sunnuntai 18. marraskuuta 2018

KOMIN VERIRUUSUT YLEN AREENALLA (päivitys 21.11.)

Uuvahdin jo puolivälissä. Tai oikeastaan jo ihan alussa mutta katsoin pikakelaten puoliväliin. Ja lopun. Ponneton ja laimea näytelmä. Elokuvana voisi toimia paremmin. Henkilöt ehkä tuntuisivat enemmän ihmisiltä kuin "juhlavuoden" edustajilta. Tuntuu kuin katsoisin tätä velvollisuudesta historiaa, työväenluokkaa ja naissukupuolta kohtaan. Mieluummin lukisin tästä tutkimuksen, tietokirjan tai hyvän esseen. Ja tietenkin Anneli Kannon romaanin. Tai katsoisin vaikkapa tv-dokumentin haastatteluineen. Tai fiktiivisen tv-sarjan. KOMIN esitys ei tuonut aiheeseen sellaista lisäarvoa, jota minä teatteritaiteelta odotan.

Dokumentti näytelmän tekemisestä on kiinnostavampi.

JÄLKIHUOMAUTUS

Minusta yksi teatteritaiteen suurista kysymyksistä yleensäkin on se, että ihmiset jäävät helposti ideoiksi. Elokuva tuo ihmisen lähemmäksi. Se on elokuvan ja teatterin tärkeä ero. Ei se, että toisessa näyttelijät ovat yleisön kanssa samassa tilassa. Minusta se ei ole oleellista. Näyttelijöille tietenkin, koska yleisön reaktiot ovat tärkeitä, mutta katsojana se on minulle yhdentekevää. Ja mitä enemmän lösnäoloa yritetään korostaa, sitä vaivaantuneemmaksi tunnen itseni tekijöiden puolesta. Yhden näytelmän muistan häivyttäneen etäisyyden teoksen ja itseni väliltä. Kun KOM vieraili Seinäjoella Reko Lundanin näytelmällä Teillä ei ollut nimiä, unohdin itseni. 

38 kommenttia:

  1. Lue Juha Sisällisodan pikkujättiläinen, jos 1917-1918 tapahtumat kiinnostavat. Erittäin arvostettu kirja. Myös yliopistossa. Varmasti mahdollisimman puolueeton historianteos. Ei ole "ihastunut" vain Hennalaan. Tarkoitan että ei tulkitse kaikkea Hennalan tunteiden läpi.

    On muuuten aika tärkeää puhua vuoden 1917-1918 tapahtumista eikä vain vuoden 18. Edeltävänä vuonna maassamme oli hyvin vaikutusvaltainen ja tuossa ajassa edistyksillinen parlamentti, jossa vasemmiston osuus ja valta oli Euroopan mitassa poikkeuksellisen suurta. Ja tämä demokratian hengessä. Lakeja työväenaseman parantamiseksi oli tulossa koko ajan. Mutta ammattivallankumoukselliset/väkivallan ammattilaiset päättivät toisin. Kun olin itse jonkin sortin (kevyt)sosialisti ja tämä oli ihan selvää jo nuorena, ihmettelin aina miksi asia oli niin iso tabu.
    Jotta Suomen historian ihme olisi entistä uskomattomampi niin ulkomailla ihmettelevät aina kuinka jo muutama vuosi vuoden 1918 tapahtumista vasemmisto oli hyväksytty ja haluttu mukaan takaisin demokraattiseen päätöksetekoon ja parlamenttiin laillisina tekijöinä. Ei sellaista missään muualla ole tapahtunut.
    Niin tuota tuhon alkua kuin tätä kansakunnan parantumisihmettä on hyvä muistaa, mutta 18 kesä ja syksy ikäänkuin vievät siltä ajattelulta ja tosiasioiden muistamiselta aina tilan hengittää.
    Hennala ja Tammisaari, Santahamina, Suomenlinna on esitetty taiteessa kymmeniä kertoja, hyvä ja oikein niin, mutta nuo kaksi näkökulmaa, historiallista tosiasiaa, eivät käsikirjoittajia tunnu kiinnostavan.
    Toki kyllähän ihmiset ne tietävät ilman teoksiakin.

    Mutta tuo suosittelemani kirja voisi olla sitä mitä etsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuostahan oli muistaakseni ilahduttavasti myös siinä Palefacen juontamassa ohjelmassa. Yllätyin muuten positiivisesti siitä ohjelmasta vaikka se sen laulu oli lattea. Vähän kuin kuolleen hevosen potkimista.

      Poista
    2. Täytyy myöntää, etten taida kuulua tämän aiheen kohdeyleisöön, tai ainakaan tästä aiheesta tehtyjen taideteosten. Vaikka asiasta nyt pitäisi tuntea jotain huolta ja ahdistusta niin en tunne. Minua ei edes kiinnosta, kummalla puolella esi-isäni ovat olleet. Se vain ei enää ole minun elämääni liikuttava asia. En pääse irti tunteesta, että taiteilijat kuten paleface tai komilaiset ammentavat aiheesta elämyspohjaa että kokisivat olevansa tosia ja ajankohtaisia (itselleen). Rakentavat omaa identiteettiään. Tämä sotatraumatisointi on niin kuin suomalaisesta huonosta itsetunnosta jauhaminen. Jos ongelmaa ei ole, se on keksittävä.

      Poista
    3. Jotakin tuota hain varovasti ja kautta rantain tuolla hennalalla. Tapahtuneet asiat on hyvä tietää, mutta se on - ohi jo.
      Joskus telkussa puhetta, että käsittelemättömän(?) sisällisodan haavat on vielä auki. Voi joitakin yksittäisiä ihmisiä olla, mutta eipä taida muuten olla. Ja aihe itse on varmasti yksi käsitellyimmistä.

      Poista
  2. Mulla on tietysti taustalla isovanhempien sisällissota ja sitä kautta vanhempien sotaväsymys, kun menivät naimisiin 1944. Mutta traumaa ei ole, mietin ja ihmettelen edelleen ja sitä paitsi joitain palasia perhedraamoista loksahtaa paikoilleen. Oikeasti moni niistä. Mutta Komin Veriruusuista en kyllä innostunut hirveästi. Se dokkari toimi paremmin. Hauska kohtaus se, jossa näyttelijät nyrpistelivät Pohjanmaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävitkö Ripsa katsomassa tämän siis teattetissa? Jos, niin koitko silti samoin, etäisenä ja vähän ideaansa jähmettyneenä?

      Poista
  3. Pahoillani, ettei seuraava jatka tämän päivityksen aihetta, mutta pakko vinkata siltä varalta, jos ette katsoneet. Eilinen SannikaUkkola. Alexander Bardin haastattelu! Löytyy Arenasta.

    Ja ei niin, mitä tuo tyyppi on tuon haastattelun ulkopuolella ollut tai on ja mihin sen joku on liittänyt ja mitä siitä tulee mieleen olla mieltä, vaan se mitä hän sanoi juuri tuon nimenomaisen haastattelun aikana. Niiden sekuntien sisällä.

    Monta osumaa täälläkin käytyihin keskusteluihin. Kannattaa jopa katsoa Arenalta uudestaan, jotta aikaa kuunnella mitä sanottiin.
    Eikä tämä kommenttini tarkoita että yes, yes, olen samaa mieltä, sillä olenko samaa vai eri mieltä on ihan yhdentekevää, mutta sillä mielestäni oli, että olipa mukavaa että joku kuvasi todellisuutta noin konkreettisella tasolla upottamatta itseään suhteellisuuteen sen enempää kuin abstraktiohin tai ideologioihin.

    Juuri tuollaista on maltillinen puhe. Vihapuheen ja manipulatiivisen puheen vastakohta itse asiassa, kun konstailematta kertoo, mitä on asiaa. En tiedä mitä kaveri on noiden sekuntien ulkopuolella, mutta tuossa pienessä kuvauksessa tilanteesta oli ainakin rehellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miesten alaluokkaisuus määrällisesti edustettuna on tosiasia katsoo sitä minkä tiedon varassa tahansa. Ja se kasvaa myös joko ajan. Asian pitäisi olla myös yhteiskunnallisen keskustelun alla siinä kuin muutkin tasa-arvokysymykset.

      Koska naistenasiaa katsotaan sukupuolitettuna tasa-arvokysymyksenä ja halutaan asialle muutosta niin kuin oikein on, on miehiä ja heidän tilannettaan katsottava myös sukupuolen mukaan samalla tavalla.
      Kun miehet nähdään vallassa, katsotaan aina sitä pientä herrojen ja hjalliksien joukkoa niin kuin se porukka edustaisi kaikkia miehiä. Patriarkaattiin kuuluu vain osa, pieni osa, miehistä. Iso osa heistä putoaa niin koulutus- kuin työvoimamarkkinoilta.
      Niin, onhan heillekin termi, koska eivät ole vallassa ja patriarkaatissa, valkoinen roskaväki. Sama ovatko ylä-vai alapuolella, aina väärin.

      Poista
    2. Bardin hyllyttäminen oobusta oli toosi tyhmää. Pelätään ääriajattelun arvaamatonta lisääntymistä, niinhän se on.

      Poista
  4. Niin. Mun mielestä se meni kyllä nyt (kai tahattomasti) niin, että ääriajattelua edusti nimenomaan Åbo.
    Bard, tuon haastattelun perusteella, ei sellaista edustanut. Totesi miten asiat ovat, ja miten ne asiat kaikki tietävät.

    Meillä Suomessa ollaan menossa aika pitkälle näissä blokkauksissa, jos eurooppalaisesti katsotaan. Vähän pidemmälle kuin muut. Kai se on tämä tönkkö ja kuuliainen kansaluonne. Mutta kenelle kuuliainen?
    Itse en pidä siitä että äärijatteluksi tulkitaan noin helposti omassa päässä syntynyt negaatio. Bardilla oli ihan kirkkaita sosiologisia havaintoja, joiden tekemiseen ei mitään äärimieltä tarvita. Niiden blokkaamiseen kyllä.
    Mutta mitäpä noista. Tätähän tämä on.
    No, mielenkiintoisempaa näiden seurailu on kuin Tanssii tähtien kanssa-kisan.

    VastaaPoista
  5. Kyllä joo, hieman mustan kategorisoivalta näyttää:
    https://www.hs.fi/nyt/art-2000005913209.html

    Komppaa aika hyvin. Ei noilla opeilla kyllä f-istiksi tulla.
    Kuten köyhien ja sorrettujen puolella voi olla ilman sosialismia, voi naisten ja tyttöjen puolella olla ilman fismiä.

    jope

    VastaaPoista
  6. Jope, kävin lukemassa. Hauska juttu ja kertoo missä mennään. Mukava olla se mikä on, kaikesta huolimatta, ja toivon muillekin viihtymistä itsensä kanssa ja oman tilan ja tien löytämistä.

    VastaaPoista
  7. Hyvä juttu. Ihmettelin kyllä kohtaa, jossa Ivan antaa periksi liian helposti:

    "He pohtivat parhaillaan sitä, miksi identiteettipolitiikka on joidenkin mielestä niin ärsyttävää.

    Tilanteen ironia ei mene minulta ohi.

    Eräs panelisteista uumoilee ärsyyntymisen johtuvan siitä, että valkoinen heteromies ei ole tottunut siihen, että hänen identiteettiään määritellään ulkoapäin. Se on aina ollut standardi.

    Totta! Tämä on oivallus minulle. Ei viisitoista vuotta sitten missään puhuttu siitä, että valkoinen heteromies sitä tai tätä. Nyt puhutaan, ja se tekee minun identiteettini näkyväksi."

    Identiteettipolitiikka ei ärsytä siksi, että minut tehdään näkyväksi vaan siksi, että sen vuoksi jätetään sanomatta liian paljon sitä, mikä vaarantaa omaa identiteettiä, oli sitten musta, valkoinen, hetero, homo, trans, mies tai nainen. Itse asiassa jo tuo ihmettely, miksi joitakin ärsyttää idrntiteettipolitiikka, vaatisi kysymyksen, kenen identiteettipolitiikka, mikä i-politiikka? Tuossahan se omitaan ideologisesti, jotta ongelma voidaan kohdistaa arkkiviholliseen, eli tässä heteromieheen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkiksi voi kysyä, millaisen identiteetin haastaa intersektionaalinen käsitepari länsimainen feministi - musliminainen. Tunnistaako edellinen itsessään häiritsevää identiteettipolitiikkaa? Identiteettipolitiikkaa pitää hakea aina ensin itsestä.

      Poista
    2. Ja vielä: tuo kaunis ajatus että feministi ei kiusaa vaikka mieli tekis, on aika orwellilainen ajatus. Tuossakin tapahtuman kontekstissa se on kieltoa ilmaista itseään.

      Poista
  8. Mä koen samaa kun puhutaan miesrooleista, joista tämä uusi ja ihana sektionaalisuus haluaa vapauttaa, minutkin.
    Ihan totta puhuen en ole koskaan kokenut minkäänlaista miesroolia ahdistavana tai kokenut missään että voi mua kun tohon alfaurooseen vertaa, olisinpa nyt edes vähän enemmän tosimies. Tms.

    Kun appiukko ehkä hieman joskus katseli vuosia sitten huvittuneena surkeaa autotekniikan osaamistani, niin ihan oikeinhan se oli. Siinä pienessä noloudessa ei ollut mitään mistä minut pitäisi jonkun uuden miesmallin vapauttaa. Tai jos komeampi ja mielenkiintoisempi tyyppi vei multa tytön nuoruudessani, niin sama juttu. Sitähän elämä on. Ei tarvinnut miettiä, että joku tietty rooli jyllää, ja tälläinen puhelias mutta herkkä kaunosielu on aliarvostettu. Miehet eivät mielestäni koe miesrooleja niin kuin kuvitellaan. Voi olla että suurin osa ei koe niitä lainkaan. Hei, meitä ei tarvitse pelastaa. Onkohan se feministeille todella uutta.
    No, ei.
    Tuo ilmaantunut valkoinen heteromies ja toksinen miehisyys ovat poliittista puhetta. Identiteettipoliittista. Ei pidä hämäytyä.

    Mitä seksaalisuuteen tulee, niin opettaisin kuvitteelliselle pojalleni, että ei paineita, harjoitelkaa yhdessä, ja jos sun rinta ei ole ensimmäiselle naisellesi riittävän karvainen, niin toiselle tai viimeistään kolmannelle on. Tai jos se on liian karvainen, niin sama juttu.
    Toivottavasti Ivan kestää - itsenään. Vai onko niin että jos on esimerkiksi nuorempi yliopisto-opiskelija ja haluaa tulla hyväksytyksi myös vastakkaisen sukupuolen piirissä, niin noita juttuja pitää taktisesti peesata? Toivottavasti ei.

    Tyttöjen ja naisten puolella ilman poliittista (!) feminismiä on mahdollista edelleen olla.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa kun feminismi näkee "valkoisen heteromiehen" vihollisenaan, on jo menty pahasti metsään - ei ole mitään yhtä valkoista heteromiestä. Jopa minun pihapiirissäni asuu oikeastaan hyvin monenlaisia valkoisia heteromiehiä, vaikka jaamme suunnilleen saman ekonomisen statuksen.

      Ei tuollainen ole yksinkertaisesti terve asenne, niin yksioikoinen ja ideologinen se on. Minä en ole yhtään ihmistä vastaan, mutta jokainen vastakkainasetteluja rakentava ideologia on lähtökohdiltaan sairas ja sairastuttaa kenet hyvänsä.

      Olen joskus kokenut tilanteisesti jotkut teennäiset miesroolit ahdistavina, mutta olen sitten valinnut, etten itse käyttäydy niin, edes noissa tilanteissa. Olen myös sietänyt joitakin tyypillisiä miestilanteita, koska niissä on ollut muita meitä miehiä yhdistäviä tekijöitä - en tarkoita tässä mitään myrkyllistä maskuliinisuutta, vaan perus äijämeininkiä, johon en aina ole ollut erityisen vihkiytynyt.

      Jos tuo "turvattoman tilan" ehkäisy on jutussa kuvatussa tapahtumassa suunnilleen se sama syy, miksi kirjamessuille ei voinut osallistua tietyt ihmiset / kustantamot, niin onhan tämä ihan pimeää, jos rehellisiä ollaan. Tätäkö on yhteiskunnan moniäänisyys ja vapaus, joka sallii erilaisia olemisen tapoja ja näkökulmia?

      Poista
    2. Miesten saunaillat tms. eivät ole aina olleet munkaan juttu. Osaan kyllä miesporukassa paikkani ottaa, mutta isommassa porukassa jutut harvoin on kiinnostavia.
      Totta tuo mitä sanat valkoisten heteromiesten monenlaisuudesta. Mun tuttavapiiriin kuuluu myös ei niin valkoisia valkoisia heteromiehiä. Ärsyttävää myös se kuinka jotkut miehet tekevät jonkilaisen muka-myönnytyksen typerälle keskustelulle todeten, että no, minähän ole kyllä tälläinen lihaa syövä valkoinen heteroseksuaalinenmiesolettu.
      Miten jonkun äijän tai heiveröisemmän tyypin naima- tai ruokailutavat tai ihopigmentin ominaisuudet kuuluvat
      minkäänlaiseen tasa-arvokeskusteluun? Eivät mitenkään.

      (Siis joo, en tunne etuoikeutetun historian taakkaa aidosti harteillani enkä oikein missään.
      Jos olisin esimerkiksi syntynyt merkittävästi etuoikeutettuun sukuun, voisi olla että jaksaisin kelata kolonialismin historiaa todellisena vaikuttaja vielä nykyäänkin. Mutta erilaisten- ja tasoisten piikojen ja renkien pitkään genetiikkaan se ei todellisena keskustelumääreenä taivu. Sen verran tulee olla itselle rehellinen.)

      Tuota viimeksi nostaamaasi asiaa kommentoinkin silloin aikanaan. Se tapaus teki viimeistään selväksi, että emme ole kovin eurooppalaisia, sittenkään. Vaikka monet läntisen Euroopan maat ovat tekemässä monenlaisia virheitä, on niissä ajattelunvapaudet perusoikeudet meitä selvästi vapaammalla tolalla.

      jope

      Poista


    3. Voisin sanoa, että kotikaupungissani valkoisten heteromiesten välillä on paljon suurempia eroja kuin monen muun näiden piirteiden (rotu / ihonväri - sukupuolinen suuntautuneisuus - sukupuoli) koostetun intersektionaalisen ryhmän välillä. Ja on aina ollut. Ok, on niitä hierarkian huipulla olevia tyyppejä, mutta hyvin pieni osuus kaikista, muuta on enemmän, toki tällaisia perusjamppoja kuin minä aika paljon, siis meitä jotka elämme ihan sulassa sovussa muiden vähän värikkäämpien hetero- ja homomiesten kanssa ilman sen suurempaa haloota.

      Minä voi kutsua aivan vilpittömästi itseäni syntiseksi ihmiseksi, niin kuin Jari joskus blogissaan teki, ja tuntea sen, mutta en minä tunne mitään taakkaa kolonialismin historiasta tai muusta tällaisesta, paitsi silloin jos ostelen tuotteita, joilla tiedän olevan kyseenalaiset alkuperät. Sellaista voi ehkäistä melko hyvin. Ei ole minun kaupunkini ja sukuni tai edes maani kovin syvällisessä merkityksessä raketunut jonkun afrikkalaisen tai intialaisen tai saamelaisen riistolle eikä suuressa mittakaavassa ole minun tai kovin monen muunkaan suomalaisen vika, että yhteiskunnat tietyissä maailman kolkissa ovat surkeasti johdettuja ja korruptoituneita paskaläpiä, joissa rikollisuus rehottaa.

      Se mikä ei enää oikeastaan enää ihmetytä - siis se että tietyillä alueilla asiat eivät parane vaan aina on suurimmaksi osaksi kurjuutta - on sen havaitseminen, että isot osat kehitysavusta siirtyvät jonkun gepardihatun tai vastaavan tilille ja visionääristen pelastusjärjestöjen ja kirkkojen rattaisiin ja omistuksiin; miljardeja menee vuosittain suoraan sanoen kankkulan kaivoon - ja monet maat on ehdollistettu tälle helpolle rahalle; miksi tehdä juuri mitään, kun joku kuitenkin kiikuttaa sen välttämättömimmän ilmaiseksi. En nyt väitä, että läheskään kaikissa ongelmissa on tästä kyse, mutta paljolti myös tällainen mekanismi ylläpitää kurjuutta.

      Perustelematon "uhriutuminen", jota em. artikkeli kuvasi ulossulkemisen ja vaientamisen keinona (muitakin esitettiin) on jotain todella sairasta. Tulee mieleen, että vain todella traumatisoituneet ihmiset tarvitsevat tuollaista suojelua. Mutta eihän tällaista sairauden logiikkaa voi ottaa normaalin kokoontumisen rajaajaksi? Eihän? Pelkkää kieroa vallankäyttöä tuo minusta on tai sitten ihmiset ovat aivan pimeitä päästään ja kadottaneet suhteellisuudentajunsa.

      Joo, ja kyllä minä tajuan, ettemme me suomalaiset ja miehet varsinkaan ole tehneet pelkkää hyvää, paljon on meissä pahaa ja vikaa ja paljon on siirtynyt sukupolvien välillä ja kokonaisia ihmisryhmiä on varmasti traumatisoitu, mutta että noin kategorisesti voi joku ajatella, että ahdistuu jonkun yksittäisen ihmisen läsnäolosta jossain, niin onhan se jonkinlaista pilallemenoa sekin.

      Poista
    4. Kun keksittiin liputtaa saman lipun alle länsimaiset naiset, kehitysmaat ja niiden monimutkaiset ongelmat, ei-valkoiset ihmiset ja seksuaaliset vähemmistöt niin oli selvää, että valittu tie oli selkeän poliittinen. Luomus oli sellainen poliittis-historiallinen häkkyrä että yksinkertaisempi todella hämääntyy luulemaan, että kysymyksessä on sama "taistelu." Ja kun siihen soppaan kaadettiin vielä marxismin teoriaa, soppa oli valmis. Romaanihenkilön kuolemassa, yhtenä sen aiheena, juuri tuo soppa on hyvin jo kauan sitten esiinkirjoitettu.

      Sorretut tarvitsevat vapautensa keitä he ovatkin, mutta asioiden ajajiksi toivoisi valikoituvan muitakin kuin omien traumatisoitumisten motivoimia ihmisiä. Suomalaisia naisiahan on syyllistetty siitä etteivät he syty feminismistä samalla tapaa kuin joissakin muissa maissa. Ehkä he kokevat aidosti olevansa feministejä vapaampia eivätkä tarvitse pelastajiaan tai sitten syitä on itse feminismin perusteissa tai toteutustavoissa? Ohittaa ei voi sitäkään, että monet naiset kokevat etäisyyttä feminismiin siinä kokemansa miesvihamielisyyden vuoksi. Itse nimittäisin sitä sukupuolelliseksi poliittisuudeksi joka kyllä tulee lähes aina läpi, jos äänessä on jonkinlainen "harrastelija- tai ammattivallankumouksellinen."

      jope

      Poista
  9. Jope,

    kuvaat hyvin tuon sopan, josta ei voi olla seurauksena kuin sekamelskaa, jos sitä hoidetaan tuollaiseen lahkolaistyyliin kuin Nytin jutussa oli kuvattu. Siis osa porukasta oli selvästi järkeviä ihmisiä, mutta nuo käytännöt eivät kestä päivänvaloa. Tokihan tuollaisia triggeröitymissääntöjä ja hiljaisuus- ja vaikenemissääntöjä voi luoda, jos tahtoo, mutta kyllä ne enemmän on tarkoitettu estämään tosiasioiden näkeminen kuin jotain muuta.

    Minä ymmärrän hyvin ja kannatan myös sitä, ettei natsijärjestöille anneta tilaa. Mutta siitähän ei näissä parissa tapauksessa ole ollut kyse. Tiedostavien feministien yhteistyö jonkun yksittäisen uhriutujan kanssa luo aina tilanteen, jossa ihan järkevätkin ja perustellut kysymykset voidaan sulkea pois näkyvistä.

    Täytyy kaivaa heti tuo Pulkkinen esiin. Tuossahan se on hyllyssä.

    Minullakaan ei ole mitään naisten aseman ja oikeuksien parantamista vastaan. Olen itse pyrkinyt elämään siten, että elämässäni olevilla naisilla olisi mahdollisimman hyvä olla, yritän tukea ja auttaa parhaani mukaan ja teen sen myös heidän ehdoillaan. Ei minulla ole syytä kritisoida feminismiä sinänsä, mutta kahjous on kahjoutta, mentiinpä minkä ismin alla hyvänsä. Koska olen jonkin verran nähnyt erilaisia hihhuliporukoita, voin melkoisella varmuudella todeta, että nuo kuvaukset mitä Nytin jutussa oli, eivät todellakaan laadullisesti eroa juuri ollenkaan niistä.

    VastaaPoista
  10. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005914160.html

    ...näissä jutuissa olisi feminismillä todellista työmaata. Mut mie oon niin hemmetin tyhmä et mie en ymmärrä miksi hyö ei näistä puhu mittää.

    Jutusta huomaamme että Juhan ykkösinhokki, relativismi, ei ole vain länsimaiden vitsaus. Voi olla nimittäin esimerkiksi käsitys että vapaa seksi tarkoittaa lupaa raiskata. Me too-feminismin hiljaisuus tällä tyttöjen ja naisten suojelun ja tasa-arvoistamisen saralla on huutavaa. Eräänlaista tasa-arvon ja loukkaamattomuuden valikoivaa denialismia.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jope, eikö meidän oikeuslaitoksessamme ihan oikeasti elä sellainen paljousalennuksen idea eli että aiemmat tuomiot vaikuttavat alentavasti uusiin. Miksei heppu vedonnut kulttuurierojen sijaan siihen, että eikö pistetä samaan pakettiin jokin kokonaisedullinen rangaistus.

      Viime aikoina on ollut suhteellisen paljon lehdistössä juttua näistä tuomituista raiskaajista ja muista seksuaaliväkivallantekijöistä, niin kotimaisista voimista kuin tuontiorheista. Valitettavan paljon. En tiedä, onko ketsuppipullo vihdoin avautunut myös median puolella eli että uskalletaan kertoa asioista. Joka tapauksessa melkein päivittäin uutisoidaan. Jos jossakin olisi tilasto näistä ei-suomalaisista raiskaajista, väittäisin että raiskaustapauksissa mentäisiin pikemminkin sadoissa kuin kymmenissä, jos otos olisi viimeiseltä 10 vuodelta. Aika huolestuttavaa on joka suhteessa.

      Mutta onko feministien homma estää nämä raiskaukset, samoin kuin perheväkivalta? Osin, mutta kyllä se on yhteiskunnan homma, lainlaatijoiden tehtävä ja rangaistusseuraamuksista päättävien tontti. Ja toki myös kansalaisten. Pitää vaatia päättäjiltä toimia.

      Poista
    2. Ja raiskaajat takaisin lähtömaihin, aivan ehdottomasti, ei mitään mahdollisuuksia jäädä tänne - näin lähetettäisiin viesti muille, joiden päässä pyörii vastaavia ajatuksia miehen oikeuksista.

      Poista
    3. Tuo kulttuuriinsa vetoava kaveri on kiinnostava juttu. Kun pelotteltiin että mamumiehen asenne naisiin on ongelma, sanottiin että ei kulttuuri ole se juttu. Kaikki raiskaa. Nyt odotan, milloin joku noiden kulttuurierojen kiistäjistä osoittaa ymmärrystä tätä kulttuurierojen determinoimaa kohtaan. Relativismi on vaikea juttu.

      Poista
    4. Turvapaikkaa hakeva vaatimassa subjektiivisiin ihmisoikeuksiin perustuvaa suojelua maasta jonka naisia raiskaa.
      Ei kai siitä voi tulla se... uusi normaali.
      Vai pitäisikö tuo ensimmäinen virke olla muodossa:
      Turvapaikkaa hakevalle vaaditaan subjektiivisiin ihmisoikeuksiin perustuvaa suojelua maassa, jonka naisia hakija raiskaa.
      -Tuotahan tapahtuu myös.

      Toki yhteiskunnan pitäisi asiaa hoitaa ensisijaisesti, olen samaa mieltä, eikä feministien, jotka tuon maailman jättävät mielellään huomiotta.
      Lähtömaakotoutus näissä tapauksissa olisi oikeus ja kohtuus.

      jope

      Poista
  11. Juha, "kaikki" on toki yksi näkökulma, mutta määrä on muuttujista eniten kertovin.
    YK tai mikä tahansa asianmukainen järjestö tietää että tuon rikoksen yleisyydessä on massiivisia, moninkertaisia eroja.
    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eroja on kyllä. Tuo 'kaikki raiskaa' tai siis että suomalainenkin raiskaa tarkoittaa tietenkin, ettei motiivilla tai vaikutteilla ole väliä, että kulttuuriin vetoaminen on tarpeetonta. On vain erilaisten syiden kokonaisuus joka saa uusia piirteitä kulttuurien sekoittuessa. Kuitenkin on selvää, että jos vaikkapa tuo mies olisi asiakkaani, minun olisi kysyttävä hänen arvojensa perusteista ja tarvittaessa haastettava ne. Erot voi jättää huomaamatta vain yleisellä tasolla keskysteltaessa. Haastaisin siishänen kulttuurinsa jos tarpeen. Keskustelu olisi välttämättä erilainen kuin jos hän olisi suomalainen. Työni on arvojen ja asenteiden käsittelemistä ja haastamista. Kulttuurilla on merkitystä.

      Tämä halluttomuus nähdä kulttuurisia tai luokallisia eroja näkyy myös ihan kotikutoisestikin. Perheväkivallasta puhuttaessa sanotaan mielellään että se ei katso elintasoa, koulutusta jne. Kyllä sitä on vähemmän korkeastikoulutetuissa, ei voi mitään.

      Poista
    2. Sitä minä ihmettelen, miksi suomalaiset miehet raiskaavat. Siis esimerkiksi avioliitossa tai parisuhteessa. Mikä on pielessä? Tässä olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Varmasti on niin, että ihmisen kokonaishyvinvointi vaikuttaa ja että tässäkin huono-osaisuus kertyy. Voi olla, että kun ei ole muuta mitä kokea ja ajatella, monet miehet sitten ajattelevat alapäällään - onpa edes joku asia josta haetaan nautintoa. Tuntuu jokseenkin pahalta, kun ajattelee, mitä mahdollisuuksia yhteiskunta kuitenkin tarjoaa itsensä kehittämiseen ja sivistämiseen. Nuo kehitysmaalaisten tekemät raiskaukset ovat sikäli ymmärrettäviä, että raiskaajista monet tulevat taustoista, joilla naisen asema on alisteinen miehelle eikä varsinaista kunnioitusta ole. Lisäksi monelle nuorelle miehelle on kulttuurinen sokki nähdä naiset täällä niin vähäpukeisina ja vapaasti liikkumassa. Uskonnollis-kulttuuriset syyt vaikuttavat - länsimainen nainen ei varmasti ole kaikille kovin korkealla arvoasteikossa.

      Poista
  12. joilla po. joissa. Huom! Varmasti myös maahanmuuttajien kohdalla koulutus-/ sivistystausta ratkaisee. Puhuin nyt kehitysmaalaisista, koska aika moni Lähi-idän maa, joista raiskaajia tyypillisesti ja tilastojenkin valossa tulee, ovat yhteiskunnallisesti sekasorrossa ja todella väkivaltaisia ilman sotiakin (Afganistan, Irak) ja toki jotkin Afrikan maat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se miksi suomalsinen mues raiskaa on yht ä iso kydymys kuin mijsi ryöstää tai pahoinpitelee. Noita juttujahan kriminoligia yrittää tonkia. Osaksi syy on persoonassa, temperamentissa, geeneissä ja ympäristössä... Kai sanaa toksisuus voisi tässä käyttää.

      Poista
    2. Juha, varmasti voi - raiskaaja, ryöstäjä, pahoinpitelijä, toksisia kaikki. Luulen, että populaatiosta on aina osa tällaista porukkaa. Heitä rankaistaan ja heitä yritetään suitsia ja nykyisin jopa parantaa ennaltaehkäisevästi. Juuri siksi kaikkien miesten leimaaminen toksisiksi - toksinen maskuliinisuus, ikään kuin se olisi miehille kuuluva ominaisuus - tuntuu niin oudolta. Geneettiset ja persoonan kehitykseen liittyvät seikat jne. ovat kuitenkin anomalioita isossa mittakaavassa ja niitä pyritään aktiivisesti ehkäisemään. Yksilöt ovat toksisia, sanoisin, ei koko kulttuuri tai sukupuoli. Siinä tulee tehtyä vääränlainen yleistys, jos sanotaan, että selittävä ja toksisuutta ylläpitävä tekijä on patriarkaalinen malli ja yleinen maskuliinisuus. Hyvin harvat - ellei kyse ole rikollisista tai mielenvikaisista - ihannoi tai pitää luonnollisena ryöstämistä, raiskaamista ja pahoinpitelyjä. Huom! Myös naisissa on huijareita ja pahoinpitelijöitä. Raiskaustilastoja rajoittaa jo heidän anatomiansa ja toki myös toisenlaiset aggression ja seksuaalisen vallankäytön mallit.

      Väittäisin, että suurin osa länsimaisesta aggressiosta, joka katsotaan tuomittavaksi ja rikolliseksi, palautuu geeneihin ja häiriintyneeseen aivokemiaan, ei niinkään kulttuuriin, koska ko. käytös on sanktioitua.

      Poista
    3. Ei ole mitään patriarkaattia, joka tukisi em. vastenmielisiä ilmiöitä - toki rikollisjengeissä se saattaa elää tapakulttuurina. Myös naisen arvo voi olla vaikka kuinka alhainen. Toki tässä on tapahtunut myös historiallista muutosta parempaan suuntaan.

      Poista
    4. Kirjoitin tuon edellisen kommentin hirvees kiirees. Eli näin se pitää olla: Se miksi suomalainen mies raiskaa on yhtä iso kysymys kuin miksi ryöstää tai pahoinpitelee. Noita juttujahan kriminoligia yrittää tonkia. Osaksi syy on persoonassa, temperamentissa, geeneissä ja ympäristössä... Kai sanaa toksisuus voisi tässä käyttää.

      Poista
  13. Itse asiassa noissa muutamissa kommenenteissanne aiemmin selititte täysin, miksi sanan toksinen yhdistäminen yleistettävään joukkoon (esimerkiksi sukupuoleltaan miehet) on suurin piirtein sama kuin kiihottaminen kansaryhmää vastaan.

    Myöskään "patriarkaattia" samoilla, ja vielä laajemmilla perusteilla ei taida olla olemassakaan.

    Jostakin taas (perkule) nousi mieleen ne (laillisesti, kiitoksella ja isossa lehdessä) valkoiseksi roskaväeksi sanotut. Ei taida siellä olla Patriarkaatin edustajia niissä jampoissa.
    Luulenpa että suurin osa heistä on huomattavasti alemmalla sosio-ekonomisella ja kulttuurisella asemalla varusteltuja kuin esimerkiksi naisten ylivoimainen valtaosa.

    Näitä jos alkaa ajatella, alkaa tuttaa. Voisi olla ettei musta olisi yliopisto-opiskelijaksi tai Yle puheen toimitusharjoittelijaksi tällä 2010-luvulla. Tai sitten pitäisi syödä hyvin paljon ja koko ajan kissanminttua, vanhaa kunnon luostarivalerianaa.

    jope

    VastaaPoista
  14. Alaluokan miehet taitavat olla kaikilla mittareilla länsimaisessa valtiossa alin ja alaspainetuin ryhmä. Kuten Bard tuossa haastattelussa totesi. Ja kuten kaikki tiedämme.
    Kuka heitä sitten alistaa? Patriarkaatti, yksin? Tuskin.

    En tarkoita että he kaikki olisivat puhtoisia uhreja.

    Mutta vaikka osin omin toimin ja iso osa on itse itsensä sinne saattanut, yhteiskunnan tulisi kuitenkin tunnistaa ongelma, ja haluta tätä sukupuoleen kohdistuvaa epätasa-arvoisuutta korjata niin kuin muutakin epätasa-arvoisuutta.
    Toksinen maksuliinisuus on aika huono määritelmä lähestyä ongelmaa.

    Mulle tulee kyllä suoraan sanottuna kiusaaminen tuollaisesta puhunnasta mieleen.
    Ja voi olla, että siksi se niin voimaannuttaakin käyttäjiään. Kai sillä on tarkoituskin lamaannuttaa kohteensa jotta se suostuu mihin tahansa ja miten tahansa alistumaan.

    VastaaPoista
  15. Joo, fiktioiden rikollisperheet ovat tietenkin "toksisia", eivät varmasti kaukana todellisuudesta. Muuten, Netflixissä on Ozark-niminen sarja - suosittelen! Siinä myrkky leviää.

    VastaaPoista