perjantai 30. maaliskuuta 2018

PÄÄSIÄISENÄ 2018 ( dokumenttielokuva Pyhä YLE Areenassa)

Mitkä ovat minun pyhäni rajat? Siis ihmisen pyhän rajat? Aina kun kysyy tätä, tuntien aitoa epätietoisuutta, kieltää ainakin hetkeksi elämän absoluutin pyhyyden.

Syön lihaa, käytän lääkkeitä ja olen antanut niitä lapsilleni, olen myrkyttänyt hevosmuurahaiset kesämökkimme kattohirrestä, aion lentää tänä vuonna Lontooseen vaikka ei olisi pakko ja uskon, että kykenen tappaamaan ihmisen jos se paikka eteen tulee. Elämä ei siis ole minulle pyhän absoluutti vaan käytännöllinen entiteetti.

Kenen tai minkä pyhä elämä? Siinä on perustavin kysymys elämän pyhyydestä ja siihen on vastattava aina uudelleen. Eikä vastaus voi koskaan viitata kokonaisuuteen. Se ei siis voi olla metafyysinen.

Mikä sitten on pyhää? Luovuttamatonta. Siihen on vastattava negaation kautta. Pyhää ei valita. Se tapahtuu. Se on reaalista: ei lausuttavissa eikä edes kuviteltavissa. Ei uskonnollisten eikä maallisten symbolien kautta. Kaikki kuviteltavissa olevat pyhän kuvat ovat vielä liian inhimillisen pyhän kuvia; liian valittuja. Reaalinen pyhä pakenee, kunnes tapahtuu. Pyhällä ei ole ideaalia vastinetta sen enempää kuin millään muullakaan tässä elämässä.


3 kommenttia:

  1. Ennen pitkänä perjantaina kaikki oli kiinni (hyvä), nyt kaikki on auki (huono).
    No, tuosta arvotuksestani huolimatta kävimme tänään pikaisesti jättikauppakeskuksessa. Ja vielä autolla, ja vielä kuunnellen 80-luvun tanssipoppia.

    Kuulin tälläisen keskustelun markkinakeskuksen kiiltävällä käytävällä ohikulkiessani:

    (Aviopari seisoo hölmistyneenä yllättäen KIINNI olevan kaupan edessä, alasjääneen metalliristikon edessä.)
    -Hei, tämähän on kiinni! (mies)
    -Ja vielä tälläisenä päivänä, höh. (nainen)

    Niin ne ajat muuttuvat.

    No, en itse ole sen kummempi kun siellä minäkin olin, mutta toistaiseksi sentään kuulin tahattoman paradoksin tuossa jälkimmäisessä virkkeessä (mikä tekee kyllä tietoisuudestani tuon avioparin uuden ajan viattomuuttakin paljon pahempaa). Tänään on sentään päivä, jolloin Jumala tuomittiin kuolemaan jumalanpilkasta.

    jope

    VastaaPoista
  2. Juha, sanoisin, että ihminen tuntee pyhän, kun se häntä koskettaa. Pyhää ei tarvitse määritellä eikä voikaan määritellä.

    Toki minusta on "pyhä" (tai vähintäänkin hyvä / hieno) teko, jos jättää lentämättä. Sain karsittua syksyltä yhden lentomatkan, vaikka olisin päässyt yhteen runojuttuun Kyprokselle ilmaiseksi.

    Niin, en tiedä pitääkö lakkoni joka kohdassa, mutta jostakin sitä pitää aloittaa. Pyrin pitäytymään maassa mahdollisimman pitkään enkä lennä ellei ole ihan totaalipakko.

    jope, Alkon esirippu oli laskettu alas niin kuin Jerusalemin temppelin esirippu ennen kuin rävähti halki ylhäältä alas.



    VastaaPoista