lauantai 31. maaliskuuta 2018

ME TOO 4: Kunniarikosten ja lähisuhdeväkivallan rinnastamisesta

Kunniarikoksen ja kotikutoisen lähisuhdeväkivallan rinnastaminen on huolimatonta ja haitallista ajattelua. Valitettavasti sitä kuulee aika ajoin. Ja koska kuulin taas, kirjoitan tämän. Jossain määrin ymmärrän huolimattoman rinnastamisen. Kummassakin on vihaa, kunniaa, aggressioita, nöyryytystä ja häpeää. Kuitenkin erot ovat niin ilmeisiä, että niiden kieltäminen ei voi olla muuta kuin laskelmoitua retoriikkaa. Erot näkyvät siinä, miten perhe, suku, kollektiivi ja eri maiden ja kulttuurien oikeuslaitokset suhtautuvat rikokseen ja erityisesti sen uhriin. Keskeiset erottavat kysymykset ovat nämä: Keitä ruumiillisen koskemattomuuden rikkominen loukkaa ja miksi? Onko yhteisön ja oikeudellisen käytännön keskiössä uhrin kokema kärsimys vai yhteisön kokema häpeä?

Ajatellaanpa näitä kahta kysymystä. 

1) missä määrin uhri joutuu maksamaan yhteisön kunniasta? 
2) mikä on uhrin rooli ja vastuu rikoksen tapahtuessa?

Kysymys 2 on ollut oman kulttuurimme ongelmallinen, kiusallinen ja vastenmielinenkin mutta välttämätön kysymys tapauksissa, joissa sana asettuu oikeudessa sanaa vastaan ja erityisesti seksuaalirikoksia tuomittaessa. Se on totuutta selvittävä kysymys. Kysymys 1 taas on enemmän tai vähemmän muuttunut kultturissamme metafysiikaksi. Sitä ei voi ottaa juridisesti vakavasti. Se voi olla mielekäs kysymys vain sellaisen kulttuurin ja oikeuskäytännön yhteydessä, jossa yksilö, usein nainen, on alisteinen yhteisölle.

Miksi näiden rikosten rinnastaminen sitten ei ole suotavaa tai - mikäli se on tarkoitushakuista retoriikkaa - miksi se on peräti vastuutonta? On selvää, että rikosten tulkinnat vaikuttavat siihen, miten väkivaltaan syyllistynyt tai syyllistyneet määrittelevät itsensä ja syyllisyytensä, ja mikä tärkeintä, uhrit uhriutensa. Relativismi, tässäkin, vahvistaa hegemoniaa ja hegemonia kiittää relativistia. Relativismi neutraloi ja yleistää hegemonian määrittelemän todellisuus- ja ihmiskäsityksen jokaista alistettua yksilöä koskevaksi luonnollisuudeksi. Relativisti luonnollistaa valtaa huomaamattaan. On siis kysyttävä, millaisen hegemonian nämä rikosnimikkeet luovat, millaista hegemoniaa edustavat.

Kaikista esittämistäni syistä johtuen rikosseuraamusalan ammattilaisen on lähestyttävä noihin rikoksiin syyllistyneitä eri tavoin. Muuttujat on otettava huomioon. (Uhria hän ei tapaa.) Tekojen ja niitä seuraavien asenteiden taustalla olevalla tapakulttuurilla on niin uhrin kuin rikokseen syyllistyneen kannalta merkitystä. Ja vielä toistonkin uhalla: Muuten  kadotetaan uhrin, usein naisen, erilainen asema verrattuna kotikutoiseen lähisuhdeväkivaltaan, mutta myös rikoksen tekijän asenteet, arvot ja se, miten hänen mahdollista muutosmotivaatiotaan voisi haastaa. Relativismi häivyttää oleellisia asioita kiistelevään retoriikkaan. Kipeimmin uhrin yksinäisyyden. Ja voin vain kuvitella, miltä tuo kiistelevä retoriikka kuulostaa hänen korviinsa. Miten hän sen kokee. Juuri siksi tuo Me Too. Tosin en ole varma, onko uhrilla (edes sisäistä) kieltä, jolla ilmaista sitä meille. Mutta hegemonioita vahvistava kiistelevä retoriikka ei sitä ainakaan lisää.

26 kommenttia:

  1. Juha,

    mitä tarkoitat kunniarikoksen ja lähisuhdeväkivallan rinnastamisella? Anna konkreettinen esimerkki, että hoksaan lähteä ajattelemaan tarkemmin tätä asiaa. Toivottavasti en ole itse sellaiseen rinnastamiseen liian pahasti syyllistynyt...

    VastaaPoista
  2. Sinänsä järkeilysi kuulostaa fiksulta, mutta pieni esimerkki tuonne alkuun konkretisoisi asiaa lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et todellakaan ole. Kyse on niistä kommenteista, joissa ns. kunniarikoksen kulttuurista olemusta neutraloidaan retorisesti sanomalla, että "onhan meillakin perhesurmia ja vaimon hakkaajia". Siinä kadotetaan (usein) naisen erilainen asema verrattuna kotikutoiseen lähisuhdeväkivaltaan, mutta myös rikoksen tekijän asenteet, arvot ja se, miten hänen mahdollista muutosmotivaatiotaan voisi lähestyä. Relativismi häivyttää oleellisia asioita (ja kipeimmin uhrin yksinäisyyden) kiistelevään retoriikkaan.

      Työssäni kulttuuriset erot on pakko ottaa huomioon, jos haluaa pysyä totuudessa ja ammatillisuudessa eikä huomaamattaan luonnollistaa käyttäytymisen taustalla olevia arvoja ja asenteita. (Uhreja en siis työni puolesta tapaa, mutta uhri nousee esiin rikokseen syyllistyneen kanssa keskustelkessa).

      Jotenkin ajattelin, että nuo rikosnimikkeet avaisivat jo itsessään idean. Mutta hyvä kun pistit mun tarkentamaan.

      (Hyvä esimerkki tästä oli Jari Tervo joskus pari vuotta sitten Uutisvuodossa. Sillä itsetietoisella tyylillään hän rinnasti nämä kaksi ytimeltään erilaista rikosta ironisoidessaan rajakkeja. Ihmettelin, koska hän kuitenkin oli kirjoittanut kirjan naisesta islamilaisessa yhteisössä. Muistan miten minua tuolloin ärsytti asioiden löysä yksinkertaistaminen. Tämä sama rinnastsminenhan hämärtää myös seksuaalirikosia. On tärkeää tietää rikoksen taustalla oleva kulttuurinen ja asenteellinen malli, eli arvot, jotta siitä voi puhua läpinäkyvästi.

      Miksi sitten me too tähän? Retorinen rinnastaminen häivyttää uhrin hegemonisesti. Siksi.

      Hyvä. Nyt tuli selitettyä varmasti paremmin.

      Poista
    2. Juha, hyvät lisäykset! Tunnistan tilanteen heti ja asia on selvä. On tosiaan hyvä oikoa ajattelun virheitä ja puhua tarkasti näistäkin asioista. Palaan myöhemmin, lähdemme tästä kyläilemään.

      Poista
  3. Pohjoismaissa on päättäjiä, Englannissa myös joilla on ajatus islamilaisen lain sallimisesta läntisissä yhteiskunnissa tietyissä asiakokonaisuuksissa. He ajattelevat että koska osa muslimeista ratkoo omat asiansa omien sisäisten lakiensa mukaan joka tapauksessa keskuudessaan, olisi siihen annettava tilaa. Halutaan sallia siis eräänlainen uskonnollinen vapaavaltio omien valtioidemme sisään. Luit varmaan Ruotsin tapauksesta pari viikkoa sitten, joka oli kuin suoraan päivityksestäsi. Ruotsissa nämä ajatukset ovat olleet esillä pitkään jo siksi, että osa yhteisöistä siellä toimii jo noin.

    Kuvaamasi rinnastaminen mielestäni raivaa tilaaa juuri tälläiselle, vaikka se ensi sijaisesti rinnastaa, mutta jos kerta asia on ihan sama, niin ratkaiskoon asiatkin sitten keskenään. Mikä on perheväkivaltaa, mikä kunniaväkivaltaa, ottaako siitä kukaan selvää? Toisaaltahan motiivi on ainakin osittain aivan eri, jälkimmäisessä uskonto ja/tai kulttuuri. Vai onko?
    Toki suomalainen vaimonhakkaaja on ajatuksissamme aina täysin syyllinen, kun kulttuurisidonnainen vastaava äijä muualta vähän myös kuin uhri, joka ei toteuta itseään, vaan jotakin ohittamattomampaa vaatimusta...? Vastaavaa kulttuurisidonnaisuuden kuviteltua näkökulmaa ei pertsavirtaselle voida kuvitellakaan.

    En kuitenkaan suoraan sanottuna keksi, millä perusteella kultuuriero tulisi ottaa lieventävänä asiana huomioon, kun kysymys on väkivallasta. Ruotsin oikeuslaitos kyllä keksi, mutta tuli jälkikäteen katumapäälle. Ei kai voi olla niin, että ihmisen suoja vkivaltaa vastaan on matalampi sillä perusteella, että hän kuuluu johonkin/mihin tahansa kultuuriin. Tai vastuu matalampi samasta syystä.

    Rinnastukset, että tapahtuhaan sitä meilläkin, ovat todella väsyneitä ja operoivat edelleen yksittäistapausten parissa. Niihin ei kuulu lainkaan yleisen eurooppalaisen tilanteen hahmottamista. On maita jossa ollaan jo mainitsemani omalakisuuden kanssa helisemässä.

    Kuten Vesan puolella on jo useasti todettu, Me too -kamnpanjan välttämätöntä laajentumista heikompiosaisiin naisiin, tyttöihin ja poikiin odotellen....

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin hetken, laitsnko tuon me toon tohon otsikkoon, mutta vakuutuin sitten.

      En ole ruottin jutusta tietoinen. Kerro lyhyesti.

      Poista
    2. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803072200793874_ul.shtml

      -asia oli esillä myös HS ja Yle mutta tuon nyt löysin heti helpolla.

      - ja pointtihan ei ollut juuri tuo tapaus, vaan että näitä on ollut siellä enemmänkin, myös Norjassa ja Englannissa

      (Hieman hatuttaa, että minäkin olen mennyt siihen, että jos asiasta kirjoittaa Yle, Hs tai edes joku näistä iltapäivälehdistä (Alma media, Sanoma) niin se käy linkiksi, mutta esim. edes Suomen uutiset ei. Keppi ja porkkana siis toimii, valitettavasti, aina. Pathetic. )

      jope

      Poista
    3. Suomen Uutisista, ja Juhan päivityksestä puheenollen. Käykääpä lukemassa sieltä artikkeli: "Tietoa sinulle, joka olet naimisissa lapsen kanssa – Ruotsin sosiaalihallituksen uskomaton opaskirjanen."

      (Ja jos joku ei tiedä, ko. lehti ei ole mikään vaihtoehtomedia sen enempää kuin KU tai Demkraatti tai Vihteä lanka.)

      Poista
    4. Ainut lohtu on, että paskamyrsky nousi. Joku on vielä järjissään. Miten naiset kehdataan hylätä Ruotsissa näin?! Sukupuoli vaikuttaa sielläkin. Minusta oikeuskäytäntö on syypää. Kuka odotti noilta maallikoilta muuta ku päästi tuohon asemaan? Relativismi jyrää. Tuo juttu vahvistaa sitä, mitä postaan.

      Poista
    5. "En kuitenkaan suoraan sanottuna keksi, millä perusteella kultuuriero tulisi ottaa lieventävänä asiana huomioon, kun kysymys on väkivallasta."

      En minäkään. Ja jos otetaan, se pelaa miesten pussiin.

      Poista
    6. Hylätäänhän Ruotissa de facto kokonaisia kaupunginoisosiakin jossakin määrin Ruotsin lain ulkopuolelle, koska aina ei ole muuta mahdolllisuutta kuin luovuttaa. Ruotsin poliisihan kertoi itse (!) valtamediassa, että on menettänyt noin kahdenkymmenen alueen suhteen normaalin kyvyn hallita rikollisuutta. Relativismi Juha taitaa olla suuressa kurssissa vielä, koska muuta mahdollisuutta emme anna itsellemme kuin sopeutua ja nimittää sitä esim. suvaitsevaisuudeksi. Tuo sosiaalihallituksen myönteinen opaskirje rikosiin syyllistyneille on nykyajan uuskielen, relativismin, tyyppikieltä.

      En oikeastaan enää jaksaisi alkaa tästä, koska olen sekä onnistuneesti (että epäonnistuneesti) aiemmin kirjoittanut täälläkin näistä asioista jo parin vuoden ajan. Nykyään silmiä aukeaa enemmän ja enemmän eli inhimillisyys ihmisten aidon tasa-arvon suhteen on voittamassa alaa. Sun selvästi aitro huoli mm. musliminaisten todellisten valinnanvapauden suhteen on hienoa. Sama koskee kaikkia naisia.

      jope

      Poista
    7. Korjaan. Hyvin kiinnostunut olen tietenkin aina ja edelleen muiden näkemyksistä. Omani on suurin piirtein entinen. Maltillinen, eli parhaan kykyni mukaan tosiasiohin nojaava. Virheitä toki sattuu kuten ennenkin, ja olen sokea.

      Niin kauan kuin peace, love and understanding ei ole valitettavasti voittava puolustuslinja koko maailmassa, tulee maailmaa yrittää hallita järjellä joka on mahdollisimman oikean tiedon valaisema.

      jope

      Poista
  4. jope, Juha! olipa taas hyviä pointteja. nämä ilmiöt ovat meilläkin käsissämme ennen pitkään, jos emme ole hereillä. saa nähdä keskustellaanko näistä epäkohdista ja riskitekijöistä tulevissa vaaleissa ja niiden alla.

    VastaaPoista
  5. Vesa. Tuolla sun sivuilla on mietitty sitä, miksi uudistusmieliyys ei tartu vieraan kulttuurin epäkohtiin yhtä rajusti (tai ei ollenkaan) kuin oman. Eikö tuota varovaisuutta voisi kutsua käänteiseksi intersektionaalisuudeksi?

    VastaaPoista
  6. Tässä on nyt myös sitä kulttuurisen appropriaatio -käsitteen käyttöä. Toisen kulttuurin naiset nähdään niin täysin toisina, että kieltäydytään puuttumasta heidän asioihinsa.
    Näin tullaankin korostaneeksi edistyksellisyyden nimissä erilaisuutta.

    Värin perusteella profiloiminen on nyt muotia. On luotu esim. käsite 'ruskea tyttö', jonka ei tarvitse olla ruskea ihon väriltään.
    Ruotsissa Sosiaalidemokrattinen nuorisoliitto on julkaissut raportin 'Fyra nyanser av vitt', jossa ihmisiä luokitellaan yhä tarkemmin. Tiedotusvälineet ja jopa tiedeyhteisö tulkitsee lausuntoja sen mukaan, mihin kategoriaan niiden puhuja tai kirjoittaja kuuluu sukupuolen, syntyperän ja väriluokituksen mukaan. Loukkaantuneille nauretaan, ja valkoisen miehen puheet ovat harvoin mistään kotoisin. (Luin tästä Ruotsin tilanteesta Lena Anderssonin kirjasta 'Enpä usko'.)

    "Edistykselliset" näkevät kaikkialla rodullistamista - höh, KETKÄ nyt rodullistavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta! Eikö etninen profilointi ollut esimerkiksi poliisien toimissa se, mitä eniten kritisoidaan! Kyllä tämä menee aivan hulluksi. Kohta ei järki pysy perässä. Ihmiset jaetaan syntyperänsä mukaan kahteen tai useampaan leiriin riippumatta siitä, mitä he faktisesti tekevät. Tämä vaara vaanii omaakin ajattelua, tunnistan sen. Toisaalta tilastot ja asioiden seuranta kertovat tietynlaisesta väestöryhmien korrelaatiosta esimerkiksi työllisyyteen, tiettyihin rikoksiin jne. Totta kai ne ovat myös poliittisin toimenpitein ja tukemisin parannettavia asioita, mutta se vaatii paljon aikaa ja viitseliäisyyttä - tuloksena onnistunut assimilaatio, ei ehkä niinkään monien toiseuksien yhdessäolo.

      Poista
    2. Juuri noin.

      Ja juuri kun meille on opetettu, todistettu ja näytetty ettei rotuja olekaan.

      Tuo Lena A:n kirja pitänee lukea munkin, jope

      Poista
  7. Voisi varmasti! Toinen jätetään toiseksi viipaloimatta sitä samaan malliin kuin oman kulttuurin valta-asetelmia. Tämä on ok niin kauan kuin on etäisyys, mutta kun toinen tuodaan osaksi omaa siihen pitäisi pystyä tarttumaan myös poliittisesti, intersektionaalisesti. Jos ei tartuta, se tarkoittaa että ei kohdata vaan ollaan yhä turvaetäisyyden päässä mutta huom! vastuutetaan muut (esim oman maan köyhät ja syrjäytyneet, jotka jäävät taistelemaan omista oikeuksistaan). Kultalusikka suussa syntyneellä on varaa olla armelias ja sokea, koska asia ei varsinaisesti kosketa häntä itseään praktisesti tai älyllisesti (älyä taitaa korvata oma hegemoninen asema).

    VastaaPoista
  8. Marjatta. Tuo Anderssonin kirja pitää hakea kirjastosta...



    VastaaPoista
  9. Andersson sanoo, että tulli, poliisi ja muut eivät saa profiloida ja poliitikkoja vahditaan mutta muutoin värin perusteella profiloiminen on uusinta, edistyksellisintä muotia.
    Joskus puhuttiin rajojen häivyttämisestä... siis vielä äsken tai yhtä aikaa.

    Anderssonin kirja kannattaa lukea, siinä on paljon muutakin selkeästi havainnoitua ja pohdittua asiaa.

    Minä taidan lopettaa somepaastoni (käsikin jo pelaa, olkapää oli ihan jumissa, sain hierontaa) ja kirjoittaa jotain tästä.

    VastaaPoista
  10. Marjatta! Pitää lukea tuo Anderssonin kirja! Kuulostaa tosi hyvältä, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muönteinen profilointi on vaaratonta. Loogista.

      Poista
    2. Juha, totta! Profilointia voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Pahaan siinä, että profiloinnilla voidaan katsoa ohi. Pitkälle profiloiminen on samaa kuin kastilaitos.

      Poista
    3. Tämä on kiinnostavaa. Varasin kirjastosta anderssonin.

      Poista
  11. Juha, pohdin vielä jossain vaiheessa tätä profilointia lisää!

    VastaaPoista