torstai 28. marraskuuta 2013

KULTA-AIKA, ANDALUSIALAINEN KOIRA JA PSYKO

"Taiteen on annettava tilaa mielikuvitukselle."

Kuten blogini lukijoille on jo tullut selväksi, itse inhoan tätä henkisesti laiskaa vaatimusta. Siksi Andalusialainen koira (1929) ja Kulta-aika (1930) tuntuvat varmasti niin raikkailta ja vapauttavilta teoksilta. Niiden surrealismi on kuin antiteesi tuolle vaatimukselle ja katsojan mielikuvitukselle. Ikään kuin ne vaatisivan mielikuvitukselta tilaa itselleen ja uhmakkaasti pakottaisivat katsojan kavahtamaan omaa pelottavaa ja arvaamatonta mielikuvitustaan. Ei siis vaipumaan surrealistiseen uneen vaan päinvastoin, havahtumaan keskipäiväiseen olemiseensa.

Mitkä teokset tähän nykyään pystyisivät kun kaikki on jos ei aivan nähty niin ainakin odotettavissa?

Psyko on ehkä nyt ensimmäisenä mieleeni tuleva surrealistisen perinteen moderni jatkaja, keskipäivään herättäjä. Kaikki Koirasta ja Kulta-ajasta tässä sanottu sopii siihen, sanaakaan muuttamatta. Se oli aikanaan jotain täysin uutta, eräänlaista goottilaisen kauhuromantiikan uudistamista, jopa nihiloimista, ja juuri siksi niin surrealistista. Mutta entä siis nyt, meidän päivinämme? Mahdolliset kommentoijat keksikööt ehdokkaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti