Naisen oikeus kehoonsa ei vastauksena heti riittäisi. Missä raskauden vaiheessa naisen oikeus kehoonsa ei enää ole pätevä peruste? Eikö lopulta jokin ulkoinen sääntö kuitenkin määritä myös naisen ruumiin autonomiaa? Eikö ainakin tieteen ja lain määrittelemä sikiön kyky tuntea kipua ole useimpien hyväksymä raja? Eli onko tieteellisesti määritelty kipu se raja, jossa naisen ruumis ei enää ole absoluuttisesti hänen omansa? Tuollaisia jatkokysymyksiä kuulen kysyjän heti tekevän. Ja myönnän, että myös itseni.
Kipurajan käsittääkseni myös naiset hyväksyvät (naiset, koska heidän kehostaanhan tässä on kysymys). Sen ei pitäisi siis aiheuttaa erimielisyyttä abortin vastustajien ja muiden välillä. Tai no. Voi tietenkin haastaa tieteen käsityksiä kuten eläinten oikeuksien kohdalla tehdään. Vaikkapa kysymällä, että mistä tietää mitä mikäkin eläin voi tuntea. (Kyllä, taisin rinnastaa sikiön ja eläimen.) Mutta kai kipuraja jonkinlainen yleinen raja on mielipiteeseen katsomatta.
Adoptio on yksi aborttia vastustavien argumentti. Eikö lasta voi antaa pois, jos nainen ei voi jostain syystä siitä huolehtia tai sitä pitää? Adoptioargumenttiin vastaisin, että jos sitoutuisin itse ottamaan lapsen itselleni, vain silloin edes teoriassa voisin keneltäkään tuota vaatia. Näinhän on jossain päin maailmaa todella tapahtunut. Mutta silloinkaan ei periaatteeni voisi tulla yleiseksi säännöksi. Olisin yksittäistapaus ja jokainen joka niin tekisi, olisi sitä myös. Ja mikä tärkeintä, yhäkään en voisi päättää naisen puolesta. Myöskään valtio adoptoijana ei olisi yksittäistapausta kummempi. Kyseessä kun olisi aina yksittäisen naisen ja valtion välinen sopimus. Siinäkin nainen päättäisi ja edelleen aivan yksin. Haluan vielä tarkentaa, että en sinänsä vastusta abortin vastustajan adoptioargumenttia. Adoption mahdollisuus tietenkin lisää naisen mahdollisuuksia valita siinä vaikeassa tilanteessa, jossa hän on.
Minusta ainut syy, miksi tässä oikeastaan riidellään ja nainen syyllistyy, on metafyysinen. Uskonko (kipuun kykenemättömän) sikiön sielullisuuteen tai vielä parempi: hedelmöityksen hetkellä syntyvään subjektiiviseen sieluun? Onko elämä minulle pyhää itsessään? Eli mitä kullekin meistä tarkoittaa elämän arvo tai sen pyhyys? Onko siis elämä (trassendentti) absoluuttinen arvo? Ainakin tunnustan syöväni lihaa ja voin kuvitella käyttäväni väkivaltaa, jos se on välttämätöntä. Kärpäsenkin voin tappaa tuosta vain. Siksi vastaan, että ei ole.
Minun on vastattava itselleni esittämään kysymykseen seuraavasti. Koska en usko sielulliseen ihmisyksilöön enkä siten myöskään elämän absoluuttiseen arvoon ja koska en saa otetta naisen jakamattoman kehollisuuden ideasta, minun on hyväksyttävä ainoaksi perusteeksi naisen oikeus tehdä valinta. Jäännöksettömästi fyysisyyteensä palautumaton valinta. Minulle kysymys abortista on siis naisen eksistenssiä, ei vain hänen kehoaan koskeva. Toisin sanoen: naisella on oikeus omaan elämäänsä on minulle kehollisuutta parempi lause.
Vai jääkö muuta vaihtoehtoa? Kenelle muulle antaisin luvan päättää asiasta? Sellaista metahenkeä en mistään löydä. Miehelle sitä ei voi ainakaan antaa.
Timo Soinin kanssa minulla ei olisi vastaukseni jälkeen tietenkään enää tästä aiheesta mitään puhuttavaa. Eikä hänellä minun kanssani, minkä hyvin ymmärrän. Käsitys metafysiikasta erottaa meidät peruuttamattomasti. Se on selvää, että naisen tuskaa Timo Soini lisää. Yhtenä muiden joukossa. Ja se taas tarkoittaa sitä, että naisen vain täytyy yhä enemmän sitoutua vapauteensa.
-
*Uusi versio poistamastani kirjoituksesta Soinilaisia kysymyksiä.
https://blogit.iltalehti.fi/outi-alanko-kahiluoto/2015/11/23/naisen-oikeus-paattaa-omasta-kehosta-on-perusoikeus/
Juha, Suomessa tehdään vuosittain noin 9000-10000 aborttia. Minusta se on aika paljon jos ajatellaan, että kyse olisi esimerkiksi raiskauksen, sairauden tms. vakavan syyn vuoksi tehty elämän keskeytys. Sikäli kun kyse on jälkiehkäisystä, mihin lukema, näyttää viittaavan, tilanne on mielestäni melko järkyttävä. Riippuu tietysti ihmiskäsityksestä, järkyttääkö tämä lukema vai ei. Missään nimessä kyse ei ole vain naisen oikeudesta ruumiiseensa. Itse en kannata aborttia ehkäisykeinona, mutta minusta siihen on toki monia päteviä syitä.
VastaaPoistaSe että Juha pohdit asiaa etkä ryntää valmiina annetun totuuden taakse sataprosenttisesti, ilman kysymyksiä, nostaa hattuni. Sama Vesalle.
VastaaPoistaHoukutus ajatella ajassa oikein, ajattelematta itse ensin, on suuri. Tässä asiassa kai varsinkin.
Naisella on oikeus (omaan ruumiiseensa) kyllä.
Mutta onko sen oikeuden puolustaminen mikään suuren ylpeydenaihe, suuri voitto jota oikeutena ja vapautena melkein juhlitaan, on toinen juttu. Todella vaikea asia, ei itsestäänselvä, vaikka asia on kyllä lopullisesti ratkaistu eikä paluuta takaisin enää tässä maailmassa ole.
Lisään vielä, että koko asia ei minusta ole mikään sukupuoli-kysymys, -kiista, mies-nais -vastakkaiasettelu, millaisena sitä myös joskus luetaan.
PoistaYksilön oikeudesta (omaan ruumiiseensa) on kysymys!
Tämänkään asian varjolla ei ihmiskuntaa pitäisi jakaa kahteen vastakkaiseen etupiiriin, vaan puhua yksilöistä.
Eija-Riitta Korhola kirjoitti asiasta mielestäni hyvin Uuden Suomen blogissaan Soini ja naisen ruumis. Jukka Hankamäki veti omassa blogissaan poliittisempaa ja poleemisempaa tulkintaa, mutta ei sekään mielestäni ollut filosofisissa pohdinnoissaan ansioiton, vaikka en ihan joka kohtaa ymmärtänyt. Yksilön vaikeasta vakinnastv on lopulta kyse ja siksi pitää olla aito mahdollisuus.
VastaaPoistaSori kirjoitusvirheet, näpyttelen kännykällä.
PoistaKyllä, molempien jutuissa tulee hyvin esiin että asialla tehdän myös politiikaa, varsinkin Hankamäen. Viittasin itse siihen varovaisesti myös äsken kommenteissani.
PoistaVaikka olen itsekin poleeminen, on tämä asia sellainen, etten oikein uskalla sanoa asiasta mitään. Pelkään aina että asiasta esimerkiksi jossakin kahvitauolla keskusteltaessa olisi paikalla ihminen, joka on abortin joutunut tekemään. Tai siitä itselleen pakottavasta syystä kieltäytynyt. Eikä se mene aina niinkään, että abortin tehneet ovat sen puolustajia.
Naisen, yksilön vaikea valinta, johon me miesyksilöt emme koskaan joudu.
Mutta mies/naisasiaa siitä ei saa tehdä. Jos niin, valinnan perusteet hajoavat yleisiksi motiiveiksi.
Abortti on asia, joka on niin henkilökohtainen, että siitä tosiaan on puhuttava varovasti.
PoistaSiinä Hankamäen jutussa oli linkki hänen aiempaan tekstiinsä Et ehkä omista geenejäsi. Se oli myös hyvä. Poleemisesta otteesta huolimatta pidän Jukan teksteistä useimmiten.
Ehkäisystähän nykykäsityksen mukaan vastaavat molemmat sukupuolet yhtä vastuullisesti. Molemmat ovat vastuussa. Siinä yksi peruste miksi asiasta ei saa yksiulotteisesti mies-naisasiaa. Nainen on kuitenkin se joka tulee ruumiissaan raskaaksi, hänen oikeutensa ja valintansa on jatko.
PoistaEn voi myöskään kuvitella että olisi olemassa kuin marginaalinen osuus miehistä, jotka toivoisivat siittämänsä naisen vastentahtoisesti tulevan äidiksi. Kaikista leveysasteista en sitten tiedä. Googlatkaa vaikka sanalla abortti wikpediaa ja katsokaa avautuvaa karttaa.
Juhan viittaamat elämän pyhyys-periaatteet ymmärrän toki.
Ne joihin metafysiikka kiinnittyy.
Se mielestäni korostaa sitä että kyse on yksilön valinnasta. Hänen omatunnostaan.
Ei niin että joku vastaa jonkun toisen puolesta omatunnollaan (Soini), vaikka omasta ruumiista ei ole edes kysymys, vaan niin että se on jokaisen valinnan eteen todella joutuneen yksilön omatunnon kysymys. Ei muiden. Eikä poliittisten suuntien.
Sekä aborttioikeuden kiihkeimmät puolustajat että vastustajat voisivat mielestäni muistaa tämän. Manipulaatiolle ei näin arassa asiassa ole sijaa.
Politiikanteosta puhumattakaan.
Tietoa sikiöstä ei saisi myöskään pitää (kumpaankaan suuntaan) vaarallisena tietona. Molemman suunnnan aktivistien agendalla on ollut juuri lääketieteellisen tiedon todistelu omasta näkökulmasta.
Soini-jutussa on ollut kysymys pitkälti myös politiikasta. Kunpa sama aktiivisuus jatkuisi välikysymysten tekijöiden suunnasta lapsiavioliittojen, seksiorjuuden ja todellisesti patriarkaalisten yhteiskuntien arvosteluna ja nollatoleranssina. Pelkäänpä edessä olevan taas vain lisää suhteellisuutta. Ja samaa "pragmatismia" kuin nyt, nurinpäin vain käännettynä. Feminismin hiljaisuus ennen jo moneen kertaan mainituissa asioissa on tästä surullinen esimerkki.
Edellisillä perusteilla asiasta ei saa myöskään mitenkään väännettyä asetelmaa konservatiivit vs. liberaalit kuin syyllistymällä juuri tuon yhden yksilön tekemän valinnan ohittamiseen ja tekemällä asiasta yleisesti periaatteellinen imperatiivi. Näennäisesti oma omatunnon kysymys jonka vastauksen tulisi olla kaikille sama.
PoistaAjattelenkin että abortti, sen harkitseminen tai tekemättä jättäminen ei ole oman ruumiin oikeuden valinta ellei valinta ole täysin vapaa painostuksesta. Kannatan (jos sillä nyt on merkitystä) suurin piirtein nykykäytäntöä Suomessa, mutta en sen juhlimista jonain erityisen hienona naisten yleisenä oikeutena ja vapautena.
Yksilön valinta se on, ja käsittääkseni toteutuessaan ei mikään pikkujuttu.
Jos sikiö ei voi kasvaa lapseksi ja syntyä, sinne sitten kaikki voima ja armo, mutta tuskin abortin tehneet naiset tai siinä mukana olleet heidän miehensä mitään politiikkaa ja julistusta naisia koskevan ismin tiimoilta tarvitsevat.
Sitä on mielestäni ollut tässä julkisessa keskustelussa ihan liikaa.
"Edellisillä perusteilla asiasta ei saa myöskään mitenkään väännettyä asetelmaa konservatiivit vs. liberaalit kuin syyllistymällä juuri tuon yhden yksilön tekemän valinnan ohittamiseen ja tekemällä asiasta yleisesti periaatteellinen imperatiivi."
PoistaMutta eikö liberaali vaadi naiselle vapauta valita? Tuossa kirjoitusessa olen liberaali, en konservatiivi. Tulen päättelemällä siihen tulokseen, ettei muu kuin naisen valinta voi olla oikea ratkaisu. Entä onko joku sitten liberaalimpi kuin minä? Voisiko liberaalimpi olla sellainen, joka ei salli millään tasolla naisen kehon suhteellistamista kuten minä teen. Ja sinä olet sitten minua lievempi liberalisti? Mutta siis onko liberaali niin kauan kuin hyväksy abortin?
Totta kai noin, jos liberaali-käsitettä käyttää sanan varsinaisessa merkityksessä (konservatiivi on monimutkaisempi asia), mutta yritin viitata tuossa poliittisesti asemoituun liberaaliin ja konservativismiin niin kuin ne nykyään käsitetään.
PoistaYksilö menee aina yli ismien, niiden rintamalinjojen varsinkin, yksilön valinta tässä tapauksessa on se juttu.
Abortti ei siis ole poliittinen asia. Harmikseni juuri niin se on nähty tässä viime aikojen julkisessa keskustelussa.
Jos asia pidettäisiin yksilön valintana kuten noissa kommenteissani painotin, oltaisiin juuri itse asian äärellä niillä perusteilla mitä esim. sä toit päivityksessäs esiin.
jope
Vielä siteeraan itseäni (heh):
Poista.." kyse on yksilön valinnasta. Hänen omatunnostaan.
Ei niin että joku vastaa jonkun toisen puolesta omatunnollaan (Soini), vaikka omasta ruumiista ei ole edes kysymys, vaan niin että se on jokaisen valinnan eteen todella joutuneen yksilön omatunnon kysymys. Ei muiden. Eikä poliittisten suuntien.
Sekä aborttioikeuden kiihkeimmät puolustajat että vastustajat voisivat mielestäni muistaa tämän. Manipulaatiolle ei näin arassa asiassa ole sijaa.
Politiikanteosta puhumattakaan.
Tietoa sikiöstä ei saisi myöskään pitää (kumpaankaan suuntaan) vaarallisena tietona. Molemman suunnnan aktivistien agendalla on ollut juuri lääketieteellisen tiedon todistelu omasta näkökulmasta. "
Sanon tuossa omin sanoin saman kuin sä.
Mutta en halua painottaa tässä asiassa minkäänlaista kons./lib. tai edes nais/mies-asetelmaa.
Muuten menee harakoille näinkin fundamentaalinen ja samalla arka asia.
jope
Juha, minä tunnen monia "konservatiiveja" (itseni mukaan lukien), jotka näkevät (Suomessa ei kai tarvitse enää "vaatia"), että naisella - kenelläpä muulla - on oikeus ja vapaus valita abortti, kun tilanne sitä vaatii. Ehkä liberaalit sitten vielä oikein erikseen "vaativat", en näe tässä oikein muuta eroa. Voi olla myös konservatiiveja ja muutoin libaraaleja, jotka eivät hyväksy aborttia - minun on kuitenkin vaikea nähdä, että olisi kovinkaan paljon ihmisiä, jotka eivät hyväksy aborttia millään ehdoilla. Heitäkin varmasti on.
VastaaPoistaMutta voin kuvitella monia tilanteita, joissa nainen on vapaa valitsemaan (esim. abortin) mutta joissa abortti ei ole hyvän elämän mukainen ratkaisu vaan valitsijan elämän mukainen ja näköinen ratkaisu.
Abortti on minusta hyvin monessa tapauksessa viimeinen oljenkorsi, ja siksi sen kutsuminen "oikeudeksi" (mitä se tietenkin myös on) on jotenkin erikoista. Tai joku siinä kalskahtaa. Se on pikemminkin "välttämättömyys", joka yhdistyy negatiivisten asioiden estämiseen mutta joissa mahdollinen lapsi on aina kuitenkin uhri.
En osaa perustella tätä täysin, mutta minulla on tunne, että jJos elämästä viedään täysin "metafyysinen" arvo pois - mitä tällä kukin sitten tarkoittaakaan ja miten kukin sen ajattelee taatuksi (esimerkiksi oikeus elämään) - minun on vaikea käsittää, miten jotkut paasaavat "meat is murder", mutta samoille ihmisille abortti eli ihmisen tappaminen haittatekijänä onkin sitten oikeus. Vai onko tässä eettinen ratkaisu tilanne-etiikka: kohtuullisesti lihaa ja kohtuullisesti ja harkitusti omien jälkeläisten tappamista?
En osaa oikein kuvitella paljon raaempaa ja epäinhimillisempää päätöstä kuin esimerkiksi toisen elämän keskeyttämisen esimerkiksi omien urasuunnitelmien vuoksi. Tällaisia "tappoja" tai "murhia" (vrt. eläinten tappaminen oman nautinnon tai edun vuoksi) tapahtuu varmasti tuhansia vuosittain meidänkin maassammme. Voi ehkä sanoa, että Suomessa abortti on suurin yksittäinen kuolinsyy. Onko tällainen syyllistävää puhetta? Voi olla.
Itse toivoisin, että ihmisiä ei raiskattaisi, tai ettei syntyisi niin vaikeaan ja kärsimykseen syntyviä lapsia, että heidät on parempi lopettaa ennen syntymäänsä, mutta koska toiveet eivät aina auta, pitää olla mahdollisuus keskeyttää raskaus.
Omaan nautinnonhaluun tai elämänkontrolliin perustuva tappaminen (niin ihmisten kuin tuotantoeläinten kohdalla) on aina kyseenalaista. Jotenkin ihmisen tappaminen kalskahtaa kuitenkin vielä enemmän. Tässä on nyt tietenkin se presuppositio, että jo sikiö on jonkinlainen ihminen tai elämän-subjektin-alku. Ajattelisin näin myös ilman metafyysisiä perusteita.
Sori nämä kömpelöt muotoilut. Samalla on sanottava, että myöskään väestöräjähdyksen kohdalla tappaminen ei ole ratkaisu vaan ennaltaehkäisy - ettei päädytä siihen, että joku ajattelee: "Nämä tyypit oli vain pakko tappaa tasapainon tai vähempien paremman elämän vuoksi."
Poista"Abortti on minusta hyvin monessa tapauksessa viimeinen oljenkorsi, ja siksi sen kutsuminen "oikeudeksi" (mitä se tietenkin myös on) on jotenkin erikoista. Tai joku siinä kalskahtaa. Se on pikemminkin "välttämättömyys", joka yhdistyy negatiivisten asioiden estämiseen mutta joissa mahdollinen lapsi on aina kuitenkin uhri."
PoistaOikeus joka tuo mukanaan ahdistuksen. Niin se on. Oikeus on tässä tapuksessa myös yksin jäämistä.
"minun on vaikea käsittää, miten jotkut paasaavat "meat is murder", mutta samoille ihmisille abortti eli ihmisen tappaminen haittatekijänä onkin sitten oikeus."
Hyvä kysymys. Haluaisin kuulla perustelut. Se kipuraja kai tässä on jokin juttu...
"Tässä on nyt tietenkin se presuppositio, että jo sikiö on jonkinlainen ihminen tai elämän-subjektin-alku. Ajattelisin näin myös ilman metafyysisiä perusteita."
En taaskaan löydä muuta kuin kipurajan. Kärsimyksen. Yksilön alku an sich ei minulle tarkoita mitään. Se on tyhjä käsite. Kehitysaste kyllä sitten taas tarkoittaa, vaikkakin sekin on vaike... On uskottava neurotieteeseen, joka siis määrittää myös naisen kehon jakamattomuuden rajan...
Kaarina Hazardin twitter:
Poista”Aborttihannaajat voisivat kehitellä globaalin kamppiksen, jossa kehottaisivat miehiä parempaan ejakulaatioharkintaan ja promoaisivat masturbaation etuja. Näin he toimisivat, jos kyse tosiaan olisi aborteista eikä naisten paikasta.”
Patriarkaattia tarjotaan selitykseksi joka paikkaan jo niin paljon, että yksinkertaistetaan asioita. Aborttia ja naisen paikkaa ei voi erottaa. Hazardin mainitsema naisen paikka on väistämätön, looginen, seuraus abortin vastustamisesta, ei jotain, mikä tuodaan abortin sijaan keskusteluun. Se kun on aina nainen, joka jää kolmanneksi pyöräksi jumalan ja abortin vastustajan välisessä sopimuksessa (ainakin Soinin ja Räsäsen tapauksessa). Eutanasiassa on tietenkin toisin, vaikka muuten tilanne on sama. Ennaltahkäisevät toimenpiteet eivät myöskään ole tässä asianmukainen vaatimus. Abortin vastustajat kritisoivat myös abortin käyttämistä ehkäisynä. Hazardin kärkkäys kyllä nyt ampui ohi.
Myös kommentit joissa kritisoidaan sitä, että keski-ikäisen ulkoministerimiehen (Soinin) omatunto nostetaan keskiöön naisasiassa ej osu maaliin. Mitä muuta kuin soinin omaatuntoa tässä pitäisi nostaa keskiöön? Hänen ylipainoaanko? Partriarkaatin diskurssi väännetään väkisin keskiöön.
Juha, minusta tämä keskustelu menee ihan oudoille urille kaikkine lisähuomioineen ja niihin sisältyvine virhepäätelmineen.
VastaaPoistaNainen, joka ei saa ehkäistä, on tässä se jutun ydin. Jos nainen ei saa ehkäistä, hän on miehen armoilla - siinä mielessä patriarkaatti kuulostaa hyvältä syyltä. Ketkä eivät saa / voi ehkäistä? Vanhoillisista uskonnollisista piireistä tulevat - kristinuskosta ja islamista, voisi karkeasti sanoa.
Näiden naisten pitäisi saada ehkäistä tavalla tai toisella. Muuta ratkaisua ei ole. Ei siinä auta, että opetetaan vanhoillisia muslimeja ja kristittyjä runkkaamaan tai harkitsemaan ejakulaatiota - ai missä, keskeytetyssä yhdynnässäkö?
Eilen kuulin radiosta jonkun lähetysaiheisen tarinan. Kertoi afrikkalaisesta kristityksi kääntyneestä miehestä, joka teki seurakuntatyötä vaimonsa kanssa. Ihan hyvä juttu tämä. Mutta sitten tuli se toinen puoli, joka ei hirveästi lämmittänyt: heillä on 9 lasta... No niin, ehkä jonkunlainen viesti myös sterilisaation ilosanomasta olisi voinut tavoittaa tämän pariskunnan. Vanhat tavat istuvat tiukassa - mies oli päässyt eroon noitakonsteista mutta perinteinen lapsiluku ei hälyyttänyt ollenkaan, koska uskonto ei puutu siihen millään tapaa.