ja katselemme
kuun keltainen ja kiillotettu kallo
hymyilee ja heittää lainaamaansa valoa
puiden oksiin ja talojen seiniin
sen meret suuret tummat basalttitasangot
vanhoissa tarinoissa
kerrotaan että eräs mies varasti risuja naapurinsa aidasta
ja karkotettiin kuuhun
jotkut näkevät
ikuisesti maata kiertävän Kainin
Pyyhin lunta kaiteelta
ja sanon tyttärelle
Islannissa kuu on Mani
se ajaa hevosillaan halki taivaan
suuri Hati-susi jahtaa sitä
ja kun tulee Ragnarök
susi saa sen kiinni
Mikä on raknarök
tytär kysyy
no sellainen maailmanlopun taistelu
kun on tullut talvi toisensa perään
eikä kesää ollenkaan
Talven järvi Unohduksen järvi Kuoleman järvi Vihan järvi
tytär on hiljaa napsii kännykällään kuvia
tytär on hiljaa napsii kännykällään kuvia
ja sanoo Otan näitäj
hiukan enemmän
kun maailmanlopusta ei
taida saada kuvaa
.....
Tämän hetken realiteettien maailmassa melankolia ja romantiikka ovat hämmentäviä tunnetiloja, käänteistä ylevää. Yhtäältä realiteettien unohtamista, toisaalta niiden pakottumista mieleen. Melankolia, romantiikka ja ylevä ovat tässä ajassa symbolisen luhistumista. Nihilististä nautintoa...
Haapalan runo ei anna tilaa mielikuvitukselle. Siinä sen kova ydin. Niinhän se on että vasta se, "mikä ei anna tilaa mielikuvitukselle, haastaa sen". Mutta tässä on vielä kysyttävä: haastaa mihin ja miksi? Pitääkö vastata?
Kommentoin edellisessä, olen yhä samaa mieltä, vaikuttunut sekä hieman huolissani...
VastaaPoistajope
...Versoissa on siis lisääkin Vesan tekstiä, johon omalla kommentillani nimenomaan viittasin...otsikon Hämärä ei tanssi enää, alla; jope
VastaaPoista