tiistai 8. elokuuta 2017

VOIMAANNUTTAVAA KIRJOITTAMISTA



Kun kirjahyllyään keventää, voi käydä niin, että luopumiseen jää koukkuun. Tuntuu että kaikki mitä hyllyssä on, on jotenkin ylimäärää ja turhaa. Tuntuu että mitään ei pysty lukea niin uudella tavalla, että se kannattaisi. Ja tunne tuntuu säteilevän hieman kirjojen ulkopuolellekin. Mutta sitten myös löytää uudelleen jotain vaikuttavan vanhaa ja samaa; aidosti herkistävää ja elämään kiinnittävää.  

     "Jos toinen tietää, että hänen aikansa on pian lopussa ja toisella on edessään vielä epälukuinen määrä vuosia, heidän on hyvin vaikea puhua keskenään. Keskustelu ei lopu vasta kuolemaan, vaan jo aiemmin. Puuttuu yhteisyyden perusta, jonka muutoin ilman muuta oletetaan olevan olemassa. (---) Siitä johtuvat ne piinalliset keskustelut, joita sairaalavuoteiden äärellä käydään. Eloonjäävä on iloinen päästessään taas ulos, ja kuoleva yrittää nukahtaa." 


     "Älä kuvaile omaa tapaustasi, vaan kohota se yleispätevyyden tasolle. Tee omasta kohtalostasi kaikkia koskeva kohtalo. Kuolema on erinomaisen sopiva aihe. 

     Pyri tekemään omasta tapauksestasi laki, ja sen voit tehdä vain jos tapauksesi on esimerkillinen, mitä se voi olla vain jos olet tarpeeksi pohdiskellut asiaa. Kirjallisuuden pitää tai pitäisi tematiikassaan aivan niin kuin lainsäätäjän löytää säännöt jotka soveltuvat moniin tapauksiin ja sitten kuvauksissaan tuomarin tavoin löytää oikea, yksilölliseen, ainutlaatuiseen tapaukseen sopiva ratkaisu. Mutta kuka muu sen osaa kuin Jumala?"

Kuolevan kanssa ei tietenkään tarvitse olla aina samaa mieltä. Minusta jumalaa ei tarvita, koska tuo pyrkimys jo riittää.


Sitaatit ovat Peter Nollin kirjasta Lähdön odotus. Noll oli sveitsiläinen kirjailija ja oikeustieteen professori. Hän kuoli munuaissyöpään 1982. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti