maanantai 2. lokakuuta 2017

MILTÄ MUSTA TUNTUU

Espanjan uutiset 
ovat isku vasten 
eurooppalaisuuteni 
kasvoja.

8 kommenttia:

  1. Mulla on tähän kaksoisstandardi-kysymys (tietenkin, hah), johon en missään tapauksessa odota vastausta. Kertokoon vain todellisuuden vaikeudesta:

    Katalaanien erovaatimus Espanjasta on päättäjiä ja EU-idealisteja lukuunottamatta kovin suuressa suosiossa. Minäkin kannatan sitä, jos sillä nyt mitään merkitystä on.
    "Älymystökin" peukuttaa Barcelonaa nyt.

    Mutta jos - ja kun - on ok, että katalaanit saavat erota Espanjasta ja se on cool, niin miksi krimiläiset eivät saaneet samaa peukkua, vaikka he samalla tavoin halusivat erota Ukrainasta?
    Samat kansainväliset sopimukset, samat vahvistetut Etyk-rajat, sama laiton keskusvallan kieltämä kansanäänestys, sama oman kansan tuki.
    Mutta nyt ei sitten käykään. Why?

    Näitä en keksi noin vaan itseäni provosoidakseni, vaan koska mulla on sellainen riesamainen aisti että huomaan nämät ristisidokset heti.

    Katalonia, Skotlanti, Lombardia, Vallonia... Saamen Lappi, menköön vaan, jos halua,kykyä ja tahtoa on. Se on heidän asiansa. Jos rajat voidaan "poistaa" tai ajatella pois rajattoman maailman hengessä (EU:lle sopiva asia) niin miksi on uhka, jos niitä hentoja rajoja voidaan vähän myös piirtää ja pienet kansat saavat määrätä omastaan?

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hätkähdyttävää eurooppalsittain oli hallituksen toiminta.

      (Lappi ei muuten ole erityisesti saamelaisten alunperin asuttamaa tyyliin "amerikan alkuperäiskansat". Ovat itsekin vaeltaneet historuan saatossa ja asettuneet sinne. Koko nimitys alkuperäiskansa on vähän sihteellinen heidän kohdallaan, se ei tarkoita jonkun alueen ensimmäisenä asuttamaa ryhmää heidän kohdallaan. Minkä alueen ne saisi omaksi valtiokseen?)

      Poista
    2. Ks. tunniste alkuperäiskansan määrittelystä

      Poista
  2. Krimi ja koko Ukrainan kriisi on monimutkaisempi asia. On hyvin vahvoja ja uskottavia näkemyksiä, että Venäjä on sotkeutunut moniin käänteisiin. Toinen juttu. Krimi ei ollut irtautumassa ja itsenäistymästä Venäjästä kuten katalonilaiset ja itsehallinnollinen Katalonian alue. Ei näitä voi rinnastaa toisiinsa tai vähintäänkin: rinnastus on hutera. Katalonilaiset eivät ottaneet kantaa EU jäsenyyteen, kuten jotkut toivovat, vaan ainoastaan itsenäisyyteensä Espanjaan. Skotlanti on hyvin EU myönteinen, samoin kuin Irlanti kun taas saarivaltion emämaa Englanti haluaa eroon EUsta. Brexit saattaa hajottaa koko Brittilän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin on, osittain, kyllä. Krimiläiset kylläkin halusivat eroon Ukrainasta ja ilmaisivat halunsa vastaavassa äänestyksessä selvästi. Venäjä sotkeutui tietenkin asiaan, törkeällä tavalla, jossakin määrin ihan samalla tavalla kuin EU: valtaelimet nyt on Espanjan puolella katalaaneja vastaan. Sama vain tässä käänteisesti. Näin monimutkaista ja januskasvoista on todellisuus. Toin sen kommentillani esiin.
      Itse ajattelen että nuo kansat ovat asiantuntijoita omassa asiassaan. Ei Bryssel, ei Kiova eikä Moskova voi sanella mitä pitäisi jossakin keskusvallan reunalueella tehdä.
      Juhan saamelaispointti on juuri noin.
      Toisaalta jos lähdetään niin pitkälle historiaan että kuka tuli ja oli ensimmäisenä paikalla, niin jokainen irrationaalikin toive ja vaatimus on oikeutettu.

      Mutta esimerkiksi jos nyt vaikkapa ahvenanmaalaiset haluaisivat itsenäistyä tai liittyä Ruotsiin, niin miksipä ei. Voi olla että näissä kannanotoissani nyt heijastuu liikaa pienten kansojen ja kansansirpaleiden symppaamiseni vaikka asia ei mulle lainkaan kuulu sen enempää krimiläisten kuin katalaanien tms. suhteen.
      Tää filosofiani enemmän "biotyyppejä" on parempi kuin vähemmän biotyyppejä voi kyllä ajaa umpikujiinkin.
      Mutta kyllä kaksi on parempi kuin yksi. Kolme vielä parempi.
      "Yhtenäinen" EU on mulle kammotus ja koneistohirviö, EU sinänsä ei.

      jope

      Poista
  3. Talousunioni ja Saksan ja Ranskan taloudellisten intressien pohjalta rakennettu yhtenäinen liittovaltio on hirveä dystopia. Rahan ohjaama globalisaatio sama potenssiin jotain. No, elämmme jo osin molemmissa.

    Mielipiteisiin ja avarakatseisuuteen näissä systeemeissä on varaa niillä, joilla on taloudellista varallisuutta ja / tai valtaa. Näin se karuimmillaan on.

    Jos olisi taloudellis-hallinnollisesti mahdollista, näkisin jopen ehdottamia biotyyppejä paljon mieluummin kuin sen katastrofin, että kaikki on yhtä ja samaa ja että olemme "kaikki vastuussa toisistamme" globaalisti - käytännössä tiedämme mitä tämä tarkoittaa, idean tasolla tietenkin hyvä ajatus.

    Uskon paikallisuuteen, juuriin ja siihen että ihmiset tekevät itse elämälleen jotain. Tämä ei tarkoita "vieraiden" hylkimistä, muttei sellaista rajattomuuttakaan, jossa todellisia vaihtoehtoja on vain niillä, joiden taloudellinen asema on turvattu ja joilla on rahaa ostaa oma suhteellinen vapautensa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin ajattelen itsekin, tietenkin myös avoimuuden suhteen mitä tulee "vieraiden" kanssa vuorovaikutukseen ja jakamiseen. Rikkaat ja/tai ne joilla on valtaa ovat Vesan kuvaaman liittovaltion nettovoittajia. Ikään kuin mme muut antaisimme uuskolonialisoida itsemme, Euroopassa! Tietenkin tämä eurooppalainen orjuus, ainakin omien ruohonujuuritason vapauksien menettäminen, myydään meille omana valintanamme, järkevyytenä ja maltillisuutena. Macronmerkel-maailma toisin silmin katsottuna taas voi vaikuttaa hyvinkin radikaalilta ja väkivaltaiseltakin valta-ja resurssisiirtymänä niille joilla jo ennestään on kaikki. Maahanmuuttajat, esimerkiksi, tässsä pelissä ovat pelinappuloita myös. Halpatyövoimaa jota tämä koneisto tarvitsee, jotta Kiina ei voita globaalia talouskisaa. EU:n vahvistuminen onkin resurssien haltijoillle elämän ja kuoleman kysymys.
      Ja joo, en osta sitä maltillisuutena ja järkevyytenä, en enää. EU:n liittovaltio on sen sijaan ääriajattelua ainakin mun arvoille.
      Katalonia antaa siksi toivoa. Vaikka ne haluaisi jäädä EU:hun sitä vaikeampaa on viedä liittovaltiota eteenpäin, jos maita on enemmän.

      jope

      Poista
    2. Huomasin että merin blogissa keskustelua myös käyty, osin samoin, osin eri äänenpainoin. Hienoa.

      Itse nostin tämän enemmän esiin EU- kuin Espanja-asiana. Se näyttää ainakin missä minun motiivini ovat. Kaikilla meillä ne on.
      Erilaiset kannattamiset, vastustamiset menevät niin ristiin ihmisissä että ne ikään kuin paljastavat meidät. Tämä koskee melkein kaikkia maailman asioita. Harvoin edes sympatiamme on ehjä sillä tavalla, että se mikä on mielestämme oikein tuolla, on totta myös täällä.
      '
      Itse "haluan" tietenkin mahdollisimman kansansirpaleisen EU:n jotta macronmerkel-päähenkilö ei saa Euroopasta ja sen ihmisistä pitävää kunnon otetta yhdeksi samaksi puristettavaksi.
      Nyt kun EU:n liittovaltio, jossa jo osittain olemme, edustaa mulle äärimmäistä radikaalia ajattelua, koen tietenkin olevani hyviksien (intiaanit) puolella koneistoa (ratsuväki) vastaan.
      Mutta todellisuus on tietenkin moniulotteisempi.
      Se mitä haluamme on aika harvoin yhtä kuin yhteinen hyvä.

      Mun ajatteluni (menee yksinajatteluksi taas, hah), on niin monessa kohdassa sellaista että toivon kokosydämisesti olevani väärässä enkä oikeassa.
      Silti kantojaan ei voi muuttaa sen mukaan, että olisi kiva olla sellaista mieltä asiantiloista että voisi myös toivoa olevansa oikeassa.

      Onneksi elämäni koostuu 99,9 prosenttisesti arjesta jossa selvitään eikä siitä mitä tapahtuu
      toisaalla, ovat ne muualla tapahtuvat asiat kuinka tärkeitä tahansa. Omissa asioissa saa toivoa koko ajan parasta sekä olevansa oikeassa.



      jope

      Poista