keskiviikko 14. helmikuuta 2018

KÖYHÄN KANSAN LOMARAHAT - näytelmä

Linkolan elämänkertaa lukiessa tulee mieleen monenmoista. Esimerkiksi seuraavanlainen näytelmä. Tapahtuu määrittelemättömässä tulevaisuudessa. Uusvihreät on radikaali ekopuolue. Eduskunnan kyselytunnilla  vaativat lomarahojen leikkaamisen vakinaistamista määräaikaisen kolmen vuoden sijaan. (Muut eivät ole tietenkään jaksaneet edes tuota kolmea vuotta kun houkutus alkaa kriittiseksi oppositioksi ja aina vain lihavampaa hyvinvointia rääkyvän kansan ääneksi on liian suuri.) He myös vaativat säästyneitä varoja korvamerkittäväksi julkisen liikenteen tehostamiseen ja tukemiseen. Lapsilisistäkin väännetään kiihkeästi. Vaaditaan myös palkkojen jäädyttämistä, aluksi, ja sitten laskemista muutamalla prosentilla. Enintään 25 kiloa lihaa vuodessa varmistettaisiin sillä, että liha pistettäisiin kortille. Ja se olisi tietenkin vasta alkua. Euroopan rajojen sulkemista vaadittaisiin, koska yhä lisääntyvästä kaukomaiden köyhälistöstä ei saisi tulla hyvinvoinnin uuskuluttajia. Uusvihreistä muut puolueet olisivat tietenkin saaneet yhteisen "hyvän vihollisen". Päähenkilönä seikkailisi neuvoton anarkisti, neuvoton, koska aavistaisi Uusvihreiden puheissa militantin sotilasvaltion. Susanna Kuparinen näyttelisi itseään ja kommentoisi näytelmää ilman käsikirjoituksen tukea. Jännitysmomentti olisi siinä, paljastaisiko hän (tahtomattaan) sen, kenen joukoissa seisoo. Ja tämä tietenkin voisi vaihdella näytöksestä toiseen.

Välillä lavalle tulee kertoja, joka lukee lyhty kädessään yhä uudelleen Nietzschen Iloisen tieteen kohtaa Jumalan kuolemasta sekä Kierkegaardin Kuolemansairautta. Hän antaa yleisölle (huonosti kätkettyä vahingoniloa tuntien) allekirjoitettavaksi kansalaisaloitteen ulkomaan lomamatkailun rajoittamiseksi kolmeen kertaan.

3 kommenttia:

  1. Juha, mainio näytelmä! Kerrassaan. Menisin katsomaan.

    VastaaPoista
  2. Ajateltava siis edes teoriassa, että jos olisi valittava nykyinen globaaliliberaali kulutusyhteiskuntavaltio kaikilla subjektiivisten oikeuksien ja vapauksien vasemmistolaisilla ja porvarillisilla herkuilla v a i totalitäärisempi valtio, jossa kulutus palvelisi vain valtion tarpeita ja ihmisten vapaus olisi rajattu vain lajin ja lajien selviytymisen pitkäaikaisen päämäärän hyväksi, niin kumpi olisi valittava. Itse lisäisin säilyttämistavoittesiin myös kulttuurien kirjon säilymisen.

    Edellä siis kysyin, teoriassa, en äänestänyt.

    Kiina on muuten ainoa valtio edelleen joka on selkeästi päättänyt pysäyttää väestönsa kasvun. Kun he päättivät, niin tapahtui. Valitettavasti he päättivät nyt höllentää. Mutta Kiina on siis esimerkki että väestönkasvia voi ohjata, jos on siihen potenttia.
    Kiinan väestö ei kasva hallitsemattomasti.
    Mitä siitä tulisi ajatella?
    Kulutuksen kasvua he eivät päättäneet väehtää, päinvastoin, mutta on selvää että niillä on kyky ja välineet siihenkin, jos tulee pakko.



    jope


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinaa on oikeasti ajateltava lisää.

      Valtava väestö, suhteellinen vapauskin, ero nykyääb Eurooppaan ei niin iso, mutta väestöön täsmälleen haluttu vaikutus keskushallinnon päätöksellä. Eikö siinä ole toivon merkki?
      Jos se on ollut mahdollista siellä niin kai muuallakin. Tietenkin se vaatii yhteiskuntajärjestelmän jolla on hallitsemansa valtio hallussaan.
      Toki Kiinan olisi pitänyt tehdä tuo jo aiemmin.
      Kiinalaisia on pitkälle yli miljardi, mutta vaikka vaikutus maailmaan on suuri ( ja monessa paikassa vahingollinen) ja kasvaa, ei kukaan taida pelätä, että Kiinan väestö lähtisi liikkeelle ja aiheuttaisi väestökaaosta.

      Euroopankin väesönkasvu, siis ainakin kantaväestön hedelmällisyyden osalta pysähtyi ja sitten romahti, mutta se ei ollut minkään hallituksen tavoite, tavoite oli ja on edelleen jopa päinvastainen.
      Euroopassa syntyvyys taisi romahtaa arvojärjestelmän ja elämisen mallien muuttumisen myötä. Yksilön vapaudesta ja/eli yksilön nautinnosta tuli perhettä suurempi arvo.

      jope

      Poista