkarissa ja Virossa.
      Tämä on Jope sinulta inttämistä ja muuntelemista.
      Aamen.
      Nyt häippään. Nuorin poika palaamassa perheineen Kanadasta.
      Niin ne toimittajat matkustelevat... :)
      Ryhdyn järjestämään vastaanottoa.

      Poista
    2. Voi meitä höpsöjä, mutta kun ne persupomot ei edelleenkään haluaa kaikkia säilöön. Nopean käsittelyn kyllä.
      Tuo maasta pois- oli multa lipsahdus, niinhän mm Halla-ahon kuvitellaan ajattelevan.

      Mun mielestä kaikkia pitää arvostella vain sen perusteella mitä ne itse sanoo sanatarkasti. Muistamme hyvin sen kuinka läksi liikkeelle että Halla-aho haluaa hukuttaa pakolaiset Välimereen. Mitään mereen jättämisen suuntaistakaan se ei sanonut, vaan tuon kärjistetyn tulkinnan päästi suustaan avustusjärjestön huolestunut aktiivi ja se lähti liikkeelle sitten Halla-ahon sanomana.
      Tämänhän media sitten jälkipeleissä myönsi.
      Ja mikä tärkeintä, tämänkään asian esille tuominen ei tarkoittanut silloin eikä nyt, Halla-ahon puolustamiseta, vaan toivetta kritiikin sitomisesta vaan todella sanottuun, tehtyyn.

      Epäinhimilliset vaikuttajat on kaadettava faktoilla niiden omasta suusta ja teoista.

      jope

      Poista
    3. Mutta kun he molemmat sanoivat niin haastattelussa, jota katselin U:n kanssa. Turvapaikanhakijat säilöön SUORAAN Suomeen tultuaan ja siellä niin pitkään, että asia on käsitelty ja palautettavat edelleen siihen asti, kun lento järjestetään. Päivitttelimme, että mistä ne säilötkin nyt otetaan ja pahoittelimme sitä, että Terhokin on samaa mieltä. En tiedä, mistä sinä olet kuullut toisin. Kyllä ne siinä keskustelussa, (jokin ajankohtaisohjelma) ihan oikeat henkilöt olivat puhumassa!

      Tuosta toisesta jutusta tiedän sen verran, että olen itse nähnyt Halla-Ahon kirjoituksen, jossa hän puhui, miten Välimerellä on meriturismia vapaaehtoisten alusten seilatessa siellä ja poimiessa mereen tippuneita elintasoshoppailijoita. Jotain siinä oli vielä siitäkin, että tämä toiminta toimii houkutuksena lähteä.
      En tiedä, onko tämä nyt niin eri asia kuin tuo, mitä sinä muistelet. Pelastajissa on mm. Lääkärit ilman rajoja ja muita hyviä järjestöjä, joita sitten alettiin pilkata kuin luvan kanssa.

      Jope, Jope, tämä on jänkkäystä ja sanasaivartelua. Tästä juuri tulee mieleen, mikä tarkoitus on sillä, joka alkaa heti kiellellä tiettyjen tyyppien omasta suusta kuultua pahuutta.
      Et sinä ainakaan vielä ole halunnut oppia mitään tästä keskustelusta.

      Poista
    4. Se tärkein kysymys on, MIKSI sinun pitää ruveta heti epäilemään minun kertomani todenmukaisuutta. Luuletko, että minä heittelen mitä sattuu tarkistamatta? Minä voisin tästä loukkaantua.
      Juttelin äsken syödessä U:n kanssa meriturismikirjoituksen jälkimainingeista. Hän muisteli, miten Laura Huhtasaari selitti kirkkain silmin niinikään ajankohtaisohjelmassa, että Jussi on vaan pelännyt, että tuo pelastuseveneiden liikkuminen tuottaa vaaratilanteita. (Niih... varmaan pelastuisivat sieltä avomereltä paremmin ilman attajia.)

      Ajatteletko Jope, että naiset eivät tiedä mitään, vai miksi et luota siiehn, mitä minä sanon lukeneeni, kuunnelleeni tai katsoneeni. Minä en toista epämääräisten medioiden puppua.

      Poista
  47. Marjatta, kyllä minä ymmärrän vaatimuksen suuruudesta ja selkeästä viestinnästä, sen sanoinkin tuolla omassa kommentissani mielestäni selvästi. Eri persoonilla ja temperamenteilla ja eri taustoista tulevilla on myös tapana ilmaista itseään eri tavoin - tämän seikan kuuntelemisessa meillä jokaisella on oppimista loppuun saakka. Huonoa käytöstä ei toki tarvitse sietää, mutta keskustelussa on kyse myös toleranssista, varsinkin kun emme ole kasvotusten.

    Jos olen lukenut oikein, sinulla ja merillä on melko samantapainen suhtautuminen esim. Jopen tapaan puhua, Juhalla on omansa ja minulla omani, meillä miehillä ehkä astetta tolerantimpi joskaan ei kaikessa myötäilevä. Minusta olisi suoraan sanoen tuntunut todella kiusalliselta, että Jopesta olisi vedetty kaiken jälkeen ja viimeisinä sanoina pelkistetty kuvaus = trolli. Minusta se olisi ollut ilkeyttä. Ihminen, joka on Jopea tuolla nimellä kutsunut aiemmin, on itse trollannut aivan huolella, joskin ymmärrettävistä syistä. Olemme olleet täällä ymmärtäväisiä muitakin kohtaan, miksi emme siis Jopea, vaikka hän on välillä vetänyt strindbergit? No, tämä ei ole kuitenkaan vaatimus vaan näkökulma asiaan eli pelataan kaikkia kohtaan samoilla säännöillä, jos mahdollista. Tarkoitan oikeutta tulla kuulluksi.



    Toiseksi, en minäkään tarkoita kinaamista ja riitelyä vieraiden tai työssä tavattavien ihmisten kanssa, sellaiseen en ala. Mutta esimerkiksi suvussa voi tulla yhteenottoja, jos ei itse vaan fiksuna pidä suutaan kiinni ja aina ei voi pitää, jos toinen oikein provosoi.

    Iineksen ja Jopen erottaa Trumpista se, että he keskustelevat ja useimmiten juttu etenee ja päädytään muuhun kuin inttämään sitä samaa mistä lähdettiin liikkeelle.

    Voi olla, että oppimisprosessin hedelmää olisi kuitenkin se, että ei palattaisi ihan samaan aiheeseen uudestaan.

    VastaaPoista
  48. Vastaukset
    1. Vesa, J--- oli mukana tietääkseni Juhan tietäen ja suostumuksella. Se oli eräänlaista leikkiä ja näytelmää, joka sellaiseksi myös tajuttiin. Ei siinä kehenkään vaikutettu niillä hulvattomilla kommenteilla,
      vaan lähinnä leikittiin. Pohdimme Jopen kanssa vuorotellen, onko hahmojen takana Juha. :D
      Nykyään on trollimaista vaikuttamista ihan omalla nimelläkin.
      Ymmärtämistä kohti...

      Poista
  49. Marjatta, selvä juttu, sitä J----juttua en tiennyt - tästä päästäänkin kehuihin eli Juhaan. Kiitos Juhalle hienosta blogista ja siitä, että olen saanut kohdata täällä teidät kaikki hienot persoonat ja monet näkökulmat elämään!

    VastaaPoista
  50. Vesa, totta, olen jonkinlaista tasapuolisuutta joskus kaivannut minunkin kirjoittamani suhteen. Nopeasti jaetaan roolit, se on lajityypillistä kai. Mulle tietenkin myös.
    Siinä vaiheessa kun mainitsin esim. sanan trump, ja se yhdistettiin väistämättä jo jonkinasteiseen kannattamiseen, aloin jo miettiä, että miksi enää tätä. Mitään inhoa esim. ko. henkilön persoonallisiin tai fyysisiin ominaisuuksiin en osaa tuntea. Samanoloisia ja - näköisiä ihmisiä on maailma täynnä, naisissa ja miehissä. Kun toin tämän inhimillisyyden tabun esiin, loppuni olikin jo selvä.
    En osaa arvostella trump-olentoa sen rikkauden tai huutavan puhetyylin kautta enkä halua. Muita syitä, asioita, löytyy kyllä.

    Sitten paradoksi vielä. Joku ehkä ymmärtää, että koenkin täällä olleeni joissakin asioissa se kaikkein maltillisin
    ( ! ) puhuja, se joka laittaa jäitä hattuun, ja sanoo että älkääs nyt noin innostuko, pysytään asiassa ja katsotaan sitten. Ihan totta.
    Kun olen jälkikäteen/järkikäteen katsonut kommenttejani, niin mulle maltillisuuus joissakin asioissa on ollut ihan selvää. Olen todella huono kirjoittaja jos niitä asioita kukaan ei ole havainnut.
    Esimerkiksi maailman hitaan muuttumisen puolesta puhumiseni ei ole mitään vouhkaamista ollut, vaan toppuuttelua. Mulle esim. globalismin kritiikki ei ole äärijattelua vaan nimenomaan päinvastaista: ei hätäillä, olemmeko miettineet asian loppuun. Rajaton maailma-ajattelu on mulle äärimmäistä radikalismia jota sitkeän maltillisesti (sic) vastustan, eli hidastan.

    Entä jos ne paljon puhutut "sävyt" ovat nekin päinvastoin.
    Minun laillani ajatteleminen vaikuttaa radikaalilta,koska se ei nielaise maailmassa meneillään olevia muutoksia yskimättä? Tämähän mulla on ollut päälinja täällä koko ajan.
    Kun sanon olevani humanisti, laitan sen eteen sanan klassinen, samoin sanan kristitty tai konservatiivi. Tällä erotan itseäni humanismin nykytulkinnasta joka on melkein yhtä kuin relativismi, jota klassinen humanismi ei missään tapauksessa ole.

    Lopuksi vielä myönnän sen että tässä Juhan blogissa lukuisista, luonnollisista ja inhimillisistä väärinkäsityksistä huolimatta mun anonyymius on ollut se, ylimääräinen murtuma mikä nyt sitten halkaisi tämän kookospähkinän (?). Jos olisin anona täällä heilunut keskimääräisin aikalaiskäsityksin, niin jopen jopeus olisi tuskin ketään häirinnyt. Luen paljon, seuraan asioita paljon, näenkin asioita paljon.
    Se kaikki ei voi olla muodostamatta myös sellaisia käsityksiä, jotka eivät olisi ristiriidassa heti ensimmäisten totunnaisjatusten kanssa. Mutta koska juuri näin on, niin uskottavuus olisi ehkä ollut toinen, jos tietäisitte minun olevan esimerkiksi jaakkovirtanen tai merjapesonen. Tiedätte kuitenkin musta melkein kaiken muun kuin nimen. Harva on somessa samaan tapaan kaiken heittänyt tiskille. Nyt vielä jos nimeni yhdistettäisiin täällä julkaistuun niin musta olisi elämäkerta netissä. No, oma moka, tyhmyydestä on sakotettu aina.
    Kiitän myös siitä mitä tekin olette kertoneet elämästänne. Näen helposti teidät kaikki arjessanne, läheistenne kanssa, mielipaikoissanne, mielipuuhissanne !

    Ajatellaan nyt että jope on eräänlainen metahahmo jonka kautta on käsitelty somekeskustelua tässä ajassa. Muuten tämä on ollut liian noloa että raskastakin mulle. Ja hukannut teiltä kallista aikaa. Ja pistetään tämä ketju pussiin. Mutta hei, lukekaa tää ensin:) !

    jope




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettu on, ja tuolla yllä (12.53) vastasin sinulle siihen, mitä kuulin persupomoehdokkailta haastattelussa heidän itse sanomanaan.

      Poista
    2. No, armotonta on ollut puhe sitten siellä paneelissa. Uskon sinua kerta olet itse kuullut. Itse en ko. puoluetta tue.
      Sanoit etten ole mitään vieläkään oppinut etkä sinä toista valhemedioiden puppua. Ajattelen positiivisesti niin että et jälkimmäisellä tarkoittanut minua.
      Oppinut en ole tokikaan toistamaan itsestäänselvästi pahoja asioita jokaisessa kommentissani. Ne ovat olemassa vaikka niitä ei toista ja kertaa koko ajan, että on asioissa sillä oikealla puolella.
      Tämä voi olla se ero myös mikä tekee meidän keskustelun niin vaikeaksi. Minä en osaa alleviivata kantojani koko ajan, sillä eivät ne katoa mihinkään vaikka en niitä aina mainitse.
      Ymmärrän hyvin ettet jaksa keskustella kanssani, koska sinä haluat nopeasti saada sanat että kaikki ollaan varmasti pahoja vastaan. Minä en, koska tiedän sen muutenkin.

      Olen tällä piirteelläni väsyttänyt ja kyllästyttänyt sinut. Olen siitä pahoillani. En nuorenakaan kulkenut badge pikkutakin rinnassa niinku monet.
      Ollaan nyt ihmisiksi lopulta, jää sinä tänne kirjoittamaan, minä jään mielelläni pois muistakin syistä. Sinua kohtaan ei jää katkeruutta pätkääkään, hieman varovaisuutta näiden viimevaiheiden jälkeen kyllä. Mutta se ei ole sinun vika.

      jope

      Poista
    3. Kiitos vesa ja samoin.

      ...

      Joo. Minähän otin j:n haasteen vastaan. J:n kanssa koimme hienojakin hetkiä, välillä mieli tuntui korkkiruuvillekin kyllä vääntyvän, mikä tietenkin on valitsemani uhkarohkeankin avoimen linjan hinta. Jossain vaiheessa vain sitten kommentoin jo rajummin hänellekin.

      ...

      Marjatta ja jope.

      "Epäinhimilliset vaikuttajat on kaadettava faktoilla niiden omasta suusta ja teoista."

      Tuo on erittäin kannatettava periaate. Täydelliseen jopen ihanteeseen en ainakaan minä aina pysty, koska luen yksilöitä myös heidän arvojensa läpi. Koen että riippuen siitä kumpi puoli puhuu, sanoihin ja tapaan ilmaista asioita liittyy lausetta isompia konnotaatioita ja arvottamisia.

      Saisipa marjatan ja jopen samaan ihmisen nahkoihin niin tulisi aika hyvä syomalainen. Nyt kun nuo ominaisuudet ovat eri ihmisissä, on jotenkin vaistomaista kohdistaa huomio toisen kätkettyihin pyrkimyksiin ja arvoihin. Yhden ihmisen sisällä lukemisen tarkkuus ja intuitiivnen kokonaisuuksien lukeminen yrittäisivät löytää kokemuksellista yhteyttä, ihmetellä maailman näkemisen ja ymmärtmisen vaikeutta. Loukkaantumatta tai väsymättä toiseenp.

      ...

      "Epäinhimilliset vaikuttajat on kaadettava faktoilla niiden omasta suusta ja teoista.Muuten lankeamme arvojemme hämärtämiin yleistyksiin."

      "Kyllä. Mutta jos kiinnittyy vain kirjaimellisiin lausumiin, jää jotain aina huomaamatta; tulee liian helposti petetyksi koska kirjaimellisuus voi olla retorinen strategia. Vastustamamme ja kannattamamme arvot luetuttavat meitä puolin ja toisin tarkoissakin lauseissa."

      "Totta, olkaamme siis niin järjessämme kuin tunteessamme aina valppaita ja tarkkoja."

      (Tämä oli sen Jopemarjatan sisäinen dialogi.)

      Poista
    4. "Tämä voi olla se ero myös mikä tekee meidän keskustelun niin vaikeaksi. Minä en osaa alleviivata kantojani koko ajan, sillä eivät ne katoa mihinkään vaikka en niitä aina mainitse."

      Jope. Tuossa on jotakin oleellista. Tuon mainitsemattoman lukija vaistomaisesti yrittää täyttää. Se on luonnonlaki.

      Poista
    5. Huh, ja vau. Kylläpä sä osaat. Voisi myös valita juuri noihin esittämiisi juttuihin vedoten, positiivisesti vedoten, että tämä keskustelu on ollut ihanteellisen dialogin synnytyskipua. Toivottavasti ei ihan turhaa.

      Käsittelin tätä viestissäni 12:06
      Myös omaa - maltillisuuttani. Juha, sorry:)

      Minusta meidän tulisi näyttää myös esimerkkiä niille jotka luovuttavat ja alkavat keskusteluissa
      riidellä ja ryhmitellä ihmisiä toisiksi ja omiksi.
      Ymmärrän toki tarpeen käyttää aikaa muuhunkin kuin täällä kelaamiseen, on kesä, on ihmisiä, on vaikka mitä muuta ja meri kirjoitti hyvin siitä että kaiken auki kelaaminen esineellistää aidon tuntemisen. Niin juuri se on.
      Mutta älkää meri ja Marjatta täältä lähtekö kokonaan ainakaan. Tai jos lähdette, niin älkää nyt ja tällä tavalla. Miten nen meidän esi-isät ja äidit opettikaan, riidoissa ei pidä mennä nukkumaan. Älä anna auringon laskea ennen kuin välit on sovittu. Samaa voisi soveltaa niin että ikävissä tunnelmissa ei pidä erota.

      Itsehän päätin joskus talvella että en kommentoi lainkaan enää mitään poliittista, taidetta vain, mutta en kyennyt sitä päätöstä pitämään sitten.
      Nyt voisin ajatella, jos vain, ja ilmeisesti sopii, jatkavani silloin tällöin keskustelua kanssanne esim. kirjallisuudesta.
      Toisaalta asiat ovat lähes aina syvässä yhteydessä toisiinsa. Mutta voin yrittää.
      Juha, ehkä me juuri kuten kuvasit täytämme toisemme niiltä osin mitkä eivät ole aivan selviä ja läpinäkyviä ja siinähän voi mennä hahmon väritystyö pahastikin pieleen. Ehkä siksi se oma väri pitää tehdä selväksi. Ja kertoa mitä i t s e on mieltä.
      Mutta minunkaltaiseni ovat silloin myös vaikeuksissa kun aina ei vain tiedä, ja on usein vaikea uskoa siihen mitä sanoo ja kuten tuolla aiemmin kirjoitin, myöskään siihen mitä ei sano.

      80-luvulla olin jossakin määrin U2:n fani.
      Pidin Bonostakin. Hieno karismaattinen laulaja.
      Mutta muistan sen tunteen kun tajusin että vaikka mullakin on kohtani missä en tule suostumaan kompromisseihin, liittyy perheeseeni ja myös mm. työhöni, niin muuten en ole sillä tavalla ihan 100 prosenttisen päivänselvästi hyvä ihminen kuin mitä Bono oli, ja ilmeisesti onkin. Pieni outside on hyvä sisällä säilyttää. Siis mulle. Yksityisenä ihmisenä.
      Pieni kapina. Itseään varten.
      Ehdottomia hyviksiä ja käytännön apua antavia ihmisiä kyllä suuresti kunnioitan. Mutta annanhan apua minäkin. Siksi varsinkaan maahanmuuttajien kriitikoiden varamieheksi en suostu millään eikä musta sellaista mitenkään saa. Euroopan liian nopean muuttumisen kyllä. Rasistien kanssa esim. olen joutunut olemaan tarkkana, koska hyvin luonnolliset välit maahanmuuttajien kanssa on mulle yksi niistä arkeni itsestäänselvyyksistä (joita en toista).


      jope

      Poista
    6. Kyllä Jope minua olisi häirinnyt sinun epärehellisyytesi yhtä lailla, vaikka olisit nimelläsikin mukana.

      Tuo keskustelumme, jossa aloit väittää ihan vain vastaanpanemisen halusta, että minä puhun palturia H-A:n ja Terhon agendasta osoittaa sen. Minähän otin sen esimerkiksi siitä, missä sinä alat yleensä vängätä - ja sinähän aloit!
      Tätä on ollut ennenkin varsinkin minun sanomisiini liittyen. En ole aina viitsinyt palata korjaamaan.
      Voiko tosiaan olla niin - tänään tuli mieleeni - että et ole ottanut minua todesta, koska olen nainen? Edellä käyttämäsi "voi meitä höpsöjä" voisi yhtä hyvin olla "voi sinua pikku höpsykkää", koska haluat kumota minun sanomiseni, vaikka itselläsi ei ole asiasta mitään tietoa.

      Pohdin syitä sinun outoon kommunikointiisi.
      Yksi voisi olla se, että sinä oletat myös minun valehtelevan ja vetelevän mutkia suoriksi: "...sinä haluat nopeasti saada sanat että kaikki ollaan varmasti pahoja vastaan." En halua! En ole ikinä halunnut sellaista, se on sinun ennakkoluuloista oletustasi. Minulla on tapana punnita asioiden eri puolia, jopa pikkuasioissa.

      Minä en hyväksy epärehellisyyttä itsessäni enkä muissa.
      Jos ihminen valehtelee yhdessä, hän voi valehdella toisessakin. Tämä on tehnyt sinusta epäuskottavan minun silmissäni, ja se käsitys vahvistui taas kerran valitettavsti tuossa edellä mainitsemassani keskustelussa, alkaen 7.18.
      Ihmettelen, jos tällainen jopeilu ei yhtään haittaa muita.

      Toinen selitys valehtelemiselle voisi olla epävarmuus, pätemisen ja kilpailemisen tarve. Jos se on tätä, niin kokeile olla vaatimattomasti ihan oma itsesi. Huomaat, että se kannattaa.

      Omista asioista kertomisessa haluan sanoa, että itse olen kirjoittanut omassa blogissani paljon itsestäni, valikoidusti, lapsuudesta, sairauksista, suruista. En koskaan kirjoita häpeillen, että nyt tässä avaudutaan, kuten jotkut tekevät. En kerro knausgårdmaisesti ikäviä asioita enkä kovin paljon muutakaan läheisistä tai työpaikoiltani. Sinä olet jope noudattanut samaa linjaa, vaikka olet peitenimellä. Ei noista kertomisista vielä saisi elämäkertaa. Tiedän opettajia, jotka kirjoittavat pseudonyyminä, millä kaikilla haukkumanimillä oppilaat heitä kiusaavat päivittäin yms., jotkut käyttävät salanimeä voidakseen kertoa syvästä masennuksestaan, itsemurhayrityksistä ja muusta sellaisesta, joihin myös liittyy toisia ihmisiä. Jos on toiminut näin, ei pidä tulla ulos omalla nimellään. Minä kirjoitan myös rankoista elämänkokemuksistani, mutta niitä en julkaise.

      Jope, ei se nyt ole mitään kaupankäyntiä, kuka tänne jää. Minä olen lähtöportilla. Sinä teet, mitä haluat.
      Alussa ja lopussa sinulle sama pyyntö ryhtyä rehelliseksi.

      Juha, en minä halua olla mikään metajope. :)

      Poista
    7. SIIS tämä vain jatkuu....tuon sopimisen halua sisältäneen viestini jälkeenkin, useiden sellaisten jälkeen...? No sitten kai niin.

      "Tuo keskustelumme, jossa aloit väittää ihan vain vastaanpanemisen halusta, että minä puhun palturia H-A:n ja Terhon agendasta osoittaa sen. Minähän otin sen esimerkiksi siitä, missä sinä alat yleensä vängätä - ja sinähän aloit!"

      - Siis se ei ollutkaan kuviteltu keskustelu, jossa mietittiin yhdessä meidän käyttäytymismalleja, sellaisenahan sen esitit, kun kuvittelit miten minä saattaisin reagoida kun ottaisit puheenjohtajat esiin.
      -En myöskään väittänyt sinun sanoneen mitään noiden perspomojen suhteen, vaan toin esiin, siis tässä kuvitteellisessa keskustelussa, että en ole heidän, siis heidän, missään kuullut sanoneen että kaikki tulijat pitää laittaa säilöön
      -sitten selvisi että olet kuullut itse heidän sanoneen, senhän uskoin, tietenkin


      "Tätä on ollut ennenkin varsinkin minun sanomisiini liittyen. En ole aina viitsinyt palata korjaamaan.
      Voiko tosiaan olla niin - tänään tuli mieleeni - että et ole ottanut minua todesta, koska olen nainen? Edellä käyttämäsi "voi meitä höpsöjä" voisi yhtä hyvin olla "voi sinua pikku höpsykkää", koska haluat kumota minun sanomiseni, vaikka itselläsi ei ole asiasta mitään tietoa."

      -tässä sitten tuot niitä (pahan) kuvitelmiasi minusta esiin hurjalla tavalla; laitat jopa mahdolliset sanat suuhuni...
      -sinun täytyy ymmärtää että tuo on jo aika pitkälle menevää puhetta, solvaavaa fantasiaa
      -elän kahden naisen kanssa, juuri muuta seuraa en kaipaakaan, miesjoukoissa en liiku missään, mutta nyt minä olen sovinistikin...

      Sitten taas lisää negatiivisia nimityksiä minuun liittyen: peitenimi, valehteleminen, kaupankäynti, päteminen, kilpailemisen tarve, epärehellisyys, epäuskottava, outo kommunikointi...

      Marjatta, mä olen nyt kyllä lyöty, luovutan. En todellakaan jatka elämäni tänne kirjaamista siinäkään toivossa että voisimme täällä löytää yhyeistä pintaa ja hyvää maata.

      Laitan illalla kädet ristiin ja pyydän siunausta ja anteeksi. Tämä oli nyt sitten tässä. Minun on nyt ajateltava itseäni ja oloani. Päästä sinäkin irti inhostasi minua kohtaan, tai sitä kohtaan minkä olet sanoissani täällä nähnyt. Olen varma että tiedät sydämessäsi että tämä ei nyt mennyt oikein.
      Itse tiedän varmasti kirjoittaneeni huolimattomasti monta kertaa ja varmasti myös typerän pätemisen tarpeesta, mutta olen sen myöntänyt myös monta kertaa.
      En tule koskaan kokonaan ymmärtämään mitä tässä on tapahtunut! Kuka ja mikä minä sinulle olen? Näetkö mussa jonkun sterotyypin joille haluat laittaa luun kurkkuun.
      Olen ollut varmasti mahdoton yhdistelmä käsityksiä sinulle. Malttia, sovinaisuuksia ja kyseenalaistuksia samassa miehessä.
      Olet sanonut nyt minusta nyt sanasi, voin sanoa että perille ne ovat tulleet, tuntuu kuin päähäni olisi kaadettu hirviön identiteetti joka ei ole minun mutta jonka perusteella minulle on langetettu häpeäpaalu-rangaistus.
      Kuka ihme minä sinulle olen, sitä en siis tiedä.

      Lopuksi voin kertoa sinulle jotain mistä et ehkä tule pitämään, viittasin siihen jo tuolla aiemmin, koska se ei sovi sinun kuvaasi minusta lainkaan. Vuosien varrella olen saanut rasisteilta viestejä. Moni on kokenut vastaavat uhkaaviksi. Itse olen ollut vain varovainen. Olen myös keskustellut niistä turvallisuudesta tietävien ihmisten kanssa. No, tämä ei pyhitä minua lainkaan, mutta kertoo jotakin ehkä vähän siitä, millainen Suomi on nykyään. Minusta tämä episodi on ollut pahimmillaan osa tätä uutta Suomea jotenkin. Tai ainakin kuva siitä miten kaikki voi hajota.

      Kiitos Juhalle ja Vesalle omasta hyväntahtoisesta panoksesta tähän. Mulla on muutkin vaikeuteni, ja varmaan Marjatallakin tärkeät asiansa, lopetaan tämä nyt tähän. Älkää murehtiko, mä pärjään kyllä. Toivottavasti Marjattakaan ei tän vuoksi anna yhdenkään kesäpäivän- tai illan mennä pieleen.

      jope kuittaa (kamalan pitkiä viestejä mä olen viime aikoina kirjoittanut, niihin on mennyt tuhottomasti aikaa mutta tosissaan ne on meille kirjoitettu)

      Poista
    8. Täytyy kyllä sanoa, että tämä on kuin seuraisi jotain ihan epätodellista näytelmää - tässä on sellaiset tunteensiirrot käynnissä, että en itse enää ota mitään selvää. Lienee viisainta osapuolten vaieta.

      Poista
  51. Marjatta ja jope, te molemmat olette tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, täällä ja muualla. Jospa löytäisitte luottamuksen välillenne. Ehkä se ei löydy nyt sanoja lisäämällä, ne tuntuvat vain lisäävän kuilua, koska luottamus puuttuu. Minä näen teissä molemmissa paljon hyvää, ja toisillennekin olette pitäneet seuraa kuukausitolkulla. Toivon teidän välillenne rauhallista hetkeä, jonkinlaista lupausta siitä, että keskustelu voi joskus jatkua ja vähemmän jännitteisenä. Koen, että olette antaneet toisillennekin jotain hyvää, ja kunhan jonkin aikaa mietitte asiaa rauhassa, huomaatte mitä. Vaikka olemme kaikki erilaisia persoonia, emme kuitenkaan ole niin kaukana toisistamme, etteikö meissä olisi paljon myös yhteistä. Minusta tämä on ollut hauska erilaisten ihmisten yhteisö. Olisi mukava ajatella sitä jatkossakin sellaisena. Jokainen voisi ottaa jotain opiksi tästä välinäytöksestä ja lähteä tästä hyvällä sanalla, ei niin että sainpa sanottua. Tämä on tietenkin vain oma toiveeni ja jotenkin Juhan blogin henkeen sopivaa. Hali ja rutistus minulta kaikille teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesa, sinäkään et siis näe mitään väärin siinä, että minun esittämässäni oletetussa keskustelussa Jope lähtee epäröimättä siitä, että minä puhun väritetysti ja hänen tehtävänsä on korjata sitä.

      Kaikki oli jo aika hyvällä mallilla, mutta tämä episodi on kuin tiivistys siitä, miksi olen saanut tarpeekseni ja sai siksi minut jopa suuttumaan.

      Jope: peitenimi, nimimerkki, salanimi, pseudonyymi, pyrin välttämään toistoa, mutta samaa tarkoitin. Eikä sillä nyt niin paljon ole väliä, tyyli on se juttu.

      Kai tämän sain vielä sanoa.

      Poista
    2. Voi hyvänen aika Marjatta, ihan näin blogistina sanon että KYLLÄ SAAT. Ja jope myös.

      Koen jopen samoin kuin sinä Marjatta, ikään ku tarkkailevana oikolukijana. Ärsyttävänäkin. Reagoin sitten toisin, ehkä vain aran luonteeni vuoksi (ENKÄ NYT TARKOITA ETTÄ SE ON AINUT OIKEA TAPA, se on vain luonteeni, ei hyve).

      Koen jope sinut puhejudon vastustajana, jolle (ja jonka haastamana) tarkennan ja arvioin ilmaisuani niin, että myös arvoni näkyvät tarkennuksissa. Pyrin vastustajan energian hyödyntämuseen ja samalla toivon näyttävöni hänelle omien puhetapojen aukkoja. Tämän sanoin vähän toisin aiemmin koneveratuksessa. En koe jopen ajattelevan että dialogissamme vääristelen tai värittelen vaan että olen epätarkka ja siihen hän turhauttavan ulkopuolisestikin usein vastaa. Jope, älä koukkaannu mutta esitän nyt vertauksen: olet puhekaverina jotenkin "aspergerinen" (parempaa metaforaa en keksi). Tartut jotenkin tunteettomasti ilmaisuihin ja loukkaat huomaamattasi (näin uskon!) ihmistä, joka virittyy eri asteikossa. En itse koe sinun pitävän toista epärehellusenä vaan epätarkkana.

      Kun yritän eläytyä Marjatan tapaan lukea sinua, löydän hänen pointtinsa ihan helposti. Marjatta on suora jeanne d'arc, luojan kiitos heitä on, joka vihaa saivartelua.

      Juha, Rakkaudella teille, jope ja Marjatta

      Poista
  52. Marjatta, olen tästä pikku hiljaa lähdössä mökille ja minunkin osaltani osallistuminen hiljenee ainakin kesän ajaksi, vaikka varmasti käyn täällä.

    En nyt osaa enää sanoa oikein mitään, koska tilanne on niin monella mutkalla. Se mitä toivoisin tässä episodissa on

    a) että kaikki voisimme ainakin joiltakin osin ymmärtää toisiamme
    b) ettei tarvitsisi kerta kaikkiaan valita puoltaan ja sanoa, että joku meistä on totaalisen väärässä asenteeltaan
    c) että lähtisimme tahoillemme hyvin sanoin, vaikka kaikki ajatukset eivät olisikaan yhteneväisiä
    d) että olisimme kiitollisia siitä että on ollut paljon hyvää keskustelua ja väärinkäsityksetkin ovat useimmiten johtaneet upeisiin keskusteluihin.

    Minä en osaa nähdä sinua tai Jopea tai meriä tai Juhaa tai itseäni aukottomasti totuuden puolella olevina tai erehtymättöminä ja ongelmattomasti kommunikoivina olentoina. Sen sijaan kaikki olemme mielestäni yrittäneet ihan vilpittömästi sanoa jotain tärkeää, kukin omista lähtökohdistamme. Välillä on mennyt pieleen, välillä on tullut ylilyöntejä, kaikki eivät avaudu samoilla kriteereillä. Tässä olisi ollut tietenkin parantamisen varaa, mutta minä en koe tarpeelliseksi jäädä kiinni esimerkiksi anonymiteettiin, koska minulle on olennaisempaa keskustelu, joka syntyy. Ymmärrän aivan hyvin suoraselkäiset vaatimuksesi avoimuudesta. Ne ovat tärkeitä luottamuksen kannalta. Siinä, miten eri ihmiset ilmaisevat persoonaansa ja asioitaan, niin siinä olisin toivonut toleranssia, koska mitään väärää kukaan ei ole mielestäni tehnyt eikä keskusteluissamme kukaan ole pyrkinyt toista alistamaan tai vahingoittamaan. Näin ihan aidosti koen. En ole nähnyt Jopen kohdalla sellaista intentiota esimerkiksi sinua kohtaan, vähättelystä puhumattakaan. Kirjoitettu kieli luo niin helposti ansoja, että kun on saanut tietyn tulkinnallisen kuvan toisesta, sitä alkaa vahvistaa ikään kuin huomaamattaan.

    Mutta tämän enempää en jaksa asiaa vatvoa. Mukavaa kesää kaikille - olette hienoja persoonia jokainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy jope lukeen sitä blogia minkä nimeä ei voi mainita!

      Poista
    2. Juha, hoksasin. Voitko poistaa ed. kommenttini.

      Poista
    3. Jos viittaa Juha merin blogiin niin kävin.
      meri, tietenkin saat, ilman muuta, ja kai minäkin saan? jope

      Poista
  53. Varmasti noin on kuten kirjoitatte, olette oikeassa, minä en nyt enää käy itseäni puolustamaan, olen toiminut varmasti sitten väärin, ja senhän olen myöntänyt lukemattomia kertoja. Pyydän anteeksi kaikkea tuottamaani ja sitä miten olen täällä itseni ilmaissut.
    Harmi että tämä jää nyt minusta päällimmäiseksi muistoksi, koska lukemattomissa viesteissäni en ole ollut tuollainen.

    Jännää on myös se että jos olen sanoihin suhtautunut tunteettomasti, kuten Juha kuvasit, niin muutamiin yksittäisiin sanoihin tai huolimatttomiin lauseisiin minutkin on nyt naulittu.
    Kilometrien pituisista kommenteistani on yleensä kommentoitu yhtä sanaa, tai sivulausetta, ja lähes aina viime aikoina niin, että no niin, tuossa just, kattokaa mitä se nyt sanoi. Tuossa se on! Virheitä ei ole saanut tehdä ja niitä korjata.
    Tämä on hyvin uuvuttavaa henkisesti ollut. Toivon että tämä loppuisi jo.
    En kiellä minua vastaan esitettyjä argumentteja, mutta totean myös sen että en tunnista itseäni siksi millaisena minut täällä on nähty. Ja olen varma ettei sitä puolta tunnista kukaan muukaan minut henkilökohtaisesti tunteva. Vesa, olet jaksanut nähdä sen puolen mussa myös kritiikin oikeutusta kieltämättä, se on merkinnyt minulle paljon.
    Nyt pitää päästää jo irti. Tämä vaikuttaa jo liikaa kaikkeen, en ole teräsmies. Tuhosin sitten kai huolimattomilla sanoillani Juhan blogin. Kristillisessä terminologiassa puhutaan hajottajasta.
    On ollut nyt ikään kuin sellaista energiaa olisi tänne nyt virannut, ja ehkä sitten se on tullut minun kauttani, minun maailman minulle liian nopean muuttumisen pelkojeni lävitse.

    Toisaalta nämä pelot eivät ole vaikuttaneet mitenkään siihen mitä reaalielämässä toimin, mutta ehkä ne ovat minussa piilevinä sitten vuotaneet täällä mun kommentteihin. Niiden mukana on mennyt viemäriin nyt sitten se valtaosa muuta kommentointia jossa on ollut hyvä tunnelma silloinkin kun tämä jope ei ole ollut mukana.

    ( Pistin Vesa sulle muuten viestin työpuhelimeen. Haluaisin sanoa jotain. )

    jope viel

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ollut hyvä tunnelma, silloinkin kun mä olen ollut mukana !

      Poista
  54. Varmasti noin on kuten kirjoitatte, olette oikeassa, minä en nyt enää käy itseäni puolustamaan, olen toiminut varmasti sitten väärin, ja senhän olen myöntänyt lukemattomia kertoja. Pyydän anteeksi kaikkea tuottamaani ja sitä miten olen täällä itseni ilmaissut.
    Harmi että tämä jää nyt minusta päällimmäiseksi muistoksi, koska lukemattomissa viesteissäni en ole ollut tuollainen.

    Jännää on myös se että jos olen sanoihin suhtautunut tunteettomasti, kuten Juha kuvasit, niin muutamiin yksittäisiin sanoihin tai huolimatttomiin lauseisiin minutkin on nyt naulittu.
    Kilometrien pituisista kommenteistani on yleensä kommentoitu yhtä sanaa, tai sivulausetta, ja lähes aina viime aikoina niin, että no niin, tuossa just, kattokaa mitä se nyt sanoi. Tuossa se on! Virheitä ei ole saanut tehdä ja niitä korjata.
    Tämä on hyvin uuvuttavaa henkisesti ollut. Toivon että tämä loppuisi jo.
    En kiellä minua vastaan esitettyjä argumentteja, mutta totean myös sen että en tunnista itseäni siksi millaisena minut täällä on nähty. Ja olen varma ettei sitä puolta tunnista kukaan muukaan minut henkilökohtaisesti tunteva. Vesa, olet jaksanut nähdä sen puolen mussa myös kritiikin oikeutusta kieltämättä, se on merkinnyt minulle paljon.
    Nyt pitää päästää jo irti. Tämä vaikuttaa jo liikaa kaikkeen, en ole teräsmies. Tuhosin sitten kai huolimattomilla sanoillani Juhan blogin. Kristillisessä terminologiassa puhutaan hajottajasta.
    On ollut nyt ikään kuin sellaista energiaa olisi tänne nyt virannut, ja ehkä sitten se on tullut minun kauttani, minun maailman minulle liian nopean muuttumisen pelkojeni lävitse.

    Toisaalta nämä pelot eivät ole vaikuttaneet mitenkään siihen mitä reaalielämässä toimin, mutta ehkä ne ovat minussa piilevinä sitten vuotaneet täällä mun kommentteihin. Niiden mukana on mennyt viemäriin nyt sitten se valtaosa muuta kommentointia jossa on ollut hyvä tunnelma silloinkin kun tämä jope ei ole ollut mukana.

    ( Pistin Vesa sulle muuten viestin työpuhelimeen. Haluaisin sanoa jotain. )

    jope viel

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. korjaus yllä viimeiseen riviin...
      mä ja mun nopeet sormet

      Poista
  55. Jope, pistä viestiä tähän nollaviisinolla neljäyhdeksänkaksiviisikuusikuusiseitsemän. Työpuhelin on työpaikalla ja minä liikun tässä ympäriinsä seuraavat viikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jope tämä ole sinustta ainut tunne! Nyt vain keskityttiin tähän. Etkä tuhonnut. Ja kaikki ovat tervetulleita takaisin.

      Poista
  56. olen näiden muutaman päivän aikan kysynyt itseltäni, onko merkitystä lopulta sillä, mitä meidän yksittäisissä viesteissämme lukee. olen päätynyt siihen, että joo, yksittäisellä viestillä on yhä merkitystä. enemmän huomioni kiinnittyy siihen, onko joku kommentti huolimattoman ajattelun tai järjestelmällisen propagandan tuote. itse syyllistyn säännöllisesti molempiin, vaikka en varsinkaan tuota jälkimmäistä piirrettää haluaisi omakseni edes tunnustaa.

    hyvä keskustelu on mulle vaikka tätä: saatan pöyristyä jostakin susiin kohdistuvasta epäkohdasta ja pyrkiä sillä tuohtumuksellani viestittämään, että susien elämänkohtaloihin liittyvät ydinkysymykset ovat mulle tärkeitä. ne teistä, joiden mielestä ongelmaa ei ole, voivat argumentoida sen puolesta, miksi ongelmaa ei ole. tätä on normaali yhteiskunnallinen keskustelu. pöyristymisestä pöyristyminen taas on aktiivinen hiljentämiseen tähtäävä teko. tähän jälkimmäiseenhän me kaikki syyllistymme aika ajoin.

    mutta jos me saavutamme sellaisen pelon ja hiljaisuuden ilmapiirin, että kaikki hiljenevät ja mukauttavat sanansa nöyrästi ja kyseenalaistamatta, silloin pitää huolestua ja valpastua isosti.

    nyt olisi hyvä pitää kunnon loma ja tuulettaa aivoja kesän tuulissa. aika parantaa, ihan totta.

    hyvän haltuun, ystävät!

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jus noin meri! Hyvä on keskuudessamme aivan varmasti.

      Poista