keskiviikko 10. lokakuuta 2018

SÄRKYNYT ENKELI

Teille jotka katsoitte Ykkösen hienon brittisarjan Särkynyt enkeli.

Minusta se nuori naispoliisi joka sumutti kaasua puukon kanssa angstaavan pojan silmiin, oli oikeassa. Hän toimi oikein. Ja mikä minua erityisesti jutussa kiusasi, niin se, hänet oli kirjoitettu vähän tyhmäksi. Jokainen näki, että hän suojeli poikaa myös pojalta itseltään, mutta kuitenkaan hän ei muka huomannut sanoa sitä kertaakaan kenellekään. Mielestäni se jätettiin huomiotta käsikirjoituksen tasolla. Tuntui hirveän epäuskottavalta, että poliisi jättäisi huomioimatta pojan itsetuhoisuutta, kun häntä syytetään kaasun sumuttamisesta tämän silmiin. Miksi hän puhui vain äidin suojelemisesta? Koska silloin sumuttamisen saattoi halutessaan tulkita helpommin liioitelluksi poliisin toiminnaksi. Mutta poika piti veistä omaa kaulaansa vasten. Itseäänhän se uhkasi ensimmäisenä puukottaa ja siksi naispoliisi teki oikean ratkaisun. Pois tilanteesta poliisit eivät tietenkään voineet lähteä.

Sitten se totuuden kanssa kamppaileva miespoliisi. Siis se, jota pappi kehotti puhumaan totta. Miksi hän ei tehnyt niin?  Hänhän oli oven ulkopuolella siihen asti kun poika juoksi sokaistuneena ulos. Ovihan murrettiin vasta sumuttamisen jälkeen. Miksi hän antoi väärän todistuksen naispoliisista? Tuhosi tämän? Ja tulkitsi vielä täysin mielivaltaisesti sumuttimen käytön naisen innokkuudeksi käyttää sitä! (Loppukärjöinnissä hän vielä alentuvasti teki naisesta puolustettavan reppanan  sanomalla, että tämä toimii siksi niin ajattelemattomasti, koska mieskollegat sitä häneltä odottavat.) Tämä kaveri kertoi kuvittelemaansa, ei näkemäänsä. Ja miksi kukaan ei muka huomannut poliisien syyllisyyttä käsittelevässä tutkinnassa tarttua tähän sepitteeseen, vaikka hän itse sanoi avaavansa oven samalla kun poika juoksi ulos. Kuinka hän siis muka tiesi, ettei kukaan ollut vaarassa? Jos käsikirjoitus olisi kirjoitettu niin, että ristiriita olisi näkynyt hänessä mutta ei... kyse oli selvästi siitä, että käsikirjoittaja näki tämän totuuden kanssa kamppailevan poliisin rehellisyyden perikuvana.

Tämä kaikki on muuten hyvässä sarjassa hirveän häiritsevää ja väärällä tavalla kerronnasta etäännyttävää. Dramaturgisesti tosi ongelmallista. Se mitä näytetään, ei tue pyrkimyksiä ja jos katsoja näkee toista mitä tendenssi yrittää väittää, kokonaisuus on tahattoman ristiriitainen. Enkä tulkitse näkemääni niin, että kyseessä olisi teos, joka tietoisesti käsittelee väitetyn ja näytetyn ristiriitaa. Silloin kritiikkini tietenkin olisi aiheeton, mutta siihen ei vihjattu missään kohtaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti