keskiviikko 18. lokakuuta 2017

ANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSI


Missä menee se raja, että omaa syyllisyyttä ei enää tarvise kokea? Tai kuinka paljon sitä kuuluu ihan tarkalleen kokea? Tai missä kohtaa sitä kokee jonkun sellaisen puolesta, joka ei sitä itse välitä kokea? Entä kun suomalaisen syyllisyys tulee osaltaan tästä ilmaston ja teollisuuden laadusta, voisiko kokea vähemmän syyllisyyttä, jos muuttaisi Ruotsiin?


Näkisinpä joskus pätevän matemaatikon tekemän laskelman syyllisyydestäni: 6000 ja risat hiilijälkeä ja ekojälkeä noin kaksi ja puoli maapalloa, suunnilleen.  Tosin siitä on jo aikaa kun sen kohdaltani tarkistin. Tietäisin tarkalleen, montako neulaa minun on työnnettävä kynsieni alle. Varmasti enemmän kuin Oras Tynkkysen, mutta vähemmän kuin Teemu Selänteen. Kun sillä on niin monta autoakin.

47 kommenttia:

  1. Henkilökohtaisesti tunnen tekemisistäni melko vähän syyllisyyttä, kun mittaan elämääni sen valossa mitä olen tiennyt kullakin hetkellä. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, miten olen kohdellut llähipiiriäni ja muita tuntemiani ihmisiä. Samalla syvemmällä on syyllisyys esimerkiksi osallistumisesta maailman tuhoamiseen. Tuo syyllisyys on kuitenkin melko abstraktia siksi, että voin vaikuttaa suhteellisen vähän yhteiskuntarakenteeseen, joskin toki voin. Silti tuo syyllisyys on todellista ja haastaa. Tunnen syvää häpeää luonnon edessä siitä, millainen ihmiskunta on. Se on oikeastaan sama kuin syyllisyys Jumalan edessä: olemme mokanneet pahasti tehtävämme viljellä ja varjella maailmaa, kun kerran kuitenkin täällä hääräämme maailman herroina. Nykyinen ihmiskunta on pahantahtoinen tuholaislauma. En keksi muuta sanaa kuvaamaan luontosuhdettamme kuin synti (ja häpeä).

    Silti tässä ajassa liikkuu myös täysin turhia, tekemällä tehtyjä sosiaalisia syyllisyyskampanjoita. Luulisin niin, että syyllisyys ei ilmoittele itsestään mediassa ja syyllistä toisia omaksi eduksi ja huomion saamiseksi. Noille kampanjoiden lähinnä nauran. Suurin syyllisyys on sisäistä eikä se lähde hankaamallakaan pois.

    VastaaPoista
  2. Liitän oman aspektini. - Ortodoksisuus on valtava kirjallinen ja ajatuksellinen ja elämäntavallinen perintö.

    Mutta jos joku tahtoo nopeasti tietää mitä ortodoksisuus kiteytettynä on niin kiteytymä on Jeesuksen rukouksessa:

    "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä."

    Lisää aiheesta esimerkiksi igumeni Haritonin teoksessa Jeesuksen rukous (otteita pyhien isien ja hengellisten opettajien teoksista).

    Jeesuksen rukous on lakkaamaton sisäinen rukous. Katumuksen sisäinen tila on lakkaamaton ja armoa pyydetään lakkaamatta. Tämän tilan tavoittelemiseen parhaat olosuhteet antavat todennäköisesti luostarit ja juuri siksi eräät ihmisyksilöt lähtevät kilvoittemaan munkkeina ja nunnina.

    Tämä tulisi johtaa niin sanotusti ajan pyhittämiseen ja oikeanlaiseen vavistuksen tilaan elämän edessä.

    Kirjoituksesi otsikko on täydelleen askeettikristillinen ja mainio ja kiitän siitä!

    VastaaPoista
  3. ( Jari, tapasin joku aika sitten taas erään ortodoksin, veljeskunnassa mukana olevan miehen ja kävimme hyvän keskustelun. Kun kerroin ettei minulla ole vaikeuksia tunnustaa sitä mitä molemmissa uskontunnustuksissa sanotaan, päinvastoin - tiedättehän sen että monet modernit kristityt kokevat "älyllisesti haastaviksi" uskontunnustuksen tietyt kohdat, hän ei antanutkaan ei-modernina ihmisenä minulle aplodeja joita ehkä salaa kaipasin, vaan sanoi, että koko tuollainen kysymyksenasettelu ei ole tuttua ortodoksille, siis se mitä yksilö tunnustaa tai ei tunnusta, koska traditio kantaa kaiken ja jos siinä ollaan sisällä, siinä ollaan sisällä.
    Jotenkin tiesin tuon tiedon tasolla aiemmin, mutta kun kuulin sen tuntemani ihmisen suusta, se tuli näkyväksi.

    Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä, lauletaan luterilaisen jumalanpalveluksen liturgiassa monta kertaa. Juuri tuo ja tuo minkä kirjoitit Jari, on se juttu, ja tuo esiin sen että kristinusko on pelastususkonto, pelastustie, syntiselle, katuvalle, sairaalle, varmasti helvettiin matkalla olevalle ihmiselle. Minä koen vahvasti että asia halutaan ohitaa nykyään. Puhutaan paljon etiikasta, meditaatiosta, sosiaalisuudesta, etsinnästä, kasvusta, yhteisöllisyydestä...mutta ei siitä miksi Kristus tuli maailmaan. Ikään kuin itse suurinta asiaa hävettäisiin. Kyllä minäkin häpeän asian esiin ottamista noin monissa tilanteissa, en ole sen kummempi, mutta en täällä teidän kanssanne.)

    -laitoin sulkuihin, koska Juhan aihe ei ihan varsinaissti liity tähän

    jope

    VastaaPoista
  4. Juhan aihe sitten. Koenko ekologista syyllisyyttä?
    Koenko syyllisyyttä maailman kriiseistä, jotka aiheutuvat mahdollisesti ehkä seurausketjuista jotka esim. minun maani ja maanosani demokratiaa-kaikille -ihanne aiheuttaa?
    Koenko syyllisyyttä siitä, että käytän halpoja tuotteita, jotka on tehty maissa joissa työntekijällä ei ole mitään oikeuksia eivätkä he saa kohtuullista palkkaa?

    Koen tietoisuutta kyllä, että asiat pitäisi saada kuntoon, paremmaksi ja että asiat ovat väärin. Toivon että kaikki nuo asiat korjaantuisivat.
    Mutta syyllisyyttä?
    En taida uskaltaa vastata edes itselleni.
    Aitoa, kestävää, muuta kuin ohimenevää syyllisyyttä minä
    e n koe. Luulen että olette suhteellisen samanlaisia.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikin ajatuksella, että olisi olemassa taulukko, jossa kilot suhteutetaan aikaan. Mikä on 12 000, 6 000 ja 4000 ero (Oras Tynkkysellä oli tuo 4). Paljonko meillä olisi aikaa vielä muuttaa suuntaa, jos kaikki kuluttaisivat saman?

      Poista
  5. Viittaat tilanteen matemaattiseen mallintamiseen. - Väestönkasvua voidaan kuvata jääkiekkomailalla, jossa on lapa ylöspäin. Kun kulutuskin kasvaa niin, että se muistuttaa jääkiekkomailaa, jossa on lapa ylöspäin niin tästä seuraa game over - kaaos. Tämä on maaplaneetalla menossa.

    Kun ihmistsunami on jääkiekkomaila lapa ylöspäin niin tarvittaisiin kulutuksen malli, jossa lapa on alaspäin.

    Tällöin tahdon edellyttää kristityiltä aitoa tradition mukaista elämäntapaa, joka on kulutuksen niukkutta ja askeettista rukouselämää. Siinä on tarpeen yllä mainittu yhden rivin rukous, joka on helppoa opetella ulkoa. Kristinusko ei ole filosofiaa eikä kamarikeskustelua vaan yksinkertaista elämää, jossa ei viisastella.

    Jos ajatellaan, että ihmispopulaatio muistuttaisi malliltaan sitä hetkeä kun Tero Pitkämäki lähtee heittämään keihästä eli se olisi keihäsmalli niin tilanteemme olisi todella paljon suotuisampi. Silloin voitaisiin ajatella, että myös kokonaiskulutuksen malli olisi keihäsmalli eli vähittäin nouseva.

    Silloin saisimme aikaa löytää kaikkeudesta resursseja ihmiskunnan hyväksi esimerkiksi tuomalla niitä toisilta planeetoilta kehittämillämme avaruuden kulkuneuvoilla ja myös avaruuteen voitaisiin lähettää osa ihmiskunnasta.

    Nämä planeettamme lätkämailat vievät siis meitä vauhdilla helvetin kuiluun.

    VastaaPoista
  6. Minä ilmoittauduin sellaiseksi, joka ei välitä tuntea isompia syyllisyyksiä itseni enkä muidenkaan puolesta maailman tuhoajina. Syyllisyys ja toisten paheksuminen syö ihmistä. Eiköhän meistä useimmat yritä parhaansa niissä olosuhteissa missä elävät.

    En siis työnnä yhtään neulaa kynsieni alle. Ostin tänään hyvää aloevoidetta vuoren rinteessä sijaitsevasta Mijasin pikku kaupungista. Sillä voitelen kätöseni ja sanon, kiitos Marjatta että pärjäilet näin hyvin.

    Tunnen kovasti ja pitkään syyllisyyttä vain silloin, kun olen loukannut jotakuta. Pyydän anteeksi, että olen loukannut teitäkin, ainakin Jaria ja Jopea, joskus töksäyttelemällä. Olen varmaan yliherkkä ilmapiirin suhteen. Jotkut jaksavat kaikkea enemmän.

    Anteeksi-otsikkoon sopien ja joihinkin hiljattaisiin keskusteluiluihimme viitaten uusi kielensensurointiuutinen. Vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja Miikka Keränen on esittänyt, että Stockamnnin pitäisi luopua alebrändistään Stokkan Hullut Päivät, koska tämä nimi loukkaa mielenterveysongelmista kärsiviä suomalaisia.
    Uskomatonta!

    Olimme menossa paikalliseen elokuvakerhoon katsomaan leffaa Frantz, mutta se olikin peruttu. Se olisi ollut kielikylpy, elokuvassa puhutaan ranskaa ja saksaa. Katselin googlesta, että mahtaa olla hyvä elokuva. Onko kukaan teistä nähnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ainakaan minä nähnyt. Ja olipa voimaannuttava ja mukava kirjoitus marjatta.

      Poista
  7. Eipähän kanneta mitään suurempia loukkaantumistaakkoja. - Me tietenkin kaikki tulemme eri suunnista. - Kaikkea ei pysty myöskään selittämään eikä tarviskaan.

    Itselläni on näitä asioita, joissa menen maaniseksi. Huomaan sen ja silti menen maaniseksi. Pyydän maanisuuttani anteeksi Marjatalta - ja huomenna saatan taas mennä maaniseksi, joten pyydän jo ennakkoon anteeksi.

    Niin, joskus olen el cerdo.

    Netti on tietyille ihmisille kuten minulle hyvin vaarallinen koska sana meni jo. Ainoastaan omaa blogiaan pystyy hallitsemaan.

    Ja kai sitten joskus täytyy kipinänkin iskeä.

    Puhe hulluudesta ei laisinkaan satuta ihmistä, jolla on ollut psykoottistasoisia ongelmia. Ei oikeastaan missään muodossa.

    Joskus taannoin kun poistuin kesken päivän töistä niin ilmoitin työkavereille: "Jos joku kysyy mua niin sanokaa, että se on hullujenhuoneella terapiassa."

    Psykoosi itsessään on niin kammottava hajoamisen tila ettei hullukäsite eikä mikään muukaan sitä tavoita.

    Stokkan Hulluista Päivistä ei tulisi mitään erityistä mieleen ellei asioita aleta nostaa tikun nokkaan eikä sittenkään.

    Vielä: estar del mismo palo - sehän sitä maailmantuskaa joillekin tuntuu aiheuttavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HUOM KAIKKI! tänään 12:10 radion Tiedeykkösessä haastetaan Esko Valtaojan optimismi!!! KUUNNELLAAN!!!

      Poista
  8. Kuuntelin.

    Eräs pääkysymys mitä Valtaojalle tahtoisin esittää on se, että mitä on pahuus. Valtaoja ei osaa käsitellä pahuutta eikä hän huomioi pahuutta.

    Saada kirjoittamaan Valtaoja kirja pahuudesta olisi varmaankin hänen kiduttamistaan.

    Silti pahuus on valtava todellisuuden kategoria läpi historian ja tänään pahuus käyttää uusinta teknologiaa kuten huomennakin.

    Valtaoja ei myöskään osaa käsitellä aikaa. Nyt on nyt. Juuri nyt. Nyt ei ole vuosi 2200. Todennäköisesti vuosi 2200 on kuudennen maailmanlopun aikaista aikaa. Sukupuuton jälkeistä aikaa, jossa ei enää ole ihmistä.

    Todellisuutta kaikilta osin kuvaa tsunamimalli ja sen Valtaoja sivuuttaa.

    Valtaojaa ilmeisesti viehättää olla toistaiseksi hyvissä olosuhteissamme tieteellinen stand up -koomikko. Se liittynee hänen henkilökohtaiseen narsismin ongelmaansa.

    Ääliöiden nauru saattaa olla hemaisevaa.

    Kukaan ei aja ajatusta kaaoksesta kuin käärmettä pyssyyn. Kukaan ei toivo kaaosta. Kukaan ei tahdo olla eri mieltä kuin Valtaoja, mutta todellisuus nyt vain on eri mieltä kuin Valtaoja.

    Haastattelija oli erinomainen.

    VastaaPoista
  9. Tuosta syyllisyydestä vielä oma kulma. Minäkään en tosin koe esim. sitä ekologista syyllisyyttä mistä ollut paljon puhe. En niin kuin monet kokevat, ja sen kokemisen toki ymmärrän.
    Joskus metsässä yllättää tunne, että tätä lisää, täällä pitäisi käydä useammin, tätä kaikkea pitää varjella, mutta se ei kanna kauppaan saakka. Toki ostan joskus luomua tms. mutta minulla ei ole tässäkään asiassa mitään nollatoleranttia periaatetta.
    Erotan silti eräänlaisen melankolian ja nostalgisuuden (jota kannan ja koen kyllä) tuosta syyllisyys-kysymyksestä. Jokin hulluuden virus on kyllä nyt ilmassa, se näkyy ahneutena ahmia kaikki mitä ihminen keksii itseensä, ottaa käyttöön kaikki. Tutkijat ovat nimittäneet tätä teknologiseksi imperatiiviksi: kaikki mitä ihminen keksii, otetaan aina lopulta rajoituksissa käyttöön, emme osaa hillitä itseämme.
    Voi olla että samanlaista olisi ollut ennenkin, jos ihmisellä olisi ollut mahdollisuus, mutta joskus keskustassa piipahtaessa on sellainen scifi-fiilis ja kaipaan esim. ihan hemmetisti esim. jonnekin 70-luvulle, lapsuuteni vähävirikkeellisempään aikaan.
    Suren menetettyä ihmisten maailmaa.
    Voi olla että suruni on pelkkää vanhenevan ihmisen harhaa, taantumaan, vai osittain laadullisesti aiheellista, en tiedä. Onko nostalgia ihmisten elipiirin suhteen sukua luonnon tuhoa suuresti kokevien ihmisten surulle, ehkä.
    En ymmärrä myöskään tämän ajan todella nyanssoidusta keskustelukultuurista mitään. Jos olisin nuori mies tässä ajassa, olisin kauhuissani. Miten sukupuolet voivat ylipäätään enää lähestyä toisiaan, koska mistä tahansa voi tulla rikossyyte? En vähättele tietenkään esim. nyt meneillään olevaa ahdistelukeskustelua, se on hyvä asia, vaan sitä, että pienikin väärä liike sosiaalisesti tai poliittisesti niin ihmisen kasvot voivat olla menetettyjä tai vielä pahempaa.

    Miten kukaan jaksaa ajatella, sanoa, kokea ja tehdä KAIKEN vaaditun AINA OIKEIN?

    Sellainen on juuri tätä mistä Marjatta niin oikein ja hyvin kirjotti:
    "Syyllisyys ja toisten paheksuminen syö ihmistä. Eiköhän meistä useimmat yritä parhaansa niissä olosuhteissa missä elävät."

    Tietoa pitää tietenkin esim. ympäristövaikutukista lisätä ja pyrkiä tuotteita kehittäessä luomaan ympäristöystävällisiä tuotteita ja tehdä asioissa oikeaa lainsäädäntöä, mutta me voimme myrkyttää maailman myös toisille suoraan tai rivien väleissä kerrotuilla elämäntapavaatimuksilla. Jokainen elää omaa elämäänsä kuitenkin, sinnittelee eteenpäin, ja aika moni erilaisten veitsien terillä.

    Lisäksi on niin (mun vanha ajatus) että meillä kaikilla on maailmassa lempiuhrimme, me suuntaamme sympatiamme sen mukaan, kenenkään rakkaus ei koko maailmalle riitä.
    Syyllisyyttä ei pidä haudata, mutta sen suhteellisuus pitää hahmottaa.

    jope

    VastaaPoista
  10. hyvin sanottu, jope! vaikka esimerkiksi itse koen tarpeelliseksi nauraa nykyiselle uuskielelle ja sen ilmiöille, niin kas: jos sitä alkaa käsitteellistää ja sille vitsailla, on jo tullut kaapatuksi ja joutunut sivuraiteille: toisin sanoen käyttänyt kallisarvoista ja vähää aikaansa siihen, että reagoi joidenkin korrektien ihmisten älykääpiön-tasoisiin juttuihin (niin kuin nyt puhe Hulluista päivistä).

    Itse kammoksun Hulluja päiviä kyllä, mutta en siksi, että siinä olisi jokin huono yhteys mielenterveydestä kärsivien ihmisten elämään vaan siksi että Hullut päivät ovat tarpeettoman ja mielisairaan tuhlaamis- ja tuhoamisvimman manifestaatio eli tekemällä tehtyä kiihkoa ja kulutusta. Ymmärrän kyllä toisaalta ihmistä, joka saa Hulluilta päiviltä kerrankin jonkin merkkituotteen halvalla, mutta epäilenpä etteivät köyhät ihmiset sinne joka tapauksessa mene. Itse en ole mennyt enää vuosiin, kun kuvottaa koko ajatus tuosta ostohysteriasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole käynyt itsekään siellä, kun tarpeet ja tarjotut tavarat ei kohtaa mitenkään. Ostan lähes pelkästään vaatteita ja ruokaa ja kumpaankaan ei mulle Stokka paras.
      Kirjakaupoista sen verran, että vaikka käynkin usein Akateemisessa selailemassa (viimeksi "Ylivainion" Jatko-sota Extraa) niin olen ostanut aina jos mahdollista kirjat muualta, mieluiten Suomalaisesta. Se on jotenkin sympaattisempi eikä kanna sellaista kulttuuristatusta kuin Akateeminen.
      Likestä enkä Rosebudistakaan tykkää. Siellä tulee jotenkin poliittisen manipulaatin kohteeksi joutumisen olo. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan: juuri ne oikealla tavalla tiedostavat kirjat opiskelijapoikien ja opiskelijattarien silmiin tarjolla. Kirjat on varmaan ihan hyviä, mutta sellainen
      (taide)opiskelija-meininki vähän mua tökkii. Tosin en parikympppisenä ollut kai sen kummempi vaikken silloin mitään opiskellutkaan muuten kuin Oman Intuition Koulutusohjelmassa Maistelijan tutkintoa.


      jope


      Poista
  11. Kun uusi Tuntematon sotilas kohta tulee ensi-iltaan niin idea ei ole se että me menemme istumaan pehmeisiin penkkeihin ja syömään popkorneja ja fiilistelemään siellä.

    Voisi lähteä siitä, että oma aikamme on meidät haastanut nyt kuten tuntemattomat sotilaat aikanaan.

    Taistelemme lähes ylivoimaiselta tuntuvaa vihollista vastaan ja se on DEMONINEN AJAN HENKI. - Siihen kuuluu mukaan myös järjestäytynyt rikollisuus, jota esimerkiksi Valtaoja ei analyyseissään käsittele vaikuttavana tekijänä.

    Minä tietenkin yritän ohjelmoida askeesitaistelua.

    Epäsuosioon joutumisen uhallakin olisi tehtävä tekoja.

    Vapaamatkustajia ja itsensä oikeuttajia kyllä riittää.

    Tuntematon sotilas on merkki tiestä, jota on käytävä. Ei samanlaisena koska taistelut ja sota ovat toisenlaisia, koska aika on toisenlainen.

    Mutta nälkä, vilu, pelko - ne odottavat niitä, jotka eivät hyväile itseään ja itseyttään pehmeillä penkeillä.

    Kuulen sankarihaudoilta kuiskauksen "käykää te omat taistelunne".

    Riitaojan pelko on jotain mitä emme koskaan saisi katsoa ylhäältäpäin. Hänkin oli mukana. Hänkin eteni vaikka vaivoitellen tehtävän suunnassa.

    Jos olemme rintamakarkureita niin emme ole ottaneet Riitaojan pelkoa sisimpäämme.

    Tahtoisin kommentoijilta ja blogistilta kysyä: pelkäättekö te? Voitteko sanoa, että tunnette pelkoa ajassamme?

    Voin itse todeta, että tunnen. Joskus käteni muuttuvat ahdistuksesta jääpalasiksi ja olen yhtä kuin itse pelko.

    Kuulen jo melkein naurahtavan vastauksen: "Mitä hyödyttää pelätä?"

    Pelko itsessään ei anna tuollaista naurahtavaa vastausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkoni ilmenee niin, että en rohkaise tyttäriäni lisääntymään.

      Poista
  12. Tuo on hyvä vastaus. Kun ei rohkaise tyttäriään lisääntymään niin nähdäkseni se tarkoittaa, ettei vaadi tyttäriään lisääntymään ettei esitä vajausta, jos tyttäret eivät sitten omien ratkaisujensa perusteella lisääntyisikään.

    Ihmistsunami kyllä pitkälti johtuu myös siitä, että isät ja äidit asettavat lisääntymiseen liittyviä odotusarvoja.

    Näitä odotusarvoja sitten valitettavasti tukevat uskonnot mukaan lukien väärin ymmärretty kristillisyys, josta joku lestadiolaisuus lienee selkeimpiä esimerkkejä.

    Olisi mahtavaa, jos maailmassa nousisi uusi naisliike, jossa naiset ottaisivat asian puheeksi ja sanoisivat tyttärilleen: "Minä en rohkaise sinua lisääntymään."

    Mutta tätähän naiset eivät tee. Naisen geneettiseen koodiin kuuluu optimismi, joka ei edellytä perusteluja. Se on sekä oikeastaan ihastuttavan suloinen asia - että myös äärimmäistä pelkoa herättävä asia.

    Eihän pessimisti synnytä. Vain optimisti synnyttää.

    Ihmistsunami on siten seurausta optimismista, joka ei vaadi perusteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Valtaojasta. Pessimismin ja Valtaojan väliltä valitsen pessimmismin, koska siten en ainakaan osaltani aiheuta enempää vahinkoa. Jos Valtaoja on sittenkin oikeassa, lopputulos on siltikin parempi eli edes neutraali.

      Poista
  13. Tässä hetkessä tahtoisin, että pelkojani ja ahdistuksiani lähestyisi itse Jumala lihavan Jope Ruonansuun hahmossa ja sanoisi Speden äänelle: "Voe rähmä! Se on nimittäin niin että tämä Valtaoja on oikeessa!"

    VastaaPoista
  14. Huom: en missään tapauksessa vihjaile, että minun mielestäni meidän jopemme saattaisi olla Jope Ruonansuu!!!!
    Tai siis Jumalakaan!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (No hätä Jari, jope on muuten myös nimi jota kukaan ei minusta käytä missään. Siinä on kyllä liittymä nimeeni, mutta heitin sen jollakin keskustelupalstalla aikoinaan kun muilla kirjoittajilla (anoilla) oli niin tyylikkäitä ja mietittyjä nimimerkkejä, että pannaan nyt tuollainen ihan perusjätkän nimmari.)

      Juha. Et kannusta tyttäriäsi lisääntymään. Ymmärrän sen hyvin eikä kai se isän tehtävä olekaan?
      Ekologian lisäksi lapsemme säästyisivät monilta huolilta.
      Mutta etkö samalla kuitenkin tuollainen näköala vie heiltä elämästä toivoa?
      Jos kukaan ei lisääntyisi enää, ihmiset katoaisivat
      maapallolta vuosisadassa. Jos täydellisen pitävä synnytyslakko alkaisi nyt, alkaisi myös yhteiskuntien monenlainen romahtaminen saman tien.
      Unelma ihmisestä joka ei enää lisäänny...eikö se ole tavallaan unelma maailmanlopusta/ihmistietoisuuden häviämisestä?

      Äärimmäisen laajamittaisen ydinsodankin jälkeen maailma ei katoaisi, tuhansia eliölajeja jäisi henkiin, mukaan lukien ihminen.
      Mutta jos ihminen ei enää syntyisi ihmisestä, tietoisuuden tuho olisi täydellinen.

      Oletko miettinyt tätä?

      Myös kaikki ihmiskunnan saavutukset ja kulttuuri poispyyhkiytyisivät myös.

      Asetelmaa ei pääse pakoon sillä että kyllä muut lisääntyisivät. Maailma on itsemme kokoinen. Jos me toivomme että ihminen lajina vähenisi olemattomiin, miksi hemmetissä sitten enää ensimmäistäkään humanistista liikettä minkään puolesta?
      Siinä ajatusmaailmassa esim. Välimerellä tarvittaisiin vain konekiväärejä.

      Ihminen on elänyt luonnon kanssa ainakin riittävässä sopusoinnussa suurin piirtein valistukseen saakka. Olemmeko me jo kypsät viimeisen 250 vuoden tai 100 vuoden näyttöjen perusteella heittämään koko lajin menemään?

      Nyt näyttää kyllä huonolta, mutta onko ratkaisu olemattomuus. Ikään kuin itsemurha? Ei mielestäni.

      Jos taas lapsemme tekisivät keskimäärin yhden lapsen koko maailman mitassa, puolittaisi se jo väkiluvun. Eikö se riittäisi? Jos ei, nuo syntyneet sitten taas puolittaisivat. Silloin väkiluku olisi enää 25 prosenttia tästä.
      No, ei se noin tietenkään mene edes typerimmissä kuvitelmissa, mutta periaatteessahan se olisi mahdollista. Ja sama saavutettasiin jos vain joka toinen tekisi maksimissaan kaksi lasta ja joka toinen ei lainkaan.

      Itse pelkään merenpinnan ja ilmaston lämpenemisen nousun sijasta eniten yhteiskuntien ja niiden järjestelmien romahtamista. Valitettavasti erittäin perusteltu pelko. Olen monta kertaa ajatellut että lapseni saattaa olla hyvinkin hengissä 2090-luvulla. Toivon tietenkin pitkää ja hyvää elämää hänelle, mutta kyllä pelottaa mihin maailmaan olen hänet lähettämässä. Pitäisköhän käydä hakemassa se Valtaojan kirja ja tankata sisääni hieman optimismia?

      jope

      Poista
  15. Omasta mielestäni blogisti jättää tyttärensä heidän vapauteensa. Hän ei aseta heille mitään painetta. Tavallaan hän ei aseta isovanhemmuuteen liittyvää pakotetta. Blogistin eksistenssin olemus vanhenevuudessa ei edellytä lapsenlapsia. Näin olen käsittänyt ja muu käsittäminen olisi pettymystä. - Mitä tapahtuu on hänen tyttäriensä itsenäinen ratkaisu, johon isä ei painosta millään tavoin.

    Jope, luvalla sanoen dramatisoit nyt väärin. Ihmiskunnan suurimpana ongelmana on ja pysyy ihmistsunami ja siihen liittyvä kulutustsunami. Koko ajan joka sekunti tapahtuu ihmistsunami. Katso worldometersin mittarit! Muu ei ole tapahtumassa.

    Yhteiskunnat ovat järjestelmiä. Niitä juuri kuluttajatsunami uhkaa.

    Valtaoja ei ole vähimmässäkään määrin yhteiskuntatieteilijä eikä hän osoita yhteiskuntatieteellistä osaamista saati nerokkuutta.

    Valtaoja on tehnyt itsestään kaikkien alojen osaajan mutta hän ei tajua edes alkeita sosiologisista prosesseista.

    Marx ja Durkheim ovat sosiologian klassikkoja, joita Valtaoja ei osaa kommentoida.

    VastaaPoista
  16. Sanoihan minäkin tuolla ettei isän tehtävä ole miettiä lapsen lisääntymistä. Tai lisääntymättömyyttä. Lapsi on täysin omansa eikä mikään jatke. Ei varsinkaan isän tai äidin oman olemassaolon.

    Ihmiskunnan unohdetusta lisääntymistsunamista olen puhunut niin kauan kuin jaksan muistaa.
    Asian sivuuttaminen on ihmeellinen asia. Jota järki ei tajua.
    Väestötiede on se tiede mikä jengiä kiinnostaa kaikkein vähiten. Sieltä kun tulee numerot jotka näyttävät suoraan mitä, mitä paljon ja missä.
    Tiedostavat ihmiset rakastavat syiden kelaamista mutteivät seurausten. Varsinkaan väestötieteen, tai populaatiotason seurausten. Ne ovat tabu. Jääkiekkomaila-mallin niile vielä voi näyttää, mutta tarkempaa tietoa siitä ei haluta. Mennään sen taakse että kato kuitenkin tää yksi maailma. Onko biotyyppejä muka vain yksi?


    Minun kannassani heijastuu kuitenkin se, että pidän ihmistä edelleen lajina joka havaitsee, ajattelee, tiedostaa, näkee koko maailman olevaksi.
    Me saamme nähdä tämän kaiken! Ja kokea.
    Siitä tulee myös vastuu.
    Olen kuullut aika monta kertaa että ihminen on luomakunnan syöpäläinen tms. Ihan fiksujen ja empaattisten ihmisten suusta. Siellä ei ole kuitenkaan minun porukkani. Tuotamme suuremmaksi osaksi kaikkea inhottavaa, myös aineetonta roskaa ja oksennusta maan pinnalle, mutta se ei ole syy lakata olemasta.

    jope

    VastaaPoista
  17. Ei rakastunut pari mitään tiedosta. He ovat kiimassa toisiinsa ja sitä paitsi he haluavat eriyttää itsensä suhteessa sidoksiin. - Rakastuneen parin prosessi toteutuu kaikkialla ja aina rakastuneet parit pitävät itseään ainutlaatuisina ja erikoisina. - Rakastuneet parit tahtovat irtautua sosiologisista prosesseista ja mitä enemmän ne sitä tahtovat sitä enemmän ne niihin kytkeytyvät.

    On olemassa sellainen kuin rakkauden sosiologia, jossa parien ratkaisut ovat tylsiä ja toistuvia ja ennalta arvattavia. Niissä aina päädytään lisääntymiseen ja siitä on seurauksena ihmistsunami.

    Ihmistsunami on ainutlaatuisiksi kokevien parien aikaansaama. Nämä parit keksivät lisääntymisen ihmeeksi maailmalle, mutta se ei ole ihme edes heille itselleen.

    Kun mies nai ja nainen ottaa siemenen vastaan niin siitä on seurauksena kersa. Ei se sen ihmeellisempää koskaan ole ollut.

    Parit tahtovat ihmeellistyttää ja ainutlaatuistaa itsensä ja se on tökeröä soopaa, jonka jokainen valveutunut yhteiskuntatieteilijä oitis tajuaa.

    Pitäisikö pitää suurena keksintönä että rakastunut mies ja rakastunut nainen keksivät siittää lapsen. Totta kai he sen keksivät ja kun rakastuneita pareja on valtava määrä niin heidän keksinnöstään seurauksena on ihmistsunami.

    Tämän päivän seitsemänkymppisissä miehissä ja naisissa ei ole mitään sanottavaa niille, jotka keksivät saman kuin hekin. Siis normin. Kaikkein alkeellisimman normin maan päällä, joka tuottaa ihmistsunamin.

    VastaaPoista
  18. Minusta ihmisten rakastumisessa, yhdessäolossa ja lisääntymisessä ei ole mitään luonnotonta ja väärää siten että se pitäisi intuitiivisesti vaistota. Meihin kuten kaikkeen muuhun elävään on koodattu halu pysyä elossa ja jatkaa sukua. Lähinnä ahneen kulutuksen ja teknisen edistyksen vuoksi olemme tässä jamassa. Vähänkin alkeellisempi kehitys tieteissä tai tyytyminen toisenlaiseen elämään ja hätää ei olisi. Siksi tuntuu oudolta kohdistaa kritiikki rakastuneisiin, kun kyse on pikemminkin yhteiskuntien poliittisesta ja lainsäädännöllisestä ohjaamisesta poikkeustilanteessa, joka nyt on globaali tila. Länsimaissa varsinainen ongelma ei ole lisääntyminen vaan kulutus. Väestöongelma on muualla ja globalisaation myötä myös länsimainen kulutuskulttuuri luo planetaarisen uhkan.

    VastaaPoista
  19. Rakastuminen ja lisääntyminen on biologiaa. Myös muut eläimet kuin ihminen, isot nisäkkäät, jopa linnut, perustavat perheitä.

    Minä en tässä keskustelussa ymmärrä Juhaa enkä Jaria.
    Juha, isän ei kuulu puuttua näin intiimeihin asioihin lastensa elämässä.
    Jari, rakastuminen on maailman luonnollisin asia. Se ei ole syy väestönkasvuun. Syy väestönkasvuun on köyhyys ja kouluttamattomuuus kehitysmaissa.

    Epäilen Juha, että olet puhunut tytärten kanssa lisääntymisestä jotenkin teoriatasolla. Et voi tarkoittaa sen konkreettisempaa.
    Minä olen saanut poikien perheiltä tiedon lastenlasten tulosta tiedotusasiana ja ollut iloissani. Jos lapsia ei olisi tullut, en olisi ikinä ryhtynyt heitä rohkaisemaan tai tivaamaan syitä lapsettomuuteen. Nämä asiat otetaan niin kuin ne ovat.

    Lapset antavat mielekkyyden elämään. Ihmiset joilla on lapsia ovat keskinmäärin onnellisempia kuin ne joilla ei ole. En ole ikinä nähnyt lapsia minään negatiivisena asiana.

    VastaaPoista
  20. Itse mietin samaa kuin kaksi edeltäjää. Lisääntyminen, rakkaus, biologia tuottavat juuri sen mitä me rakastamme ja haluamme suojella, elämän maapallolle.

    Muutenkaan en usko että ihmiset edes alitajuisesti ajattelevat omaa jatkumoaan, itsensä monistamisesta puhumattakaan, saadessaan, hankkiessaan lapsia. Kyllä ne ovat ihan eri tyyppejä kuin meitä isiä tai äitejä. Lainaa hetkiseksi.
    Maailma ilman lisääntymistä olisi kuollut planeetta. Toki on totta että maailma joka hukkuu ihmisiin (tai vaikka heinäsirkkoihin) on hengenvaarassa myös.
    Mutta se on eria asia kuin kaksi ihmistä jotka yrittävät sinnitellä yhdessä elämän läpi ja jotka ehkä (!) saavat toverikseen myös lapsen, joka jatkaa sitten myöhemmin omin voimin eteenpäin - ja jatkaen vain omaa elämäänsä, ei isän eikä äidin.

    Fakta on sitten se että väestönkasvu on saatava pian edes pysähtymään, jotta lapset voisivat eläää aikuisina ihmisarvoista elämää joka ei ole yhtä kuin tavaroiden ostaminen.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan tässä tapauksessa lapsien tekeminen ei liity väestöräjöhdykseen vaan siihen, että miettii mitä tapahtuu lapsenlapsilke. Jos sadan vuoden päästä maailman kantokyvyn suhteen paluuta ei ole, jos siis muutosta ei tapahdu, ajatus lasten syntymisestä tuntuu ristiriitaiselta. Kun 70-luvulla sanottiin että tähän maailmaan ei lapsia halua tehdä, se oli poliittista retoriikkaa, nyt se alkaa tuntua aidolta ajatukselta.

      Toisaalta jollain syvällä tasolla emme todella usko tuhoomme. Näinhän se on. Sen huomaa, kun alamme puhumaan lapsista: olemme Valtaojia kaikki.

      Poista
  21. Kun alkaa todistaa, että ihmistsunamille löytyy alkeismuoto ja että se on kahden ihmisen tietoisessa toiminnassa niin huomaa kuinka vastustus nousee. Ei ihmistsunami perustu mihinkään köyhyyteen vaan se perustuu kahden ihmisen ratkaisuun, joka kietoutuu heidän väliseen rakkauden kokemukseen ja seksiinkiin. Nainen ei tule raskaaksi noin vain vaan kyllä siihen useimmiten tahto tarvitaan. Eihän ihmistsunami raiskaamiseen perustu. Sivuilleen katsomattomuuteen se kyllä perustuu. Se perustuu väärin käsitettyihin ihmisoikeuksiin aikana jolloin kysytään ihmiskunnallista vastuuta enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

    Mikä on tahto, joka synnyttää ihmistsunamin? Sitä kysyn.

    Tahto tietenkin voi olla uskonnon tahto, jolloin ihminen antautuu välineeksi.

    Jos ihmisen elämän mielekkyys perustuu lisääntymiseen - taitaa perustua - niin hinnan maksamme kohta pian.

    Siis hyvät naiset ja herrat, worldometers tikittää kaiken aikaa.

    Tuho ei ole uskon asia vaan se on matemaattinen totuus. Jos sitä vastaan voidaan asettaa jokin toinen laskelma niin tahtoisin nähdä sen.

    Suomen yhteiskunnan rappio todennäköisimmin alkaa nopeasti realisoituvalla tulija-aallolla, jota emme voi torjua niin sanotusti humanistisista syistä. Ja jo tulomatkalla nämä tulijat lisääntyvät, koska kaksi ihmistä - mies ja nainen - eivät katso tarpeelliseksi hillitä itseään.

    Kilvoittelu on itsensä rajoittamista, tyynnyttämistä ja hillitsemistä. Sitä on askeettisuus.

    Me Suomessa elämme joka hetki uuden tulija-aallon odotuksessa. Se tulee väistämättä, koska se on ihmistsunamiin kirjoitettu.

    Turhaudun. Tästä kaikesta on tarpeetonta kirjoittaa. Ei voi pakottaa ihmisiä käsittämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, Juha tehkääpä se ajatuskoe mitä olen ajanut kuin käärmettä pyssyyn: rajatkaa väestöasiassa Eurooppa omaksi asiakseen. Katsokaan sitten käyrää. Näette nousevan suunnan toki, mutta sitten pysähdyksen.
      Alueen "oma väestö" ei lisäänny, sananmukaisesti enää. On paljon maita joissa alueen "oma väestö" vähenee. Ja tämä on tapahtunut vaikka kasvun pysäyttämiseen ei ole edes pyritty, vaan jopa päinvastoin!
      Jo tässä esimerkki että väestönkasvu voidaan saada hallintaan, se on jo tapahtunut täällä.

      Minun mielestäni tämä kertoo ainakin siitä, että väestönkasvin pysähtyminen on mahdollista ja siitä että ongelma ei ole maailmanlaajuinen.
      Me haluamme vain nähdä sen sellaisena kun emme uskalla ajatella että joku olisi enemmän syyllinen kuin joku toinen. Puhumalla asian ohi globaalista väestönkasvusta, emme puhu itse ongelmasta.

      Älykkäät ihmiset raivoavat (aiheesta) USA:lle sen ilmastopolitiikan vuoksi. Samat ihmiset ovat hiljaa väestönkasvun supervalloille ja puhuvat naisten lukutaitokampanjoista tms. ratkaisuna kaikkeen.
      On turvallista puhua että väestö kasvaa liikaa, mutta onkin vaarallista (!) puhua siitä missä se tapahtuu. Ei niin ollut Rooman klubin aikana.
      Me olemme ihan hulluja todellisuuden havainnoinnin rajoittajina.

      Eli ratkaisu ei ole että vaikkapa italialainen rakastanut pari Veronassa jättää sen ainoankin lapsensa tekemättä. Eikä ratkaisu ole se että nigerialainenkaan pari Lagosissa jättää lapset tekemättä, he voisivat valtionsa tukemana (ja noissa maissa rahaa olisi asiassa sivuun laitettavaksi, tutkikaa vaikkapa Military Balancen vuosikertomuksia)jättää aluksi vaikkapa neljännen ja viidennen lapsen tekemättä.
      Jos väestönkasvu saadaan käännettyä pysyvästi alas, hoitaa negatiivinen kumulaatio hommaa eteenpäin. Olenko optimisti? Jos asia menisi tai menee noin, olen ilman muuta - jos ei mene noin, olen pessimisti Jarin tapaan.

      Täällä keskustelu tekee kyllä hieman viisaammaksi. Olen entistä vakuuttuneempi etten halua heijastaa omia tulevaisuuden pelkojani syntyviin tai vielä syntymättömiin lapsiin. Kun kadulla kulkee joku päiväkotiryhmä keltaisissa liiveissään matkalla puistoon, lähetän edelleen lämpimät ajatukset siihen suuntaan, tervetuloa maailmaan taaperot.
      Mutta entistä tarkempaa kieltä ja faktoja esim. väestöräjähdyksen suhteen odotan meiltä aikuisilta.
      Toki siinä on kuin muissakin asioissa, täyttä yksimielisyyttä on turha tavoitella, koska persoonamme heijastelee myös niitä näkökulmia jotka koemme omaksemme. Ehkä jo yksinkertaisesti se että pidän lapsista, rajaa minua noin. Uskon että tänne kannattaa syntyä kokemaan kaikki tämä. Juuri siksi olenkin nostalgikko, koska haluaisin säästää maailman heidän koettavakseen.

      (Hard talk. Koko väestöasia on latautunut täyteen hiljaisuuteen tai sitten outoihin ohikuulemisiin. Linkola esim. on puhunut halla-aholaisittain Jarin viittaamasta tulva-aallosta Eurooppaan, joka kumoaisi alueemme hyvän väestönkehityksen, mutta hänen suustaan se onkin ok eikä siinä nyt puhukaan fasisti vaan suuri viisas. Eli ei tarvitse kuunnella kaikkea.
      Itse olen surkeasti tuon asian suhteen täysin neuvoton, en osaa kannattaa sen enempää rajojen täyttä sulkemista kuin niiden appoauki pitämistäkään, eli en osaa sanoa mitä tulisi tehdä - se on kai minun pääni pensaaseen laittamista todellisuuden ehtojen edessä.)

      jope

      Poista
  22. näen tilanteen hyvin samaan tapaan kuin jope. ihmistsunami on globaali ongelma, joka varmasti realisoituu tännekin pohjolaan tulijavyörynä, mutta lapsiluvun vähentäminen ei ole yhtä akuutti joka paikassa. suomi ja muut maat voisivat tehdä kehitysyhteistyötä ja ottaa tämän lapsiluvun vähentämisen agendakseen, valistusasiakseen.

    mutta miettikääpä realiteetteja jossain afrikassa ja muualla: siellä perheen ja koko yhteisön jatkuvuus on perustunut sille, että on paljon lapsia, jotka tekevät sanotaan nyt vaikka ne maataloustyöt ja muut. Ei niitä voi tehdä kaksi aikuista ja yksi lapsi. Aika vaikea sinne on mennä kenenkään sanomaan, että tehkääs vain yksi lapsi, niin maailma pelastuu, jos ei ole tarjota muunlaista toimeentuloa. Pitäisi olla samaan aikaan sitä kehitysapua, lukutaitoa ja valistusta. Koko paketti. Pitäisi saada ihmiset selviämään omilla alueillaan ja vähenemään.

    Mutta sitten on esimerkiksi tämä: kiinalaiset ovat ostaneet Saharan eteläpuolisesta Afrikasta suunnattomat alueet itselleen raaka-aineen tuotannon alueiksi. Tehoviljellään esim. tiettyä viljalajiketta, joka kuskataan Kiinaan. Maat köyhtyvät, ihmiset elävät orjina, ja kun kaikki on tuhottu, he pakenevat. Jotkut johtavat alueelliset poliitikot on maksettu pelistä pois, he valvovat prosessia. Kuka ärähtäisi Kiinalle? Tuskin kukaan. Kun koko maailma on tällaisia sopimuksia täynnä, ihmiset valtaa epätoivo ja he häipyvät kohti parempia oloja.

    Minusta on huolestuttavaa, että tulee kansainvaelluksia. Miksi se ei huolestuta ketään tai miksi siitä ei puhuta samaan tapaan kuin jostakin moraalisesta kielenhuolto- / ahdistelukampanjasta tai mistä hyvänsä näihin todella vakaviin elämänkysymyksiin verrattuna toisarvoisesta moraalikampanjasta, joita sikiää kuin sieniä sateella?

    En ole kuitenkaan vielä ihan niin pessimistinen kuin Jari. Mutta kyllä yhdessä planeetan tärvelemisen kanssa lujilla ollaan ja yhteiskunnan hajoavat. Mihin käytännössä majoitetaan 5000 x miljoona ihmistä? Jos yhden nykyvaltion alueelle majotettaisiin vaikkapa tuo miljoonakin ihmistä, niin meiltähän loppuvat valtiot kesken. Kaikki tajuaa, että miljoona traumatisoitunutta, kouluttamatonta ja täysin toisaalla asunutta ihmistä ei saa aikaan muuta kuin kaaoksen ja massatuhon... Ellei sitten luonnonvitsausten sarja tai joku uusi hullu holokausti ilmesty (jälkimmäistä en toivo missään tapauksessa).

    VastaaPoista
  23. Eli kehitysapuun ja valistuskampanjoihin pitäisi nyt antaa moninkertaiset määrät rahaa. Ihmisten elämää pitäisi tukea siellä missä he elävät. Pitäisi laatia tiukempia kansainvälisiä sopimuksia siitä, miten tuotanto kehittyvissä / kehitysmaissa järjestetään.

    Tämä ei ole yksinomaan lännen ongelma, eikä taida olla suurimmaksi osaksi ollenkaan. Ongelmakohdat ovat paljon muuallakin. Tämä on globaali ongelma. Syntyvyys Euroopassa ei ole ongelma, mutta kulutus on.

    VastaaPoista
  24. Tuolla Ilta-Sanomissa (https://www.is.fi/tiede/art-2000005417655.html) puhutaan supertekoälystä, joka aiheuttaa tulevaisuudessa valtavia turvallisuusuhkia. Tekoälylle ei olisi homma eikä mikään lakaista muutama miljardi ihmistä tieltään. Ei olisi moraalisia ongelmia. Siinäpä sitä holokaustia potenssiin jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kehitysavusta ja valistuksesta mutta sen pitäisi viimeistään nyt alkaa olla vastikkeellista esim. siten että se olisi suoraan sidoksissa tuloksiin väestönkasvun pysäyttämisen suhteen.
      Se että nainen osaa omin avuin lukea esim. kylän ainoaa kirjaa Koraania, ei väestönkasvua hillitse.
      Afrikkaan ja Lähi-itään on luotava oikeaa tuottavaa työtä. Itse en keksi hienompaa kuin maanviljelys Afrikkaan (maailman ykkösduuni oikeasti), kun öljy loppuu Lähi-idässä, niin mitä sinne jää? Dubain turistiparatiisi...

      USA on alta kymmenen vuoden kokonaan omavarainen energiantuotannon suhteen. Sekin tulee muuttamaan paljon.
      Afrikan maat ovat itsenäisiä, on tosiaan järjetöntä että maa nyt annetaan kiinalaisille viljeltäväksi. Siihenhän liittyy myös sekin että kiinalaiset saavat täysin tuottamattomana pidetynkin maan kasvamaan ja tuottamaan. Ensin kolonialistit ajettiin pois, nyt ne kutsutaan vähän toisesta suunnasta takaisin?!

      Kun kehitysmaissa ongelma on väestönkasvu ja meillä kulutus, niin ei kai mitenkään ratkaisu voi olla väestösiirtymät kulutusmaanosiin?

      No, kaiken tämän keskelläkin lapsillamme on oikeus tuntea ja kokea iloa ja luottaa tulevaisuuteensa.
      Meille lapsemme syntyi myöhemmällä iällä täysin suunnitelematta. Klassisen kaavan mukaan siis. Olimme jo tottuneet ajatukseen että kahdestaan mennään ja se oli meille ihan okei. Emme käyneet tutkimuksissa tai missään. Ajateltiin että tämä on meidän elämä ja tulkoon se sellaisena kuin se tulee. Sitten tulikin lapsi, vaimo noin nelisen vuotta alle neljäkymmentä, minä yhden. Kieltämättä se muutti suhteeni myös tulevaisuuden ajattelemisen suhteen. Siihen tuli omakohtainen kipupiste. Tuonne minun pitää sut lähettää enkä voi edes paljon auttaa, en muuta kuin olla täällä tukenasi niin pitkään kuin elinaikaa riittää. Ajatus omista lastenlapsista ei ole juurikaan putkahtanutkaan päähäni. Oman suvun jatkumisesta ei ole kyse, vaan yhden yksilön mahdollisuuksista selvitä.
      Koko maailman lastenlapsista sitä useammin on.

      jope

      Poista
  25. Minä tarkastelen väestönkasvua maailmankansalaisuuden näkökulmasta. - Tänä vuonna (2017) väestönkasvu tähän mennessä on ollut 66 000 000. Kuinkahan kauan tämän luokan vuosittaista kasvua tähän mennessä on tapahtunut?

    Minulle ihminen on aina reaaliolento ja maanosa on vain sana. Suomi on vain sana. Vaikka eihän Suomenkaan väestönkasvu ole pysähtynyt.

    Emme voi eriyttää sitä että on olemassa esimerkiksi kantasuomalainen perhe, joka on irrotettu maailmankansalaisuudesta ja maailman väestöpaineesta.

    Olemme kaikki maailmankansalaisia ja meitä kaikkia koskee väestökritiikki ja meidän kaikkien tulee osallistua ratkaisemaan ihmistsunamin ongelma.

    Olemme luoneet sellaisen kielipelin, joka hämää tilannetta.

    Voisi ihmetellä esimerkiksi vasemmistoa, joka on aina tahtonut olla kansainvälistä, jos se ei väestökysymyksissä enää olisikaan kansainvälinen vaan nationalistinen ja maanosalainen.

    Vuosi 2015 oli jo ja se osoitti mitä suhteessa Suomeen on tulossa mutta vain paljon suuremmassa mittakaavassa.

    Suomi on vain sana. - Suomi -nimiseen sanaan kuuluu maa-alueita ja resursseja, jotka tulijat tarvitsevat käyttöönsä.

    Sellaisenkin yllätyskuvan voisi heittää, että tulijat olisivat kiinalaisia rikkaita, jotka tahtovat paeta oman maansa saastuneisuutta. - Tällähän hetkellä pelkästään kokemus puhtaasta ilmasta tuo kiinalaisia turisteja meille, olen ymmärtänyt.

    No niin, elonkehä jo tälläkin hetkellä oksentaa itsestään ulos ilmiötä nimeltä ihminen ja siihen liittyy kuudes sukupuutto, kuudes maailmanloppu. Ja se kyllä koskee ihan jokaista. Maailmanloppu ei ole nationalistinen vaan globaali.

    Mutta siis kaiken kaikkiaan minua on mahdoton ymmärtää ellei pelaa sellaista kielipeliä, jossa maailmankansalaisuus on keskeinen käsite.

    VastaaPoista
  26. Jari, luulen että maailman viimeisinä päivinä vielä jokseenkin puhdas Suomi on haluttu paikka. Kiinalaisia ja yhdysvaltalaisia tuskin haittaa ollenkaan vaikka koko Afrikka ja Lähi-itä liikkuisi vähitellen Eurooppaan. Kunhan he saavat vain raaka-aineita. Mitä mieltä olet robottiuhkasta? Eikö se soittele maailmanlopun tunnelissa syöksyvän sydämesi kieliä... Kiinalainen supertekoäly, yhdysvaltalainen supertekoäly...

    Ahdistaa ajatella näitä. Taidan lähteä kulkemaan teitä pitkin ja haistella syysilmaa ja leivon sitten pullaa perheelle. Menen myös katsomaan kuinka taimenet lisääntyvät tuo 50 metrin päässä.

    VastaaPoista
  27. Tuo että leivot pullaa perheellesi on sykähdyttävän kaunis kuva. Voisit ehkä kirjoittaa pienoisromaanin miehestä, joka aloittaa pullan leipomisen ja samalla pohtii supertekoälyä ja on sekä toiveikas että ahdistunut. - Pullan leipominen olisi melkein samaa kuin se, että isä leipoisi ehtoollisleipää perheelleen maailmanlopun partaalla. Pienoisromaanin nimi olisi Pulla.

    Nostin aikaisemmin esiin käsitteen transhumanismi.

    Kun ajattelen ihmisistä niin ihmistä voitaisiin parannella vaikka siten, että syntyvään vauvaan istutetaan siru, joka aiheuttaa tietynlaisia psyykkisiä tiloja.

    Jos tahdotaan päästä lihansyönnistä eroon niin siru aiheuttaisi sellaisen psyykkisen reaktion, ettei liha maistu. - Samaten jos ihminen heittäisi roskia metsään niin siru aiheuttaisi paniikkikohtauksen, jonka perusteella ihmisen täytyisi hakea roskat pois.

    Emmekö voisi toivoa tällä tavoin sirutettua ihmistä?

    Mutta asiassa on niin puolensa ja puolensa, koska maailma on demoninen paikka, jossa pahuutta ei koskaan saa sivuuttaa.

    Kuka hallitsee sirutettua ihmistä, koska sirutetut ihmiset muodostavat verkon. He ovat päätelaitteita.

    Supertekoäly juuri tällä hetkellä on vielä ihan alkeellista. - Se ei ole vaikuttava muuttuja suhteessa ihmistsunamiin ja sen kiihtyviin seurausvaikutuksiin.

    Me olemme yhä lähes yksinomaan öljyn varassa ja helposti saatavissa oleva öljy on rajusti vähenemässä. Sitähän ihmistsunami hotkii.

    Supertekoälyn plussat ja miinukset eivät ehdi todella realisoitua tässä ihmispyörteessä, joka kiihtyy kohti kaaosta.

    Liha dominoi älyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, juuri noin on koko ajan tehtävä, kuljettava ulkona, katsottava puita, nähdä ne, katseltava puroja - ja leipoa lapsillemme, tehdä heille hyvää ruokaa, lukea heidän kanssaan, käydä uimahallissa, istua hetki saunassa, ja jatkaa elämää tänään ja huomenna. Olla olemassa ja aistia että tämä kaikki jatkuu on mahtava toivo niin taimenen puroissa kuin ihmisten huoneissa. jope

      Poista
  28. Lisään vielä, että meille ortodokseille ehtoollisleipä on olemukseltaan sämpylämäinen ei siis sellainen lastu, joka tarjotaan luterilaisella ehtoollisella.

    Jokaisella ehtoollisella kaikkina aikoina kaikkialla tämä ehtoollisleipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja viini muuttuu Kristuksen vereksi.

    Tämä totuus saa demonit vauhkoontumaan.

    VastaaPoista
  29. Jari ja jope, nyt on käyty kävelyllä ja pullataikina on kohoamassa. Mieli on tyyni ja kiitollinen siitä, että näin on. Jokapäiväinen leipä on tärkeä, muistan kyllä kiittää siitä. Teen ristinmerkin taikinan ylle ennen kuin alamme leipoa.

    Tänään en nähnyt naarastaimenia. Pienempiä uroksia sinkoutui keskelle virtaa, kun kumarruin ojan ääreen.

    En nyt muista, oletteko lukeneet Hyryn Aittaa ja Uunia. Vaikka mies edustaa sangen sikiävää uskonsuuntaa, hänen kirjoissaan on minusta läsnä henkilökohtainen kokemus pyhästä ja maailman loppumisesta. Vaikka kaikenlaista maallista puuhaillaankin. Pullasta voisi tulla hyrymäinen tarina pienellä maailmanlopun demonisella twistillä, joka tosin taittuisi leivän muuttuessa ruumiiksi.

    Se minua vaivaa, että me kristityt emme ole paremmin eläneet todeksi tätä ruumista ja verta, joka meidän puolestamme on annettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuni on loistava romaani.

      ...

      "Minun mielestäni tämä kertoo ainakin siitä, että väestönkasvin pysähtyminen on mahdollista ja siitä että ongelma ei ole maailmanlaajuinen.
      Me haluamme vain nähdä sen sellaisena kun emme uskalla ajatella että joku olisi enemmän syyllinen kuin joku toinen. Puhumalla asian ohi globaalista väestönkasvusta, emme puhu itse ongelmasta."

      Tuo jopen kommentti kiteyttää postaukseni ytimen.

      Etteivät nämä aiheet loppuisi, niin mitähän muuten sitten tapahtuu, kun fossiiliperäistä ei enää käytetä ja arabimaissa alkaa joku sälä taas sen vuoksi?

      Poista
  30. Plääh. Ei pitäisi tarjota kenellekään kirjailijalle aihetta hänen kyynisyytensä raadeltavaksi ja silpomaksi.

    Itse näin enemmän. Varmaan pitäisi itse kirjoittaa.

    Niin. - Niin se onkin. Jokaisen kirjoittajan täytyy tehdä oma pullataikinansa.

    Jokainen näkee omat näkynsä.

    Nyt muuten taidan vaieta tässä blogissa.

    Kiitos kommenttieni lukemisesta! Hyvää loppuelämää!

    Yrittäkää ymmärtää niitä, joilla on todella paljon huonommin kuin teillä!

    Ne jotka eivät ole huono-osaisia, älkää teeskennelkö huono-osaisia! Teillä ei ole siihen oikeutta!

    Rikkaat maailman matkustajat älkää valehdelko että olette köyhiä!

    Minä näen kyllä läpi. Minä näin läpi. Kaiken aikaa.

    Kiitos! - Loppu.

    VastaaPoista
  31. Jari, en pysty seuraamaan ajatuksenjuoksuasi tai oikeammin tapaasi reagoida. Se lähti tässä pisteessä taas aivan omalle radalleen. Jos et voi hyvin, ymmärrän asian sitä kautta. Muutoin en oikein ymmärrä. Kaikkea hyvää sinulle, älä jännitä liikaa hermojasi.

    VastaaPoista
  32. Keskustelu on ollut hyvä ja haastava jari. Sain uuden kirjoituksen aiheenkin. Ota rauhallisesti.

    VastaaPoista