keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

SYYRIASTA TOISIN SANOIN



http://www.tammilehto.info/syyrian-sota-haast64.php





14 kommenttia:

  1. Juha, luin, tietenkin. Ja tiedätkö mikä oli ensimmäinen intuitio? Se oli: herra Saari, älä s i n ä k i n lähde nyt tohon! (No, tietenkin seuraat kaikkea, ja varmaan enemmänkin kuin minä.)Tarkoitan sitä, että tuo kirjoitus oli kuin tyyppiesimerkki niistä jutuista, jotka vievät helposti kyvyn ajatella ja reagoida verbaalisesti sen mukaan mikä on "ensimmäinen" ja ja kovin uein myös se ainoa tieto.
    YLE on varmasti maailman parhaita uutishuoneita mutta eihän niidenkin rajallinen aika voi riittää kaikessa syvään taustoittamiseen mitenkään.
    Nämä, usein korkeatasoiset jutut (tämäkin yliopistomiehen kirjoittama), näkökulmat, asiantuntijuuteen perustuvat arviot, ovat niitä jotka ovat minua vaivanneet pitkin matkaa ja tehnyt usein ehdottoman tai ainakin varman kannanottamisen raskaaksi. Varsinkin ulkomaisen median seuraaminen (vaikkei se mitenkään parempaa lähtökohtaisesti ole) tekee asioista entistä vaikeampia. Koskee melkein asiaa kuin asiaa.
    Kirjoitus oli mulle myös nostalginen. Se palautti mieleen ensimmäiset lukukerrat Romaanihenkilön kuolemasta kun olin hölmö nuori mies ja varsinkin lukemiskokemuksen Ehdotus rakkausromaanista. Silloin toinen näkökulma noissa teoksissa oli todella uutta niissä käsittellyissä aiheissa.
    Tuon kirjoituksen voisin summata niin että jos Syyriassa olisi jossakin Paha pistessä x niin sehän olisi suhteellisen helppo hoitaa, tuhota ja saada maahan rauha.
    Mutta kun....
    Hitto, siihen miten olisin jatkanut en haluaisi missään tapauksessa uskoa!
    Jaammeko saman hämmennyksen?
    Syyrian suhteen en keksi muuta kuin sen minkä olen ennenkin todennut: sieltä on ihmisten lähdettävä pois, turvaan. Kun ketään ei ole motivoitavissa millään hemmetin perusteella enää sotimaan, ehkä rauha tulee. Mitä usemapi lähtee, luovuttaa, poistuu, sitä parempi. En halua enää katsella sitä masokistista uutispuuroa "miten kaupunki kestää kuukaudesta toiseen."

    Vaikka pitäisi ajatella että nyt on kesä ja aurinko jne. , älä näitä mieti, niin silti, on tätäkin mietittävä. Juuri nyt meidän aikanamme on ollut käynnissä murhaava sota ilman alkeellisiakaan sodankäynnin sääntöjä ja siihen liittyvä ihmisten hätä. Jos emme voi tehdä mitään niin ehkä asian muistaminenkin on jotain.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pakko laittaa tuo tuohon. Kävin muitakin lukemassa tammilehdolta. Kiihottavaa ja samalla tuskastuttavaa ja ärsyttävääkin, jotenkin niin itsevarma sävy. Tuli muuten ihan sama mulla mieleen, että nytkö minäkin:0)

      Mutta koin että pakko tämä on laittaa... ja ilman kommentteja!

      Tuo Valkokypäräkohta oli TODELLA hämmentävä!

      Poista
    2. Näitkö muuten uutisista sen hollanin yk-joukkojen tuomion, josta pistin edellisen kommenttiketjuun?

      Poista
    3. Tämä juttu tuntuu melkein nihilistiseltä, tiedät mitä meinaan. Just kun ei tiedä mitä ajatella.

      Poista
    4. Näin jutun yk-sotilaista, ja muistan tapauksen Jugoslavian sotien ajalta. Se oli tragedia. Ne miehet olisi pitänyt suojata.
      Mutta oliko tilanne aidosti tasavertainen? Olet jokin hollantilainen rauhansotilas (ajattele mielikuvaa) Arnhemistä ja sua tulee haastamaan todellinen tappajakomppania rynnärit kovia täynnä.
      "Että hei mitä hollantilaiset, me otettais nää tyypit meidän mukaan, onko jollakin jotakin sitä vastaan?"
      No, oikeus on varmaan ottanut nuokin asiat huomioon.

      Ja mitä me itse asiassa muistetaan? Me muistamme tv-sodan. Muistamme ketkä oli hyviksiä, ketkä pahiksia. Muistamme siis valtavan yksinkertaistuksen. Me muistamme itse asiassa telkkarin.
      Mutta samalla tiedämme että todellisuus oli siellä(kin) monin verroin monimutkaisempi ja moniulotteisempi. Tuskin kukaan voi ajatella niin, että joo, serbit, ne oli ne pahat.

      Sisällisodat on mulle himmeitä pisteitä aina muutenkin.

      En usko juuri koskaan, en myöskään tiedon valossa, niiden uhri-asetelmiin ja rooleihin. Espanja oli esimerkiksi monessa mielessä kyyninen maailmansodan esinäyttämö, molemmilla puolilla. Eikö se ollut juuri siellä missä Orwell ttajusi miten sitä on vedätetty?
      Entä meidän oma 1918? Paras etten lausu siitä mitään. Yleensä keskustelu tyssää jo tietämykseen valkoisen armeijan kokoonpanosta. Moni kuvittelee että ne oli se herrojen joukko, vaikka valkoiset oli pääasiassa talonpoikia ja jopa torppareita pohjoisesta oli paljon mukana.
      Herrat piileskeli Helsingissä lukaaleissaan mustien verhojen takana ja toivoi että kaikki olisi pian ohi. Mielikuvat pitäisikin jaksaa mahdollisimman usein tarkistaa jotenkin.

      Sisällisodat on ihmiskunnan pimeän puolen pimeä puoli. Niissä juuri Juha nihilismi ja relativismi naamiotuu ideologiaksi. Syyria on nyt vuorossa.
      Siellä ihmiset hädässä, me näemme television.

      Joku kommentoija sanoi muuten siinä linkissäsi viittasi sanontaan, että Sodassa ensimmäisenä kuolee...journalismi.
      Sitäkin linkkaamasi juttu valotti.

      Mutta älkäämme vaipuko synkkyyteen!

      jope

      Poista
    5. Täsmennän vielä: jos me pidämme sisällisotaa oikeutettuna jonkun ryhmän kannalta, vaikkapa sympatisoimamme ryhmän heikon aseman kannalta, mehän annamme oikeuden sisällissodille, eikö? Uhrin asema oikeuttaa jne.
      Mutta samalla kuitenkin tiedämme että sisällissodassa menetetään käytännössä kaikki, ne ovat sodista hirvittävimpiä ja jättävät satavuotisia haavoja, kuten meilläkin.
      Toinen sana mikä mua inhottaa ja on inhottanut aina, on "vapaustaistelija."
      Siinä vasta sanalumetta, useimmissa tapauksissa.
      Taisimme Juha telkusta tuota sanaa kuulla useinkin 70-luvulla. Silloin sai sen käsityksen että vapauden saa kalasnikovilla.
      Ei tiennyt vielä että siihen vaaditaankin yhteistyötä, kompromisseja, kompromisseja, kompromisseja, kuuntelemista, luopumista, huumoria ja ripaus kyllä-se-tästä-kun-ei-kukaan-liikoja-odota -asennetta.
      Vapauttako kompromisseilla ja kompromisseilla kansoille?
      Kyllä. Vrt. Syyria.

      jope

      Poista
    6. Ne yk-sotilaat varmasti oli voimattomia kun ne oli sellaisiksi määräyksellä muistaakseni tehty. Sivustakatsojiksi. Hollannin valtio siinä saikin tuomion. En täsä ajattelekaan että kuka siinä sodassa oli oikeassa, vaan sitä tilannetta sinänsä. Yk:n toimintaa ja hampaattomuutta. Nehän muustaakseni oli ne sotilaat kans järkyttyneitä tilanteesta. Piti vain antaa humanitaarista apua.



      Poista
  2. Niin tietysti,niinhän se meni.

    YK tekee kyllä merkittävää työtä, mutta keinoja sillä ei ankarimmissa paikoissa ole, se on useimmiten totta.

    Muistan Jugoslavian sodista myös sen kuinka USA:lta vaadittiin sotilaallisia toimia Kosovossa ja sitä syytettiin kyynisyydestä kun se "ei tehnyt mitään" mutta sitten kun se pommitti Serbiaa niin kadulla oli se normaali stop the americans-porukka vaatimassa päinvastaista ja syyttämässä...kyynisyydestä. Se kuvio toistuu muuten aina. Sitäkin Bingelowin Zero Dark Thirty mielestäni hienosti sivuaa.
    Muistan myös noilta ajoilta sen kuinka Bill Clintonia syytettiin median ajatusten johtamiseksi muualle kun se oli silloin sekoillut seksiä avustajiensa kanssa niinä aikoina. Huomaammeko me että nihilismiä on joka puolella ja koko ajan?
    Tieto, vaikka tuo linkkaamasi juttu, ei ole nihilismiä. Ensin konkurssipesää on katsottava sellaisena kuin se on, että voisi vapautua nihilismistä. Todettava kaikki faktat, epämieluisatkin.

    (Jugoslavia ei kuitenkaan ollut kokonaan teeveetä. 90-luvulla Suomeen tuli Jugoslaviasta turvapaikanhakijoitakin. Ja nimenomaan perheitä. Oman kokemuksen perusteella jos nyt uskaltaa sanoa, niin heidän kotoutumisensa Suomeen on onnistunut erittäin hyvin. Kuuluvat siihen joukkoon ettei heitä maahanmuuttajina osaa ajatellakaan ja silti ovat säilyttäneet omankin kultuurinsa. Mistäköhän se onnistuminen?)

    YK:n heikkouttahan muuten käyttävät monet yksi maailma-aktivistit vilpittömistä nuorukaisista radikaaleista miljardööreihin perusteenaan. Mistä ihmeestä ihmisessä on se ajatus, että valtava BIG ONE olisi ratkaisu ongelmiin, joita ihmiskunta aina tuottaa ja on tuottanut.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo usan kritiikki muakin on ärsytänyt. Jotenkin kaksinaismoralismia. Ymmärrän sen mutta... ja taas tuo chomsky on sitä hyvä esimerkki. Usan motiivit on tietenkin usein hämäriä, mutta käytäntö vaatii joskus toimintaa.

      Siinä humpuukikirjassa oli myös siitä, mitä itekki oon usein ihmetelly: kun usaa sytettiin bin ladenin aiemmasta tukemisesta ja sillä perusteella maan kaksinaismraalista terrorismin vastaisessa sodassa, syytös on epälooginen: eikö usan voi ajatella juuri olevan velvollinen siivoamaan jälkiään? Eli peruste usan kritikkiin tossa ei toimi.

      Poista
    2. ...ja jep, tuo teksti itsessään ei ole nihilistinen mutta se saa aikaan sellaisen tunteen, tunteen semanttisesta nihilismistä. Mikään lisäinformaatio ei tunnu enää auttavan minua.

      Poista
    3. Jos me ajattelemme että nihilismiä on (yksinkertaisimmillaan) se, että "ei voi uskoa" johonkin tai jonkin asian aitouuteen, niin ehkä on armahdettava itseään sen verran, että maailmassamme on vain asioita, toimintaa, toimijoita, konflikteja, joissa ei tosiasiallisesti enää voi uskoa hyvyyteen.
      Se ei ole silloin nihilistinen valinta, vaan tosiasioiden tunnustamista.
      Taas esimerkiksi tragedia Syyria. Paljon näkee sellaista, että täytyyhän siellä jossakin kolkassa olla hyviksiä, ja jos ei ole niin tehdään sellaisia, mutta entä vaan jos ei ole? Eli ikään kuin ei voisi ("nihilistisesti") ajatella, että tässä tilanteessa kaikki ovat pahaan täysin vastuullisia.
      Mutta ei ole mielestäni nihilististä vaan moraalista ajatella, että kaikki sodan osapuolet ovat siellä vastuullisia siitä tuhosta.
      Siksi juuri ei kai ole muuta kuin se että jokaisen joka ei halua osallistua tuohon yhteiseen joukkotuhoon, täytyy tulla sieltä pois, turvaan.
      Sisällissodat ovat tosiaan pimeintä mitä tämä maailma kykenee kehittämään.

      Luulen että se kommentti, että sodassa ensimmäisenä kuolee journalismi liittyy myös tähän. Me telkun takana haluamme aina, silloinkin kun se on mahdotonta, saada viestin että kyllä siellä savun keskellä jossakin ovat he hyvät sotilaat, vapaustaistelijat...
      Se uutistarinahan on toistunut niin monta kertaa telkun historian aikana, että me odotamme sitä välttämättömänä osana uutisvälitystä. Ei tarvitse miettiä kuin Vietnam-meemejä niin se on siinä.
      Ja hyvät, tai ainakin vähemmän syylliset osapuolet, monista konflikteista löytyvätkin, ja silloin meidän on helppo olla uhrin puolella, mutta aina ei todellisuus tarjoa meille samaistumisen kohdetta.


      jope

      Poista
    4. Hullua mutta noista Valkokypäristä tuli mulle tään hämmennyksen symboli.

      Poista
    5. Niiden valkokypärien suhteen on mielestäni ajateltava että ne tekee hyvää työtä kaikesta huolimatta. Ihmiset saavat hätäänsa apua sen hulluuden keskellä, kuitenkin.

      Muisto. Muistan oman vastaavan hämmennyksen kun selvisi ensimmäisen intifadan aikana, että miksi tv-kuvissa nuoret palestiinalaispojat heittivät aina kivillä hampaisiin asti aseistautuneita israelilaissotilaita kaduilla, vaikka aseitakin olisi ollut vaikka kuinka paljon.
      Mielikuva oli tarkoin suunniteltu, tv:tä varten. Haluttiin kääntää kuva Davidista ja Goljatista ympäri. Ja sehän toimi lännessä ihan niin kuin plo:n ajatuspajoissa oli kaavailtukin. On yksi tehokkaimmista mielikuvista ollut. Ja on sitä osattu vastaavaa toisellakin puolella.
      Tuo kivijuttu ei ( ! ) tietenkään koko totuus ollut, totta kai kyseisiä aitoja tilanteita oli vaikka kuinka paljon, mutta on jokatapauksessa hyvä esimerkki niistä kuvista joihin me haluamme uskoa mutta jotka huojuessaan tuottavat juuri tuota hämmennystä.

      Päivän mittaan käsitykseni on vahvistunut. Faktat, ollessaan epämieluisiakin eivät koskaan ruoki nihilismiä, vaan vapauttavat juuri siitä. Nihilismin eräs muoto, joka osaa kyllä meissä ulkoistua ihanteellisuutenakin, on mielestäni välinpitämättömyys faktojen suhteen silloin kun ne vaarantavat omia käsityksiä.

      Mutta tunne tuonne päin maailmaa, siis Syyriaan, on kyllä, että armahtakaa jo siellä itseänne ja toisianne. Nyt on enää ihan sama kuka on ollut enemmän oikeassa ja vähemmän väärässä.

      jope

      Poista
    6. Oleellinen kysymys Valkokypärille on sama kuin Seinäjoen katupartiolaiselle silloin kun ne oli katukuvassa: onko turvallisuus ja apu puolueetonta, autatteko turvapaikanhakijaa joka on suomalaisten häiritsemä? Väitti että kyllä. Siis miten puolueetonta apu on, se on olleelista, ei muu.

      Poista