tiistai 15. toukokuuta 2018

HOHHOIJAA

"– Näen suomalaisten miesten hiljaisuuden taustalla sata vuotta historiaa. Menneisyytemme on sisältänyt tragediaa tragedian perään. Ensin koettiin sisällissota, sitten talvi- ja jatkosota ja evakkoajat, Sinkkonen kertoi Oululainen Reissumiehen järjestämässä Hyvä mies -lyhytelokuvan lanseeraustilaisuudessa Helsingissä." (Me Naiset)

Haluaisin kuulla miesten vaitonaisuudesta edes kerran jonkin muun selityksen. Ihan vaikka vaihtelun vuoksi. Erityisen vaivaannuttavaa oli, kun koulusurmia alettiin perustella sotahistoriallamme. Joskus tuntuu, että historiamme kärsimyksistä tunnetaan sairasta ylpeyttä, uhriutta, joka siirretään tarvittaessa aina vain uuteen yhteyteen. Alkavatko äitiemme ja isiemme sodat jo häiritä nykypolvien julmuuksien ymmärtämistä?

Sitä paitsi kyllä sitä on sodittu paljon muuallakin. 




19 kommenttia:

  1. Jos nyt sanon rumasti niin tämä "uhriturismi" on aikamme yleisimpiä fiiliksiä. On jokin uhritarina (siis joka koskee lempiuhrejamme, keitä ne ovat kenellekin; huomattava, että on myös niiden toisten uhreja, ne jotka eivät ole meille koskaan oikeita) ja siihen ripustetaan kaikki mahdollinen myöhemmin tapahtuva.

    Kun jossakin aiemmin kirjoitin että kolonialisaation teoria/tarina alkaa olla jo vanhentunut selitysapparaatti, niin tämä on sitä. Ja näitä muitakin on ihan loputtomasti.

    Mitä itse vaiteliaisuuteen tulee niin, perustenee omiin kokemuksiin käsitykset. Omani ovat seuraavat. Kun ajattelen tuntemiani suomalaisia miehiä verrattuna ulkomaan veljiin joita tunnen, niin en kyllä puheen määrässä ole kuullut minkäänlaista mitallista eroa. Yhtä vähän tai yhtä paljon puhutaan. Aika paljon aihe ratkaisee. Mä en jaksa kahta sanaa enempää vaihtaa futiksen mestarien liigasta, mutta jostakin toisesta urheiluaiheesta, vaikka Kimi Räikkösen Ferrari-vaiheista keskustelen suomal. tai ulkomaal. asiaa tuntevan tahon kanssa vaikka tunnin. Sama kulttuurijuttujen kanssa. Kerran juteltiin erään somalimiehen kanssa pitkään armeijakokemuksista. Molemmilla oli hyvät. Itse asiassa kulttuurista ja taiteesra on kaikkein vaikein keskustella ääneen, kun virkkeet siitä omassa suussa tuntuu aina yhtä valheellisilta.

    Veteraanien suhteen mulla oli onni istua sotaveteraanien pöydässä, jotka puhuivat kaiken ulos. Asia ehkä auttoi että olivat kaikki yleensä pienessä kännissä , mutta tajusin noita karmeita kokeneita armahtaa siitä jo pikkupoikana.

    En siis allekirjoita väitettä suomalaisen miehen vaiteliaisuudesta ainakaan kokemuksien perusteella lainkaan, koska siitä ei kokemusta ole. En tiedä onko tutkimusta.
    Paskanpuhuminen on erikseen. Silloin on vaikeneminen kultaa, ja selkään puukottamisen myös.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katson just Laulua sisällissodasta. Ristiriitainen olo. Tässä sarjassa on ollut kiinnostavaa asiaa, mutta...

      Nyt sanon jotain mistä voin saada vihamiehia. Paleface sanoo, että tietoisuus siitä, että mullan alla makaa 30 000 ihmistä, on "tosi häiritsevä ajatus, eikä sitä voi ohittaa niinku sitä ei oliskaan". Yritän tosissani löytää sitä häiritsevyyden tunnetta sisältäni, enkä löydä. Mikä minua siinä pitäisi häiritä? Ja häiritseekö se Palefaceakaan ihan todelka? Jokin poseeraaminen tässä häiritsee.

      Poista
    2. Arvostan ettet lähde jälkijättöiseen viisasteluun, moralismiin ja rauhanajan nojatuoli-tuomioihin mukaan.

      Mua on aina vuoden 1918 tapahtumissa häirinnyt se uhri-pyöveli -yksinkertaistus, mihin keskustelu tai ajattelu aina tuon asian kanssa menee käytännössä ihan jokaisen kanssa.

      Oikeastaan vain historian kirjoituksen kanssa on voinut tutkailla noita juttuja ilman etukäteen varmaksi kerrottua tarinaa, jonka mustavalkoisuuteen, vai pitäisikö sanoa punavalkoisuuteen me sorrumme, koska stoori on niin helppo.

      Harva haluaa ajatella vuoden -18 tapahtumia sellaisina kuin ne olivat. Hennalaa muistellaan kyllä. Niin kuin pitääkin, muttei koko tapahtumien ketjua.

      On maa, jossa on köyhiä ja rikkaita, mutta jossa on ainutlaatuinen parlamentaarinen mahdollisuus parantaa köyhien asemaa laillisesti. Sitä tapahtuukin koko ajan kansan (ja naisten!) valitsemien edustajien kautta. Mahdollisuudet lailliseen etenemiseen omassa asiassaan ovat työväestölle täysin auki.

      Kuitenkin kansainvälinen kapinateollisuus(bolsevismi, Lenin et al) houkuttaa niin paljon, että ollaan valmiita radikaaliväkivaltaan ja pyrkimään muuttamaan vastaperustettu orastava demokratia ja laillinen yhteiskuntajärjestys sosialistiseksi diktaruuriksi, mikä tietäisi myös maan joutumista tosiasiallisesti Neuvosto-Venäjän vasalliksi tai jopa osaksi. Asialla on joukko ammattivallankumouksellisia, mutta manipulaation keinot ovat niin tehokkaita, että he saavat noin 80 000 miestä houkuteltua aseisiin. Homma alkaakin murhaamisella, kostomurhilla ja terrorilla.
      Aseissa on kuitenkin maan väestöstä vain noin 3 prosenttia punaisten puolella.
      Eli se siitä "kansan"kapinasta.

      Miten hemmetissä tuosta asetelmasta Paleface(?) - tai kuka tahansa- tekee 100 vuotta myöhemmin vain sodan seurauksiin keskittyneitä uhriasetelmassa muhineita hang-around -sanoituksia olematta sekä banaali että historiaton?
      Sehän on ihan pöljää.

      jope

      Poista
    3. Jos se vain haastattelis niin ok. Mutta se laulu... miksi ja kenelle? Ja ei siinä mitään, se on ohjelmassa neutraali ja objektiivinen. Mutta jokin teennäisyys silti... Entä vapaussota vai sisällissota? Sisällissota siinä merkityksessä että täällä rajojen sisällähän omat sotineet keskenään. Vapaussota siinä mielessä että sosialismia en olisi tänne halunnut. Että siis kumpikin.

      Vallankumousextremehän se lähti lapasesta...

      Poista
  2. Hennalassa, Tammisaaressa, Suomenlinnassa tapahtui kesällä ja syksyllä - 18 pahimpia mahdollisia asioita. Se on totta. Kaikki tietävät, muistavat ja tuomitsevat sen. Mutta Tampereen valtausta edeltävät tapahtumat ja koko juttuun johtanut hulluus (joka oli tuontitavaraa aika pitkälle) ei kiinnostakaan. Se johtaa ajattelemaan, että kiinnostavaa on vain se miten itsensä näkee kannanotossa näihin tapahtumiin, ja kiinnostavaa on vain tarinan se osa, joka vahvistaa puutteellista omaa lempiuhritarinaa.

    Kun HS seurasi nyt päivä päivältä kapinan alkuvaiheita, sai se valtavan paheksuvan palauteryöpyn, kun se todella menikin tarinaa aikajärjestyksessä sensuroimatta ja kertoi punaisesta terrorista ja punaisten tekemistä muhista ja juopottelevasta punaesikunnasta.
    Tarina meni monelta nyt rikki. Lempiuhri-asetelma horjui ja palautteessa alettiin kiiresti nyt verrata uhrilukuja. Niin kuin niistä löytyisi nyt se suurempi paha.

    1918 asian realismiin tutustuminen kannattaa aloittaa ihan sisällisodan historian perusteoksien kautta. Te varmasti tunnette kaiken tämän, mutta nuorempi polvi ei oikein jaksa. Sama logiikkaa toimii tässäkin kuin Guevara-paita suosiossa: miksi kiinnostua kaikista tosiasioista, koska kerrottu tarina on niin paljon parempi. Omanlaistansa omimimista tuokin kai...

    jope





    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran täytyy puolustaa facea että tuossa ohjelmassa tuotiin esiin juuri tuo vallaunkumousinto ja se että olisi ihan demokratiallakin saatu työläisten etuja kuntoon. Mua jotenkin ärsytti se turha laulu. Se ei tuonut mitään uutta esiin niiden haastattelujen lisäksi. Ihan kun ois palefacen ihmisyysimagoa rakennettu jotenkin päälleliimatusti. Mutta muuten se veti sen ihan ok ja asialinjalla. Mutta siis jotenkin turhaa taidetta tehdään...

      Poista
    2. Ok, hyvä jos esiin tuli asiat myös niin kuin ne tapahtuivat eikä poliittisesti lastattuina. Kapinahan oli vasemmistolta valtava virheliike. Suurin osa sen myöntikin. Ja tosiaan tärkeää ajatella, että laillista hallitusta ja orastavaa demokratiaa vastaan nousi asein vain tuo 3 prosenttia maan väestöstä.

      Palefacen naama on vain niin kulunut erilaisissa vas.kampanjoissa ja julistuksissa että mulle on ainakin tosi vaikea ajatella, sitä -18 tapahtumien asiallisena realistisena tarkastelijana. Mulle kuuluu osastoon vasemmiston mannekiinit, mutta kullakin on oikeus olla pol. mitä mielt' tahansa.

      Tuo oikea termi sitten? Sisällissota, vapaussota, punakapina, kansalaissota. Mullekin kelpaa moni ilmaus, koska niin monta juttua siinä silloin päällekkäin.

      Tärkeää on myös tiedostaa, että se sota on jo käyty, 100 vuotta sitten eikä enää ole muita haavoja kuin ne joita jostakin syystä pitämällä pidetään auki. Ja onhan se ihan selvää ketkä näitä auki pitävät. Pieni joukko sekin, mutta paljon ääntä, koska osaavat myyttinsä. Taiteilijat, viime aikoina näköjään varsinkin kirjallisuudessa sitten tietenkin hyödyntävät noita tapahtumia vuodesta toiseen. Postmodernin sukupolven lapset konttaamassa historian
      uhrikuvastossa, kuvittelemassa kuvitelmien päälle.

      Toki asiaa käsitteleviä teoksia tarvitaan samalla. Kunhan olisi jokin uusi kulma tuoda asiaan. Vaikka taiteellinen.


      jope










      Poista
    3. "Postmodernin sukupolven lapset konttaamassa historian
      uhrikuvastossa, kuvittelemassa kuvitelmien päälle."

      Aika hyvä. En esimerkiks millään jaksa enää noita 1918-näytelmiä joita nyt joka tuutista tursuaa. Tuotetaan kansallista psykoanalyysiä jotenkin sen itsensä vuoksi. Haetaan syvyyden efektiä kun jotenkin kuuluu olla asialla.

      Poista
  3. "Sitä paitsi kyllä sitä on sodittu paljon muuallakin."
    Niin, ja siellä muuallakin se sotiminen on jättänyt jälkiä useamman sukupolven päähän.
    Tämä on kyllä ihan fakta.

    Minusta on vain hyvä, että nyt Suomi 100 -yhteydessä on alettu käsitellä ennen käsittelemätöntä.
    Espanjassa esim. ei ole vieläkään oikein aloitettu heidän verisen sisällissotansa 1936 - 1939 käsittelyä.

    Juha ja Jope, meidän kaikkien vanhemmissa on näkynyt sota, ja se näkyy vielä meissäkin. Meidän lastemme sukupolvi on paljon vapaampi käsittelemään mennyttä. Omille pojille oli kyllä huudeltu lapsena "kommarin poikaa", olivat kokeneet joskus jopa fyysistä väkivaltaa sen vuoksi, että isänsä oli paikallispolitiikassa Vasemmistoliiton edustajana. He ovat kertoneet näistä vasta aikuisena. Ehkä lapsenlapsemme saavat katsella Suomen sotia neutraalisti kaukaisina tapahtumina.

    Minusta jokaisen kansan on hyvä tarkastella historiaansa rehellisesti. Se tarkastelu auttaa ymmärtämään myös muita kansoja joissa vastaavaa tapahtuu.

    Historian tarkastelu toimii myös niin, että tämän hetken vaaramerkit havaitaan nopeammin kuin mitä historiaan tutustumattomat, vain tässä hetkessä elävät ihmiset niitä havaitsisivat.

    Palefacea en ole katsellut.

    VastaaPoista
  4. Vanhemmat suomalaiset ovat keskimäärin hitaampia ja hiljaisempia kuin eteläisen Euroopan väki. Nuoremmissa ei ole mitään eroa.

    No sitten on näitä kliseitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Paraguaista parikymppisenä Suomeen muuttanut ystäväni on hiljainen, varautunut ja täsmällinen ja suomalainen miehensä puhelias, avoin ja suurpiirteinen.

    VastaaPoista
  5. Totta Marjatta se, että kyllä sota meissä isiemma kautta jollakin tavalla elää, solut muistavat. Jos olisin syntynyt Ruotsissa 60-luvulla, olisin varmasti aika toisenlainen mies.
    Itse olen ylpeä (vaikka se on varmaan typerää) myös työväenluokkaisesta taustastani. Sekin tausta elää reaktioissani moniin asioihin.
    Mutta näistä ikään kuin sisäisistä identiteeteistä on turha sen kummempaa omaa kulta- tai rautaristiä tms. kaulaansa ripustaa. Ne voi mainita, jos tulevat puheeksi. Ihminen on silti isosti vapaa päättämään mitä se on ja mitä se tekee.

    Sama koskee myös vuoden 1918 tapahtumia, jotka aivan todella ovat jo ohi. Kun tuonkin ajanjakson realismi on hallussa ja tunnustettu, aikaa voidaan tarkastella yhtenä jaksona maamme vaiheissa ja joka EI enää määritä mitään nyt.

    Mulla on muutenkin hassu suhde aikaan. Kerran eräs tyyppi meinasi saada kilarin, kun tuli puheeksi että kaikki mun neljä isovanhempaa ovat syntyneet 1800-luvun puolella. Luuli että keksin koko jutun. Ei voinut tajuta, että ihmiset saivat ennekin penskoja nelikymppisinä. Mutta kun mun historiassa ollaan jo parilla loikalla 1900-luvunkin tuolla puolen, niin ei kai ole ihme jos mä eräänlaista epäaikalaisuutta koen asian jos toisenkin suhteen :)

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vanhemmat suomalaiset ovat keskimäärin hitaampia ja hiljaisempia kuin eteläisen Euroopan väki."

      Mutta siis juuri että onko tämä sotien seurausta? Eurooppa on ollut tulessa. Ovatko venäläiset hiljaisia? Mun mielestä vakioselitystä puhumattomuuteen tyrkytetään hätäisesti nin kuin Sinkkonen tossa jutussa. En kiistä, etteikö sodasta traumaattisia serauksia ole.

      Poista
  6. Juha ja muut,

    eiköhän hiljaisuus selity myös muilla sosiaalisilla tekijöillä ja pidemmällä perinteellä. Yksilölliset erotkin ovat valtavia. On niin monenlaisia sodan traumatisoimia miehiä ja naisia. Korrelaatiota puheeseen tai puhumattomuuteen on hankala löytää.

    Kieltämättä on totta, että sodasta on varmasti ollut hankala puhua. Ainakin minun olisi vaikea puhua tietyistä aiheista, jos olisin ollut muutaman vuoden jossakin tappamassa ihmisiä. Ja rassaisi se muutenkin hermoja.

    VastaaPoista
  7. Sota on sekä vaientanut että aiheuttanut raivokohtauksia sodan kokeneissa. Kyllä Sinkkonen on siinä oikeassa, että suomalaisilla miehillä on hiljaisuuden taustalla juuri näitä kokemuksia.
    Kyllä moni sodan kauhuja kokenut mies (nainen ja lapsi myös) on hyvin hiljainen tuolla vastaanottokeskuksissa.

    Geneettiset piirteet ja harva asutus, maaseutuvoittoisuus, paikallaan pysyminen, ovat tietenkin vaikuttaneet Suomessa hiljaisen kansanluonteen korostumiseen.
    Nykyään liikutaan ja saadaan vaikutteita. "Lainataan" enemmmän. Ihmiset samanlaistuvat kansainvälisesti tarkastellen.

    VastaaPoista
  8. Marjatta,

    tuli tuosta kansainvälistymisestä mieleen: vaikka minulla ja jollakin toisella, eri puolella maailmaa asuvalla ihmisellä ei olisi hirveästi yhteistä, voimme silti heittää vitsiä ikea-suhteista. Ne ovat yhteistä kokemusperää kaikkialla.

    Ikea-suhde on siis nykyaikainen parisuhde, joka katkeaa helposti tylsistymiseen. Se on helppo päättää ja uusi on helppo aloittaa. Aina vanhan suhteen päätyttyä heitetään Ikean kamat roskikseen ja uuden alkaessa hankitaan ihkauudet tilalle. Kestää minkä kestää.

    No, ainakin yksi ulkomaalainen jota en ollut tuntenut aiemmin ollenkaan, ymmärsi vitsin ja nauroi sille katketakseen, vaikka kommunikoimme englanniksi, joka ei ollut meidän kummankaan äidinkielemme.

    Eli Ikeakin symboloi ja todentaa globalisaation mahdollistamia yhteyksiä:)

    VastaaPoista
  9. (Ikean damage-osasto on kuitenkin myös loistava vastalause Artekin ja Lundian ja mitä niitä muita kalusteiden Adidaksia on, siis design- hypelle. Meillä on paljon Ikeaa koska juuri siihen on ollut varaa ja koska muutenkaan emme ole sisustusihmisiä sen kummemmin. Elämä on jotenkin ollut enemmän elämisenyritys kuin ensi-ilta.
    Itse haluaisin kyllä sisustaa kotini, tai edes olohuoneen, sellaiseksi preussilainen upseerikerho -tyyppiseksi, mutta se sitten kun varaa on muuhun kuin Ikeaan. Valtava tammipöytä, tummanruskea massiivinen nahkasohva, jossa paljon painavaa puuta. Seinällä kolme kertaa kolme metrinen maisemataulu. Toisella seinällä Euroopan kartta (1972). Kirjahylly, jossa ne noin 50 välttämätöntä kirjaa. Raskaat samettiset verhot. Kirjoituspöytä.
    Tai... en tiedä onko se sittenkään makuni mukainen. Kun mulla ei oikein sisustusmakua ole. Melkein kaikki käy paitsi se artek.
    jope)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Euroopan kartta oli siis kauneimmillaan mun mielestä noin 1992, ei -72.

      jope

      Poista
  10. 1992 ja Eurooppa oli yllättäen täynnä vastaitsenäistyneitä ja marxilaisuudesta vapautuneita valtioita. EU ei vielä havitellut täyttä ylivaltaa Euroopassa. Paljon paikallisuutta, enemmän ainakin kuin nyt, uusia mahdollisuuksia, toki myös ongelmia, mutta maita kuin sieniä sateella, enemmän kuin Euroopassa koskaan. Kaikki oli alussa, mutta tie oli auki. Itäinen Eurooppa oli nyt vapaa, kylläkin heikossa jamassa, joka kostautui sitten myöhemmin, mutta kartalla kaikki näytti hyvältä. Sekametsä on aina kauniimpi kuin talousmetsä, myös kartalla. Balkanin painajainen ei ollut vielä alkanut.

    Paperilla näytti hyvältä, mutta sitten käynnistyi 90-luku joka imi merkityksiä valtavalla nopeudella maista ja kansoista, ja yksilöistä. 90-luvusta tuli ideaton vuosikymmen ja päättyikin sitten aikaan, jossa tietokoneet ja globaali alkoivat hallita näennäismerkityksillä itsestään ja omasta sisimmästään poistuneita maita, kansoja ja miksei yksilöitäkin.

    (Älkää pyytäkö mua tarkentamaan yllä olevaa. Mutta noin se ystävät suurin piirtein meni. Nyt on vakavaan paikkaan jeräämisen aika. )

    jope

    VastaaPoista
  11. jope, on meilläkin aika paljon Ikeaa, vaikka ollaan oltu yhdessä pitkään:) minä siitä tosin purnaan vaimolle aina silloin tällöin. no, mulle on pääasia että kotona on suhteellisen siistiä ja ettei tavaraa ole enempää kuin tarvitaan.

    VastaaPoista