YHTEISÖLLISYYDESTÄ*

1

Jokelan ja Kauhajoen jälkeen yhteisöllisyydestä on tullut pysyvä aihe. Mutta tapa jolla puhutaan, johtaa helposti uudistamaan sitä, mistä halutaan pois. Aiheen perusongelma on se, että ajattelemme yhteisön tavallisesti yksilöistä koostuvaksi joukoksi, eikä satunnaisten kohtaamisten ja eroamisten mahdollisuudeksi. Juuri jälkimmäistä olisi syytä korostaa. Perinteisen yhteisöllisyyden ulkopuolelle on liian helppoa jäädä. Jo yhteisöllisyyden perinteinen käsite lataa tuntemuksen liian tyydytetystä meisyydestä, jonka ulkopuolelle yksilön on liian vaivatonta rajautua. Meitä painaa ylimitoitetun yhteisöllisyyden idea. Silloinkin kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö on huolissaan luokattomien oppilaitosten kyvystä ylläpitää yhteisöllisyyttä.

2

Yhteisöllisyyden tärkein tehtävä kuulostaa paradoksilta: auttaa meitä kohtaamaan sivullisuutemme laadukkaasti. Siihen tarvitsemme satunnaisia kohtaamisia ja aikaa niihin, emme teemallisia oppilaitoksia tai muita itseään luoviksi yhteisöiksi kutsuvia ja markkinoivia organisaatioita tai kerhoja. Niissä laadulliset jaot on jo tehty ja niiden suhteen joku jälleen voi tuntea sivullisuutta, jota yhteisöön kuuluessaan ei tarvitse eikä useinkaan ehdi huomata. Yhteisöllisissä organisaatioissa   - niiden ideologioihin ja tavoitteisiin katsomatta - on liian helppoa unohtaa sivullisuus.  Ja mikä pahinta, lopulta tässä yhteisöllisyyden kilpatarjonnassa paljon pelätty vihayhteisö voittaa aina. Vihaan kun ei tarvita laadullista osaamista tai lahjakkuutta, vain pelkkää tunnetta, johon joku yhtä vahvasti tunteva on aina valmis vastaamaan.

3

Mikäli 9.11.2008 Helsingin Sanomiin oli uskomista, Pekka-Eric Auvinen oli toivonut opettajalta yhteistä aikaa Nietzschen pohdiskeluun, mutta valitettavasti tähän ei koskaan tullut mahdollisuutta. Oli syntyä satunnainen ja epämääräisen ajan kestävä kahden ihmisen luova yhteisö. Se miten tämä olisi voinut tapahtumiin vaikuttaa, jää tietenkin ratkaisemattomaksi kysymykseksi. Enkä oleta siihen edes olevan yhtä vastausta. Haluan vain kaikille tutun ja tärkeän esimerkin avulla  nostaa esiin sen, mihin yhteisöjä ajatellessamme olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota.

Ehkä on liikaa vaadittu, ettei yhteisön pitäisi koskaan syntyä. Mutta ainakaan sen ei pitäisi tulla liian valmiiksi, vastakohtiensa tilaan.

_

*Tämän kirjoituksen lajemman version voit lukea nimellä Autistinen status, joka löytyy Tommi Hoikkalan ja Leena Suurpään toimittamasta Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisusta Kauhajoen jälkipaini.  Suosittelen myös Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yliopettaja Matti Laineen kirjoitusta Amok! Haaste-lehden numerossa 3/2009. Siinä kyseenalaistetaan yhteisöllisyyden itsestään selvyytenä pidetty merkitys koulusurmien ratkaisussa.