Eräässä elokuvassa väitettiin Gandhin sanoneen näin. Ainakin sopisi hyvin hänen sanomakseen. Mutta sanoi nyt kuka tahansa, lohkaisu on hyvä esimerkki hyvää tarkoittavasta ja kauniista mutta sisällöllisesti tyhjästä ajatuksesta. Tai ainakin sitä pitää niin paljon täydentää, että kaunis ja hyvä taka-ajatus katoaa.
Ensinnäkin väliaikaisuuden tärkeys ja merkitys määrittyy sen mukaan, keneltä ja erityisesti milloin kysyy. Toiseksi - ja tämän sanoi tyttäreni - syntyy (ihmisyyden) voitto mistä syystä tahansa, sitä on vaalittava jotta se voi säilyä. Kolmanneksi: miten pitkäksi ajaksi väliaikaisuuden määrittelemme; minkä ajan hyväksyisimme lopulliseksi voitoksi? Mikä olisi voiton alku, keskikohta ja loppu? Toisin sanoen minkä tapahtuman hyväksymme väliaikaisuuden päättymiseksi?
Lauseen mielekkyyden määrittelee tietenkin myös myös se, kuka on vastustajamme. Lopputuloksen ja väliaikaisuuden määrittelyn suhteen oli merkitystä sillä, että esimerkiksi juuri Gandhia vastassa olivat britit eivätkä saksalaiset ja tietenkin lopulta se, ettei väkivalloin saavutettu lopputulos muuttanut tätä asetelmaa.
Pahoittelen sitä, että en pystynyt olla käyttämättä natsikorttia.
Elämässä ei ole kuin väliaikaisia voittoja. Joskus niitäkin tarvitaan, melkein keinolla millä hyvänsä, jotta iso kuva muuttuisi. Mitä tämä sitten tarkoittaa esimerkiksi ihmisyyden parhaaksi toimimisessa, on kysymys, jota jokaisen sietää pohtia. Sotakin voi olla kaunis, kuten Herakleitos sanoi ja Hector lauloi.
VastaaPoistaVäkivalloin saavutettu voitto on vain väliaikainen, sanoi Hitler ja pieraisi bunkkerissaan tappion hetkellä.
VastaaPoistaJos mennään arjen konkretiaan niin ainakin ammattiauttajien tulisi välttää aforistista puhetta.
Väkivalloin saavutettu voitto on vain väliaikainen, sanoi turvakodin työntekijä miehelle, joka paineli vaimon potkimaa mahaansa.
Väkivalloin saavutettu voitto on vain väliaikainen, sanoi mies vaimolleen turvakodista palattuaan ja sai vaimonsa raivostumaan uudelleen.
No niin.
Kun tuota blogistin esiin nostamaa mietelmää pohtii niin tulee mieleen, että siinä on maailmanhistoriallisesti ajatellen kaksi turhaa sanaa: väkivalloin saavutettu.
Jos lukisi ainoastaan: "Voitto on väliaikainen." - Mielestäni se kaikuisi pelottavallakin tavalla ihmiskunnan historiaan kuuluvaa perimmäistä totuutta.
Mehän elämme yhä toisen maailmansodan jälkeisessä riemussa. Hyvän voitossa ja taas tämän riemun tekee väliaikaiseksi, tämän voiton ovat ohittaneet ihmistsunami ja ilmastonmuutos. Nämä kaksi ovat jo voittaneet sen voiton mitä enemmistö tänään elää.
Taisin poistaa siitä kolmannenkin turhan sanan...
VastaaPoistaJari, minä pidän vielä enemmän tästä: "Väliaikaista kaikki on vaan..." Veskun tulkintaa sopii kuunnella maailman raunioillakin, etelän miehet, naiset ja lapsetkin sen oppivat... Valiaikasta kaikki vaa...
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=ULeRjm2zSuE
Joo, kyllä Vesku tuossakin on ihan loistava!
VastaaPoistaJari ja muut,
VastaaPoistatämä Juha Vainion laulu Kumi-Roopesta selittää myös paljon maailmanmenon nykytilasta... Toki nautittava huumorilla ja irrottaudun rasismista -leimalla, kun sovelletaan eteläisimpien maiden tilanteeseen:)
https://www.youtube.com/watch?v=O5tsXXmMvyg
"Mehän elämme yhä toisen maailmansodan jälkeisessä riemussa."
VastaaPoistaJuuri noin.
Vesa, niin jonkinlainen globaali kondomikoulu olisi pidettävä...
VastaaPoistaMutta ehkäisyhän ei pysty nousemaan esimerkiksi kristillisten kirkkojen projektiksi.
Mitä Afrikan paisumukseen tulee niin on kai vain jotenkin yleisellä tasolla vedottava sen maanosan sivistyneistöön.
Afrikka on aika jännässä tilanteessa, koska se ei pysty väestönkasvussaan viittaamaan tiedon puuttumiseen. Tai en voi kuvitella niin. Tiedon suhteen maailma on niin yhdentynyt, että minua hirvittävät ihmistsunamikuvat on äkkiä levitettävissä Afrikkaan. - Afrikka ei elä tiedon suhteen 1800-lukua ja me tätä hetkeä.
Afrikka siis lisääntyy tiedosta huolimatta.
Olen sivistysromantikko ja sen perustalta jaan ihmiset kahteen osaan: 1) sivistyneistöön ja 2) roskaväkeen.
Sivistyksessä keskeisintä on itsensä sivistämisen jatkuva vaatimus. Sivistynyt on itsensä sivistänyt. Sivistynyt on ikuinen opiskelija. Sivistykseen kuuluu sielullinen kokemus jatkuvasta vajeesta, tietämiseensä kuuluvasta tyytymättömyydestä.
Sivistynyt on väliaikainen, hän on vieraisilla maailmassa. Hän on kaikkeudessa kylässä kuin toisen kodissa.
Roskaväki elää päättymätöntä nythetkeä. Sille on ominaista yli laidan heittäminen. Se heittää itsensä tieltä kaiken yli laidan. Ei se sitä huomaa. Roskaväki sallii itselleen olla huomaamatta sen minkä on huomannut. - Näin ollen ihmistsunami ja ilmastonmmuutos eivät toistaiseksi ole tulleet huomatuiksi.
Roskaväki ja köyhälistö ovat eri asioita.
Köyhälistössä voi olla sekä sivistyneitä että roskaväkeä.
Siis roskaväki ei ole väliaikaista niin kauan kuin ihmisiä on. Roskaväkeä on aina.
Roskaväki suuttuu, jos sitä ei sanota sivistyneistöksi. Niin pahoin väärin roskaväki käsittää sivistyksen olemuksen.
Lähestymme päivää, jolloin sivistyneitä etsitään ja vainotaan.
Voi vielä lisätä, että kristillinen roskaväki ei tahdo eikä osaa eikä välitä käsitellä ihmistsunamiin liittyviä kysymyksiä.
VastaaPoistaUutinen ihmistsunamista ei ole väliaikainen. -
Niin, myöskään taiteen apurahoja jakava roskaväki ei piittaa ihmistsunamista yhtä vähän kuin apurahoja hakeva taiteilijaksi itsensä korottanut roskaväki.
Missä taide on? - Voi seisahtua paikallaan, seisoa pitkään paikallaan ja äkisti kääntyä ympäri ja tuijottaa taakseen - siellä se taide on.
Jari ja muut,
VastaaPoistatässä paljon asiaa planeettamme rajoista ja siitä, mitä pitäisi tehdä asioiden korjaamiseksi: https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/kestava-planeetta
Valtaosa klassisista uskonnollisista, filosofisista ja taiteellisista suurteoksista on tehty aikana, jolloin ei ollut tietoakaan nykyisestä globaalista markkinataloudesta ja ilmastonmuutoksesta ja ihmistsunamista. Niitä voi ihailla monella tapaa (ja yksityiselämässä soveltaakin), mutta samalla ne ovat historiallisesti ajatellen kirjoitettu aikana, jolloin ei ole ollut nykymaailman uhkia: ne ovat täysin pihalla tilanteestamme.
Toki klassisessa traditiossa on mitä suurinta viisautta, mutta mallit, joilla kartoitamme nykyisiä uhkakuvia, on muodostettu aivan viime vuosikymmeninä ja niiden mukaan on mentävä.
Kristillisissä kirkoissa voitaisiin kantaa vastuuta ja todeta, että "viljely ja varjelu" ovat nyt etusijalla esimerkiksi uusien lasten tehtailuun nähden. Katolinen kirkko voisi tehdä paljon Jumalan työtä Afrikassa, mennä ikään kuin uskonnollisesti ihon alle ja sanoa, että nyt on jätettävä lapsiluku yhteen tms. En oikein usko pelkkään rationaaliseen sivistystyön laajaan voimaan, kun uskomukset ovat niin vahvoja, että esimerkiksi naisia ympärileikataan ja uskotaan (sivistyneilläkin tahoilla) mitä erilaisimpiin hokkuspokkusjuttuihin ja siihen, että lasten tekeminen on liki ainoa ihmisarvon takaamisen mittari.
Tunne on se mikä ihmistä vie. Koska lisääntymiseen sisältyy tunne siittäjän ja siitetyksi tulleen merkityksellisestä elämästä, elämän tarkoituksen toteutumisesta, koska lisääntymisen takana on hoivavietti, koska muutoin tyhjäksi koettuun syliin on saatava lapsi, koska lisääntymiseen liittyy kokemus tulemisesta arvostetuksi ja kunnioitetuksi, koska lisääntyminen on ihmisen arvon mitta, koska lisääntyminen poistaa tyhjyyden kokemuksia, koska lapset määrittelevät säännöllisen arjen rutiinin - on selvää, että näillä lämpimillä ja pakkasilla ihmistsunami on selvä asia.
VastaaPoistaIhmisen syvään lisääntymisen tarpeeseen ei todellakaan sivistyksen valistusprojekti pysty vaikuttamaan. Silti joillekin kuten minulle sivistys on hieno asia. On hienoa, että sivistys kulkee tietämisen etulinjassa. Emmehän tietäisi ihmistsunamin toteutumisesta emmekä juurikaan Suomessa ilmastonmuutoksesta ellei oli tutkimustoimintaa, jota tapahtuu sivistyksen piirissä.
Sivistys siis tänään jo tietää ettei kaaos ole vältettävissä. Kaaos ei ole sivistykselle eli tieteen perustalta nousevalle asioiden oivallukselle ja ymmärrykselle mitään uutta.
Lisääntymisvietti ja hoivavietti ja elämän mielekkyysvietti ovat aivan liian suuria ihmiskunnallisia voimia, että sivistys voisi nousta niitä vastaan.
Silti itselleni olisi mainio kokemus, jos joku afrikkalainen professori alkaisi puhua käsitteellä ihmistsunami. Jos hän sanoisi "minun maanosassani on tapahtumassa ihmistsunami" niin hänelle aplodit.
Jari, ilman muuta, aplodit paukkuisivat minultakin - varmasti Afrikassakin asia jo tiedostetaan ja jotkut siellä jopa asiasta opettavat tai keskustelevat.
PoistaEilen luin netistä muutaman jutun, jossa kehitysmaissa toteutettavien rokoteohjelmien naisille annettaviin rokotteisiin piilotettiin hormoneja (tai muuta vastaavaa), jotka alensivat rokotettujen hedelmällisyyttä.
Onko tällainen toiminta eettistä? On se ainakin eettisempää kuin ihmisjoukkojen joukkomurhaaminen, joka sekin on huhujen mukaan joidenkin salaseurojen agenda - vähennetään ihmisiä maapallolla 500 miljoonaan...
No joo, sanoisin, että minut voisi tappaa, jos se todella auttaisi ihmiskuntaa selviämään ylikansoituksesta.
Tämän Bilderberg-ryhmän on sanottu suunnittelevan ihmiskunnan radikaalia vähentämistä, jotta he voisivat kontrolloida paremmin ihmisiä. No, tuollaista 500 miljoonaa voisikin jo kontrolloida, mutta se tarkoittaisi nykytasolla jopa 6,9 miljardin ihmisen tuhoamista. Kuulostaa huuhaalta moiset väitteet, joskin saattaa olla, että ryhmä B:llä on omat suunnitelmansa ihmiskuntaa koskien.
PoistaOn itsestään selvää, että ihmispopulaation vähennysprojekteja jossain valmistellaan, koska olemme nimenomaan tsunami-ilmiön äärellä.
PoistaMutta mitä tässä voisi sitten tarkoittaa uhrautumisen käsite?
Erilaisia hypoteettisia kielipelejä voi aina pelata.
Kun Vesa olet isä niin tuhon äärimmäisyydessäkin olet velvoitettu edistämään itselläsi turvallisuutta ja siksi sinun täytyy tavoitella olemassaoloa.
Jopa minulla erakkomaisella yksineläjällä on nuoria sukulaisia, jotka kärsisivät ja masentuisivat, jos pötköttäisin itsemurhan jälkeen vuoteessani mahan päällä lappu IHMISTSUNAMIN EHKÄISEMISEN VUOKSI MUTTA EI MINULLE VÄLTTÄMÄTTÄ SANKARIHAUTAJAISIA TARVITSE PITÄÄ MUTTA JOS PIDÄTTE NIIN PITÄKÄÄ SITTEN. KIITOS, NAM!
Minulle on kerrottu isoisästäni, että hän oli saanut päähänsä lukea Raamatun läpi. Lukemisensa jälkeen hän oli sitten pitänyt pitkän hiljaisen hetken ja sanonut:
"Ollaan me vaan."
Täytyy yrittää olla vaan vaikka oleminen hirvittääkin.
Lisään tähän vielä sivistyksen neljä pääkysymystä kaikkina aikoina:
VastaaPoista1) kuka minä olen?
2) mitä minussa tapahtuu?
3) mitä kaikkeus on?
4) mitä kaikkeudessa tapahtuu?
Kaikki muut kysymykset ovat niiden alakysymyksiä. Näiden kysymysten ääressä sivistynyt ihminen on jatkuvasti vereslihainen ja herkillä.
Kaikki mikä vieraannuttaa ko. kysymyksistä kuuluu roskaväen prosesseihin.
Näen tämän blogin kirjoittajissa tietysti blogisti mukaan lukien erilaista kirjallisen ilmaisun peruspääomaa.
VastaaPoistaMinä itse teen kirjoittajan työtä omalla tasollani. Tänään sanomalehti Pohjalaisessa oli mielipidejuttuni, jossa käsittelin presidentin uuden vuoden puhetta. Tämä tällainen on tärkeää minun elämässäni ja se pitkälti riittää. Toimin paikallisella tasolla.
Vesa, tiedämme kaikki, että sinulla on merkittävä asema kirjallisuudessa sekä tieteen tekijänä että luovana taiteilijana.
Sinuun kohdistuu valtakunnan tason ja varmastikin myös kansainvälisen tason odotuksia.
Me elämme demonista aikaa ja osa siitä on se, että demoninen henkimaailma pyrkii masentamaan lahjakkuutta.
Mielestäni sekä tieteen että taiteen vaatimus yhdentyy siinä, että täytyy yrittää vastustuksesta huolimatta ilmaista se mitä on totuus ja totuuden mittasuhteet.
Jari,
VastaaPoistakiitos lämpimistä sanoistasi. En osaa ajatella omalla kohdallani mitään odotuksia, ja hyvä onkin, ettemme liikaa ajattele sitä mitä meiltä odotetaan, paitsi tietenkin läheistemme kohdalla: heillä on lupa odottaa kaikkea tukea niiltä, jotka ovat heidät alulle saattaneet ja tähän maailmaan tuoneet.
Luulen, että jos puhumme demonisesta henkimaailmasta, sen ainoa tarkoitus on lannistaa ja hämätä ihmiset pois tärkeimmistä ratkaisuista. Niille, jotka ovat uskoneet merkitykseen, se uskottelee, että maailma on merkityksetön. Kuten joskus totesin, paha on houkutuksessa alkaa uskoa, että millään ei ole merkitystä. Toiset henkimaailma lumoaa loistolla ja materialla. Kuka hyvänsä on vaarassa. No, ainoastaan hengellisesti tämä puhe on ymmärrettävää, ei muutoin. Suurin osa ihmisistähän ei usko sellaiseen todellisuuteen, jossa olisi sijaa henkimaailmalle. En minä itsekään aktiivisesti ajattele sitä. Eniten ihmistä kiusaavat hänen omat himonsa, mutta kaikki ei tyhjene siihen.
Joskus mietin: mikä merkitys on uskonnolla ja sen lupauksilla maailmassa, joka näyttää lopulta tuhoutuvan siihen mitä ihminen tekee tai on tekemättä. Kysyn: missä kaikessa voin yhä nähdä Jumalan? Tarkoitan, että kehityskulku, jossa olemme mukana, saa nimenomaan helposti näkemään maailman merkityksettömänä ja lannistavana tilana. Onneksi se ei ole kaikki. On aina toivoa ja on arvokkuutta.
Enhän minä tosissani usko sellaiseen mahdollisuuteen, että oma kuolemani voisi sovittaa mitään maailman tuhoutumisessa. Se on pelkkä ajatusleikki. Meitä kaikkia tarvitaan elävinä niin kauan kuin elossa olemme. Olemme kaikki aina tärkeitä jollekin, joko asian tietäen tai sitä tiedostamatta. Myös täällä Juhan blogissa olemme tärkeitä toisillemme, monella tapaa.
Korostan vielä: en usko, että planetaariset ongelmamme ovat jonkin henkimaailman aiheuttamia. Syyt ovat täysin luonnolliset (luonnon vaihteluun liittyvät) ja ihmisperäiset (maapallon saastuminen, liikalisääntyminen, luonnon ja ihmisten riisto). Tämän kaiken on saanut aikaan typeryytemme ja ahneutemme. Jumala ei kiusaa ihmistä, pahaa sanotaan "kiusaajaksi", mutta useimmin ihmistä kiusaa hänen oma halunsa. Markkinoista sen näemme: kun ihmiset saadaan haluamaan jotain (vaikkapa kuinka tarpeetonta), on mittakaava globaali ja seuraukset myös.
VastaaPoistaJos paha on olemassa, se on olemassa samalla merkitystasolla kuin hyvä. Näin sen näen. Silti se ei ole yhtään sen epätodellisempaa kuin se mikä on. Emme vain saa siitä kiinni. En silti usko, että maailma on descartesin yhden ajatusleikin mukaan pahan demonin vallassa, joka vääristää havaintomme jne. Oma perspektiivimme on kyllä vääristynyt, mutta se on toinen juttu.
Siis emme saa pahasta kiinni samalla tavalla kuin esimerkiksi leivästä, jota syömme.
VastaaPoistaEn nyt aio kutsua Wittgensteinia selittämään tätä henkimaailman "kielipeliä"... Se voi kuitenkin olla totta tietyssä tilanteessa, kun rationaalinen tietoisuutemme pyyhkäistään määräyksineen sivuun. Ajattelen, että voi olla jopa psykiatrian tuolla puolen, vaikka osin ilmiöt palautuvat senkin piiriin tai kietoutuvat siihen.
Kun kirjoitan henkimaailmasta ja demonisuudesta niin en suinkaan olen tarkoittanut mitätöidä ihmisen vastuuta.
VastaaPoistaHenkimaailma - paranormaali - nyt vain yksinkertaisesti on olemassa ja minkälaisia yhteyksiä sillä on toimintoihimme niin siinäpä selvitystehtävää.
Puhetta henkimaailmasta voi harjoittaa ilman hehkuttelua ja jalat maassa pitäen.
Puhe henkimaailmasta yksinkertaisesti viittaa myös siihen, että on vielä niin paljon sellaista mitä tiede ei tiedä - mutta ehkä huomenna tietää.
Henkimaailman demoniset ainekset lähestyvät niitä, joissa nuo ainekset havaitsevat erityistä vastavoimaa. Niinhän sitten Kristuksellekin kävi - tältä osin Raamattu on helposti käsitettävä.
Viettejään toteuttava massaihminen, joka jättää planeetalleme sitä samaa jälkeä mitä naapurinsa ja naapurin naapuri ei ole demonisille voimille vastus.
Demonit ovat liitossa ihmisen ylpeyden ja itseriittoisuuden kanssa. Kuka on ylpeä ja itseriittoisempi kuin massaihminen, jolla ei siihen pitäisi olla lainkaan aihetta.
Demonit tulevat sinne missä on aitoa katumusta ja nöyryyttä ja sinne ne pieraisevat esimerkiksi masennusta.
Jari, en suinkaan ajatellutkaan niin, että mitätöisit ihmisen vastuuta, en suinkaan.
VastaaPoistaTiedän ihmisiä, jotka vouhottavat henkimaailman asioiden kanssa, hekumoivat niillä ja taistelulla pimeyttä vastaan jne. Yleensä vähintään puolet jutuista taitaa olla mielikuvitusta. Heitä on niin kristityissä kuin muissa.
Oma isoisäni oli maanviljelijä, tavallinen suomalainen mies. Hän huolehti perheestään ja oli myös saarnamies eli kulki kylillä puhumassa Jumalasta. Hän kertoi kohdanneensa pimeyden voimia yksinäisyydessä. Ei hän kyllä niillä mitenkään hekumoinut. Kertoi vain tapauksesta, joka sattui aivan yhtä-äkkiä kun hän oli ollut matkalla.
En minäkään osaa selittää näitä asioita. Tieteessä ne luetaan osaksi psykiatriaa, ja vaikka paljon palautuu sinne, niin kaikki tuskin, ainakaan sellaisiin selityksiin, joita nyt on.
Pyydän anteeksi, jos joku häiriintyy tästä keskustelusta. Tuli nyt vaan Jarin puheenvuorosta mieleen koko juttu.
VastaaPoistaIsoisäni kohdalla tilanne ei ollut oikeastaan mitenkään psyykkinen (kiusaaminen, masentaminen tms). Hänellä kokemus manifestoitui fyysisesti. Hän oli kulkenut yksin tilaisuuden jälkeen illalla tiellä ja yhtä-äkkiä oli kuin joku olisi käynyt hänen kimppuunsa ja kuristanut valtavalla voimalla. Ketään ei paikalla ollut kuitenkaan ollut. Uskovaisena miehenä hän oli ymmärtänyt mistä on kyse ja oli ajanut tämän pahan pois Jeesuksen nimessä.
Ehkä joku voisi selittää, että kyse oli jostakin sairaskohtauksesta ja patoutuneesta henkisestä energiasta, joka sitten ilmeni näin väkivaltaisesti. Isoisäni oli kyllä hyvin tervejärkinen ihminen eikä hänellä ilmennyt sydänongemia tai muita sairautta tuolloin.
Omituisia juttuja kerrakseen.
Näin on. Ja yksinkertaisesti tieteellisellä mielenkiinnolla on oikeus ja sallittua suhtautua kaikkeen.
VastaaPoistaEmmehän voi myöskään arjen rutiinia julistaa kaiken mittapuuksi. Toisin sanoen en voi mitenkään hyväksyä, että arjen rutiini jumaloitaisiin tai otettaisiin erityisen palvonnan kohteeksi.
Tietysti asioiden toistuvuudesta ja siitä, että voi odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu seuraa yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeitä asioita.
Psykiatria ei ole missään viimeisen sanan sanoneen tilassa vaan sekin tieteenalana kehittyy ja ymmärrys syvenee.
Mutta kaikkia vielä selittämättömiä ilmiöitä ei voi eikä saa lähtökohtaisesti patologisoida.
Eräs mitä tieteellisessä mielessä on tutkittu on jälleensyntyminen. On olemassa lapsia, jotka pystyvät kertomaan tarkoin entisistä elämästään ja heillä saattaa olla syntymämerkkinä ampumista muistuttava jälki - joka kertoo edellisen elämän väkivaltaisesta kuolemasta.
Olevaisuuden kohtaaminen edellyttää rohkeutta. - Eräs ihmistsunamiin liittyvä asia on se, että ihmiset tahtovat niin nopeasti koteloitua omaan onnellisuuskuplaansa ja toistaa siellä turvallista rutiiniaan. Se on toki käsitettävää - mutta täytyy sanoa, ettei se kovin jännittävältä vaikuta.
Itse yritän olla avautunut kaikelle ja ehkäpä juuri sen oma vaikea taipaleeni mahdollistaakin. En siis hyväksy tai ota vastaan itseni roolittamista millään tavoin vain olen aistit avoinna ja niin... odotan seuraavaa paranormaalia kokemusta.
Ihmiset siis eivät mielellään tahdo keskustella paranormaalista, koska se herättää pelkoa.
Vesa, isoisäsi toimi johdonmukaisesti ja oikein.
Minulla ei ole juuri kokemusta paranormaaleista ilmiöistä enkä niitä tietoisesti etsi. Yksi outo tapahtuma kuitenkin on sattunut mitä arkisimmissa puitteissa.
VastaaPoistaEn tiedä, olenko tätä kertonut, mutta kävelin eräänä lauantaina (tästä on jo vuosia) Itäkeskuksessa nk. Hansa-sillalla, joka yhdistää ostoskeskuksen osat ja ylittää Itäväylän. Vaimoni oli mukanani. Kuljimme aivan normaalisti ihmisvirrassa ostarin pohjoisenpuoleista osaa kohden. Meitä vastaan käveli ihmisiä. En ole koskaan kokenut toisen ihmisen kohdatessani niin voimakasta auraa tai kenttää kuin mikä lähti yhdestä ihmisestä. Olimme varmasti noin metrin puolentoista päässä vaimoni kanssa täysin tavanomaisen näköisestä miehestä, kun tunsin outoa voimaa (ikään kuin poispäintyöntävää) tästä miehestä. Mies tunsi ilmeisesti itse samaa, sillä hän horjahdi oudosti ja syöksähti (en tiedä onko tämä oikea sana) nopeasti ohitsemme. En ole koskaan ennen tai jälkeen kokenut tällaista, mutta kokemus vastasi ikään kuin nopeaa säikähdystä ilman että varsinaista säikähdyksen elementtiä oli, pikemminkin vaaran / varoituksen tapainen tunne. Vähän vaikea selittää tätä. Myös vaimoni oli tuntenut saman oudon kokemuksen ja mietimme yhdessä asiaa pohtiessamme, että ehkä mies oli tekemisissä sellaisten voimien kanssa, jotka eivät pitäneet meistä. No niin, outo oli tämäkin kokemus, keskellä ihan tavallista ympäristöä.
Mielenkiintoinen kokemus. Kaikkia kokemuksia on mielestäni mahdollisuus tutkia ja tunnustella tieteellisellä asenteella.
VastaaPoistaEpäilyskin on aina sallittua. Mutta tuosta vain kategorisesti kaiken arkihavainnon ulkopuolelle sijaitsevan julistaminen huuhaaksi on ainakin minulle vieras asenne.
Olen nähnyt vuoden 2004 tsunamin etukäteen ja se on minulle totta eikä muille todistettavissa. Sellainen mullistaa elämää.
Löysin aikanaan historiallisesti kiinnostavan kätkön paranormaalin vetovoiman avulla. Tämä kätkö tietysti sisältöineen oli niin konkreettinen asia kuin ikinä voi olla. Mutta aina pystyy kiistämään paranormaalin elementin, mutta tiedän että se oli olemassa ja todennäköisesti tuo kätkö olisi vielä tänäkin päivänä löytämättä.
Poltergeist on minulle tuttu.
Mitään en ole tietoisesti hakenut paitsi automaattikirjoitusta, joka johtikin hyviin vaikeisiin seuraamuksiin ja ehkäpä asioihin, joista on syytä vaieta.
On selvää, että maailmassa tapahtuu paranormaaliin kohdistuvaa tutkimusta, joka on salaista.
Arjen rutiinia ei tahdota säikähdyttää.
Muuten, jos olisin syntynyt toiselle planeetalle kaukaisuuuksiin niin minun olisi ollut mahdotonta kuvitella sellaista elonkehää kuin maaplaneetalla on siis sellaista, jossa yksi elävä olento ajaa muut elävät olennot tappioon ja järkyttävällä lisääntymisellään kulkee omaan pysyvään rappioonsa.
Olisin siellä toisaalla ryhtynyt miettimään, että mitkähän voimat noita sapienseja riivaavat...
Miettinyt siinä pienen vihreän antennipään bodissa mihin mieleni olisi asettautunut.
Jari,
VastaaPoistaetpä paremmin olisi voinut sanoa. Jos olimme toisplaneettaisia olentoja ja katselisimme ihmiskunnan temmellystä planeetalla, niin ainoat järkevät teot (ehkä seuraamisen ja silleen jättämisen vaihtoehtona) olisivat a) rajoittaa noiden omituisten kaksijalkaisten lukumäärää ja b) yrittää kasvattaa ja rajusti koulia jäljelle jääneitä.
Mitä tulee paranormaaliin, niin siitä on vaikea sanoa muuta kuin että emme yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi tästä todellisuudesta.
Eniten ihmetyttää kuitenkin ihmisen kyvyttömyys prosessoida tärkeitä kokonaisuuksia rinnakkain, niin että iso kuva hahmottuisi. Toinen hämmästyksen arvoinen seikka on se, että hädän tunne tulee vasta sitten kun on liian myöhäistä ehkäistä onnettomuus, josta oltaisiin päästy huomattavasti pienemmillä vahingoilla, kun asia oltaisiin hoidettu kuntoon silloin kun pitää.