torstai 23. elokuuta 2018
IDENTITEETTIPOLITIIKKAA (päivitys 3.9.)
https://perustelehti.fi/ilmasto-totuus-tiede-ja-eliitin-identiteettipolitiikka/
https://netn.fi/lehti/niin-nain-411/pääkirjoitus-411
"Identiteettipolitiikassa poliittisten ryhmien jäsenten tai äänestäjien näkemys itsestään ohjaa etusijassa heidän toimintaansa. Poliittinen kenttä ei näin jakaudu ensisijaisesti asioiden vaan identiteettien rakennusaineiden (uskontojen, elämäntapojen, etnisyyden, kansallisuuden, luokan, sukupuolen ja niin edelleen) mukaan." (Ville Lähde.)
Luin nuo jutut muutaman kerran. Tuntuu että Ville Lähteen niin & näin -lehden pääkirjoitus maistuu paremmalta. Joitenkin Lauri Holapan tekstissä identiteettipolitiikan kritiikistä tulee... identiteettipolitiikkaa. Lähde pysyy hyvin kuivilla tästä ansasta. Tämä identiteettipolitiikka on kiinnostava käsite. Mieltä kiusaava. Melkein metafyysinen umpikuja, jonka voi ratkaista vain käytännöllisesti, ryhtymällä siihen toimeen, jonka retoriikassaan vakuuttaa siksi kaikkein tärkeimmäksi asiaksi, joka ylittää, alittaa ja ohittaa identiteettipolitiikan. Muuten kyse on vain, taas kerran, identiteettien jakamisesta. Ja Holapan teksti tuntuu sellaiselta. En pääse siitä tunteesta.
Onko identiteettipolitiikalla sitten aste-eroja? Kuinka paljon saa esimerkiksi toisella kädellä vaatia hyvinvointia ja palveluita, ettei vielä tee ympäristöllä identiteettipolitiikkaa? Tuo rajahan ei kulje katalien angelamerkkereitten (ks. Holappa) ja meidän aidosti ympäristöstä huolissamme olevien välillä vaan sisimmässämme. Entä mikä on unohdettava, jotta voi syyllistyä hyvin mielin identiteettipolitiikkaan? Esimerkiksi sekö, että kuinka monta prosenttia väestöstä voi "luopua kaikesta ja vetäytyä erämaahan", että vielä voimme säilyttää turvallisen elintason köyhille, kipeille ja vammaisille? Eli milloin vetäytymisestä tulee sisäisen ristiriidan kieltävää identiteettipolitiikkaa, jossa unohdetaan muut? Tai toinen ajankohtainen keino tunnustella oman identiteettipolitiikan rajoja on kysyä itseltään, mikä on maahanmuuton vaikutus tulonsiirtomatematiikkaan? Ajattelenko (lue: tunnenko) silloin identiteettipolitiikkaa vai politiikkaa? Vai onko niin, että ne eivät koskaan ole täysin erotettavissa toisistaan? Ainahan voi kulman takaa löytyä jokin uusi mieltä avaava informaatio, jonka poliittisia motiiveja voi sitten taas epäillä.
Tätä kaikkea Holappa olisi voinut kysyä. Ois mullekki heti keitos maistunu paremmin.
(P.S. Maanantain 3.9. A-studiossa puhuttiin Ruotsin tulevista vaaleista. Pelkkää identiteettipolitiikkaa. Perusteita käsiteltiin juuri sen verran, että vastapuolet saatiin hahmoteltua.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ehkä oikeasti ei ole koskaan muuta ollutkaan kuin identiteettipolitiikkaa vaikkei sillä nimellä.
VastaaPoistaSen huomaa heti kun lukee ihmisten tarkasti asemoituja julistuksia, viestejä riveillä ja rivien väleissä, mitä he ovat ja mitä he eivät missään tapauksessa ole.
Tätä korostetaan paljon myös maalaamalla niistä, joihin ei koe kuuluvansa karikatyyrejä: katsokaa, tuollainen minä e n todellakaan ole.
Ja niiltä toisilta, miltä tai kummalta puolelta ne tulevatkin, ei odoteta juurikaan mitään hyvää, saatikka hyvää ajatusta, edes hetken mietittävää toista näkökulmaa.
On tuota ennenkin ollut, mutta kyllä se on kärjistynyt, kiitos somen ja somealustaksi osittain muuttuneen median.
Nuorena, joskus 80-luvulla, koin vahvasti, että työväenluokan identiteetti kotitaustani myötä määritti minua vahvasti.
Olin siitä silloin todella ylpeä ja porvarispoikien/tyttöjen kanssa olin aina hieman kuin niskan päällä.
Kun se kääntyi vielä niin, että minä aloin olla ("oikeana") working class herona selvästi vähemmän punainen kuin nuo porvariskaverit, pienissä elämänkatsomuksellisissa paineissa, "voitto" tuli mulle kuin itsestään, koska mun identiteetti oli niissä asioissa mistä puhuttuun selvästi vahvempi. Minä tiesin, he kuvittelivat.
Mutta mikähän on oma merkittävin identiteetti tuossa mielessä vuonna 2018. En oikein tiedä? Isyys?
jope
Tää identiteettipolitiikka on ikuisuuskysymys. Se on aina sitä toisen politiikkaa. (Lisäsin juttua kolmannen kappaleen loppuun.)
PoistaKoska otit esiin tulonsiirtojen ja maahanmuuton välisen matematiikan niin tämä on ihan pakko linkata. Ja huom! Esitetyt numerot ovat numeroita eivätkä arvoja.
VastaaPoistahttps://www.iltalehti.fi/politiikka/201808252201160334_pi.shtml
jope
Kunnon väittelyitä haluaisin aiheesta vaaleissa kuulla.
PoistaMäkin. Ja miten esim. tuosta työllistymisestä tai noista muista muuttujista voisi puhua arvo- tai identiteettipolitiikan pohjalta. Voisiko mitenkään? Jäisi vain kysymys, ok, näin on, mutta miten jatkossa toisin. jope
PoistaPelkäänpä, että Halla-aho on oikeassa - on tätäkin ennen puhunut 10 vuotta asioista, joiden todellisuus vasta nyt aletaan myöntämään. Persuilla ei silti paikkaa tulevassa hallituksessa: kokoomus jatkaa työnhinnan polkemista kohti omia päämääriään ja vasemmisto katsoo tyytyväisenä kun Suomi täyttyy kolmannen maailman ihmisillä ja "kansallisvaltio" rapautuu. Kummaltakin laidalta tullaan vauhdilla yli järjen - toisella laidalla ahneudesta ja toisella, niin, en viitsi edes sanoa.
VastaaPoistaPahoittelut että sanoin näin suoraan, mutta en ymmärrä mikä hinku ihmisillä on tuhota maamme. Kepu ja kokoomus ovat pistäneet kohta paskaksi ammatillisen koulutuksen. Ilmeisesti tämäkin on osa työn arvon romauttamista.
PoistaJos minä haluaisin saada maan nousuun ja valmiiksi tulevaisuuteen, en romuttaisi koulutusjärjestelmää ja roudaisi tuhansia lukutaidottomia ihmisiä maahan. Luultavasti EU-tasolta on käynyt käsky, tuskin suomalainen keksii näin idioottinaista toimintamallia - toki tässä on joku porkkana mukana valtaapitäville. Ei tarvita mitään salaliittoteorioita vaan riittävä määrä typeryyttä ja kunnon utopia niin tällaista se on.
Po. idioottimaista, naisia en tässä ole syyttämässä:)
PoistaTulevaisuustutkimuksessakin on tullut esiin että tarvitaan ne ihan huiput ja sitten valtava varasto siirreltävää halpatyövoimaa, jolla ei tarvi mitään perusosaamista edes olla. Muutamassa päivässä voi kouluttaa helppoihin tehtäviin.
PoistaYhtälö on ihan selvä. Business (kapitalismi, globalismi) tämän tietää ja on saanut mainitsemasi utopistit nielemään koko kakun typerän idealismikoukun myötä. Jotkut kuvittelee että maailman voi pelastaa siirtämällä alennustyövoimaa tänne. Ihan niin kuin tuossa tuo "Kalma-Lehto" sanoi.
Vasemmisto on tällä tavalla oudossa symbioosissa/talutusnuorassa oikeistoliberaalismin kanssa.
Ennen luulin että ne ei tajuu sitä. Nyt tajuan että ne tajuaa kyllä, mutta en tajuu miksi se on niille ok.
Vastaanotettavat eivät kuitenkaan vastaanottamalla koskaan lopu. Se jono on loputon.
Ihmettelen myös joissakin lehdissä esitettyä huolta ps:n ja ruotsidemokraattien ennakoidusta vaalimenestyksestä.
Mitään huolta ei huolestujilla pitäisi olla ellei sitten demokratian tilasta, blokkauspolitiikasta. Oli se menestys mitä tahansa, ei niitä oteta hallitukseen ja on käytännössä päätötksen teon kannalta ihan sama onko se kannatus yhden prosentin vai kaksikymmentä.
jope
En tiedä kenelle tämän jo sadasti todetun haluan vieläkin todeta, ehkä itselleni, mutta kaikki todellisesti työperäinen maahanmuutto on tietenkin enemmän kuin ok ja myös sellaiset täysin pakottavat turvapaikkatilanteet, jossa kansainvälisellä yhteisöllä ei ole mitään mahdollisuutta hoitaa asioita lähtöalueilla tai niiden ympäristössä. On ihan totta, että kansainvälisesti ei asioille lähtömaissa tehdä niin paljon kuin hyvällä yhteistyöllä voitaisiin. Päinvastoin, sytytelllään "arabikeväitä" traagisin seurauksin.
PoistaMutta miljoonien ihmisten jono ei ole realismia eikä edes idealismiakaan, koska sekin pyrkii siihen, että asiat voivat todellisuudessa toteutua ihmisten hyväksi. Tässä mielessä avoimet rajat-ajatusmaailma ohittaa sekä todellisuuden että myös ideaalit.
Yksi juttu on sitten vielä eri tulijaryhmien erot työllistymisessä.
Euroopasta tulijat (joita nyt ei kannata edes maahanmuutoksi laskea) työllistyvät pääsääntöisesti kaikki, samoin Itä-Aasiasta tulleet.
Onko väärin todeta, että tulijaryhmien välillä on valtavia eroja vuosikymmenestä toiseen ja tehdä päätöksiä sen perusteella? Itse en ymmärrä miksi olisi. Yhteiuskuntasuunnittelu (realismi) ja maailman pelastaminen (idealismi) voivat perustua vain tosiasioiden havainnointiin
ja sen jälkeen tehtäviin korjausliikkeisiin.
Miten todella heikosti työllistyvien ryhmien työllisyyttä sitten voisi parantaa? En tiedä, mutta vastaus ei ole luomalla kuntasektorille suuria määriä verorahoitteisia lisätöitä. Ne voivat toki olla aluksi tie työelämään rynissä joissa työllisyys pyörii 20 prosentissa ja alle, mutta eivät pysyvä ratkaisu.
jope