perjantai 19. toukokuuta 2017

VÄRILLÄ ON VÄLIÄ: Get Out




Get Out on vaikuttava noin puoliväliin, mutta se riittää. Mikään toinen elokuva ei ole onnistunut luomaan minulle vastaavaa hengen kolmiulotteisuutta. Ymmärsin ja koin jotain aidosti uutta jollain uudella tavalla. Sen, miten joku toinen, itselleni vieras, kokee osansa maailmassa.

Sitä loppua olisin muuttanut. Jos poliisiautosta olisi noussut musta poliisi, ympyrä olisi sulkeutunut täydellisesti.




30 kommenttia:

  1. Värillä on väliä, paljonkin, se on selvä.

    Totta, loppupuoli lopahti tuossa leffassa.
    Loppu olisi voinut olla niinkin, että päähenkilö olisi tullut väärin tulkittuna ammutuksi - ja karmea totuus olisi paljastunut, kun sisältä löytyy mies kallo auki kesken jääneen operaation jäljiltä.

    Juha, käy kurkkaamassa minun viimeisintä postaustani. Löydät myös sana Nietzsche, jos tarkkaan luet. :) Lisäsin äsken loppuun vähän, esimerkki siitä, miten todella köyhästi saatetaan kääntää.

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti noin on. Tänäänkin toiseus joka ei asetu toisen asemaan vaan perustelee rasistisen vihan ja väkivallan juuri toisen ihmisen toiseuden kautta on taas ottanut isoja askelia keskiajalle. Vai joko tämä normalisoituu tämäkin? Ei tunnu missään? Tälläistä tämä nyt on. Todenäköisyys kuolla liikenneonnettomuudessa on suurempi....pelolle ei saa antaa valtaa... ja huippu: ilmastonmuutos on synnyttänyt Isiksen... ?

    Islamilainen rasismi joka nyt on vaihteeksi murhannut sattumanvaraisesti vääriksi määrittelemiään teinejä Englannissa, pitää tätä kysymystä ratkaisemattomana vaikka ihmisarvossa ei pitäisi olla enää mitään keskustelemista.
    Pako kauniisiin arvolauseisiin on mahdotonta. Todellisuus on ensin nähtävä, ja sitten kohdattava.
    Vaikka emme täytä rasistifanaatikon antamaa mittaa, meillä on väärä maailmankuva, niin emme me kai tämän "värimme" vuoksi ole normalisoitavia terroriobjekteja, joita rauhoitellaan matematiikalla, ettei se nyt juuri kenenkään voi osua.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ( Huom. Islamilaisella rasimilla tarkoitan taas ainoastaan heitä jotka oman uskontonsa toiminnan motiivit rasistisiksi itse määrittelevät, kokonaisvaltaisen vihan länsimaita kohtaan, länsimaiset ihmiset ihmisarvottomina vääräuskoisina, länsimaiset arvot halveksuttavina ja poispyyhittävinä, eli nämä terroristit; en tietenkään islamia uskontona, kultuuurina, elämäntapana, islamin valtavirtana. )
      jope

      Poista
    2. Aina länsi löytää syyt itsestään, niinhän se on. Tuo ilmastonmuutos on kyllä jo huippu.

      Poista
  3. Eilen katsoin hyvin merkittävää ja koskettavaa dokumenttia Syyriasta. Pitääkö nyt ajatella etteivät nämä Englannin kuolleet lapset ole toinen asia?
    Syyriassa ei ole kuin yksi ratkaisu: jonkun pitää antautua. Nostaa valkoinen lippu ja todeta ettei me haluta enää tätä, ei tällä hinnalla. Mikään uhri ei ole siellä käytävän minkään tulevan voiton tai "vapauden" oikea hinta.

    Siksi kammoksuin yhtä paljon kuin rauniosta kaivettavia lapsia, niitä miehiä ja naisia jotka vakuutttivat siellä samalla nuo rauniolapset sylissään, että "Aleppo ei antaudu, ei koskaan!"
    Miten he, kokonaan, erosivat niistä jotka pommittivat? Usko oli kova siihen että sotaa pitää jatkaa tapahtuu mitä tapahtuu.

    Mikä lopettaisi sitten rasistisen sodan länsimaita vastaan, sitä en tiedä. Ei ainakaan kolmekymmenluvun saksalaiskotien keino: mä en halua tietää, ei koske mua, asia on niin monimutkainen, mistä sitä tietää mikä on totta.


    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä ainoa syyllinen on presidentti al-Assad, joka alkoi lasten graffitin takia vainota omaa kansaansa. Toinen on Venäjä, joka tukee hirmuhallintoa.

      Toivottavasti kukaan ei enää sano, että paossa olevien pitäisi palata puolustamaan omaa maataan. Ainoa monista ryhmittymistä, jonka riveissä siellä voisi taistella on Vapaan Syyrian Armeija.

      Antautumien täsä vaiheessa saisi aikaan hirveät kidutukset ja teloitukset ja diktatuurin vahvistumisen. Ainoa ratkaisu on ulkovaltojen järeä puuttuminen ja rauhaan pakottaminen. Hullu Bashar al-Assad tuomiolle enne kuin ehtii paeta jonkin sysipimeän maan suojiin.

      Tämä kaikki sama mitä oli tässä dokumentissa oli myös elämäkertaromaanissa Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta, jonka luin ja josta kirjoitin vuosi sitten. Kirjassa oli myös sama vetoomus, minkä tässä dokkarissa sanoi eräs Vapaan Syyrian Armeijassa toimiva mies: Älkää vaietko siitä, mitä tapahtuu Syyriassa!

      Olen melko varma, että tätäkin dokkaria pilkataan jossain tietyillä sivustoilla ja yritetään leimata lavastetuksi. Ihmisten julmuudella ei ole rajaa meillä eikä muualla.

      Mistä sinä nyt tuon Manchesterin tähän yhdistit? Sen tekijä on joku tärähtänyt isisläinen, joko kotiin lähetetty, kun kalifaatti epäonnistui eikä pysty enää ylläpitämään houkuttelemiaan nuoria, tai aivopesty britti.

      Poista
    2. Tarkoitin sitä tietenkin, että nyt ja aiemminkin on jo esitetty kommentteja että ihan tätä samaa tapahtuu Lähi-idässä koko ajan. Ja tämä näiden terrorimurhien vähättelynä että kyllä muuallakin kärsitään, ja paljon pahemmin. Että meillä ei ole mitään valittamista kun vertaa meidän pieniä pelkojamme Syyriaan. Tuollaista argumentointia en mitenkään voi hyväksyä.

      Assadin syyllisyys on tietenkin ihan selvä, samoin tuo mitä ehdotit ratkaisuksi on myös juuri noin, mutta en minä ala niitäkään sankareina ja kapinallisina pitää jotka uhoavat sodan vauvauhrit sylissään, että tämä vain vahvistaa meitä, emme antaudu koskaan. Kuolkoon jos tuollainen on elämän kunniotus, mutta jospa jättäisivät ajatukset muiden viemisestä Alepossa mukanaan kuolemaan.

      Ajattelaanpa vaikka Ranskaa kesällä 1940. Maahan hyökättiin natsien toimesta, sotilaallinen tappio, maa antautui ja muodosti Vichyn hallituksen, toki petturimaisen mutta lopputulos oli se että miljoonien elämä jatkui ja koteihin saatiin palata. Rauha oli poliittinen katastrofi Ranskalle mutta ihmiset jatkoivat elämäänsä, kunnes vapaus sitten koitti. Kyllä antautuminen joskus on vaihtoehto.


      Voi olla ettei sellainen olisi mahdollista Syyriassa, kostoaallot,kidutukset todennäköisesti sitä seuraisivat (ja voi olla että niin, olisi voittaja kuka tahansa) mutta jos siellä rauha halutaan niin jonkun tai siis siellä hyvin useidenkin osapuolien on lopetettava oman tahtonsa, vaikkakin oikeutetun, toteutumisen haluaminen sillä hinnalla mikä siellä nyt maksetaan.
      Ei mikään poliittinen voitto voi maksaa tuhansien ja tuhansien viattomien perheiden elämää.
      Tässä mielessä pakolaisuus sieltä on ihan oikea vaihtoehto juuri nyt! Raja auki Turkkiin ja ne sieltä pois jotka haluavat mieluummin elää kuin kuolla.
      Kun tyranni-Assadilta loppuvat sotilaat ja niiltä muilta järjestöiltä kuolemaan ja tappamaan valmiit miehet, niin ehkä sitten....
      No, joo, epärealistinen suunnitelma.

      Ne valkokypäräiset miehet siinä dokumentissa antoivat kyllä paljon toivoa inhimilliseltä kannalta, vaikka toivonkin heidänkin kyllästyvän antamaan enää yhtään uhria. Uskomaton kontrasti Assadille kyllä. Maailma on uskomaton paikka.

      Obamallahan oli useita vuosia aikaa, valtaa ja voimaa ratkaista tuo murhasota Syyriassa, edes yrittää sitä. Käytännössä mitäänhän ei tehty. Nyt tämän T:n kanssa näyttää yhtä varovaiselta/kyyniseltä/realistiselta.
      (En tiedä mikä noista olisi oikea termi, eikä taida tietää kukaan.)


      jope

      Poista
    3. Olin niin tyly, että vaihdoin kanavaa kun dokkari alkoi.

      Poista
    4. Jope, ei siellä voi voittaa. Eikä se siviilit enää pääse sieltä minnekään.

      Dokkarissa oli lapsia (mm. se aikuismainen 15-vuotias, joka selosti paljon), joista tulee vielä hyviä uuden yhteiskunnan rakentajia, jos säilyvät - kunhan tämä kauhistus saadaan loppumaan.

      Juha, katso se. Minä meinasin lopettaa jossain vaiheessa kesken, mutta oli hyvä katsoa loppuun.

      Poista
    5. yritän löytää motivaation marjatta....

      Poista
    6. Jos katson luontodokumentteja niin minä olen tyly kun se ympäristösuojelullinen loppunosto alkaa. Se puhe on tietenkin tärkeää, mutta liika on liikaa. Toisto ja toiston toisto tappaa sanoman. (Huom. minä kyllä toistan ja toistan mutta eipä mulla ole täällä mitään sanomaakaan:) )

      Kun tv-uutisten pönttinen tms. alkaa lukea mitä se on lukenut Washington Postista tai kollega Pariiissa mitä Le Mondesta, valitsen muten tai siirryn Shark Tankiin saman tien. Tylyä valintaa.
      Telkusta tuli kerran jokin ohjelma jossa oli vain muutamia sanoja, kamera kiersi, se oli hienoa.
      Kun radiossa oli minunkin odottamani musiikiton kanava niin voisko telkussa olla vastaavasti kanava jossa ei puhuta?

      Vakasti puhuen Syyria-dokumentti oli hyvä ja tärkeä. Se jättää jotain.
      On samalla myös niin että vuosikymmenten saatossa me olemme katsoneet kymmeniä meitä koskettaneita dokumentteja. Itse muistutan ehkä liikaakin siitä
      ( joillekin) epämiellyttävästä totuudesta että kaikkien ahdistusdokkarien äidin, Al Goren Epämiellyttävän totuuden ennustama merenpinnan nousu ei ole toteutunut käytännössä lainkaan. Sen piti olla jo monta metriä ylhäällä useita vuosia sitten. Nyt puhutaan millimetreistä.
      Tämä opettaa sen että hyvinkin varman ja yleisesti hyväksytyn totuuden kertominen saattaa myöhemmin osoittautua taas yhdeksi... vaihtoehtoiseksi totuudeksi. Oscar sille kuitenkin muistaakseni tuli ja moni teini ahdistui turhaan (seurasin sivuta).

      jope

      Poista
    7. Luontoennusteissa on höttöä. Muistan mm. väestönkasvusta kolme eri käyrää, joista lievinkään ei ole toteutunut.

      Mutta Syyrian tilanne on tosi ja jos jotain niin pahempi, mitä dokkareissa saadaan ilmaistuksi.

      Poista
  4. Tutkijat ennustavat vanhojen ekosysteemien romahtamista väestönkasvun ja fossiilisten polttoaineiden käytön myötä, sanovat että vuosikymmenissä tuhoutuu se minkä kehittyminen on vienyt miljoonia vuosia. Tuhot ovat laajuudeltaan asteroiditörmäysten luokkaa ja miltei yhtä mahdottomia väistää - enää ei voi keskittyä yksittäisten eläinlajien pelastamiseen vaan täytyy yrittää jotenkin suojata ekosysteemejä romahtamasta. En sano tätä siksi, että Syyrian tilanne olisi vähäpätöinen mutta taustalla raksuttaa kello, joka laskee sellaista aikaa, jota emme osaa edes aavistaa. Voi kunpa viisaat tutkijat olisivat väärässä, mutta pelkään että eivät ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokonainen teko

      luo kokoisensa mittakaavan
      ja yhdistää kaltaisensa
      syyn ja seurauksen;
      voi toteutua epäröivin liikkein,
      mutta ei parempaa tietoa
      odotellessa.

      Eikö tämä ole ihmiskunnan osa?

      Poista
  5. Väestökäyrä on menossa kymmeneen miljardiin ihmiseen, josta me eurooppalaiset olemme se 5 %
    Sen suhteen ei ole valitettavasti näköpiirissä muutosta.

    jope

    VastaaPoista
  6. Ihminen levittäytyy tuotantoeläimineen ja -kasveineen yhä uusille alueille, luonnoneläimet ja -kasvit väistyvät ja lajikirjo supistuu. Täytyy sanoa, että melkein toivon jotain panepidemia-aaltoa, jos ihminen itse ei suostu rajoittamaan leviämistään ja elämäntapaansa. Ei ole mukava toivoa tällaista, mutta planeetta on arvokkaampi kuin yksittäinen laji. Täytyy sanoa, että onhan tämä ristiriidassa yleiseen kristilliseen vakaumukseen nähden, mutta vaikea on toisinkaan ajatella. Tiede ja oikea vastuunkanto voisivat ratkaista paljon ongelmia, mutta luulen että kohta nekään eivät enää ratkaise kaikkea eikä mitään haluakaan tunnu olevan. Synnin eli vääryyden ja tottelemattomuuden palkka on kuolema, ihan konkreettisesti esimerkiksi lajikuolema(t), se on niin totta kuin olla ja voi. No, kunhan sukavasta ikiroudasta vapautuu metaania ja bakteereita ja viruksia, joita ihmiset eivät ole ennen kohdanneet, niin eiköhän ala väki harveta. Kyllä ihminen on itse nämä mahdolliset vitsaukset - ylikansoituksen ja elämäntapaansa liittyvän ilmastonmuutoksen ja lajikirjon köyhdyttämisen ihan itse esiin manannut. Toivottavasti luonto iskee takaisin niin että planeetta voi säästyä ja jonkinmoinen joukko ihmisiäkin. Mutta kyllä me olemme kasvukäyrinemme lähettämässä itseämme helvettiin (ihan sellaiseen maanpäälliseen nyt alkuunsa). Pahoittelut tästä pessimistisestä postauksesta.

    VastaaPoista
  7. En oikein keksi muuta sanaa kuin "synti" kuvaamaan ihmisen luontosuhdetta. Kristillisessä ajattelussa synti merkitsee eroa Jumalasta, mutta sama soveltuu luontosuhteeseemme ja ehkäpä on miltei sama asia, sillä Vanhassa testamentissa ihmisen käskettiin viljellä ja varjella maata. Vedenpaisumuskertomuksessa ihmiskunta hukutetaan pahuutensa vuoksi. Ei kuulosta järin kaukaiselta optiolta vieläkään. Tosin sellainenkin ennustus on, että kun maailma tuhoutui kerran veteen, se tuhoutuu seuraavaksi tuleen. Ehkä nämä ovat kertomuksia, mutta pessimismin hetkellä tuntuu, että ne ovat hyvin todenmukaisia kertomuksina: planeetta on vaarassa ihmisen pahuuden vuoksi. Mikään muu laji ei ole onnistunut tihutöissään näin hyvin. Se että ihminen tuhoaa omaa lajiaan on suuri rikos ja synti, mutta se että puutumme liki jokaiseen ekologiseen lokeroon on kerrassaan kuvottavaa. Olenpa tosiaan synkällä tuulella tänään. Mitä enemmän ajattelen asioita, sitä syyllisemmältä "viisaana ihmisenä" olo tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten sama mutta vaihtaisin sanm pahuus sanaan tehokkuus. Kun ensimmäinen työkalu keksittiin, paluuta ei ollut.

      Poista
    2. Tietenkin mitä enemmän tietoisuutemme välineidemme seurauksista lisääntyy, sitä enemmän olemme vastuussa. Onko pahuus sitä? Onko Trumpin piittaamattomuus ilmastonmuutoksesta pahuutta?

      (Pahaksi nimitän itse ihmistä, joka saa nautintoa tuottaessaan tuskaa elävälle oliolle eikä edes yritä vastustaa viettymystään. Uhrin näkökulmasta tuolla yrittämisellä ei tietenkään ole merkitystä.)

      Poista
  8. Trump ja me muut siinä mukana ollaan tietyssä mielessä pahoja. Luulen, että nimenomaan nopean nautinnon ja ihmisen itsensä jatkuva ylittäminen ja ihmisen rajan siirtäminen työkaluin ja välinein on kytkentä, jota emme osaa rajoittaa. Pahuus on piittaamattomuutta omien välineiden käytössä. Kun katsoo eläimiä, niillä on ruumiissaan selviytymisvälineet. Ihailen sitä. Totta kai tiede ja teknologia ovat hyviä asioita niin kauan kuin niillä tehdään hyvää. Mutta kun ihminen on tällainen ahne roisto ja kyvytön ennakoimaan, välittämään ja prosessoimaan rinnakkain riittävän monia asioita, niin seuraukset voidaan lukea planeetalta. Onko mennyt 500 vuotta nykyhetkestä taaksepäin laskien ja olemme lianneet tämän ihmeellisen paikan. Niin kehittynyt kuin älymme onkin, olemme samaan aikaan ihan helvetin tyhmiä. Olet oikeassa, Juha, työvälineen keksimisestä se alkoi ja jonkinlaisesta itsetunnistuksesta ja tässä olemme. Minusta Raamatun sanat siitä, että maa valittaa ihmisen pahuuden tähden, ovat aivan totta, vaikka ei olisi minkäänlaista Jumalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkipäiväisen pahan voi mitata. Jokainen turha henkilöautolla ajettu kilometri, jokainen turha makupala, oli se lihaa tai ei, jokainen turha syntyvä lapsi ja turha kotieläin, jokainen turha palkankorotus, jokainen uusi käsipuhelinmalli ja turha omakotitalo joka aina vain uudelleen rakennetaan ja myydäön kun lapset ovat aikuisia, jokainen turha matka maailman ääriin...

      Poista
    2. Niin, myönnän että näihin on vaikea havahtua, kun ne ovat normaaleja toimia ja rakentavat hyvinvointia siten kuin se yhteiskunnassa nähdään. Paljon vähemmällä voitaisiin tulla toimeen ja paljon paikallisemmin elää ihan luonnon vuoksi. Nyt ihminen on irti kaikesta muusta kuin omista mahdollisuuksistaan, ja sitten äkkiä tulee päivä ettei enää olekaan.

      Poista
    3. Kyllä minusta asiassa voidaan mennä myös äärimmäisyyksiin. Mielestäni ei ole pakko lopettaa lasten hankkimista, mutta joku raja siinä olisi hyvä olla. Samoin globaalia kaupankäyntiä ei voida lopettaa, mutta joku raja siihenkin pitäisi saada. Ylipäätään järkevää säännöstelyä ja kokonaan pois kuluttamisen ideologiasta. Kuluttaminen on yksi kielemme ja jokaisen kielen sanoista, ellei ole kyse jostakin runollisesta kuten "Ajatus kiveä kuluttaa".

      Poista
    4. Kuluttaminen on siis yksi irvokkaimmista sanoista...

      Poista
    5. Olisi kiinnostavaa nähdä jokin mittari, miten maailma makaisi, jos KAIKKI kuluttaisivat sen mitä itse tai jos KAIKKIEN kivihiilijäki olisi se noin 6000 mikä itselläni. Riittävähän olisi joku 2000 mikä tietenkin tarkoittaa sitä, ettei kai tässä kannata edes yrittää. Mutta jos siis olisi se 6000 kaikilla läänsimaalaisilla, mikä olisi syylliyyteni koko?

      Poista
  9. Mietin olosuhteita meillä ja muualla: pohjoisessa jo yksin lämmittäminen kasvattaa hiilijalanjälkeä, samoin pitkät etäisyydet, joita taitetaan polttomoottoreiden turvin. Totta kai yleinen "elintasomme" on pahin juttu.

    Kehittyvissä maissa ja kolmannessa maailmassa väestörunsaus ja tietämättömyys ympäristöstä, ylös nouseva vanhanaikainen infra jne.

    Maailman johtavat toopet a la Trump, jotka eivät välitä tosiasioista (paitsi taloudellisista)...

    Ihmisen yleinen paskuus ja ahneus. Aika pitkään sain minäkin elää maapallolla ennen kuin kuulin, että jokin on pielessä. Kaikki se kuluttamisen ja kasvun normalisointi yhteiskunnan ihannetilaksi. Vanhemmat polvet eivät edes usko koko ilmastonmuutokseen (isossa mittakaavassa), vrt. Trump. Tämän olen huomannut.

    En näe muuta vaihtoehtoa kuin globaalien, todella rajujen rajoittamistoimien ottamisen käyttöön + kulutuksen lopettamisen + panepidemiat jne. Jos täältä häipyisi esim. 3-4 miljardia ihmistä tautien ja ydinsotien myötä, niin ehkä se vähän helpottaisi. Mutta olisihan tuollainen paha juttu, en minä sitä sano. Tuntuu, että jotain ulkopuolista / rajua pitäisi tapahtua, koska ihminen itse ei asialle tee mitään, rauhassa kiihdytetään helvettiin koko planeetta.

    Stephen Hawking taisi sanoa, että ihminen ei välttämättä ehdi saada selville maailmankaikkeuden logiikkaa ennen kuin on tuhonnut itsensä. Niinpä, makrokoossa sama kuin yksilön kohdalla: kuolemme ennen kuin ehdimme saada kiinni jutun jujusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo... ja vanhemmaksi ja vanhemmaksi pitäis saada elää, terveyttään vaalia että kaikki kohta 100-vuotiaita...

      ...sulla taitaa muuten olla nyt joku matalapaine päällä... koita jaksaa

      Poista
  10. Juha, noita uutisia tulee vähän joka tuutista niin kyllä se pistää mietteliääksi ja hieman matalapainetta peliin. Pientä kevätmasennusta? Ehkä, paikoin, väsähtämistä talven jälkeen, ennen kaikkea sitä. Tänään jopa melkein iloitsin tästä jälleen koittavasta kesästä, että ainakin meillä on yhä vuodenajat ja näemme luonnossa rytmiä ja merkkejä jostakin uudesta. Tuli mieleen, että onko esimerkiksi minun elämäni loppupuolella (oletetaan että eläisin sinne 90 vuoden seuduille) enää tällaista, vai todistanko jo radikaalisti toisesta ajasta, jostakin sellaisesta maailmasta, jota ei enää ole. Jännää mulle, mutta ei ehkä niille, jotka nyt ovat lapsia ja niille, jotka tulevat heidän jälkeensä. No, onneksi ihminen toivoo loppuun asti ja sopeutuu loppuun asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta sun lopetuksesta saa proosallisen aforismin: Onneksi ihminen toivoo ja sopeutuu loppuun asti.

      Poista