Miksi ihminen myy seksiä? (Ja voiko aina sanoa, että kokonaista itseään?) Kysymykseen on niin monia vastauksia, että juuri siksi aitoa mahdollisuutta valita toisin on tarjottava. Vain siten voimme vastata nousematta yksittäisen prostituoidun yläpuolelle. Ja vapautta, pakkoa, terveyttä, traumatisoitumista, ohjautuvuutta, kärsimystä, nautintoa, arvoja, paritusta, itsemääräytymistä ja taloudellista hyötyä ristiin leikkaavat linjat vain vahvistavat käsitystäni prostituution laillistamisesta.
Prostituution laillistamisessa on kyse motivoitumisen politisoitumisesta ja politisoimisesta samoin, kuin vaikkapa asunnottomien päihdeaddiktien kohdalla.
Kun
noin 18 vuotta sitten aloitin työni rikosseuraamusalalla, kyseenalaistin aika
pian motivoitumisen käsitteen siinä yhteydessä ja merkityksessä, missä me
työntekijöinä sitä käytimme. Miksi odotimme päihdeaddiktilta asunnottomalta
motivoitumista päihteettömyyteen, jotta asuminen sitten onnistuisi
suunnitelmien mukaan? Tulin siihen tulokseen, että liian paljon siksi,
että viranomaisilla ei ollut tarjota välineitä motivaation konkreettiseen
koettelemiseen. Motivaatiopuhe jota puhuttiin asiakkaalle, tuntui ammattini
yhteydessä kumpuavan syvästä neuvottomuudesta (ja uskon että asiakkaat usein
aistivat tämän). Kuvittelin usein kokouksissa mielessäni tilanteen, jossa joku
billgates tulisi ovesta sisään ja löisi rahalaukun pöytään. Miten ajatteluni
asiakkaan motivoitumisesta silloin muuttuisi? Paljon, koska sitä ei enää
tarvittaisi. (Ihmisen motivointi olisi tietenkin yhä tärkeää, mutta
siihenkin me tarvitsemme uskottavia rakenteita, sillä niinhän se on, että
ihminen ei edes itse tunnista motivaatiotaan ennen kuin saa mahdollisuuden
koetella sitä.) Lisäksi motivoitumisen odotukseen tuntui sisältyvän
kuin salaa oikean asenteen velvoitusta; kiitollisuuden odotusta. Sosiaali- ja
rikosseuraamustyön yhteydessä motivoituminen siis tuntui lopulta vahvasti
luokkia ja asemaa jakavalta käsitteeltä, jossa rakenteet, talous ja omat
asenteemme puhuivat meissä paljon enemmän kuin arvasimmekaan. Siksi
lakkasin käyttämästä käsitettä työssäni.
Kun ajattelen prostituoidun motiiveja ja motivoitumista tehdä työtään tai vapautua siitä, tunnen ajattelevani samalla tavoin tyhjiä ajatuksia, ellei hänen motivoitumisensa uskottavuutta voi koetella ja motivoida konkreettisesti. Mielestäni tämän motivoimisen perustavin väline on poliittinen: laillistaa prostituutio ja mahdollistaa siten ammatillinen järjestäytyminen, työteveydenhoito ja -turvallisuus, kouluttautuminen tai siirtyminen uuteen ammattiin asenteiltaan turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Tai jatkaa työtään niin halutessaan. Laillisuus olisi avarampi mahdollisuus valita toisin tai jatkaa samaa. Siis nähdä, mitä itse on todella valmis valitsemaan.
Varmasti tärkeitä kysymyksiä ja käsitteitä.
VastaaPoistaTiedän, ja tiedossa on, että asunnottoman päihdeongelmaisen päihteiden käyttö on vähentynyt kun he ovat saaneet kodin. Päihteidenkäytön on huomattu myös vähentyneen mm Namibiassa, jossa jokunen vuosi sitten kokeiltiin perustuloa äärimmäisen köyhissä kylissä.
Tiedetään, että päihteidenkäyttö kasvaa epätoivoisissa olosuhteissa, elinoloissa. Toisaalta, runsasta päihteidenkäyttöä on myös varakkaissa länsimaissa, joissa päällisinpuolin hyvinvoiva keskiluokka käyttää mm alkoholia runsaasti. Niin on myös Suomessa, jossa alkoholiongelmista puhutaan kuin ne olisivat vain köyhimmän sosiaaliluokan ongelma. Työttömät leimataan usein moniongelmaisiksi, vaikka tähän ryhmään kuuluvista likikään kaikki eivät ole ongelmajuojia.
Päihdeongelma on monitahoinen kysymys, varsinaiseen alkoholismiin voi sairastua kuka hyvänsä. Se on luokiteltu riippuvuussairaudeksi. Ehkä seksiin voi liittyä myöskin riipuuvuussairaudenkaltaisia syitä? Prositututio on aivan varmasti monitahoisempi kysymys kuin alkoholismi, siihen liittyy ihmiskauppa ja muitakin suuria sosiaalisia ongelmia.
T. Nimetön lukija
On varmasti niin että prostituutiota on järkevintä hoitaa hyvin monialaisesti yhteiskunnallisin keinoin, joskin itse ajattelen, että kyse on rakkauden / oman arvokuuden tunnistamisen puutteesta koko bisneksen ytimessä ja kaikilta osin.
VastaaPoistaEhkä laillistaminen olisi siinä mielessä realistista, että "maailman vanhimman ammatin" harjoittaminen tuskin koskaan lakkaa. Laillistaminen voisi olla ensi askel ihmisten auttamiseksi, mutta sitten tarvittaisiin vahvat toimet, jotka ylipäänsä liittyvät ihmisten sosiaaliseen ja psyykkiseen auttamiseen ja työllistämiseen.
Niin kauan kuin yhteiskuntamme ovat siinä jamassa esimerkiksi työllisyyden osalta kuin ovat, on turha tältä kantilta moralisoida prostituoituja.
Huumeet / päihteet / väkivalta ja prostituutio muodostavat oman ongelmakimppunsa.
Ihmisillä, jotka tekevät prostituutiota opportunistisesti helpon rahan tai jopa nautinnon toivossa, on luultavasti isoja psykologisia persoonaa koskevia ongelmia. Se ei tietenkään ole mitenkään rangaistavaa, enkä usko että tällaisia ihmisiä on lopulta kovin paljon. Ehkä jotkut miesseuralaiset / luksusnaiset ovat aikansa tässä kategoriassa, kunnes tajuavat tilansa tai vajoavat huomattavasti vähemmän suvereeniin asemaan. Tämä hiukan moralistisena kommenttina.
Kyse on siitä, miten voi vastata "mahdottoman reaalisen" haasteeseen. Kuten tuossa addiktien kohdalla ja edelleen rikollisen käyttäytymisen ongelmassa. Voimme motivoida ja tarjota rakenteita, avata valintaa ja omaa vastuuta, mutta kun yrittää puhua syistä ja motiiveista, menemme liian helposti moralismin puolelle. Reaalisen lausumattomuuteen voi vastata vain avaamalla sitä ihmiselle itselleen rakenteiden ja ihmisyyden avulla.
Poista