keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

VARMASTI KOTOUTUNUT

Istuin kantakahvilani terassilla odottamassa bussini lähtöä. Naapuripöydässä oli kaksi ulkomaalaisen näköistä miestä. Kuuntelivat musiikkia ja puhuivat outoa kieltä. Toinen joi olutta ja oli iloisesti keskivahvassa humalassa ja soitteli välillä ilmakitaraa. He kuuntelivat en nyt osaa sanoa paremmin kuin että itsensä kuuloista musiikkia. Myöhemmin selvisi että turkkilaista.

Äkkiä tämä iloisesti huppelissa oleva kaveri katsoi minua hymyillen ja kysyi pahoitellen, häiritseekö heidän musiikkinsa minua. Ei tietenkään, vastasin, kyllähän maailmaan musiikkia mahtuu. Vaihdoimme muutaman sanan. Kohta kaveri halusi soittaa kappaleen juuri minulle. Ajattelin että hän haluaa soittaa jotain jo aiemmin heidän kuuntelemaansa. Hän pyysi minua istumaan kappaleen ajaksi pöytäänsä ja kun bussikaan ei vielä ollut ihan heti tulossa, istuin.

Minut yllätettiin täydellisesti. En muista artistin nimeä, mutta kuulosti köyhän miehen Kari Tapiolta, suomikantria! Kaveri eläytyi tunteella ja kertoi pitävänsä kappaleesta. Ihan toimivalla neljän vuotensa suomella hän puhui kaipuusta ja siitä, miten elämän monet kysymykset ja unelmat tuntuvat samoilta katsomatta siihen, mistä olemme kotoisin. Olin samaa mieltä. Ja sitä humalaisen kiroilun määrää! Katsoin häntä hymyillen ja sanoin, että sinä kuulostat suomalaisemmalta kuin minä. Toista kaveria hymyilytti. Hän oli selvin päin.

Eläväinen kaveri olisi halunnut tarjota minulle oluen, mutta oli kiirehdittävä bussiin. Kiitin vilpittömästi ajatuksesta, kättelin miehet ja kävelin pysäkille.

5 kommenttia:

  1. Olipa ihana kohtaaminen.
    Turkissa kuunnellaan paljon surumielistä arabimusaa. Meidän tangomusiikisaa on samaa.

    VastaaPoista
  2. Hauska kohtaaminen, Juha! Tällaisia välittömiä kohtaamisia aina silloin tällöin tulee, ja ne jäävät varmasti mieleen.

    VastaaPoista
  3. Tästä piti aiemmin laittaa sananen, mutta kirjoitan nyt, kun on vappuaatto ja uunissa odottaa marjapiirakka kypsymistään. Kuoharia eikä nakkeja eikä tms. ole, Manta on lakitettu tuossa parin km päässä ja kohta lähdetään koko perhe pienelle kävelylle kahvien jälkeen.

    Kohtaamiset ulkomaalaistaustaisen ihmisen kanssa...

    Kun on maahanmuutosta keskusteltu, niin usein siinä on pieni epäsynkra määrän hahmottamisen suhteen.

    Helsingissä meillä on nyt noin 100 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä (plus Espoon ja Vantaan kymmenet tuhannet päälle).

    Se vastaa suurin piirtein sitä, että Helsingin lukuun suhteutettuna Seinäjoella vastaava luku olisi noin 10 000 ja esim. entisessä kotikapungissani Kouvolassa noin 13 000.
    Ei taida aivan olla. Lähelläkään.

    Tämä on tärkeä tiedostaa varsinkin silloin, kun kuulee edelleen usein että eihän meillä Suomessa ole vielä....
    Ja kun maahamuutosta puhutaan arvostellen siinä mielessä että sitä ei kuin olisikaan kunnolla. Kyllä täällä on.
    Helsigissä on myös paljon taloja, vuokrataloja, joissa maahanmuuttajien osuus on puolet, ja taloja joissa maahanmuuttajien osuus on huomattavasti sitäkin suurempi.
    Noissa taloissa asuvat todelliset asiantuntijat, niin maahanmuuttajissa itsessään kuin maahanmuuton suhteen (ex-)kantiksissa.

    No, mitä tällä tarkoitan? Että kauhiaa että on liikaa! En, se on kokonaan toinen kysymys, eli ei nyt havainnoinin motiivitulkintoja kiitos, mutta sitä, että nämä tapaamiset muualta tulleiden kanssa ovat isolle osalle täällä asuville ihan jatkuvia, jokapäiväisiä.

    Henkilökohtaisesti mulla on ollut samat kokemukset kuin Juhalla tuossa: ainakin 99 prosenttisesti positiivisia. Kuten kantistenkin kanssa.
    Mutta siitä ei pidä vetää tietenkään mitään yleistystä.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että yleistyksiä näistä kohtaamisista ei voi tehdä.

      Poista