sunnuntai 28. tammikuuta 2018

TENNIS JA FEDERER

Australian avoimia katsoessa tunsin taas, miten upea laji tennis on ja miten hieno ura Federerillä. Välillä jo oikeastaan pois kuvioista ja sitten taas Wimbledon ja nyt Australia. Hän on todella SUURI. Tänään oli jo menettää ottelun, mutta kokosi itsensä. Grand Slam -voittoja Federerillä on nyt kaksikymmentä.



Jos musiikki on taiteista suurinta, tennis on sitä minulle urheilussa. Jokainen syöttövuoro, jokainen pallo kuin elämä: voi muuttaa kaiken päälaelleen.

3 kommenttia:

  1. Mulla on eräs tennistarina tähän. Noin 15-vuotiaana pelasin paljonkin tiilimurskalla. Halusin pelata kovia pelejä nimeomaan itseäni parempaa pelajaa vastaan ja sainkin erään tyypin pelaamaan kanssani sillä lahjuksella ja palkinnolla, että hän saisi voitosta levyjäni ja minä samoin häneltä, jos kävisi toisinpäin. Pelit sovittiin etukäteen koulun pihalla. Näin etukäteen pelit siitä toiveiden näkökulmasta, että miten altavastaaja (minä) nousee voittoon itseään parempaa vastaan, ja miten hienolta se tuntuukaan. Se oli Connors, Borg-aikakauden loppuvaihetta.
    Levy toisensa jälkeen peleissä meni.
    En voittanut kertaakaan, mutta kannoin hyllyni tuota toista eniten kiinnostavat vinyylit yksi toisensa jälkeen hänen käsiinsä voitopalkinnoksi, tai oikeammin pelipalkaksi kömpelöä vastustajaa vastaan.
    Kerran muutama tyyppi katseli kun juoksin taas hulluna V:n palauttamien pallojen perässä ja huhu oli kiirinyt jo aikoja jatkuneesta uhkapelistämme. Kuulin kun kentän laidalta arvioitiin, miten tyhmä J, siis minä, voikaan olla. Ja kova nauru päälle.
    Olin tietenkin tyhmä, (tennis)romantikko.
    Noin 20 vuotta myöhemmin pelasin sitten työkaverin kanssa Talissa pelejä kello kuuden ja puoli kahdeksan välillä aamulla ennen töihin menoa. Kaveri oli varakas, minä opiskelija vielä, mutta sovimme niin, että pelataan siten, että häviäjä maksaa kentän. Niin pelattiin, Ja hyvältä tuntui, ja samasta syystä. Pelit menivät kaverille 80 prosenttisesti.

    Nyt en ole tennistä pelannut aikoihin, koska en halua lähteä vain palloa läiskimään kunnon vuoksi. Eikä enää ole aikaa eikä oikein jaksamistakaan. Mulla oli todella luja syöttö onnistuessaan joka meni silloin myös läpi, mutta maailman surkein kämmenlyönti. Jopa niin että juoksin joskus siten että sain kämmenelle tulevan pallon lyödä rystynä. Se näyttää sivulta katsottuna todella naurettavalta, mutta ei tänne tyylipisteitä ole tultukaan keräämään.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin pelata yhden kesän, mutta huomasin että en siitä omalla tasollani opi nauttimaan. Katsominen on mukavampaa. Kolme kilometriä kerran kaatosateessa pyöräilin kaverin luo kun tv meni rikki mcenroen ja borgin ottelun aikana. Kyllä kannatti. Hienoissa tennisotteluissa on jotain valtavaa.

      Poista
    2. Laiskan ja nautinnonhaluisen ihmisen ongelma on se, että pitäisi päästä sille tasolle, josta itse yleisönä nauttii. Kun nautin Glenn Gouldin, Keith Jarrettin ja Cecil Taylorin soitosta, arvaat, miten pianonsoiton opetteluni kävi.

      Poista