sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

MIELEKKÄINTÄ ON OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN

Idealistit haluavat tehdä mielekästä työtä. Muuten kieltäytyvät siitä kokonaan.

Minä taidan olla jonkinlainen meta-idealisti. Minulle kaikki eettisesti edes siedettävän kestävä työ on mielekästä suhteessa joutenoloon. Kunhan sillä tienaa sen verran, että muun ajan voi vain olla eikä yhtään mitään muuta.

En tee töitä töiden itsensä mielekkyyden takia vaan siksi, että saan olla muun ajan tekemättä niitä. Mielekkäintä on olla tekemättä mitään, olla olemassa, mennä perjantaina nukkumaan aamulla ennen viittä ja nukkua niin kauan kuin huvittaa ja sama lauantai-iltana. Loma-aamu teeveen äärellä kahvia juoden. Mikään mielekäs työ ei korvaa sitä tunnetta ja juuri siksi kaikki työ on sitä vasten mielekästä.

Vaatimus että työn pitäisi itsessään olla kivaa, siis sitä mielekästä eli eksistentiaalisen tyhjyyden kompensaatiota, on länsimaisen etuoikeutetun ihmisen vaatimus. Että saisi olla jouten, kokea olemassaolonsa mielekkääksi ja tärkeäksi ja vielä töissäkin olisi aina kivaa ja mielekästä tekemistä. Mitä eliitin elämää se olisikaan.

Noin kymmenen vuotta sitten kun välillä kyllästyin nykyiseen työhöni, hain Toyotan varastotyöntekijäksi. Olisi ollut unelmatyö (tosin eettisyysaste huonompi kuin nyt). No. Onneksi en päässyt. Kyllä siinä hommassa vähän pitää autoistakin ymmärtää vaikka paikan johtaja muuta väittikin kun sille soitin.

Kun äitini joskus kun olin noin 10 vuotta vanha kysyi minulta että mikä siusta poika tulee kun siulla ei oo yhtään kunnianhimoa niin vastasin näpäkästi että eläkeläinen. Nyt on seitsemän vuotta jäljellä, joten eiköhön tämä tästä loppuun asti suju. Unelma toteutuu. Kun ei vain kuolis ennen sitä.

4 kommenttia:

  1. Juha, hyvä pohdinta! Mä teen liikaa töitä, olen kasvanut sellaiseen, että pitää huolehtia omista asioistaan ja kantaa vastuuta muista.

    Ideologinen työttömyys on hyväosaisten ja etuoikeutettujen juttu. Toki maailma olisi puhtaampi kenties jos vain mietiskelisimme vegetatiivisessa tilassa eikä olisi huolta mistään. Mutta se ei vaan onnistu aivan helposti, ellei ole yksineläjä tai taloudellisesti riippumaton. Joutinolija kuulostaa minusta ihan hyvältä, ideologinen työtön taas, no siltä ideologisuudelta. Samalla sanon, etten minäkään jaksaisi mitä hyvänsä työtä, mutta jos henki ja elanto olisi kyseessä, niin tekisin mieluummin kuitenkin sitä työtä kuin kuihtuisin pois. Mekaaniset yksinkertaiset työt ovat hyviä välipaloja. Pahinta mitä tiedän on byrokratia ja kokoustaminen ja koordinointi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut eläytymishakuinen. Koulussa aikoinaan inhosin kaikkia toiminnallisia aineita. 3 tunnin puu-
      ja metallityörupeamat ahdistivat jo edellisenä päivänä (tosin sain aikaan ihan hyvää jälkeä). Halusin vain istua ja kuunnella opettajaa. Myöhemmässäkin elämässä ryhmätyöskentely opinnoissa on ollut tylsää, luentojen kuunteleminen ja unohtuminen omiin ajatuksiinsa on aina ollut nautittavaa.

      Tietenkin tuohon "joutenolon dialektiikkaan" kuuluu lähimmäisistä ja perheestä huolehtiminen ja eettinen vastuu jne. Mutta tuon Vesa tietenkin jo tajusitkin.

      Poista
  2. Mulla oli päiväduuniin kyllästyminen yli kymmenisen vuotta sitten. Hain sekä viikkarille että siljalle kansimieheksi. Olisin letkuttanut niitä kansia aamuviideltä jossakin Tukholman saaristossa tai vastaavaa. Siljalta ei tullut vastausta, mutta viikkarilta tuli ohjeeksi hankkia meriturvallisuuskortti ensin. Siihen se jäi, koska en vauvan vuoksi raatsinut muuttaa pariksi viikoksi Ahvenanmaalle missä se olisi pitänyt suorittaa. Kaksi muutakin kertaa olen lopettanut päiväduunin. Molemmilla kerroilla maitojunassa takaisin. Oli tärkeät kurkistukset muualle. Ekalla kerralla piti yrittää taiteellista toimintaa, toisella kerralla pistin toiminimen pystyyn erään idean varaan ja mitenkäs kävi: ei lähtenyt.

    Raamatun mukaan, lukekaapa se itse sieltä alkulehdiltä, työ on Jumalan langettama ensimmäinen kirous paratiisin ihmiselle. No, suhde työhön siellä kyllä sitten pian muuttuu. Mutta jotain paratiisista on jäljellä, koska mikään ei ole suloisempaa kuin vapaapäivä, lomapäivä, yllättävä vaikkapa etukäteen inhotun kokouksen peruuntuminen jne.

    Luulen että kaikki olisimme mieluiten ilman mitään duunia, mutta asian ideologisoiminen on sitten toinen juttu. Eikö se käy jo työstä. Kannattaa muutenkin muistaa muuten, että tässä maassa ei ole ilmaista kouluruokaa, ilmaista krjastolaitosta tai ilmaista koulutusta, vaikka juhlapuheissa niin väitetään. Ne ovat maksuttomia, koska jotkut ovat ne jo maksaneet. Se maksajien luku on muuten pieni. Pitkään kuvittelin itsekin kuuluvani siihen, kunnes tajusin että olen esim. tuon "ilmaisen" kouluruoan välillinen maksaja, ne välittömät eurot, joilla voi välittömästi ostaa asioita, hoitavat verokirstuun kokonaan muut. Mitä olen taas pitkästä aikaan yrittäjiin hieman tutustunut, niin täytyy sanoa, että suurin osa heistä on varsinaisia taiteilijoita. Luovat uutta, nyhjäisevät tyhjästä asioita, saavat ne tapahtumaan ja improvisoivat muutenkin koko ajan.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen aina kun kritisoidaan että miksi naisvaltaisilta ja/eli julkisilta aloilta nipistetään kun pitää säästää. Eikö kysyjät MUKA tiedä? No. Poliittisen retoriikanhan pitää olla aina pikkuusen tyhmäksi heittäytymistä. Jopehan siis vastas kysymykseen tossa kommenttinsa viimisessä kappaleessa.

      Poista