Äitiäni harmitti, tietysti. Varsinkin kun kuvatekstinä oli että "taas on maanantai ja koulumatka edessä". Vaikka kyseessä oli siis kotimatka.
Muistan seuraavan aamun. Äiti tulee luokseni ja sanoo että "tules kattomaan Juha kenen kuva täällä lehessä on". Minähän se siellä. Keskipohjanmaan kuvaaja oli tarttunut hetkeen.
Tuon itseni tunnistan teoissani yhä. Nyt tahtoa vain on pikkuisen enemmän, tosin ei yhäkään riittävästi.
juha
VastaaPoistavoi miten liikkis kuva!
joku on minusta todennut, että tuo ei tuosta muuksi muutu, ja on siinä mahdollisesti hyvinkin oikeassa.
uskon siihen, että se annettu persoonallisuus vakiintuu aika varhaisessa vaiheessa. oma luonteeni kivettyi näihin puitteisiin parikymppisenä, eikä se ole siitä juuri pehmentynyt. tiedän siis jo nyt aika varmaksi, mitä on luvassa vielä vuosiksi eteenpäinkin.
en usko isoihin muutoksiin, mutta tietysti kaikenlaista pientä viilausta voi, ja ehkä pitääkin tehdä. voin erakkona leikkiä seurallista, jos tilanne sitä vaatii. voin tarvittaessa olla kreikkalaiselle kreikkalainen ja roomalaiselle roomalainen, mutta näiden muuttumisleikkien jälkeen tarvitsen sitten sitäkin enemmän sisintä itseäni toipuakseni muuttumisen rasituksesta.
meri
Kiva kuva Juha. Mulla on ihan heikkous pikkuisten koulupoikien kuviin, tulee mieleen omat pojat, joista otettiin aina jonain ensimmäisten koulupäivien aamuna lähtökuva. Vanhin toivotti kuvanoton jälkeen kääntyessään hajamielisenä "Hyvää yötä!". Se on ikimuistoinen toivotus. Nyt on sitten tullut pojanpojista samanlaisia kuvia, viimeksi juuri samasta kuvakulmasta kuin tuo sinun kuvasi.
VastaaPoistaKyllä luonne näkyy hyvin varhain, taaperona jo.
Minä olen koulukuvissa aina ryhdikäs. Toisen luokan kuvassa nostin jalkapöytäni ylös ballerinatyyppisistä kengistäni, kun ajattelin, että siitä syntyisi korkokenkävaikutelma. Muistan, että koin oloni hyvin naiselliseksi, jalat viistosti sivussa kuin malleilla. Jalat näyttävät kuvassa ihmeellisiltä möhkäleiltä eli tulos ei vastaa aietta ja tunnelmaa. Turhamaisuus on säilynyt.
Ei tuosta tosiaan valtion virkamiestä uskois kasvavan. tosin virkamiehiäkin on moneksi.
PoistaMinun keskimmäinen poika oli juuri kuten sinä, takki auki ja lippa vinossa.
VastaaPoistaLähiökoulu meni remonttiin ja hän joutui kulkemaan puoli vuotta ekaluokasta linja-autolla isoon keskustan kouluun. Hän lähti pysäkille paljon etuajassa, ja kun ajoimme pyörillä ohi omalle työmaalle, niin yritimme löytää omaamme lapsijoukosta. No, hän oli milloin kiivennyt liikennemerkin päälle ja huhuili sieltä "kattokaa äiti ja iskä!" tai lappoi ojassa vettä löytämällään vanhalla vadilla. Voit kuvitella kouluvaatteiden tilan, kun bussi saapui.
Tämä sinun kuvasi kirvoittaa niin paljon muistoja. Hyvä otos lehtikuvaajalta.