sunnuntai 3. syyskuuta 2017

VOIKO NAINEN KOSKAAN HALUTA? (eli yritys vastata retoriseen haasteeseen; päivtetty 25.6.2018)



Uskonnollista pukeutumiskoodia usein puolustetaan tai koodin kritsoijia relativoidaan osoittamalla "yhtä lailla ihmistä alistavaan" seksistiseen pukeutumiseen. Ymmärrän tietenkin pointin, mutta jokin rinnastuksessa jää aina mieltä vaivaamaan. Kuinka vastata tuohon retoriikkaan sen omasta logiikasta käsin? (Niin kuin aina pitäisi vastata.) Tässä yritän sitä seuraavasti:

Tuon rinnastuksen kuultuani minusta tuntuu, että silloin vain jatketaan samaa alistavaa dialektiikkaa. Seksuaalinen halu on edelleen joko saatanasta tai patriarkaatista eli halutessaan yksilö tuossa rinnastuksessa aina alistuu. Halu on alistumista. Ei koskaan subjektin omaa.

Uskonnollisen ja seksuaalisesti paljastavan pukeutumiskoodin retorisen rinnastamisen voi haastaa sis kysymällä, missä määrin ja miten yksilö voi niissä itse valita halutuksi tulemisen ja sen peittämisen välillä.

Ja vielä voi kysyä, missä määrin yhteisö ja laki määrää pukeutumiskoodin ja missä määrin yksilö. Kun nämä kysymykset itseltään kysyy, huomaa bikinien rinnastamisen vaikkapa hamepakkoon tai burkaan ontuvan. Samat kysymykset voi kysyä tietenkin myös lähisuhdeväkivallan ja kunniaväkivallan rinnastamisen suhteen.

Oleellinen kysymys siis on, missä määrin laki suojaa naista yksilönä perheeltä, suvulta ja hegemonisoituneelta yhteisöltä. Muun muassa juuri tätä Simone de Beauvoir kysyy sukupuolisen kehon ja mielen historiaa valottavassa Toisessa sukupuolessa. (Ks. s. 130)





Kuva on osa Mirka Johanssonin teosta Enkö olekaan tyttösi?

31 kommenttia:

  1. Siinä on Juha se, että monet naiset haluaisivat pukeutua t y y l i k k ä ä s t i, ei aina seksi päällimmäisenä.
    Yhteen aikaan äidit valittivat, että pikkutytöille löytyi kaupoista vain tiukkaa ja paljastavaa. Kun etsittiin kevätjuhlamekkoa, niin tarjolla oli vain jotain poptähtien lava-asuja imitoivia vaatteita.

    En usko, että vaatteet kertovat mitään seksuaalisesta halusta.
    Puristavat korkokengät vievät halut pois, kun taas reippaat matalakantaiset antavat naiselle vapauden haluta.

    Itse haluan pukeutua asiallisesti ja kauniisti. Olen tarkka siitä, miten vaatteet istuvat ja hylkään heti liian tiukat avonaiset tai muutoin tyrkyt vaatteet.

    Liian seksikäs pukeutuminen on helposti irvokasta, jopa koomista tai säälittävää, riippuen naisvartalosta.

    VastaaPoista
  2. suosin pukeutumisessa nunnaluostarimeininkiä. merkittävä esikuvani on ollut sound of musicin julie andrews, ja kaikki ne marian vaatteet pukisin päälle tänäkin päivänä. ylipäätään kaikenlaiset ns. epäseksikkäät asiat vetävät puoleensa. viehättävillä naisilla on sarvisankaiset lasit ja sotkuiset hiukset. ja on ihanaa katsella ihmistä, joka tekee jotain kiinnostavaa eikä kiinnitä huomiota katselijaan.

    olen äärettömän askeettinen pukeutuja. vaatekaappini ei tursu epämääräisiä rättejä, joista jokainen on ostettu vastaukseksi juuri senhetkiseen tarpeeseen tai ­mielentilaan. vaatevarastoni on erittäin zen. voin siis ottaa kaapista vaatteen sokkona, miettimättä lainkaan miten se sopii mihinkin.

    mutta voiko pukeutua viestimättä mitään? en ole aivan varma. jos pukeudun vaikka pilkkihaalariin, olen osa prosessia: joko trivialisoin haalarin viestiä tai vahvistan sillä jotakin omaa tarkoitustani. pukeutuminen on viesti, samanlainen kuin valitsemani musiikki tai kirja, josta pidän ja jota haluan suositella.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain määrin pukeutuminen on aina viesti. Ja oleellista on, että sen viestin voi lähettää itse. Vaikka sitten sen seksuaalisesti paljastavan.

      Poista
  3. Monissa kulttuureissa - esimerkiksi muslimikulttuurissa, romanikulttuurissa ja tiettyjen maiden kristillisessä kulttuurissa kaikkine variaatioineen - naisen pukeutumiseen liittyy ajatus siveydestä (ja kaiketi myös naisen suojelemisesta, myös naisen itsensä tahtomana). En osaa ihan hirveästi alkaa repimään auki tätä kulttuurisesti sisäistettyä pukeutumiskoodia, vaikka se vaikuttaisi oudolta.

    Tässä(kin) kohden pitäisi sietää erilaisuutta, vaikka se olisi meidän länsimaisin normein outoa. No, ehkä ihan se täyshunnutus on vähän hankala pallo, mutta muutoin. En usko, että esimerkiksi musliminaiset kärsivät pukeutumiskoodistaan, eivätkä romaanitkaan. Maallistuneemmat eli yhteisön normeista irtautuneet tai valtaväestöön enemmän elämäntavoiltaan sulautuneet osaavat kyllä jättää hunnun tai heimovaatteet - ja ovat usein todella kauniita (niinkin).

    VastaaPoista
  4. Jos katsoo, mihin suuuntaan naisia yritetään ohjata - kuka tai mikä se tyylin määrääjä tarkalleen on, ajan trendit, vaateteollisuus - niin se on siihen seksisuuntaan. Jos on nuori ja nätti julkisuuden henkilö, niin naisen oletetaan ilman muuta pukeutuvan kokkareille niin, että on puolialasti, uimapukuyläosa, korkea hameen halkio, huippukorkeat korot, mies siinä vierellä kokopuvussa ja mukavissa kengissä. Jotkut nuoret naiset matkivat näitä idoleitaan arjessa ilman mitään viestiä tai tarkoitusta, koska ajattelevat, että niin kuuluu pukeutua. He vasta opettelevat. Olen nähnyt koulumaailmassa kaikenlaista.

    Joskus pukeutuminen on oma valinta ja harkittu viesti, mutta varsinkin nuorilla useimmiten porukan mukaan menemistä epämukavuudenkin kustannuksella. Kesällä pipo, talvella paljain päin. Viime talvena piti olla nilkat paljaina.

    Pukeutuminen on tottumiskysymys ja viitekehyksen mukaista. En usko, että siinä kauheasti viestejä mietitään. Meillä suomessa tärkein pukeutumisen määrääjä on ilmasto.

    Joillain somalinaisilla on kauniita jalokivivärejä ja mustalaisten röijyt ovat kuin kukkia.
    Hyvä että on erilaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. marjatta

      pukeutuminen on aina ollut minulle tärkeää, vaikka oman tyylin hakeminen onkin ollut loputonta korpivaellusta täynnä mokia ja harhateitä. nykyisin minulla on vahva sisäinen kutsumus erottautua massasta. minimalismi on ollut kiinteä alusta tälle jalolle pyrkimykselleni ja vaatteiden askeettisuudella erottautuminen on kaikkein helpointa. tärkeintä on se, mistä sinäkin kirjoitit: vaatteessa pitää tuntea olonsa kotoisaksi.

      kolmisenkymmentä vuotta sitten olin iloinen siitä, kun muut pystyivät pukeutumiseni perusteella päättelemään, etten ollut stokkan koruosaston jakkuporvari vaan ekohippi.

      kun viimeksi muutin kotia, kantoavuksi pestattu reiska ei meinannut uskoa silmiään nähdessään pari pientä laatikkoa, joihin koko garderobini mahtui.

      meri

      Poista
    2. Ihailen meri minimalismiasi. Se juuri on tyylikästä, ei turhaa rönsyä. Minä teen edelleen virhehankintoja, mutta olen vähitellen oppimassa, mitkä värit ja mallit sopivat minulle ja yleensä ne ovat ne klassiset ja yksinkertaiset.

      Poista
  5. Kaikkiin edellisiin kommentteihin on helppo yhtyä.

    Pukeutuminen on silti yllättävän iso osa monen ihmisen identiteettiä. Joko muotipukeutuminen tai antipukeutuminen, jotain kai aina ilmaistaan. Odotetaan että ihminen näyttää vaatteillaan itsestään edes jotain.
    Kun laitan ihan peruspikkutakin aina tulee myönteistä palautetta jota en kyllä vaatetuksen suhteen kaipaa. Pikkutakki on vain hyvä taskujensa ja keveytensä vuoksi.
    Jos joku taas kulkee Prisman -70% lookissa, sekin häiritsee joitakin. Halpuutta ei saa näyttää.
    Miesten "tason" näkee naistenlehtien mukaan kuulemma kengistä. Jos surkeat ja vääränlaiset kengät, nainen "ei voi edes kuvitella." Sopii kyllä mulle. Siis etteivät voi kuvitella.
    Korkkarit on vastaavati mun mielestäni maailman epäseksikkäin asuste, tekee käyttäjästään jotenkin torson. Ihan samalla tavalla kuin kaiken peittävä musta burkha herättää ajatuksen että miten ja miksi tämä maailma on noin järjestetty. Sama nuorten pissisten suhteen. Tai miksei myös sellaisen vasemmistoliitonnuoriso-osasto -univormun:)
    Jos sympatiapisteitä olisi pakko jakaa niin antaisin pisteen tavis-tyyliselle pukeutujalle, joka ei ole edes älynnyt miettiä muuta kuin asun istuvuutta ja ekonomisuutta. Naisessa kauneinta on pää. Ja jos sieltä heijastuu elämänhalua, vielä parempi. Se halu on seksuaalistakin halua seksikkäämpää.

    Muistatteko lenitan sukkaohjeet miehille? Kyllä sitä miehiäkin työnnetään muottiin ja muotiin edelleen.
    Uskonnollisia pukeutujia näen koko ajan niin paljon, että niihin kyllä alkaa olla ajat sitten tottunut (paitsi patamustiin burkhiin) eikä sitä kunnolla edes noteeraa. Toivon tietenkin että hyvässä maailmassa kaikki saavat itse valita sen mitä päällensä laittavat sen enempää muotiteollisuuden, minkään ideologisen lauman kuin uskonnon painostusta. Che Guevara-paitaan pukeutunut noin kuusikymppinen mies kyllä häiritsi pari päivää sitten (yhtä paljon kuin Kiitos 1939-1944 -paitoihin puekutujat), mutta ajattelin että minkäs sille voi jos ei ole sekään edes perushistoriaansa lukenut.

    Juhan postaus oli hyvä. Siihen ei lisättävää. Me tosiaan puolustamme uskonnollista pukeutumista enemmän ihmisoikeutena kuin jonkun toisen halua pukeutua seksikkäästi tai seksistisesti. Sitä voi miettä, vaikkei se mikään suuri ongelma olekaan.

    jope

    VastaaPoista
  6. Mietittäväksi tarkoitinkin. Pointtinihan on siinä, kuka puhuu ja suhteessa mihin.

    VastaaPoista
  7. jope

    "jos sympatiapisteitä olisi pakko jakaa niin antaisin pisteen tavis-tyyliselle pukeutujalle, joka ei ole edes älynnyt miettiä muuta kuin asun istuvuutta ja ekonomisuutta."

    mun mies oli juuri tuollainen. se inhosi vaateasioita ja takkina se käytti samaa tuulen ja viiman suojaansa niin kaupungissa kuin metsässä. takki edellytti kerrospukeutumista sään mukaan, mutta niin kauan kun pysyi liikkeessä, takilla pärjäsi yhden villapaidan ja aluspaidan kanssa mainiosti. vesi eri muodoissaan pysyi ulkopuolella, ja takki hengitti mukavasti.

    marjatta

    emmauksen kojulta löysin tänä kesänä marimekon harmaan turkinkukka -yöpaidan. kojulla työskennellyt nainen sai minut sovittamaan kolttua keskellä järjestöteltan kuhinaa. en ole koskaan ostanut neljällä eurolla mitään niin laadukasta. kaikki saumat olivat priimakunnossa, eikä vaatteessa ollut tahran tahraa.

    olen ostanut elämäni aikana aika paljon vaatteita myös uffista, vaikka välillä olen ollut epävarma liikkeen taustoista. tommi uschanov kirjoittikin jossakin kirjassaan, että vaatteissa ei tarvitse enää ilmoittaa niiden valmistusmaata, jotta arveluttavien valmistusmaiden boikotointi olisi vaikeampaa.

    meri

    VastaaPoista
  8. Minusta tuo termi "uskonnollinen pukeutuminen" on epämääräinen. Jope sanot näkeväsi uskonnollista pukeutumista koko ajan. Tarkoittanet pitkiä hameita ja huiveja. Ei se välttämättä liity uskontoon vaan yhteisön perinteiseen pukeutumistapaan.
    Saudeissa miehilläkin on usein pitkät valkoiset kaavut, varmaan hyvät siihen ilmastoon, paitsi että nykyään on usein kaikki sisätilat ilmastoitu, jolloin tämä asu voi olla liian vilpoinen. Tämmöiset kaavut ovat perinnepukeutumista noilla alueilla. Alkukristityillä oli kai samanlaisia.
    Juutalaismiehillä on se kipapäähine, koska pää on pyhää aluetta. sama koskee muslimeja, vaikka ei ole peittoa päälaella ja sikheillä on ne turbaaninsa.
    Suurkapungeissa näkee näitä kaikia katukuvassa, ja yllättäen myös Gibraltarin pikkusaarella samalla kadunpätkällä.

    En näe mitään syytä miksi erilaisia pukeutumistapoja kritisoitaisiin, jos niissä ei ole kritisoitavaa.

    Hengitystä estäviä kokopitkiä kaapuja ja jalkoja pilaavia korkokenkiä kritisoidaan molempia aiheellisesti, terveyssyystä ja siitä, että ne estävät kunnolla liikkumista.

    En näe että meillä länsimaissa kauheasti tuomittaisiin liikaa seksikkyyttä. Kyllä niitä Oscar-gaalan seksipommeja lähinnä ihaillaan. Saatetaan kritisoidakin, huvittuneesti, kaikkea sitä
    näkee -tyylisesti.

    Omasta mielestäni prinsessa Victorian tyylikkäät mekot (samantyylisiä kuin äidilläni kyläompelijan tekemät) ovat paljon kauniimpia kuin filmitähtien seksikkäät mekot gaaloissaan.
    Mutta tämä ei siis ole mikään iso asia.

    Toisten pukeutuminen on häirinnyt minua vain jonkin aikaa 2000-luvun alussa koulumaailmassa, jolloin yläastetytöt pukeutuivat matalavyötäröisiin housuihin joiden alla oli stringit ja nojailivat sitten avoselkäisissä tuoleissaan eteenpäin. Se pakaravaossa kulkeva naru vielä luiskahteli sivuun. Näky "hieman" häiritsi takana istuvaa. Samat tytöt toppasivat push up-liiveillä pienet rintansa sivuista keskelle törölleen. Rehtori taisi kerran käskeä yhden tytön vaihtamaan paitaa kotiin, kun iso kaula-aukko ja tällaiset liivit saivat nännit näkymään. En tiedä, oliko tämä korostetusti meidän kaltaisen tehdaspaikkakunnan ongelma, mutta kyllä noihin aikoihin koulujen sääntöihin usein lisättiin asiallinen pukeutuminen. Oppilaat ovat aina itse mukana sääntöjä laatimassa. En nähnyt tässä puuttumisessa ahdasmielisyyttä, vaan asiallisuutta. Tällä hetkellä nuorisopukeutuminen taitaa ollakin käytännöllistä ja mukavaa.

    meri
    Tuollainen pukeutuja on Untokin. Häntä pitää muistuttaa, että ostaisi joskus uuden poolopaidan.
    Marimekko kestää, varsinkin ne vanhemmat, jotka on tehty kokonaan Suomessa.

    VastaaPoista
  9. vaikka minusta tuntuu oudolta, että nainen haluaa peittää vartalonsa ja kasvonsa, ei asian muuttaminen ole minun asiani. koska länsimaisiin ihanteisiin kuuluvat yksilönvapaus ja tasa-arvo, olisi hyvä jos ihan joka iiikka saisi päättää itse omasta pukeutumisestaan. nyt kuitenkin näyttää siltä, että samainen länsimainen kulttuuri ja poliitikot määräävät naiset pukeutumaan, kuten valtioita johtava, usein hyvin miesvaltainen eliitti haluaa. täsmälleen sama tilannehan on myös huntu- ja burkamaissa.

    jos ajattelen tätä häiritsevän yliseksualisoitunutta aikaa, niin on aika mielenkiintoista, miten esimerkiksi niqabin käyttö muuttaa miehisen katseen suuntaa. perinteisestihän naisen katsominen on ollut miehen oikeus, mutta kasvot peittävä huntu kääntää katseen toisin päin.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. päivitin juttua, tarkensin tarkoitteitani.

      Poista
    2. Minusta sekä niqab että burka ovat terveyssyistä arveluttavia, kuten typistetyt jalat. Nainen ei voi hengittää kunnolla, minkä luulisi olevan perusoikeus.
      Ei voi myöskään syödä muualla kuin kotona. Olen nähnyt, miten muu perhe ahmi hampurilaisia ja suun peittävään asuun pukeutunut äiti istui syömättä. Hän ei voi syödä kunnolla kuin kotona. Erään toisen kerran kaavutettu nainen vei kädessään suupaloja suuhunsa kaavun alta. Miehensä joi reippaasti kahvia.
      On paljon töitä, joissa ei pärjää kasvot peittävässä asussa.
      Nämä kasvot peittävät asut loukkaavat naisen ihmisoikeutta paljon raskaammin kuin hiukset peittävä huivi hijab.

      Juhan tarkoitteen tarkennukseen se, että silmillä voi viestiä paljon.
      Voi tehdä havaintoja sivusilmällä sielläkin missä suoraan silmiin katsominen on kielletty. Olen lukenut jostain romaanista hyvin romanttisesta rakastumisesta kylän kaivolla, ja se ihastuja ja valitsija oli hunnutettu tyttö, joka lähetti viestin viestinviejän avulla valitulleen.
      Siellä missä esillä ovat vain kädet ja jalat, niin niistäkin tulee tärkeitä ilmaisun välineitä.
      Ah, tunisialaisten ranne- ja nilkkakoruja, suloisia sandaaleja ja hienoja kynsiä. Nuoret tytöt pukeutuivat siellä sääntöjen mukaan, mutta äärimmäisen seksikkäästi. Tiukat farkut ja hihat ranteisiin asti, turbaanit koristeltuina kukin ja korukivin. Ehkä nykyään on sielläkin valvotumpaa, vaaditaan löyhät vaatteet.

      Seksuaalisesti paljastava pukeutumiskoodi? Mitähän se tarkalleen ottaen on? Mitä sinä Juha sillä tarkoitat?
      Sen voi ainakin paljolti valita.
      Taitaa olla niin, että paljauteen aletaan turtua ja suuremman vaikutuksen tekee peittävämmällä naisellisella vaatetuksella. UM:n mielestä naisessa hurmaavinta on lantion kaari, helman heilahdus ja hymy.

      Kyllä kai se halutuksi tuleminen tai sen torjuminen on paljolti kiinni käyttäytymisestä, ei vaatteista.

      Poista
    3. Marjatta on todella oikeassa burkhan ja nigabin käytännöllisistä haitoista naisen ihan arkiseen jokapäiväiseen elämään. Tuo se näkökulman tulisikin olla eikä ajatus mitä se uskonnollisesti meille kuitenkin ulkopuolisille on ja miten me siihen suhtaudumme. Terveyshaitta on terveyshaitta, normaalien luonnollisten toimien estäminen on juuri sitä.
      Kaikkeen ei voi suhtautua niin että meillä ei ole oikeutta sanoa mikä on oikein ja väärin. Tai voi, mutta sellainen relativismin suo ei lopu koskaan missään muussakaan.
      Eihän siveysvyökään ole enää ok.

      Pukeutumiseen liittyy myös alakulttuurikoodeja, jotka ei aina avaudu. Hauska esimerkki: luin 2000-luvun alun tietystä englantilaisesta punkporukasta, joka laittoi rotseihinsa USA:n lipun ja kannustusviestin George Bushille. Miksi ihmeessä? Ensin kuviteltiin että ne on ironisia,mutta eivätpä olleet, vaan koska olivat kokeneet että kaikki sedät ja tädit ja herrat ja rouvat oli silloin niin Usaa ja Bushia vastaan, niin eihän sellaiseen keskiluokkaisuuteen kunnon punkrebel voinut yhtyä, piti alkaa alkaa ärsyttää. Arvaatteko kuka vastarannan kiiski hymähti :)

      No, mutta vakavasti. Vastaavia ei kaikille avautuvia viestejä pukeutumisessa on muutenkin.
      Nuorisolla varsinkin. Se tylsä harmaa hupparikin ja sen sisään hautautuva nuoren pää on kai viesti, jota me emme aina ymmärrä. Eikä tarvitsekaan.

      Itse halauisin pukeutua sellaiseen "teheranilainen tai moskovalainen iäkkäämpi virkamies"- tyyliin: ikivanha pikkutakki, sininen kauluspaita, suorat housut ja mustat peruskengät, mutta sellainen herättää liikaa huomiota ja koetaan nuhruisuudessaankin ylipukeutumiseksi.

      jope

      Poista
  10. Hyviä puheenvuoroja! Itseäni häiritsee ylipukeutuminen niin miesten kuin naisten kohdalla (etenkin kalliit merkkivaatteet korostamassa henkilön itselleen kuvittelemaa asemaa). Tämä on omaa rajoittuneisuuttani ja typeryyttäni. Toki myös seksikkääksi ajateltu ja tyrkyttävä alipukeutuminenkin häiritsee. Monet musliminaiset huntuineen ovat todella tyylikkäitä ja sensuelleja. Peittäminenkin voi olla seksikästä, jos pukeutumisen nyt pitää sellaista ylipäänsä olla - mutta seksikkäintä on persoona ja persoonallisuus joka tulee ihmisestä itsestään.

    VastaaPoista
  11. nyt tekee mieli ottaa takaisin tuo, mitä aiemmin sanoin yliseksuaalisuudesta, koska harvemminhan kukaan pystyy määrittelemään sen, mikä olisi sopiva määrä seksuaalista ilmaisua tai milloin tällainen aika olisi vallinnut. vaikka vähäpukeinen naisruumis on tällä hetkellä mitä olennaisin ornamentti niin taiteessa kuin mainonnassakin, niin en osaa sitäkään minään kulttuurin rappautumisena pitää.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "nyt kuitenkin näyttää siltä, että samainen länsimainen kulttuuri ja poliitikot määräävät naiset pukeutumaan, kuten valtioita johtava, usein hyvin miesvaltainen eliitti haluaa. täsmälleen sama tilannehan on myös huntu- ja burkamaissa."

      Aivan. Nyt pääsemme asian ytimeen. Postaukseni kysyy, missä määrin ja miten yksilö voi itsenäisesti tehdä toisin, elää ja ilmaista tästä hegemonisesta koodista piittaamatta itseään? MITÄ HÄNELLE SIITÄ SEURAA? Tämä on se kysymys, jolla voi haastaa rinnastavan retoriikan. Samanlaistava retiriikka on alkanut ärsyttää minua todella ja siksi yritän löytää vastausta siihen.

      Poista
  12. Minusta länsimaissa ihminen voi tehdä paljonkin, jos tahtoo nk. ilmaista itseään. Seurasin viime viikolla neloselta "Rohkeasti erilaiset" -ohjelmaa, jossa oli vanha armeijakaverini Harri Henttinen, Vesilahden kirkkoherra. Kaveri ei ole paljon piitannut hegemonisesta pukukoodista. Tämä nyt tuli mieleen, mutta kyllähän se vaatii paljon rohkeutta - sen verran lujassa hegemoniset koodit ovat. Vesilahden seurakunta on mitä ilmeisemmin tottunut Harrin tapaan olla oma itsensä ja hänestä on nähty nimenomaan persoona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä usko, että tällaista ortodoksipappia tai katolista pappia on nähty, saati imaamia, joka vetäisi hunnun päälleen vapaa-aikanaan:) Harrihan on hyvin korrekti kirkollisissa toimituksissa ja korosti, että papin tehtäviä suorittaessan ottaa aina tilanteen huomioon. Hänellä oli näkemys, joka johti nykypukeutumisen taakse: mies olisi pukeutumisen suhteen elänyt mieluusti 1700-luvulla.

      Poista
    2. toinen "perheyhtäläisyys", jota olen yrittänyt itselleni avata ja retorisesti haastaa, on lähisuhdeväkivallan ja kunniaväkivallan löysä rinnastaminen. (löytyy tunnisteista)

      Kun näitä perheyhtäläisyyksiä maistelee, sisimmässä tuntuu jokin reaalisen efektoima neuvottomuus, joka vaatii sanallistamista. Tämä sanallistamisen tarve on tuon juttuni ydinasia.

      Poista
  13. Mitä tarkoitat, Juha? Sitäkö että analogia ei toimi? Että väkivallan motivointi on noissa kahdessa tapauksessa niin erilaista. Minusta voisimme ihan hyvin hyväksyä, että niin väkivaltaa kuin muutakin on maailmassa lukemattomia erilaisia muotoja. Miksi aina etsiä analogiaa? Polittisista vai retorisista syistä? Väkivalta, olipa se lähisuhdeväkivaltaa tai kunniaväkivaltaa, ovat sukua vain siinä, että niitä on mahdoton hyväksyä tai oikeuttaa millään periaatteella, joka olisi ihmisyydelle arvokas. Mutta muuten en näe niissä samankaltaisuutta - samankaltaistaminen ja rinnastaminen syntyvät reaktioistamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan (ja nyt kärjistän hiukan) tyypillisimpään tyyliin: "Kenties kunniaväkivaltaa ilmenee jossakin, mutta kyllähän meilläkin kantasuomalaiset perheenisät hakkaavat vaimojaan ja lapsiaan, suomalainen perheväkivalta on vaiettu aihe ja paljon suurempi ongelma kuin kunniaväkivalta."

      Olen samaa mieltä: Suomessa on perheväkivaltaa, ja se on ongelma. Suomalaisessa kulttuurissa myös tehdään ihan valtionkin ja järjestöjen tasolla paljon tämän väkivallan ehkäisemiseksi. (Etenkin humalassa tehdyllä) väkivallalla ja (varsinkin lasten) fyysisellä kurituksella on Suomessa pitkät juuret - sitä on turha kiistää. Silti ilmiö on toisenlainen kuin kulttuurisesti oikeutettu kunniaväkivalta. Ehkä islamilaisessakin kulttuurissa kampanjoidaan sitä vastaan - kuka tietää?

      Koska en tunne kylliksi islamilaista kulttuuria, josta aina sanotaan että sitä kannattelee ajatus "rauhan uskonto", olen kelaillut viime aikoina seuraavaa analogiaa:

      Onko islamissa jokin senkaltainen tulkintaperinne kuin kristinuskossa Uudessa testamentissa, so. perinne joka tulkitsee Koraania samaan tapaan kuin kristityt tulkitsevat Raamatun kokonaisuutta eli Vanhaa testamenttia (tai juutalaista Raamattu) Uudella testamentilla ja siten kääntävät käsityksen Jumalasta osin väkivaltaisena mutta oikeudenmukaisena (heimo)hallitsijana universaaliksi rauhan Jumalaksi?

      Osaisiko joku sanoa tästä?

      Poista
    2. juuri noin. ja sitä, että niihin suhtautuminen omissa kulttuureissa tomii eri logiikalla.

      "samankaltaistaminen ja rinnastaminen syntyvät reaktioistamme." juuri noin. ja reaktiomme eivät ole arvoistamme ja asenteistamme vapaita. ajan varovaisuuskin vaikuttaa.

      Poista
    3. Näinhän se on. Mitä ajattelet "neuvottomuudella"? Tarkoitatko, että on vaikea puhua yhdessä ja yhteisellä kielellä asioista, jotka pitävät sisällään niin valtavan kirjon konkreettisia tapahtumia ja niin erilaisia puhe-
      ja arvorekistereitä ja odotuksia puheen laadusta? Että jonkinlainen konflikti ja sekaannus syntyy jo tästä?

      Olen muuten huomannut nyökytteleväni liki jokaiseen periaatteelliseen puheenvuoroon, joita yksittäiset (järkevät) ihmiset ovat esittäneet. Monissa näkökulmissa on pimeitä kohtia tai sokeita pisteitä, mutta ymmärrän, mitä puhujat tarkoittavat. Soppa syntyy yleensä siitä, kun näitä puheita sovitetaan yhteen ja joku tarttuu pääasian sijaan nimenomaan siihen mikä puheessa on ollut sokea kohta. Joskus tuntuu, että emme niinkään vahvista sitä mikä on yhteistä ja saattaisi johtaa myös erojen sietämiseen, vaan tartumme heti eroihin ja levitämme ne mahdollisimman laajoiksi, kuiluiksi. Onko tarpeemme "oikeassaolemiseen", korjaamiseen ja yksilöllistymiseen niin suurta, että tuhoamme samalla paljon hedelmällisempiä lähtökohtia. Toki ymmärrän myös kriittisen äänenkäytön, mutta varsinkin poliittisella areenalla kaikki muuttuu helposti kissanhännänvedoksi, joka ei auta ketään.

      Poista
    4. Tavallisissa moderneissa, sivistyneissä, tapauskovaisissa islamilaisissa perheissä ei tunneta mitään kunniaväkivaltaa.
      Eiköhän se ole kiihkomielisempien piirien tapa ja yleisempää takapajuisissa yhteisöissä.

      Imaamit yrittävät yleensä suitsia väkivallantekijöitä, siinä missä muutakin väärää käytöstä. Joukossa on toisenlaisiakin, "vanhan kansan miehiä". Onhan nais-imaamejakin, tuskin pitävät hyvänä lähisukulaisen tappamista rakastumisen takia.

      Meillä myös perheväkivalta keskittyy enemmän alemman sosiaaliluokan perheisiin tai sitten väkivaltaa käyttävä, yleensä mies, on jotenkin nyrjähtänyt.

      Vesan tapaan minäkään en ymmärrä rinnastelua tai jonkinlaista kilpailua siitä, mikä ja missä on pahinta.
      Paha on pahaa ja siitä eroon, olkoon se minkämuotoista tahansa.

      Poista
    5. Marjatta, juuri noin olen ymmärtänyt kunniaväkivallan - se liittyy tiettyjen alueiden ja ehkä myös uskonsuuntien "kulttuuriperinteeseen".

      Suomalaisesta väkivallasta. Varmasti on niin että perheväkivalta on alemmassa sosiaaliluokassa isommassa mittakaavassa, mutta osataan sitä paremmissakin piireissä, valitettavasti (toki väkivallan muodot voivat siellä vaihdella henkisemmän pahoinpitelyn suuntaan, joskin todella raakojakin toimia ilmenee).

      Poista
    6. Neuvottomuudella tarkoitan juri tuota. Kirjasani on aforismi "joskus ihmisyys taantuu neuvottomiksi eleiksi". Se tuntuu olevan ajankohtaisempi kuin ikinä. Vesa. Tuo kommenttisi on RAUTAA. Tuota juuri haen!

      Poista
    7. Lähisuhde-ja kunniaväkivallasta vielä: oleellista on se, miten uhri sen kohdalla yhteisönsä ja lain piirissä jäsentyy. Sulkeeko yhteisö ja laki uhria enemmän kohtaloosa vai vapauttaako sitä. Ja tarkoitan nyt periaatteellisella tasolla.

      Poista
  14. Kiitos, Juha, tärkeitä kysymyksiä. Ja tuo viimeinen kommenttisi on tärkeä.

    VastaaPoista