lauantai 15. syyskuuta 2018

KIRJE MARJA SANNIKALLE (JA SANNA UKKOLALLE)

Hei taas!


Teillä alkoi Ukkolan kanssa ainakin näin aluksi kiinnostusta herättävä ohjelma. Pyysitte ideoita...

Jatkan samaa, jota jo aloitin aiemmin (osittäin huonolla menestyksellä...). 

SAMAN PUOLEN/PUOLUEEN edustajat pistetään kinaamaan jostain matemaattIsesta ongelmasta, no tiedät, mitä ongelmaa ajattelen. Sitä väestökysymystä. 

Keskustelijatkin olisivat mulla valmiina: Heidi Hautala ei näe ongelmaa, Soininvaara näkee. Ja mikä kiinnostavinta, saman "aatteen" puolella. Nyt nämä kaksi väittelemään studioon! Blogissani kirjeessä Soininvaaralle sen idean hänelle jo esitin (en saanut vastausta). Se olisi identiteettipolitiikan dekonstruktiota. Jos puolet jaetaan puoluepoliittisesti tai muuten aatteellisesti valmiiksi TAI studiossa puhuu yksi ihminen (kuten siinä jutussa joka tehtiin ehkä sitten minun toivomukseni johdosta), aiheen ja identiteettien dekonstruktiota ei tapahdu. 

Miksi dekonstruktio sitten on tärkeää? Siksi, että vain se edes vähän synnyttää luovaa levottomuutta passivoivan ja juuri sitä identiteettipolitiikkaa vahvistavan levollisuuden sijaan. (Ja tarkoitan identiteettipolitiikalla siis myös yksittäisen kansalaisen mielenmaisemaa.)

Minusta kyllä tuntuu, että tähän keskusteluun ei kukaan uskalla suistua (jätän tuon kirjoitusvirheen silleen!!!), mutta sekin olisi yhden keskusteluohjelman paikka: "Identiteettipolitiikkaa: Ehdotimme tätä mutta kukaan ei suostunut."

Ja sitten ehdottomasti kylmät tieteentekijät arvioimaan miten keskustelijat pärjäsivät... JA KOKO OHJELMA-AIKA TÄLLE AIHEELLE!

Tämä kirje on tietenkin myös Sannalle tarkoitettu.

T. Juha

31 kommenttia:

  1. Juha, olipa hyvä kirje! Siinä olisi kerrankin oikea keskustelu.

    VastaaPoista
  2. Ja jos S tai S lukee esim. tän, niin Soininvaaran voi mun mielestä korvata tarvittaessa Eero Paloheimolla. Entisellä aatetoverilla. Hautalan "mitään väestöpommia ei ole" ja sitten Paloheimon näkemys.
    Harmi vain ettei maailman tilan matemaattinen totuus ole jossain siinä puolivälissä.

    VastaaPoista
  3. Juha, jope, Soininvaara varmasti myöntää väestöräjähdyksen, mutta ei luultavasti pidä tilannetta ihan hirveän katastrofaalisena - paljon on tehtävissä on hänen kantansa tässä tilanteessa, uskoisin.

    Luulen, että Hautala voi tulla tähän saakka vastaan. Lopputulos on hieman huolestunut, mutta ei kuitenkaan erityisen.

    Sikäli ex-Vihreä mutta vihreä Paloheimo olisi parempi ehdokas. Tarkoitan tarkemman mietinnän jälkeen, että Soininvaara ja Hautala pääsisivät pikemminkin vihreän toiveikkaaseen konsensukseen kuin sellaiseen tosiasiat paljastavaan tulemaan kuin Hautala ja Paloheimo - tässä tilanne olisi toki poleeminen eikä siten identiteettipolitiikkaa dekonstruoiva kuin Juhan toivomassa tilanteessa. Voitaisiin jopa sanoa, että P-heimolla on jotain hampaankolossa vihreitä vastaan.

    VastaaPoista
  4. Taustalla tai koko ajan ruudussa tulisi olla ennusteet matemaattisina myös kaikkien kaikkien nähtävissä.
    Esim. maanosien ennakoidut väkiluvut 10 vuoden välein 2100-lukuun asti.
    Ja olisi hyvä myös muistuttaa että tänään syntyvistä lapsista iso osa elää vuonna 2100. Monen isoisän, isöäidin lapsenlapset, joita on perhejuhlissa sylissä juuri nyt tänä kesänä pidelty ovat sitten elossa 10-12 miljardisella planeetalla.

    (täsmensin ilmaisua)

    VastaaPoista
  5. Mediassakin paljon puhetta ilmastopakolaisista. Missä ne muuten on?? Ei ole niillä motiiveilla liikkeellä näkynyt.

    Ettei vain nyt taas olisi menossa mieltenhallinta-operaatio , vaikkakin tahaton, jopa tiedostamaton.

    Väestösiirtymät viimeisemmän Afrikan neljämiljadisoitumisennusteen mukaisesti eivät tarvitse syyksi ensimmäistäkään ilmastosyytä. Ihan vain määrä sinänsä, ihmisiin hukkuva elinmahdollisuus omassa maassa ja Euroopasta luotu väärä mielikuva ja rikollisten tarjoama kyyti riittää.

    Minä poistan varmistimen aina, kun aletaan puhua ilmastosta kun pitäisi puhua väestöpaineesta.

    http://versoja2.blogspot.com/2018/09/onko-dalai-lamakin-rasisti.html

    +asialliset ja asiattomat kommentit

    VastaaPoista
  6. Kysymys sinulle,
    puhut väestöräjähdyksestä. Korostat Afrikan mantereen suuria syntyvyyslukuja, mutta jätät sivuun väestönkasvusta erään oleellisen seikan. Puolet nykyisestä väestömäärän suuruudetsta maapallolla johtuu eliniän kasvusta. Siis vanhoista ihmisistä. Kehittyneissä valtioissa, lähinnä länsimaissa, elinikä on noussut parantuneen terveydenhuollon, terveempien terveempien elintapojen ja elinolojen myötä. Elämme pidempään, ja terveimpinä kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.

    Pitäisikö tähän jotenkin mielestäsi puuttua? Ja miten? Jaettaisiinko joka perheeseen "kuolemanpilleri" osalle ikääntyvistä,jotta kansantalouksille täysin hyödyttömistä ihmisistä päästäisiin vaan eroon ja tehtäisiin tilaa nuorille sukupolville? Afrikan monissa valtioissa elinikä ei ole niin pitkä kuin länsimaissa, siellä vanhusten määrä ei siksikään ole niin suuri kuin meillä. Tai Euroopassa, jossa vanhusväestön määrä on nuorempiin sukupolviin verrattuna jo nyt joillain alueilla paljon suurempi kuin syntyvien sukupolvien määrä. Pitäisikö sinusta vanhusväestön määrää karsia jollakin aivan luonnottamalla tavalla?

    Tämä on tärkeä kysymys, koska se on lähempänä meitä, konkreettisesti ja todellisesti jokaisen ihmisen elämässä läsnä ja olemassa. Ja koskee myös omaa elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeä kysymys. Siksi rohkaisen tyttäriäni elämään onnellisina lapsettomina sinkkuina. Ja heti herää jatkokysymys: kun hyvunvointi ja pitkäikäisyys tavoittaa ne afrikkalaiset, mitä ajattelemme sitten?

      Poista
    2. Käy kuten Suomessa. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa, 1900-luvun alussa suomalaisten perheet olivat isoja. Ei ollut ehkäisyä, ei terveydenhoitoa (lapsikuolleisuus oli suurta), ei koulutusta. Perhekoko pieneni. Suurta perhettä ei enää tarvittu.

      Poista
    3. Kun siis rakensimme hyvinvointivaltion, niin isoa lapsikatrasta ei enää tarvittu, ja naisten ei ollut pakko synnyttää useita lapsia tai saivat myös mahdollisuuden elää lapsettomina. Naisten tasa-arvo, rooli yhteiskunnassa ja mahdollisuudet ovat eräs ratkaisu.

      Poista
    4. Voi ollakin, muttei riitä. Väestönkasvun puolittuminen (!) noissa kriittisen väestönkasvun maissa, puolittuminen joka olisi kaikkien ihmeiden äiti ja superonnistuminen, ei estäisi sekään maapallon väkiluvun kasvun jatkumista.
      Se hidastuisi kyllä, mutta jos ns. (kokonais)hedelmällisuusluku olisi yli 2,1 - väestönkasvu olisi edelleen äärettömällä kasvukäyrällä uusiin ja uusiin miljardeihin, kaikki tapahtuisi vain myöhemmin.
      (Suomen kyseinen luku on noin 1,6, Espanjassa, Saksassa, Italiassa senkin alle)

      Millainen olisi tasa-arvo noissa maissa, joka yllättäen saisi naiset tekemään vain yhden tai kaksi lasta? Ja se vielä haastavan tasa-arvokehityksen maissa. Se olisi täydellinen muutos, ja kulttuurinen vallankumous. Siihen tuossa mitassa, joka olisi kuitenkin välttämätön, olisi kuitenkin pakko mennä, jos stoppi haluttaisiin.
      Ei taida olla muuta edessä kuin valtavat väestösiirtymät, mitkä nekään eivät tietenkään asiaa ratkaise millään tavalla.

      Poista
    5. On ehkä vain alettava nähdä: pakistanilainen perhe jossa yksi lapsi, nigerialainen jossa kaksi, ugandalainen jossa yksi ainoa, se ainoo laps, ja indonesialainen koti jossa kaksi lasta. Näillä mat. arvoilla hedelmällisyys siis vasta sama kuin Espanjassa tai Suomessa, 1,5.

      Poista
  7. Hyvä kysymys (18.07). Itse en kannata minkäänlaisia kuolemankeinoja väestöräjähdyksen asiassa. Ei tulisi mieleenikään. Kannatan edelleen myös perheiden perustamista ja lapsen tai lapsien synnyttämistä tähän maailmaan. Kannatan myös elämisenlaadun ja terveyden edistämistä tieteen keinoin.

    Eurooppassa jossa syntyvyys on selvästi alle (!) luonnollisen luvun, joka pitäisi yllä edes nykyistä väestöä, ei ole syntyvyyspaniikkia. Euroopan väkiluvun lievä kasvu (kuten Suomessa) perustuu vain maahanmuuttoon ja tietenkin kuolleisuuden myöhentymiseen. Kuten tiedämme Suomessa syntyvyys oli viime vuonna katovuosien tasolla. Monissa suurissa Euroopan maissa syntyvyys on romahtanut. Silti väki kasvaa jossakin määrin, mutta kokonaan muista syistä kuin syntyvyydestä, joka on sulanut alta.

    Lapsettomuus voi olla hyvä valinta kyllä muistakin syistä. Paljon huolta nykyisyydestä ja tulevasta poistuu: voi alkaa vaikka ajatella, että en ole sitten minä ainakaan näkemässä.

    Jos syntyyvyydelle joka kumuloituu tällä hetkellä erityisen voimakkaasti Afrikassa ja Aasiassa (viimeisissä hyvin luotettavissa ennusteissa puhutaan jopa 20 miljardisesta maailmasta) haluttaisiin tehdä jotakin, olisi yhden tai edes kahden lapsen politiikka ainoa tehokas tie. Siis se mikä Euroopassa on nyt normi ilman minkäänlaista politiikkaa, koska niin vain tapahtuu.

    Yhden, kahden lapsen politiikka on kuitenkin täysin hallitsemattoiman syntyyden maissa täysin utopistinen tavoite. Vain Kiina on näyttänyt että sellainen voidaan (määrätä ja) toteuttaa. Mutta Kiinan järjestelmän tehokkuudesta oikeastaan missään muussa maailman maassa tuskin kannattaa edes unelmoida.

    Jää siis vain yksi juttu, ja samalla ikään kuin loppukevennys: Take Your Money and Run.

    Olen (melkein) tullut tuohon tulokseen koska väestöasiaa, maapallon vaarallisinta ilmiötä ei edelleenkään oteta tosissaan. Kuvitellaan että se on uhka listassa yksi monista. Kunhan lisää salaattia lautasella niin sekin hoituu siinä sivussa kuten ilmastonmuutos.
    Tietämättömyys tai haluttomuus sekoittuu hyvän tarkoittamiseen liiaksi väestöasioissa. Ja ilmastoasialla saa kaiken orastavankin halun ymmärtää yksinkertaisuudessaan selkeää numeerista ja tilastollisesti ennustettavaa asiaa sekaisin.

    Ehkä alan pikkuhiljaa menettää kiinnostukseni koko asiaan. Ryhdyn iloiseksi optimistiksi kaiken suhteen. Kaikki on sitten myönteistä eikä tarvitse ajatella numeroita, vaan voi alkaa taas ajatella arvoja.

    VastaaPoista
  8. Anonyymille kyselijälle vastaisin: vapaaehtoinen elämästä luopuminen voisi olla yksi ratkaisu, mutta se perustuisi täysin vapaaehtoisuuteen. En ole kylläkään periaatteellisesti itsemurhan kannalla, mutta jos sillä saataisiin mahdollisuuksia tuleville polville, niin mikä ettei. Luulen, ettei nykyihminen kuitenkaan helposti luopuisi tästä ainutkertaisesta elämästä. Tosin askeettinen elämä länsimaissa on aivan riittävä keino tämän oman syyllisyyden hoitamiseen. Vanhuksemme eivät ole ongelma, elleivät kuluta ylenmäärin. Monet eivät kuluta, jotkut kyllä sitäkin enemmän.

    Me länsimaissa tulemme taatusti tekemään paljon sen eteen, että vähennämme hiilijalanjälkeämme. Määrällisesti meitä on vähän. Suomalaisiakin 0,76 promillea maailman väestöstä.

    On silti totta, että eliniän pidentyminen on yksi ongelma. Mutta peruskuvassa vuosisadan loppuun mennessä neljään miljardiin kipuava Afrikan nuori ja lisääntymisikäinen väestö on valtava riski, johon ei ole helppoja ratkaisuja.

    VastaaPoista
  9. Jos olisi määrättömästi aikaa... ajan puute teettää näitä meidän loputtomia keskusteluja. Naisten pankit sun muut, poliittiset päätökset, työ ilmaston muuttumusen estämiseksi, köyhyyden poistaminen (ilman että se lisää hallitsematonta kulutusta!?)... tärkeitä juttuja . Mutta riittäkö aika?

    VastaaPoista
  10. Juha, tuo on se olennaisin ja kaikkein ahdistavin kysymys! Ihmiselle aika ei riitä. Sitten toisaalta: jos luonto puuttuu peliin, tulee joku virus / vastustuskykyinen bakteeri - mutta riittääkö senkään voima? Jos taas ihminen hoitaa tämän ongelman pois päiväjärjestyksestä, se voi tarkoittaa vain tappamista, julmaa ja järjestelmällistä asioiden hoitoa. Ei tunnu sekään hyvältä vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahtoisin uskoa humaanimpiin vaihtoehtoihin, mutta kuten tuolla ylempänä on esitetty, se ei tunnu realismilta ottaen huomioon millaisiin vallankumouksiin rajun väestönkasvun maiden pitäisi joutua. Miksi he tekisivät sen? Mikä heidän kulttuureissaan tai ajattelutavoissaan tai uskomuksissaan valmistaisi heitä siihen? Se on minulle hämärän peitossa. Tosin Afrikka on kulttuurien mosaiikki, mutta niine uskonnollisine ja sosiaalisine traditioineen, joita useissa kriittisessä asemassa olevissa maissa on, muutos vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä.

      Poista
  11. Tässäpä meidän iso kysymyksemme Yle Puheessa https://areena.yle.fi/1-4522997

    Kuunnelkaa!

    VastaaPoista
  12. Afrikan ja lopun osaa Aasiaa bangladeshsoituminen onkin mitä pikimmiten saatava alkuun.
    Mulla on ollut ilo kerran jutella melkein satavuotiaan patriarkan kanssa, joka oli Bagladeshistä vierailulla lapsenlapsenlapsensa luona Suomessa. Heti päästiin maittemme yhteiskuntien vertailuun ja muistan lämpimät loppukumarrukset puolin toisin.

    Käsittämätön saavutus että on onnistunut pudottamaan väestönkasvun noin alas, lähes Euroopan lukemiin. Kunpa esim. kehitysapu-ohjelmissa olisi näissä asioissa jonkinlainen palkitsemis-järjestelmä. Ei nyt ihan S-bonuskortti tyyliin (sallikaa huumori), mutta sinne päin:)

    VastaaPoista
  13. Kuuntelin. Kiitos Vesa vinkistä. Tätä kaipasin. Saavat tyttärenikin näköjään tehdä ilomielin ne 2 lasta. Vähemmän voi olla jopa haitallista. Bangladesh antoi toivoa todellakin, myös aikakysymyksen suhteen. Se kyllä on varmaan vaatinut määräntylaista uskonnollista ja poliittista joustavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha, luulen että tuo oli monipuolisempi keskustelu kuin sellainen mitä telkkariin saataisiin mahtumaan. Maltillista menoa kun ei ollut oikeastaan lainkaan politiikkaa mukana niin suoraan. Jotkut asiat jäivät vähän mietityttämään, mutta kaiken kaikkiaan hyvää keskustelua ja kuitenkin tutkimuspohjalta.

      Poista
    2. Juuri. Politiikan kun saisi pois näistä ja parista muustakin maailmojen ja kulttuurien pintaa muokkaavien ilmiöiden käsittelystä.

      Keskustelustaa voitaisiin myös bännätä pois sana arvo siinä kuin toivottomuuskin.

      Kun kukaan ei puhuisi politiikkaa eikä vaipuisi numerotoivottomuuteen tai sotkisi selvää asiaa puhumalla arvoista, voisi todenpuhumisen määrä kasvaakin.

      Ilmastosta vielä. Yksi siihen vaikuttamisen keino on myös, kulutuksen laskemisen lisäksi, teknologian kehitys.
      Paremmat releet siis. Siksi en ole yhtä huolissani, lähellekään, ilmastomuutoksesta kuin väestönäkymistä (vaikka suhteellisia hyviä uutisia on tänäänkin saatu), jossa ihminen ja hänen "kulttuurigeeninsä" ovat ainoa ratkaisija.

      Myös seuraukset eivät ole symmetrisiä: otan mieluummin merenpinnan metrin nousun kuin lisämiljardin ihmisiä vailla toimeentulon mahdollisuuksia. Jne.
      Ilmastomuutoksen ongelmia ei tule vähätellä, ne ongelmat pitää hoitaa, mutta jos samalla voluumilla ja samoilla valtavilla taloudellisilla resursseilla tartuttaisiin väestökehitykseen, voisimme odottaa tuloksiakin.

      Oikeastaan juuri tämä asia sysäsi mut pari vuotta sitten tämän asian piiriin ja sitä miettimään ja ottamaan asioista selvää.
      Nyt on vähän fiilis, että muut saavat jatkaa, hah ha, niin kuin höpötyksilläni olisi ollut mitään merkitystä. Tosin yhdessä tässä on opittu asioita. Dystopointi on ollut siitä kaukana. Todellisuudesta ja sen mahdollisuuksista puhuminen on aina luonteeltaan myönteistä kaksoismerkitykseltään positivistista.
      Ikäviltä tuntuvien asioiden ohittaminen ei ole toivoa, vaan pelkkä toivon kuori. Niistä puhuminen on taas toivoa, ihan niinku Leena Krohn nyt esimerkiksi just teki.

      Poista
  14. Mua on mietittänyt sellainen, tämän toivonkipinän rinnalla, että jos joku esittää väestöasiassa laskelmia, faktoja ja todennäköisyyksiä, pidetään häntä helposti dystopiaan taipuvana. Miehenä tai naisena jonka pitäisi mieluiten tukkia suunsa.
    Jos taas toinen esittää ilmastoasiassa laskelmia, faktoja ja todennäköisyyksiä, pidetään häntä järkevänä ja fiksuna ja tosiasiat tunnustavana.
    Ottaisinkin käyttöön sanan väestödenialisti siinä kuin ilmastodenialisti.

    Jos kaikki tosiaan tekisivät yhtäkkiä vain kaksi lasta, kuvitellaan optimistisesti niin, pysähtyisi maapallon väkiluku tuonne 8 miljardin tienoille. Pitäisikö sitten unohtaa, että se luku on kaksinkertainen Rooman klubin nostamasta 4 miljardin kauhurajasta.


    Olisiko sitten kaikki ok, luonnon, resurssien jne. suhteen?
    Vaikka syytä toivoon on, on pakko kuitenkin muistaa, että maapallon väestökasvu ei osoita kokonaisuudessa lainkaan pysähtymisen merkkejä.
    Luku juoksee koko ajan lujaa. Vain kasvun kasvu on hidastunut. Afrikassa kokonaishedelmällisyysluku on edelleen suurimmilla alueille, neljä, viisi, kuusi. Se vie maapalloa edelleen täyttä vauhtia kohti kyummentämiljardia.

    (Vesan blogissa pohdin tätä hieman lisää).

    Vain yhden, maks. kahden lapsen politiikka on riittävä. Hyvä Bangladesh!
    Mitään väestötuhokatastrofia en siksi toivokaan. Kuten jo sanoin:
    "Itse en kannata minkäänlaisia kuolemankeinoja väestöräjähdyksen asiassa. Ei tulisi mieleenikään. Kannatan edelleen myös perheiden perustamista ja lapsen tai lapsien synnyttämistä tähän maailmaan. Kannatan myös elämisenlaadun ja terveyden edistämistä tieteen keinoin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jope, dystopiaan taipuva tai dystoopikko ovat varmasti sanoja, joita käytetään, kun kaivaa tilastot esiin. Tilastot eivät nimittäin ole kovin rohkaisevia.

      Olisi onnenpotku, mikäli väestön kasvu pysähtyisi 8 miljardiin. Mutta toden totta: olisiko se planeetalle kestävä määrä ihmisiä, jos oletetaan, että standardiksi tulisi yhä enenevässä määrin länsimainen elämäntapa? Pelkäänpä, että pitäisi vähitellen ainakin päästä vielä pienempiin väestölukemiin.

      Paloheimot ja kumppanit ovat fantasioineet miljardista ihmisestä, jolloin planeetta uusiutuisi. Tuleeko sellaista maailmaa? Kuulostaa katastrofien jälkeiseltä maailmalta.

      Nuo Afrikan lukemat ovat aivan hurjia - naisia kouluttamallakin ollaan massiivisissa lapsilukemissa.

      Poista
  15. Se loppu oli muuten kiinnostava kun toimittaja haastoi sitä villen ajatusta ettei mitään ongelmaa tästä puhumisessa ole. Tieteilijätkin olivat asiaan viitanneet. Lähdekin vähän taipui.

    VastaaPoista
  16. Totta, Lähde painotti ensin voimakkaasti että häntä ärsyttää asenne "Asiasta ei puhuta", mutta kyllähän sitten kävi ilmi, että tutkijapiireissäkin on poliittisesti ja uskonnollisesti (taustat ainakin vaikuttavat) hankala ainakin joskus kirjoittaa niin suoraan väestöräjähdysasiasta. Helpointa on tietenkin keskittyä vähän muihin asioihin ja vain sivuta asiaa. Totta on sekin, että kenelläkään ulkopuolisella ei ole tähän mitään helppoa ratkaisua tai patenttiratkaisua vaan vastuu jää yhteiskunnille. Näkisin kyllä kansainvälisen painostuksen roolin tärkeänä, koska yhteisellä asialla ollaan.

    VastaaPoista
  17. JARI,

    ymmärrän hyvin pointtisi, mutta jos väestöstä olisi jokaisen hiljaa, jolla on omia lapsia niin ei olisi Pentti Linkolakaan saanut sanoa eikä kirjoittaa asiasta mitään.

    Toisenkin pointtisi afrikkalaisista ymmärrän, epäreilua toki, se osoittaminen muuanne, mutta jos väestöräjähdys tapahtuu pääasiassa siellä, niin olisi jotenkin tekopyhää olla mainitsematta asiaa. Jos väestöstopin haluaa, niin ratkaisust on tehtävä siellä juuri missä tilanne on päällä. Tilastollisesti se on Euroopassa jo tapahtunut, ja todella rajusti. Ja onneksi nyt jo joissakin Aasian aiemmin suuren lisääntymisen maissa.

    Mutta en kyllä koe enää juurikaan suurta halua puhua koko asiasta. Vaikka vielä tätä tulee. Kaikki tieto on jokaisen saatavissa tästäkin asiasta ja aikuisten ihmisten velvollisuus on hankkia se helposti saatavissa oleva tieto eikä mennä viimeisen esim. telkussa nähdyn dokumentin tai keskustelupaneelin mukaan.

    Koska luotan ihmisten kykyyn hankkia ja suodattaa itsekin tietoa enkä ajattele heidän olevan vain median tuttipullosta tietomaitoa imeviä vauvoja, yritän alkaa luottaa aikuisiin ihmisiin tässäkin asiassa.
    Kyllä Hautalalla on tiedossaan ihan oikeat luvut. Enemmin tietää kuin ainakaan minä, kymmenkertaisesti. Eria asia jos politiikka tulee väliin, arvot, jotka siloittavat mitkä faktat tahansa tänä päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja totta kai politiikka ja arvot vaikuttaa munkin kannoissa, Jari.
      Mullakin on osittain ainakin "likaiset" motiivit. Ehkä suurestikin.
      Kun puhun että pitää puhua vain numeroista plää plää, on siellä taustalla varmasti jotakin muutakin.
      Olen Eurooppa-nostalgikko monessa mielessä. Se on mulla iso vaikutin. Haluan ettei "Venetsia" uppoa.
      Toinen on penskat, jotka tosiaan elää tämän vuosisadan loppupuolelle. Eikä niistä kuin yksi ole oma.
      Mietityttää heidän kohtalonsa. Pelkään kaaosta heidän puolestaan tässä maanosassa. Nämä asiat eivät ole mulle siis periaatteita tai viileän analyyttisen tarkastelun alaisia, vaan tosikysymyksiä konkreettisessa. Ja tuntemieni ihmisten elämässä ja heidän arjessaan. Se likaa mun motiivit. Olen itsekäs selviytyjä enkä mikään todellinen maailmanparantaja. Ihan oikein näet. Mutta sellainen on ihminen myös, hengissäsäilymiskone.

      Poista
  18. jope, totta kai meillä jokaisella on motiivit, se on luonnollista! Mistä keskusteluun tuli Jari? Onko Jari kommentoinut täällä anonyyminä? Jos on, niin morjens vaan Jari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope viittaa jarin omaan blogiin. Jari haastaa siellä. Jaan kyllä jopen pointit.

      Poista
  19. No niin, nyt ymmärrän. Mulla oli parin päivän tauko etten ollut lukenut Jarin blogia. Joka tapauksessa tehty mikä tehty (siis lapset) ja kyllähän Afrikassakin lapsia voi tehdä kunhan pysyy kohtuudessa ja voi lapsensa elättää. Jarille joka tapauksessa tervehdys, jos lukee näitä juttuja.

    VastaaPoista