Unessa ja valveilla on Leena Rantasen taidekirja lapsille naivisti Henri Rousseausta. Kirjoituksensa Rousseaun omakuvasta Rantanen aloittaa: "Tässä hänen omakuvansa. Hän ei olekaan enää vaatimaton tullivirkailija, joka maalailee joutohetkinään. Hän tietää osaavansa." Rantanen avaa maalausta todella viehättävästi. Ja kirja on täynnään tätä. Tähän on mahtavaa palata aina vain.
Tarinan mukaan Rousseau ajatteli olevansa realisti. Vaikka lopputulos taiteilijan intention suhteen on huono, maalausten vaikutusta ja elämyksellisyyttä se ei vähennä.
Rantasen kirja on itsessään suloinen taideteos.
Naivismi joka on ollut myös halveksittu tyylisuunta on minusta yhtä hyvä suunta tahansa kuin mikä muukin hyvä suunta, kun suunta on hyvä.
VastaaPoistaJos Rousseau uskoi olevansa realisti mutta olikin naivisti niin sehän oli parempi hänelle kuin uskoa olevansa naivisti mutta ollakin realisti.
Ja kuinka kaukana naivi ihminen onkaan naivistista, sillä naivi näkee paljossa vain vähän mutta naivisti näkee vähässä niin paljon.
jope
Katselin Rousseaun kuvia ja aivan mahtaviahan ne olivat.
VastaaPoistaHuomasin myös kommenttikaverimme hyvät rivit:
"Maailmaa ei voi muuttaa sekunnissa, mutta oman virnistyksensä leveyden voi. joten sen sijaan, että paasaisi kauhuskenaarioita, ihminen saisi pitää hetken aikaa suunsa kiinni. hengittää syvään. ja sitten puhua enemmän asioista, joista pitää kuin niistä, joista ei pidä. yritän itsekin oppia sitä, että hyvällä tuulella pysytteleminen ei ole pinnallista ongelmien piilottelua vaan fiksu valinta. jos tänään on ihanaa, miksi maailma putoaisi niskaan huomenna? ja vaikka putoaisi, ihan sama."
Täsmälleen niinkuin ajattelen ja varsinkin koen.
Omasta puolestani huolettomuuteni on ollut sanalla sanoen legendaarista. Huomispäivää ei ole aina juuri suunniteltu, vaan on menty Edu Kettusen sanoin fiiliksellä beibi. Nyt on saatu maksella sitten monenlaista, muutakin kuin korkoja. Ihmissuhdevelkaa lähinnä. Mutta sitä hyvän ja huolettoman mielen ja miehen naivismiani on turha jälkikäteen katua. Onneksi tuli pistettyä pää kunnolla sekä kylmään että kuumaan vesiämpäriin.
Eli vaikka taivaanputoaminen niskaan on mullekin periaatteessa sama, ja tänään on todellakin yleensä ihanaa, ja aika todennäköisesti myös huomenna, niin en osaa olla ajattelematta muutamia tuntemiani lapsia ja nuoria, eniten tietenkin omaani, muutaman vuosikymmenen päässä tästä ajasta. Ja kyllä niitä muitakin.
Oikeat skenaariot syntyvät faktoista. Todennäköisistä faktoista ainakin. Ja vaikka mulle on ihan sama omalta kannalta, en osaa olla kaiken huolettomuuteni ohella olla ajattelematta myös tulevaisuutta muiden kuin itseni kannalta. Siksi Rousseaun kuvien rinnalla kulkevat myös skenaariot, koska ne kuuluvat sinne, siihen osaa minusta joka ei ole enää minä.
Nämä ajatukset tulivat mieleeni niin lainaamani hyvän tekstin kuin Rousseaun kuvien myötä.
jope