HUOMIOITA TERRENCE MALICKIN ELOKUVASTA UUSI MAAILMA

1. Uusi maailma (New World, 2005) on poeettisen leikkauksen taidetta, joka kutsuu suorien otosten tilaan, siihen maailmaan, jota katsojan kuuluu tarkastella ja kuunnella ja josta tehdä oletuksia ja johtopäätöksiä. Sitä katsoessa keksin ikään kuin uudelleen, tuoreesti ja konkreettisesti sen kohtalon, joka syntyy eurooppalaisten uudisasukkaiden ja alkuperäisväestön kohtaamisessa. Huomaan jopa toivovani sen onnistumista todellista ja julmaa historiaa onnellisemmin. Ikään kuin mikään tuntemamme historia tässä elokuvassa ei olisikaan  vielä tuntemaame ja tietämäämme. 

2. "Emme koskaan löydä asian (inhimillisen, biologisen tai jopa fysikaalisen ilmiön) mieltä, ellemme tiedä, mikä voima on ominut sen itselleen, käyttää sitä hyväkseen, on vallannut sen tai ilmaisee siinä itseään." Näin Deleuze kirjoittaessaan Nietzschestä.

Minusta Malick tässä elokuvassaan kutsuu meidät tarkastelemaan maailmaa Deleuzen tavoin. Ja Malickin voisi ajatella lisäävän tähän vielä, että kyetäksemme siihen tarvitsemme enemmän hitautta. (Vaikkakin tänä terrorismin ja sen utooppisen ja välittömän kitkemisen aikakautena tätä epätietoisuuden ja hitauden yhdistelmää on vaikea hyväksyä.)

3. Uudessa maailmassa ihmisen "viaton" kauheus ja julmuus ei tunnu romanttiselta ajatukselta vaan sen tosiseikan havaitsemiselta, että me luomme ja löydämme hyvän ja pahan kulkiessamme maailmassa. Että ihminen on ensin juuri viattomuudessaan kauhea. Malickin elokuvan voi kokea kuvauksena Hannah Arendtin banaalista pahuudesta; tai pahuudesta joka luulee vielä itseään hyväksi.

4. Sotaelokuvat olisi tehtävä juuri näin! Uusi maailma tarjoaa niille loistavan rakenteen. Edes Malick itse ei kyennyt tähän vielä sodasta itsestäänselvyyksiä hokevassa Veteen piirretyssä viivassa, jossa oli aivan liikaa valmista ja mieltämme turvaavaa moraalia ja pasifismia.

5. Malick on romatikko ja sen huomaa myös tästä elokuvasta. Vaikka alkuperäisväestön romantisoitu viattomuus lausutaankin ääneen vain Smithin aikalaissuulla, tuntuu, että Malick tässä puhuu hänen lävitseen. Malickin romanttisuuden huomaa siitä, miten hän ohjaa "intiaaneille" lapsekasta leikkisyyttä ja eläimellistä tarkkaavaisuutta.

6. Lukiessani Blaken Tiikeriä ajattelen aina hänen tarkoittaneen ihmisen ja maailman valotonta järjestystä. Sitä, mikä asettuu teon ja tapahtumisen väliin. Uusi maailma on Malickin tiikeri.

7. Esa Kirkkopelto on jossain maininnut, että suuri taide näyttää muotonsa. Juuri sen Malickin elokuva mielestäni tekee.
-
*Kirjoitus perustuu 2005 julkaistuun 2t10min pitkään ensimmäiseen versioon. 2011 ilmestyi 2t40min pitkä versio. En tiedä... se lyhyempi olisi riittäyt joskaan ei pitempikään teosta pilannut. Mutta ehkei se ollut tarpeen...