torstai 8. kesäkuuta 2017

JALOA HEIKKOUTTA

Johtuuko hyväntahtoisuus, oikeamielisyys, reiluus ja sovittelevuus luonteen vahvuudesta vai hajoamisen pelosta? "Jalous" voi hyvinkin olla myös hyödyllistä evolutiivista heikkoutta, jonka kohdalta yhteisö taipuu vaan ei katkea. Luonteensa heikkoudestaan ihmistä siis kuuluu tässä kohtaa kiittää (vaikkakin siis ansiotta, koska kyseessä ei ole valinta eikä siksi kiitoksen arvoinen siinä merkityksessä kuin kiittäessämme uskomme). Näin, kiittäessään, yhteisö huolehtii itsestään pienin ja huomaamattomin elein.


19 kommenttia:

  1. Jalo? Haista vittu että muka olisit jalo! Äläkä lässytä. Sano suoraan mikä sua riipoo sun tilanteessa. Älä puhu vihjauksin ja yleistyksin - paljasta ihmisyytesi. Sama koskee Jopea joka on ollut hötössään nopea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllä oleva kommenttini on loistava esimerkki siitä miten kommentoija blogistia kommentoidessaan ei saa orgasmia vaan surgasmin. Siis ei käsitä mistään mitään vaan reagoi johonkin harhaansa.

      "Vittuilen vahingossa olen siis vahingossa olemassa."

      Poista
  2. Voisiko "jalo heikkous" tarkoittaa yksinkertaisesti tilannetajua?

    VastaaPoista
  3. Paradoksi: Leijona tottelee jalon peuran jaloa heikkoutta.

    VastaaPoista
  4. Tunnistan J--- mitä sanot, periksiantamisen, mutta
    heikkous tilannetajuna, yleisemmin, voi olla hyvä valinta, toki sekä kunniaksi tai häpeäksi, riippuu vapaasta valinnasta tai yhteisöstä joka mitenkin kunnia- tai häpeämainintoja jakaa. Mun arjen ihmisyyden filosofia on simppeli: elämä on katastrofista selviytymisyritys. Siinä varmuutta on vähän, kunniaa ei tavoitella ja lopputulos, päivä kerrallaan, ratkaisee. Harva taistelu on taistelun arvoinen. Melkein kaikki on ohiampumista muutenkin.
    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, elämä onnistuu kyllä kääntämään kaiken nurin aivan hetkessä, muuttujia on niin paljon. Jos elämänhallinta on jotain, niin ei ainakaan mitään maksimituloksen varmistelua, vaan nimenomaan yritystä selviytyä päivä ja hetki kerrallaan.

      Omassa elämässä tämän huomaa. Suunnittelet jotain, ja hetkessä suunnitelmat muuttuvat ja vaihtuvat varasuunnitelmiksi ja täysin toisenlaisiin asioihin varautumiseksi. Mihinkään materiaaliseen varmuuteen ei voi luottaa paitsi tietenkin siihen, että kuolema ennemmin tai myöhemmin korjaa ruumiimme kiertoon.

      Poista
  5. Ootteko te aivan kahjoja? J Saarta hallitsee raivo. Hän yrittää hienokirjoittaa sisäistä raivoaan.

    Haapala olet perseestä enkä koskaan lue kirjojasi koska olet niin perseestä. Sinulla ei ole tosiolevaisuuteen mitään sanottavaa. Saat kirjojasi julkaistuksi koska olet tohtori. Muuten olet paskaa. Anteeksi blogisti että olen mitä et vieraaksesi blogiisi tahtoisi. Pardon!

    VastaaPoista
  6. Dylan kiertäessään Englantia 60-luvun puolessa välissä sai eräässä konsertissaan kuullakseen sen kaikkien tietämän
    -Juudas! huudon biisien välissä hiljaisuudessa. Myös jatkuvaa buuausta kuultiin konsertista toiseen. Ajateltiin ja lehdistössä tulkittiin, että syy oli pelkkiä protestilauluja odottaneet folkpuristit jotka eivät halunneet kuulla sähköisiin soittimiin siirtynyttä ja nyt nonsensensesti lyrikoivaa rocktähteydellä leikittelevää Bobia. Pariisissa oli samalla kiertueella myös vastustava meno. Bob esiintyi taustallaan jättimäinen USA:n lippu ja totesi kiertueen konserteissaan pitkään ja nasaalisti: Thiiis iiss ööö a-mericään myysiic.

    No, juudashuutaja on itse sanononut myöhemmin että sen heitto oli vain pieni satiirinen provokaatio. Se oli siis tarinansa mukaan kai postmodernisti jo ennen aikojaan.
    -Enhän mä nyt ihan tosissani hei ollut.

    Tosin puristien buuakset olivat totta konsertista toiseen. Mulla on niitä cd:llä aika paljon.
    Tuon ajan dokkareissa Bob näytti suorastaan nauttivan tilanteessa, poikahan se silloin vielä oli, mutta en tiedä oliko se heikkoutta vai vahvuutta.

    jope

    VastaaPoista
  7. J:---, maailmaan mahtuu mielipiteitä eikä haukku haavaa tee.

    Mutta jos ihan totta puhutaan, kaunokirjallisuutta ei julkaista siksi, että joku on suorittanut tohtorintutkinnon. Itse asiassa tohtorintutkinnolla ei kirjoiteta yhtään runo- tai proosateosta.

    Olet ymmärtänyt tämän asian tosiolevaisuudessasi väärin. Ja väärin olet ymmärtänyt kustantamoiden arvostuksen tohtorintutkintoa kohtaan. Kustantamot eivät hyödy markkinallisesti pienilevikkisen kirjallisuuden kohdalla siitä, että jollakin on joku tutkinto. Sen sijaan julkaisukynnys madaltuu varmasti, jos kirjoittaja on julkisuuden hahmo ja tuotos on edes kohtuullinen.

    Tiedän moniakin kirjallisuudesta väitelleitä, jotka eivät ole saaneet käsistään kustantamoissa läpi. Prosessi alkaa siitä käsikirjoituksesta, joka esitetään, ei oppiarvosta. Minä olen saanut hylsyjä käsiksistä, mutta kun olen työstänyt niitä edelleen, on käsis julkaistu.

    VastaaPoista
  8. Siinä Otavan ajassa oli muuten mielenkiintoinen kohta, kun nuori Jarkko Laine ei ollut ihan varma vielä siitä miten pieni kuvio ja kustantamoille ei-liiketaloudellinen toimintamuoto on runoteosten julkaiseminen. Oli myös varma että helsinkiläisten sisäpiiri pyörii.
    Käsittääkseni levikit on edelleen muutaman sadan luokkaa ja siitäkin iso osa kirjastoihin. Suurin osa romaaneistakin vain parissa tuhannessa. Senpä vuoksi musta on aina mahtavaa kun joku kirjallisesti hyvätasoinen teos myös myy reilusti, tai edes kohtuullisesti.
    En tiedä tietenkään kirjailijan näkökulmasta mitään, mutta kyllä voisin kuvitella että mua haittaisi, jos vain kaverit lukisi, ja toiset tekijät.
    Runoudessa tietenkin lienee tyydyttävä osittain siihen, että asialle omistautuneet ihmiset on se lukijakunta.
    Itse olen tehnyt sen havainnon, että kirjailijakunnan valtaosa saa olla sitä mitä ne on, ihan tavallisia tyyppejä. Tosin kyllä niitä potkuja kustantamoista tulee pitkäaikaisille omistautuneillekin tekijöille. Luin jokin aika sitten, olisko ollut Hannu Kankaanpään? teoksesta, kun se kertoi niistä prosesseista.

    Mutta aihehan oli jalo heikkous.
    Ehkä jos heikkoutta näytettäisiin enemmän, niin se toisi rauhaa ja sovintoa myös enemmän. Ehdottomuus on niin monessa turhaan ihailtu.
    (Mun, mielestäni ihan hyvää, heikkoutta on nyt ollut se kun mä en ole kuitenkaan tänne Juhaan ollut kirjoittamatta. Liian mielenkiintoista puhetta täällä. Ja on satanutkin:)
    Suojassahan sitä nimenomaan täällä on.)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, esim. mun heikkous kirjoittaa ei ole missään tapauksessa jaloa heikkoutta, vaan ihan sananmukaisesti heikkoutta tälläiseen ajatustenvaihtoon. Kirjoittamista kuullakseni teistä aina hieman lisää. jope

      Poista
    2. "Kirjoittamista kuullakseni teistä aina hieman lisää."

      Tuossa tivistyy tärkeä pointti ihmisen kirjoittamiskäyttäytymiselle.

      Poista
  9. Pyydän Vesa Haapalalta anteeksi. - En halua selittää tökeryyteni lähtökohtia. Varmastikin olet niitä harvoja nuoria miehiä, jonka seurassa tahtoisin syödä lounaan (minun kustannuksellani).

    Oma projektini on tämä sanomalehtien mielipidekirjoittaminen, josta olen saanut maksaa hintaa. - Mielipidekirjoittaminen lehdissä on oma kirjoittamisen lajinsa, jota aika lailla mitätöidään. Suotta.

    Juuri äsken mittelin mielessäni pitäisikö minun kirjoittaa juttu tekeillä olevasta Vaasan keskustan yleiskaavasta 2040 ja ei voi mitään luonnolleen. Pakko se on kirjoittaa ja jos se julkaistaan niin ei siitä minulle mitään hyvää seuraa.

    Evoluutiopastori Saari voisi olla tukihenkilöni, mutta siinä tehtävässä hän turhautuisi ja repisi tukkansa pois.

    VastaaPoista
  10. J----, ei mitään. Näitä sattuu, hauskaa perjantai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  11. Kirjoitin juttuni Pohjalaiseen. Lähetin sen. Kirjoitan paljon Pohjalaiseen ja pidän itseäni barrikadi-ihmisenä.

    Kuinka monella romaanikäsiksen tekijällä on pelokas olo?

    Minua kuusikymppisenä hävettää myöntää, että olen valtavan mielipidekirjoitusvyöryni mukana elänyt aina pelossa. Aina pelossa ja kauhussa.

    Jos Vaasan kaavoitusta käsittelevä juttuni julkaistaan niin se johtaa hankaluuksiin. Peruakaan en sitä voi koska peruminen ei olisi minuuttani.

    Vuosia sitten kun hain erääseen tehtävään niin johtavassa asemassa oleva henkilö sanoi kahdenkeskisessä keskustelussa: - Sinua ei voi ajatellakaan valittavaksi koska olet niin hankala ihminen!

    Myönnän olevani hankala. Mutta lisään: Olen totuudenhankala ihminen.

    Sellainen kuin mielistely ei sovi minuun ollenkaan ja siksi olen erakko. Ihmiset eivät tahdo olla minun kanssani tekemisissä. Huomaan sen kaikessa ja kaikkialla.

    Ajatus että joku nainen rakastaisi minua pärskähdyttää vanhenevalta naamaltani naurun.

    Olen aina ihmetellyt ihmisyyttä, joka ei nouse barrikadeille. Mitä sellaisesta saa?

    Ihmisen täytyy kuolla ihmisyyden lipun jatkeena.

    J Saarelle en koskaan kylläkään millään tavoin ole tahtonut olla hankala. Jos olen Lennon niin missä on McCartney? Saaresta olen häntä etsinyt.

    Mutta tämä hysteerinen pelko... ukko on kuusikymppinen ja pelkää hysteerisesti mahdollisesti julkaistavaa lehtijuttuansa, joka sisältää vain hänen sumeilemattoman totuutensa.

    Sana on taistelun väline. Se on myös häviöön tuomitun osapuolen väline.

    Tätä kirjoittamisen opettajat eivät opeta: - Kun sanot kyllin taitavasti niin joudut kärsimykseen.

    VastaaPoista
  12. Haluan vielä lisätä tämän: Kun punnitsin yllä mainittua juttuani niin ilmoitin lehteen peruuttavani sen. Niin en yleensä tee.

    Millainen taistelu on jalo? Minun pääni alkaa hapertua pitkällä mielipidekirjoittajan taipaleellani siten, että tännekin dokumentoin kyllä sokeaa raivoani. Blogi-isännälle jää tehtäväksi pohtia minkä kakkatahrani hän tänne tahtoo dokumentoida alieneille, jotka saapuvat ihmettelemään Tien maisemaa.

    Stephen Hawkingin säädyllisesti ilmoittama tieto, että ihmiskunnan tulisi löytää uusi kotiplaneetta 100 vuoden sisällä herättää minussa epäjaloja tunteita ihmiskuntaa kohtaan.

    Näin tutkailin Hawkingin sanoja katkeruudella viikonloppuni aikana.

    Mielipidekirjoittaja pitkään vuosikymmeniä kuvittelee sanoillaan vaikuttavansa johonkin. - Minäkin yritän väsätä romaania mutta sitä suunnitellessani siirryn toiseen rooliin, jossa en edes kuvittele vaikuttavani mihinkään.

    En pysty säädylliseen pohdiskeluun. Senhän te huomaatte.

    Asiasta musiikkiin - mitä musiikissa tapahtuu vai tapahtuuko kaiken aikaa kaikkea mutta omissa kuppikunnissaan?

    Tulee Sex Pistols mieleen ja valitettavasti olisin tänään kiinnostunut raivokkaasta ja epäjalolta näyttävästä punkista jos siinä olisi sisältöä. Jos raivokkuudessa olisi oivallusta.

    Nyt on vuosisatoja vanhojen virsien ja punkin aika.

    J Saaren pääteksti on naseva ja oikea. Mutta jaloutta ei saa koetella liikaa.

    Yhteisön kiinteys ei ole itsestäänselvyys. Yhteisön hengittävyys ja elävyys ovat mahdollisia, jos uhat tiedostetaan.

    VastaaPoista
  13. Harlin tietysti voisi ohjata elokuvan The Maailmanloppu. Sen lopussa olisi valtava planeetan räjähdys, jonka jälkeen kamera vaeltaisi rauhallisesti tähdistössä. Taustalla kuuluisi Jaakko Tepon laulu suomeksi (mutta teksitettynä):

    "Laalanenko mittään kuvastahan tuo näkkyy, sen näkkee Haukijon Jenni minkä tek Renni
    ee aattana Niinistö ee Halla-aho eekä Putini eekä Tonalt Trumppi
    trupatuurin keekautti senki tuo nurin karkas turvasta tupakin tumppi!
    Se olj ilimastonmuutosta, väk paesu siitähän tulj karmee, paesuvaenen ihmistsunami
    nyt oljs viisaampi immeinen, jos vilimi kelattas alakuun, äejä huutas: peitännii munani
    hävetä täötyy, älymystön äly, oljko sitä, mihin piilotannii nuaman punani…"

    "Let it be, let it be don't you see the same as Mrs Finland President what did Renny
    no help by Mr Euro or Mr Markka or Mister Eastern Cowboy or Mr Sitting White Bull
    that explosion fell me down on my berce and I lost my cheap and little tobacco!
    There were too a lot changing weather, too many little people, it became human tsunami
    wiser would be ladies and gentelemen if film could start again, everymen cover their evolutive penises
    I am deep in my ashame, there were not genius like creatures, my head is full of red colour…"

    VastaaPoista