TIETOFINLANDIAN AINESTA?

Luen Hannu Lauerman kirjoituskokoelmaa Hyvän kääntöpuoli. Hän on kirjoittanut tärkeän kirjan hyvin. Lauseet osuvat tarkasti ja kirjaa lukiessa tulee ajatelleeksi omaa ajatteluaan kirjoitusten aiheesta riippumatta. Tuota lumetta käsittelevää tekstiänikin muokkasin sen vaikutuksesta. Tietokirjalta ei enempää voi vaatia. Tietysti pitävien faktojen lisäksi.

Lauerman kirjoitus vankien hoitamisesta on ehkä paras aiheesta lukemani.

TAITEEN VÄISTÄMÄTTÖMÄSTÄ BANALISOITUMISESTA

"Taideteokset ovat lopultakin ainoa ihmisten välisen viestinnän kokonaisvaltainen ja kahlehtimaton muoto tässä maailmassamme."

Näin John Dewey teoksessaan Taide kokemuksena. Koska taide kieltämättä antaa paljon vapauksia, väite on ainakin osittain totta. Ja samasta syystä se sisältää myös hassun paradoksin. Jos nykymusiikista mitään ymmärtämättömänä maallikkona selittäisin Magnus Lindbergille, miksi pidän niin valtavasti hänen Kraftistaan, hän epäilemättä joutuisi kohteliaisuuttaan valehtelemaan minulle, etten banalisoi hänen teostaan.

Jos maestro jostain käsittämättömästä syystä nyt lukee tämän postaukseni, pyydän häntä kommentoimaan ja tietenkin julman rehellisesti.

(P.S. Eikö tämäkin kirjoitus ole keino ylittää oma banaaliutensa? Vähän niin kuin itselleen nauraminen, johon pitää ehtiä vain ja ainoastaan siksi, etteivät muut ehdi nauramaan sinulle ensin. Sillä ei kai itselle nauramiselle muuta syytä ole? *)
-
*Enemmän itselle nauramisen myytistä jutussa Marx puhuu (ks. vuoden 2012 tekstit)

VAPAAN TAHDON LUMEESTA ELI PERUSTAVIMMASTA USKOSTA

Tämä Miroslav Bartakin pilapiirros on monin tavoin ymmärrystä avaava kuva.

Ensin herää ajatus voimattomuudesta ja neuvottomuuden naamioimisesta kömpelöin tavoin. Tai lumelääkityksestä. Mutta heti myös syvempiä kysymyksiä: Eikö lumeellakin ole joissain tapauksissa merkitystä? Ja voiko lumeen osuutta aina täsmällisesti erottaa aidosta vaikutuksesta? Eikö myös lume, vaikkapa metaforien tavoin, voi avata vuorovaikutuksen ja organismin kanavia ja yhteisen kokemuksen rakentavia virtoja joskus jopa eksaktia totuutta ja matemaattista tarkkuutta paremmin? Missä määrin olemassaolossamme siis on kyse juuri voimaannuttavasta lumeesta? Ehkä tuon lääkärin sittenkin kannattaa käyttää tuota metodiaan. Ainakin jos se on viimeinen toivo hänenkin mielestään.

Nykyisten neurologisten tutkimusten mukaan ihminen on hermostollisesti "päättänyt" toiminnastaan muutaman murtosekunnin ennen tietoista päätöstä. No. Tämäkin tulos on jo asetettu uskottavasti kyseenalaiseksi (intentio herää ennen fyysistä toimintaa*), mutta jos se pitäisi paikkansa, äkkiä voisi ajatella, että emme ole millään tavoin tahdoltamme vapaita ja että arvomaailmalla ja moraalilla ei siksi olisi mitään merkitystä. (Ja että samasta syystä työni rikosseuraamusalalla olisi tyystin mieletöntä.) Mutta nähdäkseni on juuri päinvastoin: juuri vapaan tahdon puuttuminen tekisi tärkeäksi sen arvo- ja asennemaailman, joka meihin on kirjautunut ja kasautunut olemassaolomme voimalla ja jonka pohjalta sitten valintojamme enemmän tai vähemmän vapaasti koemme tekevämme. Ehkä vapaa tahto onkin nimi tuolle tiedon ja kokemuksen kasaumalle, ei tyhjyydessä tapahtuvalle mielivallalle niin kuin usein tahdotaan ajatella. Eivätkö valintamme synny juuri aiempaan kokemukseemme perustuvan tietämyksen ja taipumuksen perusteella, eivät sittenkään mielivaltaisesti? Pääsääntöisesti emme ole arvaamattomia olentoja. Vapaa tahto on siis käytännössä kokemuksesta oppimista ja sen avulla tulevaan varautumista.** Siksi tuota (siis jo uskottavasti kritisoitua) muutamaa murtosekuntia, joka edeltää vapaaksi uskomaamme valintaa, on syytä täyttää mielekkäillä arvoilla ja asenteilla niin, että vaikka sitten determinoidusti tai vaistomaisesti toimisimme mahdollisimman oikein.

Entä potilaan tunne tuossa kuvassa? Onko hän hämmentynyt, turhautunut, raivostunut vai kenties jopa vaikuttunut? Tai onko ehkä niin, että hänen on uskottava naamion lumeeseen pysyäkseen järjissään? Niin kuin meidän kaikkien, ettemme putoaisi tyhjyyteen?


Väitetäänhän, että ihmisen on uskottava johonkin. Epäilemättä. Ainakin jossain määrin lumeeseen mutta aivan varmasti vapaaseen tahtoon (mikäli ne nyt sitten ovat edes erotettavissa). Koska tunne vapaasta tahdosta kuuluu ontologiseen rakenteeseemme ja koska sitä on käytännössä yhtä mahdotonta vahvistaa kuin kumota, sitä on oikeastaan mieletöntä edes yrittää epäillä. Vapaa tahto on ihmiselle jumalaakin välttämättömämpi. Siis syvintä mahdollista uskoa. Vain uskossamme siihen voimme eläytyä valintoihimme moraalisina olentoina ja odottaa sitä muilta ja keskustella keskenämme mielekkäästi.

Vapaa tahto on ehkä jo evoluution legitimoimien arvojen ja tarpeiden efekti, mutta sellaisenakin paras mahdollinen esimerkki lumeen välttämättömyydestä.
-

*Ks. YouTubestaTieteen päivät: Vapaa tahto.

**John Deweyn Pyrkimys varmuuteen sivuaa aihetta. Sivulla 218 hän avaa vapaan tahdon ongelmaa nautittavan selkeästi ja konkretitisesti. Hannu Lauerman kirjoituskokoelmaa Hyvän kääntöpuoli suosittelen myös, koska juuri sen vaikutuksesta tarkensin tätäkin kirjoitusta.

Tärkeää on tutustua myös kädellisten tutkimukseen jos arvoista ja vapaasta tahdosta haluaa keskustella. Kädellisten tutkijan Franz De Waalin kirjoista on suomennettu yksi: Hyväluontoinen (Terra Cognita 2000). Tunnetuin lienee Chimpanzee politics (The Johns Hopkins University Press 1989).