sunnuntai 5. marraskuuta 2017

VIELÄ HESARIN KRITIIKISTÄ

Tässä lainaamassani Hesarin Juha Typön kritiikin kohdassa kiteytyy se, mikä minua häiritsi uuden Tuntemattoman kokonaisvaikutelmassa:

"Tarkkaan rajatut ja hiotut otokset eivät myöskään luo illuusiota elävästä, hengittävästä maailmasta. Oltiin sitten korsussa, taistelukentällä, Petroskoiksi lavastetussa Suomenlinnassa tai Rokan perheen maalaisromantiikkaa tihkuvalla tilalla, ei missään vaiheessa tule tunne, että elokuvan maailma jatkuisi näiden kuvien ulkopuolella."


Juuri tuota tarkoitin kun sanoin omassa Tuntemattoman postauksessa, että elokuva jäi etäiseksi, nähtyyn ei unohtanut itseään ja että Louhimiehen aiempi realismi puuttui. Ja että ne kotirintamakohtaukset olivat turhia ja postikorttimaisia.


Sitten tämä näyttelijäkommentti, josta on naljailtu:  

"Näyttelijät ovat toki hyviä rooleissaan, mutta kyllähän ammattilaiset näytellä osaavat. Käsikirjoittajan ja ohjaajan tehtävä on tehdä näyttelijöiden hahmoista oikeasti kiinnostavia. Nyt ne ovat niitä samoja Rokkia ja Koskeloita, joiden vuorosanat osaa ulkoa. Se on tylsää."


Olen tässäkin samaa mieltä Typön kanssa. Tietenkin ammattilaisten täytyy osata työnsä. Se ei sinänsä tee teoksesta hyvää. 

Myös tämä jo aiemmin mainitsemani arvio osuu kohdalleen:
 

https://kp24.fi/uutiset/519876/sujuvaa-sotaa-louhimiehen-tuntemattomassa

9 kommenttia:

  1. Olisi kiintoisaa päästä katsomaan uusi Tuntematon jonkun amerikkalaisen kanssa sitten kun se on tekstitetty englanniksi ellei jo ole.

    Louhimiehen Tuntematon on selkeästi kolmesta eniten kansainvälisille markkinoille tarkoitettu.

    Tuntematontahan voidaan miettiä siten, että minkä ikiaikaisen ihmiskunnallisen tarinan muodon se toteuttaa. Se on tietenkin hyvän epätoivoinen taistelu jättimäistä pahaa vastaan. Pikkuisen hyvänkin täytyy olla paha, ettei mene makeiluksi.

    Varmaankin amerikkalainen katsoja näkee suomalaiset lännen miehinä ja viholliset kasvottomina intiaaneina.

    Jos jotain Clint Eastwoodille voisi ehdottaa on se, että hän ohjaisi Tuntemattomasta kaksi versiota. Ensin suomalaisten näkökulmasta ja sitten venäläisten näkökulmasta. Hän saattaisi innostua.

    Näin juuri Eastwood inhimillistäisi jatkosodan venäläiset. Ensi-illassa olisivat läsnä sekä Trump että Putin. Yhdysvaltain merijalkaväen miehet seisoisivat ensi-illassa elokuvateatterin edessä kunniavartiossa.

    Mutta mikä estää pohjoiskorealaisia katsomasta Louhimiehen teoksen ja oivaltamasta, että hekin tahtovat versioida Tuntemattoman. Silloin se valmistuisi heidän maisemiinsa sovitettuna nimellä Oi, Tuntematon sotilas, oi!

    Henkilöinä olisivat kaikkien muiden lisäksi Kim Roc, Kim Lammio, Kim Koskela, Kim Rahikainen, Kim Vanhala...

    Kim Roc sanoisi: "Oi suuri johtajani mis sie tarvihet oikein hyvvää toverii täs siul o sellane."

    --- Muuten kovin suuria havahtumisia ihminen ei kestä mieluummin vain sellaisesta totutun puoleisesta tykätään. Ei ole Linnan vika, että ne menivät opiskelemaan kirjan sanomiset ulkoa. Vielä tänäkään päivä ei ole osoittanut Väinö Linnalle suureksikaan häpeäksi, että hän on Väinö Linna.

    Osataanhan Jeesuksenkin vuorosanat ulkoa miksi ei sitten Rokan? Jos emme pidä Jeesuksen puheita tylsinä niin miksi pitäisimme Rokan puheita sellaisina.

    VastaaPoista
  2. Luin nyt digi-HS:stä tuon arvostelun, ja minusta se on huono arvosteluksi. Todella huono, kuin torihorinoita.
    Mitä kritiikkiä se sellainen on, että elokuva on elokuvamainen (?!!) ja että kyllä näyttelijät näytellä osaavat.

    Ainoa, mitä minä saan irti tästä arvostelusta on se, että HS on mennyt hurjasti alspäin. Olen jo pitkään huomannut, että esim. kirja-arvostelut ovat paljon parempia mm. Savon Sanomissa kuin Hesarissa.

    En tiedä, minkä ikäinen tämä Typpö on, mutta sen tiedän, että Rokan pientilan kuvaamisessa ei ollut mitään kiiltokuvamaisuutta. Itse synnyin viisi vuotta sotimisten jälkeen. Meillä oli puhdasta ja kaunista. Jos olisin syntynyt sota-aikana, niin silloinkin äitini olsi pukenut minut kauniisti ja ruusut olisivat kukkineet pihapolun varrella.

    Minusta tuntuu, että Hesarissa oli päätetty tuomita tämä elokuva etukäteen, ellei siinä ole heidän suosimiaan muotiaineksia, feminismiä ja kulttuurista omimista.

    Jari,
    olet oikeassa tuossa loppulauseessa.
    Ulkomaiseen levitykseen on tehty reippaasti lyhyempi Tuntematon (olikohan 40 minuuttia pois).
    En usko, että amerikkalaiset näkevät tässä westerniä. Se on niin eri juttu.
    Laitoin sinulle mieltäni askarruttavan kysymyksen tuonne edellisen postauksen keskusteluketjun loppuun.

    VastaaPoista
  3. Marjatta, esimerkiksi Turun Sanomat ja Keskisuomalainen ovat kirjallisuuskritiikin osalta Hesaria edellä. Kulttuurisivujen alamäki on totta. HS:n muut osastot ovat pääasiassa ihan kelvollisia, jopa parhaita valtakunnan tasolla.

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kuten tossa jutussani sanon, tuon tuntemattoman arvostelun kyllä pitkälti ns. ostan. Samat asiat häiritsivät. Varsinkin tuo lainaamani ensimmäinen kohta sanoo jotain oleellista elokuvataiteesta (tai sen puuttumisesta). Suuret elokuvat elävät tilana yli kuviensa ja tässä en sitä kokenut.

      Poista
    2. Niin, todella suuria elokuvia on vähän, vain muutamia maailmassa, kuten muutakin todella suurta.

      Minusta se turhaksi leimaaminen tuossa arvostelussa oli yliampuvaa ja roskalehtimäistä.
      Tämä on nykyaikainen elokuva, jonka nuoret viitsivät katsoa. Harva haluaa enää katsoa niitä vanhempia. Samasta syystä on muitakin elokuvia kuvattu uudestaan, päivityksen vuoksi.

      Ehkä me jotka tunnemme Tuntemattoman emme enää pysty kokemaan uutta elokuavaversiota raikkaasti uutena. Juoni on tuttu ja henkilöt tuttuja, on tiettyjä odotuksia jne. Tässä mielessä paras elämys voi olla jollain yläkouluikäisellä tai ulkomaalaisella, kun se lyhennetty versio lähtee maailmalle.

      Poista
  5. juha, jope, jari, vesa ja marjatta

    itse leffaan en osaa enää mitään sellaista sanoa, mikä toisi tähän keskusteluun lisäarvoa, mutta halusin kuitenkin tulla sanomaan teille hei. olen elänyt oblomovilaista elämää enkä ole juuri evääni liikauttanut. evästä tulee mieleen päälläni oleva pyjama, jossa on vinksahtaneen näköinen kala, jonka evässä on jääkuution sisällä oleva kala.

    jari tuolla jossakin kirjoitti marjatalle, että "oma ajattelu jatkuvasti elää eikä pysähdy." olen pohtinut vähän samoja, tai ainakin sitä seikkaa, että onko jotain kiteytynyttä minuutta ollenkaan olemassa. minuus tuntuu säiliöltä, jossa vesi virtaa ja vaihtuu koko ajan.

    aiemmin päivällä kuuntelin radiopuhetta siitä, miten yleistäminen on idiotismia ja vain täsmälliset ilmaisut ovat arvokkaita. minä ainakaan en voi sanoa, etten koskaan yleistä, päinvastoin. olen laiska enkä jaksa tutkia ja ymmärtää kaikkea yksittäisiä pohjamutia myöten. tykkään oikaista mutkia ja viilata rosoja.

    ehkäpä minun pitäisi olla mieltä vain sellaisista asioista, jotka olen nähnyt ja tutkinut henkilökohtaisesti ja vaieta muusta. mutta muuttuisikohan maailma ilman yleistämistä ja vastakkainasetteluja kenties liian tylsäksi?

    ps. katselen parhaillaan täyttä kuuta ja kuuntelen äänetöntä vähäasukkaisen seudun rauhaa.

    meri

    VastaaPoista
  6. Tervehdys meri oblomovilainen!

    Oliko se Herakleitos, joka sanoi, että emme koskaan voi astua uudelleen samaan virtaan, koska sekä astuja että virta on jo silloin eri.

    Teemalla alkaa dokkari vanhasta flamencotanssijasta 'La Chana'. Lähden katsomaan sitä.

    Kirjoitin jo jutun aiheesta isänpäivä vai läheisenpäivä, pitää vähän hioa.

    Öitä!

    VastaaPoista
  7. Mikä teoksessa järkyttää? Mistä järkytys syntyy? - Televisiosta tullut ja edelleen Areenasta nähtävissä oleva vuoden 1928 mykkäfilmi on järkyttänyt minua suuresti niin valtavaa neuvostopropagandaa kuin se onkin. Siinä vain on jotain sellaista, että olen levoton ellen ole sitä saanut jotakin kautta ostetuksi itselleni.

    Muistaakseni tällä viikolla julkaistaan Laineen Tuntemattoman restauroitu versio ja sekin minun tietysti täytyy heti saada omakseni vaikka olen noin miljoona kertaa elokuvan katsonut. Aina se järkyttää.

    Siis teoksen vaikuttavuus elokuvassakaan ei ole yhtä kuin käytettävät tekniset keinomahdollisuudet.

    Välittömästi ei ole sellaista tunnetta, että täytyisi ostaa Louhimiehen versio sitten kun se ilmestyy reeveereenä.

    On kai jokin salaperäinen mittapuu, oma sisin, joka tekee valintoja niin, että itsekään ei saa tähän mittapuuhun otetta.

    Tiedän kuitenkin, että vaikka Louhimiehen Tuntematonta olisi koko maailma haukkunut niin jos se olisi minun valintani niin en huojuisi ja horjuisi maailman tohistelun edessä.

    Kirjoitin paikallista sanomalehteä varten pikku jutun, jossa kommentoin sodan ääniä ja hajua. Linkkasin sen suoraan katsomokokemukseen. Niinkin, että tajusin ennen katsomoon menoa että nuoret kantavat massiivisia määriä popkorneja katsomoon. Niinpä jos valtava taistelun äänimaisema ei läikkynyt korvien väliin niin suvantokohdissa kuului paukkumaissin rouhinta ja katsomo haisi popkornilta.

    En tiedä sitten mitä nämä popkornin rouskuttelijat Tuntemattomasta saivat. Ehkä pienen hetken kiksejä kunnes pois lähtiessään palautuivat kukin nykyhetken kupliinsa minne Tuntematon ei ulotu.

    Ennen aikakauden loppua kaikki muuttuu rituaaliksi. Sekin mitä sanomme taiteeksi - taiteen valoksi - oli kysymys romaaneista, elokuvista... mistä tahansa.

    Tämän ritualismin vastapainona on tietoinen vaikeneminen.

    VastaaPoista