tiistai 9. tammikuuta 2018

RELATIVISMIA YLLÄTTÄVÄLTÄ TAHOLTA

ALFA-TV:n Tapani Ruokasessa Paavo Väyrynen paljastui arvorelativistiksi ja minähän en niistä tykkää.

Ihmisoikeuksien julistusta luetaan Väyrysen mukaan liikaa meidän eurooppalaisten näkökulmasta.  Kiinalaisten ja venäläisten tapa on  hänen mukaansa myös legitiimi (eli lainmukainen, oikea). Jokin sopimus yleisellä tasolla vain olisi saatava aikaan. Jos hän olisi sanonut, että meidän on pakko tehdä kompromisseja, ajatus olisi jo hyväksyttävissä.  Mutta relativistinen muotoilu ei minun presidentilleni saa kelvata.

Jotenkin silkkihansikkain hän myös puhuu Venäjästä, siirtää retorisesti vastuun mm. lastensuojelukiistassa medialle. Palaisiko eräänlainen post-suomettuminen Väyrysen mukana mielenmaisemaamme?

No. Puhui Väyrynen asiaakin, väestöräjähdyksenkin mainitsi. Ja Nato on moimutkainen kysymys johon itsellänikään ei oikein ole yhtä vastausta. Jaan kyllä Paavon näkemyksiä siitä. Ja myös hänen globalisaatiokritiikkiään.

Väyrysestä tuli minulle kertaviskolla vakavasti otettava poliitikko, eli enää en äänestä häntä poliittisen viihteen toivossa. Jätän äänestämättä vakavammista syistä.

Tässä linkki erinomaiseen keskusteluun.

http://alfatv.fi/ohjelmisto/presidentinvaalit/

32 kommenttia:

  1. Katsoin uudelleen ja laajensin ja tarkensin juttua. Ristiriitainen henkilö.

    VastaaPoista
  2. juha

    mulla on selvä käsitys arvoista. on huonoja arvoja ja on hyviä arvoja. mulla tapahumanistina on tietysti noita jälkimmäisiä. esimerkiksi se, että uskon ihmisen lajilliseen merkitykseen, hänen kykyynsä muokata ja uudistaa maailmaa. esteitä ei ole, paitsi ehkä oma silmälappuisuutemme; ne olennaiset arvot löytyvät usein oman mukavuusalueen ulkopuolella.

    meri

    VastaaPoista
  3. Tämän jaamme täysin.

    Minua eivät ärsytä poliittiset kompromissit tässä maailmassa sinänsä vaan se, että arvot vielä suhteellistetaan ajattelussa, kuten väyrynen ja niin monet muut tekevät. En tiedä mikä sen suhde Venäjään oikein on.

    VastaaPoista
  4. Difference! Voila.

    Katsoin Paavon Yle-haastattelun. Paljon pisteitä.
    Mulla on suorasukainen käsitys vaikkapa tuohon Paavossa näkemääsi relativismiin: on täysin scifiä ajatella, että Venäjästä tulisi tai voisi tulla länsimaa länsimaisine arvoineen, eli huom! huom! loppujen lopuksi länsimaisine!! relativismeineen.
    Sama koskee Kiinaa vieläkin enemmän. Entä Irak, Iran, Pakistan jne.
    Ymmärrän kyllä ideatasolla miksi relativismi tässä sua ärsyttää, mutta nyt ei ole kysymys huivista, tässä on kysymys tuhatvuotisista kulttuureista ja siitä traditiosta mikä siellä on totta, ja ehkä ainoaa mahdollista.
    Olen paljolti päätynyt tähän venäläisten kanssa jutellessani. Se sivilisaatio ei toimi Hollywoodin, Soroksen tai tasa-arvon neuvottelukunnan ideaalien mukaan vielä aikoihin, jos koskaan. Entä jos he eivät sitä itse haluakaan?

    Omaa relativismiamme on sitten mm. siinä, että koska me emme halua kertoa emmekä kerro Iranille, saudeille tai Pakistanille jne. miten niiden tulee olla, miksi me haluamme kertoa sen, oman tarinamme relativismista juuri venäläisille? Tuossa on perusjuttu juuri siihen mitä Juha kysyit: "
    Minua eivät ärsytä poliittiset kompromissit tässä maailmassa sinänsä vaan se, että arvot vielä suhteellistetaan ajattelussa, kuten väyrynen ja niin monet muut tekevät. En tiedä mikä sen suhde Venäjään oikein on."

    Itse olen vain iloinen ettei Paavo jaa sitä Venäjä-fobiaa, joka on nykyään pääsääntö vaan näkee pidemmän jatkumon kautta. Suomella Suomen maantiedolla ei ole oikein kun yksi selkeä tehtävä, pysyä erossa kaikista kriiseistä Venäjän kanssa. Onko se kunniaksi, en tiedä, mutta järki päässä "ryssän" kanssa tulee säilyttää. Tässä olen maantieteellinen relativisti sitten, kai.

    Paavo oli uusilla, ympärikääntyneillä kriteereillä tarkasteluna ehdottomasti radikaali. Radikaalin varovainen maailman kiihtyvään muutokseen, jarrumies, Linkolan sukua mutta sitä poliittisella kentällä, jossa eri metsätyypit tulee huomioida sellaisinaan. Mun pisteet tuli siitä. Voin olla täysin väärässä. Puhun nyt siis Yleltä tulleesta haastattelusta ja siinä esiin tulleesta.

    Onneksi äänestäminen näissä vaaleissa ei vaikuttaisi olevan kovin vakava päätös. Voisin ihan hyvin pistää ääneni Pavelle ihan vaan moniäänisyyden vuoksi. Ja sen iän. Tosin onhan siellä nyt valkoisille miehille nyt vaihtoehtojakin, naisia kolmin kappalein. Eivät taida kelvata. Sauli kelpaa mulle kyllä, eikä tässä ole aina niin selvää kuka tätä maata johtaa. Mä luulen että se jossakin määrin se olemme me kaikki ihan mikromikrotasolla, ehkä tuo kaikki politiikka ja arvopuhe on vaan pelkkä kangastus.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope. Tarkennan vielä. Tartuin ALFA-teeveen haastattelussa kohtaan, missä Venäjän ja Kiinan käsitystä ihmisoikeuksista pidetään legitiiminä. Minusta se ei ole sitä. Kuulostaa huolestuttavalta, jos presidenttimme olisi sitä mieltä. Minua kiusaa relativistinen kieli jonka taakse voi olettaa relativistisen mielen. Pragmaattisella tasolla ymmärrän kompromissit. Ei minullakaan ole illuusioita Venäjän ja Kiinan sen enempää kuin Pohjois-Korean ihmisoikeuksista.

      Russofobiasta: se on sanana yhtä vaikea kuin homofobia, jolla voi torjua ja selittää kaiken sen, miksi kohteeseen reagoidaan niin kuin reagoidaan. Alfalla Väyrynen kierteli venäjäkysymyksiä hämmentävällä tavalla ja vetosi venäjäpelkoihin. Ei fobioita pidäkään vahvistaa, mutta yksityiskohtiin pitää silti pystyä tarttumaan. Fobioita ei pidä käyttää retorisena taktiikkana.

      Jope, vielä pari yksityiskohtaa:

      "Entä jos he eivät sitä itse haluakaan?" Tuo lause vahvistaa hegemoniaa, tekee yksiloiden kärsimyksestä osan sitä, luonnollistaa sen. Se on juuri relativoivaa kieltä. Ihmisyyden yhteydessä ei ole "niitä", on vain yksilöitä.

      "Omaa relativismiamme on sitten mm. siinä, että koska me emme halua kertoa emmekä kerro Iranille, saudeille tai Pakistanille jne. miten niiden tulee olla, miksi me haluamme kertoa sen, oman tarinamme relativismista juuri venäläisille?"

      En minä, kuten tedät, ajatele noin. Tietenkin relativismi on perseestä joka suuntan harjoitettuna. Ei Venäjä ole poikkeus. (En siis harjoita tässä russobiaa.)

      Silti olen paljossa sun kanssas samaa mieltä Paavon suhteen, esim. tuo linkolarinnastus toimii. Radikaalikin on, totta.

      En ole muuten vielä päättänyt, äänestnkö ollenkaan.

      Poista
    2. Jep, hyvä täsmennys Juha, ja tottakai minäkin haluan ajatella että Kiina/Venäjä ja nekin maat joilta ei haluta vaatia sitä mitä noilta, voisivat jakaa saman ihmisoikeuskäsitykset legitiimeinä, parhaina arvoina eli käytäntöinä itselleen.

      YKn ihmisoikeudet ovat minimi jotka kyllä kelpaavat planeetarisiksi arvoiksi, asiat on hyvin niissä ilmaistu, ihmisyyden minimi, MUTTA tärkeää on vain muistutaa ettei (käytän tätä seuraavaa metaforaa nyt ihan piruuttani koska median ja trendien meemitehdas on juuri siellä niin kuin se olisi uusi YKn uusi valtaistuin)
      Hollywood kuitenkaan määrittele mikä on oikein tässä maailmassa, Venäjällä ja Kiinassa, vaan kansat ja kansalaiset, ruohonjuuritason vuorovaikutus. Maailma on täynnä palkintopuhetta arvoista. Itse kaipaan loogoisuutta niiden suhteen. Jos puhumme arvoista ohittamattomina, ne on voimassa sitten ihan kaikkialla, mut niinhän sä ajatteletkin.

      jope

      Poista
    3. loogoisutta, hah - tai sitten se on logoksen ja loogisuuden hyvä lapsi, kaikkien paras

      jope

      Poista
  5. juha

    mä pistin äänestyslappuni silpuksi hyvällä omallatunnolla ja kevein sydämin.

    en enää tässä iässä jaksa ihmetellä sitä, kenen ääntä tässä nyt oikein kannattaisi kuunnella tai kenen tarjoaman tiedon pohjalle rakentaa oma mielipiteensä. kaikki ehdokkaat ovat hanakoita kertomaan halukkaille, mikä juuri nyt on maailmassa kaikkein tärkeintä: kannattaako ensin pelastaa ympäristö, odottavat äidit vai eläkeläiset.

    vaalikone on mulle kuin uuvuttavan suuri palapeli, johon en osaa tarttua. on sitäpaitsi hyvä muistaa, ettei yksi pressa voi antaa mistään aiheesta kokonaiskuvaa. siihen tarvitaan aivan toiset keinot.

    mulle mukavin tapa muokata maailmankuvaa on oma kotisohva. otan kirjan tai kaukosäätimen käteen ja uppoudun faktaan ja fiktioon. jos haluan välttää tunteisiin vetoavat juonet, käännyn asiantuntijoiden puoleen.

    meri

    VastaaPoista
  6. Ja ei kai huhtasaari ihan trumpeja tee...

    Nyt muuten sain katottua Mindhunterin. Tykkäsin paljon. Gomorran kolmatta kautta katon HBOolta. Raadollinen ja hämmentavä koska tuhoaa kaiken romantiikan gangsteritarinoista. Tavalliset ihmiset ammutaan kadulle, ei edes harmaata vaan ihan pimeää taloutta, pakottamisra ja lahjontaa, törkeää kansalaisten kyykyttämistä ja nöyryyttämistä. Ei ihme jos idean isä Saviano tarvitsee henkivartijoita. 6. jakso (muistaakseni) pyöri tyttären ja mun mielessä seuraavaan päivään. Veti hiljases. Hieno sarja. Mulle ehkä tärkein mafiafiktio.

    VastaaPoista
  7. Minusta tämä keskustelu oli erinomainen verrattuna esimerkiksi ylen eiliseen Huhtasaari-keskusteluun. Ollaan aivan eri tasolla niin haastattelijan kuin vastaajankin osalta. En toki Paavoa aio äänestää, mutta kuitenkin. Paavolla on asennetta ja asiaa.

    VastaaPoista
  8. Katsoin juuri äsken Pekka Haaviston haastattelun Alfalta. Se sujui hyvässä yhteishengessä eikä ollut ihan yhtä dynaaminen, mutta Pekan asiantuntemus nousi hienosti esiin.

    Teen tässä töitä mutta pistin taustalle tulemaan seuraavan eli Vanhasen jutun. Katsoin myös Ruokasen Huhtasaaren haastattelun ja sekin oli ok. Ruokanen oli kriittinen, mutta olisi voinut haastaa enemmänkin, hieman samaan tapaan kuin Paavoa.

    VastaaPoista
  9. Ainakin haastattelun alussa Vanhanen puhuu tärkeästä asiasta eli Afrikka-kysymyksestä.

    VastaaPoista
  10. Demokratian merkki on että jokainen saa asiallisen kohtelun ja sen Ruokanen osaa. Huhtasaarta esim. ei saa kohdella muita ehdokkaita huonompana. Yksityisesti voi sitten puhua suoraan, tai vaikka tälläisessä blogissa, mutta julkisen median tulee säilyttää tasapuolisuus ja haastaa kaikki samalla tavalla ja yhtä kriittisesti.

    Luin tyytyväisenä Ville Komsin reaktiosta kun persujen puoluetoimiston ikkunoita oli kivitetty useita kertoja. Hän meni sinne yövartioon estääkseen vastaavia tapahtumasta vaikka omat kannat on ihan päinvastaisia. Syy oli ettei puolueiden ikkunoita kivitetä demokratioissa. Ei ole olemassa "parempaa" poliittista väkivaltaa. On vain poliittista väkivaltaa, jota ei tule hyväksyä. Ihmisten autoja ei polteta niiden kotipihassa eikä muutenkaan... sanojen (!) vuoksi, sen pitäisi olla ihan selvä.

    Nämä pressanvaalit taitavat olla enemmän ideoiden ja näkemysten mainoskampanja kuin muuta.
    Minusta tällä kertaa esiin pääsevät äänet ovat aidosti moniäänisempiä kuin viime kerralla.

    Tulee esiin miten eri tavalla ihmiset voivat ajatella. Ja se pitää kansakunnan poliittisen järjestelmän ja median kestää.

    jope

    VastaaPoista
  11. Tuo eilinen Kirsi Heikelin esiintyminen Huhtasaari-haastattelussa oli aivan pimeä. Huhtasaari on ihan raakile, kun häntä vertaa muihin ehdokkaisiin, mutta Heikel oli yksinkertaisesti epäoikeutetun ilkeä. Minua hävetti hänen puolestaan. En tiedä, miksi Huhtasaari ei sanonut jotain hänen tavastaan puhua, koska Heikelkin sanoi ilmeestä lähtien. Haastattelu oli yksi näyttö siitä, millaisena jotkut näkevät demokraattisen sananvallan.

    Tänään Nils Torvaldsin ilta ylellä oli minusta hieno: kyseessä on persoona, jolla on oma ääni ja uskallus ajatella. En ollut ihan kaikesta samaa mieltä, mutta täytyy sanoa, että suurimmasta osasta olin. Siihen vaikutti NT:n persoonakin, joka ei turhia silotellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, juuri tuohon kohteluun viittasinkin, tällä kertaa kuitenkaan suoraan sanomatta.
      Huhtasaari on minunkin mielestäni ehdokkaana täysin väärässä sarjassa, ajaa korkeintaan sen asian, että hänen tavallaan ajattelevien ääni pääsee nyt kuitenkin esiin.
      Yhtä raakile ulkop. osaamisen suhteen on kai kyllä myös Kyllönen.

      Kovasti Huhtasaarta arvostellaan myös sen evoluutio-kannasta.
      Evoluutio on kyllä sellainen juttu että kun sitä tavallinen tallaaja, evoluution kiihkeä puolustaja, alkaa innoissaan varmaksi todeksi selittää, niin evoluutiotutkijat useimmiten pyörittelevät hyväntahtoisesti päätään, on se nimittäin sen verran vaikea juttu ettei se sentään ihan hyvän uskon asia ole.
      Mutaatiot esim. muodostavat toistaiseksi myös tieteellisesti suuria ongelmia (mutaatioiden pitäisi suurin piirtein tappaa kaikki uudet eliöt ja muunnokset nopeasti ja varmasti) joka asia kansanomaisen lennokkaasti ohitetaan, mutta jota asiaa tutkimus yrittää selvittää toistaiseksi vielä siinä täydellisesti onnistumatta.
      Ehkä jokaiselle Huhtasaarelle ev.kannasta mediassa pikkaavalle tulisi esittää 20 peruskysymystä evoluutiosta ja vasta jos osaa niihin vastata, kenttä olisi vapaa? Muutenhan vaan uskomukset siinä riitelevät, jos ei k u m p i k a a n tiedä mistä itse todistaa.

      jope

      Poista
  12. Vielä: vaikka Sale nyt melko saletisti valitaan, on ollut mielenkiintoista kuulla erilaisia ideoita, niin kuin jope sanoo. Sinänsä tämä presidentti-instituutio vaalikampanjoineen on minulle tuhat kertaa elähdyttävämpää viihdettä kuin jotkut kuninkaallisten perheiden häät ja lisääntymiset. Kallista puuhaa sekin on yhteiskunnalle. Tämä on demokraattisempi versio, olkoonkin, ettei presidenteillä ole enää kaikkialla niin suurta virkaa. Mutta symbolinen johtajuus, arvojohtajuus ja ulkopoliittinen näkemys ovat minusta hienoja juttuja, jos ne voivat yhteiskunnallisesti materialisoitua presidentissä.

    VastaaPoista
  13. Oma perusteluni äänestää on se, että äänestän ensiksi järjestelmän olemassaolon puolesta ja sitten vasta henkilöä.

    Tämän tietysti voisi dramatisoida siten, että äänestäisinkö silloinkin, jos ehdokkaina olisivat herra Hitler ja rouva Stalin?

    En äänestäisi. Mutta nythän ei lainkaan ole siitä kysymys!

    Kaikki ehdokkaat ovat niin sanotusti luokan hyviä oppilaita. Mitä nyt olen vähän katsonut haastatteluita niin myötähäpeää en ole kokenut.

    Yllä Vesa viittaa Kirsi Heikeliin. Hänen kohdallaan myötähäpeä nousi esiin, koska Huhtasaari oli niin suvereenisti toimittajan yläpuolella.

    Kun Suomessa halutaan presidentiksi luokan hyvä oppilas niin kyllä semmoinen näistä ehdokkaista löytyy.

    Eikä käy kateeksi ollenkaan! Seuraavan kuusivuotiskauden aikana planetaarinen arvokriisi tulee syvenemään. Näemme entistä selkeämmin puheiden ja tekojen eron.

    Kulutus kiihtyy, elonkehän näivettyminen kiihtyy.

    Täyttä realismia on nähdä uusi tulija-aalto Suomessa. - Joudumme näkemään laitetaanko rajoille konekiväärejä, jalkaväkimiinoja vai mitä sinne laitetaan.

    Tavallisen suomalaisen turvallisuuden tunne tulee huojumaan monin tavoin.

    Venäjä on syvästi ortodoksikristillinen maa ja on nähtävä mitä kohti se kulkee.

    Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat mitä ovat.

    Kansainvälinen rikollisuus lonkeroituu kaikkialle yhä syvällisemmin ja tavoittelee yhä parempia tehokkuuslukuja.

    Työtä on entistä vähemmän.

    Syrjäytymistä on entistä enemmän.

    Piittaamattomuutta ja valehtelemista on entistä enemmän.

    Maanisia arvorunkkareita, jotka vetävät normit käteen, on entistä enemmän.

    Huonoja suomalaisia elokuvia tehdään entistä enemmän.

    Romaaneissa muistellaan menneitä entistä enemmän.

    Niitä joita on ennenkin palkittu palkitaan entistä enemmän.

    Sähkökatkoja on entistä enemmän.

    Muistikatkoja on entistä enemmän.

    Katkokävelyä ajassa on entistä enemmän.

    Viinitkin kaiketi tulevat kauppoihin ja suomalaiset ovat jatkuvasti humalassa.

    Presidentti harjoittaa arvosukellusta saastuneessa meressä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo arvorunkkarit on hyvä.

      Huhtasaaren haastattelussa mua ärsytti toimittajan toistama "nyt et vastannut kysymykseen". Yhdessä kohdassa sitten tarkistin että oliko niin. Ei ollut ainakaan siinä: maamiinakohdassa pysyi kyllä asiassa vaikka toimittaja toisin väitti.

      Poista
    2. Nykyään kun lausutaan sana arvo, oletaan että se tarkoittaa ilman muuta "meidän" arvoja.
      Arvoyhteiskunta on uhattuna esim. viittaa vain yhteen käsitykseen millainen arvoyhteiskunta tulisi olla. Se on juuri mielestäni Jarin tarkoittamaa sananmukaisesti.
      Mutta Huhtasaaren arvot ovat yhtä lailla arvoja kuin Haavistonkin vaikka emme pitäisi niistä.

      jope

      Poista



  14. Nämä ylen toimittajat eivät luota siihen, että ihmisillä on aivot ja että he osaavat tehdä johtopäätöksiä näkemästään - kertoo kyllä aika paljon heistä itsestään.

    Tahtoisin nähdä esimerkiksi 25 vuoden kuluttua suorassa TV-lähetyksessä, millaiset ovat kokeneen politiikan toimittajan ja ihmisystävä Heikelin myötätuntoa kuvastavat mikroilmeet, kun taas seuraavat 150 000 pakolaista matkaavat kohti maamme rajaa ja edellisiä tulijoita on sijoitettu vastaanottopaikkoihin 300 - 400 000. Että olisivatko arvot ja mikroilmeet samassa linjassa.

    No, vähän huono läppä, mutta ihan mahdollinen. En minä silti usko Huhtasaaren rajat kiinni -politiikkaan, jotenkin muuten asiaa on hoidettava jo lähtöruudussa ja siinä on myös meillä suomalaisilla ennaltaehkäisevän vastuunkannon paikka. Muuten menee reisille.

    VastaaPoista
  15. En oikein löydä kielen ja todellisuuskäsitykseni kohtaantoa. En tiedä mitä Wittgenstein sanoisi tästä kaikesta.

    Mielestäni me kaiken aikaa lähdemme pelaamaan sellaisia kielipelejä, jotka eivät yhdenny todellisuuden kanssa.

    Kirjallisuuden tehtävän näen kielipelien puhdistamisessa ja päivittämisessä. Se on sitä tietysti aivan erityisesti filosofisen kirjallisuuden kohdalla.

    Stand up -koomikko Leikola on kielen oivaltava tutkija koomisin iskuin. - Tiedä mitä sitten hänen koneestaaan tunkeutuisi esiin, jos sinne syöttäisi käsitteen ihmistsunami.

    Niin. In evri keis kiinnostavia ovat ajattelijat, jotka seuraavat päättelyään hamaan tappiin saakka. Olematta suosion kalastelijoita millään tavoin tai makeilijoita.

    Huhtasaareen en sinänsä ota kantaa - mutta omassa päättelyssään hän ei vaikuttanut olevan ristiriidassa itsensä kanssa. Mielenkiinto Huhtasaareen nimenomaan nousi tässä dialogisessa kontekstissa Heikelin kanssa.

    Huhtasaaressa näin kansallispukuisen Suomi-neidon, joka HUOLI KUULUU MINULLE -essunsa taskusta viskoo jalkaväkimiinoja ihmistsunamipakolaisten anturoiden alle. Me emme suinkaan saa ajatella, että hän nauttisi sen tekemisestä. - Tulevina lähiaikoina ilmenee monenlaisia taakankantamisen ja kärsimyksen muotoja.

    Akka taakan kantaa kuten ukko akkaa, pohtinee Lauramme.

    VastaaPoista
  16. Vesa, käytät yllä käsitettä ennaltaehkäisy. - Tiedämme varmasti kaikki tässä blogissa, ettei ihmistsunamia voi ennaltaehkäistä, koska se pääsi tapahtumaan. Se pääsi toteutumaan.

    Ihmistsunamin ennaltaehkäisyn olisi pitänyt alkaa jonkin toimivan maailmanorganisaation puitteissa noin arviolta 1890-luvulla. - Sitä ei tapahtunut vaan keskityttiin kansallisvaltioiden intresseihin, joista seurauksina olivat kaksi maailmansotaa uhreineen, jotka eivät kuitenkaan peittäneet taustalla tapahtuvaa keskeistä planetaarista faktaa siis ihmismäärän aallonnousua.

    Mikä on se kielipeli - vallan kielipeli - mikä moraalisesti oikeuttaa ihmistsunamiin kohdennettavat karsintatoimet. Vain se on minulle mielekäs kysymys tänään. Tämän pitäisi olla oleellisimpia tieteellisen tiedon intressejä ainakin yhteiskuntatieteissä, mutta siltä rintamaltahan ei kuulu mitään.

    Eiköhän ole niin, että suomalainen yliopistolaitos on painanut päänsä pensaaseen kuten muukin yhteiskunta.

    Itse yritän tarrautua katumuksen oljenkorteen, jossa ihmiskunta äkillisessä katumuksen tsunamissa häpeäisi ja ryhtyisi elämään mahdollisimman askeettista elämää. Se voisi antaa aikaa. Mutta se on toiveajattelu - rukousajattelua - enemmän kuin realismia.

    Me elämme kaiken kaikkiaan yhteiskuntatieteellisen ajattelun taantumassa. Yhteiskuntatieteellinen ajattelu, yhteiskunnan rakenteiden ja prosessien ymmärtäminen ei ole suosittua.

    Me elämme leipää ja sirkushuveja -taantumassa, jossa tavisperheet ovat tottuneet kulutuksella korvaamaan henkisiä pyrkimyksiä.

    Kirjoitan tähän blogiin siksi, koska blogisti edustaa henkisyyden ideaa ja sitä samaa olen löytänyt kommenttikirjoittajista.

    Mitä henkisyys sitten on? Se on yritystä nousta itsensä yläpuolelle näkemään oma alhaisuutensa ja kaikki mikä alhaista on kaikkialla. Henkisyys on kilvoittelua aineen himoa ja kaikkia himoja vastaan. Henkisyys on uskallusta maksaa hintaa siitä, että tohtii sanoa ei.

    VastaaPoista
  17. Juha,

    tiukasti ottaen ennaltaehkäisy on väärä ilmaus, edes jälkiehkäisy tai katumuspilleri ei olisi oikea, siinä olet aivan oikeassa. Mutta ehkä valoisimmassa skenaariossa olisi vielä tehtävissä jotain - se edellyttäisi kuitenkin sellaisia toimenpiteitä, joita ei näy eikä kuulu.

    Heitin joku päivä sitten tänne linkin yliopiston planeetan rajat -luentosarjasta. Siellä on niitä selviytymisen jyväsiä, mutta isoimpaan ongelmaan ei juuri tartuta. Joku siellä sanoi suoraan ilmastokysymyksen kohdalla, että siihenkään ei tartuta vakavissaan ennen kuin lämpeneminen on reippaasti yli 4 asteessa.

    No niin, kaiken kaikkiaan ihmiskunta on ihmiskuntana liian hajanainen tämän kysymyksen ratkaisun edessä. Jotkut harvat tekevät ratkaisut, joihin suurin osa ei hyvyydessään, typeryydessään tai mukavuudessaan kykene.

    Akateemisella tasolla isoin argumentti tuntuu olevan: miksi meillä hyvinvoivilla ihmisillä olisi oikeus puuttua toisten lisääntymiseen ja hyvinvoinnintavoitteluun, kun itse olemme planeetan saattaneet tähän ekologiseen tilaan...

    Noin se suunnilleen menee se itsesyyllistyksen ja hyvyyden mantra, jossa on tietenkin jotain tottakin,

    VastaaPoista
  18. Tarkoitan: tilanne on se, että monilla tieteilijöillä on osatietoa siitä, miten esimerkiksi viljely tulisi hoitaa jotta mahdollisimman monille saataisiin ruokaa jne. Ongelmana on vain hyvän tiedon ja käytänteiden kokoaminen yhteen ja toimeenpano. Esimerkiksi yksi viljelyksestä tietävä sanoi, että Suomi voisi elättää tulevaisuudessa järkevällä viljelyllä isompiakin kansanjoukkoja melko omavaraisesti, mutta se vaatisi sitten sitä, että siihen viljelyyn osallistutaan aktiivisesti. Näytetään: tuossa on välineitä, tuossa pelto, ei muuta kuin hommiin.

    Luulen, ettei tulevaisuudessa katsota hyvällä mitään ideologisia työttömiä ja muita lorvijoita, koska kyseessä on eloonjäämistaistelu. Kaikki osallistuvat tai eivät syö.

    Tulevaisuus ei tosiaan onnistu ilman yhteiskunnallisia pakkotoimia ja ihmismäärän rajaamista tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
  19. Suoritin tutkintoni Jyväskylän yliopistossa ja valmistuin pääaineena sosiologia. Aloitin opintoni 1970-luvun jälkipuolella.

    Tuolloin Jyväskylän henki oli filosofinen ja se korosti yhteiskunnallista suunnittelua. Luotettiin siihen, että tulevaisuutta on mahdollista suunnitella ja pyrittiin näkemään toimivan yhteiskunnan haasteet laaja-alaisesti yksinkertaistamatta mitään.

    Opin siis suunnittelun ymmärtämiseen.

    Tässä olen sitten vuosikymmenten varrella äärettömästi pettynyt. Yhteiskunnallista todellisuutta nähdään yhä ohuemmin.

    Toimivalla yhteiskunnallisella järjestelmällä on reunaehtonsa. Kaikki ei ole mahdollista ilman, etteikö yhteiskuntaa kohtaisi hajoamisen ja kaaoksen vaara.

    En tietenkään pysty seuraamaan sitä yhteiskunnallista keskustelua ja tutkimuksen aiheita mistä tänään yliopistoissa tehdään graduja ja väitöskirjoja.

    Mutta heitän ilmaan hypoteesin, ettei missään yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa tutkita esimerkiksi ilmiötä, jota nimitän ihmistsunamiksi. - Tämä ihmistsunamin historia ja ihmistsunamin tulevaisuus ja ihmistsunami pakottavana sosiaalisen todellisuuden faktana olisi sitten ollut minun väitöskirjani aihe ja mikäpä tietää ettenkö siihen piankin paneutuisi kun pääsen eläkkeelle - tietysti sillä edellytyksellä että vanhoja pieruja yliopistossa ei syrjitä tai sitten käyn jonkin muun ilmaisutavan kuin väitöskirjan kimppuun.

    Luulen, että nuoret tutkijat eivät yksinkertaisesti uskaltaisi tarttua siihen mihin pitäisi tarttua. Tehdään tutkimuksia sovinnaisaiheista.

    Yhteiskuntatieteellisen ajattelun medianäkyvyys oli aivan toista 1960-luvulla ja 1970-luvulla.

    Tänään pitäisi ehdottomasti olla niin, että yhteiskuntatieteilijät haastaisivat presidenttiehdokkaat.

    Sosiologien täytyisi olla esittämässä ehdokkaille oleellisia kysymyksiä.

    En muuten määrittele humanismia yhteiskuntatieteelliseksi ajatteluksi. Humanismin projekti toteutui Suomessa syksyllä 2015 ja tuo projekti on valmis jatkamaan aina siihen saakka kunnes kaikki yhteiskuntatieteellinen järki on menetetty.

    Yleisradio ei edusta arvoissaan yhteiskuntatieteellistä ajattelua vaan humanismia.

    Humanismi on ok, mutta se ei saa johtaa yhteiskunnallista järjestelmää kaaokseen.

    Planetaarinen yhteiskunnallinen ajattelu on sitten vielä asia omanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jari,

      yleisvaikutelma tosiaan on, että väestönkasvu ei ole tärkeimmissä puheenvuoroissa juurikaan esillä - pressanvaaleissakin Matti Vanhanen on puhunut siitä ja jonkin verran muut ovat peesanneet, Niinistö otti sen esiin uuden vuoden puheessaan.

      Myös yliopistoissa mietitään huoltoaspektia: mistä ruoka, mistä turvalliset asuinympäristöt jne. Väestönkasvu ja muuttoliikkeet nähdään vääjäämättöminä tosioina - katse tuntuu olevan jossakin vuoden 2100 takana, jolloin väestömäärän oletetaan kääntyvän laskuun, mutta jolloin maailma on myös tiheämmin asuttu jne.

      Olen samaa mieltä, että humanismi ei voi olla yhteiskuntasuunnittelun ainoa ohjenuora. Toki emme halua uutta kansallissosialismia tai uutta kommunismia, mutta johonkin sellaiseen johdettuun ja pakottavaan politiikkaan tai sitten yhteisymmärryksen politiikkaan pitää mennä, että asiat saataisiin edes jollekin tolalle. Luulen, että luonto pakottaa meidät tällaiseen.

      Poista
  20. Tämän keskustelun ja wittgensteiniin viittaamisen innostamana postaan uuden jutun.

    VastaaPoista