keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

VIIHDYTTÄVÄ KESÄKIRJA: Alistuminen

Pitkäksi alustukseksi ote Tuomas Enbusken Iltalehden kolumnista 15.6.:
"Tällä viikolla Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, joka piti lukea useaan kertaan. Sen verran vastenmielinen se oli. Suomen suurin lehti suhtautui pöyristyttävän kritiikittä shariaan.
Jutun mukaan länsimaissa pitää antaa lisää tilaa ja tukea muslimien noudattamalle sharia-laille. Haastattelussa oli islamilaisen oikeuden professori Asifa Quraishi-Landes. Quraishi-Landes valkopesi shariaa, eikä Hesarin toimittaja esittänyt kriittisiä jatkokysymyksiä. Professori puhui Britanniassa käytössä olevista sharia-tuomioistuimista. Otsikoihin nousee kuulemma vain tapauksia, joissa vaimo, jota on kohdeltu huonosti, ei saa avioeroa. Tällaisia tapauksia on hänen mukaansa vain vähän.
(...)
Hesarin hehkuttama Asifa Quraishi-Landes edustaa tiukkaa poliittista islamismia, mutta sitä jutussa ei mainita. Onneksi Hesarin Lontoon kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä on kirjoittanut varoitusjuttuja sharia-laista. Hän ymmärtää kuinka vaarallisesta asiasta on kyse. Ehkä se johtuu siitä, että hän on juristi."

Lihavointi on omani. Kokonaan jutun voi lukea täältä: https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/06/15/naisia-ja-homoja-saa-kivittaa-jos-tekee-sen-kohtuudella/

Muistin Hesarin artikkelin ja Enbusken kolumnin, kun vihdoin sain aikaiseksi lukea Houellebecqin Alistumisen. Hyvä että viivyttelin enkä lukenut sitä kuumimman keskustelun aikana. Teos puhkoo reikiä mieleen. Minulle se on tämän päivän Inho (jossa nihilismiä ei haluta ylittää, koska nihilismi on tarpeellista filosofista polttoainetta) tai Kierkegaardin Kuolemansairaus (jonka hoito jää puolitiehen), tai Nietzschen Iloisen tieteen jumalan kuoleman julistus (jossa jumalan kuolemaa jäädään pettyneenä potemaan) tai, ajankohtaisimmillaan, Handmaid'sTalen rinnakkaisteos.

Ranskaa en osaa, mutta jos Lotta Toivasen suomennos vastaa alkutekstiä, Houllebecqin kyynisyydellä maustettu understatement on nautittavaa.

Millä tavoin kuolemansairauden hoito sitten jää Alistumisen kertojaäänen kohdalla puolitiehen? Toisin sanoen: miksi hän valitsee henkisesti niin laiskalla tavalla uuden islamilaisen hegemonian ja lähes nauttii sen väistämättömyydestä? Koska hän alun perinkin haluaa uskoa metafyysisiin vastauksiin. Kun sellaisia jumalan kuoleman jälkeen ei omassa kulttuurissa ole näkyvissä, on vapauttavaa eläytyä tympeäksi käyneen seksuaalisen vapautumisen jälkeen johonkin uuteen ja vieraaseen. Toiseus puhaltaa uutta henkeä merkityksettömyyteen. On petollisen virkistävää kohdata toiseus avoimin mielin.

Mikä lopulta sitten on Alistumisessa kertojan, mikä kirjailijan mieltä? Kumman metafyysisestä pettymyksestä, kyynisyydestä ja laiskuudesta on kyse? Kun sivulla 201 kertoja junamatkallaan arvelee kahden tuskin murrosiän ohittaneen tytön olevan heidän kanssaan matkustavan arabimiehen vaimoja (eikä siis tyttäriä!), pitääkö ajattelun asenteellisuudesta ja kyynisyydestä syyttää Houellebecqia vai kertojaa? Jotenkin nautin tästä mahdollisesta fiktioon kätkeytymisestä ja hämäämisestä. (Muissa yhteyksissä H on toki paljastanut mielipiteitään ihan suoraan.) 

Se että Houellebecq rinnastaa arvottomuuden ja seksin, on minusta typerää. Päähenkilön esineellistävä suhde naisiin on seurausta hänen persoonastaan. Myöskään hänen rivoutensa ei todista kulttuurin rappeutumisesta yhtään mitään (voi kunpa tietäisitte...). Kaiken ytimessä on hänen katkera piittaamattomuutensa ihmisyydestä. Mikäli hän aidosti olisi kiinnostunut siitä, suhde naisiin ja eksoottiseen hegemoniaan olisi toisenlainen. Hän edes yrittäisi tehdä aitoja valintoja. Mutta päähenkilö on niin vastenmielinen ihminen, etten osaa häneltä tuon enempää odottaakaan.

Alistuminen olisi ehdottomasti parempi kirja, pieni klassikko, jos Houellebecq liioittelisi vähemmän. Virkistävä teos kuitenkin. 

Missä määrin sitten olemme itse kukin päähenkilön kaltaisia ideoihimme pettyneitä, tyhjästä henkisyydestä korviketta etsiviä ja ihmisyyden loukkaamattomuutta väheksyviä platonisteja? Sitäpä sietää kysyä.



9 kommenttia:

  1. Juha, luin Alistumisen keväällä. Minusta se on satiiri nyky-Ranskasta ja kritiikki osuu laiskaan älymystöön vähintään yhtä lailla kuin tiettyihin islamin pimeisiin sosiaalisiin valtarakenteisiin. Tuo HS:n valkopesujuttu oli todella kuvottava sinisilmäisyydessään. Kommentti liittyi antoi toivoa. Mitä valiatunut Suomi tai Eurooppa tekee sharialla? Ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjailin ja muokkasin vielä. Tuo kolmanneksi viimeinen kappale on tärkeä lisäys.

      Poista
    2. Pakko sanoa että pidin kirjasta neljän tähden verran.

      Poista
  2. Itse olen lukenut H:ta pitkään, melkein kaikki, jotkut jättävät tyhjän jälkimaun, jotkut osuvat hyvin niin minuun ja tähän aikaan kuten minä sen nyt käsitän. Mitään minun sieluni kirjoja H:n teokset eivät toki ole.

    H:sta Suomessa puhuttiin Alistumisen aikana siltä osin kuin Juha nyt kommentoit ja myös korrektin piilosääntöjä rikkovana teoksena. No, jälkimmäistä se oli vain suomalaisesta näkökulmasta, meillähän on aina jonkinlainen suomettuminen menossa ja ajattelu niin kuin keskustelukin on yksi-ilmeistä. Julkisuudessa ainakin, tai ainakin valtavirran keskellä.
    Eurooppalaisessa huomattavasti vapaammassa keskusteluilmapiirissä Alistuminen ei ollut mikään radikaali teos. Osui ja upposi kyllä, mutta H:n teoksien kärkeen se ei mun listassa kuulu. Hyvän leffan siitä kyllä saisi, ranskalaisen farssin (jollaisia Macronin ajasta varmaan tullee kuin itsestään muutenkin).

    Itsekin ajattelen että siitä mitä tapahtuu (ja jota en nyt nimeä), päävastuun kantavat nimenomaan ne eurooppalaiset, jotka tekevät myöntyväisyydestään, passiivisuudestaan, ideologiastaan ja opportunismistaan aikalaishyveen eivätkä ne jotka tietoisesti tai tiedostamattaan, tilaisuuden tullen, tämän heikkouden hyödyntävät.

    Sharia johonkin tasoon saakka onkin Belgiassa ja Ranskassa joissakin paikoissa kaupunginosatasolla jo enemmän tai vähemmän tosiasia. Sitä ei kiistä siellä kukaan. Eivät ainakaan viranomaiset jotka sen kanssa yrittävät selvitä ja jotka ovat itse asian tuoneet esiin.

    Tyhjä henkisyys josta Juha kirjoitit, ja josta H on kirjoittanut pitkään, niin eikö se ole ihan viime vuosina korvautunut osin erilaisilla ideologismeilla länkkärien keskuudessa? Poliittinen tietoisuus ja sen väistämätön kytky, oikeaoppisuus, on kova sana kun somessa ja mediassakin juttuja lukee. Tyhjän hedonismin se on syrjäyttänyt tai tullut ainakin sen rinnalle.
    Ihnminen sekä nautiskelee aikaa että tuomiskelee ideologiasta irrallisia? Juuri sehän Alistumisen lähtötilanteen aiheuttikin, eikö?

    jope

    VastaaPoista
  3. Mainitsemasi Handmaid's Tale tullee jäämään psyko-ja kulttuurihistoriaan siinä, että siitä puhuttaessa mainitaan Vanha testamentti eikä...
    Siis jos ajatellaan, että omassa ajassaan julkaistavan teoksen ajatellaan jo ääneen lausumatta korreloivan nimenomaan oman aikansa kanssa.
    Tässä mielessä tahattoman rinnakkaisteoksen ajatuksen kanssa on vaikeuksia, koska Houellebecq lataa farssinsa motiivit suoraan tiskille. Molemmat viittaavat aikaan "jonkin verran tästä eteenpäin", kun demokratia on saanut pahasti siipeensä ja uskonto on ottanut valtaa, mutta HMT ajaa ohi omasta ajastaan myös todellisen/mahdollisen kuvion viitteiden kanssa.

    Minusta on viime aikoina ollut rauhoittavaa ajatella, että maailma kyllä todistaa itse itsensä omassa tapahtumissaan, ei tarvitse arvailla mitä tapahtuu, kun kaikki on jo nyt tai sitten jonkin ajan kuluttua selvästi näkyvissä. Teokset siinä sivussa sitten räpistelevät kuin perhoset ikkunassa. Suurin osa niistä ei osallistu vuoropuheeluun aikamme kanssa lainkaan. Tai ovat täysin yhtä sen kanssa. Yöperhoset ovatkin siksi kiinnostavampia.

    Taidat olla jo Londoniumissa? Pienenpienen vuokramökkireissun jälkeen minä pulikoin päivittäin tuossa Suomenlahdessa, noin 23-24 asteissa merivedessä ja olo on hyvää. Noin heinäkuun alusta jokapäivä on ollut luonnonvesipäivä.

    ( Muuten, You tube on loistava Houellebecq-juttujen arkisto jos kiinnostaa. Olen sieltä katsellut melkein kaikki Knausgårdit, Bernhardit ja Handketkin. )

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä. Elokuun viiminen viikko vasta.

      Olen mietiskellyt tätä keskusteluamme. Talessa minua tosiaan myös vaivaa sen tahaton varovaisuus. Vähän kuin upouusi palosotilaista kertova sarja ei viittaisi lainkaan metsäpaloihin. Tai sitten se on niin pirun ovela sarja, että huijaa kaikkia. Tale on tavallaan sitä "oopiumia kansalle". Illuusiota osallistumisesta. Talessa ei ole mitään häiritsevää.

      Rinnakkaisteoksella tarkoitan juuri sitä, että Alistuminen muistuttaa tästä puutteesta.

      Illalla tulee doku katolisesta kirkosta ja niiden vaisusta pedofiliatutkinnasta vaikka muuta uusi paavi lupas. Odotan katolisilta uskovilta painetta häntä kohtaan. Tiukkoja viestejä ja vaatimuksia. Korreloi ihmetykseeni niitä länsimaisia muslimeja ja varsinkin feministejä kohtaan, jotka eivät pidä HÄIRITSEVÄÄ meteliä naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemasta omassa kulttuurissaan.

      Viittaan vielä tuohon edelliseen postaukseeni "kuka saa puhua kenestäkin": olisi kummallista vaatia kulttuurisen kokonaiskuvan ymmärtämistä vaikkapa afrikkalaiselta muslimilta, joka nostaa metelin suomalaisesta vaimonhakkaajasta. Miten mikään yksilön ihmisyyteen kohdistuva julmuus voi suhteellistua mihinkään kulttuuriin? Odotan aikalaisromaania tai tv-sarjaa, joka HÄPEILEMÄTTÄ palauttaa yksilön ihmisyyden keskiöön ja näyttäisi yksilön yksinäisyyden yleistä totuutta vaativan diskurssin ytimessä.

      Poista
    2. Vetoan Ilkka Remekseen. Ja nyt on kysyttävä, oliko Tervon Layla minkälainen? En ole sitä lukenut. Siinä voisi olla jotain.

      Poista
  4. "Talessa ei ole mitään häiritsevää.

    Rinnakkaisteoksella tarkoitan juuri sitä, että Alistuminen muistuttaa tästä puutteesta."

    Nyt tajusin vertailusi, kiitti. Se on just noin.

    Katselin juuri sitä dokumenttia katolisen kirkon pedofiliasta. Vituttaa, inhottaa. Vaikka tuo tiedettiin ja tiedetään. Sama myös monissa muissa kirkoissa, uskonnollisisissa yhteisöissä, kulttuureissa, järjestöissä, urheiluseuroissa.
    Katolisen kirkon haluttomuus repiä asia esiin on todella hirvittävää.
    Koko ajatus avioliitottomuudesta ja pappiskeskeisyydestä on väärä ja ollut johtamassa tuohon homoseksuaalisuuden ja pedofilian rikollisuuteen, jonka laajuus ällistyttää kerta toisen jälkeen.

    Tämäsi: "Miten mikään yksilön ihmisyyteen kohdistuva julmuus voi suhteellistua mihinkään kulttuuriin? Odotan aikalaisromaania tai tv-sarjaa, joka HÄPEILEMÄTTÄ palauttaa yksilön ihmisyyden keskiöön ja näyttäisi yksilön yksinäisyyden yleistä totuutta vaativan diskurssin ytimessä",

    on hyvä. Tuota sen pitäisi olla, muttei liian yleisellä tasolla eikä nykyisestä kiintiö - ja uhriroolituksesta käsin.
    HMT sijoitettuna Afganistaniin tms. jossa tuo kaikki oikeasti tapahtuu olisi myös hyvä.

    Mutta suunta ei ole tuo. Relativismit ja hegemoniat kukkivat kulttuuritarjonnassa mielestäni entistä voimakkaammin. Hollywoodista alkaen.

    Muistatte varmaan sen vanhan sanonnan, että maailman tuhoutumiseen ei tarvita kuin joukko hyvää tarkoittavia miehiä.

    Ajanmukaistaisin sitä tämänkin keskustelun innoittamana siten, ettei maailman (passiiviseen) tuhoutumiseen tarvita muuta kuin Netflix ja paljon mielenkiintoisia laatusarjoja.

    jope

    VastaaPoista