torstai 18. tammikuuta 2018

KAKSI KIRJAA, NELJÄ MIESTÄ JA YKSI NAINEN

"Keskustelu filosofin kanssa on kuin painisi sian kanssa mudassa. Vasta muutaman tunnin jälkeen huomaa, että sika pitää siitä." 

Noinhan se menee. Kari Enqvist siteeraa tuntemattomaksi jäävää filosofituttuaan hänen ja Janne Saarikiven hyvässä keskustelukirjassa Ainoa mikä jää. Kirja on kuin kolmenistuttava sohva. Herrojen väliin mahtuu just tarkalleen minkä tahansa kokoinen lukija. Minäkin melkein.

Riitta Kylänpään Pentti Linkola - ihminen ja legenda voitti siis Tieto-Finlandian. Hyvä niin. Sitä selatessa taas muistaa, että aitoon lukijan haastamiseen ei todellakaan tarvita leikittelevää ja pohjimmiltaan mielikuvittelua helpottavaa  avantgardea, ennemminkin hyvä henkilökuva. Reaalisen voimaa. Elävä ihminen, jopa kuva hänestä, voi olla aineen kaltaisesti haastava entiteetti.

Nyt kun noin 800 kirjaa jo saatu hyllystäni parempiin koteihin, eli vankilaan ja vapautuvien vankien yhdistykseen, mietin tarkasti mitä hankin omaan edes lahjakorteilla. Näihin kahteen tiedän myöhemminkin palaavani, joten siksi  ostin ne.

19 kommenttia:

  1. Nämäkin kirjat lukulistalle. Tuosta Enqvististä en hirveästi välitä, mutta muu porukka kiinnostaa. Saarikivi on myös työkaveri.

    Aloin lukea Hurmeen Niemeä, sain sen vaimolta joululahjaksi. Mieletön työ on Hurmeella ollut. Jotenkin ei vaan vedä tuo kerronta, tarkoitan oikeastaan tyyliä. Se ehkä johtuu tästä, että tietokirja ja essee risteytyvät romaaniksi, ja sitten kertojan ääni on romaania ajatellen sellainen täysin anakronistinen eli Hurme viljelee reteää (ja hiukan kommentoivaa) nykysanastoa kuvatessaan menneitä tapahtumia. Ymmärrän ratkaisun sellaisissa selkeän ironisissa ja satiirisissa teoksissa kuin Juha Seppälän Suomen historiassa ja Erik Wahlströmin Jumalassa (Gud), mutta Niemessä se ärsyttää ja "reteys" vaikuttaa tyylirikolta (minun subjektiivisten normieni mukaan). Toki pitää sietää tuota piirrettä ja jatkaa eteenpäin, niin varmasti se palkinto(peruste)kin tulee sieltä.

    VastaaPoista
  2. Mistähän tuo muuten tulee, että filosofi pitää ajattelemisesta?

    Tai että filosofi pitää keskustelemisesta?

    Miksi kaikki pitää karnevalisoida, jopa filosofit?

    Käykö niin, että Hurme karnevalisoi historian. En tiedä. Olen vain muutaman aukeaman verran kirjakaupassa avannut Niemeä.

    Pelkään tietysti pahoin, että Hurme sortuu nokkelointiin. Ajan henki on nokkeloinnissa.

    Emme pysty sanomaan niin, että Wittgenstein herkutteli ajattelemisella. - Äkkiä muistelen lukeneeni, että W kävi elokuvissa ikään kuin kuvasuihkussa voidakseen edes hetken levähtää ajattelemiselta.

    Filosofia ei ole keskustelua sen itsensä takia, koska filosofiaa vaivaa totuuden himo. Ja siellä missä on totuuden himo on vaarallisia ihmisiä. On sopimattomia ihmisiä.

    Kun ajattelemme, että Nietzsche on filosofi niin meidän tehtävämme ei ole pohtia häntä ajassaan vaan omaa aikaamme hänen valossaan ja hänen innostamanaan ja yllyttämänään ja silloin N piiskaa meitä kuin hevosta kohti hulluutta.

    Uskon vahvasti, että psykoosi on filosofisten ihmisten sairaus.

    Yleensä ottane filosofinen ihminen on sellainen ihminen, jolla on kranaatti perseessään ja sieltä se saattaa joutua myös käsiin.

    VastaaPoista
  3. Filosofisella ihmisellä en tarkoita ihmistä, joka on lukenut yliopistossa filosofiatiedettä, sen nimistä tieteenalaa.

    Filosofinen ihminen on kuka tahansa, joka pakahtuneesti kysyy perimmäisyyksiä. Kuka minä olen? Mitä kaikki on? Miten aineessa voi ilmetä ajattelua? Kun tapahtuminen tapahtuu niin mihin lopulta päädytään? Mihin ihmisessä ilmenevä energia menee kuoleman jälkeen? Onko muita ihmisiä olemassa ja jos on niin millä tavoin? Miksi joillakin ihmisillä on kunniamerkkejä kun Kristuksellakaan ei ollut? Mikä on häpeän tehtävä? Miksi muilta planeetoilta ei tulla auttamaan ihmiskuntaa vaikka hyvin nähdään mihin täällä ollaan menossa? Miksi Suomen viisain ihminen ei asettaudu presidenttiehdokkaaksi?

    VastaaPoista
  4. Pakko lisätä, että tietenkin filosofinen lukeneisuus on tärkeää. Sitä tapahtuu sekä yliopistossa että sen ulkopuolella.

    Näen niin, että filosofian historian pitäisi innostaa omaan ajatteluun.

    Elämän tarkoitus ei ole olla menneen ajan plagiaatti.

    VastaaPoista
  5. Jari, nimenomaan: parhaat filosofit ovat sellaisia, jotka lukevat uudelleen perinnettä, mutta eivät jää kommentaattorin tasolle vaan kykenevät luomaan omia ideoita ja käsitteellisiä hahmoja, joita heidän jälkeensä tulevat puolestaan ottavat oman ajattelunsa lähtökohdiksi.

    Joskus olisi kyllä hauska lukea länsimaisen filosofian vaihtoehtoinen historia, jossa Platonin ja Aristoteleen sijalla olisivat jotkut muut, Tuomas Akvinolaisen sijalla joku muu, Descartesin, Spinozan, Humen, Kantin, Hegelin ja Nietzschen sijalla jotkut muut jne.

    Ehkä tällainen esitys on jossakin? Voisi olla myös hiukan kieli poskessa laadittu.

    VastaaPoista
  6. Vesa - kommmentissasi häilähtänee jokin kirjoitustehtävä sinulle.

    Mutta arvelen, että vastauksia vailla oleminen kuuluu nimenomaan länsimaiseen perintöön. Että arvostettava on ihminen, jolla ei ole vastauksia.

    Kaikkiin uskonnollisiin traditioihin kuuluvat vastaukset. Uskonto on vastausten kooste. Myös kristinusko.

    Se että puolustetaan ihmistä, jolla ei ole vastauksia - se kuuluu länsimaiseen laajaan kulttuurin olemassaoloon.

    Meillehän esimerkiksi Suomeen ei tule turvapaikanhakijoina ihmisiä, joilta puuttuisivat vastaukset. - Filosofinen vailla vastauksia oleminen kääntyisi eräällä tavalla turvapaikanhakijaa vastaan.

    Meille tulee ihmisiä, joilla ei ole filosofista vastausta vailla olemista vaan he ovat muutoin uhattuja.

    Näytä minulle turvapaikanhakija, joka olisi länsimaisesti vailla vastausta - et pysty näyttämään.

    VastaaPoista
  7. Jari, monet turvapaikanhakijat ovat hyvin hämmentyneitä ja ymmällään oman elämänkatsomuksensa kanssa. Valitettavasti näin on, jopa enemmän ymmällään kuin me suomalaiset. Tapauskovaisuus ja uskonnottomuus ovat yleisiä niiden keskuudessa, jotka pakenevat uskontoon pakottamista. Uskonto ei siis ole antanut heille vastausta,

    Ilman vastausta oleminen on kai jo globaali ilmiö nykyään.
    Eikö se oikeastaan olekin ollut aina ihmisen osa?
    Luulen, että nykyaikaa ja länsimaisuutta syytetään tässä turhaan.
    Me olemme vain romanttisesti kuvitelleet muiden olevan ehjempiä.
    Kun oppii tuntemaan eri kulttuurien ihmisiä, niin kaikilla on samat avoimeksi jäävät kysymykset, mikä on oikeastaan hyvä. Parempi olla avoin ja kysyvä kuin lukita vääriä vastauksia.

    Hurmeeseen palaan ehkä joskus paremmalla ajalla. Sen vain kerron, että Hurmekin 58v saa lapsen, vaimo, lapsen äiti on 33v. Hurme on niin ylionnellinen ja leppoisa ihminen, että se vyöryy yli. Hän tekee parhaillaan Niemeen pohjautuvaa näytelmää Lemminkäinen, josta tulee shakespearelainen komedia. Tietoni ovat Anna-lehden artikkelista "Arki on koko elämä". Toimittaja Maria Tojkander on kulkenut päivän Hurmeen mukana ja piirtää todella hienon henkilökuvan hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta. Tuo kommenttisi on kiinnostava. Meillä on varmaan juuri tuo romanttinen käsitys kuten sanot.

      Poista
    2. Marjatta,

      tuo mitä sanot turvapaikanhakijoista on ihan juuri noin.

      Olen kuullut pari ohjelmaa ihan sattumoisin radiosta, missä eri kirkkojen työntekijät (pastorit, papit, kirkkoherrat jne) kertoivat kuinka sadat, jopa tuhannet turvapaikanhakijamuslimit ovat parin viime vuoden aikana tahtoneet oppia kristinuskoa ja kääntyä, kastattaa itsensä kristityiksi. Tämä on edellyttänyt heiltä rippikoulua, kastekoulua jne. Koulut ovat saattaneet kestää parikin kuukautta, ja käännynnäisten intoa on testattu monin tavoin. He ovat olleet aivan aitoja etsijöitä. Kyseessä ei ole ollut keinottelu turvapaikalla.

      Voisi kuvitella, että myös maallisemmat seikat houkuttavat yhtä lailla. Jotkut taas löytävät oman islamilaisen yhteisön ja saattavat alkaa ensi kertaa todenteolla miettiä omaa identiteettiään ja uskontoaan vieraalla maalla. Näitäkin kertomuksia on paljon.

      Minun ei ole lainkaan vaikea ajatella, että raju elämänmuutos saa etsimään jotain sisäistä ja nimenomaan turvaa ja eheyttä hengellisyydestä, kun kaikki muu on epävarmaa.

      Minä kyllä pidän Hurmeen teoksista yleisesti ottaen, mutta Niemessä oli tuo hieman ärsyttävä piirre. Luultavasti pääsen sen yli, kun etenen. Kirjalla on tietenkin monia suuria ansioita, mutta tuo jälkikäteinen kommentoiva (ja siten hiukan tietävä ja opastava) ote ärsytti. Totta kai me tiedämme kaikenlaista historiasta ja kaikki tulkinta on jälkikäteistä, mutta onko se sitten niin varmaa... Sitä jäin vain miettimään. Toki Hurmeella on myös ihmettelyä ja vakiintuneiden ajatustapojen ravistelua hieman samaan tapaan kuin Janne Saarikivellä.

      Poista
  8. Iloitsen Marjatan olemassaolosta. Harvinainen nainen. Rakas ajattelija.

    Luulen, että me haluaisimme tulijoiden tuovan köyhyytensä ja kansantaloutemme rasittavuuden vastapainoksi hengen tasapainoa, näkemyksen rikkautta.

    Mitä Hurmeeseen tulee niin katson asioita syntyvän lapsen kannalta ja kirjailija Hurme on mitätöinyt itsensä silmissäni ryhtymällä siittäjäksi aivan liian myöhäisessä vaiheessa. Eipähän sitten tarvitse lukea hänen kirjojaan. Minähän en lue tolkuttomien ihmisten kirjoja. Kiitos tiedosta, Marjatta.

    VastaaPoista
  9. Blogistilta tahdon kysyä, että mitä oli mielessäsi kun tahdoit luovuttaa kirjojasi muiden luettavaksi.

    Ajattelen itse, että vain parhaintaan saa luovuttaa eteenpäin. Siis sitä mikä on tuskallisinta luovuttaa.

    Esimerkiksi vanki ei ole ali-ihminen, jolle pitäisi antaa moskaa luettavaksi. Vankia ei saisi lukijana harhauttaa.

    Annoitko siis 800 tärkeintä kirjaasi muiden luettavaksi ja itselläsi pidit niiden jälkeen vähemmän tärkeät.

    Jos sen teit niin saat kunnioitukseni.

    VastaaPoista
  10. Janne Saarikivi on ottanut vahvasti kantaa koko maailman muuttumisesta yhdeksi ja samaksi laatikoksi jonka sisältä kumisee hiphop-musa. Hyvä metafora sisältöjen ja kulttuuristen nyanssien kadosta globalismin tehotaloudessa. Mm. juuri tuolta meikäläisenkin ajattelu että paikallisuus, pienet kulttuurit ja kielet ja traditionalistiset jutut ovat edelleen hieno asia (nationalismiksi haukuttuinakin) eikä liittovaltio-imagine-all-the-people-unelmia tarvita, ponnistaa.
    (Olipa sekava lause, mutta en ala korjaamaan, koska idea on selvä ja tuttu.) Mutta voi olla että Jannen syyt on eri kun mun.

    Enqvististä kuulee usein sellaista luonnontieteiden russelismia tyyliin Why I am not a christian. Se opetus- ja lähetystyö on kasvava ala ja monia muitakin voisi nimetä. Olen KE:tä lukenutkin ja luonnontieteen jutut hyvin popularisoituja siinä kyllä henkilökohtaisella kosketuksella oli. Mutta silti: Why I am not a fan? Ehkä vaan henkilökemia, jos sellaista on?

    Linkola sitten. Ette varmaan muista mutta olen myynyt hänelle puoli litraa karpaloita Hakaniemen torilla. Se oli hieno hetki! Ehdotin kauppaa marjoja pälyilevälle kalastajalle ja hän: -Jos nyt sitten puoli litraa karpaloita. Oin juuri lukenut Johdatus 90-luvun ajatteluun.
    Linkolaa lukiessa voi aina myös miettiä, että miksi hän saa kenenkään suuttumatta sanoa samoja asioita kuin vaikkapa Halla-aho, mutta Linkolan suussa ne asiat ovat syvää ja kipeää totuutta maailman tilasta mutta Hallan suussa rasismia. Tätä mysteeriä on ihan hyvä miettiä, mutta vaikka sitä ehdottaa niin yleensä se ehdotus menee ohi. Niin syvä on kumarrus Paavon edessä. Ja olen minäkin aikoinani kumartanut. Mutta toivon ettei tähän license to kill-statukseen tartuta täällä nyt tällä kertaa!

    Ihmiset ovat siis ristiriitaisia. Ihminen on varmasti olla sekava ja epätietoinen aina ihan niin kuin Marjatta kirjoitti.
    Siksi asioista pitäisikin puhua suoraan. Mua ilahdutti p kun Kirkossa ja kaupungissa (hyvin maallinen lehti, kuin Demari) joku mielipidekirjoittaja sanoitti kirkon nykytilan pelkäksi Jeesus-filosofiaksi. Miten hyvin sanottu.
    Ei todellista Kristus-uskoa, vaan kevyttä Jesse-filoa, eettisen ihmisen peruskelausta "kipuiluineen", "késkeneräisyyksineen" ja "oikeudenmukaisuuden vaatimuksineen."

    Kun kirjoista puhutaan niin paras kirja on kai se missä puhutaan eniten totta. Keinot todenpuhumiseksi ovat sitten tietty vapaat, kunhan ei briljeerata. Virtuoosisuus sopii mielestäni kyllä musiikkiin ja runouteen, miksei kuvataiteeseen ja leffaankin, mutta harvoin proosaan tai esseeseen tms.

    jope

    VastaaPoista
  11. Tuo puoli litraa karpaloita on mahtava hetki, jope kuka lienetkin. Me muuthan alamme olla merkattuja paitsi et sinä. Jos joskus paljastut korkeaksi virkamieheksi tai jonkun puolueen puoluesihteeriksi niin mikäpä siinä sitten. Ainahan joskus täytyy olla herrojen kanssa marjassa.

    VastaaPoista
  12. ( Virkamiehillä, kaltaisillani fyysisen henkisen, tai päinvastoin, työn tekijöillä on aina iso vastuu korkeemman eressä, jos, ja kun on ihmisistä kysymys. Korkeasta asemasta en tiedä. Monenlaista muutakin on tullut tehtyä. Mm. tuolloin Linkolan tavatessani olin turkkilaisen ystäväni kojulla marjoja myymässä usean pitkän kesän. Meillä oli todella hauskaa ja myimme suomalaisia marjoja kuorma-autolasteittain. Talkkarina, Kallion surkeimpana, metsissä laukkaavana mittamiehenä, puutarhurin apulaisena, ilmoitusmyyjänä mm. olen ollut myös. Kerran oli mulla toiminimikin, mutta se yritys jäi sananmukaisesti yritykseksi. Kun muutin Helsinkiin 1988 olin muka perustamassa lehteä. Se oli elämäni naurettavin episodi, jonka tahtoisin unohtaa. Olen myös, kuten sinäkin, kirjoittanut sivut täyteen tarkoituksena lähettää sanoja maailmalle palelemaan. Ne, tekstit siis, eivät saaneet koskaan kunnollisia talvijalkineita jalkoihinsa eivätkä päässeet ulos. Mutta hienoa aikaa sekin oli. Ei tarvinnut blogeihin naputtaa, kun oli suuressa luulossa jotakin tulevinaan. Osa niiden tekstien hahmoista on hyviä ystävieni vieläkin:)
    jope)

    VastaaPoista
  13. Jope, olet sinänsä aivan mahtava tyyppi. Suuri sielu. Kaikkia suuria sieluja kustantajat eivät tunnista.

    Olkoon niin, että pystyt jäljittämään ketkä ovat tämän blogin kommentoijia vaikka me emme pystyisi jäljittämään sinua. Sallittakoon se sinulle!

    Jope - lepää rauhassa.

    Ole ystävällinen.

    VastaaPoista
  14. Tuohon kirjojen luovuttamiseen vastaus. Päästä sellaisesta eroon joka ei itselle enää ns. kolahda ja jota ei enää viitsi muutossa siirrellä. Ja vankilaan kun pyysivät kirjalahjoituksia niin katsoin tilaisuuteni tulleen.

    VastaaPoista
  15. Näinpä. Ja jokainen vanki on siinä mielessä vapaa, että itse päättää ankeuttaako vankeuttaan lukemalla huonoja kirjoja vai ei.

    VastaaPoista
  16. Blogisti, ymmärrän hyvän tarkoituksesi ja pyydän vittuiluani anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään. Ja hyllystän ei niin huonoja kirjoja löytynyt, ettei niitä kehtaisi muille jakaa.

      Poista