sunnuntai 17. joulukuuta 2017

EHDOLLISTETTU VAI TURHAMAINEN OMATUNTO?

Toivoin Yleltä  Väestöräjähdysiltaa. Sain vastauksen että hyvä aihe. En tiedä toteutuuko. Esitin tietenkin, että mukaan vain tutkijoita väittelemään keskenään. Vain tutkijoita siis. Ei poliitikkoja tai muita mielipidevaikuttajia. Linkoloita ja hazardeja. Tiede tiedettä vastaan ja katsojat sitten tykönänsä päättämään, mihin ovat itse valmiita ja mikä siis tärkeämpää: onko silläkään oikeastaan mitään merkitystä. Eikä yhtään humanistia ajattelemaan eteen. No, tuolla tavoin se ei ainakaan tule toteutumaan. Ehdotukseni synnytti mainoita kommentteja edellisen postauksen ketjussa. Yhden, jossa kuvailtiin tämä tuleva epäonnistunut ohjelma juurta jaksain. Käykää lukemassa.

Jatkan tässä vielä itse samalla käytännöllisellä linjalla.

Väestöräjähdyksestä jauhaminen on itsensä älyllistä ja eettistä ylevöittämistä, erottautumista huonompiensa joukosta. Itse olen kirjoittanut isovanhemmuusromantiikkaa vastaan. Nolottaa. Oikeastaan se, mitä kirjoitin Teemu Mäen kissantaposta tuolla edellä, sopii tähän. Kissan on kuoltava taiteilijan itsensä vuoksi, siksi että hän itse tuntee olevansa tosi. Mihin emme voi vaikuttaa, sen vuoksi ei kissan tarvitse kuolla eikä taiteilijan tehdä taidetta muuta kuin lohdun vuoksi. Eli siitä mistä on turha puhua, voi yhtä hyvin vaieta. Emme tarvitse edes herättelevää efektiä ymmärtääksemme tarpeettoman osamme tässä turhassa leikissä.

Niin, ja se  kylmän veden säästäminen Suomessa josta siitäkin olen isovanhemmuutta viisaammin kirjoittanut. Hyvä esimerkki ihan samasta turhamaisen ja ehdollistetun  omantunnon pelistä ja leikistä, äänestä ja vimmasta. Tein ihmiskokeen: yritin pitää kylmää vettä juoksemassa tämän postaamisen ajan, ihan vain periaatteesta, mutta heti ehdollistettu omatuntoni pisti kiirehtimään kirjoittamista.

Kumpaa omatuntoni siis on silloin kun se ei ole hyödyllistä: turhamaista vai ehdollistunutta? Vai ehdollistettua turhamaisuutta?



Hyvää ja ehdollistumisesta vapaata joulua kaikille teille!!!

96 kommenttia:

  1. Tajusin just että väestöräjähdyksen seurauksista voi olla huolissaan sen vuoksi mitä se tekee maalle, merelle ja ilmalle, luonnolle tai sen vuoksi mitä se tekee
    i h m i s t e n elinolosuhteille ja yhteiskuntarakenteille, ihmisille.
    Ne ovat tietenkin suorassa riippuvuussuhteessa toisiinsa, mutta minua sittenkin pelottaa (tai jotain) enemmän se kaaos ihmisten keskuudessa, mikä on väistämättä edessä matkalla kymmenen miljardin ihmisolennon planeetaksi. Tässä mielessä sinun vesisurusi on hieman eri sukua kuin minun.
    Tämä taitaa näkyä myös valinnoissa. Sinä rajoitat lihansyöntiä, minä en juurikaan paitsi nyt ehkä terveydellisistä syistä. Koska en harrasta mitään mikä kuluttaa luonnonvaroja enkä käytännössä matkustelekaan, ei ole oikein mitään mitä voisin valita pois. Olen aina kuluttanut hyvin vähän tavaraa, koska en vempaimista ole innostunut koskaan. Ruokaan voin kiinnittää huomiota ja yritänkin kyllä valita kotimaista jos mahdollista. Mutta mikä omatunto siellä on taustalla, ehdollistunutko? Turhamainen? Voisin hyvin myöntää, mutta tiedän että mun motiivi ei ole globaali vaan paikallisuus paikallisista (kuvitelluista?) syistä. Vaikka suomalaisten laumaa ei enää olekaan olemassa, niin haluan käyttäytyä niin kuin edelleen olisi. Sitä paitsi olen maanviljelyn arvostaja ja fanittaja. Haluan että tätä maata viljellään vaikka saman saisi ehkä tehokkaammin ja halvemmalla muualta.

    On muuten mielenkiintoista, että monet luontotuhojen megatrendit ovat menossa parempaan, jotkut ainakin. Mm. otsonikerros palaa takaisin, reikä menee umpeen ja vesistöjen tila ainakin pohjoismaissa on huomattavasti paljon parempi kuin muutama vuosikymmen sitten. Myöskin maamme metsäpinta-ala sekä pinta-alalla että tilavuudella mitattuna kasvaa koko ajan ja meillä on pian saman verran metsää kuin 1800-luvulla. Ja tähän on myös todettava, että suojellun metsän ala kasvaa myös. No, nuo ovat kyllä todella pieniä positiivisia muutoksia ja taitavat koskea vain tätä kaukaista kolkkaa, missä elämme.

    Mutta se väestö. Totesin jo siinä edellisessä ketjussa käsitykseni. Vastuu siitä ei ole meillä, vaan asianosailla kuten elämässä yleensäkin on. Tietenkin globaaliapu on tarpeen. Jos joku haluaa nimittää sitä kehitysavuksi, ok , mutta avun tulisi kohdistua nimenomaan väestönkasvun pysäyttämiseen.

    Haavistollako oli se ajatus "ihmiskuntapolitiikka"? Niin ja Väyrysellä. Tuo räjähtävä käyrä on kylläkin ihmiskuntapolitiikan keskeisin muuttuja. Sinun kylmä vetesi ei siihen Juha vaikuta. Mene kylmään suihkuun ja vietä hauska ja iloinen syyllistymätön joulu.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos omatunnosta seuraa käytännöllisiä tuloksia, ei ole merkitystä, onko se ehdollistunut, turhamainen vai turhamaiseksi ehdollistettu. Käytäntö ratkaisee. Kylmästä vedestä puhuminen saa kiukkuiseksi. Siinä kun ihminen puhuu VAIN ITSESTÄÄN, ON ITSEeNSÄ TURHAAN TYYTYVÄINEN SITÄ EDES HUOMAAMATTA. Nykyään olen sitä mieltä, että väestöräjähdys on sama juttu, JOS PUHUJA EI ESITÄ MIELEKKÄITÄ JA KÄYTÄNNÖLLISIÄ RATKAISUJA. Miten esim. sitä vettä voi kuivuusalueelle kuljettaa... Jos joku esittää hyvän idean, alan kylmää vettä mielelläni säästämään. Tai miten saan afrikkalaiset pidättäytymään siemennesteensä sisään laskemisesta joko käyttämällä siemenestettä tai vetämällä ajoissa pois. Jos joku taho järjestää keräyksen, jonka tuotot menevät juuri tuon asian järjestämiseen, maksan kaks kymppiä heti. Seuraavan Nenäpäivän kohde?! Luulen että aiheuttaisi kiukkuista ja älyllisen kriittistä keskustelua eikä tulis kovin hyvä tuotto. Kolonialismin haamusta jo puhuttaisiin seuraavassa Pressiklubissa. "Mikä oikeus meillä..." Vastaan: Jos ei oikeutta puuttua asiaan, ei ole sen enempää oikeuttä puhua siitä, kun puhekin on jo kehittyvien maiden syyllistämistä. Maksetaan keräyksiin että hyvinvointia siellä lisätään ja jos se ei muuta syntyvyyttä, toivotaan vaieten parasta kun kerran vain elintason lisääminen on poliittisesti korrekti tapa.

      Minusta tässä on kyse siitä, että vastuullisuuden ehjään identiteettiin vaaditaan KAIKISTA ONGELMISTA PUHUMINEN HEGEMONIAA HAASTAVALLA TAVALLA (kehitysapu on juuri tätä), oli se käytännössä mielekästä tai ei. Kuvitelkaa Perjantaissa haastateltava vihervasemmistolaistaiteilija, joka sanoo, ettei väestörajahdys ole taiteelle kiinnostava aihe.

      Poista
  2. Väestönräjähdyksen tai ihmistsunamin - miten vaan - vaikutus on ainakin minuun räjähdyttävä: määrällinen asia alkaa horjuttaa arvonormistoa, joka itselläni on pohjimmiltaan kristillinen. Minun on melkein pakko alkaa ajatella näitä hillittömästi lisääntyvä lähimmäisiä eliöitä, jotka ylikuormittavat määrällään ympäristöä ja jotka liikkeelle lähtiessään hävittävät paitsi materiaalisen myös kulttuurisen alustan (tarkoitan Eurooppaa) - ei auta vaikka nuo miljardit olisivat kristittyjä. Mikään ideologia ei ole horjuttanut omaa maailmankuvaani niin kuin hillitön lisääntyminen. Se uhkaa tuhota kaiken, siitä ei seuraa mitään hyvää. Ihmistsunamin kysymyksessä ei päde yksiselitteisesti hyvä ja paha, normaali moraali, kuten olen sen käsittänyt. Jossain mielessä ehdoton hyvän tekeminen eli antaminen joka ruokkii ja mahdollistaa tätä tsunamia on melkein kuin pahaa tekisi. Minä olen antanut ihan mielelläni kehitystyöhön, mutta jokin sanoo, että järkevämpää olisi suunnata apu muualle. Kuitenkin säälin noiden maiden naisia ja lapsia. Ensi kertaa minulla on se fiilis, etten ihan luota Katselmuksen kääntävän tätä katastrofia paremmaksi. Ihminen on transsendoimassa materiaalisesti tähänastisen moraalin perusteet, ainakin kaikki uskonnolliset lähimmäisenrakkaudesta kertovat. Vai mitä tuumitte tästä kärjistyksestä? Lännellä on sitten omat syntinsä. Ehkä voimme vain rukoilla riittävää kaaosta, joka ehkäisee kehityskulun. Ihmistoimin asian korjaaminen tekee niin rumaa jälkeä, ettei sitä länsimaisella tajunnalla halua edes ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Po. eliöinä ja Kaitselmus, kännykkä heittää peliin omat korjausliikkeensä.

      Poista
    2. Ihmistoimin siis mieleen tulee tehokkaasta asioiden hoitamisesta lähinnä Afrikan ja muiden vastaavien alueiden eristäminen ja jättäminen oman onnensa nojaan tai lopulta ihmispopulaation aktiivinen karsiminen. Näillehän mm. Linkola on näyttänyt vihreää valoaan. Omin toimin Afrikka ei tee muutosta eikä myöskään selviä. Lisääntyminen on niin tärkeä osa heidän perinteistä sosiaaliturvaansa. Uskonnollinen ajattelu ei helpota yhtään tilannetta.

      Poista
    3. Minusta on kauheaa, että hyvässä lännessä on peitelty tietoisuutta tästä väestökehityksestä ja keskitytty talouteen. Se on aivan yhtä kauheaa kuin oma rottamainen tihutyömme teknisesti ylivoimaisen kolonalisaation vaiheissa. Lopulta - ellei Kiina ja vahvat valtiot puutu asiaan - Afrikka kolonalisoi Euroopan, mikä tavallaan on ihan oikein, joskaan en ilolla tätä katastrofia tervehdi. Eurooppa kuolee omaan myötäkärsimiseensä... Niin kuin Nietzsche ennusti jo sata kolmekymmentä vuotta sitten... Joskaan ei arvannut kuvion mittakaavaa ja syitä.

      Poista
    4. Kyllä tästä hyvä ylen keskustelu tulisi...

      Minun kysymykseni siellä olisi (siis yleisö voisi esittää kysymyksiä), että voidaanko hyvinvoinnin ja siis lähinnä naisten koulutuksen edistämisellä edistaa kyllin nopeaa syntyvyyden säännöstelyä vai tarvitaisiinko kipeämpiä keinoja (joita siis kukaan ei tietenkään toteuttaisi; meistäkin jokainen, ihan varmasti, marisisi "naton ilmapommituksia ja amerikkalaisten post-kolonalusaatiota" jos jotakin oikeasti tapahtuisi (vrt. Jugoslavian tilanne). Siksi kukaan ei tule tekemään mitään. Kukaan ei halua olla väärässä. Viattomina mennään helvettiin. Kädellisen hyväntahtoisuus on vahvuutemme ja heikkoutemme. Niitze oli oikeassa, tavallaan.


      Mutta vaikka tästä olisi kuinka informoitu, olisiko mitään tapahtunut?

      Macronin puhe afrikan reissulla oli hyvä. Ottakaa vastuu syntyvyydestä ja muusta jne. Ja heti joku siellä toivoi Ranskan hoitavan sähköongelmat...

      Poista
  3. No nyt kommenttien merkitykset räjähti potensseissa. Juuri tuota kaikkea mitä sanoitte minäkin ajattelen, en voi olla ajattelematta, yritän olla ajattelematta, mutta taas ajattelen.

    Väestöräjähdyksen (joka on YK:n laskelmien mukaan paljon suurempi kuin se mistä jo puhuttiin väestöräjähdyksenä) suhteen me, tarkoitan nimenomaan länsieurooppalaista ihmistä pelkäämme niin vastauksia asiab suhteen kuin jo kysymyksiäkin. Vältämme hiljaisuudella tästä asiasta sitä mahdollisuutta että tämä asia ei järjestykään valtionpäämiesten yhteiskuvilla ja/tai/eli kuin itsestään. Numerot raksuttavat hurjaa vauhtia ja koska ne numerot ovat ihmisiä (eivätkä lämpötila kuten ilmastonmuutoksen suhteen) eivät meidän arvomme/aivomme voi muuta kuin myötäkärsiä kaaos toteutumaan. Ja aina voi uskoa esim. naisten lukutaitokampanjoiden vaikutuksiin niin tuntee ainakin uskovansa jotakin.

    Tuon YK:n käyrän missä edellisessä ketjussa oli linkki voisi näin aluksi sisällyttää pakolliseksi (!) taustakuvaksi kaikkiin älypuhelimiin ja tietokoneisiin. Mitään muuta vaihtoehtoa ei olisikaan.

    Silti, vastuu on siellä missä se ensisijaisesti on. En usko että Macronista on tässä puhemieheksi. Oikeastaan me emme voi muuta kuin vaatia itseltämme älyllistä rehellisyyttä NUMEROIDEN suhteen. Mutta ne munasolut on jätettävä hedelmöittämättä siellä missä se tapahtuu tuossa mitassa, että maapallo ei enää riitä.
    Olisipa meillä maassa edes yksi oikeasti vihreä puolue, siis jos ajatellaan ihmiskuntapolitiikkaa tosiasioiden valossa.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreät ja vasemmisto ei ryhdy mihinkään. Mahdotonta, suunta väärä. Kolonialismia ei voi edustaa. Ja Halla-ahokin ehti jo puhua asiasta niin eihän sen kanssa voi olla samaa mieltä. Jokin väärä agenda siinä sen ajatuksessa kuitenkin on ja se agenda parasiitin tavoin ehti jo tarttua liikaa tosiasioihin.

      Poista
  4. jope,

    tuo totuus tulevaisuudesta - sikäli kuin se toteutuu - on kaamea. ja siksi tuntuu aivan kammottavalta kaikki pelkästään tunneperäinen itsestään järjettömästi antava monikulttuurisuuspuhe, kun tiedämme mikä on lopputulos.

    en silti syytä afrikkalaisia - eiväthän he varmasti tiedä missä mennään. mennään nimittäin siinä, että maapallo ei ole enää missään luonnollisessa tilassa, missä sellaisia asioita kuin lapsen syntymä, perhe jne. olisi tervehdittävä ilolla. todella perverssiä sanoa näin.

    mietin tuossa äsken vielä omia kommenttejani. totta kai tahtoisin nähdä kukoistavan Afrikan - sellaisen joka vihertäisi, jossa olisi kaikille tilaa, eikä aavikoita vaan vihreää, kasvavaa maata. taitaa vain olla utopiaa... minusta hyvien pakotteiden pitäisi astua voimaan heti, ja kehitysapu tulisi sitoa tähän yhteen ankaraan ehtoon: lisääntymisen on loputtava. mutta miettikääpä ihmistä: ei onnistu, tilanne on mahdoton. ei tuollaista ajattelutapaa saada mitenkään ajettua yksilötasolle.

    länsimaat ja Kiina ja Intia ja ylipäänsä teolliset valtiot ovat paskoneet tämän planeetan ihan hirveään kuosiin. Afrikka viimeistelee loput ihmishyökyaallollaan. näinkö se menee?

    luulen, että ainoa vihreä liike, joka saattaisi saada jotain aikaan, olisi ekofasistinen liike: se lopettaisi sekä länsimaisen kulutuksen että harventaisi populaatiota rankalla kädellä. Siinä yhdistyisi linkolalainen ajattelu ja käytännön toimet. ei-humanistinen vihreä liikehän ajattelee ihmiset aivan kuten muutkin lajit: eliöinä, jotka asuttavat maaplaneettaa. siellä missä eliöiden määrä alkaa ylittää ympäristön ylläpitokyvyn, on aina ongelmia. kysymys kuuluu: miten voimme ihmisinä reagoida, kuten tämä paikat paskova ja ekspotentiaalisesti lisääntyvä eliölaji on ihminen? kenellä on oikeus tehdä tarvittavat toimenpiteet tilanteessa, jossa koko tuntemamme olemassaolo uhkaa kaatua - niin, lisääntymiseen... On tämä kyllä julmaa ironiaa, ei voi muuta sanoa.

    Minä en pitäisi - objektiivisesti katsoen - minään pahuutena, että olisi olemassa syntipukki nimeltä ekofasistinen puolue tai maailmanvalta. Tulemme varmasti näkemään, jos elämme niin pitkään, tilanteita, joissa tällainen poliittinen toteutuva voima on olemassa. Silloin kaikki aiempi historia näyttää joltain miniatyyrikoon leikiltä - myös ihmisten tuhoaminen maailmansotien aikana.

    Joskus mietin, miten tarpeellista on ollut tekninen ja lääketieteellinen kehityksemme lajina, jos loppu on tämä mikä nyt on näköpiirissä. Miksi emme osaa lajina prosessoida rinnakkaisia asioita tämän paremmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja toki länsimaiden pitäisi olla Afrikassa - siis jotta edes toive jonkinlaisesta tulevaisuudesta olisi realismia - nimenomaan tukemassa paikallisuutta, rakentamassa ja opettamassa, ja hyötymässä vain siitä, että muuttoliike kohti Eurooppaa ei pyyhkäise kaikkea nurin. Luulen, että Kiina on hoksannut Afrikan hiukan toisella tavalla, omaksi edukseen.

      Korostan vielä, että ihmistsunamissa minulle on aivan sama, ovatko tulijat muslimeja, kristittyjä vai ateisteja. Määrä ratkaisee, on aivan sama päädymmekö maanpäälliseen helvettiin Jumalaa, Allahia vai kaiken päättävää tyhjyyttä kiittäen.

      Mutta, Juha, todellakin, olisi hienoa nähdä tällainen keskusteluilta, jossa lyötäisiin faktoja pöytään... Ihmisten - ehkä meidänkin - silmät avautuisivat varmasti.

      Poista
    2. "Korostan vielä, että ihmistsunamissa minulle on aivan sama, ovatko tulijat muslimeja, kristittyjä vai ateisteja. Määrä ratkaisee, on aivan sama päädymmekö maanpäälliseen helvettiin Jumalaa, Allahia vai kaiken päättävää tyhjyyttä kiittäen."

      Tuossa se on.

      Puhe arvoista on siirrettävä puheeseen numeroista.

      Mitä tulee ajatuksiin jonkinlaisesta ekofasistisesta liikkeestä joka ottaa tilanteen haltuun, niin siihen minulla ei ole uskoa. Vahvoista valtioista oikeastaan vain Kiinalla on kyky vaikuttaa siihen mitä tapahtuu. Ja miten me länkkärit reagoimme siihen? Se on meille ongelma. Heidänkin tulisi saada äänestää vapaasti itsensä tainnoksiin kuten mekin ja luikkia ja höpistä vapaasti "vapauden" nykymitan mukaan, eli surffata netissä!

      Mitä tulee kukoistavaan ja oman alueensa väestön ekologisesti elättävään Afrikkaan niin luulen että siinä paatunein biorasisti (Linkola) ja humaanein vihervassari ovat ihan samalla linjalla.

      Se on siis sittenkin paikallisuus, paikallisuus, paikallisuus.
      Ei globaali. Tai sitten niin että ainoa globaali on paikallista.
      Paikallisuudella on nykyään vain niin paha kaiku koska kaikki tajuavat sillä olevan myös kaksoismerkitys: "kansallisuus."
      (Hui, kauheaa miten kauheaa. Rajat! Puomit! Mä-en-niinku-enää-haluu-sitä-rahanvaihto-rumbaa-kun-mä-matkustan.....)

      Mutta älkää vaipuko synkkyyteen miehet!

      jope

      Poista
    3. Miten ne "rajat" sitten auttaisi väestöasiassa? No, ajatteluni on tässä tietysti silkkaa optimismia, mutta ehkä korostonut vastuu oman maan asioista saisi vaatimaan itseltä myös kestävämpiä ratkaisuja? Jos kaiken vastuun voi sysätä historialle, kirkolle, maailmanyhteisölle, vahvoille valtioille, globaalille niin ehkä täyttä vastuuta ei kanneta. En tiedä. Kuten Juha ja Vesa jo kirjoitettikin, usko omiin arvojärjestelmiin tässä asiassa horjuu. Mutta me emme enää kanna vastuuta tässä asiassakaan. Meidän ajattelumme ei lisää eikä vähennä syntyvyyttä siellä missä se räjähdysmäisesti lisääntyy. Ehkä Vesa sun seuraava runokokoelma kirjaa vain tämän asian, jos otat asian yhdeksi teemaksi sinne jonnekin taustalle. Ehkä tämä hetki kun keinulauta todella keinahtaa, pitääkin kirjata.
      Telkussa menee nyt Nuoruustango, missasin sen, pitää katsoa Arenasta, mutta kyllä stallereilla oli helppoa maailmantuskansa (ja -inhonsa) kanssa, koska usko siihen että kaikki on korjattavissa oli niin vahva. Piti vain voittaa pahat ja käännyttää haaleat ja paratiisi olisi nyt. Nehän halusi myös rajattoman yhden maailman eivätkä paikallisuutta, se oli porvarillisuutta. Ihmeellinen kierto, samaan.

      jope

      Poista
    4. 70- ja 80-luvun stallari- ja muu kommarimeininki voidaan unohtaa realistisena vaihtoehtona maailman tai edes yksilön pelastumiselle, myös niiden nykyversiot ainakin sellaisina kuin niitä nyt on nähty. Uskova sentään pystyy perustelemaan pelastumisensa metafyysisessä ulottuvuudessa oman sielunsa pelastuksena, mutta kommari ei näe koskaan unelmiensa realisoituvan, paitsi ehkä juuri rajallisessa kommuunissa ja kommunikaatiossa, hetken aikaa, ennen kuin sekin kuvio purkautuu. No, en tiedä kumpi on ulkopuolelta katsoen kauniimpi tai rumempi, ei kai sitä voi edes mitenkään päätellä.

      Mutta tuo "rajaton yksi maailma" - en usko yhteenkään versioon, kun tarvittaisiin kiireesti nimenomaan pelastussuunnitelma. Paikallisuus on avainsana, samoin työnteko, luopuminen ja uudet innovaatiot, vanhojen uskomusten heittäminen romukoppaan.

      Ilmastoasiassa tarvitsemme globaalia yhteisvastuuta ja toki myös väestö(nrajoitus)asioissa. Mutta eihän se voi olla sellaista vastuuta, että avataan kaikki rajat ja annetaan ihmisten siirtyä jollekin olemattomalla maapläntille elätettäviksi - esimerkiksi Eurooppa on maapinta-alaltaan planeetan toiseksi pienin maanosa.

      Tulevaisuus: esim. puoli miljardia / miljardi kouluttamatonta afrikkalaista täällä - mitä tekemistä heillä olisi? Tulevaisuus ei tunne Jari Tervon kaltaisia unelmoijia. Tulevaisuus, jossa tänne saapuu miljardi fiksua nigerialaista ja muuta Saharan eteläpuoleisen alueen hammaslääkäriä, lentokapteenia ja diplomi-insinööriä, jotka kohtaavat tieltään väistyvät idioottirasistisuomalaiset ja muut pahat ja omaan paskuuteensa hukkuvat eurooppalaiset, ei ole tulevaisuuden märkä uni, jota jari tervot 50 vuoden päästä näkevät. Idiootti suomipoikakin tajuaa sen.

      Rajat rasismia? Raja on varmasti perustavin kategoria kaikessa olemisessa. Auttamisessakin tulee olla ymmärrystä rajoista ja siitä, miten paljon joku voi ottaa vastaan ja auttaa tulematta itse osaksi ongelmaa, josta on mahdotonta päästä selvyyteen.

      Eurooppalaiset ovat tehneet maailmassa paljon pahaa, mutta se kaikki mitä esimerkiksi Afrikassa on tapahtunut ei ole eurooppalaisten syy emmekä me voi sitä kaikkea korjata. Riistää siellä osataan aivan omatoimisestikin, ja heimosotia käydään ilman meitäkin. Väestöräjähdys kertoo valitettavan karua kieltä maanosan tietoisuuden tasosta ja koulutustasosta, mutta minkä teet.

      Miettikääpä tämän suomalaisen "rasismin" juuria. Miten kaksi suomalaista kyläyhteisöä, joiden välimatka on 20 kilometriä, suhtautuvat toisiinsa? Lämmöllä ja avosylin vastaanottaen vai kyräillen ja juttuja naapurikylän pöljistä kertoillen? Me olemme oppineet tulemaan toimeen omissa oloissamme ja kasvaneet erillämme. Paljon siitä, mitä kutsutaan nyt niin muodikkaasti rasismiksi, on jotain ihan muuta. Ehkä jopa osa sitä kansanluonnetta (vaikka eihän sellaista ole olemassakaan)...

      Sanoisin, että suurin osa suomalaisista arvostaa minkä väristä ja näköistä ihmistä hyvänsä, kunhan ihmiset ovat vain sellaisia, että tekevät duunia ja osaavat pitää huolta itsestään.

      Poista
  5. jope, minäkään en usko muihin pelureihin kuin Kiinaan tuon ekofasistisen liikkeen suhteen. ja Kiinan pitäisi hyötyä siitä reilusti (varmasti jossain vaiheessa se siunattaisiin hiljaa globaalisti, kunhan iskut eivät osuisi omaan kansaan). länsimaat ovat - nietzscheläisittäin - liian heikkoja, liian hyviä, liian myötäkärsiviä. no, onhan meillä ollut Hitler ja Stalin ja muita pienempiä, joten ei me nyt aivan tyystin olla jääty osattomaksi pahuudesta (ja kylläkin paljon perusteettomammasta pahuudesta kuin siitä, mikä oikeasti ratkaisisi pahoja ongelmia), mutta nyky-Eurooppaa tässä ajattelen.

    täytyy kyllä sanoa, että vaivun paikoin synkkyyteen ajatellessani tulevaisuutta - juuri tämän ihmisen oman typeryyden ja alkukantaisuuden synnyttämän skenaarion vuoksi. ihmiset mieluummin tuhoutuvat kuin avaavat silmänsä - kunhan saavat olla hyviksiä ja oikealla puolella tai mitä tahansa... Tämä tsunami on miljoona kertaa vaarallisempi asia kuin Trump ja Kim Jong-un saavutuksineen.

    Täytyy silti sanoa, että en odota uusia natseja tai kiinalaisia meitä pelastamaan (voi olla että olisimme kansana silloin kuitenkin selviytyjien puolella). Mieluummin odotan superviruksia ja luonnonmullistuksia, jotka ovat satunnaisempia. Tuntuu reilummalta niin.

    Ihmisiltä en odota enää näissä suhteissa paljoakaan, eikä uskoni Suomi 200 -juhlaan ole mitenkään vankalla pohjalla.

    Jarilla on ollut hyviä ajatuksia katumuksesta ja armosta. Niihin taidan minäkin lopulta luottaa tässä järjettömässä ajassa, vaikka varsinaista tarkoitusta millään on vaikea nähdä, jos ihmiskunta hävittää itsensä kuin rottalauma.


    VastaaPoista
  6. juha

    minä olen tarkan vedenkulutuksen ystävä ja siksi huolestunut sinun asenteestasi. maailmassa ei ole tärkeämpää asiaa kuin puhdas vesi. vesi on yhtä aikaa äärettömän runsas ja äärettömän niukka luonnonvara. tällä hetkellä alle miljardi ihmistä käyttää noin yhdeksänkymmentä prosenttia vesivaroista.

    vesi kytkeytyy niin kiinteästi elämään, että sitä pitäisi pitää likimain pyhänä. juha, ymmärtääksesi veden arvon sinun tulisi tulla tietoiseksi veden merkityksestä elämässäsi. sinun olisi jouduttava tilanteeseen, jossa et enää noita kirjoittamiasi eksperimenttejä voisi tehdä. eihän tuo sinun vedenlorotustestisi sitäpaitsi mitään uutta pöytään tuo, päinvastoin. maailma on niin hullu ja hajalla, ettei sitä voi noilla käyttämilläsi halvan logiikan keinoilla haltuunottaa, vaikka kuinka caps lock pohjassa huutaisit.

    meri

    VastaaPoista
  7. Jos tuo blogistimme ehdottama väestöräjähdysilta - surffilaudat ihmsitsunamilla - tietofaktoineen toteutuu niin esitän erästä henkilöä keskustelun osallistujaksi ohi tiedemiesten ja hän on tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Minä toivoisin, että häneltä kysyttäisiin miksi hän noin vanhana miehenä tahtoo lisääntyä.

    Presidentin omien tekojenhan täytyisi olla manifesteja ja myönnytyksiä ja kaipa Niinistön ratkaisu aiheuttaa suuren vauvakuumeen jopa Suomen rajojen ulkopuolella. Nythän presidentin lisääntymisuutinen nähdään uuden valinnan varmistajana.

    Itse kuusikymppisenä vakuutan, että ihmistsunamin aiheuttama maailman tuska jo yksistään ratkaisee pelin eli katkaisee pippelin tuon vekkulin velin joka toi tsunamikelin. Lisääntyminen ei tule kyseeseen.

    Hitlerin valtakausi oli lyhyt ja paljonpa ukko sai aikaiseksi.

    Ihmistsunamiin tulee kohdistumaan sen taittava tekotsunami.

    Esimerkiksi on takuuvarmaa, että jossakin on musta mappi, joka ei pääse pölyttymään. Mapin kannessa lukee: Afrikan lopullinen ratkaisu.

    Mikä on meille suomalaisille se taiteellinen tieto, jolla säilytämme meiningissä iloisuuden ja reippauden - se on kiinnostava nähdä.

    Täällä omalla alueellani kuulun paikallislehtitasolla ihmistsunamista varoittajiin.

    Juuri luin lehdestäni kolmen muun runoteoksen lisäksi Vesan uusimmasta kokoelmasta erittäin kiittäviä sanoja. En ole vielä itse lukenut kirjaa.

    Vesan asema meistä tämän blogin kommentoijista tällä hetkellä näyttää hankalimmalta, koska hänen sanojaan jos ne tulevissa teoksissa viestittävät sitä mitä Vesa esimerkiksi yllä kirjoittaa totuuden hengessä saattavat tulla välineeksi kun oikeutetaan lopullista ratkaisuja. Ehkä hyvinkin palkittuja sanoja, mutta jossakin niitä käytetään sanojaansa tarkoituksia vastaan. - Mutta tämän mahdollisuudenhan teoksien tekeminen aina aiheuttaa.

    Tuollaisen itsereflektion kirjaamiseen tulevaan kirjaan annan Vesalle mitä nöyrimmästi vinkiksi matalasta majastani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, kyllä minä aion jotenkin tätä ihmistsunamihavaintoa miettiä - en tietenkään mitään ratkaistakseni tai jotain lopullista sanoakseni, kun se on ihan mahdotonta ja minun käsityskykyni ja toimintasäteeni ulottumattomissa, mutta kuitenkin sellaisena aikalaiskokemuksena ja -järkytyksenä asiaa käsittelen. Itsereflektiota nimenomaan.

      Yhä olen sitä mieltä, että ihmisiä pitää auttaa, muuta emme voi ja se on velvollisuutemmekin. Se mikä on tietenkin aivan kirottua, on tämän tilanteen iso kuva. Mutta: meidän ei tarvitse sitä ratkaista muutoin kuin omalta osaltamme. Ihmistsunamin kauheus ei vie mitään pois jokapäiväisen elämän taisteluista eikä varsinkaan elämän eettisistä vaatimuksista. Joka päivä on elettävä lähimmäisenä ja tehtävä parhaansa ja rukoiltava armoa niin itselleen kuin muille.

      Mutta jonkinlainen poliittinen ja henkilökohtainen rokote tämä hyökyaalto on ja saa arvioimaan kaikkea mitä hyvänä ja oikeana esitetään. Ihmistsunami on siitäkin hyvä totuus, että se ei jätä kenellekään mahdollisuutta henkselien paukutteluun tai ylpeilyyn, lähinnä häpeään omasta ja menneiden sukupolvien elämänmuodosta. Katumus lienee päällimmäisenä ja jonkin ratkaisun odottaminen.

      Poista
  8. Pitää vielä sanoa, että totta kai Suomessa on myös oikeaa rasismia ja rasistisia asenteita, mutta esimerkiksi suhde työperäiseen maahanmuuttoon on melko yleisesti myönteinen.

    VastaaPoista
  9. Luen edelleen hitaasti ja pohtien Sture Lindholmin tänä vuonna markkinoille tullutta teosta Vankileirihelvetti Dragsvik Tammisaaren joukkokuolema 1918.

    Eräs johtopäätös tietysti on sekin, että mitä suurempi vakaumus sitä suurempi tuomio. Mitä enemmän voidaan osoittaa, että ihminen ikään kuin on virran viemänä, vahingossa ja hölmöyttään sijaitsi punaisten puolella sitä pienempi tuomio.

    Tämä aiheuttaa minussa ristikuvan ja kysymyksen: millä tavalla me olemme nyt vakaumuksellisia, millä tavoin ja mihin me sitoudumme. Mihin kärsimykseen olemme valmiita sitoutumistemme suunnassa?

    Sellainen taiteen tai tieteen vaihe, jossa hölmistellään maistellen ihmistsunamia ja ilmastonmuutosta ja päivitellään voihkien näillä kysymyksillä on ohitettu. Tuo tuollainen juuri ei ole vakaumuksellisuutta.

    Ja nyt aika hakee vakaumuksellisia ja heidän tekojaan ja rohkeuttaan.

    Voi suoraan todeta senkin, että ihmistsunami on niin valtaisa ja nopea tapahtuma, että sen ratkaisuun väistämättä tulee kuulumaan väkivaltaa. Realistisin toive on siinä, että väkivalta olisi mahdollisimman pienimuotoista.

    Ihmistsunamiin liittyviä asetelmia ei ratkaista vuonna 2100 vaan siihen mennessä ne tavalla tai toisella on ratkaistu.

    Mutta me suomalaiset emme ratkaise perimmältään ihmistsunamia muuta kuin omantunnon kysymyksenä.

    Meidän käytäntömme on selvä ja siitä Venäjä tulee huolehtimaan. Venäjä näyttää meille mahdollisuuksiemme rajat eikä Suomen maaperältä voi suuntautua Pietariin hyökkäystä, joka johtaisi Pietarin turvallisuuden loukkauksiin. Jo hyvissä ajoin ja tietysti Venäjä tekee omat riskianalyysinsä. Suomesta ei kerta kaikkiaan pysty tulemaan islamilainen afrikkalainen valtio.

    Suomi on Venäjän psykiatrinen avohoitopotilas, jolle sallitaan kaikenlaista, mutta ei valtiopsykoosia.

    VastaaPoista
  10. meri,

    ei sinun tarvitse olla huolestunut koska kylmän veden kulutuksestani ei seuraa mitään kenellekään. Huoli syntyy siitä että jokin asia muuttuu huonommaksi. Mistä tarkkaan ottaen olet tässä huolestunut? Tuo pyhyys on tässä kyllä kiintoisa ajatus. veden symbolinen merkitys, josta puhut. Olen vain liikaa pragmaatikko ajattelemaan noin. Lämmin vesi on sitten ihan eri juttu tietenkin. Silla on globaalia merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, - ainahan voimme esim. vetämällä vessan pienellä vedolla, pesemällä pyykin alilämmöllä, pyöräilemällä enemmän, syömällä toissapäivän tähteitä, ostamalla luomuomenia jne.ja jne.
      u n o h t a a että maapallon väkiluku kasvaa kohisten maanosissa x ja y kohti 10 miljardia.
      Mutta:

      -Toi muuten menee biojätteisiin!

      Unohdus on syvä tässä asiassa kuten olemme todenneet. Historia tulee vastaamaan sitten siihen onko unohdus passiivista vai aktiivista. Pelkään pahoin että jälkimmäistä, valittua.

      Muistan vielä kun maapallon väkiluku ylitti 5 miljardia ja sitä pidettiin jonkinlaisena rajana, jonne ei olisi pitänyt koskaan tulla, luku oli kuin tabu jota ei olisi pitänyt mennä rikkomaan; nyt meitä on yli seitsemän miljadia, sitten kymmenen ja me vastaamme tähän todellisuuteen lajittelemalla kahvinporot.

      En nyt ala kiistelemään antamistani sattumanvaraisista esimerkeistä (niissä ei sinänsä ole mitään vikaa), mutta toin esiin sen, että eiköhän se maailman tärkein asia ole ihmiskunnan paisuminen yli kaikkien äyräiden, mahdollisuuksian ja resurssien.

      Haluan tuoda ihan tietoisesti muuten esiin sen, että lisääntymisräjähdys ei koske kaikkia osia maailmassa. Länsimaista suurin osa on alenevan miinusmerkkisen syntyvyyden maita, joissa väestö kasvaa vain muuttamisen seurauksena.

      Miksi tuon sitten tuota esiin? En syyllistääkseni, vaan siksi että on alettava uskaltaa puhua numeroista. Olemme jo nähneet mihin arvopuhe tässä asiassa johtaa, numerosokeuteen. Ympäristön tilasta ja todellisuudesta kannattaa aina puhua mahdollisimman tarkoin tuntomerkein ja muuttujin.

      jope

      Poista
  11. Tuli vielä mieleen. Ajatellaanpa niitä ihmisiä jotka kieltävät ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset. Miten heihin suhtaudutaan? Millaisina ajattelijoina heitä kohdellaan?

    Entä sitten se valtava enemmistö joka passiivisesti suhtautuu väestöräjähdykseen, sen seurauksille elokehälle ja ihmisten elinolosuhteisiin. Ne jotka unohtavat väestönumerot.
    Ilmastokieltäjät tuomitaan alimpaan pöyliseen laatikkoon tieteen perustein. Pitää muistaa numerot.
    Mutta entä väestöpassiivit....?
    Väestöpassiivit päättäjät?
    Väestöpassiivit vaikuttajat?
    Ei mitään. Jopa päinvastoin!

    Mä en oikeasti enää ymmärrä tätä...jos joku, niin kertokoon. Tässä on nyt jotakin joka ei hahmotu ihmisestä mulle lainkaan. Todennäköisesti mekin unohdamme tämän taas ja päätämme olla niinku muutkin. Jotenkin että kyllä se siitä... Asioilla on tapana järjestyä... Tulevaisuus voi kuitenkin yllättää positiivisesti....Naisten lukutaitokampanja....Talouskasvun myönteinen vaikutus...Maailmanpankki...

    Joo, mä taidan luovuttaa. Hieno keskustelu kuitennkin taas. Ja taas umpikuja.
    Taiteesta jotakin seuraavaksi, nastempaakin:)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pommittanut nyt kolmea toimittajaa ylellä aiheesta. Yksi vastaus siis tullut. Aion jatkaa.

      Olet jope jo aiemmin vastannut kysymykseesi: ilmastonmuutosta on ongelmatonta vastustaa, jokainen voi olla hyvä ja edistyksellinen, väestöräjähdystä mahdotonta puuttumatta ihmisyyteen. Siitä puhuminen on kuin sen kylmän veden säästäminen. Ehdollistunutta velvollisuutta.

      Poista
  12. juha

    ranskalaisen yann arthus-bertrandin ohjaamassa human-elokuvassa on kohta, jossa intialainen toimittaja kertoo miten hän oli tekemässä juttua ankarasta kuivuudesta intian länsi-maharashtrassa. yhtäällä hän seurasi ihmisiä, jotka olivat menettäneet vesipulan takia kaiken. toisaalla hän seurasi samalla alueella 40-kerroksisten kerrostalojen rakennusta - niissä oli uima-allas joka kerroksessa. se tarkoitti 74 uima-allasta per talo.

    näitä taloja rakensivat ne samat maattomat työläiset ja pienviljelijät, jotka olivat lähteneet sitä kuivuutta ja vesipulaa pakoon. nyt he olivat kaupungissa rakentamassa uima-altaita. pienen joukon varallisuus oli siis seurausta enemmistön kurjuudesta.

    jotenkin mä vaistoan, että te kundit pidätte epäsympaattisena mun kaltaista ihmistä, joka perustelee kaikki päätöksensä ympäristö-, ihmisoikeus- ja reiluusnäkökulmilla. mä taas en jaksa surra jotakin ihmistsunamia - sanakin ällöttää mua. keskityn mieluummin tekemään hyvää siinä missä voin. haluan valita oikein, sillä en voi väestönkasvulle tehdä mitään, mutta valinnoilleni voin.

    moraalisissa valinnoissa mulla on mittarina kärsimyksen minimointi, koska sillä tavalla kaikista valinnoista tulee varsin yksinkertaisia. pitää vain valita se tapa toimia, jossa kärsitään vähiten. usein tämä vaatii vaikkapa muutaman ylimääräisen askeleen ottamista jätteitä erotellessa, tai parin pakkausselosteen lukemista ostopäätöstä tehdessä.

    kärsimysmittarissa kuten kaikissa valinnoissa on yksi mukava puoli. se ei punnitse karmaa. jokainen valinta on kokonaan uusi, vapaus valitsemiseen säilyy joka hetki. vaikka olisi langennut sata kertaa, sadasensimmäinen valinta voi silti olla toisenlainen.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri, en usko että tässä kukaan pitää epäsympaattisena ketään. Tämä: "keskityn mieluummin tekemään hyvää siinä missä voin. haluan valita oikein, sillä en voi väestönkasvulle tehdä mitään, mutta valinnoilleni voin" on juuri niin kuin pitääkin.

      Mulle tämä ei ole mikään henkilökysymys ja enhän mäkään tätä asiaa sure. Se vaan on taustalla ja asian huomioimatta jättäminen on (siis mulle) jotenkin väärää.
      Kuki vastaa omista valinnoistaan ja hyväksyn ne tietenkin, ellei ole asian suhteen päättäjästä kysymys.

      jope

      Poista
    2. Tuolla joka kommentissa tuonkin esiin, että me emme voi tehdä juuri mitään. Asia on asianosaisten vastuutta. Euroopan syntyvyys alenee. Samaan aikaan maapallosta tulee miljardijalkaisten (vesa) läpikansoittama. En koe asian suhteen pienintäkään "valkoisen naisen/miehen taakkaa." Joku voisi sanoa että epäonnistunut kehitysapu on tätä räjähdystä ollut tuottamassa, mutta senkin toteaminen on myöhäistä.

      jope

      Poista
  13. meri, ei voi olla tuon oikeampaa asennetta kuin että tekee hyvää siinä missä voi! juuri niinhän pitää toimia. en usko, että kukaan meistä on ajattelematon ympäristön, ihmisoikeuksien ja reiluuden suhteen.

    mutta koska resurssit ovat rajalliset, ihmiskunnan pitäisi osata myös katsoa vähän isompaa perspektiiviä - pelkästään meidän reiluutemme ei riitä (paitsi tyynnyttelemään omaatuntoamme).

    ihmistsunami on inhottava sana, totta kai! ja sitten kun se kunnolla iskee, niin se vasta inhottavaa onkin.

    joo, ei me voida lakata elämästä. jokainen kristitty tietää, että raamatussa sanotaan maailman tuhoutuvan tuleen. luulenpa, että harva sitä ajattelee aktiivisesti eikä sekään ole meitä estänyt elämästä ja toimimasta ja toivomasta.

    mutta luultavasti, todella luultavasti, ihmiskunta kokee tuomiopäivän hyökyaallon, jonka se itse on aiheuttanut omaa typeryyttään. tuo aalto ei ole vettä vaan ihmisiä.

    reiluuden nimissä olisi edellytettävä, että kaikki maailman ihmiset tekevät onnettomuuden ehkäisemiseksi jotain, jos tämä on kerran yhteinen maailma - mittakaava on niin pahasti pielessä, että vähempi ei riitä.

    meidän pitää vähentää kulutusta ja jakaa tietoa ja auttaa esimerkiksi tietämättömiä ihmisiä perhesuunnittelussa, juuri muuta emme voi tehdä.

    ihmistsunamin tapauksessa toteutuu tämä Nietzschen hullun ihmisen paradoksi: ihmiskunta on jo kuollut, mutta viesti tavoittaa joukot liian aikaisin - "me itse olemme hänet tappaneet", sanoi hullu mies torilla Jumalasta, mutta tuli viesteineen liian aikaisin.

    Ylikansoituksessa on aivan sama kuin ilmastotalkoissa: ei tee mieli lähteä liikkeelle, koska heti ollaan rajusti oman mukavuusalueen ulkopuolella.

    Ihmisen oikeus lisääntyä on mitä luonnollisin. Afrikassa se on osa sosiaaliturvaa. Olisi jo kiire valistaa ihan millä keinolla hyvänsä, mitä siitä seuraa. Ja huom! Hyväntahtoisten ihmisten pitäisi kamppailla ja kampanjoida Afrikan yhteiskuntien rakentamisen puolesta, jotta he voisivat elää tyydyttävää elämää omilla alueillaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo "liian aikaisin" on ihmishyökyaallon kohdalla tietenkin "liian myöhään", kuten jope tuolla aiemmin sanoi: jossakin kohtaa 5 miljardia napsahti rikki.

      oikeastaan ihmistsunamin synonyyminä voisi käyttää myös "ihmismiljardijalkaista" (vrt. aiemmin pätevä "the human centipede"), siinäpä vasta tulevien kauhurealityjen kauhureality. itsestään kärsivä olento, jossa ihminen liittyy irvokkaasti ihmiseen... rouskuttaa pohjoista, heiluu afrikassa... sori tästä mielikuvasta... ehkä menee mustan huumorin piikkiin...

      Poista
  14. Niin, ja miten sitä kehitysapua olisi voinut jättää antamattakaan? Ei kai mitenkään. Ehkä tämä tilanne on ainoa mahdollinen, ehkä vaihtoehtoja ei ole edes ollut niillä asetuksilla mitkä ihmisen päähän ovat syntyneet?? Kukaan ei ole tätä valinnut. Jokainen ihminen, jokainen valtio ajattelee vain itseään viime kädessä.
    Mahdoton ilta siis telkussa tulossa jos Juhan ajatus menee läpi. Sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin todeta ensin ongelma ja lopettaa ilta sosiaalisen evankeliumin hengessä.

    Muakin ottaa päähän tämän ajatteleminen!
    Mieluummin olisin niin ettei koko asiaa olisikaan.
    jope

    VastaaPoista
  15. jope, meri, juha, kaikki!

    olemme osalliset tähän samaan paskaan, erottamattomasti. harmittaa, kun elämä mustenee, ei voi mitään.

    ja silti! ihmisten pitää auttaa toisiaan yhä enemmän tässä lohduttomuudessa, vaikka ei olisi minkäänlaista tulevaisuudenuskoa jäljellä, se on tinkimätön asia.

    mutta kyllä minä haistatan myös paskat kaikille "parempien ihmisten" kampanjoille ja poliittisiin lillukanvarsiin tarttumisille ja vapaan tiedonvälityksen vaatimuksille ja rajojen kaatamiselle ja asenteelliselle kansallisuuden kritiikille - todellakin nauran kaikille näille utopistisen hyväosaisen typerille puheille räkäisesti niin kauan kuin tätä ylikansoitusongelmaa ei oteta vakavasti esiin.

    ja vielä tämä: kun koko probleema on vieläpä esim. tämän ilmastoasian ytimessä, niin miten sitä on niin vaikea nähdä!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vielä vähän loiventavasti: jokainen aika tarvitsee oman illuusionsa, joka peittää kaamean totuuden.

      mutta tämä aika on näyttänyt minulle harvinaisen selkeästi, miten tiedostaminen on tarkasti valikoitua.

      jope sanoi sen oikein hyvin:

      Mutta entä väestöpassiivit....?
      Väestöpassiivit päättäjät?
      Väestöpassiivit vaikuttajat?
      Ei mitään. Jopa päinvastoin!

      mutta onhan sekin inhottavaa elämää, että alkaa odottaa, milloin maailmassa vihdoinkin alkaa porukkaa kuolla rutosti enemmän kuin tänne syntyy, jotta homma pysyisi kuosissa...

      Pahan natsin sanoin: Vain Jumala voi meidät pelastaa...

      Poista
  16. jope, vesa

    en ole ihan varma huomaako meistä kukaan omaa jankkaamistamme täällä tällä hetkellä. me voimme teeskennellä itsellemme, että olemme oikeasti muutoskykyisiä, dynaamisia toimijoita ja ajattelijoita, mutta emme me todellakaan ole sitä.  me olemme laiskoja huoneihmisiä. juha ei tule toimeen ilman sikaria, jopen on pakko saada mediakiksinsä, jari tarvitsee dystopiansa, vesa kiltin kristillisyytensä ja minä telaketjuni ja hiilijalanjälkeni.

    jokainen meistä käyttää turvallisia ja tutuiksi tulleita ajattelupolkuja. tutustumme asioihin käyttämällä aina samaa näkökulmaa. välillä toinen antaa toisen kommentoida omiaan, jotta voi sitten sanoa oman vankan ja painavan mielipiteensä perään. päivämme murmeleina jatkuvat.

    minua kyrsii ihan tajuttomasti tämä kurjuuksien lietsominen. komppaan juha hurmetta, joka sanoo ettei arvosta epätoivon julistajia, koska ne heikentävät maailman mentaalista tilaa.

    toivoisinkin että me kaikki ajautuisimme edes välillä imperfektin rauhaan näissä jutuissa.

    että oltaisiin kiitollisia erilaisista tavoista olla olemassa. on tärkeää lukea suuria tekstejä, tehdä suuria tekoja ja kokea suuria tunteita, mutta ihan yhtä tärkeää on hinkata liesituulettimen ritilää ja asetella tuoreita kukkia työpöydälle. ja lähimmäisenrakkaus on nasta juttu myös. se on sitä, että haluaa toiselle hyvää, vaikka ei tiedä, onko siitä yhtään mitään iloa itselle. 

    mitäs muuta? olen alkanut syödä paahtoleipää ruisleivän sijaan ja nauttinut elämästä nyt kun se vielä minulle suodaan.

    meri

    VastaaPoista
  17. meri,

    hyvät pointit. mulla menee aina jankkaamiseksi, myönnän. olen siinä erittäin rasittava myös perheolosuhteissa. kukaan ei kestä jankkaamistani (vaikka mielestäni olenkin usein ns. "oikeassa" monessa käytännön asiassa: paasatessani energian, rahan, minkä tahansa kulutuksesta jne jne, intoillessani ties millä asioilla).

    omalta osaltani sanoin kuitenkin tuolla ylempänä, että ajatusmaailmassani on tapahtunut muutos nimenomaan siihen pahempaan / epätoivoisempaan suuntaan nimenomaan ihmistsunamijutun kautta. jos on joku sellainen ajatus, joka voi hajottaa jopa ihmisrakkauden perustaa, niin onhan se jotain.

    totta kai kaikkien maailman ongelmien alkusyyn välähdyksenomainen näkeminen on myös fiktiota, enhän minä sitä kiellä. fiktiota on kaikki mikä ylittää omat toimivaltuuteni ja -kykyni. mutta joka tapauksessa ihmistsumanin todellisuus "oli" aika paha juttu arkisessa elämässä, joka muutenkin on lähinnä taistelua ja vastuuta kaikesta mahdollisesta, olkoonkin että vielä toistaiseksi taistelua, jota voi sietää.

    ihmistsunamiajatuksessa ei ole mitään turvallista, ainakaan minulle.

    no niin, mutta päivän töihin siis. on tässä jo herkuteltu tarpeeksi maailman kauheudella.

    VastaaPoista
  18. Oi, minulla piti olla kommentti tuolla jossain välissä. Tyrin sen lähettämisessä, eikä sitä ole enää hiiressäkään.
    No, ei kun uusiks!

    En pääse mukaan tähän keskusteluun, koska en osaa ottaa näitä maailman kokoisia murheita mieleeni, verenpaineeseeni ja yöuniini.
    Kun sain tietää rintasyövästä ja matkustimme ennen operaatiota Berliiniin, en ajatellut tulevaa leikkausta koko matkan aikana. Unto sen sijaan kertoi valvoneensa ja katselleensa minun rauhallista unituhinaani. Juuri eilen pipareita paistellessa muistin, että minulla on aiemmin jäädytetty erään syövän esiaste. "Ei tehrä tästä ny numeroo!" kuvaa minun mielenlaatuani. En panikoi.
    Tiedän maailman uhat ja hankin niistä mielelläni lisää tietoa. En siis ummista silmiäni, mutta en myöskään näe mitään syytä vatvoa niitä jatkuvasti ilman mitään uutta näkökulmaa.

    Maapallolla on loppunsa, kuten ihmiselläkin, myös riippumatta siitä miten elämme. Oikeilla, terveillä elintavoilla voidaan vaikuttaa ja kaikki hyvä on tehtävä mitä voidaan ja osataan.

    Alkuperäiskansojen maailmanloppumyyteissä on samanlaisia kuin Raamatussa. Tuleen ja veteen loppuminen toistuu eri alueiden tarinoissa. Suuri tulva on jo kerran lopettanut elämän lähes tyystin, mikä sekin on kirjattu Raamattuun ja kulkenut suullisena tietona alkuperäiskansoilla läpi vuosisatojen, kunnes löytyi keinot kirjata perimätietoa muistiin.

    Myös paljon hyvää on keksitty kärsimyksen vähentämiseksi, kuten veden kuljettaminen isoissa ilmalaivoissa. Me emme saa tietoa tiedemiesten työstä, osin siksi, että keskeneräisistä tutkimuksista ei raportoida ja osin siksi, että tämä tieto ei ole mediaseksikästä, kuten Hakkaraisen hilluminen eduskunnan pikkujouluissa.

    Trump on nyt sitten poistamassa ilmastokysymyksen USA:n uhkalistalta. Hän varmaan ymmärtää kyllä, että ei se sillä poistu, mutta jospa ilmastotutkimuksen rahoitus siirretään kuulentoihin, joita hän on esittänyt taas aloitettavksi. Niillä varmaan tutkitaan miten rakentaa sen kuplan, jonka sisälle voisi rakentaa Trump Towerin kultalukaalin kopion - kaiken varalta.

    Meri, minä syön aina paahtoleipää juuston ja väkevän appelsiinimarmelaadin kanssa brittiläisittäin. Ruisleipäkin on kyllä hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, se vielä unohtui, että jos Juhan ehdottama ohjelma järjestetään, niin siinä pitää ehdottomasti olla "kaiken maailman dosentteja", vain heitä, ei missään nimessä Laura Huhtasaarta tai muitakaan poliitikkoja eikä yli-innokkaita kansalaisaktivisteja.

      Poista
    2. Kiertää tämä, olette kaikki oikeassa.
      Miten veden kuljettaminen estää väestön lisääntymisen miljardi miljardilta? Miten edes ilmastonmuutoksen hidastaminen hidastaa väestöräjähdystä?
      Kyynikko, tai biorasisti, sanoisi että juuri päinvastoin.

      Miten hillitty dosentti kertomassa dosentinkielellä dosenttitotuuksia edesauttaa tämän asian tiedostamisessa. Päinvastoin. Tuudittautuisimme vain entistä sikeämmin ja uskoisimme että asia on hallussa vaikkei se ole.

      Vesan ja Juhan tietyn asteisessa epätoivossa sen sijaan on paradoksaalisesti juuri toivon merkkejä.
      Minä näen tämän juuri niin päin enkä sille voi mitään.
      En ryve, en synkistele, Euroopan miinusmerkkinen syntyvyys antaa paikallista toivoa, uskon tulevaisuuteen luonteeni mukaisesti varmaan keskimääräistä enemmän, mutta en osaa ajatella ettei näitä numeroita ole olemassa ja että niiden ajattelu on alisteista arvoille.

      Ja tämä yo. ei ollut nyt ketään vastaan suunnattu eikä kenenkään ohjeistamiseksi, vaan vain siksi että näin voidaan ajatella, faktat voidaan todeta sellaisenaan.

      jope

      Poista
    3. eihän elämästä tule mitään jos vain pahuudessa piehtaroimme, mutta kyllä minä näen ilahduttavaa havahtumista juuri tässä mitä Jari, Juha ja jope ovat sanoneet. kaikki on totta ja sellaisenaan hyvää! ei tosiasioiden myöntäminen vie mitään pois oman hyvän henkilökohtaisen elämän vaalimisesta ja toisten auttamisesta.

      toivon sydämestäni, että nämä ajatukset pyörivät kulissien takana isompien päättäjien päissä, vaikka näitä ei nyt julkisesti esitetäkään. ja jos toimintasuunnitelma on valmiina, ei sekään tulisi minään yllätyksenä.

      uskon, että ihmisen halu selvitä on lopulta niin voimakas, että maailman ei anneta kokonaan tuhoutua lisääntymiseen.

      Poista
  19. Marjatta!

    Ei auta kuin elää omankokoistaan elämää, näin se on!

    Trumpin kuulennot käyvät muuten yhteen näiden Stephen Hawkingien ja muiden todellisten älykköjen ideoiden kanssa: heidän ajatuksissaan maaplaneetan peli on miltei jo menetetty.

    Valitut kolonnat lähtevät avaruuteen etsimään elämän mahdollisuuksia, jos hyvin käy, kiitos tekniikan ja edistyksen! Onhan tämäkin kyllä melkoinen luovuttamisen tapa, ei voi muuta sanoa.

    Itse jään mieluusti lentämään tuhkana tänne, olenhan maapallon - tämän ihmeellisen ja kauniin paikan - asukas.

    VastaaPoista
  20. marjatta

    en ottanut sua tohon äskeiseen luokitteluun mukaan siitä yksinkertaisesta syystä, että mun mielestä sä olet meistä ainoa, jolla on teot ja ajatukset balanssissa.

    juhan, jopen, jarin ja vesan profetiat tässä keskustelussa on jo kuultu moneen kertaan, eikä niiden tarjoamalla angstilla ratkaista mitään, kaikkein vähiten käsissämme olevaa väestö-ongelmaa.

    voit uskoa, että halveksin myös itseäni, koska minäkin kohkaan sanoilla ihan liikaa. olen tosin hieman vähentänyt näiden asioiden käsittelyfrekvenssiä blogissa, koska no, jo näiden ajatteleminen edes kriittisessä mielessä on hirveän kuluttavaa ja masentavaa. en halua affektoitua synkkämieliseksi pessimistiksi, vaan yritän vielä istuttaa sen omenapuun.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli ihan ansaittua meri, mutta kyllä me muutkin omenapuita istutamme. Musta ei saa synkkämielistä millään, olen päinvastoin vakaville ihmisille kateellinen, haluaisin lainata heidän yhdessä asiassa pysymisen-osaamistaan ja sen tuomaa uskottavuutta, mutta eivät nämä asiat liity mitenkään siihen, millainen ja mitä haluan omissa tai muiden silmissä olla. Nämä asiat vaan on.

      Ja just siinä mielessä ne kannattaakin sitten ehkä kai välillä unohtaa. Tai...? En tiedä.

      jope

      Poista
  21. meri,

    profetian tarkoitus ei ole ensisijaisesti toimia siten että tulevaisuudesta paljastetaan jokin hätkähdyttävä visio, joka sitten toteutuu - ja lopulta maailman raunioilla voidaan itsevarmasti sanoa, että toteutuipas, olin oikeassa! minusta meidän puheissa ei ole mitään tällaista.

    profetian tarkoitus on herättää nykyhetkessä huomaamaan paha uhkakuva ja toimimaan sen mukaisesti. itsestäni voin sanoa vain, että tämän asian aiheuttama angsti ei ole mitään esitystä. mitä voin tehdä? ainakin ottaa asian esiin, puhua siitä asiana, joka vaivaa päätäni. jos kukaan ei tästä asiasta puhu, ei mitään tapahdukaan. toivon, että mahdollisimman monen ihmisen päätä alkaisi vaivata.

    minusta tästä asiasta puhuminen on yksinkertaisesti tärkeää, erittäin tärkeää, onpa edes jotain heikkoa signalointia jostakin mikä tulee tapahtumaan.

    totta kai puhe maailman lopusta on myös megalomaanista ja naurettavaa ja jopa vaarallista, jos sen kannan ottaa. voin itsekin ajatella niin.

    näen tässä kuitenkin myös vedenjakajan. en pidä maailmassa yleisesti siitä, että hyvin paljon järkevästä puheesta vaiennetaan jollakin ideologisella logiikalla vain koska se ei sovi omaan mukavuuteen.

    en osaa yhtään sanoa, kenen teot ja ajatukset ovat parhaiten balanssissa, kun en ole jumala eikä asia minulle myöskään kuulu. eri ihmisten asenteita osaan kyllä arvioida ja minusta tässä on ollut kaikilla ihan hyvä asenne, kukin on puhunut oman persoonansa kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee Kierkegaardin väännöt ja paradoksit mieleen kun lukee näitä meidän juttuja. Tunnistaa ittensä jonkinlaisena monena teistä kaikista. "Joo, noinhan se myös on kuin tuo sanoo... osittain..."

      Tuntuu että olen loukannut meriä. En halua vähätellä ketään, meitä kaikkia tavitaan. Myönnän että minun pragmatismini maistuu nihilismiltä, mutta rakastan elämää liikaa ollakseni sellainen. Pidän sikareista ja tv-sarjoita mutta ne eivät estä lihansyönnin tarkkailemista, minuutin suihkua (lämmin vesi!), joukkoliikennettä, pyöräilyä, matkustamattomuutta, tuulisähköä, ylen hätyyttämistä tärkeään ohjelmaan, kierrätyshuonekaluja ja -elektroniikkaa. Muuta ei nyt tule mieleen. Niin ja tään blogin kirjoittamista joskus myös tylyllä tavalla.

      meri, tuo uima-altaiden rakentaminen kuivuusalueella ON TiETENKIN TÖRKEÄÄ, koska kyse on samasta pohjavedestä. Se on aidosti riistoa.

      Poista
  22. vesa, jope, juha

    seuraava on kirjoitettu pienellä twistillä: mä pelkään että kun ihmistsunami lähitulevaisuudessa on tosiasia, te kundit ette edes huomaa sitä, koska olette niin keskittyneitä pilkkomaan filosofista pilkkua palasiksi täällä niitsessä. havahdutte tsunamin tuloon vasta kun se puree teitä nenään, jos silloinkaan.

    en oikein tiedä miksi olen niin turhautunut tähän keskusteluun, tai miksi edes kommentoin sitä. ehkä se on ihan sen takia, että saadaan teidän äijäbondailullenne tasapainoinen äärilaita. siitä kiitän, että subjektiin kytkeytyvät leimakirveet puuttuvat täältä kokonaan. se on harvinaista ja ihanaa.

    ja juha, sä et ole mitenkään loukannut mua. asia taitaa olla ihan päinvastoin: tässä ketjussa en ole kyennyt olemaan punnitseva tai analyyttinen, vaan olen antanut intuition l. kiukun viedä. rakastan teitä kaikkia, ja siksi on niin rasittavaa olla vihainen, että en jaksaisi enää toista kertaa olla.

    meri

    VastaaPoista
  23. meri,

    ymmärrän hyvin tuohtumisesi: kyllähän me tuolla ylempänä myös innostuimme asiasta (ainakin jossakin määrin, kiinnyimme tähän huoleen ja kaikkeen sellaiseen, ajattelimme että puhumme tärkeästä asiasta). kun asiaa katsoo vähänkin ulkoapäin, siinä näyttäytyy myös koomisia tai kiusallisia piirteitä, joita vastaan tekee mieli näpäyttää. en voi syyttää sinua ollenkaan tästä: karikatyyrimäisesti poikaporukka pallottelemassa ideaa, jonka kukin on viimeinkin hiffannut.

    silti sanoisin että tämä ilmiö, josta olemme puhuneet, on yksi vähiten esillä olleista tärkeistä asioista, jotka olisivat saaneet poliittista painoarvoa. toki näemme jatkuvasti Euroopassakin signaaleja ja merkkejä siitä, että tähän asiaan reagoidaan, vaikkei sitä suoraan nimetä.

    no, jäädään siis ainakin minun puolestani rauhaan tämän asian tiimoilta, ellei uutta ilmene.

    olen varma, että olen itse tässä kommenttiraidassa käyttänyt paljon ärsyttävämpää kieltä kuin juha, joka on luovinut kaiken parhaimman diplomatian mukaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOS se ohjelma tulee, katsotaan se sitten kaikki!!! ja meri, sitten sitä vasta kommentoidaankin täällä :0)

      Poista
  24. Merin huomio poikien analysointivimmasta on hyvä.
    Siis Vesa, Jope ja Juha, tehän höpötätte toisteisesti ja turruttavasti samoja asioita, ihan kuten Saision Koivun ja tähden älymystöhemmot, joille todellisuus iskee tosipaikassa päin pläsiä toisin kuin näytelmän kahdelle sopeutumaan kykenevälle käytännön ihmiselle. Tämä on kärjistys, mutta aivan varmasti näyttäytyy tällaisena mahdolliselle koplamme ulkopuoliselle blogin lukijalle.

    Vesa, sinun mielestäsi pitäisi lisätä tietoa ja puhua enemmän, mutta minusta taas näistä asioista on jankutettu aivan liikaa. Vuosikymmeniä. Ihmiset turtuvat.

    Minua kyllästytti niin se Saision näytelmä. Taas kerran jääkarhu loikkii näyttämöllä yms. kuvastoa, hohhoijaa.

    "Maailman mentaalinen tila" (merin lainaus Juha Hurmeelta) on hyvä ilmaus. Jos kaikissa blogeissa alettaisiin jauhaa maailmanlopun lähestymistä, niin mitä se auttaisi ketään. Minä en ainakaan jaksaisi useammassa blogissa sitä, täällä just ja just. koska te keskustelette välillä kiinnostavasti muistakin aiheista.

    Taistolaisaikana jotkut taidealan opiskelijat lähtivät yksisilmäistä, ideologista opetusta pakoon opiskelemaan ulkomaille. Myös taiteilijoita lähti tai vaipui hilajisuuteen.
    En toivo, että väestönkasvusta ja luonnontilan tiedostamisesta tulisi Suomessa vastaava ainoa oikea taideteoksen aihe.
    Ajattelen tässä Saision näytelmää. Koivu ja tähti, mitä siitä lähtökohdasta olisi syntynytkään! Miten paljon Suomen satavuotiaasta historiasta löytyisikään myös positiivista, mentaalista tilaa kohottavaa.
    Joka ajalla on aiheensa, joissa pitäytyminen takaa sen, että kuuluu kulttuuripersooniin ja älymystöön. Ihmiset eivät edes huomaa menevänsä virran mukana.

    Jope, otin veden kuljettamisen esimerkkinä siitä, että ongelmia ratkotaan. Kuivuus on nykyään harvinaisempi vitsaus kuin minun nuoruudessani, samoin nälänhätä, koska on keksitty geenimuunneltu ruoka.
    Kiina-ilmiö syntyvyyden säännöstelyssä voi toteutua milloin vain myös muuualla. Tämänkin eteen tehdään parhaillaan töitä, ja on alueita, joissa työ on vaikuttanut.
    En jaksa listailla esimerkkejä. Olen lukenut paljon näistä asioista kehitysmmaajulkaisuista.

    Pakolaisuus on asia, joka huolettaa minua eniten. Maailmassa on lähes 66 miljoonaa pakolaista, heistä puolet lapsia. He tarvitasevat akuutisti apua.

    Miellyttävää iltaa ja iloa toivotellen,
    Piparinpaistaja

    VastaaPoista
  25. vesa

    en suin surminkaan halua torpata teidän keskusteluanne tästä aiheesta, vaikka ajattelenkin asiasta kuten marjatta: "en osaa ottaa näitä maailman kokoisia murheita mieleeni, verenpaineeseeni ja yöuniini."

    jos kytketään ilmastonmuutos ja väestönkasvu yhteen, niin pienempi määrä lapsia on tietenkin tehokkain keino vähentää päästöjä. kaikki muut tavat vaikuttaa omiin päästöihin ovat paljon pienemmässä mittaluokassa. vielä merkityksettömämpiä ekotekoja ovat nämä minun kierrättämiseni tai hehkulamppujen vaihtaminen ekolamppuihin. okei, nämäkin ovat oikeasti hyviä tekoja, mutta muita syntejä niillä ei soviteta.

    toisaalta ei kukaan tiedä, millaisin päästöin nykyvanhempien lapsenlapset tuottavat energiansa tai kulkevat paikasta toiseen.

    meri

    ps. juha, KÄÄK!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meri, ymmärrän täysin käytännöllisen näkökulmasi - minulla on jotenkin nyt portit auki kaikenlaisille kauheuksille, en oikein voi sille mitään. kyllä ne lyön kohta kiinni jollakin tavalla. ja totta on, että itselläni on kolme lasta - iso määrä, ymmärrän. olen heistä huolissani. en tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin ollut jo nuorena näissä väestönräjähdystunnelmissa - en osaa sanoa, miten olisin toiminut, olisiko minulla perhettä tässä määrin. vaikea sanoa.

      Poista
  26. Uskokaa tai älkää, mutta tämä "epäsuoran tiedottamisen" metodi avaa meitä puhumaan suoremmin. Asioita pitää katsoa vierteen, ei kohti. Tästä meidän keskustelusta on tehtävä synteesi; siinä soi jokin osuvuus. Jos luette mun juttuni uudelleen, niin sehän on just oikeastaan merin ja marjatan kannalla helkutti soikoon! mutta sitten sinä on just tuo epäsuoran tiedottamisen efekti. itsekään en oikein tiedä mitä pitäisi itsestään ajatella. Siksi kuuntelen teitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Juha! sokraattinen filosofimme ja epäsuora tiedottaja!

      Poista
  27. Marjatta,

    ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, mutta myönnän suoraan, että minä en ole törmännyt 90-luvulta alkaen monestikaan kunnon keskusteluun väestönkasvun tuhovoimasta - kertoo varmasti sivistymättömyydestäni. Sen sijaan vihervasemmistolaisuuteen sekä taistolaisuuteen verrattavissa olevaa (ja lopulta jopa itsetuhoista) retoriikkaa saa väistellä nykyään minkä ehtii. Sana ihmistsunami löytyy Googlella vain yhdestä insta-osoitteesta ja Jarin kirjoituksista, vaaraa asiaan törmäämiseen ei ole kuin tässä tihentymässä:) joka Juhan blogissa on syntynyt. No, tämä vain esimerkkinä siitä, että toisen kulahtanut juttu voi olla toisen uusi. Esimerkiksi Hesari esitteli pari viikkoa sitten tiedeartikkelissa planeetan uhkakuvia eikä ylikansoitus ollut niiden joukossa.

    Tämä nyt vaan toisena näkökulmana. Pipareita minäkin paistan mieluummin kuin pilaan maailmankuvani!

    VastaaPoista
  28. Kaivoin esiin vanhat ET:n kirjat 80-luvulta, Yläasteen elämänkatsomustieto 7, 8 ja 9. Otsikolla Maailman tulevaisuus on seiskaluokkalaisille pohdiskelua 40 sivua, niistä väestönkasvusta viitisen sivua. Kaseille puolestaan on tätä aihetta kertauksena 9 sivua, ja ysien kirjassa on 14 viimeistä sivua aiheesta Kysymys ihmiskunnan olemassaolosta. Kirjat koottiin yksien kansien väliin 1995, jolloin aiheen osuus ei ainakaan vähentynyt opetussuunnitelmassa. Ehdin opettaa senkin kirjan pohjalta viisi vuotta. Kyllä keskusteltiin ja kyllä laadittiin projektitöitä useiden viikkojen ajan. Epäilen, että uskontotunneilla harvemmin puhuttiin ko aiheista silloin.
    Tätä(kin) tarkoitin, kun sanoin, että aiheesta puhuminen alkaa kyllästyttää.

    Merin loppulause tuo mieleen noiden oppikirjojen aiheen futurologia. Kahdeksannen luokan kirja päättyy Arvo Turtiaisen runoon "Nuori on maailmamme".

    "Nuori on maailmamme. Vastahan havahtuivat idässä,
    lännessä kansat tietoon itsestään.
    Ihmisteot ja unelmat huomisen sylissä uivat
    vartoen suurta syntymähetkeään."

    Rakastin tätä oppiainetta. Siksi olen säilyttänyt kirjatkin. Omat pojat olivat vuoron perään opetuksessani. Nykyään he kutsuvat tiettyjä aiheita keskusteluissamme "äitin et-jutuiksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En huomannut kahta edellä olevaa kommenttia, Juhan ja Vesan, ennen kuin nyt äskeisen julkaistuani.

      Minähän pidin päivänavauksiakin väestönkasvusta, muista kehitysmaiden ongelmista, puhtaan veden puutteesta jne. Elämänkatsomustiedon opettajien koulutuksissa nämä kysymykset olivat jatkuvasti esillä. Esitettin käyriä, miten väestö kasvaa, jos tilanne etenee hallitusti ja miten jos hallitsemattomasti.

      Nyt hyppään tästä pois ja lähden kierrokselleni posti (kirjapaketti itselleni joululahjaksi!) - kirjasto (kolme kirjaa varauhyllystä)- kauppa (sieltä en jaksa paljon tuoda noitten kirjojen lisäksi). U lähtee katsomaan jääkiekkoa.

      Niinhän se onkin Juha, sinun kirjoitus merin ja mun kannalla, helkutti soikoon!

      Käyn ehtoolla katsomassa mitä te olette vielä pamisseet.

      Poista
    2. Et-tyypit ovat se valveutunut ryhmä, jota olen kyllä tavannut usein, heitähän monet kanssaopiskelijani ovat, mutta aihepiiri on ohitettu. Hienoa työtä olet tehnyt Marjatta opettaja-aikoinasi! Me tullaan näköjään jälkijunassa - myönnän että edes filosofien kanssa näitä asioita ei ole mietitty.

      Uskonnon opetus taas keskittyi ihan muihin asioihin. Iloinen olen niistäkin opeista.

      Poista
  29. Sanon nyt tähän väliin, että kun siirrymme vuoden 1918 puolelle muistelemaan sen vuoden sotamme tapahtumia niin suosittelen jokaiselle suomalaiselle Sture Lindholmin Vankileirihelvetti Dragsvikin Tammisaaren joukkokuolema 1918 lukemista (Atena Kustannus Oy, 2017).

    Jos ei muuta 1918-vuoden tapahtumiin liittyvää kirjaa lue niin tuo kirja on oikea valinta.

    En lue sitä hitaasti ainoastaan hitauden ongelmani vuoksi vaan siksi, että se pakottaa mittaamaan mikä mies minä olen. Se haastaa minut täysin. Se tyhjentää ja paljastaa minut täysin.

    Se aiheuttaa väistämättä itsensä tunnistamisen reaktion. - Sen valossa mittelen myös muita tämän blogin mieskirjoittajia mutta en sano mitään.

    Jossain vaiheessa on todellakin sellainen asia kuin lässytys ja mitä naisen rakkauteen tulee niin nainen ei koskaan rakasta lässyttäjää. Muutama napakka runo hurmaamiseen riittää ei niitä miljoonia tarvitse osata tai kirjoittaa. - Nykyaikainen nainen ei rakasta runoilijaa kuin harvassa tapauksessa, hän kummastelee sellaista friikkimiestä.

    Pakotan teitä lukemaan Lindholmin kirjan enkä tee siinä väärin. Sanokaapa ukot mitä sen valossa te olisitte olleet.

    Sitten kirjoitan yhden sanan lihavoiden ja se on VALTA. Ja kohta kirjoitan toisen sanan lihavoiden ja se on TAIDE. VALTA nauraa TAITEELLE ja VALTA hyväksikäyttää TAIDETTA.

    Uskon vilpittömästi, että Vesa tulee saamaan TAITEEN superpalkintoja samalla kun VALTA nauraa koko prosessille. Suurin VALTA suojelee semmoiselta julkisuudelta missä palkitut kirjailijat ovat. VALTA ei tee itseään tykö.

    VALTA tietää jo nyt miten ihmistsunami ratkaistaan.

    Epätietoisuus ja ihmettely kuulvatu niille kummallisille rooleille ja roolihahmotuksille, jotka kytketään TAITEESEEN.

    Sitten kirjoitan lihavoiden vielä yhden sanan ja se on TIETO.

    VALLALLA on TIETO, mutta TAITEELLA ei ole TIETOA, koska taidetta on epätietoisuus. VALLAN tieto on täsmätietoa, TAITEEN tieto on likiarvoa.

    Minä sain TIETOA siitä mitä VALTA tietää dissosiatiivisen paranormaalin psykoosini aikana. Psykiatrinen VALTA kiistää sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkistä, Jari! Hankin teoksen käsiini ja luen.

      Naiset eivät todellakaan jaksa kuunnella mitään poeettisia lässytyksiä maailman tilasta. Tai sanon, että ei ainakaan oma vaimoni jaksa, koska häntä ensinnäkin kiinnostavat paljon "käytännöllisemmät" asiat ja toiseksi hän tuntee minut kyllin hyvin - kun hän päivät selvittelee ties monestako kulttuurista tulevien ihmisten asioita ja opastaa lapsilaumoja, ei hän iltaisin jaksa kuunnella "teoreettista" paasausta raskaista aihepiireistä. Tosin hän on nykyisin hiukan yllättynyt näistä ihmistsunamijutuistani... Ei niin etteikö hän ymmärtäisi mistä puhun (totta kai), mutta olen huomaavinani samankaltaista asennetta kuin arvon naisilla täällä, tosin omalla twistilä.

      Nuorena sain kyllä hurmattua parilla rakkausrunolla - nyt on vain niin, etten itse enää edes ilkeä lukea niitä nuoruudenrunoja (edes hiljaa itsekseni), koska ne ovat ihan sysihuonoja ja herättävät myötähäpeää...

      Valta nauraa runoudelle, lähes aina. Runous on todella vaaraton kommunikaation laji vallan näkökulmasta. Sitä voidaan sietää ja jopa palkita - palkitseminen tietenkin ulkoistetaan joillekin toimijoille, joista ei ole mitään vaaraa vallalle. Yleisesti ottaen runous ymmärretään jonkinlaisena epämääräisenä kauneutena - luulen, että suurin osa lukijoistakin ajattelee näin. En moiti heitä.

      Taiteen, esimerkiksi runouden, metodiikkaan liittyy valtava määrä osaamista ja tietoa, mutta se on vain harvoin hyödynnettävissä muualla, varsinkaan vallan käsittämän tiedon piirissä. Suurin osa runouden hienoudesta pyyhkiytyy lukijoiden ohi - ehkä he kuitenkin tuntevat siitä jonkin häivähdyksen... Runoudella on kyllä myös omaa valtaansa. Esimerkiksi Leinon runoudella on minuun valtaa, ja sillä runoudella, jolla Vesa-Matti Loiri tulkitsee Leinoa, jos nyt otetaan ihan tavallinen mutta mahtava esimerkki. Vesa-Matti Loiri on mahtava runoilija tulkitessaan!

      Valta tietää varmasti miten tsunami hoidellaan, koska mekin sen tiedämme. Emme vain itse uskaltaisi / tahtoisi tuota tietotaitoa koskaan valjastaa käytäntöön.

      Poista
  30. Mistä tuo ihmistsunami sitten tulee minun sanastooni. Kuka tahansa on sen voinut keksiä. Se ei minulle kuulu. Jos Vesa jo hyvin tunnustettuna runoilijana edistää tätä käsitettä niin se on toivottua. Hän voi määritellä käsitettä tahtomallaan tavalla. Ja hänellä on myös vastuu julkaistuna kirjailijana siitä mitä asioita hän ottaa julkisuuden esityslistalleen.

    Mutta kerron jotain. Ei tarvitse uskoa. Ajatelkaa mitä haluatte. - Mutta näin vuoden 2004 tsunamin etukäteen. Istuin nojatuolissa kun näin hyökyaallon nousun ja irtauduin ruumiistani sen yläpuolelle ja minä jonkinlaisessa kauhun kokemuksessa palasin takaisin nahkoihini.

    Kun sitten tapahtumien kulku alkoi tekstiteeveessä ja kaikkialla vyöryä oli se minulle selvää.

    Työkaverini selvisi täpärästi. Kun soitin hänelle Thaimaahan niin linja oli jotenkin äärimmäisen kirkas ja hän kysyi: - Tiedetäänkö Suomessa mitä on tapahtunut?

    Minulle jäi tuska siitä, etten pystynyt ennenäyssäni paikantamaan ja varoittamaan tsunamista. En pystynyt tekemään mitään.

    Nyt varoitan IHMISTSUNAMISTA kaikella sillä voimalla mitä on vaikka se ei mihinkään riittäisi.

    Samalla varoitan siitä mihin valta ja sen hallussa olevat tiedon mahdollisuudet ovat ennättäneet.

    VastaaPoista
  31. Jari,

    paljonko oli ajallista etäisyyttä tuon kokemuksesi ja tapahtumasta tiedottamisen välillä? Olitko ajatellut työtoveriasi paljon noina aikoina ennen tapahtumaa eli oliko välillänne jokin "syvempi" yhteys?

    VastaaPoista
  32. Ensiksikään en usko, että vuorovaikutuksemme on sattumaa. Sinä olet kirjallisissa piireissä jo tunnustettu tekijä kuten paikallislehdessänikin uusinta runokokoelmaasi hyvin vahvasti arvostettiin. Olet suomalaisen runouden aivan ykkösnimiä juuri nyt. Olet dosentti myös.

    Sinulla on mahdollisuus valita ja vaikuttaa niissä realistisissa raameissa mitä kirjailijalla on.

    Minäkin yritän kirjoittaa, mutta mahdollisuuteni ovat huomattavasti rajatummat ja ilman muuta kykynikin.

    Minä istuin nojatuolissa 25.12.2004 noin kello 12 päivällä ja koin tämän unohtumattoman järkyttävän näyn ja luulin silloinkin tulevani hulluksi. Siis koko horisontin täytti äkisti nouseva aalto ja minä irtauduin itsestäni aallon yläpuolelle sitä tarkkailemaan kunnes ikään kuin repeydyin kauhunäystä itseeni.

    Tsunami tapahtui Suomen aikaan yöllä 26.12.2004 noin klo 3.00.

    Ei ollut mitään tehtävissä, koska ihminen pelkää tosiaan tulleensa hulluksi ja vaikenee.

    Jos vielä näen tsunaminäyn aaltomuodossa niin alan heti toimia vaikka joutuisin toimintaani häpeämään sikäli mikäli näky on tarkentuneempi kuin tuo minkä kerroin. Minä en nähnyt mihin aalto iskeytyy.

    Käsittääkseni en ole ainoa näkijä ja vielä minulla on sellainenkin näkemys - jostakin sen kaivan muististani - että puolustushallinnot etsivät tällaisia näkijöitä.

    Tsunaminäkyni ei ole ainoa paranormaali kokemukseni.

    Siis näkyni ja tapahtumien realisoitumisen välillä oli melko vähän aikaa ja vasta tapahtumien vyöryssä muistin työkaverini, joka on ahkera matkustaja eivätkä hänen monet matkansa enää ihmeemmin tehneet vaikutusta, koska hän niin usein kertoi niistä ja menoistaan ja meiningeistään.

    Tosiaan vasta tapahtumien kokonaisuuden vyöryssä hän tuli ahaaelämyksenä mieleeni. Mutta sitten kun oli aika soittaa hänelle - en muista tarkkaa ajankohtaa - sain hänet heti kiinni ja oli kuin hän olisi seisonut vieressäni.

    Kun aalto tuli niin hän oli turistiveneessä ja hänen kertomuksensa mukaan hän ja hänen miehensä pelastuivat sen vuoksi, että paikallinen veneen kuljettaja ohjasi veneen merta kohti eikä rantaa kohti. Aaltohan rantaa lähestyessään hidastuu ja nostaa korkeutta. Muistaakseni itseni järistyksen kohdassa, aallon alussa se oli ainoastaan puolen metrin korkuinen ja muistelen lukeneeni, että Kaakkois-Aasian ylin iskeytymiskorkeus rantaan oli 26 metriä.

    Ihmistsunami on sitten ihmisten tsunami - mutta pakko on myöntää, että olen valmiudessa näkemään näitä vesitsunameja.

    Työkaverini - hän on tänään eläkkeellä - oli ihan ok työkaveri kuten työpaikoilla on ok ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari, todella kiinnostava kertomus. Vastaavia ilmiöitä tunnetaan, eikä niitä ole helppo selittää tieteen osoittamin luonnollisin perustein täysin. Tietenkin yritetään.

      Ehkä tällaiset kokemukset viittaavat siihen, että käsityksemme ajasta ja tapahtumista eivät ole "todellisuudessa" sidottuja vain "lineaarisuuteen". En tiedä, kinkkinen juttu!

      Kiitos muuten tuosta vinkistä eli viittauksestasi Ilkassa julkaistuun arvioon Valekuolleista. Hyvin kirjoitettu juttu, ilahduin siitä kovasti!

      Poista
    2. Ilkka ja Pohjalainen tekevät minun suunnassani yhteistyötä ja lieneekö Pohjalaisessa ollut sama juttu kuin Ilkassakin mutta minun paikallislehteni on Pohjalainen.

      Poista
    3. Ok, Tikkurilan kirjastossa käteen sattui Ilkka. No, sinänsä hyvä, jos jutut leviävät vähän laajemmallekin, vaikka yleensä tämä vähentää erilaisten kritiikkien määrää. Tietenkin jos arvostelu on tuollainen, sitä (narsistisesti) tahtoo mahdollisimman monen silmiin.

      Poista
  33. Korjaus: Muistaakseni ITSE järistyksen kohdassa...

    VastaaPoista
  34. Jarin näky on huikea. Se myös todistaa siitä, että meissä on paljon sellaista, mitä me emme joka päivä, useimmat koskaan, tavoita.
    Tällaista kokemusta tavoitellaan jossain erikoisefektein varustetuissa elokuvateattereissa.

    Sekin vielä, että Jari sinä osaat sanoittaa kokemasi.
    Sinä olet niitä harvoja, joka osaa kertoa myös mitä psykoosissa tapahtuu, mitä tämä näky ei siis ollut.

    Noista sukupuolirooleista sen verran, että minä olen kyllä meillä se isompi paasaaja. Olin tottunut paasaamaan aamulehtiä lukiessamme, varsinkin eläkkeelle jäätyä, kunnes U sanoi yhtenä aamuna, että nyt menee liian pitkälle, se on loppu nyt, hänenkin pitää saada keskittyä. Siitä asti olen lukenut kynä kädessä. Ympyröin sellaiset asiat, joista haluan vaihtaa ajatuksia. Meidän aamukahvipöydästä saisi sketsin. Minä naurahtelen, ja kynä käy.
    (Minusta on nyt syntynyt liian erinomainen kuva täällä, joten ajattelin kertoa, että tällainen saarnaaja minussa myös asuu.)

    VastaaPoista
  35. Kiitos, Marjatta. - Psykoosi on kauhea sotku ja hajoaminen.

    En pidä tsunaminäkyäni psykoottisena. - Ja samalla psykoosiinikin sisältyi sellaista mikä ei ollutkaan psykoosia vaan jonkinlaista ennenäkyä niin arvelen.

    Samalla kun minulla on omat vaikeuteni olen kiinnostunut niistä tieteellisessä mielessä.

    Yritän olla mahdollisimman kriittinen. Hörhöily ei kiinnosta eikä myöskään se, että alkaisi tehdä itsestään jotakin numeroa.

    Minulle syntyy aika hykerryttäviä mielikuvia kun ajattelen Sinua ja herra U:ta aamukahvipöydässä. - Jos hänellä vieläkin on kestämistä Sinussa niin välitä hänelle lämmin osanottoni!

    VastaaPoista
  36. Nautittavaa keskustelua.
    Pari anekdoottia jäi mieleen. Mm. se että hesari ei nimennyt maailman vaarallisinta ilmiötä, väestöräjähdystä, edes yhdeksi planeetan uhaksi. Olen sanaton. Naurattaakin.
    Vesa kertoi rehellisesti, ettei varmasti sivivistyeen ja aikaansa seuraavan kaveripiirinsäkään kanssa ole juuri tullut asiasta keskustelleeksi.

    Juuri tästä mun ihmetys kumpuaa, oikeastaan enemmän kuin huolesta.

    Sekin on totta, että onhan väestönkasvuusta puhuttu ennenkin, Rooman klubin hyvää jälkivaikutusta, mutta tätä mittaa ei ole silloinkaan voitu edes kuvitella. Kaikki se puhe, kasvatus jne. ei kuitenkaan ratkaissut asiaa lainkaan. Ei tietenkään.

    Vastuu on siellä missä se tapahtuu. Sen toteamiseen ei keskimääräinen länsimaalainen ihminen pysty. Eikä halua pystyä. Tällä en tarkoita ketään täällä vaan yleistä ilmapiiriä.

    Lopuksi. Kuvitelkaa joku joka nauraa ilmastonmuutosuhalle. Sanoo että don´t worry babe. Ennenkin on selvitty. Näitä tulee ja menee. Ja onko se ihminen nyt sittenkään....

    No, tuo sama tapahtuu koko ajan vielä vaarallisemman uhan suhteen, väestöräjähdyksen, ja mm. hesari: ai, mikä?
    Tässä asiassa en aio kuulua joukkoon.

    En ymmärrä myöskään miten asian tunteminen olisi elämästä pois. Ettei minusta synny parempaa kuvaa totean, etten ole yhtään kokonaista päivää elämässäni pilannut ensimmäisenkään "maaimantila"-jutun vuoksi ja ellen lopulta ukkoistu (tyttäreni usein valittaa leikillisyyttäni muihin isukkeihin verrattuna)on varmaan niin, etten tulee pilaamaankaan. No, riippuu tietenkin siitä mitä tapahtuu. WTC-päivä oli kyllä paha, ja ehkä siinä päivässä ja maailmankuvan murtumisessa oli jotain sellaista, minkä soisin tapahtuvan myös tässä väestöasiassa. Nuo numerot tulisi tajuta ja meistä tulisi tuntua hyvin epätodelliselta silloin.

    Nyt lopetan tässä aiheessa jossa toisteisuus on ollut tyylirikkoni, mutta ei tässä ole yritettykään rakentaa esseetä tai sellaisen aineksia, vaan kiistakirjoitusta ystävien kesken.

    jope

    VastaaPoista
  37. jope,

    tuli vielä tällainen mieleen: meistä suomalaisista vähintään 70 prossaa kuuluu kirkkoon ja hyvin monet meistä ovat kuulleet kristinuskosta (nekin jotka eivät ole kristittyjä) - silti jos ihmisiltä kysyttäisiin, miten kristinusko vaikuttaa heidän elämäänsä, vastaus voisi olla samantapainen kuin räjähdysmäisen väestönkasvun ja ylikansoituksen suhteen: no, onhan siitä puhuttu moneenkin otteeseen koulussa ja muualla, mutta mä ajattelen siitä vähän omalla tavallani, ei sillä ole niinku henkilökohtaisesti hirveästi merkitystä. Tämäntapaiset asiat kuin kristinusko, islam, maailmanloppu ja ihmistsunami ovat yksinkertaisesti liian isoja juttuja, jotta niitä voisi opettaa siten että istutaan pulpetissa ja käsitetään jotain. Suunnilleen näin ajattelen. Niiden täytyy osua jollakin tavalla kohdalle, henkilökohtaisesti, vaikka sitten ajatuksena tai odotuksena.

    Jari, tsekkasin muuten googlesta "human tsunami" -hakusanoilla ja sieltä tuli enemmän osumia, ei kuitenkaan mitenkään älyttömästi. Mm. Berlusconin lausumat ihmistsunamista, joka rantautuu Lampedusaan, ja Indonesian uhkaus Australialle 10 000 turvapaikkasiirtolaisen tsunamista, jos A. sotkeutuu I:n tiukkaan huumevalvontapolitiikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellä tarkoitin ev.lut. kirkkoon, muut kristilliset kirkot ja yhteisöt tähän tietenkin vielä lisäksi.

      Poista
    2. Tuo on totta Vesa, täytyy olla jokin henkilökohtainen side asiaan muuten peittyy asioiden ja ilmiöiden huminaan ja kohinaan ja se on vain yksi jutuista.
      Mikähän mun on? Tiedän. Olen jotenkin havahtunut siihen että ainokaiseni tulee elämään maapallolla jonka väkiluku kohoaa rajusti 10 miljardiin ja Euroopassa joka tulee kohtaamaan varmasti asioita jotka eivät tule olemaan hallinnassa. Pessimisti? En mielestäni. Numerot ovat vain havahduttaneet minut. Asioiden mittaluokka on mennyt uusiksi. Vanhat, ennestään jo huolestuttavat numerot ovat entistä rajumpia. Tuo edellisen ketjun YK:n väestökuva kertonee kaiken. Jos se ei kerro asiaa ihmisille (em. syistä) on tietenkin turha asiasta puhua ennen kuin henkilökohtainen side asiaa on.

      Esimerkillä pistän taas itseni peliin edellä puhutusta.
      Puoli Suomea ja panikoivat toimittajat tuntuvat pelkäävän mediassa median itsensä lietsomana Venäjää.Pitäisi mennä äkkiä Natoon kun vielä on aikaa. Lehdet rummuttavat jatkuvasti Venäjä-uhkaa. Ryssä tulee millä hetkellä tahansa tai yli tai aivopesee tiedottomia ja tyhmiä kansalaisia kuin Sauronin valtakunta.

      Minä en kuiotenkaan pelkää nykyistä Venäjää millin vertaa. En kannatakaan, mutta olen varma ettei sieltä kohdistu meihin sotilaallista uhkaa ja kannustan humaaniin yhteiseloon! Eli tämä on minun positiivisuuttani, optimismiani ja humanimsiani, jonkun mielestä ehkä naivia huolettomuutta.

      jope

      Poista
  38. Tsunami on tehokas pedagoginen käsite. Siitä tulee jotakin päälle vyöryvää. Se assosioi vesitsunamiin, hyökyaaltoon. Väestöräjähdys ei ole yhtä tehokas käsite.

    Jos käsitettä ihmistsunami voitaisiin käyttää kansalaisvalistuksessa niin olisinpa tyytyväinen.

    Mutta ymmärrän tietysti sen, että nykyhumanismissa ihmistsunami nähdään ikään kuin yksilön arvon kieltämisenä, siihen tullee fasistinen sävy mille ei voi mitään voi.

    Totuus joka tapauksessa on, että piirroksena väestökehitys ajanlaskumme alusta tähän hetkeen ja tästä eteenpäin muodostaa tsunamiaallon.

    Samalla tietysti tuskin monikaan asia sisältää sellaista animaalista pelkoa kuin tsunami, koska se todellakin on nyt vesitsunamin merkityksessä. Mutta meidän tulee pelätä ihmistsunamia!

    Oman vuoden 2004 näkyni jälkeen olen ollut vesitsunameista ja niiden mahdollisuuksista tietenkin kiinnostunut.

    Eräs näkijä, joka kerrotun mukaan näki esim. 11.9.2001 WTC-tapahtumat etukäteen on nähnyt muistini mukaan - pitäisi aina tarkistaa lähteistönsä ennen kuin jotakin tänne kirjoittaa - että Kanarian saarilla oleva Cumbre Vieja - tulivuori purkautuu noin viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä. Se aiheuttaa tsunamin.

    Tämä tsunami olisi sitten Yhdysvaltain itarannikolla ja myös New Yorkissa kahdeksan tunnin kuluttua. Kuten kerroin niin vuoden 2004 tsunamin suurin rantaaniskeytymiskorkeus oli tietojeni perusteella 26 metriä. New Yorkiin taas iskeytyisi tsunami, joka olisi korkeudeltaan 50 metriä.

    Itselläni ei ole ollut tsunaminäkyni jälkeen mitään sellaista näkyä. Myöskään ennen vuoden 2004 näkyäni en ollut kiinnostunut tsunameista ja ruokkinut niillä mielikuvitustani.

    Tuosta Cumbre Viejasta olen noin yleisellä tasolla ahdistunut.

    Voimme kuvitella ja te kaikki voitte kuvitella, että jos ajanhetkellä NYT Cumbre Vieja purkautuisi ja syntyisi megatsunami niin kahdeksassa tunnissa tuskin esimerkiksi New Yorkin evakuointi onnistuisi vaan koko Yhdysvaltain itärannikolla syntyisi liikenteen tukkiva paniikki.

    Cumbre Vieja ymmärtääkseni koko ajan oireilee ja se edelleen ymmärtääkseni joka tapauksessa jossain vaiheessa purkautuu ja aiheuttaa tsunamin.

    Näin ollen juuri tämä kuuluisi kysymyksiin, jotka esittäisin Trumpille, jos pääsisin häntä haastattelemaan. Siis minkälaisia turvallisuussuunnitelmia Yhdysvalloissa on tsunamivaaraa varten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmistsunami, niin ikävältä ja armottomalta sanalta kuin se kalskahtaakin, on myös siinä mielessä hyvä, että tsunamihan lähtee jostakin ja päätyy jonnekin. Tsunamille on olemassa alkusyy. Ei sana korreloi suoraan YK:n väestölaskelmien mukaan.
      Myös tätä asiaa pitää rohkeasti tuoda esiin. Se ei ole syylistävää, vaan tilannetta kartoittavaa.
      Jari, Saulin lapsen jälkeen Eurooppa ja Suomi on edelleen syntyvyydeltään isosti miinusmerkkinen. Monissa läsnimaissa on tällä hetkellä sota-ajan syntyvyysluvyt. Saksassa korostetusti. Jos joku haluaa vielä ottaa esimerkiksi Saksan luvuista pois maahanmuuttajien syntyvyysluvut tilastollisesti, paljastuu germaanien suorastaan itsetuhoisen alhainen syntyvyys. Sama koskee monia muitakin maita.
      Tästä syntyvyyden epäsymmetrisyydestäkään ei keskustella. Ihan niin kuin numeroista puhuminen olisi jokin julistus jonkin psta jotakin vastaan.

      Tälläistä faktafoobista ihmistä, ilmapiiriä on mun ainakin todella vaikea ymmärtää.

      jope

      Poista
    2. Hitto, kun kirjoitan näin nopeasti ja kiusaan teitä korjaamattomilla kirjoitusvirheillä!

      jope

      Poista
  39. Will the Cumbre Vieja erupt?

    Cumbre Vieja, on La Palma near the tourist hotspot of Tenerife, is the most active volcano in the Canary Islands.

    It has recently been rocked by dozens of seismic movements of low magnitude between 1.5 and 2.7.

    More than 40 mini quakes struck in 48 hours between October 7 and 9.

    The largest of the tremors registered 2.7 on the Richter scale and struck 17.4 miles underground.

    Hundreds more rocked the tinderbox island in jusy 15 hours from October 13-14.

    The quakes have sparked fears the island's huge Cumbre Vieja, which means "Old Summit", could blow.

    As concerns grew, a team of scientists was reportedly rushed in to monitor the murmurming mountain.

    According to The Express, the boffins will sample underground water to meaure PH levels, conductivity, temperature and radon dissolved gas activitiy.

    Experts from the National Geographic Institute have also been monitoring the site.

    Geologists are taking CO2 gas samples and studying the structure and strength of the volcano.

    Lainaus The Sunin artikkelista 27.10.2017

    VastaaPoista
  40. Jope, minä en ole kyllä huomannut mitään ryssäpelkoa viime aikoina. Päinvastoin, meillähän on hyvät suhteet itään ja presidentti, joka osaa keskustella venäläisten kanssa. Vakaa tilanne. M i s s ä tätä pelkoa on lietsottu?

    Itse en koe kyllä mitään pelkoja mistään suunnasta. Se ei tartu edes teidän mielipiteistänne. Olen huoleton omien lasteni ja lastenlasteni suhteen.
    Maailmassa tapahtuu kaikenlaista, kuten on tapahtunut ennenkin. Tilanteet ja olosuhteet muuttuvat, ja meidän on mahdoton ottaa huomioon kaikkia muuttujia. Futurologia on tieteen aloista epätarkoin.

    Jotkut varmaan aistivat luonnononnettomuuksia toisia herkemmin, kuten Jarin tapaus osoittaa. Myös eläimet vainuavat vaaran, kuten sen tapaninpäivän tsunamin yhteydessä taas muistutettiin. Kun ne alkavat paeta ylöspäin, ihmisen pitäisi seurata. Ne aistivat ilmeisesti maasta ja ilmasta merkkejä paljon meitä herkemmin. Meidän aistimme ovat hurjan heikot.

    Täällä kun useampi on kertonut omista ekotavoistaan niin kerrankin minullakin on jotain. Minähän olen se tuhlaajatyttö, joka käy rennosti lomilla eikä edes tutki tuotteista niiden kotimaisuusastetta. Noo, siis - me hankimme nykyään usein ruokaa ResQ-palvelusta. Siinä myydään paikkakunnan ravintoloiden lounastarjoilusta ylijäänyttä ruokaa, ns. hävikkiruokaa päivittäin halvalla palveluun ilmoittautuneille. Kerran saimme kilon burgundinpataa 4 eurolla ja vielä hyvän leivän kaupan päälle. Tänään herkuttelimme kreikkalaisravintolan viininlehtikääryleille ja pizzalla. Kouvolan ravintolat ovat hyvin mukana tässä. Myös ihminen, joka on mukana vain laiskuuttaan, ei viitsi laittaa ruokaa, ja säästösyistä, tulee siinä samalla olleeksi mukana hyvässä.

    Ekovalintojen pitäisikin mennä yhteiskunnassa niin, ettei yksilön enää tarvitse joka hetki valita, vaan oikeita valintoja olisi jo tehty. Ei pitäisi joutua miettimään, onko oikein ostaa jotain sharon-hedelmää kaupasta, kun sitä siellä on ja lanttua ei näy missään. Siis vähän enemmän sääntelyä saisi olla.

    Lasten lukumäärästä sanoisin, että sinulla on Vesa aivan oikea määrä. Kolme on hyvä! Meidän oloissamme Suomessa viisi voisi olla yläraja. Vanhoillislaestadiolaisten perheet ovat älyttömiä. Eräässä naistenlehdessä oli jokin aika sitten juttu minun ikäisestäni naisesta, jolla oli 99 lastenlasta.

    VastaaPoista
  41. Sanon nyt ääneen ensiksikin sen minkä te viisaina ihmisinä arvaattekin heti eikä se tule yllätyksenä.

    Koska Cumbre Vieja on jo epävakauden tilassa niin Pohjois-Korea tekee ohjusiskun tulivuoreen edistääkseen sen purkautumista. Näin New Yorkiin ja Yhdysvaltain itärannikkoon kohdistuva tsunami on ehkä korkeampikin kuin 50 metriä. Koko Yhdysvaltain itärannikko lamautuu.

    Tällaisen ajattelun pitäisi olla selvää ja kirkasta.

    Sitten Jope, voidaanko käsite tsunami hajottaa jotenkin osiinsa.

    No, ainakin siten, että tsunami on kasvava pakottava voima, joka rantautuu johonkin.

    Suomen syntyvyys ei ole se pääjuttu vaan pääjuttu on se tsunami, joka rantautuu Suomeen. Ihmisvyöryä emme voi estää ja ihmisvyöry on yhtä kuin ihmistsunami.

    Eurooppa on vain kielellinen käsite. Ihmistsunami taas ei ole kielellinen käsite vaan voima, fysikaalinen voima, jonka ihmismäärä aiheuttaa ja ihmisvoima purkautuu johonkin ja se purkautuu sinne missä on tilaa.

    Niinistöön en ota muuta kantaa kuin että on tympäisevää kun niin vanha mies lisääntymisasiassa kadottaa todellisuudentajunsa. Hän on kasikymppinen kun hänellä on pikku lapsi, joka haluaisi ehkäpä isäkseen sellaisen isän kuin iän perusteella muillakin pikkupojilla on. Lapsi ei ehkä osaa arvottaa presidenttiyttä kovinkaan kummoiseksi asiaksi. - Muuten Jenni Haukiota pidän sieluvanhuksena, jonakin semmoisena, jonka kanssa en yhtään voisi asiallisesti keskustella niistä asioista mistä yritän kirjoittaa tähän blogiin. En käsitä häntä lainkaan. Hän on minulle mysteerio. Ylhäisönainen 1800-luvun alusta? Ehkäkö? En käsitä häntä yhtään. En halua olla tekemisissä.

    Kirjoitan tähän blogiin vain siksi koska ohi kaiken muun ajattelen blogistia ajattelijana ja myös hänen kommentoijiaan ajattelijoina.

    VastaaPoista
  42. Pikkupoika oli lipsahdus, mistä minä tiedän presidenttimme lapsen sukupuolta!

    VastaaPoista
  43. Rupesin itkemään. Ja pakko on myöntää, että nyt on lopun aika. Olen teeskennellyt että olisin teidän vertaisenne.

    Te solahditte normeihin ja yhteiskuntaan ja minä olen friikki.

    Ei meidän välillämme ole todellista keskusteluyhteyttä.

    Minun keskusteluyhteyteni on ehkäpä siellä missä on ortodoksisia munkkeja ja nunnia - yksinäiskilvoittelijoita. Heidän kanssaan pystyisin puhumaan ihmistsunamista kuten tahtoisin.

    Kuinka voisin puhua ihmistsunamista niiden kanssa, jotka ovat osallistuneet sen enentämiseen.

    Yritin olla teidän kanssa samanarvoinen ja samis ja tiedän, ettei se koskaan olisi ollut mahdollista eikä ole.

    Nyt minun aikani on irrottaa ankkuri tämän blogin laiturista.

    Jotakin päin.

    VastaaPoista
  44. Jari, minusta on tärkeää, että olet (ollut) täällä, varmasti niin sinulle itsellesi kuin meille muille. En ole kokenut, että ihmistsunamipuheesi olisi kaikunut kuuroille tai välinpitämättömille korville. Me kaikki olemme - ortodoksisessakin merkityksessä - syntisiä ihmisiä, olimmepa muutoin millaisia hyvänsä (sori Juhalle ja Marjatalle että sotkin teidät tällaiseen uskonnolliseen määrittelyyn). En usko, että rajalinja menee ainakaan tässä.

    Eii se mene myöskään psyykkisen terveyden ja sairauden välillä, vaikkemme olekaan olleet psykoosissa. Monessa muussa tilanteessa ja tilassa kyllä. Yhteys ei varmasti vaadi samuutta, riittää että on halua olla yhdessä.

    Mutta ymmärrän hyvin, että sinua ahdistaa seurustella intensiivisesti netissä. Silloin voi olla hyvä odottaa, että olo tasaantuu.

    Joka tapauksessa: Ainakin minä olen saanut paljon sinulta!

    Kaikkea hyvää, mitä päätätkin tehdä!

    VastaaPoista
  45. Jari, et sinä minusta ole mikään friikki. Tuo lauseesi, että et olisi meidän vertaisemme on aivan h a s s u. On ikävää jos sinulle tulee välillä sellainen olo.

    Ihmisten ei tarvitse olla samiksia keskustellessaan. Minun parhaat naisystäväni ovat kaksi lapsetonta yksineläjää ja yksi perheellinen kuten minä.

    Olet ehkä väsynyt näihin keskustelunaiheisiin. Suoraan sanoen minusta ei ole kenellekään terveellistä jatkaa tämän luokan ongelmien penkomista kaiken aikaa. Olenkin yrittänyt siksi kevennellä välissä.

    Meillä on välillä ollut keskusteluissa täällä huumoria. Kaipaan sitä.

    Toivon, ettet pidä pitkää taukoa tai tulet vaikka käymään minun blogissani joskus.

    Sinä tarvitset Jari myös keveyttä, ei vain synkkien aiheiden pohtimista. Sinähän olet harvinaisen hauska tyyppi.

    Ei se, että on joskus kinastellut jonkun kanssa osoita muuta kuin sen, että toinen on tärkeä. Ei yhdentekevien kanssa viitsi vängätä.

    Kommentistasi välittyy hurja yksinäisyys ja alakulo. Älä itke, tai itke vaan sen aikaa kuin on tarpeen, mutta nosta sitten pääsi. Olet arvokas, ja minä välitän sinusta.

    VastaaPoista
  46. Vesa,
    syntisiä ja vaillinaisia ollaan. Minä koen, että oman elämäni kulussa on paljon hyvän sattuman ansiota, sinun mielestäsi varmaan johdatusta.

    VastaaPoista
  47. Yhdyn ilman muuta Marjatan ja Vesan sanoihin sulle Jari. Itse koen sinuun yhteyttä eniten sinun blogisi tekstien kautta, vaikka en tietenkään väitä että tunnen lainkaan niitä syvyyksiä missä olen käynyt tai että olisin kokenut vastaavia taakkoja. En ole.

    Sen sijaan se että sanot, ettet koe todellista keskusteluyhteyttä, on tuttu tunne. Varmaan monessa kohtaa moni muukin on tuntenut niin täällä.
    En tarkoita nyt esim. poliittisia eroavaisukksia vaan kyllä täällä olen minäkin kokenut välillä esittäväni samista asioissa, jotka eivät kosketa minun elämääni ja kysymyksiä lainkaan. Olen normimainen selkeän työtehtäväni kautta, perheen asioiden kautta kai myös, mutta elämässäni on liuta sellaisia asioita, että jos otan ne esiin puolituntemattoman ihmisen kanssa, ottaa tuo ihminen vaistomaisesti pienen etäisyysliikeen sivummalle. Ne liittyvät pääasiassa omaan elämänhistoriaani, sukuuni ja siihen että on paljon asioita jotka ovat monille ihmisille arkipäivää ja normaalin kiinnostuksen kohteita mutteivät minulle.
    Olen siis "friikki" monien tottumuksieni osalta enkä ole kovinkaan päivittynyt yksityishenkilönä tähän vuosituhanteen. Olen kuin menneisyydestä tupsahtanut, vähintään muutaman sukupolven takaa.

    Kerron tämän siksi Jari, että tuollaista epäilystä "todellisesta keskusteluyhteydestä" me kaikki koemme, ainakin silloin tällöin.
    Jos minä, tai kuka tahansa lataisi tänne ihan sensuroimattoman alitajunnastamme kumpuavan version, siitä mitä me ajattelemme asioista, maailmasta ympärillämme, itsestämme toisiin verrattuna, niin en tiedä kestäisikö tämä kirjainmerkki-ystävyytemme sitä.
    Maailma ei kuitenkaan ole teksti, eikä maailma ole yhtä kuin siitä sanonut sanat. Sen mm. olen itse oppinut täällä. Ihminen on se mikä hän on eikä se ole yksi yhteen sen kanssa mitä hän sanoo tai edes sen kanssa mitä hän tekee. Tuo em. on salaisuus, kellä on korvat, kuulee sen.


    Sinä annat Jari syvyyksiesi huutaa eniten itsesi läpi.
    Me opimme siitä kaikki tunnistamaan osan itsestämme, ihan varmasti.
    Meidän elämämme ja kohtalomme erottaa meidät toisistamme myös ihan varmasti. Ehkä parempaa yhteyttä ei olekaan tarjolla kuin tälläinen epätäydellinen ja ei-samuus?
    Kerran sanoin eräälle pomolle, jonka aistin kaipaavan hieman toisenlaisia johdettavia, että hei, meillä on tämä porukka, näillä meidän on mentävä, toisenlaisten ihmisten kaipaaminen on turhaa, koska tässä me jo olemme. Nämä ihmiset riittää.
    No, sanoin sen osin toisin sanoin, mutta ajatus oli tuo.
    Usein ajattelen niin muidenkin tuntemieni ihmisten suhteen. Jopa aviopuolison, pienen ystäväpiirini, itsenikin suhteen. Ajattelen niin myös teidän suhteenne, vaikkei tämä tänne kirjoittaminen sido meitä toisiimme juuri lainkaan.
    Vastuu sanoista tietysti on jokaisella. Vaikka ihminen ei olekaan sama kuin sanansa, häviävät ohimenevät sanansa.

    jope

    VastaaPoista
  48. "syvyyksiä missä olen ..= syvyyksiä missä OLET käynyt...

    VastaaPoista
  49. Vielä lisäys, hah, edelliseen.
    Marjatta kaipasi lisää huumoria. Linkittäen edellä kuvaamaani ei-samuus- tuntemukseen niin tunnustan sen pikkukomedian, että sattumalta juuri tänään avasin ja katsoin elämäni ensimmäisen kerran mitään (!) Netflixistä (koskee myös kaikkia muita suoratoistopalveluita, myös musa!).

    Ja mitä mä katsoin?
    No, tietenkin ihan hemmetin hyvän Star Trek-leffan nauttien joka hetkestä, päähenkilö oli juuri minun makuuni, Kirkin poika, vähän kovis, ja muutenkin koko satu meni saunaan! Splendid!Pidin leffassa suurin piirtein kaikesta.
    Ja nyt on suoratoistopalvelu-neitsyys menetetty...äh.

    No, olenko mä nyt niinku "te"? No, en tietenkään. Jari, itse säilyy itsessä tallella, aina.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kato netflixistä dolores claiborne! Hieno king-juttu joka ei ole kauhua. Narcos on myös kiinnostava sarja. Ja brittisarja broadchurch (kaks eka kautta on hyviä ja ne taitaa siellä ollakki vaan).

      Poista
  50. jope, mä katson just tätä manhunt: unabomber -minisarjaa. ihan hyvin dramatisoitu. mutta kun ehdit, niin breaking bad, better call saul ja mm. the crown on hyviä, suositukseni.

    VastaaPoista
  51. jari

    eikö raamatussakin sanota, että kuka teistä voi ihmistsunamista murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? älkää siis huolehtiko huomispäivän väestöräjähdyksestä, se pitää kyllä itsestään huolen. kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

    minä tulkitsen nuo raamatunjakeet niin, että se joka impulsiivista tunnepauhua lisää, saa jumalan nyrkin kuonoonsa.

    meri

    VastaaPoista
  52. Oli hauskasti sanottu, meri:)!

    ja sitten maailmanlopun vakavuus saa nauramaan paljon muullekin.

    tässä nimittäin toinen kohta, itseltään Jeesukselta, tuolta profeministiltä ja keskiluokkaisten hyvinvoivien naisten vapahtajalta, joka ennakoi myös #metoo-kampanjaa (Matt. 5: 29-30): "Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. 29. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. 30. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin. "

    Oi jospa jokainen mies olisi noudattanut näitä Jeesuksen toimintaohjeita, niin ei olisi tullut koko ihmistsunamia tai edes #metoo-kampanjaa!

    (huomattavasti huonompi vitsi...)

    T. "Prinssi joka katsoo mustaan lähteeseen" tai "Joka aamu katsoo peilistä mua sama haamu"

    VastaaPoista
  53. Hyä Meri, hyvä Vesa ja kaikki. Nyt on taas itkut itketty ja yötsunamipainajainen nähty. Alla muutama joulujuttu.

    Olipa kerran hirvi, joka viikkoa ennen joulua paloi poroksi.
    ---
    Miksi joulupukki meni psykiatrille?
    Hän ei enää uskonut itseensä.
    ---
    Mitä eroa on joulupukilla ja juutalaisella?
    Joulupukki menee savupiipusta alas.
    ---
    Mikä on maailman kulunein joululaulu?
    - Klisee, klisee kulkuset.
    ---
    Mikä on majavien joululaulu?
    - Joulupuu on nakerrettu.
    ---
    Miksi joulupukilla ei ole lapsia?
    - Hänellä on leikkikalut.
    ---
    Mikä on narsistin joululaulu?
    - Mää oon niin kaunis.
    ---
    Filosofi pohti jouluaatosta.
    ---
    Joulu olisi halunnut etelän lämpöön, mutta joulu joutui jo taas pohjolaan.
    --
    - Syödäänkö teillä laatikoita jouluna?
    - Ei, kun meillä syödään pelkästään se sisus.
    ---
    Mikä on suurempi kuin joulukuusi?
    - Jouluseitsemän.

    ---
    Elämän neljä vaihetta

    1. Uskot joulupukkiin.
    2. Et usko joulupukkiin.
    3. Olet joulupukki.
    4. Näytät joulupukilta.
    ---
    Hienostorouva päätti ostaa jouluksi kalkkunan. Hän hypisteli lihaosastolla kalkkunaa ja kysyi:
    - Onkohan tämä varmasti tuore?
    - Vai tuore? Hyvä rouva, jos vielä hetken jatkatte tuota sydänhierontaa niin se lentää ovesta ulos.
    ---
    Ko joul o, nii joul o: kaks solmu kalaki anneta.
    Kon joulu on, niin joulu on: kaksi solmua kalaakin annetaan.
    (Kalanti, F. M. Karrakoski, 1931)
    Kun joul oo ni panna molema silaka paistel.
    Kun joulu on, niin pannaan molemmat silakat paisteelle.
    (Kalanti, A. Laaksonen, 1931)
    Ko joul oo ni joul o tuokk[a]st viäl toinenki silak pöyttä.
    Kun joulu on, niin joulu on, tuokaas vielä toinenkin silakka pöytään.
    (Kalanti, S. Penttilä, 1931)

    Juosta pittää, joulu tulloo.
    Juosta pitää, joulu tulee.
    (Kiuruvesi, H. Martikainen, 1932)

    Eihä Topi ou hullu että joulu uamuna oravija haakkuu.
    Eihän Topi ole hullu, että jouluaamuna oravia haukkuu.
    Ei niin hullu ole, että tekee sellaista työtä, jota ei ole tarvis.
    (Riistavesi, S. Heikkinen, 1932)

    Semmosta se on meilä joka Jumalan joulu.
    Semmoista se on meillä joka Jumalan joulu.
    (Rovaniemi, A. Hanni, 1933)

    Joulu tulee, ettei ehli naamajaakaa pestä.
    Joulu tulee, että ei ehdi naamaansakaan pestä.
    (Valkeala, A. Stenroth, 1932)

    VastaaPoista
  54. Nuo olivat siis netistä poimittuja. Yllättävän paljon samat jutut kiertävät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pistän heti tuosta parhaat parhaat kiertoon, jope

      Poista
    2. Ei ku. Mun jouluhuumormieli ehti kadotankin jo kun hölmö menin avamaan hesasrin, jope.
      Kierrätin paskan eteenpäin yhdellä kommentilla.

      Jos te koette että no mikä ettei, niin se ei-samuus on vahva.

      Poista
  55. jope,

    avasin verkkohesarin. täällä on nyt niin monta juttua, josta jouluhuumorimieli voisi mennä hyvin eri tavoin, etten tiedä mitä tarkoitat.

    VastaaPoista