EN VAIKUTU TAJUNNANVIRRASTA

Tajunnanvirta on jostain syystä aina tuntunut minusta keinotekoiselta eikä koskaan niin spontaaniltajasuoraankokemuksestakumpuavaltajasitäkuvaavalta kuin sen kirjoittaja yrittää vakuuttaa. Yllättäviä sanajärjestyksiä, taukoja ja sijamuotoja, joiden kai kuuluisi luoda efekti havainnosta ja assosiaatioista toisiin ennen niistä kirjoitettua todistetta, säännöllistä lausetta. Tajunnanvirrassa on kuitenkin se hassu paradoksi, että sen pyrkimys välittömyyden vaikutelmaan tuntuu aina liian ajatellulta ja asetetulta. Sitä lukiessa huomaa ajattelevansa aina liikaa älykästä suunnittelijaa.

"Takertuneina ikkunalaudalla  kaksi kärpästä surrasi, takertuneina. Hehkuva viini hänen kitalaessaan viipyi nielaistiin. Murskataan viinipuristimessa Burgundin rypäleet. Auringonlämpö se on. Näkyy salaiselle kosketukselle kertoen minulle muisti."* 

_

 *James Joyce, Ulysses, suomennos Leevi Lehto.