Katselen Areenasta improvisoitua sarjaa Rakkautta vain. Upeaa. Nautittavaa luonnollista ja varmaa näyttelemistä. Tähän voi unohtaa itsensä. Suosittelen.
Taas huomaa, että todellisuuden tuntu on vetoavampaa kuin todellisuus. Dokumenttina tämä ei niin nappaisi. Kiinnostavaa on se kohta, missä esittäminen näkyy tai jää näkymättä. Illuusio itsessään on lopultakin se juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti