Otsikko on Tiina Arppen jälkisanoista Baudrillard-kirjaan Ekstaasi ja rivous.* Lause tiivistää Blade Runnerien ytimen. Tosin en tiedä, olisiko tätä viimeisintä tarvinnut oikeastaan tehdä. Ei se huono ole, mutta mitä uutta, mitä syvempää?
Tai no. Uudessa lisää on se viimeinen lenkki, joka "yhdistäisi" replikantit ihmiseen: ihmisestä syntymisen "ihme". Se tuntuu olevan replikanteille sekä uuden metafysiikan että politiikan alku. He odottavat löytävänsä herransa samasta ja vanhasta itselleen erin ja uuden. Tosin lopulta ei sekään sitten oikein tunnu vievän löytäjäänsä mihinkään syvempään. Koen kyllä tyytyväisyyttä loppuratkaisusta, mutta eikö replikantilla ole ensihämmästyksen jälkeen vain edessään se sama, mikä jokaisella ihmisellä ennen häntä? Tyytyväisyyteni on jotenkin alentuvaa ja hyväntahtoista. Luoko siis orja sittenkään mitään uutta? Onko se enää edes mahdollista? Ei ainakaan ilman sitä vallankumousta, jota replikantit suunnittelevat. (Ja toteuttavat ehkä jatko-osassa.)
Se, mitä sitten kaukaisessa siirtokunnissa on kyetty itsestä ja elämästä ymmärtämään ja oppimaan, jää tietenkin näkemättä. Mutta ainakin se, mitä tässä kaatoluokan todellisuudessa näen, on alistavaa, konservatiivista, seksuaalisesti taantumuksellista, hegemonista ja sovinistista. Voidaanko kaukaisimmassakaan siirtokunnassa elää tästä kaikesta piittaamatta? Voiko tätä unohtaa? Paitsi tietenkin ajan ja sukupolvien myötä.
Onnistuvatko siis orjat Blade Runnereissa luomaan mitään aidosti uutta vai päätyvätkö vain samaan kuin ihmiset ennen heitä? Vaikkapa sitten haluun lisääntyä liikaa. Näitä kysymyksiä näiden elokuvien voi ajatella esittävän. Tosin kysymisessään aivan liian vähän viipyillen. Varsinkin tässä tuoreimmassa päähenkilön mieltä enemmän, hitaammin ja ristiriitaisemmin avaamalla olisi voitu päästä todella kiinnostavaan lopputulokseen.
-
*Essee Läpinäkyvyyden rituaalit sopii hyvin Blade Ruinnerien oheislukemistoksi. Baudrillard on kyllä aika sietämätön, mutta hänen ajattelunsa virittää ainakin oman mieleni näiden elokuvien rekisteriin.
Jälkihuomautus:
VastaaPoistaKävin lukemasa Markku Soikkelin arvion hänen blogistaan. Hyvä teksti. Kommentoin sinne jotensakin näin:
Kun katsoin heti perään uuudelleen Final Cutin, kyllä tämä uusi himmentyi. Pidin ensin noin neljän tähden verran, mutta kun aikaa on kulunut, ei siihen yllä. "Ihmisen tavoin syntymisen ihmeestä" ei saatu paljoakaan irti. Tästä olisi voinut tulla enemmän syvyyssuuntaan etenevää olemisen kysymistä, mutta päätyi sitten kuljettamaan enemmän juonta. Massiivinen koneisto kumisi ehkä sittenkin liikaa tyhjyyttään. Liekö sitten tehdään jatkoa tuon vallankumousteeman pohjalta, mikä sekin jai jotenkin sohaisun asteelle. Kokonaisuus tuntui pöhöltä sisältöönsä nähden.
Keskipohjanmaa-lehden Hannu Björkbackan 3 tähden näkemyksen myös ostan.
Poista