sunnuntai 19. marraskuuta 2017

ME TOO osa 2: K18

"Kokevatko miehet lähentelyn eri tavoin? Ja jos, niin miksi? Miksi miesten toleranssi on eri? Fyysisen voiman vuoksi tietenkin, mutta onko muutakin?" Noin kysyin kirjoituksessa Me Too. 

Voiko pornosta oppia tämän suhteen mitään? Voi ainakin yrittää (ennen kuin vastaatte kieltävästi). Vaikkapa kysymällä, miksi naista panevassa miehessä näyttää olevan jotain väkivaltaista. Tai hänen nautinnossaan jotain itsekästä, ikään kuin antautumatonta. Miksi nainen naisen kanssa ei luo samaa efektiä? Entä eläytyykö mies huomaamattaan tähän hallitsevaan voimantuntoon? Onko se hänessä jollain atavistisella tasolla olemassa? Siis ihan ilman pornoakin. Ehkä porno vain näyttää jotain, mikä on jo miehessä. Ei siis vain vääristä.* Ja siksikö niin monet miehet eivät kykene eläytymään naisen kokemaan pelkoon? Voisiko tämä atavistinen voimantunto olla yksi syy? Testosteroninen eläytyminen voimaan ja valtaan? Tilan hallitsemiseen?

...

Entä homofobia? Voisiko heteromies oppia siitä jotain? Homofobia on rajusti mutkia oikova ilmaisu**, mutta sitä voimantuntoisen heteromiehen olisi silti hyvä ajatella enemmän. Perustuuko se osaksi atavistisen voimantunnon ja hallinnan menettämiseen? Että mies pelkää halunsa vastaisesti joutuvansa naisen osaan eli miehen penetroitavaksi? Halunsa hallinnan menettäväksi kohteeksi? Näin voisi ajatella ja siksi mies voisikin tajuta homofobiassaan jotain naisen kokemasta pelosta; eläytyä naiseen, edes yrittää sitä.

...

"Tilanne seksuaalisessa häirinnässä ja sen kokemisessa on epäsymmetrinen. Ehkä häirintä kuuluukin määritellä enemmän naisen ehdoilla, hänen turvallisuusrekisterissään. Ehkä tässä kuuluukin olla miehelle epätasa-arvoinen."

Myös näin kirjoitin kirjoituksessa Me Too. Olen yhä itseni kanssa pitkälti samaa mieltä. (Itsensä kanssahan ei tarvitse olla aina tarkalleen samaa mieltä, riittää että avaa kummastelujaan aika ajoin.)  

Myös eksploitaatiota katson toisin riippuen siitä, onko toimijana mies vai nainen. 

Virginie Despentes ohjasi Coralie Trinh Thinin kanssa 2000-luvun alussa  omasta kirjastaan elokuvan Pane mua. Siinä kaksi naista nai ja tappaa miehiä. Muistan kun katsoin Helsingin Lasipalatsissa elokuvaa ja mietin, miksi en reagoi tähän samoin kuin jos nuo sadistit olisivat miehiä ja uhrit naisia. Koin sallivani näille naisille enemmän. Tiesin ettei niin olisi pitänyt tuntea, mutta tunsin kuitenkin. Juttu tuntui enemmän retoriselta ansalta kuin eksploitaatiolta. Asetelma oli käännetty ympäri, mutta samalla jokin oli muuttunut pysyvästi. Kääntöpuolen kuva ei ollut sama. Jokin herran ja rengin dialektiikka tässäkin taas toimi. Rengille salli enemmän. Eikä tämä ollut minulle mikään filosofinen arvovalinta vaan vaistomaista reaktiivisuutta. Ja uskon, että tämä olikin tekijöiden tarkoitus. 


-

*Vaikka porno tietenkin uusintaa ja vahvistaa tätä miehen hahmoa, en usko  inhimillisen  mielikuvituksen olleen siveellinen, tasa-arvoinen ja nuhteeton ennen seksin mekaanisen tallentamisen aikakautta. Ennemminkin tallentaminen vain laajensi ja inspiroi tätä mielikuvitusta sekä antoi ja antaa yhä mahdollisuuden oman maskuliinisen hahmonsa kysymiseen ja haastamiseen tai sitten saman toistamiseen. Esimerkiksi Nagisa Oshima on Aistien valtakunnassa käsitellyt aihetta metaisesti ja olen siitä kirjoittanutkin täällä (ks. tunniste porno). Porno ei ole vain syy vaan myös seuraus. Porno alistavana teollisuutena on sitten toinen juttu, puhun nyt vain siitä hahmoisuuden, samastumisen ja reflektoinnin ilmiönä.


**Ks. tunniste homofobia



120 kommenttia:

  1. Mikä on seksuaalivalistuselokuvan - seksiniksielokuvan - ja pornon ero? Eräs keino välittää tietoa monipuolisesta seksuaalisesta toiminnasta on tehdä se elokuvan keinoin.

    Minun puolestani ihmiset saisivat seksitellä niin paljon kuin tahtovat kunhan eivät vain lisäänny.

    Panomies on ammattitaitoinen ja aktiivinen. Ei impotentti.

    Normaalia kiinnostusta toiseen ihmiseen ei saisi tehdä pelottavaksi tai perversoida.

    Seksuaalinen ahdistelu ja häirintä ovat tietenkin ja itsestään selvästi kiellettyjä. Mutta onkohan keskustelu karannut käsistä?

    Ujoimmat jo pelkäävät mennä lähemmäksi kuin kymmenen metrin päähän naista etteivät vain tule tuomituiksi häirinnästä.

    Niin, ja seksuaalisuuteen todella saattaa saada havainnollisia oivalluksia elokuvallisuuden kautta kunhan vain pysytään hyväksyttävyyden rajoissa. Lehmän nainti ei kuuluu hyväksyttävyyteen eikä pedofilia eikä insesti eivätkä seksuaaliväkivaltaiset kuvastot.

    Se että kuinka jotkut pystyvät esiintymään ja suorittamaan seksuaalisia toimintoja kameran edessä on sitten ainakin minulle suuri ihmetyksen aihe. Itsestä ei olisi suurellakaan rahalla.

    Taannoin teeveessä pötkötti sohvalla silmät ummessa nainen, joka tekaisi itselleen orkun pelkällä ajatuksen voimalla. Hän kertoi, että kun esiintyy seksielokuvassa niin ei hän mitenkään koe itseään alistetuksi tai riistetyksi. Vaikutti olevan jonkunlainen terapeutti, joka terapiassaan auttoi naisia löytämään kroppansa nautinnollisimpia osia.

    VastaaPoista
  2. Tekee mieli lisätä jotain vaikka menisikin ohi blogistin pääkirjoituksen.

    Pidän aikaamme demonisena ja sen esiin nostattamia puhekuohujakin sekä asiallisina että ylilyönteinä.

    Juuri nyt koen, että romanttista, kömpelöä ja yliherkkää miestä lyödään päähän.

    Kuuntelin äsken vinyylilevyiltäni Ylioppilaskunnan Laulajien esittämänä Romanssin ja kappaleen Tein lasinkuultavan laulun. - Ne helähdyttävät sieluani.

    Monen muunkin miehen. Mitä jos tämmöinen ukko ei voisi itselleen mitään vaan kevyesti koskettaisi naista. - Tietysti pitäisi tietää missä tilanteessa sen tekee. - Mutta entä jos on niin tietämätön ja tyhmä ettei tiedä. Tai on ollut niin kauan yksin, että on unohtanut.

    Pitää varmaan lukea Romeo ja Julia uudelleen että oivaltaa sen kohdan missä Julia olisi voinut nostaa ahdistelusyytteen.

    Porno vie meidät eläintarhaan. Mutta kyllähän me eläimiäkin olemme.

    Nudismia en käsitä. Ei ihmisen kuulu kulkea alastomana.

    Eikä mikään ikuinen rakkaustarina kestä naimisen jytkettä. Heti kun se alkaa niin tarinan jännite katkeaa.

    VastaaPoista
  3. Nyt varovaisena, tosi varovaisena, minulla kun on tapana ottaa itseni esimerkiksi, ja tämä asiahan on erittäin arkaluontoinen.

    Juha tuo pornoasetelma, minkä kerrot, kuuluu mielestäni vain pornoon, yhteen osaan siitä.
    Luulenpa, että oikeassa elämässä rakasteleminen on paljon muutakin kuin yhdyntää. On se ajatuksen voima ja on monenlaiset hyväilyt, tasavertaisesti ja hellästi.

    "Testosteroninen eläytyminen voimaan ja valtaan? Tilan hallitsemiseen?"
    Testosteroni on haluhormoni. Sitä se on myös naisissa, muuten ei ole halua. Miehet pitävät virheellisesti nuoria estrogeenia tihkuvia naisia halukkaina, koska he ovat heidän silmissään haluttavia. Lisäestrogenin tuputtaminen naisille on mielestäni virhe, puututaan normaaliin hormonien tasapainoon.
    Testosteroni antaa energiaa ja virkeyttä, mutta ei sen minun mielestäni tarvitse liittyä valtaan. Se on yleinen tulkinta, mutta se saattaa olla myös väärä tulkinta.

    En ole koskaan kokenut miehiä seksissä pelottavina ja itseäni heille alistuvina. (No niin, ei mitään liian intiimiä.) Tärkeintä minulle intiimeissä suhteissa on yhteinen ymmärrys ja hellyys.

    Jari, olet oikeassa tuossa, minkä kerrot edellä kivasti, jarimaisesti: aikamme ei todellakaan suosi romantiikkaa, sellaista mitä noissa lauluissa on.
    Pelko väärin toimimisesta hävittää ihanat tunnustelevat kosiskelumenot ja johtaa siihen, että ihmiset eivät uskalla lähestyä toisiaan kuin jäykän virallisesti.

    VastaaPoista
  4. "Virginie Despentes ohjasi Coralie Trinh Thinin kanssa 2000-luvun alussa omasta kirjastaan elokuvan Pane mua. Siinä kaksi naista nai ja tappaa miehiä. Muistan kun katsoin Helsingin Lasipalatsissa elokuvaa ja mietin, miksi en reagoi tähän samoin kuin jos nuo sadistit olisivat miehiä ja uhrit naisia. Koin sallivani näille naisille enemmän. Tiesin ettei niin olisi pitänyt tuntea, mutta tunsin kuitenkin. Juttu tuntui enemmän retoriselta ansalta kuin eksploitaatiolta. Asetelma oli käännetty ympäri, mutta samalla jokin oli muuttunut pysyvästi. Kääntöpuolen kuva ei ollut sama."

    Kuten tiedätte mähän olen se kaksoiskoodi/kaksoistandardi-vahti asiassa kuin asiassa. Joskus rasittavuuteen saakka. Kun nyt Juha otti tässä tämän esimerkin näin, ja noinhan se todella menee, niin alan miettiä että onko kaksilla säännöillä pelaaminen jotenkin perustavanlaatuinen ominaisuus ihmisissä, eli että se ikään kuin tulee aina ensin. Se on kuin luontomme?

    Me too-kampanjassa kun puhutaan naisten kokemasta ahdistelusta, heitetään se, että sama koskee miehiäkin nopeasti sinne loppuun eikä siitä kuitenkaan aleta vakavasti keskustella. En tietenkään väitä, että naisten kokemien määrä olisi samalla tasolla miesten kanssa, mutta voiko näitä määrässä mitata sittenkään?
    No, kuulun niihin jotka kokevat vahvasti että tämä kampanja niin tärkeä kuin se onkin, on jotain sellaista uutta maailmaa josta en saa kiinni.
    Samaan aikaan media ja yhteiskunta ovat äärettömän seksuaalikeskeisiä- ja myönteisiä, mutta samaan aikaan ministeri joka laskee käden naisen polvelle on pakotettu eroamaan. Porno pyörii tuhansilla nettikanavilla, seksivälineitä vertaillaan avoimesti kuin kippoja Tupperware-kutsuilla, seksipuhetta tulvii joka suunnasta, mutta samaan aikaan nainen (mies) kertoo kokevansa vastakkaisen sukupuolen katseen(?) seksuaalisesti häiritsevänä.
    Mitä valtaa tämä on? Lynkkausvaltaa? Absoluuttisen subjektin valtaa? Mitä mä koen on aina totta, etkä sä voi sitä kyseenalaistaa - valtaa?
    En tiedä. Outo tunne kuitenkin tästä.

    Ymmärrän toki rikoksen ja törkeän ahdistelun tuntomerkit, mutta en ymmärrä tätä ikään kuin sotahulluuden kaltaista ilon ja tuhon mediakarnevaalia, kun taas löytyy jostain uusi ahdisteltu ja ahdistelija.
    Toivotan sydämessäni voimia nuorille ihmisille, jotka etsivät rakkautta niin kuin biologia heissä vaatii. Miten he osaavat olla kaiken tämän keskellä?

    Naisten törkeä hyväksikäyttöhän on ollut silmiemme edessä pitkään, otan vaihteeksi esimerkin Intian raiskaustapauksista, mutta nyt kun hollywoodilainen tuottaja jää kiinni, asia ponnahtaa esiin ennennäkemättömällä vyöryllä niin kuin kehitysmaiden raiskattuja, silvottuja ja hakattuja naisia ei olisi ollut koko ajan olemassakaan.

    Ystävät, mä en tajua.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja on tehtävä ihan välttämätön ja todella yksinkertainen kysymys: miksi ahdistellut eivät ole yleensä reagoineet heti? Miksi vuosien, jopa vuosikymmenten odotus? Miksei heti asian julkituominen, selvät sanat ahdistelijalle, yhteys esimiehiin, poliisiin?
      Ahdistelussa ei ole mitään puolustettavaa, päinvastoin, mutta onko oikein tuhota jonkun elämä vuosikymmen myöhemmin, kun pitävät todisteet ovat mahdotonta enää kasata ja epäilys jää kuitenkin aina epäillyn ylle, syyttömänkin? Ne tapaukset voidaan tietenkin selvittää jotka voidaan, mutta jos olemme huolissamme esim. USA:n oikeuslaitoksen toimimattomuudesta ja syyttömien kohtaamista vääristä tuomioista, niin kyllähän tässä vastaavat riskit ovat moninkertaiset.
      Tiedän toki, että häpeä ja monet tekijät ovat vaikuttaneet totuuden sivuun laittamiseen vuosiksi, mutta se on selvää, että ahdistellun pitäisi reagoida heti jotta hän voi osoittaa myös tilanteet todeksi. Tämä ei tietenkään tarkoita ettei ahdisteltu saisi etsiä oikeutta myöhemmin. Mutta välittömästi reagoiminen olisi hyvä pääsääntö.

      Miten tähän suhtautuu muuten se kuuluisa laillisuusyhteiskunta? Jos somesta tulee moderni noitarovio miltä näyttää, enkä nyt siis tarkoita tätä tärkeää kampanjaa, niin kyllä se elämä kaukaisessa saaressa ilman ihmisiä ilman kontakteja ilman puhetta tekoja ja yhdessä tekemistä, taitaa olla monelle hyvä idis.
      Ilman ahdistelemista ja vääriä lähestymisiä kyllä jokainen testosteronikonekin voi oppia elämään, mutta miten ilman virheitä, huolimattomia sanoja, muuttuneita käsityksiä, mokia, epäonnistumisia?
      Millaista ihmistä kollektiivinen somesielu oikein hakee ja vaatii? Pelottavalta näyttää toistaiseksi.
      Mulle intuitio heittää mieleen kuvan valkohuppuisista miehistä, spontaanien sanojen ja hakevien ajatusten puhdistuspartioista, jotka ovat soihtuineen milloin milläkin asialla.
      Metoo on järkevästi toimiessaan oikealla ja hyvällä asialla, mutta mikä on seuraava kampanja: Heyyou-weknowwhatyouare?

      jope

      Poista
  5. Ystävät, elämme tosiaan outoja aikoja, kuten jope totesi. Kun jotain paljastuu, jää aina jotain paljastumatta tai jotain sysätään jopa tietoisesti syrjään, ja kun jotain paljastuu, voi olla niinkin että paljastumista kovin tahdotaan. No, törkeät hyväksikäytöt ja muut erikseen, sovinistinen naisten alistaminen ja muu, samoin, tuomittaviahan ne ovat. Luulen muuten, että pornosta on vain vähän apua hyvään seksuaalisuuteen tai seksiin - ihmiset keksivät kyllä itsekin kaikenlaista, kunhan oppivat olemaan intiimisti keskenään.

    Tuosta me toosta tuli mieleen sellainen sukupuolisidonnainen juttu, joka ehkä jotenkin liittyy tähän.

    Eräässä ammattikunnassa, jota itsekin jotenkin edustan, on olemassa sellaisia huomionkipeitä ja seksinnälkäisiä naisihmisiä. Kerran oltuani kavereitteni kanssa juhlissa yksi sellainen lirkutteli meille, seurasi meitä baariin ja käyttäytyi erittäin alentuvasti, siis tyrkytti seuraansa ja itseään selvästi tietynlaisin tarkoituksin (no, eihän siitä olisi mitään tullut). Kaksi minua nuorempaa kollegaa lähtivät ovesta. Nainen tajusi sen ja alkoi ruikuttaa surkeuttaan. Minä kiemurtelin kohteliaasti tilanteesta ja - ehkä naisen romuttuneen itsetunnon kannalta turhin - mahdollisimman kohteliaiden viivytysten jälkeen poistuin myöskin paikalta. Humaltunut naisihminen jäi siis yksin. Täytyy myöntää, että tavallaan nainen oli ahdistellut meitä, olkoonkin että meitä oli kolme. Mutta minun kävi häntä lähinnä sääliksi, siitäkin huolimatta että hän on jonkinlainen seksikokemuksillaan rehvastelija. En voinut lähteä tilanteesta yhtä "röyhkeästi" kuin ystäväni.

    No joo, enpä nyt tiedä, mitä tästä stoorista pitäisi ajatella ja kuuluiko tämä ollenkaan tähän, ei tarvitse ajatella kenties mitään, mutta joskus sukupuolten roolit voivat olla näinkin päin. En silti tiedä yhtään miestä, joka osallistuisi me too -kampanjaan ja syyttäisi tätä naista törkeästä käytöksestä, jota hän on varmasti harrastanut toisaallakin ja joka olisi ollut erittäin kiusallista ja törkeää, jos olisin ollut koko ajan yksin. Kaverini lähinnä pitivät naista ällöttävänä ja minua hän kävi sääliksi.

    Hauska olla taas täällä, terveiset Bratislavasta! Löysin sieltä myös erittäin lämpimän ja hienon porukan, runoilijoita miltei kaikilta mantereilta. He onnistuivat hyvin tuuraamaan tätä keskusteluporukkaamme, ja luulenpa, että sain sieltä muutaman ystävänkin.

    VastaaPoista
  6. jope

    kirjoitit: "ja on tehtävä ihan välttämätön ja todella yksinkertainen kysymys: miksi ahdistellut eivät ole yleensä reagoineet heti? miksi vuosien, jopa vuosikymmenten odotus?"

    tommi uschanovilla oli tähän fiksu kirjoitus hesarissa pari päivää sitten. hän siteerasi jenkkiläis-turkkilaista taloustieteilijää, jolla on sellainen käsite kuin preference falsification, jonka uschanov suomensi halunsalaukseksi. "suuri joukko ihmisiä, joskus jopa yhteiskunnan enemmistö, on jotakin mieltä, mutta salaa sen, koska kukaan ei halua lähteä julkistamaan tätä mielipidettään yksin."

    tässä on lainaus siitä teoriasta: [...] useimmat ihmiset haluavat samaan aikaan sekä olla mahdollisimman rehellisiä että säilyttää hyvän maineensa. kun mainetta varjellaan osittain olemalla epärehellinen, se, kumpaa kahdesta halusta ihminen toteuttaa, nuljahtelee koko ajan epämukavasti edestakaisin. joskus nuljahdus on niin paha, että maineensäilytyshalu menee sijoiltaan ja ihminen vapautuu tuomaan siihen asti salailemansa näkemyksen rehellisesti julki [...] halunsalauksessa on nimittäin kaikkein kiinnostavinta se, että jos joku päättää rikkoa hiljaisuuden, hän ei voi koskaan etukäteen tietää, saako hän vedetyksi muut mukaansa vai ei. olihan weinsteinistakin ollut liikkeellä erilaisia vihjailuja jo pitkään, mutta kuppi kaatui hänen kohdallaan jostain syystä nimenomaan nyt eikä viisi tai kymmenen vuotta sitten [...]

    koko juttu löytyy täältä: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005453813.html

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testosteroni on kyllä kummankin sukupuolen hormoni mutta aiheuttaa naisilla enemmän hyväntahtousuutta ja miehillä aggressiivisuutta. Miesten "sisältämä" määrä on kymmenkertainen. Testosteroni lisää myös optimistisuutta ja siksi riskinottoa. Ja mitä muuta miesten käytös tässä aiheessaamme on kuin hölmöä optimistisuutta?

      (En ole koskaan muuten ymmärtänyt sitä, miksi rakkaus (mitä ikinä se onkin, en tiedä, jokin efekti jostain) ja seksi, siis paneminen ihan suoraan sanottjna, pitää nähdä melkein vastakohtinaan...)

      Poista
    2. Juha, Vesa tuossa alla jo vastaa tähän, ja minä lisään väliin, että kuka näkee kuka ei.
      Kyllä se on yleisesti tunnustettua, että ne ovat niin naisten kuin miestenkin mielestä parasta yhdessä paketissa.

      Poista
  7. Juha,

    rakkaus ja seksi eivät ole vastakohtia. Ne auttavat ja täydentävät toisiaan. Joskus esitetään sellainen stereotypia, että miehet ovat valmiita panemaan ilman sen suurempia rakkaudentunteita ja intimiteettiä, ja naiset taas tarvitsisivat sellaisen intiimimmän sitoutumisen ja kytkennän halutakseen panna. Tämäkin juttu on varmasti joutunut romukoppaan lukuisin todistein, ja ehkä onkin niin että käsityksen takana on erilaiset hormonitasot + tietenkin myös se mikä on ollut yhteiskunnallisesti sopivaa kummallekin sukupuolelle.

    Minä uskon rakkauteen kiintymyksenä, kunnioituksena ja haluna olla yhdessä silloinkin kun ei paneta - tämä kiintymys on muutakin kuin hormonien aikaansaannosta (vaikka varmasti sitäkin, oksitosiinia ja muuta). Rakkaus ja kunnioitus toista (varsinkin pitkäaikaista kumppania) ja omia periaatteitaan kohtaan estää (ainakin minua) pettämästä ja menemästä hölmöjen ja tietyllä tavalla optimististenkin halujen mukana seikkailuihin, jotka olisivat aivan mahdollisia, jos niin tahtoisin.

    VastaaPoista
  8. Katsoin Arto Nybergin, koska siinä oli Tomi Metsäketo. Luulen, että hänen kohdallaan on tapahtunut facebookryhmän jahti, jossa someilijat ovat käyttäytyneet kuin Kärpästen herran lapsiporukka. Yhteinen huuma on häivyttänyt yksittäisen vastuun. Varmasti on ollut huonoa käytöstä, ei Metsäketo sitä edes kiellä, vaan on pyytänyt monta kertaa anteeksi, mutta ei mitään sellaista, minkä vuoksi menee isot produktiot ohi, Mamma Mia -musikaali, Tähdet tähdet -tv-ohjelma, joululaulukiertue.
    Tiesikö naisryhmä mitä saivat aikaan? Yhtään syytettä ei ole nostettu, on vain pilattu maine! Toivon, että edes yksi nousisi sieltä likasangon pohjalta ja ilmoittaisi ylireagoineensa ja menneensä vähin perustein mukaan.

    meri, luin tuon jutun Hesarista ja tiedostan myös tuon salauksen hyvin, mutta minusta tuntuu, että tässä kiehuu nyt yli ainakin Suomessa.
    Naiset ovat yhtä aikaa sekä kauhean yliherkkiä itseen kohdistuvalle pienellekin arvostelulle että valmiita lyttäämään miehiä ja kanssaan eri mieltä olevia naisia yhdistetyin voimin. Ollaan rivoja, mutta sitä ei lasketa. Aevostelua ei oteta vastaan edes yleisellä tasolla. Itse sen sijaan tuodaan nimellä julkisuuteen loukkaavasti joskus käyttäytyneitä.

    Vaikka koko some kääntyisi minua vastaan, niin sanon, että en arvosta tällaista käytöstä naisilta. Vaaditaan listoja pahismiehistä, ja oikein erikseen eri aloilta!!! Tulee mieleen jalkapuu ja noitavaino.

    Patoutumista. Niin kai, kuten Uschanov selittää.
    Mutta on eri asia keskustella asioista kuin nostaa esiin nimillä jotain mikä on tapahtunut joskus menneinä vuosikymmeninä sen ajan sääntöjen mukaan tai jotain nyt tapahtunutta lievää, minkä voisi kahden kesken selvittää.

    Vesa, tervetuloa takaisin! Kiva kuulla, että oli noin antoisa matka.

    VastaaPoista
  9. marjatta

    sitä jään pohtimaan, että miksi niin monilla tuntuu olevan vaikeuksia erottaa, mikä on hyväksikäyttöä ja mikä ei? miksi niin harva ymmärtää mauttoman kähmimisen ja hyvän koskemisen eron?

    yksi teoriani on se, että maailma meni vaikeaksi suurin piirtein silloin, kun taito ja halu ottaa toiset ihmiset huomioon ja kyky asettua toisen asemaan muuttui ihmisen perusominaisuudesta erityistaidoksi, jolla pystyy näyttäytymään poikkeuksena, joka vahvistaa säännön.

    ps. kiva että vesa on takaisin. 🕊


    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sitä niin paljon vai ollaanko yliherkistytty asialle?

      Ja mikä on somen osuus?

      Nyt on noussut monta kohua asioista, joista ennen somea ei kukaan olisi välittänyt yhtään mitään, kuten esim. Arstilan kirjoitus hyvän maun puolesta. Nyt siinä nähdään slutshaming ja fatshaming ja jos vaikka mitä. Kyllähän minunkin nuoruudessani paheksuttiin ultralyhyitä minihameita ja hotpantseja (minulla molemmat), aiheesta kuten Arstila noita tiukkoja trikookalsareita housujen tilalla käytettyinä, mutta arvostelijoita ei ryhdytty mielipiteensä takia lynkkaamaan ja solvaamaan.

      Poista
  10. Olin jo menossa nukkumaan, mutta piti ihan palata vielä hämmästelemään.

    Siis kyseessä meillä Suomessa näissä listoissa on törppö k ä y t ö s, ei rikokset, raiskausyritykset tms vaan jotain lievempää, lähentelyä, seksuaalista vihjailua, kömpelöitä iskemisyrityksiä.

    Kuvitelkaa tällainen listanlaatimistilanne...
    Sehän on vähän kuin käyttäytymisarvosanan miettiminen ennen opettajalla. Aina on myös rajatapauksia. Noo, olisko tuollekin seiska vai yltääkö kasiin, on se puhunut rumia. Nykyään käyttäytymisarvosanaa ei merkitä enää päättötodistukseen, koska se leimaisi liikaa.

    Minä en ymmärrä enää mitään.

    VastaaPoista
  11. marjatta

    kirjoitit, että et ymmärrä enää mitään. tajuan sua hyvin tässä asiassa. onhan se hölmöä, miten reaktiiviseksi kaikki on muuttunut. ihmisten nopeat ja aggressiiviset reaktiot sosiaalisessa mediassa johtavat kaikenlaisiin harkitsemattomiin ja tomppelimaisiin juttuihin.

    antti arnkil twiittasi samasta asiasta näin: "viime vuonna kuolivat kaikki poptähdet, tänä vuonna kaikki miehet paljastuvat predatoreiksi, mitähän mukavaa ensi vuonna?"

    mä en hirveästi jaksa miettiä seksuaalisen häirinnän semanttisia eroja. mulle se häirintä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ei-toivottua seksuaalisviritteistä lähestymistä. seksuaalinen ahdistelu on jopa aika oleellinen sivujuonne raiskauskulttuurista.

    jos mulla olisi twitter-tili, ottaisin kyllä osaa siihen meemiin, joka kehottaa retweettaaman, if you've ever been shown a penis you did not want or expect to see.

    ps. mä en olis vetänyt sitä arstilan juttua pois et-lehdestä, vaikka se oli todella ilkeä teksti. arstilalle sellaisia terveisiä, että kukaan ei ole velkaa toisille ihmisille ulkonäköään ja esteettisyyttä.

    meri

    VastaaPoista
  12. Niin, mutta kyllä ajan pukeutumistyyleistä pitää voida keskustella, myös länsimaisen naisen pukeutumisen heikoista kohdista. Barbien mallisilla mallinukeilla nuo trikoot(legginsit, jegginsit, tightsit, miehillä megginsit) ovat ok, mutta kun ne venytetään äärimmilleen ison ihnmisen ylle, niin ne ovat minustakin lähinnä jumppasalin garderoobia. Löyhemmät vaatteet olisivat paremman näköiset lähes kaikilla.

    Arstila on ajalta ennen kenenkään meidän nuoruutta. Oikeastaan vasta aivan 60-luvun lopussa ja 70-luvulla alkoi tulla erilaisia vaatteita, siihen asti tavoitteena oli tyylikkyys.

    Minusta on kiva leikitellä vaatteilla, ja on hauskaa, että ihmiset pukeutuvat persoonallisesti ja monella tavalla, värikkäästi, mutta rivous on epämiellyttävää myös ympäristölle. Koulussa jotkut tytöt apinoivat musiikkivideoiden naisten paljasta pukeutumista, rehtorin piti lähettää joku kotiin vaihtamaan vaaatteita, eikä kyse ollut tiukkapipoisuudesta.

    Luin Arstilan kirjoituksen kannanottona tähän, enkä olisi uskonut, että siitä voi syntyä kohua.
    Se oli niin itsestäänselvä asia, luulin että kaikki ovat samaa mieltä.

    Joo, mutta tämä meni siis sivuun pääaiheesta.

    Juha, sanot edellä, että miehillä on kymmenkertaisesti testosteronia naisiin nähden. On jossain vaiheessa, ja vaihtelee yksilöittäin, mutta vanhemmiten sukupuolet lähenevät hormonipitoisuukissa toisiaan. Miehillä testosteroni laskee ja naisilla sen suhteellinen määrä nousee estrogeenin vähetessä, puhumattakaan pitkän yhdessäolon tuomista rakkauden tunteista, jotka nostavat oksitosiinia molemmilla.

    En oikein pääse perille, kirjoitatko tässä postauksessa, miten ajattelet yleisesti olevan vai miten koet itse. Käytät passiivia ja sanontaa "niin monet miehet". Entä Juha?

    Jos otat esimerkeiksi pornoelokuvat ja Aistien valtakunnan, niin seksistä saa aika yksipuolisen kuvan. On paljon elokuvia, joissa kuvataan romanttista rakkautta ja joiden seksikohtauksissa, jos sellaisia on (minusta parempi melkein ohittaa, koska niissä onnistutaan niin harvoin), niin niissä molemmat kokevat samaa, mies ei hyökkää ja puhko ja nainen alistu, vaan molemmat kokevat sen pienen kuoleman, unohduksen ja hellyyden.
    Toivoisin, että nuorille näytettäisiin opetuselokuvina tällaisia elokuvia.

    VastaaPoista
  13. Vielä sekin jäi askarruttamaan, miten sama horomoni muka aiheuttaisi miehissä aggresiivisuutta ja naisissa hyväntahtoisuutta? Tällä määrittelyllä on ehkä yritetty joskus hyssyttää naisia perinteiseeen rooliinsa, ja sitten se on jäänyt päivittämättä. Kyllä testosteroni voimaannuttaa myös naisia.

    Jarilla omassa blogissaan upea runo, muuten. Kiitos Jari!

    Ja katsoitteko eilen Dokumenttiprojektin, John Websterin (minun yliopiston englannin openi Dianan poika) Viimeisellä rannalla? Minusta hieno, herkkä työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus: dokkarin nimi on Tulevilla rannoilla.

      Nyt lähden muihin puuhiin, olen vaahdonnut liikaa.

      Poista
  14. marjatta

    arstilan juttu olisi ehdottomasti pitänyt jättää et-lehteen, koska pirkon näkemys naisesta objektina ei ole millään tavalla vanhapieruinen näkemys vaan ihan tätä päivää.

    itse olisin toivonut rakentavampaa mentorointia noin fiksulta naiselta, joka varmaankin muistaa miten housuja käyttävistä naisista puhuttiin 60-luvulla.

    eli ehdottomasti asiasta pitää voida keskustella, ja tervehdinkin riemulla debattia siitä, miten hauras naisten itsemääräämisoikeus edelleen on. sitä rusikoidaan päivittäin, läpi naisten koko elämän.

    ei minusta nuoren naisen tehtävä ole "heilimöidä” miehille kaupassa, vaan ihmisen tulee saada olla kassajonossa rauhassa tyylipoliiseilta, niin nuorena kuin vanhanakin, ja myös minkä painoisena tahansa.

    itse kaipaisin lisää kehopositiivisia kolumneja. se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että ihmisten kehojen solat, luolastot ja kukkulat hyväksytään sellaisinaan. sellainen positiivisuus on lopulta ihan iisiä: sen kun antaa kumpareparaatin lipua ohitseen, eikä välitä pätkän vertaa, kuinka tiukat tai löysät vaatteet kenelläkin on.

    tällä tavalla kun toimii, niin voi nähdä ihmeellistä kauneutta siellä missä sitä ei olisi muuten huomannut.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. esim. tutkimusprofessori Timo Partonen puhuu tästä hormonien erilaisesta vaikutuksesta. Kyse on siitä, mitä muuta cocktailissa on mukana ja sukupuolilla ne eroavat. En ihan heti kyllä ajattelisi että tässä olisi "salaliitto" naisia vastaan.

      Poista
    2. vielä: sitä en siis kiellä, etteikö biologiaa voida käyttää ja käytetäänkin ideologisena välineenä, älykkyyskeskusteluhan tästä on hyvä esimerkki. Mutta ideologisen kritiikin perusteella ei voi tehdä heti sitä johtopäätöstä tietenkään, että biologinen malli ei olisi sinänsä pätevä, vain sen, että sitä mahdollisesti käytetään väärin. Maallikkona pystyn tietenkin vain viittaamaan Partoseen.

      Ja voisinhan minäkin miehenä epäillä että miehet halutaan kyseenalaistaa hormonisesti aggressiivisiksi. Minusta jos noin on että biologia meitä osaksi määrittää, se vain velvoittaa enempään tietoisuuden tasoon. Ei se vastuusta miestä vapauta.

      Poista
    3. Juha,
      heitin tuon salaliiton leikilläni. Naisillehan kirjoitetaan testosteronireseptejä samasta syystä kuin miehille, ei suinkaan hyväntahtoisuuden lisäämiseksi.

      meri,
      kehopositiivisuudesta on nykyään paljon puhetta ja on jokin ohjelmakin TV:ssä. On normaalivartaloisia malleja, ja jotkut muotitalot jopa kieltäytyvät käyttämästä näytöksissään aliravittuja naisia malleina. Kehopositiivisuus on minustakin todella tärkeä asia.

      Minä en vain yhdistänyt tätä Arstilan kolumnia (ei löydy siis netistä enää, minulla oli paperilehti, mutta annoin eteenpäin) siihen.
      Arstila havainnoi näkemäänsä ja huomasi muutoksia pukeutumisessa. Hänen mielestään alushousuja käytetään housuina, eikä se ole kivan näköistä. Minusta hän saa sanoa sen mielipiteen. Hän ei nimennyt ketään.
      Nuo solat liittyvät värikkääseen kuvaukseen siitä, miten tällaisissa "alushousuissa" liikuttaessa kaikki kumpareet ja salaiset solat näkyvät.

      Minä yhdistän tästä kirjoituksesta syntyneen kohun muissakin yhteyksissä näkyneeseen sananvapauden typistämiseen. Et sinä saa sanoa mitään, jos et ole julkisesti ilmoittautunut feministiksi tai kun olet eri sukupolvea tai jos sanot jotain negatiivista naisista etkä käytä uusinta uutta shaming-loppuista termistöä.
      En nähnyt tässä kirjoituksessa kehonegatiivisuutta, vaan asiaa pukeutumisesta. Kukkulat ja solat voi pukea monin tavoin.
      Sen jutun miehiä miellyttävästä helman liehumisesta luin huumorina. Mutta niinhän sitä ei ole tulkittu.
      Nainen asettaa itsensä objektiksi nykypäivänä enemmän kuin koskaan, mielestäni, ehkä siksi tähän lauseeseen kohdistuu torjuntaa. Niinhän ei pitäisi olla.
      Luin juuri Laura Gustafssonin Pohjan, surullinen kirja siitä, miten nainen asettuu käytettäväksi ilman omanarvontuntoa.

      Poista
    4. Juha, luulin, että olet i t s e sitä mieltä, että miehet ovat aggressiivisia? Oma mielipide, kiitos!

      Poista
  15. Kiitos Marjatta tuosta runokommentista.

    En kaikesta aina tiedäkään mistä kirjoitatte tänne.

    Itse kuuntelin eilen myöhäiseen vinyyliltä Sibeliuksen 2. sinfoniaa ja kun menin yksinäiseen vuoteeseeni niin loihdin mieleeni kampanjaa meille osattomille, joilla ei ole mitään tietoa lähentelystä saati että kiusaksi asti.

    Eipä ole tarvinnut ketään hätistellä ympäriltään paitsi naarashyttysiä metsässä.

    Ideoin siinä ennen nukahtamista kampanjan. Kaltaisillani jokaisella olisi vihreä nappi (sen kaltainen mitä poliitikot jakavat että heitä äänestäisi). Napissa sen yläreunassa kiertaisi teksti TAKEME ja alareunassa ISKEMEIKÄ.

    Olkoon siis TAKEME -kampanja perustettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari,
      parempi kun ei kaikista kohkauksista tiedä.

      Mikä kampanja!

      Poista
  16. marjatta

    en nipota pirkolle. antaa hänen pukea meitä niin kuin haluaa. mitä sitten, vaikka hän vaatisi naisia käyttämään kellohameita, meikkaamaan kauppareissua varten tai niiaamaan vanhemmille ihmisille. hän saa, ja hänen pitääkin saada kirjoittaa omien arvojensa mukaisia ajatuksia, eikä et-lehti olisi saanut nipsaista kolumnia pois.

    tapauksen ympärille syntynyt pöhinä on sinä mielessä ihan turhaa, että ainahan meillä on ollut vanhempia ihmisiä, jotka paheksuvat nuorten ulkonäköseikkoja. pirkon kolumni on vain yksi lenkki tässä ikiaikaisessa ja omasta mielestäni vähän hyödyttömässäkin jatkumossa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "En oikein pääse perille, kirjoitatko tässä postauksessa, miten ajattelet yleisesti olevan vai miten koet itse. Käytät passiivia ja sanontaa "niin monet miehet". Entä Juha?"

      "Niin monet miehet" eivät tunnu osavaavan lukea naista uhossaan kun noita häiriköintejä ajattelee... ja syitä on kiinnostavaa pohtia ja oletella. Se, miten jokin yleisesti on ja miten jokin itsessäkin möhdollisesti pontentiaalina ilmenee, on kiinnostavaa ajateltavaa. Selkeää mielipidettä minulla ei ole. Oikeastaan juttuni, kuten yleensä, on tarkoitettu yhteiseksi kummasteluksi ja kukin etenee tästä suuntaansa. Oleellista on, että tämäkin pohdinta on luettavissanne. Väitteeni ovat ennemminkin "väitteitä".

      Poista
  17. Tässä ilmiössä, kuten monien muiden erilaisten netin puhdistuskampanjoiden kanssa, oli asia sitten periaatteessa kuinka hyvä tahansa, on ilmassa uudenlaista uhoa, vimmaa, juuri sitä totaalista nollatoleranssia, jonka peräänkuuluttaminen on kuin kutsuisi piruja esiin. Ja nehän tulevat.
    Tarkoitan maallisessa mielessä siis.

    Vähän sama tilanne tässä kun puhutaan sananvapauden puolesta. Puhe siitä kääntyy yllättävän nopeasti sananvapauden rajoittamisen suuntaan, vaikka puhutaankin muka vapaudesta.
    Kun tässäkin niinkin heikoista signaaleista kuin katseista tehdään vakavaa häirintää, joiden perusteella koetaan ahdisteluksi tulemista, väitän että tässä on taustalla jotain vihaa, jota vain ei osata tai haluta verbalisoida. Käynnistökö Trumpin puheet naisista tämän? Ensimmäiset "ulostulijathan" olivat Hollywoodin leffaylimystöä, joille T:n valinta oli varmaan mahdoton paikka kestää. Tätä tulisi tutkia siitä näkökulmasta mitkä mediat (CNN?) antoivat heti tälle metoo-ilmiölle eniten tilaa. Mediasomemyrskyhän syntyy nykyään muutamassa päivässä, ja sen jälkeen sitä ei voi pysäyttää ihan teknisistäkään syistä. En muista myöskään missä yhteydessä tuo näyttelijä (joka siis lähtökohtaisesi oli ihan oikealla asialla) toi asian esiin, julkisessa tv-puheessahan se taisi olla?
    Miksi ei ensin Los Angelesin poliisilaitoksella?

    On turhaa sanoa tässä että ahdistelua eikä häirintää tule tietenkään sallia. Se on selvää.
    Mutta haluaako nykynainen tosiaan ja ihan varmasti miehiä, jotka eivät katso häneen päinkään naisena, sukupuolellisena olentona?
    Eivätkä uskalla tehdä ensimmäistäkään aloitetta tai liikettä raiskaus- tai ahdistelusyytösten pelossa.
    Maailmassa joka käy seksillä ja seksismillä 24h sukupuolellisuutta ei saisi enää olla.
    Länsimaiden biologisen ja kulttuurisen heikkouden ja vajoamisen uusi kuva on ilmeisesti yksinäisten sydämien yksinäinen masturbaatio yksinäisissä huoneissa...
    Sopii kyllä siihen mistä tuolla jossakin aiemmassa keskustelussa on puhuttu.
    Mulla yksinkertaisen viisas työkaveri kommentoi asiaa lakonisesti: -Näinhän se lisääntyminen sitten loppuu.

    Olemme tällä menolla siirtymässä todellisuuteen, jossa jokaisen sanan, katseen ja pienenkin eleen tulee olla riittävän heikko ja oikeaoppinen. Kyllä sellaisiakin miehiä jo löytyy. Ja naisia. Onkohan niillä keskenään oikeasti hauskaa:)?


    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota viimeistä lyhyttä kappeletta täydennän vielä ajatuksella, että onko suuntana sellainen kaksijakoisuus, että hyväksymme vahvat persoonat ja ilmaisut kuvitteellisssa viihtymismaailmoissamme ja vieläpä suosimme niitä, esimerkkinä tv-sarjat, mutta reaalimaailmassa ihmisen tulee olla mahdollisimman väritön ja ilmaisultaan koko ajan varmanpäälle ja/tai heikko?

      jope

      Poista
  18. Pyydän vielä nöyrimmästi seuraavalle kommentilleni sietokykyä.
    Ei siis mennä siihen, että miksi tämä nyt jope.
    Tällä kertaa tämä koska, tässä on kysymys seks. ahdistelun törkeimmästä muodosta ja nämäkään tapaukset eivät valitettavasti ole yksittäisiä.
    Kun näitä
    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005459073.html
    alkoi tulla, kuultiin että raiskaavathan ne suomalaisetkin miehet. Piti olla hiljaa. Älä hei puhu tästä. Hei eikä toi ole kivaa. Jos joku toi mediassa esiin poliisin numeroita, sovittiin yhdessä ettei niitä numeroita ole. Piti tajuta miten harvinaista ja epätodennäköistä. Kuin luonnonilmiö joille ei voi mitään.
    (tämä siis tahallinen kärjistys julkisesta keskustelusta; vaiko niin kärjistys sittenkään?)

    Nyt kun nainen kokee miehen katseen ahdisteluna, josta pitää päästä julkisesti puhumaan: talking, talking, talking, ei saa olla missään tapauksessa hiljaa, julistaudu sen sijaan vahvasti olevasi mukana, mieluiten twitterissä ja mitä niitä on. Pitää eläytyä myös hollywoodilaisnäyttelijättären rankkaan elämään.
    (tahallinen kärjistys taas...)

    Onko tässä valkoisen vahvan aikuisen naisen oikeus suurempi kuin lasten, nuorten tai kehitysmaiden naisten?
    Ymmärrätte aivan varmaan mikä huutava vääryys, siis juuri sananmukaisesti sellainen, tässä vertailussa on. Toinen maailma, josta ollaan hiljaa, toinen josta puhutaan.
    Älkää siis suuttuko mulle tästä nyt, en halua mitään hämmentää, mutta kysyttävähän tätä on -itseltään, jos rehellisiä ollaan. Ja mehän ollaan.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raiskaustuomioden tasoa on syytä välillä ihmetellä. Itse kommentoin omaan RISEN kyselyymme ehdollisen vankeuden ja yhdyskuntapalvelun yhdistämisestä niin, että sen käyttämiseen esim. törkeissä seksuaalirikoksissa (on jo tapauksia) ei oikeustajuni taivu. Se ei ole mielestäni oikea viesti yhteiskunnalta. En myöskään ymmärrä, miten 10-vuotiaalta vaaditaan vastarintaa. Kyllä näistä tuomioista Naisasialiitto Unionin pitäisi jotain lausua. (Jos luette siellä, ottakaa koppi, julkusuudessa on jo tapauksia, joihin tarttua.)

      Poista
  19. Minusta tuo on ihan saatananmoinen juttu tuo 10-vuotiaan raiskaus, aivan sama mistä etnisestä taustasta raiskaajahylkiö on.

    On kyllä melkoinen turvapaikanhakija. Mies on osannut sosiaalisessa mediassa houkutella lapsen puuhiinsa, lähetellä seksuaalista materiaalia jne. Luuletteko, että jää yhteen kertaan, jos maku on tämäntyyppinen?

    Jos mietin omaa tytärtäni, ei hänellä olisi mitään jakoja yli kaksikymppistä miestä vastaan. Millaisilla naarmuilla ja haavoilla tytön olisi pitänyt olla, että vastarinta olisi ollut uskottavaa? Millaisessa sokissa tyttö on ollut ja miten tulevaisuudessa oireilee?

    Oikeuslaitos ei ole tässä ajan tasalla. Ymmärtäisin tuomion, jos kyse olisi suunnilleen samanikäisistä ihmisistä, siis jos uhri ja tekijät olisivat samanikäisiä ja he olisivat yhteisen viestittelyn jälkeen kohdanneet ja sitten olisi tapahtunut jotain tällaista.

    On aivan käsittämätöntä, miten oikeuslaitos arvioi pienelle lapselle tuhoa aiheuttanutta tekoa. Jos yhteiskunta lähettää viestin, että on ihan jees raiskata pikkulapsia, niin siitäpä sitten. Tämä ei ole ainoa tapaus, onhan näitä nähty aiemminkin "kantasuomalaistenkin" tapauksessa.

    Raiskaustuomiot kovemmiksi. Turvapaikanhakuprosessin keskeytys ihmiselle, joka tekee näin törkeitä, siinä olisi pientä standardia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Onko tässä valkoisen vahvan aikuisen naisen oikeus suurempi kuin lasten, nuorten tai kehitysmaiden naisten?"

      Tuotakin kysyin. Se nousee selvästi esiin, kun miettii mikä keskustelu on tuomittu hiljenemään, ja mikä lähtee entistä suuremmilla kierroksilla liikkeelle.
      Painotan vielä että mielestäni metoo-kampanja on täysin oikealla asialla.
      Mutta samalla mieleeni ei voi olla tulematta, että kun muutama vuosi sitten alaikäisiin kohdistuvien seksuaalisten hyväksikäytttöjen, sellaisten yritysten ja raiskausten määrä moninkertaistui poliisin oman ilmoituksen mukaan (nythän tilanne on taas helpompi), niin signaali medialta, monilta järjestöiltä ja osin myös yhteiskunnalta oli, ettei keskustella tästä lainkaan. Mitään naisyhteisyyttä ei silloin ollut.
      En tiedä kehen olen tässä pettynyt.
      Mutta ei tätä asiaa outona kokemattakaan voi olla.

      Alla olevaan Jarin listaan voin sanoa, että kyllä puheet ovat jo alkaneet muuttua meilläkin duunissa. Kohdat 3. ja 5. ainakin.
      Itse olen ollut aika siisti puhuja, mutta en väitä ettei joskus olisi jutut menneet ns. kirurgi-huumorin puolelle minultakin. Toisaalta tämä uusi huumori, tuottaa kielen - ja huumorihallinnan myötä uutta huumoria, parodiaa.

      JUha puhui ihmettelystä. Mun ihmettey tiivistyy siihen, että me elämme outoja aikoja, ainakin aikoja joita en enää hahmota.


      jope

      Poista
  20. TYÖPAIKAN KÄSKYT SEKSUAALISEN HÄIRINNÄN VÄLTTÄMISEKSI

    1. Töihin saavutaan asiallisesti pukeutuneina siten, että olkapäitä ja polvia ei paljasteta.
    2. Käsien liikkeillä, ilmeillä ja eleillä ei saa korostaa sukupuolisuutta eikä seksuaalisuutta.
    3. Seksuaalisia ilmaisuja ei saa käyttää puheessa.
    4. Työtehtäviä ei saa seksualisoida vaan niitä on hoidettava neutraalisti.
    5. Huumorissa mikäli se joskus töissä on välttämätöntä ei saa käyttää seksuaalisia sisältöjä.
    6. Työkaveria halataan ainoastaan hänen merkkipäivinään ei kuitenkaan alle 50-vuotiasta.
    7. Kahvi- ja lounastauot on pidettävä siten, että niissä sukupuolijakauma ei ole vinoutunut.
    8. Työpaikalla tulee olla erikseen naisten ja miesten vessat.
    9. Työpaikalle järjestetään ilmiantolaatikko, johon kirjalliset ilmiannot jätetään nimettöminä.
    10. Seksuaalisen häirinnän ilmiöitä käsitellään säännöllisesti työpaikkakokouksissa.

    VastaaPoista
  21. jari

    tuo kuutoskohta on mielenkiintoinen. henkilökohtaisen reviirin tarve on eri ihmisillä erilaajuinen. jos halaan työkaveriani, saanko syytteen seksuaalisesta ahdistelusta? katsotaanko hyvällä jos pomo halaa alaistaan? entä jos alainen halaa pomoaan? saako asiakas halata asiakaspalvelijaa tai päinvastoin? voiko lääkäri halata potilasta?

    joku tulkitsee hipaisut tai viivähtävät kädet flirtiksi, joka saattaa piristää päivää tai synkistää sen. mulle halaus on tärkeä. halaus siirtää energiaa ihmisten välillä paremmin kuin käden puristus. aseksuaalina en lataa siihen muita signaaleja kuin spontaania lämpöä. klähmijät ovat asia erikseen, esimerkiksi halaava hieroja saisi kipakan vastauksen.

    meri

    VastaaPoista
  22. Meri - itsekin pidän halausta tärkeänä. Hyvin harvoin kai aikuisessa työmaailmassa lukee toisen niin väärin, että halauksessaan ajaa karille. Tässä tarkoitan tietenkin työkavereita, työyhteisön jäseniä.

    Ja mitä rakkauteen tulee niin sitäkin vain tapahtuu jos on tapahtakseen kun ihmiset kohtaavat. Eräs kohtaamisen paikka on työpaikka.

    Tilastotiede on olemassa ja aika vankkumaton johtopäätös on se, että suurin osa ihmisistä ei koskaan syyllisty ylilyonteihin eikä aiheuta ikävyyksiä ja mielipahaa ja pelkoa toisille.

    Suurimmalla osalla keskustelumme tematiikkaan liittyen ei ole rikollista mielenlaatua.

    Sinänsä pidän tärkeänä rikoksentekijän profilointia. On kaikkien käsitettävä, että miellyttävällä karsimallaan valloittava tyyppi saattaa syyllistyä ahdisteluun tai vaikkapa raiskaamiseen.

    Kansan keskuudessa elää erilaisia teorioita mahdollisista syyllisistä. - Itse kaljupäänä miehen jässikkänä lienen mahdollinen syyllinen melkein kaikkeen. Heti epäiltävä.

    Mitä muuten pedofiili tekee ensimmäiseksi lapselle, aivan ensimmäiseksi? Vastaus: Hän hymyilee ystävällisesti.

    VastaaPoista
  23. Mä en edes yritä töissä halausta tai mitään sinne päinkään, en myöskään puhu naiskollegoiden kanssa vähänkään seksuaalisuuteen / erotiikkaan viittaavia juttuja. Huumori on kuivaa ja älyllistä. Nollatoleranssi kaikessa mikä viittaisi edes lähempään tuttavuuteen. Pelkkää asiallista kommunikointia ilman erehtymisen mahdollisuutta, sillä tarkoitus on vain nostaa liksaa ja tehdä töitä.

    Töissä olen siis mauton ja hajuton, "mukava" ihminen.

    Opiskelijoille olen ystävällinen ja rohkaisevakin aivan sydämestäni, mutta en anna minkäänlaista aihetta mihinkään oletuksiin saatika kampanjoihin.

    Ystäväpiirissä ja mieskollegoiden kesken jutut ovat hyvin vapaita, riippuu toki vähän aiheesta. Kaikilla on huumorintajua ja käsitys persoonastani ja siitä missä mennään. Kaikki myös ymmärtävät, millaisessa tilanteessa nykyisin eletään ja mitkä ovat standardit - niitä voidaan ironisoida ja niille myös nauretaan, jos tarpeen.

    VastaaPoista
  24. Yleensä nämä säännöt tiedetään ja aistitaan luonnostaan, miten olla kenenkin kanssa.
    Jos on pitkään yhdessä töitä tehnyt, huumorintajuinen ja suurinpiirtein samanikäinen työporukka, käytännöt ovat erilaisia kuin yhteisössä, jonka jäsenet vaihtuvat kaiken aikaa.
    Jarin 10 käskyä sopivat hyvin jälkimmäiseen.

    Toivon myös ymmärtäväisyyttä hämmennyksissään mokaajille. Jos toiset ovat ottaneet halaamisen käytännökseen ja toiset ovat kättelykulttuurissa, niin voi sattua outoja tilanteita.
    Ystäväni, nainen, kertoi, miten hän halasi hyvän seminaarin jälkeen miesluennoitsijaa lähtiessä ja tämä - sen sijaan että olisi pitänyt käsiään selässä, pani ne pakaroille ja puristi. Ystäväni tulkitsi, että toinen ei ollut tottunut halaukseen. Ja onhan sillä ero halaako läheltä, eroottisesti, vai muodollisesti kaukaa. Tämä ystäväni halaa ainakin minua tosi voimakkaasti, joten halaustyylikin saattoi tuoda tuohon tilanteeseen yllätetyltä sopimattoman eleen.

    Raiskaustapauksista ja tästä kymmenvuotiaan pedofiiliraiskaajan tuomiosta erityisesti haluan sanoa, että on kyllä outoa ja väärää ajattelua tuo vastarinnaan vaatiminen. Ihminen jähmettyy usein vaarassa. Jos joku on hukkumassa vähän matkan päässä, sitä ei aina huomata, koska hukkuja säästää vaistomaisesti ääntään, pidättää jopa henkeään ja keskittyy pysymään elossa. Pahoinpitelyä kokeva saattaa jopa poistua itsestään ja kehittää tilannetta kestämään sivupersoonan. Näistä asioista Jari tietää enemmän.

    Nämä raiskaustuomiot on yksi tärkeä asia, mihin pitäisi kiinnittää isosti huomiota, samoin kehitysmaiden tyttöjen olot, maahanmuuttajaperheiden tyttöjen asema, naisten voimaannuttaminen ja miesten valistaminen.
    Olen tosi pettynyt nykyisiin suomalaisiin feministeihin. Heidän luulisi ajavan em asioita. Mutta ei, he näpertelevät kummallisissa asioissa. Kävin ajatushautomo Hatun sivuilla. Sen sijaan, että neulottaisiin tilkkupeittoja kehitysmaiden vauvoille, näprätään langasta oman sukupuolielimen pienoismalleja ja järjestetään kiroiluiltamia patriarkaattia vastaan. Sanojen muuttelun uskotaan muuttavan kovastikin maailmaa ja siinä mennään niin pitkälle, että kauniita historillisia sanoja kuten äitiyspakkaus aletaan katsella epäilevin silmin.

    Näyttää siltä, että feministit valvovat toisiaan ja yrittävät olla kaikessa yhdenmukaisia ja aivan kaiken naisilta hyväksyviä. Jos joku sanoo, että huoraaminen on pahasta, niin heti isketään, tällainen puhe on slutshaming ja huoran ammatissa ei ole mitään pahaa, aivan sama myykö osakkeita vai ruumistaan. No silloinhan heidänkään asemaansa ei voi parantaa.

    Jos en ymmärrä nykyfeministien toimintaa, niin en mymmärrä paljon muutakaan.
    Katsoin äskettäin Pesärikko-kiertuenäytelmän. Ehkä sen aikanaan kriittisenä pidetty toimintaohje "Hillitte ittes!" olisikin ihan hyvä ohje nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin Marjatalle kiitos tästä syvästä puheenvuorosta.
      Tuo virkkaus-juttu sekä nauratti että samalla lisäsi kiukkua. Juuri noin tässä on käymässä. Julkisuudessa Rosa Meriläinen lienee tuon ajattelun tyyppihahmo, ainakin julkisuudessa niin. Milloin tämä kiukun ja raivon korostaminen, eräänlainen mun-ja-vain-mun-kromosomit -narsismi kääntyy muita ihmisiä kohti positiivisesti?

      jope

      Poista
  25. Marjatta, olipa hieno puheenvuoro!

    Feministit tekevät toki paljon hyvää työtä, mutta tämä viimeaikainen kielenviilaaminen on jokin outo sivupolku.

    Knausgård pohti kutosessaan suvaitsevaisuuskampanjointia ja näki, että siinä on kyse lähinnä hyvinvoivan keskiluokan tavasta ottaa etäisyyttä yhteiskunnan todellisiin ongelmiin. Kielen tasolla näperrellään kaikenlaista, mutta todellisuus on mitä on.

    Juttelin viime viikolla parin makedonialaisen kirjailijan kanssa, ja heidän kanssa keskustellessani nousi esiin sanapari: aktiivinen toisten arvostaminen - passiivinen suvaitseminen. Minusta heillä oli hyvä perspektiivi asioihin. He eivät lainkaan pitäneet Euroopassa leviävästä suvaitsevaisuuspuheesta, joka on täysin kieroutunutta siihen nähden, millaiseen arvojärjestykseen EU:ssa eri alueet asettuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itäisillä eurooppalaisilla on lähistoriassa suuri petos solumuistissaan, jota he eivät voi unohtaa. Siksi he usien näkevät läntisiä selkeämmin millaisia uusi muotoja kollektiiviset unet ottavat.

      jope

      Poista
    2. juuri tämä valheessa-elämisen muistijälki on itäeurooppalaisten kanssa keskustellessani jatkuvasti esillä. se on traumatisoinut heidät pahasti (esim. kaikki tsekit ja slovakit joiden kanssa olen puhunut ovat eläneet aivan häiriintyneessä yhteiskunnassa neuvostomiehityksen aikana).

      meidän yhteiskuntamme ongelmat ovat aivan lillukanvarsia (joskin aitoja nekin ovat), kun vertaan yhteiskuntamme tilannetta ja historiaamme esimerkiksi tilanteeseen Makedoniassa. tuli hieman perspektiiviä taas, kun kuulin asioista todellisilta ihmisiltä, jotka ovat asuneet kaiken keskellä (ja joiden perhehistoriaan kuuluu mitä pimeimpiä juttuja).

      Poista
  26. Olen jo kauan sitten ottanut tavakseni tuoda naisvaltaiseen työyhteisööni nimipäivänäni karkkia. - Karkin saamiseen on liittynyt eräs ehto. Sitä on saanut ottaa, jos on ensin halannut minua (meinasin kirjoittaa jos on ensin halunnut minua, mutta siitä ei ole kysymys). Ja tämähän on sitten vetänyt. Karkkia saadakseen naiset ovat ryhtyneet ankaraan puuhaan ja halanneet.

    Tällä viikolla olin vaisu. Toin kyllä karkkia mutta en ollut enää tinkimätön halausten suhteen ja niinpä monta kaipaamaani halausta jäi saamatta.

    No niin, kun hankkii yhteisössään kummajaisen maineen niin kaikki tempauksetkin ovat helpommin toteutettavissa...

    Jos totta puhun niin minä määrittelen sellaisen kuin kristillisen halauksen. Tällainen kristillinen halaus on ehkä voimakkaankin myötätunnon ilmaus tai sitten vain sen jakamista konkretiassa, että juuri me kaksi olemme käsilläolevia toisillemme huolen ja sairauden ja kuoleman maailmassa.

    Kristillinen halaus - voitaneen sanoa eräällä tavalla myös terapiahalaus - on itseeni niin iskostunut, että hämmentyisin täysin, jos joutuisin siitä luopumaan tai sen vuoksi tulisin syytetyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, jatka ehdottomasti tuon hyvän halauksen perinnettä, se antaa varmasti uskoa ja voimaa ihmisyyteen.

      Kyllä minäkin suostun mielelläni halauksiin ja poskisuudelmiin, nehän ovat mitä lämpimin tapa osoittaa hyväksyntää ja arvostusta, mutta pidän ne kaukana työpaikalta - ja kuivanrapsakan asiallisesta imagostani siellä.

      Poista
    2. Totean vielä itsekin, että lämmin halaus todella murtaa etäisyyden hetkessä. Se voi tuoda ihmiset lähelle toisiaan ilman, että kyse on mistään seksuaalisesta. Tuskin mikään on parempaa kuin halaus, joka toivottaa toisen tervetulleeksi ja sanoo, että olemme tässä tilanteessa yhdessä ja nyt.

      Poista
  27. Noissa Hatun infantiileissa tempauksissa on tietenkin myös karnevalismia ja vitsiä, mutta kyllä ne oudoilta tuntuvat. Minusta naiset ovat myöhässä, jos he nyt puhuvat isona asiana jostain kukautishäpeästä ja kiroilevat uhmalla. Tämä toiminta osoittaa myös voimattomuutta. Pitäisi löytää oikeita, positiivisia tavoitteita eikä polkea voivottelussa.

    Suomi on ollut kättelykulttuurin maa. Halaaminen on meille uusi ilmiö, siksi vaikea. Olen matkoilla katsellut, miten se ulkomailla tapahtuu. Halailut ja suukottelut ovat yleisiä suvun ja ystävien kesken, ei tuntemattomien eikä virallisissa tilanteissa. Suomessa on pyritty korvaamaan kaikki kättelyt halaamisella, mikä ei ole ollenkaan luontevaa.

    VastaaPoista
  28. jari, vesa

    mä olen spontaanin halauksen suuri ystävä. jossakin vaiheessa laitoin sordiinoa päälle, koska oli tarve torjua epäaidot ja tekemällä tehdyt halaukset. torjunnalla on kuitenkin aina hintansa. ja koska se maksetaan välittömyyden ja hyväksytyksi tulemisen valuutassa, kannattaa kieltojen kanssa olla nuuka. tosiasia on, että halailu pitää minut hengissä. se tekee ajattelustani toiveikkaampaa ja lempeämpää. 

    jope, marjatta

    feminismi, niin kuin kaikki ismit, ampuu usein yli. kaikissa näissä yhden asian liikkeissä on mänttiä se, että ne on nimenomaan yhden asian liikkeitä. niistä tulee mieleen yksi scifi-sarja, jossa eristyksiin jäänyt yhteisö ajautuu vähitellen kohti yhä vinksahtaneempia toimintatapoja. vaikka kyse on scifistä, sen kuvaamaan mekanismiin törmää usein näissä yhden totuuden yhteisöissä. se ei ole hyvä juttu, koska yksiäänisyys tuottaa laiskaa ajattelua.

    jos saisin itse päättää terminologiasta, luopuisin sukupuolipuheesta kokonaan, koska ihmisten väliset erot ovat monin verroin tärkeämpiä kuin sukupuolten väliset erot. mulle on todella vaikeaa mieltää itseäni pelkästään kromosomieni mukaan. tai sanotaan että kaikki ryhmäidentiteetteihin survominen on mulle todella vaikeaa.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjoitin jossain postauksessa, että toivon sellaista tasa-arvoa, että sukupuolesta saa erehtyä vapaasti. se olisi ylimenovaihe sukupuolettomaan kieleen. mutta hypätä suoraan siihen, olisi taas uusi sääntö. kommenttini oli suunnattu tuohon "oletetun miehen ja naisen" ilmaisuun.

      Poista
  29. Sitten tuosta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kirjoitan kuten olen asioita ymmärtänyt.

    Ensiksikin tulisi kirjoittaa rikoslaki, joka perustuu asioiden psykiatriseen ymmärtämiseen. Tapailen sellaista käsitettä kuin psykiatrinen näyttö, koska näyttö nyt on keskeinen käsite juridiikassa. Ilman näyttöä ei ketään saa tuomita, mutta on selkeästi tilanteita, joissa näyttö johtaa kohtuuttomuuksiin.

    Psykiatrinen näyttö lähestyy sitä mikä on toiminta-aktissa uskottavaa. Mikä on siis tapahtumien kululle uskottavaa.

    Jokainen voi nyt piirtää mielessään kolmion, jota nimitän traumaattisen tilanteen näkemisikkunaksi. - Yhdellä sivulla lukee TAISTELU, yhdellä PAKO ja yhdellä JÄHMETTYMINEN (KUOLIAAKSI JÄHMETTYMINEN).

    Meille kaikille ihmisille on uhan alla ominaista katsoa tilannetta mainitun näkemisikkunan läpi. Yritämme päästä uhkaa pakoon, taistella sitä vastaan ja jos ei muu auta niin jähmetymme - jähmetymme jopa kuoliaaksi saakka, kuoleennumme.

    Tällaisissa tilanteissa syntyy myös traumaattinen dissosiaatio, joka saattaa johtaa vuosikymmeniä kestävään amnesiaan - traumaattiseen unohtamiseen - joka aiheuttaa sekundaarisia oireita kuten triggereiden laukaisemia paniikkikohtauksia. Syntyy varjoelämää, elämätöntä elämää.

    Luin hiljattain eräästä kirjasta neuvotoliittolaissotilaista, jotka joutuivat suomalaisten yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Sitä vastaan taisteltiin ja aamulla löydettiin puista myös hirttäytyneitä sotilaita: oli paettu.

    Sotavangeissa on varmasti jähmettyneisyyttä.

    Kun on kysymys pienestä tytöstä seksuaalisen väkivallan kohteena niin psykiatrinen uskottavin näyttö hänen toiminnastaan on siinä, että hän on tavalla tai toisella yrittänyt taistella, paeta ja selvitä uhriudestaan jähmettymällä. Jähmettyneisyys on saattanut olla se profiloitunein olemismuoto, johon sitten on liittynyt depersonalisaatio-oireita kuten ruumiista poistumisen kokemuksia. On voinut syntyä erittäin pitkälle loppuelämään vaikuttavia seurausvaikutuksia ja hyvinvoinnin kapeutumista.

    Kun seksuaalisen väkivallan tekijä saa tuomion niin tämä tuomio ei suinkaan välttämättä johda katumiseen. Tekijä ei tunne psyykkistä pahoinvointia vaan vapauduttuaan hän on valmis jatkamaan elämäänsä. Lasten seksuaaliselle väkivallalle on ominaista sekin, että uhrista tekijä tekee syyllisen ja houkuttelijan.

    Pieni tyttö taas on voinut saada todellisen elinkautistuomion. Eri tilnteissa hänen mielensä palaa niihin hetkiin, jolloin hän on jähmettynyt ja dissosioinut.

    On selvää, että juridiikassa on todellista pulmallisuutta.

    Oikeusistuimilta vaaditaan eläytymis- ja oivalluskykyä.

    Kun lapsi jähmettyy, kun ollaan näin pitkällä terrorin alla, niin lapsi ei osaa verbalisoida tilaansa kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä on asia, johon naisasialiike voisi todella tarttua. Tosin en tiedä, tarttuisivatko niin vahvasti, jos kyseessä on ulkomaalainen ja varsinkin jos kyseessä on vieraan kulttuurin sisäinen insesti. Olen pahoillani tahmeasta kysymyksestäni, mutta sekin kuuluu esittää.

      Poista
    2. Jari, ajattelen itse aivan samalla tavalla. Siksi raiskausrangaistusten tulisi olla tällaisissa tapauksissa erittäin tuntuvia, vaikka kompensaatio on olematon. Emme ehkä voi parantaa raiskaajaa, mutta jos voimme pitää lapsenraiskaajan pois kaduilta, on siinäkin jo jotain.

      Poista
  30. Ja uhrin tulisi saada kaikki tarvitsemansa apu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja vaikka vankila ei muuttaisi ihmistä, viestin on oltava selvä uhrille.

      Poista
  31. Tässä tapauksessa kyse oli alaikäisen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei törkeästä raiskauksesta. Siksi tuomio oli vuotta paria alempi. Mutta hyväksikäyttö voi räjäyttää aivan yhtä lailla persoonan kuin raiskaus. Kolme vuotta linnassa on minusta aika vähän tällaisesta teosta.

    Mitä tämä tyttö on itse viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, kun hänen oma seksuaalisuutensa alkaa pyrkiä esiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raiskauksen ja hyväksikäytön ero on lapsen kohdalla minusta semantiikkaa. Lakiin pitäisi mielestäni tulla muutos pakottimisen ja väkivallan suhteen. Tästähän on keskusteltu jo pitkään.

      Poista
  32. Muistatteko kun muodissa oli paasaaminen lyhytterapioista. Se taisi olla Ben Furmanin kulta-aikaa julkisuudessa.

    En kiellä lyhytterapioita. Pikaniksiapua.

    Mutta seksuaalisessa hyväksikäytössä syntyy traumaattisia pitkäaikaisia seuraamuksia. Rakenteellisen dissosiaation teoriaan kannattaa perehtyä.

    Meidän täytyy yrittää käsitellä hyväksikäyttäjän nautintoa. - Hyväksikäyttäjähän saa toiminnastaan nautintoa. Hän varmastikin tietää, että kiinnijääminen hankaloittaa hänen sosiaalista asemaansa, joten hän pyrkii salaamaan toimintaansa mikäli mahdollista. Kaikki keinot ovat sallittuja. Hyväksikäyttäjä on uhkaava ja pelottava, jos uhri aikoo paljastaa hänen toimintansa. Mielessään hyväksikäyttäjä sisäisessä puheessaan raivoaa uhrilleen. Vika on uhrissa.

    Oletusarvo on se, että vankilassa oleva pedofiili tai insestin tekijä hyvin harvoin katuu ja reflektoi tekemisiään siten, että tavoitteena on oman käytöksen muuttaminen. Ja vaikka hän katuisikin niin hänen minuutensa ei ole särkynyt.

    Uhri taas saattaa olla täydelleen särkynyt, jopa dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön saakka. Tai hän on salpautunut niin, ettei edes pysty muistamaan kaltoinkohteluaan. Hänen elämänsä kulkee muistuttajista - triggereistä - toiseen. Hänen elämänsä kulkee paniikkikohtauksesta toiseen.

    Lyhytterapioista ei ole avuksi. Onni ei roihahda muutaman terapeuttitapaamisen kulussa.

    Voimme ahdistua tekijän perverssistä seksuaalisesta ja katumattomasta nautinnosta. Pari vuotta vankilassa ei ole mikään juttu. Sitten kulku johtaa uusiin saalistarhoihin.

    Ja uhri on kadottanut elämänsä. Hän ehkä pystyy kuntoutumaan jollain tavoin toimintakykyiseksi, mutta hän ei pääsee koskaan lopullisesti eroon takaumista - ei niistä hetkistä, jolloin on käyttänyt selvitäkseen taistelun, paon ja kuoliaaksi jähmettymisen keinoja.

    VastaaPoista
  33. Ihmiset tahtovat uskoa onnellisuuteen. Siksi niin sanottujen hyvien ihmisten ja kunnon kansalaisten on erittäin vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että seksuaalinen hyväksikäyttö saa aikaiseksi totaalista tuhoa.

    Siellä menee mahdollisuuksia. Kansakunnan potentiaalia.

    Siellä menee tohtoreita, professoreita, yritysjohtajia, lääkäreitä, opettajia, taiteilijoita, virkamiesjohtajia...

    Sillä särkyminen peittää alleen sen mitä olisi voinut olla.

    Pedofiili tai insestin harjoittelija saattaa ajatella: - Mitä se nyt enää vikisee, enhän mä enää oo sen kimpussa ja vähän aikaahan sitä loppujen lopuks tapahtu.

    Pedofiilin ja insestin harjoittelija ei tällöin käsitä olemista ja aikaa oikein. Ajallisesti pienikin jakso seksuaalista hyväksikäyttöä voi murskata ja tehdä ihmisestä siipirikon koko elämäkseen.

    VastaaPoista
  34. Annan lukuvinkin - kirjan hankintavinkin - seuraavasti:

    Miss B: TRAUMA1, Kuinka lapsena kokemani seksuaalinen hyväksikäyttö vaikutti kaikkeen elämässäni

    Miss B - 2012

    Kustantaja: Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

    Yhteydenotot kirjailijalle sekä kirjojen tilaus:

    missb.trauma@yahoo.com
    trauma1kirja.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, minulla on tämä kirja. Olet varmaan joskus kertonut siitä blogissasi tai minun blogini keskusteluissa, ja olen tilannut kirjan.

      Kirjoitin juuri Laura Gustafssonin kirjasta Pohja, jossa hän kertoo omasta epäilystään, että olisi kokenut jotain traumaattista lapsena. Hän oli alkanut pelätä miehiä kolmivuotiaana, mutta vanhemmat eivät usko mitään erityistä tapahtuneen ja ammatti-ihmiset varoittelevat valemuistoista.
      Muistin vilahdukset ja unenomaiset lyhyet tuntemukset vaivaavat, mutta selvyyttä ei saa. Gustafsson parahtaakin kirjassaan lukijoille "jos olet se henkilö, niin ilmoittaudu".

      Minulle tulee mieleen se Raamatun kohta: mitä te teette yhdelle näistä vähäisimmistä (vai onko se jo uusissa käännöksissä pienimmistä) sen te teette minulle - ja myllynkivi kaulaan ja meren syvyyteen jne.

      Poista
    2. "Mitä tämä tyttö on itse viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, kun hänen oma seksuaalisuutensa alkaa pyrkiä esiin?" Tähän Vesan kysymykseen on eräs mahdollinen vastaus tässä Gustafssonin autofiktiivisessä kirjassa. Näin voisi käydä.

      Poista
  35. Jotakin maassa on muuttumassa, nyt yllättäen media haluaakin julkaista raiskausrikosten tekijöiden taustoja. Helsingissä ulkom. tekijöiden absoluuttinen prosentti on 40 prosenttia, mikä on jo sellaisenaan tyrmäävä väestöosuuden suhteen jo mututuntumalla. Sen kun vielä sitten suhteuttaa varsinaiseen osuuteen väestöstä se vastaa suurempaa osuutta kuin 90 prosenttia tekijöistä. Näin on ollut valitettavasti pitkään jo. Se ei ole maansalaisuus, vaan kaikki viranomaiset tuntevat nämä luvut.
    Onhan tästä alettava viimein puhua. Tarvittiinko tämä 10-vuotias tyttölapsi joka ei ollut turvassa omalla kotipihallaan? Syntyykö tästä metoon kaltainen somemyrsky, jossa kaikki ryntäävät puhumaan asiasta niin kuin se on, ja etsimään tosiasioille rauhassa ja viimeistään nyt ratkaisua? Pelkäänpä ettei synny. Ei vieläkään.
    Minun oikeustajuni ei mitenkään voi ymmärtää sitä. Nyt ei ole kysymys suvaitsevaisuudesta tai rasismista, vaan asioiden näkemisestä niin kuin ne ovat, jotta asioille voitaisiin edes yrittää tehdä jotakin.
    Minä en ystävät millään tajua tätä hiljaisuutta joka toivottavasti edes nyt rikkoutuu kohti tosiasioita, vaikka sitä epäilen, koska näin kyyniseksi tämä valikoivuus tekee hyväuskoisenkin miehen.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ratkaisu? En ole ihan varma paitsi siitä ettei se ole rajat kiinni sen enempää kuin tämä silmät kiinni.

      Ehkä se voisi liittyy lakiin, seurauksiin ja väsymättömään valistustyöhön siitä mikä on hyvää ja oikein. Ehkä se on yhteistyötä niiden ihmisten kanssa joilla on maahanmuuttajien keskuudessa todellista vaikutusvaltaa. Ehkä se on täyden ja todellisen vastuun antamista tulijoille omasta elämästään.
      Ehkä se on nais/miesjakauman korjaamista luonnolliseksi tulijoiden keskuudessa, perheiden yhdistämistä, ehkä se on vahva ja seurauksellinen sitouttaminen maan lakiin ja sellaisen yhteiskunnan rakentaminen, jossa tulijalla on mahdollisuus oikein toimimalla ja hyvin elämällä saada hyvä täältä tavoittelemansa elämä itselleen. Ehkä se on palauttaminen kotimaahan silloin kun rikollinen toiminta jatkuu tai vahvistuu tässä maassa.

      Se on myös sen korostamista että suurin osa maahanmuuttajista toimii ja elää hyvin ja kunnollista elämää ja että seksuaalirikoksia tekevät häpäisevät myös omaa kulttuurinsa ja uskontonsa ja antavat rasisteille kaikki tarvittavat sytykkeet toimintaansa.
      Näistä olen näin ja jo kauan puhunut maahanmuuttajien kanssa. He, monet ainakin, toivovat itse asiassa meiltä juuri tätä mitä yllä kirjoitin.

      jope

      Poista
  36. Jep, olen kirjoittanut Miss B:n tiiviistä kirjasta aikaisemminkin ja hyvä että olet sen hankkinut, Marjatta.

    Siinä kirjassahan Miss B kertoo isästään, joka oli seksuaalisen hyväksikäytön tekijä ja taatusti osasi ulkopuolisille toimia niin, ettei herättänyt epäilyksiä.

    On ymmärrettävä, että seksuaalinen hyväksikäyttäjä ei suinkaan aina ole sosiaalisesti kömpelö brutaali yhteiskunnallinen huutomerkki.

    On todettu ja mistä Miss B:kin kertoo, että eräinä dissosiatiivisina oireina hyväksikäyttö aiheuttaa derealisaatiota ja depersonalisaatiota. - Derealisaatio tarkoittaa todellisuuden kokemuksia oudolla tavalla. Voi tuntua esimerkiksi, että koko maailma kaatuu niskaan. Depersonalisaatiossa taas oma keho koetaan oudolla tavalla tai kehossa oleminen - ihminen on ikään kuin irti itsestään.

    Derealisaatiota ja depersonalisaatiota on hyvin vaikea korjata. Ehkä niitä voi oppia ymmärtämään ajan saatossa ja sallia itselleen niiden puitteisiin liittyviä kokemuksia.

    Seksuaalisessa hyväksikäytössä tapahtuu uhrin elämän helvetillistäminen ja seuraukset koko mittavuudessaan voivat ulottua hautaan saakka.

    Totuus hyväksikäytössä on se, että kuka tahansa voi olla mahdollinen hyväksikäyttäjä eikä ole paikkaa missä hyväksikäyttöä ei voisi tapahtua.

    Mutta taas tolkku kaikessa! Suurin osa ihmisistä kavahtaa seksuaalista hyväksikäyttöä ja he ovat aidosti suojelevia suhteessa lapsiin.

    Koska kuka tahansa voi olla mahdollinen hyväksikäyttäjä niin silloin hän voi olla myös maahanmuuttaja. - Mutta maahanmuuttajat eivät tuo Suomeen seksuaalista hyväksikäyttöä. Se eri muodoissaan on kyllä täällä aina ollut.

    Koko ajan pitää miettiä miten tapahtuisi ennaltaehkäisy.

    Rangaistuksia täytyy ilman muuta koventaa. - Kun meillä on tietoa ja näkemystä hyväksikäytön pitkäaikaisseurauksista niin rangaistusten tulisi olla suhteessa niihin.

    Puhumatta mistään tapauksesta erityisesti niin pienen lapsen hyväksikäytöstä saattaa olla lapselle seurauksena läheisyyden pelkoa ja erilaisia välttämiskäyttäytymisen muotoja, alkoholismia, huumeidenkäyttöä, eri tavoin syrjäytymistä. Niin - koko elämä on mennyt pilalle.

    Tapahtumien kulut eivät siis historioidu uhrin elämässä. Niihin ei kasva etäisyyttä vaikka uhri ikääntyy.

    Näyttö on hyvin vaikea asia. Tämän pedofiilit ja insestin tekijät tietävät ja tällä he pelaavat. He osaavat juonitella ja myös aivopestä uhriaan. On niinkin että häpeän vuoksi uhreja vaikenee. He ovat syyllistyneet kun heitä on syyllistetty.

    Tällä hetkellä juridinen näyttökynnys suojelee pedofiilejä ja insestin tekijöitä. Näin arvioin. Se mitä kirjataan näytöksi ei riitä tuomioon. - Yllä jo ehdotin tähän osaratkaisuna psykiatrista näyttöä. Tällöin uhrin jo hapuilevatkin ilmaisut voitaisiin kytkeä tapahtuma-aktien tieteellisesti tiedettyyn yleiseen profiiliin.

    VastaaPoista
  37. En tiedä sitten pitäisikö minun tehdä kansalaisaloite oheiseen psykiatriseen näyttöön liittyen... Ja myös seuraavaan asiaan:

    Rikoslakiin tulee määritellä se milloin rikoksentekijä on tuomittavissa LAPSEN NORMAALIN KEHITYKSEN VAARANTAMISESTA SEKSUAALISELLA HYVÄKSIKÄYTÖLLÄ.

    Kun rikoslakiin saataisiin sisäänkirjoitettua käsite NORMAALI KEHITYS niin samalla viitattaisiin uhrin saamiin teon ja tekojen aiheuttamiin pitkäaikaisvaikutuksiin.

    Nyt ajan käsite on ikään kuin pistemäinen ja keskittyy niihin rikoksenteon hetkiin, jolloin rikos on tapahtunut.

    VastaaPoista
  38. Heps! Tarkistin rikoslain ja tuo kehitysasiahan on jo onneksi siellä. Kohta kuuluu näin:

    6 § (20.5.2011/540)

    Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

    Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

    Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.


    Voidaan kuitenkin kysyä, että miten yllä mainittu reaalisesti huomioidaan tuomiolauselmaa annettaessa?

    VastaaPoista
  39. Jarin esiin nostamaan asiaan pitää ehdottamasti liittää lapsiavioliitto-kulttuuri, joka sisältää pedofilistisiä traditioita. Juuri äsken uutisissa kuinka "pahan" shaahin aikana tehty laki alaikäisten avioliittokiellosta halutaan Iranissa purkaa. Lasten seksuaalisen koskemattomuuden suhteen on menossa globaalisti jyrkkää takapakkia.
    Jään odottamaan Hollywoodin edelläkävijien väsymätöntä taistelua näissä asioissa. Nyt sanon tahallani rumasti: ai niin, merenpinnan muutaman millin nousu viidessä vuodessa olikin tärkeämpi ja muutenkin kivempi asia taistella kuin tyttöjen oikeus olla tyttö. "Kun nää on niin vaikeita asioita."

    Miksi muuten mulla on tunne (voin olla väärässä) että juuri miehet ottavat näitä asioita (pakkopukeutuminen, neitsyyskultti, lapsiavioliitot, raiskaukset) enemmän esiin kuin naiset? (En nyt tarkoita teitä meri, Marjatta). Naisjärjestöt ovat näissä kyllä mukana, mutta se meteli jää kyllä kauas siitä mitä sen pitäisi olla. Ollaanko me miehet niin putkiaivoja... vai mistä on kysymys?

    jope

    VastaaPoista
  40. Niinpä, Jope. - Ajatellaanpa vielä ylle laitetun lainkohdan ensimmäisen kappaleen loppua: "enintään neljäksi vuodeksi". Ehdottaisin sen muuttamista kuulumaan: "enintään neljäksikymmeneksi vuodeksi".

    Perustelut:

    Otetaan nainen, joka kuolee syntymäpäivänään. Hän täyttää silloin 80. Tavalla tai toisella hän on oirehtinut seksuaalisen teon seurauksia ikävuodesta 10 ikävuoteen 80. Tästä voidaan laskea kärsimyshistorialle 70 vuoden aika.

    40 vuoden linnatuomio on siten täysin asiallinen rangaistusseuraamus kärsimyshistorian aiheuttajalle.

    VastaaPoista
  41. Muuten, tästä tuli mieleen Timo K. Mukan Tabu: Oletteko lukeneet?

    Sitä voisi lukea traumakertomuksena ja kuvauksena siitä, mitä on kun ihminen jumittuu vuosikymmeniksi nuoruutensa asioihin. Voisi ajatella, että romaanissa päähenkilö ja kertoja Milka on saanut jonkin kohtalokkaan iskun minuuteensa jo ennen Kristus-Perkele-hahmon ilmestymistä. Tällöin kyseeseen voisi tulla pedofilian lisäksi myös insestisiä tulkintoja tai ne voisivat sijoittua samalle jatkumolle.

    No, ehkä kässäätte mitä tarkoitan, jos luette romaanin tai muistelette lukemaanne ja pohditte, miten Milka käyttäytyy miehiä kohtaan. Myös tuo Marjatan mainitsema Gustafssonin romaani on tässä suhteessa mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  42. Mollbergin elokuvan olen nähnyt. Täytyy lukea kirja jossain vaiheessa.

    Silloin kun hyväksikäytöllä aiheutetaan kehityshäiriöitä niin syntyy pysyviä vajauksia, joloin ihminen ei pysty asettautumaan itsensä ulkopuolelle tarkkailijaksi.

    On kysymyksessä tapa olla olemassa.

    Jos defenssimekanismina on ollut amnesia niin uhri ei ehkä koko elämänsä aikana pääse kärryille siitä mitä joskus on tapahtunut.

    Kun Mukan teoksen nimi on Tabu niin ehkäpä hän on tahtonut viitata asioihin rivien välissä. - Se ei kuitenkaan kuulu enää tämän päivän suomalaisen kirjailijan moraaliin. Jos aiomme purkaa tabua niin meidän täytyy uskaltaa kirjoittaa yksityiskohtaisesti siitä miten nautinnollisesti isä nai saunassa pikku tytärtään. On kuvattava isän hekumainen löylynpunoittama naama. On kuvattava miten isä katsoo ohi tyttärensä aukirävähtäneen kauhun, joka on hiljainen eikä muutu ääniksi. Ja kun isän siemenneste valuu tyttären haaroista niin isä makustelee sanoiksi: - Onhan sentään juhannus!

    VastaaPoista
  43. Kirja on lyhyt mutta melko kauhea. Se ei juuri mässäile yksityiskohdilla vaan pikemminkin jättää rivien väliin ja ihmisten välisiin asetelmiin paljon, mitä lukijan pitää täydentää. Minusta siinä on kyse pahasti traumatisoituneen ihmisen puheesta: Milka eli kertoja käy läpi reilut 20 vuotta aiemmin tapahtuneita asioita mutta on yhä erittäin jännitteinen ja traumatisoituneen oloinen - minusta se, miten hän kuvaa nuoren itsensä toimintaa miltei edellyttää että hänelle on tapahtunut ennen varhaismurrosikää jotain ikävää, ehkäpä jotain seksuaalista, mutta kirja ei niittaa tätä tulkintaa kiinni vaan ainoastaan vihjaa. Kirja on samaan aikaan rankkaa kritiikkiä siitä, miten yhteisö luo omat uskomukselliset tarinansa ja suojakeinonsa ja miten kärsimys peitetään ja perversoituu groteskeiksi asetelmiksi. Samalla kieli on kaikessa hulluudessaan rujon kaunista.

    VastaaPoista
  44. Juuri tuossa mitä kerrot Vesa näen elokuvan mahdollisuudet. En nyt oikeinkaan muista miten Mollberg avasi asioita. Blogistimme saattanee muistaa...

    Mutta elokuvaohjaajalla ja käsikirjoittajalla on oikeus paljastaa näkemyksensä.

    Mukka on ehkäpä joutunut hiomaan visionsa ajatellen myös kustantajan hyväksymiskynnystä.

    VastaaPoista
  45. Mukkaa vainottiin hänen tabuaiheittensa, rujouden näyttämisen ja rohkean kielen vuoksi.

    Olen sekä lukenut kirjan että nähnyt elokuvan. En muista pohtineeni Milkan elämää ennen Kristus-Perkelettä, mutta nyt kun Vesa nostat esiin mahdollisen hyväksikäytön jo aiemmin, niin se on paljon mahdollista. Milka oli liian "osaava" suhteessa vanhempaan mieheen. Ja oliko siellä isältä jokin omituinen kommentti vai sekoitanko kirjaan Maa on syntinen laulu? Entä sen asetelma?
    Lapissa kyllä puhutaan ronskimmin kuin etelässä, edelleen, se ei ole klisee.
    Nyt on ihan pakko lukea Tabu uudelleen.

    Jope, Nasima Razmyar on toiminut jo pitkään maahanmuuttajatyttöjen hyväksi. Tällainen hiljainen työ ei vain näy otsikoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Nasima. Tarvitaan miljoona nasimaa lisää toimimaan heti nyt.
      jope

      Poista
  46. Marjatta, minun ajatusteni mukaan on mahdollista tulkita, että Milkan suhde isään on tabu. Yhteisön silmissä Johan Siekkerniemi on tabu ehkä siksi, että vihjataan hänen olleen punainen (ainakin tähän on viitteitä). Toisaalta Milkan varhaiskypsä osaaminen ja hänen kiintymystenosoitustensa osaava seksuaalisuus eivät ole normaalille ikätasolle ominaisia = varhaismurrosikäinen Milka hakee Kristus-Perkeleeksi kutsutulta Ojaselta huomiota ja "isän syliä" mielestäni tavalla, joka voisi viitata aiempaan hyväksikäyttökokemuksiin. Suhde isään on siis kaksinkertainen tabu.

    Tätä tulkintaa voisi korostaa isän nimi: Johan Siekkerniemi. Romaani nostaa esiin pyhän perheen hyvin groteskisti. Anna on neitsykäiseksi nimetyn Milkan äiti (Raamatussa Anna on Marian äiti), Milka tarkoittaa hepreassa hedelmällistä naista ja kuningatarta. Johan viittaa taas Johannekseen, joka edeltää Kristusta ja romaanissa Johan eli isä edeltää rakastettua ja vihattua Kristus-Perkelettä.

    Tabu on todella kiehtova kaikessa kaameudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just. Voi miten hienoja vihjeitä Mukka on kätkenyt noihin nimiin. Kiitos Vesa! Luen nämä mielessä. En silloin nuorena lukiessani osannut katsoa mitään tällaista. Luin kirjan varmaan jo lukioikäisenä. Hui miten kauan sitten!

      Katsoin, että kirja on lähikirjastossamme. Meillä on omassa hyllyssä Mukalta Kyyhky ja unikko ja Ja Kesän heinä kuolee sekä Erno Paasilinnan kirjoittama Mukan elämäkerta.
      Mukka oli nerokas kirjailija, täysin omaääninen ja yksin aikanaan.

      Poista
    2. Niin, isähän eli Johan ei lausu sanaakaan koko teoksessa. Hänen hahmoonsa vain viitataan epäsuorasti tai vaivihkaa asioita liikaa paljastamatta. Hän on ilman muuta tabuhenkilö niin yhteisössä kuin äidin ja Milkan elämässä.

      Poista
    3. Joo, ilman muuta Mukka on mahtava kirjailija! Tykkään kovasti! Tabussa on hiukan samanlaista trauma/hulluuskerrontaa kuin Kyyhkyssä ja unikossa. Näen niissä paljon samaa.

      Nykyään Mukkaa on tutkittu myös yliopistoissa. Taitaa olla itse asiassa kolme väitöskirjaa viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

      Ja kesän heinä kuolee on muistaakseni todella luonnosmainen, melkein kuin runoa vaikka proosaa onkin.

      Se miten Mukka yhdistää yksilön kokemuksen, luonnon, seksuaalisuuden ja uskonnon on hyvin omaleimaista ja outoakin.

      Poista
    4. Luen!(Syntisestä laulusta pidin enemmän elokuvasta kuin romaanista.) Milka jätti elokuvana muistaakseni vähän valjun olon. Menikö se liiaksi runollisuuden puolelle ja eterisoi tunnelmaa liikaa? Vesan tulkinta on kiinnostava.

      Poista
  47. Tuossa äsken palasin syvissä mietteissä matalaan majaani. On ehkä asioita, jotka on sanottava underground -tyylillä. Mietin, että perustan eläkkeellä Kulttuurilehti SPERMAN, joka aluksi ilmestyy verkkopainoksena, mutta saatan ilmaisjakeluna jakaa sen numeroita ovelta ovelle kiertämällä.

    Luuletteko, että joku pedofiili tai insestin tekijä lukee Parnassosta runoja, jotka arvoituksellisen salamyhkäisesti viittaavat pedofiliaan tai insestiin.

    Ei tavallista heppua kiinnosta romaanin avaaminen. Asiat täytyy sanoa niin kuin ne ovat. Monimutkainen väkystely on vain niitä varten, jotka tavoittelevat kirjallisuuden Finlandiaa.

    Niin haave tämäkin. SPERMA julkaisisi artikkelisarjoja. SIIHEN AIKAAN KUN ISÄ PAMPUN OSTI kertoisi tarinoita perheväkivallasta.

    Ensimmäisen pedofiliasta kuolemaantuomitun kuolemantuomion täytäntöönpanosta piirrettäisiin sarjakuva otsikolla JÄYKKÄ POIKA.

    KÄRPÄSTEN HERRA käsittelisi numerosta numeroon keskitysleirien hygieniaongelmia.

    SPERMA ilman muuta julkaisisi artikkelisarjaa NIETZSCHEN AJATTELUN HÄIVÄHDYKSIÄ ANTIIKIN FILOSOFIASSA JA VÄHÄN MYÖHEMMINKIN.

    Julkaistaisiin täsmäartikkeleita kuten KARVAINEN NAINEN JA PARTAINEN MIES.

    LÄRTZÄN kertoisi ihmisestä, jolla on mielipide kaikkeen.

    Lukijoille pidettäisiin avointa mielipidepalstaa nimellä PERSEREIKÄ.

    Ihan tässä alkaa vanhalla sedällä veri kiertää...

    VastaaPoista
  48. jari

    haluaisin kirjoittaa kulttilehti spermaan pakinan naisesta, joka on kiukkuinen kaikesta karmeasta, mitä ihmisille seksuaalisuuden nimissä tehdään.

    silloin tällöin fantison mielessäni erilaisista tavoista kostaa pahantekijämulkuille: ryhtyisin dexterin kaltaiseksi puhdistusmurhaajaksi ja listisin kaikki pedot ja pervot pois maan pinnalta.

    luin timo hännikäisen kirjoituksen hänen vihafantasioistaan. ne olivat ällöä luettavaa, mutta ainakin timppa on rehellinen. hän fabuloi kirjoituksessa siitä, miten maksaisi potut pottuina häntä kiusanneille ihmisille.

    minulla ei ole väkivaltafantasioita, mutta kostofantasioihin olen turvautunut silloin tällöin. uskon timon tavoin siihen, että kosto on paljon makeampaa mielikuvituksessa kuin todellisuudessa, jossa voitonriemu sammuu nopeasti.

    meri

    VastaaPoista
  49. Meri, tervetuloa Kulttuurilehti SPERMAN vakituiseksi avustajaksi!

    VastaaPoista
  50. Mitä SPERMA ei voisi hyväksyä koskaan? Se on tämä vartalomallin ja presidentti Halosen pään yhdistelmä. Kuvasta saa vaikutelman, että Halonen on vaivautunut köyhäksi ja syrjäytyneeksi, vaikka hän ei ole ollut edes paikalla. Tämä presidentin hyväksymä köyhän pelleily on karmeinta kuvallista todellisuutta, jonka päälle SPERMA oksentaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on jope ihan samalla linjalla, tuo köyhäilyroolipeli on sieltä jostakin. Ihan samaa kuin jenkkien pressat jakamassa köyhille kalkkuna-annoksia. Sama kuin Hollywood-Versailles itkemässä tv-kuvissa maailman epäoikeudenmukaisuutta ja se kun ne nousee kaikki ylös kaikessa ylenpalttisuudessaan taputtamaan, että how brave and important statement again. Ja sitten shampanjabaarin kautta kotiin.
      Maailman köyhiä ei auta oikeasti mikään muu kuin aitoja työpaikkoja synnyttävä talouskasvu, jonka tietenkin pitäisi olla myös ekologisesti kestävää.
      Ikävä fakta on että jos me puolitamme kulutukselle, maailman köyhyys räjähtää kumulaatiolla käsiin. Jo muutaman prosentinkin lasku näkyy isosti.
      Ikävä solmu, ekologisesti kyllä. Mutta mikään auta ota-ilmainen-kalkkuna-helli-köyhää-kampanja ei ole ratkaisu. En silti sano ettei noita kampanjoita pitäisi olla. Ne ovat tärkeitä vaikka eivät ratkaisuja.

      jope

      Poista
  51. Bravo Sperma! Ihan mahtavaa meininkiä.

    Sperman tekijöiden pitää sitten vain muistaa kertoa totuus ja vain totuus, no alternative truths, paitsi fiktio-osuksissa saa revitellä täysillä. Ettei tule ruumiita!

    Vihanilmaisuun saa mallia myös Riku Korhosen Puhu, viha -essehdinnästä Grantassa. Muutoin hyvä, mutta hän meni hakoteille joissain blogijutuissa kohdistaessaan vihansa myös viattomiin kohteisiin, ajattelematta miltä blogistista tuntuu tulla pilkatuksi huonon lauserakenteen vuoksi.

    Minä voisin pitää Sperman lohdutuspalstaa nimellä "Älä lannistu", "Never Give Up", minulla on jo siihen kuva valmiina. Julkaisen sen tämän Mielenterveysviikoksi nimetyn viikon lopuksi blogissani, jos vain ehdin.

    Nyt pitää rynnätä Black Fridayn joululahjaostoksille.
    Sperma suhtautuu tähän touhuun varmaan kriittisesti. Spermassa voisi suositella aineettomia lahjoja, ja jotain hauskaa voisi löytyä tuolta ostoskeskuksestakin.

    Jari pistit mielikuvituksen liikkeelle. Olet kyllä MAINIO!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä luin se teidän keskustelun blogistasi kyllä, sympatia oli tietty sun puolella täysin, jope

      Poista
    2. Riku ei ole kirjoittanut mitään minun blogista. Minusta hän tulkitsi ilkeästi Jokkea, jonka kirjoituksia ja periaatteita arvostan.
      Se keskustelu meni kyllä hyvin, laajensi käsitystäni ja valaisi asiaa.

      Poista
  52. Jari,

    ehdotus: yksi SPERMAN erikoisnumeroista voisi olla Vasektomia ja muut hyvät aineettomat lahjat

    Marjatta, minä tiedän, että esimerkiksi meidän perheessä kaksi naista olisi innoissaan lähdössä mustaan perjantaihin. Jotenkin onnistun aina pilaamaan ajatukset ostosreissuista. Eilenkin otin puheeksi taas sen, että nämä mustat viikot todella tekevät maailmasta mustan, koska tämä kulutusasia.

    Totta kai ymmärrän, että kannattaa ostaa silloin kun halvemmalla saa, sehän on järkevää, jos on pakko ostaa jotain.

    Itse olen enemmän näitä älä osta mitään -ihmisiä. Siinäkin on ongelmansa, kuten jope tuolla ylempänä huomautti.

    Mutta vasektomia on hyvä lahja: voi antaa ihan huoletta rakkauttaan, ei tarvita hormoneja ihmisiä ja vesiä saastuttamaan jne. Se on aineettomuutta ja aineellisuutta ihmeellisessä liitossa. Se sopii niin länsimaiselle ihmiselle kuin kehittyvien maidenkin ihmiselle (pienen suostuttelun jälkeen ehkä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös ei jaksa ostaa -mies. On vain pari ihmistä jotka uskoo sen että en ole koskaan ostanut ns. Hulluilta päiviltä yhtään mitään, vaikka kuljen käytännössä päivittäin Stokkan ohi. Muut pitävät sellaista ihan epäuskottavana mutta niin vain on. Kai eivät usko kun eivät voi kuvitella itsensä tekevän niin. Black Fridaystä tulee mieleen Bloody Sunday ja siitä Bloody Mary.
      Olisi paljon ostettavaa kyllä, uudet silmälasit, telkku vanhan kuvaputken tilalle, tietokone (siinä vielä xp ja se käynnistyy miten sattuu), olohuoneeseen lamput, mutta koska meillä ei järjestetä niitä pariskunta-illallisia, niin ei niin väliä. Hyvät pitkät kalsarit on kyllä hankittava. Mutta miksi noin synkkä nimi kuin musta perjantai. Onko se kielen ironiaa vai jotain merkitysrikkovaa antimarkkinointia? Taas uusi maailma josta em hahmota.

      Mutta en kyllä mikään pyhimys tässä ole. Ostaisin heti jopa auton jos se olisi mahdollista, mieluiten uuden, vanha on menossa monessa kohtaa rikki ja autoilla kulkeilu on ainoa tapa nykyään miten meidän perhe matkustaa. Lähialueilla siis. Turku-Lahti-Kotka -kolmiossa. Se on ollut meidän Bermuda.

      jope

      Poista
  53. Kiitos Marjatta - kiitos Vesa -

    elämäni eräisiin moraliteetteihin todellakin kuuluu Kulttuurilehti SPERMAN perustaminen tai sitten ei jos en sitä saa aikaiseksi niin olen pelokas nahjus.

    Jo kuumeisesti eläydyn myös PERSEREIKÄ-palstan yleisönosastokirjoitteluun. SPERMAN toimitushan julkaisee mitä hyvänsä, millään ei ole mitään rajaa ellei rikospoliisi ilmaannu paikalle ilmoittamaan rajaa!

    Kaikki kunnia nettipoliisille!

    Linnassa tai yhdyskuntapalvelussa tavataan!

    VastaaPoista
  54. Jope, sallin täydellisesti että edustat tässä blogissa roskaväkeä. Eikä muu olisi mahdollistakaan. Luen loukkaavia kirjoituksiasi aina suurella mielenkiinnolla. Mutta tietysti vankilaan joutuisit jos minun säätämäni rikoslaki olisi voimassa.

    VastaaPoista
  55. "Nimitys ”Black Friday” juontaa juurensa Philadelphiaan 1950- tai 1960-luvulle. Tuolloin kiitospäivän jälkeistä päivää alettiin kutsua mustaksi johtuen vilkkaasta liikenteestä, joka työllisti poliisia.[2] Myöhemmin termi levisi ympäri Yhdysvaltoja, ja sen merkitys yhdistettiin kirjanpidossa käytettäviin väreihin. Alkuvuosi on useille kaupoille vielä tappiollista eli tilinauhoissa punaista, mutta Black Fridaysta eteenpäin tehdään voittoa – eli mustalla kirjattavaa tulosta."

    Tuossa jope tuo...

    AC/DC:n (ah, mestariteos) Back in Black viittaa samaan. Kun tullaan tilin punaiselta puolelta takaisin mustaan. Nimi on siis positiivinen. Viittaa bändin kriisiin, josta selvisivät.

    VastaaPoista
  56. jope

    kiva olla sun kanssa tässä samis: minäkään en ole ikinä ollut hulluilla päivillä. olen kyllä nähnyt kymmeniä kertoja kun ihmiset tungeksivat tavaratalon ovella juuri ennen avaamista kuin nälkäinen lauma raadonsyöjiä. kuluttava massa siinä toteuttaa älyttömiä vaistojaan, ja me sun kanssa katsomme kiihkoa lievän inhon vallassa.

    sama juttu jouluostosten kanssa. taidan kuulua vähemmistöön, sillä vaikka jo ensimmäisten jouluvalojen syttyessä alkaa mediassa kriittinen keskustelu joulun kulutuskeskeisyydestä, harvassa ovat ne, jotka onnistuvat asettumaan kokonaan lahjahässäkän ulkopuolelle. yksilön on hankala asettua yhteisen rituaalin ulkopuolelle.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Samiksisuudestamme meri se, että kun luin blogissasi suhteestasi juhlapäiviin ja muihin sellaisiin tilaisuuksiin, niin siinä sitten vasta samiksia oltiin. En ole juhlinut millään tavalla synttäreitäni, en edes viiskytvuotispäiviäni, käytiin Turussa kyllä kolmisiin uimassa ja syötiin jokin arkipäivän peruslounaus keskenämme. Mulla ei ollut ylppäreitäkään, asuin silloin jo yksin ja poistin sen valkolakin jo koulun ulko-ovella, sitten poljettiin t-ystävän kanssa katsomaan telkkua ja nauttimaan ne lämppäreiden ja oluen kanssa, äitini luki lehdestä, että herranen aika J, siustahan tul ylioppilas, mikset sie miulle kertont - ja lakki päätyi pian, tietenkin, roskapussiin. Tyttäreni kastajaisissa ei ollut mukana yhtään sukulaistamma, kirsikoita torilta kaikille kuudelle kappeliin välttämättömästi vaaditulle, kaksi tuntematonta ihanaa todistajaa oli, ihan lähipiirissä on jäänyt myös hautajaisia kokonaan pitämättä, suntio on hoitanut asian yksin (no, tämä hyt ei taida olla kunniaksi)....jne.
      Ja taidamme sitä paitsi olla molemmat myös maisemassa vaeltajia ja oman elämämme still-kuvaajia sillä erotuksella, ettei mulla tietenkään kameraa ole. Kaikki virtaa päässä.

      Eli katsopas lounaissaaren naiserakko - vaikka politiikka ja muu ohikiitävä saattaa eroja tuottaa, suuri kuva voi olla toinen, ei täällä oikein kukaan tiedä kuka on kuka.)
      jope

      (Pakko kertoa luonnollisesta vaelluksestani myös seuraava. En koskaan oppinut hahmottamaan yliopiston opinto-opasta. Suorittelin töiden ohessa juttuja sieltä täältä, mm. graduryhmät gradun jälkeen ja viimeisenä puolen opintoviikon johdatuksen yliopisto-opiskeluun lirkuttelemalla kirjaston hoitajalle, että kyllähän sinä olet minut täällä nähnyt, etkö olekin? Oli. No, opiskelu Helsingin yliopistossa oli varmasti helpompaa kuin ammattikoulussa olisi ollut. Piti vain kirjoittaa kaksisataa "esseetä", laittaa ne lukematta kirjekuoreen ja postittaa ja kappas, tutkinto oli siinä. Gradun tein alusta loppuun yksin ilman mitään apua keneltäkään. En olisi edes tiennyt mitä olisi pitänyt kysyä.
      Nyt näitä samoja hahmotusvaikeksia mulla on vähän duunissani jossa olen ollut ainakin tyydyttävä, duunissa jossa ollaan isojen minulle epämiellyttävien muutosten keskellä, kun kaikki on niin vakavaa, tarkkaa ja sananmukaisesti perkeleen pakkodigitaalista. )

      Poista
  57. ps. tunnustaudun myös jouluvalojen inhoajaksi. erityisesti niiden, joiden laitto lähtee lapasesta tavallista aiemmin. naapurini laittoi jouluvalot terassilleen jo syyskuussa. siitä alkoi valovarustelu, joka vain yltyy mitä lähemmäs joulua tullaan.

    itselleni paras joulun elementti on topeliuksen varpunen jouluaamuna. se, miten lumi on peittänyt kasvillisuuden ja tyttö harjoittaa lintujen talviruokintaa ja tytön kuollut pikkuveli on tullut takaisin kommunikointikykyisen varpusen hahmossa.

    meri

    VastaaPoista
  58. Haa, shoppailijan päivä onnistui täydellisesti!
    Minulla on tusina läheistä, joille ostan lahjan, ja nautin siinä lahjahommelissa ihan kaikesta, lahjojen miettimisestä, ostamisesta ja paketoimisesta. Ostoskeskuksessa oli iloinen tunnelma. Oli kiva viedä tavaroita välillä säilytyslokeroon ja istua kahvilassa suunnittelemassa lisää ilon tuottamista.
    Black Friday sopii hyvin meille Suomeen, kun meillä on näin kauhean pimeää.
    Et usko meri, miten minä nautin kaamosvaloistakin, en värillisistä, vaan perinteisistä. Kouvolassa on kauniit jouluvalot. Meillä on jo kotona tähtiä ja kynttilälyhty parvekkeella. Kuusen meinaan pystyttää itsenäisyyspäiväksi sinivalkoisin koristein.

    Minäkään en ole käynyt Stokkan Hulluilla Päivillä, vai joko niille keksittiin uusi nimi. Muistattehan, että joku tosikko paheksui tätä nimeä, kun ei tajunnut, että hullu-sanalla on muitakin merkityksiä kuin mielisairas.
    En ole koskaan välittänyt Stokkan tavaroista. Asioin urheilu- ja nuorisoliikkeissä, joista löydän nuorille mieleistä (nytkin sai Cubuksesta valitsemansa tuotteen - 40 %, kyllä kannatti) ja missä milloinkin. Kirjakaupassa katselin joitain kirjoja, mutta tilaan halvemmalla verkkokaupasta. Tilasin jo eilen Adlibriksestä pari kirjaa ja jatkan vielä tänä iltana.
    Ai niin, minähän olin opiskeluaikana monta vuotta Stokkalla alusvaatemyyjänä maanantai- ja perjantai-illat, jolloin liike oli auki pitempään. Silloin taisin jotain ostaa.

    Kirjakaupassa innostuin Jouko Turkan kirjoituksista kootusta kirjasta 'Kärsimys on turhaa'. Siinä on Sperma-meininkiä. Kuvasin puhelimella kirjan alkua.
    "Karnevalismi on pyhä. Sitä ei saa solvata! Herrajumala! Meidän on kohta pakko ryhtyä seuraamaan karnevalistista traditiota. Karnevaali on elvytettävä. Luterilainen perinteemme on murrettava - nauru irti! Kuolemanrangaistus, julkinen kidutus, se vasta kansanjuhlaa on... Naurulla puolustautumien raakaa totisuutta vastaan on ehkä jäänyt huomaamatta nykyisessä markkinailmastossa, jossa riemu raikaa ja vapaus on täydellinen."

    Laura Gustafsson on tänä iltana Perjantaissa.

    Ja Vesa, hain Tabun. On se vahvaa tekstiä.

    VastaaPoista
  59. meri, vastailin sulle tuolla yllä, jope

    VastaaPoista
  60. Jope, kun mies on niin täydellisesti kirjailija kuin sinä niin missä on tuotos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, muistaakseni Tomi Kontio kirjoitti esseekokoelmassaan että ihminen voi olla runoilija tietämättä sitä edes itse ja kirjoittamatta koskaan mitään tai edes pyrkimättä kirjoittamaan mitään. En muista sanoiko vielä, että monet sellaisista saattavat olla parhaita runoilijoita, mutta minä sanon. Tulee heti muutama hahmo mieleen tuolla jossakin. Jotkut näkevät vaan enemmän ja niin eri tavalla.
      Kirjailija ei voi kyllä olla mielestäni ilman tuotosta.
      Eli kyllä ne tämän piirin odotukset uudesta kirjailijasta sinuun kyllä kokonaan kääntyvät. Mutta älä ota paineita. Alat varmasti olla valmis. Tarvitsee vain laittaa sanat parhaaseen järjestykseen paperille. Itse tyydyn lukemaan kirjaimia, ja elämään.
      jope

      Poista
  61. jope

    mitä sitten jos aatteemme palavat vähän eri suuntaan. siitä huolimatta olen vaistonnut samuutemme monessa, ja siitä olen iloinen. minäkin olen jättänyt pois syntymäpäivieni viettämisen niin kauan sitten, etten enää edes muistakaan. ja niin neurootikko olen, että olen kirjoittanut paperinpalalle toiveeni mahdollisimman näkymättömistä hautajaisistani. jos joku uskaltaa haudata minut joskus perinteisin menoin, lupaan tulla vainoamaan häntä kummittelullani. tosin tuskinpa minusta jää paljoakaan haudattavaa, sillä olen testamentannut elimeni ja antanut luvan käyttää ruumistani kuoleman jälkeen kudostutkimuksiin tai ihan mihin vain reposteluun, millä voidaan vähentää jonkun olennon tuskaa täällä maan päällä.

    meri

    VastaaPoista
  62. marjatta

    minusta sun valintasi ovat hienossa sopusoinnussa olemuksesi ja luonteesi kanssa. kadehdin sitä, ettet jää tuhahtelemaan joulustressiä tai joulun kaupallistumista, vaan teet lähimmäisiäsi iloisiksi. kun kerran on juhla, siitä voisi yhtä hyvin iloitakin, vai mitä.

    jouluihmiseksi tuskin synnytään, mutta luultavasti sellaiseksi kasvetaan hyvin nuorena. omaan jouluuni, jos siis sellaista viettäisin, kuuluisi niin paljon lapsuudesta lähtevää perheen sisäistä ahdistusta, etten varmaankaan kestäisi.

    mulla on kyllä omia joulutraditioita. joka vuosi ostan konvehtirasian, makaan sohvalla suklaarasia vatsan päällä, katson jotakin mulle tärkeää sarjaa ja syön koko rasian itse. forrest gumpia mukaillen – elämä suklaarasia on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä, mitä saa.

    meri

    VastaaPoista
  63. Joo, minulla lapsuus rajautui kahtia äidin kuolemassa. Jos kirjoittaisin autofiktion, niin se voisi olla kaksiosainen Ennen ja Jälkeen. Ennen oli samanlaista kuin Carl Larssonin piirrosten maailmassa, oli ruusut pihapolun molemmin puolin ja lautakeinut pihakoivuissa, oli joulun jännitys, yhteisöllisyys ja ilo; Jälkeen oli jokainen omassa nurkassaan, uusia kuolemia ja kolkkoutta, kylmiä kesiä ja joulu täynnä haikeutta entiseen.
    Heti kun uskalsin perustaa perheen heittäydyin täysillä rakentamaan sitä kaipaamaani. Minulle juhlat oman perheen kesken ovat tärkeitä. Haluan olla se, joka rakentaa toisille iloa ja nauttii, kun heillä on hyvä mieli. Olen ihan kuin äitini siinä.

    Olen huomannut, että jouluun vähemmän innostuneissa on sellaisia joilla on huonoja muistoja lapsuuden joulutunnelmasta, kuten sinulla, meri, ja sitten niitä, joilla on ollut niin kaikella tapaa yltäkylläistä jouluna, että heillä on varaa arvostella sitä elämää ja valita vaihtoehtoinen oma tapansa ilman että kokisi jäävänsä mistään paitsi.

    Noista Jopen mainitsemista juhlien ohittamisista on minullakin kokemusta. Isäni oli pellolla, kun minulla oli lakkiaiset.
    En välitä juhlia itseäni. En ole pitänyt 50 enkä 60-vuotisjuhlia, siis muuten kuin oman perheen kesken. Kaikki viralliset pönötykset ovat minulle kauhistus.
    Lapsille on pidetty isot yo-juhlat. Kuhmossa oli tapana, että "kaikki" tulivat, meillä kävi varmaan yli sata vierasta vanhemmila pojilla. Nuorin murehti, tuleeko hänelle paljon ketään, kun olimme olleet vasta kaksi vuotta täällä, niinpä hän laati kutsukortin, jossa laittoi Hämähäkkimiehelle oman päänsä ja vei sen meidän talon ilmoitustaululle, opettajainhuoneisiin ja en tiedä minne. Ei sentään marketin taululle. Ja vieraita tuli yhtä paljon kuin isoille veljillekin!
    Vähän kutkuttaisi järjestää jotkut Muuten Vain Juhlat, rennot, joihin kutsuisi oman perheeen lisäksi omia ystäviä, koska nämä ryhmät eivät ole kohdanneet poikien aikuisiällä.

    Jope olet hyvä kirjoittaja. Niin olette te kaikki. Ja minäkin olen, vähäisemmässä määrin.
    Meistä löytyy samuuksia ja erilaisuuksia, mikä tekee keskustelusta rikasta ja kiinnostavaa.
    Mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, tämänhän mie oon aina tient´ - myökii ollaa samiksii!
      Ja juuri tämän vuoksihan minäkin täällä kommenttejanne kaipaan:
      "Meistä löytyy samuuksia ja erilaisuuksia, mikä tekee keskustelusta rikasta ja kiinnostavaa."

      Omalle tytölle tietty sitten joskus haluan yo-juhlat pitää. Omissa asioissa voi ajatella itseä itsekkäästikin muttei toisten kustannuksella. Sukulaisia on meillä vain niin mielettömän vähän, että pitänee ottaa tuosta Kuhmon-mallista oppia.

      Joulusta minäkin kyllä pidän. Ruoista alkaen. No, oma syntymäpäivähän se ei olekaan. Vietämme sen kyllä kolmisin, mikään Fanny och Alexander-kuva siitä ei synny, ei sinne päinkään, mutta kuitenkin meidän tavallamme vietettynä se on puhdistavaa ja jouluista. Joulun sijasta mulle käy mikä tahansa joka pysäyttää kaiken huminan.
      Olen jo pitkään kaivannut niitä lapsuuden/nuoruuden juhla-aikoja jolloin kaikki oli kiinni. En niinkään ekologisista tai moraalisista syistä kuin siksi että kaiken julkisen toiminnan pysähtymisessä on jotain hienoa. Jotain joka etäisesti muistuttaa jostakin oikeasta.
      Täydellisen hiljaisina päivinä myös esim. kirjan lukeminen tuntuu enemmältä.


      jope

      Poista
  64. hei taas kaikki,

    täällä yksi juhlien ohittaja lisää! en juhli synttäreitäni, en valmistumisia, en kirjojen ilmestymistä. isänpäivää ja joulua ja äitienpäivää tulee vietettyä, koska ne ovat perhejuhlia.

    joulu herkistää minut ihan oikeasti, esimerkiksi joulukirkko on tärkeä, mutta lapsiperheessä se on sellaista hulinaa ja lahjojen kärttämistä, että kokopäiväiseen hartauteen ei oikein tahdo päästä. meillä vaimo huolehtii lahjoista. toki itsekin tahdon niitä lapsille antaa, mutta en oikein saa aikaiseksi, joten vaimo pitää niistä huolen.

    tykkään jouluruoista, paitsi että kinkusta en oikein välitä. toki sekin on ihan jees muiden höystöjen kansssa, mutta enemmän olen kalaihminen.

    harras, rauhallinen ja kaikin puolin mukava joulu oli usein silloin, kun vietimme sitä vaimoni kanssa kahdestaan. materiaalisesti kahdella opiskelijalla ja vastavalmistuneella ei aina niin kovin ollut lahjoja jakaa, mutta muuta sitten senkin edestä.

    Lapsille toden totta järkätään juhlia, synttärijuhlia enää tosin vain pienimmälle.

    VastaaPoista
  65. Kuule Vesa, sinun täytyy kaikessa olla ISÄ, sama koskee Jopea ja blogistiamme.

    Isän täytyy olla juhlija. - Minun kaltaistani erakkoa ja siemenensaamatonta se ei koske.

    Mutta ken on isä niin hänen täytyy pärskyä ja loistaa ja olla valo läheisilleen.

    Isyyden täytyy olla mahtavuutta, loistokkuutta, salaperäisyyttä!

    VastaaPoista
  66. Lisään vielä - isän tehtävä on olla taikuri ja velho. Vaikka kuinka suru kurkusta pusertaisi niin isän tehtävä on semmoinen.

    VastaaPoista
  67. Eli Vesa, sinäkin. Ehkä juhlimme sun viisikymppisiä jollakin Shellillä Helsingin ja Vantaan rajalla!

    Jarille muutama sana.

    Olen taas lukenut sinunkin blogiasi ja kuten usein, siellä on jälleen monien lauseiden todistusvoima vaikuttavan suuri. Mikään ei ole kai porvarillisempaa kuin kirjavinkata - vai mitä se nyt onkaan, mutta suosittelen sinulle Thomas Bernhardin kirjoja Hengitys, Eristys, Kyllä ja Betoni. Ne ovat pienoisromaaneja kaikki. Luet ne muutamassa päivässä,hitaastikin.
    Kun juttujasi lukee, niin ajattelen usein tuota itävaltalaiskirjaa ja hänen vaatimuksiaan omalle rehellisyydelleen. Ehkä olet lukenutkin? Jos et, älä aloita niistä paksummista. Jos pääset makuun, voi olla että tunnistat ison osan itseäsi noista kirjoista. Olen siitä oikeastaan varma. Siellä on myös taustalla trauma.

    Thomas Bernhard oli ulkoisesti vanhan Euroopan miehiä, älyn aristokraatti, sisäisesti oman totaalisen epäilyksensä ja maailman petoksellisuuden paljastamisen epätoivoinen mestari.
    En jaa hänen kuvaansa maailmasta, minun elämäntavallani ei ole mitään tekemistä hänen elämänsä kanssa (vaikka se talo vuorella kyllä kelpaisi) mutta sillä ei ole merkitystä, sillä koen hänen tekstinsä niin omalakisena että olisi sama kuin kiistäisi painoivoiman, jos kiistäisin hänen kirjallisen mikromaailmansa. Vähän sama sinun kanssa Jari.

    Olet kirjoittanut Jari blogissasi satoja sellaisia totuusvirkkeitä että pidän sinua aidosti maamme parhaana aforistikkona, jos kriteerinä pidetään ilmaisuvoimaa ympäröivästä todellisuudesta ilman lavastuksellisia nokkeluuksia. Luulen myös ettet tiedä tästä asiasta lainkaan itse.

    jope

    VastaaPoista
  68. Minulle tulee aina kauhea hinku kommentoida Jarin blogissa, kun siellä on niin oivaltavia lauseita ja uussanoja. Siemenensaamaton...mistä tämäkin tuli!
    Jari, muista säilyttää KAIKKI kirjoituksesi jossakin, vaikka niitä välillä blogista poistatkin.

    Ennen kuin lapsemme perustivat perheitä, me olimme U:n kanssa paljon enemmän tekemisissä ystävien kanssa. Minä tein silloin ystävistä perhettä, vaihdoimme heidän kanssaan joululahjoja yms., taustasukua kun ei meillä paljon ole.
    Sitten kun kolmekin lasta perustaa perheen, niin kuvaan tulee niin paljon uusia ihmisiä, että ystäville pitää ihan hakea tilaa kalenterista, ettei tapaamiset jäisi perhejuttujen jalkoihin.
    Minun parhaat ystäväni ovat muilla paikkakunnilla asuvia sinkkuja. Kun tapaamme, se on aivan erityistä juhlaa. Meillä oli juuri yksi ystäväni pari päivää, Viimeksi olimme nähneet kaksi vuotta sitten, mutta ei se haitannut yhtään, jatkoimme samoja juttuja kuin aina ennenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Marjatta kirpaisee hieman, noin minunkin olisi pitänyt toimia. Olen ollut surkea pitämään yhteyttä ja olen ollut epäsosiaalinen monien hienojen ihmisten suhteen. Sattumakohtaamisissa olen sitten ollut sosiaalisimmillani. Olen oikeastaan silloin hyvinkin sosiaalinen ja olen pistänyt vipinää peliin monissa kohtaamisissa luonteeni avoimuuden kautta.
      Ikävä todeta eräänlaisena ei-toivottuna sivuvaikutuksena, että kun lopetin ainakin toistaiseksi viisi vuotta sitten alkoholinkäytön kokonaan niin se on vain syventänyt yksinoleilua. Tietysti myös myöhäinen isäksi tuleminen vaikutti kiertelyyn, mutta se niin kuin pitikin.
      Mutta kyllä mun yksi suurista virheistäni on ollut sen että kun en oikeastaan koskaan koe itseäni yksinäiseksi niin sitä voi soveltaa siten, että ilman ihmisiä voi olla.

      jope

      Poista
  69. Jari, kiitos kannustuksesta - yritän olla hyvä isä ja aina välillä hiukan säteilläkin vaikka hiljaisempi huolenpito on minulle ominaisempaa! Isänä oleminen, eihän se aina niin helppoa ole, mutta parasta yritän tarjota ja välillä jopa onnistun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ilta menee nyt toisten komppaamiseksi mutta eikö se ole hyvää yhteisyyttä?

      Taikuri, Jari, pitää tosiaan olla siinä ettei oma ahdistus silloin kun sitä on, heijastu lapsen elämään. Tietyt asiat voi rehellisesti kertoa ääneen, muttei ihan kaikkea. Mullekin on tärkeä säännöllinen elämisen rytmi, ruoka-ajat, nukkumaanmenoajat jne. Ainakin suurin piirtein. Olen keskimääräistä suojelevampi perheen suhteen vaikken itseni suhteen ole ollutkaan, mutta tiedostan että kokonaisuus on vain osittain minun käsissäni. Tahtoisin myös suojella lastani asioilta jotka nyt meillä hankalia. Ehkä elämän säännöllisyys, yksinkertaisuus ja toistuvuus ovat siksi tärkeitä. Mulla on kuitenkin yksi lapsi vain, en tiedä isomman perheen ruletista mitään kuten täällä esim. Marjatta ja Vesa, mutta rakastan ja huolehdin siitä yhdestä sitäkin enemmän. Voi olla että hän kertoo minulle myöhemmin aikuisena miten hemmetin rasittavaa se oli. Kun lapsi oli alle kouluikäinen tuntui kaikki helpommalta kun lapseni eli omalla mielikuvitusplaneetallaan kuten muutkin sen ikäiset. Nyt kun hän näkee päivä päivältä totuuden meistä ja minusta, se hieman pelottaa. Mun mieli on täynnä kauhuskenaarioita hänen pian tuleviiin ikävuosiinsa viidestätoista eteenpäin. Pelkään että hän ei osaa vielä silloin käsitellä meidän perheen erilaisuutta monissa käytännön jutuissa verrattuna kavereidensa perheisiin. Toivon ettei se saa mitään radikaaleja käsittelymuotoja.

      jope

      Poista
  70. Meidän kulttuurissamme kukaan ei kestä Kristusta kun se on niin pahasti ristiinnaulittu ja vertavuotava.

    Mutta on kaksi miestä. On ISÄ ja joulupukki ja missä nämä kaksi yhdistyvät siellä on onni.

    VastaaPoista
  71. Joululahjoista vielä. Isä voi olla jopa jonkun tieteenalan tohtori ja dosentti, mutta jos hän ei osta lapsilleen henkilökohtaisesti lahjoja niin hän ei ole mitään. Itsekkyydessään höperehtivä ja laiska narsisti vain.

    Jo joulupakettiin pakattu kynttilä on lahja, jos isä on sen vuoksi kärsinyt lahjan antamisen vaivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, lahjat on meillä aina kummaltakin vanhemmalta, vaimoni ne kuitenkin useimmiten hankkii. Minä huolehdin puolestani siitä, että pöytä on koreana. Kun on viisihenkinen perhe, täytyy suorittaa pientä työnjakoa. Se on ihan sellaista käytännöllisyyttä.

      Poista
  72. Ymmärrän ja hienoa.

    VastaaPoista
  73. Mä en kestä, että Jari ei saa olla isä!

    Arvatkaa, mikä on ollut minun paras lahjani yhdelle pojistamme. Kirje! Kirjoitin hänelle siitä, miten paljon rakastan häntä, vaikka ja ehkä juuri siksi, että hän oli nuorena niin vaikea.
    Se kenestä huolehtii tulee rakkaaksi. Huolehtiminen synnyttää rakkautta.

    VastaaPoista
  74. Kiitos, Marjatta sanoistasi ja ihmisyydestäsi, jota muotoilee innostaminen. Sait varmasti opettajana paljon hyvää aikaa. Siinäkin tehtävässä.

    Itse olen profiloinut elämääni. - Jäljitän sellaista säröilyä, jonka jälkeen on vain todettava, etten olisi ollut sovelias lapsen tai lasten isäni.

    Minulla on niin mittavia perusturvallisuuden vajeita.

    Nyt olen kuusikymppinen tosiaan - täytän ensi vuonna - enkä tahdo masentaa kuusikymppisiä, mutta minun mielestäni kuusikymppinen ei ole enää sovelias isäksi.

    Kuusikymppisen täytyy jo vakavasti punnita myös oman elämänsä rajallisuutta. - En osaa tätä ihan tarkoin perustella, mutta minusta ei ole soveliasta, että 15-vuotiaalla nuorella, lapsella, on 75-vuotias raihnas ja höperehtivä isä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, sinä olet tässä oikeassa ja järkevä.
      Pienten lasten kanssa on kiinni kokoaikaisesti, se on raskasta.

      Jäin kuusikymppisenä eläkkeelle, viimeisiä opettajia, joille se oli mahdollista, ja sen jälkeen on tapahtunut kahdeksassa vuodessa paljon fyysistä väsymistä ja tullut sairauksia. Vanheneminen on yksilöllistä, mutta kyllä esim. nivelsairauksien todennäköisyys kasvaa, samoin syöpien. Minua haittasi monta vuotta työurani loppupuolella kipeä lonkka. Sain uuden lonkkanivelen 58-vuotiaana ja voi sitä onnea, kun kivut jäivät leikkauspöydälle ja saatoin tehdä työni hyvävoimaisena loppuun.
      Nyt vanhimmalla pojalla on ollut ranne- ja polvikipuja. Olen antanut huonot geenit perinnöksi. Olen ymmälläni, miten nopeasti elämä menee!

      Sinä olet tehnyt innostuneesti ja sydämellä työtä lasten parissa, se on ainutlaatuista! Olet siis ollut isänä monille kiireisten, poissaolevien isien lapsille. Kaikilla ei ole tällaista kokemusta.

      Poista